Itsenäisyyspäivän aurinkokylpy Vähä- Riutan laavulla

10.JPG

Itsenäisyyspäivä 2018 koitti onneksemme aurinkoisena ja ihmeellisen tyynenä. Itselläni on vielä käsi paketissa ja se edelleen rajoittaa toimimista paljon. Ajateltiin lähteä pikku retkelle päiväksi ja mies saisi toimia nyt kantojuhtana 😉 Aamulla otettiin kunnon päikkärit alle ettei uni tule silmään eräipanallakaan. Ipana tankkasi vielä enne lähtöä nakkikeittoa ja masu täynä puettiin lämpöisesti päälle. Ilma oli kerrassaan loistava! Pikku pakkanen joka sai kurankin pysymään jäässä ja aurinko puolestaan lämmitti jopa nenänpäätä. Laitettiin sukkahousut,collegepöksyt,pitkähinainen body,fleece,villasukat,villatumput+kalvotumput,kuomat ja untuvahaalari (hieman hössöttäjänä otin mukaan vielä merinovilla haalarinkin) päähän lämmin tuulta pitävä hattu joka suojaa korvat ja niskankin hyvin. Mukaan mahtui vaihtovaatteet mahdollisten kastumisien varalta. Autossa ipana totesi että ”ääiti unohti aulinko lasit” no niimpä kävi,niin harvinainen tuo aurinko ollut että ei voinut muistaa!

4

 

Ajeltiin tällä kertaa eri reittiä vinkin ansiosta ja toiselle parkkipaikalle Matinlahden perukoille joka ei ole kuin luvalla käytössä. Parkkipaikka on tarkoitettu taivaltajat ry:lle. Läheltä kulkee osa kaarinan/birgitan polkua ja sitä pitkin olisi helpohkoa kuulemma kävellä Vähä-Riutalle joka myös Taivalpirttinäkin usein mainitaan. Taivalpirtti on oikeastaan laavun lähellä oleva Tampereen taivaltajien käytössä oleva mökki. Talvisin myös loistavat hiihtoladut kulkevat ohitse ja kahvila toimintaa on silloin tarjolla. Myös Salmuksentien päästä pääsee Kaarinanpolulle josta polku johtaa Vähä-Riutalle.

11.JPG
Taivalpirtin mökin portit

Yleensä jätämme auton Savontien parkkipaikalle jonka osoite on Savontie 652 ja kävelemme siitä laavulle tai poluille jotka lähtevät siitä. Tie joka lähtee parkkipaikalta on suljettu puomilla.  Parkkipaikalta Savontie 652:selta pääsee vielä lastenvaunujen/pyörätuolin kanssa kulkemaan koska kyseessä on hiekkatie. Tosin saa olla kyllä hieman kuntoa,koska matkalla on ylämäkeä mennen tullen ja palatessa.

25

Matkaa on 1,2km tulipaikalle savontien parkkipaikalta. Nyt reittimme kulki toiselta puolelta saapuvasti,Tampereen Hervannan takaa ja oli pelkkää polkua. Monessa kohtaa tuli opasteita niin kaarinanpolulle kuin Birgitanpolulle,reittiopasteet ovat mielestäni hyvin selkeät latumerkinnät olivat myös hyvin sijoiteltu. Kuten edellä mainitsin Salmuksentien,on sekin hyvä vaihtoehto kulkea laavulle. Salmuksentie on puolestaan Kangasalan puolella. Polku on ainakin viimeksi ollut hyvässä kunnossa ja tuollainen 2v kulki hyvin sienestys puuhissa mukana 🙂 Tuutima on puolestaan vuokra korsu(myös tulipaikka löytyy),se kun noissa kylteissä vilahtelee. Itse en ole muutamaan vuoteen paikalla käynyt ja jokin vuosi taaespäin kyseinen korsu paloikin myös.

Alla kuvia merkinnöistä jotka toimivat kyllä näppärästi tuli sitten mistä suunnasta tahansa:

13

12

6

8

Kun jätämme auton Savontien parkkipaikalle kierrämme jonkin pikku lenkin lähistön metsissä ja poluilla ennen ruokailua tai yöpymistä laavulla (hyviä sieni ja marjastus paikkoja). Ipana ei ole vielä laavussa nukkunut,mutta telttailu tässä maastossa onnistuu myös hyvin. Varsinaista telttapaikkaa ei laavun lähellä ole mutta kyllä sieltä sopivaa maastoa on löytynyt. Tulevana kesänä toivon että ipana olisi jo valmis laavussa nukkumiseen kanssamme 🙂

26

Kävely itsenäisesti oli ipananalle tänään mieleen ja uusi polku olikin kiinnostava! paljon kivoja ”kallioita” eli kiviä joille kiivetä ja pari jännää ihmisten kyhäämää kivi kasaa sekä taivaalla lenteleviä lentokoneitakin,muutama orava ja satavarma karhu ipanan mielestä. olimme hieman yllättyneitä että liikkeellä oli niin vähän ihmisiä,liekö kaikki valmistelemassa linnanjuhlien katselu operaatiota? Meillä on tapana itsenäisyyspäivänä käydä jossakin luontokohteessa,se on itsenäisyyden muistamista parhaimmillan. Siinä on hyvä miettiä Talvisodan kulkua ja historiaa.

3

5

Ipana jaksoi kävellä yllättävän reippaasti matkaa joka tältä toiselta p-paikalta oli noin 2,5km. Kun hyytyminen tapahtui sai isi nyt yksin hoitaa nostelut ja muut laittelut,sekä solmia äidin kengän nauhat uudelleen.

Perille saavuttuamme ipana hihkui riemusta kun bongasi nuotion ”makkalaa,mehhuu,onko puvvaa ja kessiä?” Lapsi on päässyt näköjään herkkujen makuun… Tulet kehiin ja vesi lämpiämään kahveille,sekä ne makkarat. Siinä oli hyvää aikaa kierrellä rantaa ja kertoa että jäälle ei saa mennä. Muutamia kiviä lensi iloisesti jäälle,mutta ei sinne ole asiaa vielä. Onneksi pieni osittain jäätynyt lätäkkö toimi simulaattorina;mitä tapahtuu jää ei kestä? sieltä tulee kylmää vettä. onneksi kengät ei kastuneet ja leikkejä voitiin jatkaa. tosin tumpuilla on vaikea kasata lemppari käpylehmiä,mutta järviruokoja pystyi käyttämään onkina hyvin! Niistä saisi hyviä himmeleitä myös kasaattua,jos pystyisi näpertämään jotain. Mies ei ihan lämmennyt ajatukselle että hän tekisi parit himmelit,pipareiden ja muun ohessa 😀

Laavusta kuului ääniä ja ilmeisesti siellä oli isompikin porukka retkellä. Laavu on itsessään kiva ja tilava kaksiosainen versio jonka keskellä tulipaikka. Näin kauniilla ilmalla oli mukavempi olla ulkosalla lapsen kanssa ja touhuilla. Luonto tässä järven rannalla on mukavan monipuolista,vaikka onkin talousmetsää.Järvellä on tavattu mm. kaakkuriakin.

Vielä ei ollut ipanankaan kylmä ja vauhtia oli ehkä hieman liikaa,melkein onnistui tippumaan penkiltään kasvot edellä maahan kun tavoitteli hienoa risua. Onneksi on aina se EA-pakkauskin mukana. Aika kului hurjan hyvin makkaroiden ja keksien kanssa,lämmin kaakao ei jostain syystä yhtään kiinnostanut tällä kertaa vaan metsän kalliot veti puoleensa kovasti. Pari korppiakin tuli jutustelemaan lähi puihin.

23
Selkeästi hyvä onki

Paikalla on myös puucee ja puut valmiina. myös hyvin kiinnostava puiden pilkkomis väline oli tuonne rakenneltu. ei ehkä se näppärin versio,mutta hauska,eikä tuota vrmasti kukaan vie mukanaan. Itse ehkä kuitenkin pitäidin kirvestä näppärämpänä ja varmempana tapana saada mahdollisesti puut halki.

28

27

Lapsi perheelle näen tämän paikan näppäränä helpon kulkunsa vuoksi ja rannassa on kiva mato-onkeilla kesäisin. Avara tila mahdollistaa helpohkon silmälläpidon myös. Tosin järvenrannassa en päästäisi itse lasta hetkeksikään näkyvistä.

24

Vaippa oli onneksi vielä kuiva kun lähdettiin takaisin päin kävelemään,muuten olisi laavulla ollut vaipan vaihto pika operaatio edessä. Talvisin retket eivät yleensä kestä monia tunteja ja silloin on tarkempi mihin on matkalla,onko paikalla umpilaavua esimerkiksi. Kyllä muutenkin talvella on tarkempi reitti suunnittelujen kanssa ja miten päivän valoisa aika kulkee.

29

Energiaa riitti ipanalla ja joululauluja siinä sitten lauleltiin ja jostain tuo pieni oli keksinyt että Matti Nykänen on hänen kaveri,mistä lie tämän keksinyt ja tätä sai kyllä naureskella vedet silmissä. Liekö kuullut radiossa puhuttavan tästä? Lasten muisti on jännittävä,miten asiat rekisteröityy pieneen tarkkaan mieleen. Matkalla näkyi myös Eevertinkivi joka on iso siirtolohkare keskellä hakkuualuetta.

33

No,tämän ipana sai nukkumatin kylään sitten autossa ja ilmeiseti kunnon ulkoilu eväineen oli tehnyt tehtäväsä.  Loppuilta menikin lisää herkutellen ja katsellen niitä linnan juhlia 🙂

Seuraavaa kohdetta ajatellen ❤

Mainokset

Pirunkiven ympäri Pirkkalassa. Ipanan iloksi myös kuraa,huraa!

3.JPG
Olisiko menninkäisiä paikalla matkalla Pirunkivelle?

Mukavaa alkanutta joulukuuta sinulle! Tässä käsi paketissa kirjoittelen yhden käden taktiikalla ja muistelen pikku retkeä viereisen kunnan siirtolohkareelle viimekuussa.

Marraskuussa 2018 päätettiin ottaa jokin uusi kohde ipanalle tutkittavaksi. Synkeä ilmakin antoi periksi tälle päivälle sopivasti. Olin itse päässyt edeltävänä päivänä käymään Pirkkalassa tutustumassa lähiseutu retkeily mahdollisuuksiin erä ja-luonto-opas koulutuksen myötä. Innoissani nyt sitten halusin näyttää paikkaa ipanallekkin! Lastamme tuntien hän ilahtuisi iiiisosta kivestä!

DSC_0461.JPG
Toivion koululta lähtiessä törmää opasteisiin

Pirkkalassa on erittäin elinvoimainen vihreän lipun omaava luontokoulu Toiviossa. Aivan sen takaa pääsee hyvin luontopolulle,joka ei kyllä ihan ainakaan rattaiden/ pyörätuolin kanssa toimi. Nousuja on paljon tällä alueella. Tätä luontopolkua pääsee Taaporinvuorelle joka kuuluun Suomen 100 luontohelmeä kohteisiin. Taaporinvuori onkin osa isompaa vuori kokonaisuutta ja alueella on myös suoaluetta sekä kosteikkoja. Alueen saavutettavuus on puolestaan helppoa jopa ilman omaa autoakin. Itse en tosin rehellisyyden nimissä tiedä miltä kulmalta pääsee siinä tapauksessa bussilla lähimmäs aluetta. Pehkusuo on puolestaan Pirkkalan suurin suo, ja Iso-Naistenjärven rannassa on melko uusi laavu,kaikki nämä sopivan päiväretkeilyn aikatauluun sopivaa materiaalia 🙂

5.JPG
Iso-Naistenjärvi

Kiinnostusta itsessä herätti tieto että kaakkuria on myös tavattu seudulla,osko hyvällä onnella tapaisimme (vaikka se isokoskelo on edelleen oma suosikki lintu) ❤

Pirunkivi on pirkkalan suurin siirtolohkare ja mahtavia kivi muodostelmia on muitakin. Kiveen liittyy varmasti uskomuksia muinaishistoriasta ja empä ihmettele! Pirunkivi on myös suojeltu luonnon muistomerkkinä. Muita kivi muodostelmia ovat esimerkiksi ”karhun pesä” ja ”kivi linna” jotka sijaitsevat Taaporinvuoren huipun tuntumassa,oikealla ja vasemmalla puolella(tekstin lopussa parit kuvat). Taaporinvuorella on myös tulipaikka (puita siellä ei ole valmiina).

2.JPG
Taaporinvuorelta

Eli matkaan! päätettiin navigoida auto parkkiin mahdollismman lähelle itse kiveä. Navigaattori löysikin ns osoitteen helposti kirjoittamalla Pirunkivi osoitteeksi. Tie jonka varteen auton sai on nimeltään Kaitalantie. Siinä on pieni ”parkkipaikka” josta lähtee polku suoraan pirunkivelle ja toinen kohti Iso-Naistenjärveä.

22
Parkissa. Nokan edestä lähtee polku kohti Iso-Naisten järveä.
21
Tämä kyltti auton vieressä ohjaamassa kohteeseen

Kuraa riitti kiitettävästi ja mukan oli myös koiramme Peto,eli yhdistelmä oli täydellinen! (tietää ainakin auton pesua sisältä ja ulkoa,olkootkin koira kurasuojan päällä takakontissa häkissä). Koska itse en pystynyt autoa ajamaan käsi leikkausta odottaen,niin tänään mummo sai olla kuskin roolissa,kiitos hänelle.

9.JPG

 

Keskisentie jolta siirryttiin Kaitalantielle oli myös hyvin liukas kurasta. Sai mummo kurvailla tarkkaan ettei auto lähdeviettämään ojaan. Mutta perille päästiin!

Kaksi vuotiaalle reippaalle kipittäjälle matka autolta Pirunkivelle oli juuri sopiva käveltäväksi. Siinä saa hienosti energiaa purettua ja hypittyä kurassa. Sää oli kivan aurinkoinen ja ei kaivattu edes runsasta pukeutumista kevyen toppahaalarin alle.Kurahousut olisi olleet kyllä paikallaan tälläkertaa! Mukana oli kuitenkin,niin kuin aina lisä vaatetta,mahdollisten pissa/ruokailu/sään muutos tilanteita silmälläpitäen.

Peto kiisi hihnassaan kuin tuulispää ja riemuitsi uusista hajuista sekä siitä että saa olla mukana toiminnassa. Peto on myös ipanan paras kaveri ja tämä suhde kyllä ilahduttaa! Välillä toki heilläkin tulee riitoja: ”äääitii,Peto kiusaa”,”Peto tönii”,”Peto on auton tiellä”,”Peto pussaa”. Mutta sitten taas kun tullaan päiväkodista,Peto on se jota on ollut ikävä ja kuka saa isoimmat pusut. Mörkö koiramme joka on jo vanhempi lady,ei ole niin sporttinen tai kiinnostava,rauhallisempi suhde siis ❤

20.JPG
Leveä rock henkkinen tyyli sopii joka paikkaan 😉

Luonnon tarkkalu tällä lyhyelläkin matkalla onnistuu kun ottaa silmän käteen ja tutkii asioita lapsen tasolta. Nyt nähtiin käpytikka naputtelemassa lahoavaa mäntyä ja koitettiin etsiä metsätontun jälkiä sammaleista 😀 Ihana välillä kuvitella itsensä satumaailmaan! Satujen ja tarinoiden keksiminen on hyvää aivoijumppaa itsellenikin ja metsissä mielikuvitus lähtee helposti omille poluilleen.

1.JPG
Käsissä oma pikku aare,mahtava risu jolla sai kaivettua lehtiä maasta,kunnes Peto ne nappasi

 

Pirunkivi saavutettiin ja ipana oli asiasta hyvin kiinnostunut,piti tutkia joka kolo ja tarkkaan! kiven etupuolella on vaarallisen oloisia kolosia ja kiven eteen on valunut runsaasti vettä,sinne ei ipanaa rohjennut päästää. Kiven edessä oli aivan täydellinen eväs paikka. Meillä olikin herkkuja matkassa mukana ipanan nimipäivän kunniaksi,laulettiimpa siinä sitten paljon onnea vaan! Äiti ja mummo saivat termarista kaffetta ja ipana sai oman pienen maitokahvin myös. Valmiit voileivät olivat helppo ja siisti välipala. Aina ei energia riitä kummempiin metsä kokkailuihin ja helpolla on kiva välillä itsensä päästää. Mehua ja vettä oli varattu mukaan ja niin,ne pikku kakut ❤ Istuin alunen oli onneksi rinkassa kiinni ja peput eivät hyytyneet sammaleisella kivellä evästellessä. Pedolle oli tietenkin omat koiran herkut mukana,kuivattua keuhkoa,nam!

1.JPG

Kivi kierrettiin hartaasti ympäri ja kyllä siinä on itselläkin ihmettelemistä kun ajattelee kuinka kivi on jäiden ansiosta paikalleen päätynyt. tällaiset paikat olivatkin muinaishistoriassa pyhiä paikkoja usein tai toimittiavt uhrauspaikkaa. Pirkkalan Pirunkiven historiallisia merkityksiä en valitettavsti löytänyt,historia kun itseä polttelee aina kovin. kiven päällä kasvoi muutamia puita ja mieli tekisi kiivetä korkeuksiin. Ilmeiseti en ole ainoa jota kutkuttaa kiipeily kiven järkäleen päälle koska takana oli köyden pätkä viritelmä havaittavissa.

11

Pienen lapsen kanssa paikka on omasta mielestäni kiintoisa ja tasapaino harjaantuu hyvin metsässä kävellessä. Eri aistit lähtevät kulkemaan pienessäkin ihmisessä virkeästi (toki nyt oli myös sokerilla osuutensa huikeaan energia piikkiin). Ipana totesikin kiven lähellä hajuista joita vesi oli saanut aikaan että ”paha haju vedessä”. Ipana on oppinut onneksi että kivet ja juuret voivat olla liukkaita ja pikkuhijaa ymmärtää varoa hieman askeliaan.

8
No mikäs herkku se tämä on!?

 

Käytiin Taaporin vuoren laella vielä kurkkimassa maisemia ja siihen tarvittiinkin jo lapsen kantorinkkaa. Kallio oli luonnollisesti liukasta ja sai hipsutella polkua varovaisesti.

Pian kuului tuhina rinkasta ja ipana olikin sammunut kesken retken. Lienee ollut rankka päiväkoti viikko takana! Mummosta tai Pedosta ei vielä energiat olleet kaikonneet ja oli ihanaa rauhassa katsella maisemia ja parantaa maailmaa siinä ohessa. Itseäni jännitti nimittäin tuleva iso leikkaus ja lähinnä miten alkaa kuntoutua operaation jälkeen,siitä on nyt elämässä moni asia paljon kiinni.

 

 

 

 

7
On se aika järkäle! Ja äitiä korvasta kiinni!

 

 

Iso-Naistenjärvellä ei sitten lähdetty käymään enään,sinne joku muu päivä ja samoin Pehkusuolle! Iso-Naistenjärven laavulle on helppo päästä samaiselta ”parkkipaikalta”. Jatkaa kävelyä kohti keskisentietä, Keskisen tiellä tulee pieni tie (riippuen kulkusuunnasta oikeall/vasemmalla) vastaan tie jossa kettinki edessä. Kettingin ylitse ja tietä eteenpäin. Tie kaartuu loivasti vasempaan ja polku järven rantaa alas tulee vastaan. Iso-Naisten järven ympäri kävelee melko nopeasti ja laavu on aivan järven rannassa.

25
Tie jota kulkien pääsee Iso-Naistenjärvelle Keskisen tieltä

Polku erkanee myös Pehkusuolle jota on siten helppo käydä vaikka vain vilkaisemassa. Laavulla ei ole puita valmiina yleensä,joten niitä pitää olla itsellä mukana varmuuden vuoksi.

18

 

Ipana,koira,mummo ja minä,melko kurainen porukka lopulta. Mutta kura on elämää ja elämältä se tuntukoon! Taisi olla NikWax pesut edessä 🙂

Tässä ”karhunpesä” ja ”kivilinna” Taaporinvuorella jossa myös laminoiduissa lapuissa infoa alueesta. pirunkivellä myös löytyi infoa samoin. Alla myös Iso-naisten järveä.

Haluankin nyt ipanan kanssa toivottaa rauhaisaa ja mukavaa viikon jatkoa kaikille! Ehkäpä pian pääsemme retkelle koko perheen voimin!

Rakkaus Itä-Suomen korpiin syttyi. Mies,vauva,4 teiniä ja kaksi koiraa jäävät kotiin. ”paska mutsi fiiliksiä ja paljon oppia itsestäni”

(Kuvat tältä kyseiseltä 2017 vaellus reissulta)

19055219_10155336166658267_4864827045135208498_o

Kauan kauan sitten oli nuori nainen. Hän kulki ristiin rastiin siellä ja täällä,vaelteli ja koki hienoja asioita,huolehtien vain itsestään. Pohti välillä että:ompas nyt haasteellista pakata,miten sitä pärjää näillä vaatteilla,mitä sitä söisin,onkohan siellä sopivaa telttapaikkaa,riittääkö rahat uuteen makuupussiin ja mitenhän aikataulun. Mutta koitti päivä että tämä nainen kasvoi ja kasvoi ja kasvoi,kunnes perheeseen tuli vauva! Olihan siinä jo neljä lasta ollut muutaman vuoden kuvioissa mukana,mutta ne olivat jo isoja (viittaus miehen lapsiin ❤ ). Kas näin muuttui helppo ja huoleton retkeily.

19092718_10155336166068267_4403653132209182977_o

Olin siis tottunut vaeltelemaan yksikseni tai jonkun ystävän/miehen kanssa,niinkuin moni muukin nainen tässä maassa. Perhe oli kuitenkin se mitä halusi ja onnekseni sellaisen sain. Sitä ei ihan heti ollut tajunnut miten paljon pieni vauva ja perheellistyminen vaikuttaa totaalisesti kaikkeen. Nyt oli joku muu joka määrittää sinun aikataulut ja tekemiset. Se ei kuitenkaan harmittanut pennin vertaa,oma pieni lapsi oli unelmien täyttymys ja ne suurimmat pelotkin joutui kohtaamaan lasten teho-osastolla alkumetreillä,selviytyen kaikesta ja entistä kiitollisempana,nöyrempänä elämää kohtaan.

19095532_10155336164428267_6057570546133566501_o

Kävi kuitenkin niin että Sasta samaisena syksynä tarjosi mahdollisuuden lähteä viideksi päiväksi Itä-Suomeen,Lieksaan,aivan Suomen ja Venäjän rajan pintaan. Koskaan en ollut tuolla ilman suunnalla ollut vaeltamassa ja kiinnostus poltteli. Mutta kotona oli kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi,koirat,lapset ja mies. Mitehän soppa keittyisi jos äiti olisi muutaman päivän poissa? Miten sitä itse kestäisi olla erossa tuosta pienestä ihmeestä,josta myöhemmin kasvoi erä ipana.

19113968_10155336153463267_3594897493345210063_n

Miehen kanssa käytiin keskustelua pari päivää ja mietittiin miten homma onnistuisi ja kuka voisi olla apuna arjessa pikku refluksi vauvan kanssa (mummo ❤ ). Miehellä oli onnekseni vankkaakin vankempi kokemus vauvojen hoidosta,joten sen suhteen ei pelottanut. Mieheni kokemus toi suunnatonta helpotusta omaan äitiyteen oppimisessa ja jännittämisessä. 

19054988_10155336294203267_8359733800762040226_o

 

Mies sanoi melko suoraan että lähde hyvä nainen pikku vaellukselle,olet sen tarpeessa. loppujen lopuksi olin melko väsynyt mamma,vaikka oli tottunut valvomiseeen ja epäsäännölliseen elämän rytmiin kolmivuorotyön takia. Kroppa oli väsynyt ja mieli alun koettelemusten jälkeen. Päätös oli että lähden Sastan matkaan ja koitan rentoutua erämaassa.

Päivä jolloin oli lähtö on jäänyt ikuisesti mieleen,itku oli aika kauhea ja melkein koko ajomatka meni itkekellen,muutamn kerran meinasin kääntyä jo takaisin. Huono äiti fiilis oli iskenyt oikein kunnolla. Ensimmäisenä yönä Hyvärilän leirintäalueen saunassa avauduinkin asiasta toiselle,vanhemmalle naiselle ja se helpotti kun joku kuunteli kertoen omia kokemuksiaan. Rauhallisempana menin nukkumaan ja odottelin seuraavan aamun lähtöä,todeten että ompas Lieksassa kylmä näin kesäkuun alussa.

19059041_10155336152393267_1816588739410763350_n

Aamulla tutustuin kanssa kulkijoihin näennäisesti. Sai päättää lähteekö yksin suunnistamaan ja kulkemaan tuota muutaman päivän reittiä,yöt vietettäisiin aina yhdessä ja tapaaminen leiriytymis paikalla olisi aina iltapäivästä. Iltaisin olisi asiantuntija luentoja,telttasaunaa,evästelyä,harjoituksia etc. Päädyin ratkaisuun että ainakin osan ajasta kulkisin jonkun muun völjyssä ihan turvallisuuden nimissä,yksin erämaassa olisi hieman liian jännää pitkästä aikaa. Kartta ja kompassi kyllä jotenkin kyllä onnistuu käytössäni,mutta näissä erämaissa vosi kyllä mennä pupu pöksyyn.

19105954_10155336154113267_5704667668451738191_n

Päivä kului yllättävän hyvin,välillä kun oli vielä puhelimessa kenttiä laitoin viestiä kotiin miten menee. Bussi kuljetti meidät pois Hyvärilän leirintäalueen helppouksista ja pääsimme tutustumaan Itä-Suomen upeaan luontoon!  Matka alkoi Loso-Teerisuon alueelta joka on Kuhmon puolella ja siitä sitten hilppasteltaisiin reippaat 50km johonkin Nurmeksesta ylöspäin Mujejärven yläpuolelle (lososuo-teerisuon soiden suojelualueelta pääsisi myös hiidenportille  🙂 Mujejärven alueesta löyty myös hyviä vinkkejä esim luontoon.fi sivuilta ). Kotona kaikki on mennyt hyvin ja käskettiin lopettaa turha murehtiminen ja koittaa opetella uusia asioita metiköissä. Vaellus tapahtui kaikkien polkujen ulkopuolella,umpi mettsässä. Esimmäisen päivän yhteinen aloitus taukopaikka oli ainoa laavullinen. Siellä sovittiin kuka mitenkin kulkee;kenenkanssa,kenellä on toimivia gps laitteita,kuka lähtee yksin,kuka ”korpi Jaakon” tai muun asiantuntian matkaan. käytiin läpi miten toimitaan jos tapahtuu onnettumuus ja kuka etsisi eksyneet.

19221657_10155336157778267_3696415552324097398_o
Karhun jälkiä

Ensimmäisen päivän osuus oli melko paljon pelkkää nousua ja aika hiki siinä tuli! Onneksi oli vettä mukana ja pikku puroja virtasi metsissä. Tässä kohtaa mainittakoon että veden puhdistin olisi ollut kova juttu kyllä. Toinen asia minkä olisin itse voinut tehdä toisin olsi ollut korkeavartisest vaelluskengät jalkaan.

Illan saapuessa ja leiripaikalle päästyä oli kyllä aika naatti. ei muuta kun teltta kasaan ja väsäämään nuotiolle iltapalaa. Totaali simahdus tapahtui miettien sitä pientä kotona,”muutaman” kyyneleen kera. Puhelimesta oli jo kentät päivän aikana kadonneet erämaan syövereihin,varmaan sinne missä karhu oli penkonut muurahaiskekoa ja raapinut puuta. toinen löytyö oli hirven kallo ja eräs Hollantilainen oli löytänyt komeat hirven jättösarvet.

19143099_10155336168033267_6139472127417984915_o

Seuraava päivä oli erittäin soinen. Siinä suossa sitten hulahdin kunnolla napaan asti ja fiksuna naisena puhelin sitten oli ollut housun taskussa,vaan eipä ollut enään. Yhteydenpito väline jäi siis sinne minne ei todellakaan kuuluisi. Onneksi en ollut yksin,siittä suosta painava rinkka selässä ei olisi noustukkaan. siitä oppina myös se että rinkan yläosassa tms on hyvä roikkua valmentajan pilli täallaisilla hetkillä. housut onneksi kuivui puolessa tunnissa,mutta jalat saivat muovipussi hoidon sitten tälle päivälle+rakkoja. Ikävä oli taas kova ja etenkin kun ei ollut mahdollisuutta laittaa vaikka viestiä mahdollisuuden mukaan tuntui pahalta. Sain toki kuitenkin ilmoitettua että puhelin on nyt poissa pelistä ja kenelle voisi soittaa reissun aikana jos jotain sattuisi.

19059890_10155336158503267_5665283164805118514_n

Pari seuraavaa päivää olivat muuten kyllä mahtavia,ellei ikävän tunteita lasketa. ilma oli sopivan lämmin,joillakin osuuksilla jopa ehkä liian kuuma. Luennot iltaisin nuotion ympärillä samanhenkisten ihmisten kanssa olivat enemmän kuin hyviä! Itseäni kiiinnosti erityisesti kaikki talviretkeilyyn liittyvät asiat. Niisähän tuo ”korpi Jaakko” olikin mies paikallaan kertomaan.

Kaikkea villiyrteistä-varuste huoltoon käytiin iltojen ja päivien aikan kävellessä oli hyvä jututtaa konkareita. Siinä välillä ehti kalastamaan pikku suo lammissa ja muutama musta ahven sieltä saatiin. Telttasaunan lämmöissä oli viimeisenä iltana haika mukava saada kuonat pois ja pulahtaa kylmään järveen. Illalla istuin pitkään vielä ulkona miettimässä maailman menoa ja tyynen järven yli lenteli kauniisti muutama joutsen.

19059295_10155336164333267_6422363264608988164_n

19095719_10155336168658267_4192773837712807279_o.jpg

Aamulla ei ollut kuin kymmenisen kilometriä paikkaan josta bussi meidät nouti. Silloin sai jälleen ilmoitettua että bussissa ollaan matkalla kohti leirintäaluetta jossa auto odotti. Sitten vasta tajusin että kappas,mites sitä ajellaan Tampereelle kun navigaattori oli puhelimessä 😀 Onneksi oli autossa sentään Suomen kartta perinteisesti mukana. Myös illan freeseys oli kumma kyllä ehtinyt haihtumaan.

19059159_10155336168663267_3997552878701667149_n

Kotiin ajoin yhden pysähdyksen taktiikalla,hyvin sekaisin tuntein. Toisaalta olin järkyttävän iloinen että lähdin pikku vaellukselle paikkaan josta olin pitkään ollut kiinnostunut ja halusin oppia uusia erätaitoja,joita voisin jakaa muille eteenpäin. Toisaalta kärsin kuitenkin tunteesta että olin erossa niin pienestä lapsesta ja jätin miehen tuon lauman kanssa,itsekäs olo,minä edellä vaikka tunne oli muuta. 

Kotiin päästyäni purskahdin itkuun ja sain pikkuisen syliin taas. Oli siinä tovi että sai itsensä kasattua ❤ Näin vajaa pari vuotta tuosta kuluneena voin ajatella että oli hyvä että lähdin,koska opin itsestäni tuossa paljon. Myös rakkaus Itä-Suomeen oli syntynyt ja eräipana saa nyt osansa siitä 😉 

Huomenna alkaa uusi jännitys kun käsi leikataan isosti. Tietoa ei ole kuinka kauan joutuu olemaan paketissa ja miten kuntoutus aloitetaan,joten saattaa olla hetken hiljaisempaa retkeilyn ja kirjoittelun saralla. Ellei opettele yksikätisiä taktiikoita..tai laita miestä hommiin 😀 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja raikkaita ulkoilu ilmoja!

19030735_10155336153483267_7545340263396168809_n

Marraskuun pimeä,tihkuinen, Seitseminen!

 

IMG_4634

sataa,sataa ropisee pili pili pom…. Pelkkää sadetta,siihenhän on totuttu tässä marraskuun aikana,eikä loppua tunnu näkyvän. Mieli saatta yhdellä jos toisella vetää melankoliaan ja tekisi mieli vaan pysyä peiton alla. Mutta arki on pakko rämpiä eteenpäin,aikaisine herätyksineen,päiväkoteineen,töineen,kuraisine autoineen,kauppareissuineen,pöpöineen,siinä osa ihan sitä tavallista arkea. Joskus sekin tuntuu pimeydessä yhdeltä selviytymis sesssiolta. valon vaikutus on ihmiseen yllättävän suuri,toki on ihmisiä jotka uivat kuin kalat vedessä tässä pimeydessä. Mutta meillä esimerkiksi toinen koirista kärsii kaamos masennuksesta ja kaipaa vierihoitoa.

IMG_4608

Päätimme kaiken pimeyden keskellä suunnata tällä kertaa entuudestaan tuttuun kohteeseen seitsemisen kansallispuistoon. Koska kyseessä oli arki päivä niin nappastiin jälleen mummo mukaan tuulettumaan.

Seitsemisen kansallispuisto on yksi etelä-suomen tunnetuimpia ja todella monipuolinen. Alueella on hieno luontokeskus ja Koveron perinnetila sekä ne lukuisat luontopolut tulipaikkoineen. Reittivalinnoissa on huomioitu myös niin pyörätuolilla kulkevat ja pikkulapsiperheet (osa Multiharjun aarniometsäpolusta, Koveron kruununmetsätorpan pihapiiri, Pitkäjärven eteläpuolen polkupyörätie ja osa Soljasten suoluontopolusta sopii näihin). Myös pyöräilyyn ja melontaan on reittejä valmiina. Suurin osa reiteistä on rengasreittejä,mutta Pirkan taival kulkee osittain myös näissä maisemissa. Reittejä pystyy yhditelemään myös mielstäni kivasti. Talvisin pääsee hiihtämään ja lumikenkäilemäänkin hyvin! Ainoa harmillinen puoli on että itse luontokeskus sulkee ovensa talveksi. Luontokeskuksella on nimittäin ilmainen sisäänpääsy,ravintola ja majoitustila sekä auditorio. Tänne muistaa itsekkin monesti tehneensä koulusta luokkaretkiä ja kohde onkin siihen loistava!

Alla kuvissa luontokeskus ja Koveronperinnetilaa. hieman näin synkän näköisinä.

 

 

Tampereelta Seitsemiseen hurauttaa hieman reippaassa tunnissa ja opasteet ovat hyvät (Tampere-Ylöjärvi-Kuru-Poikelluksen kylä-Seitsemisentie). Nyt tie oli ainkin sateista huolimatta hyvässä kunnossa. Hirvestys ajan vuoksi sai olla tarkkana ja huomata myös asiasta varoittavat merkit tiellä.

Päästyämme Seitsemisen luontokeskuksen pihaan kello läheni jo yhtä,tihkusade ei halunnut tänäänkään ilmisesti hellittää,mutta happi hyppely aarnimetsässä tekisi hyvää. Harmillista että luontokeskus olikin jo sulkeutunut( enpä huomannut netistä asiaa tarkistaa) ja vaipan vaihto piti tehdä autossa jo totuttuun rivakkaan tyyliin. Siksipä teippivaipat ovatkin retkillä helpommat.

harmi
Dääm,luontokeskus olikin jo kiinni,vaippa hommat autossa siis.

Jatkettiin ajamista tietä eteenpäin ja saavutimme kauniiden maisemien halki ajellessa Multiharjun parkkipaikaan (Jaulintie) josta päästään aarnimetsään. Ajaessa ohitimme myös Koveron perinnetilan jonka jälkeen lähellä onkin Jaulintien risteys,kääntyminen vasemmallepäin. Ainakin marjatilan kyltti näkyy hyvin 😉 Sitten vaan suoraan ja multiharjun P paikka näkyy vasemalle osoittaen.

multiharjulle

parkkikselle1

Alue jolla liikuimme on rajoitus osaa,eli polulla tulee pysyä jotta maaperä ja luonto pysyy kunnossa. Ipana oli sipannut onneksi ajettaessa Tampereelta toviksi,vaikka olikin ihan ylikierroksilla ja jo eilisestä asti puhunut retkestä ja rinkkailusta. Minä itte oli tänään päättänyt todellkin mukana;minä itte kävelee,minä itte tahtoo rinkkaa,minä itte tahtoo mehua,minä itte ottaa tumput pois. No,onneksi oli aikaa ja äiti osannut varautua hikoiluun sekä hyviin eväisiin.

Multiharju P

Päälle pukeminen olikin mysteeri puuhaa jälleen,lähinnä ipanan suhteen,ettei olisi liian kuuma tai liian viileä. Juurikin siksi että ipana välillä juoksee tuhatta ja sataa ja sitten istuu rinkanssaan. Pikku tihkusade kaupanpäälle. Mutta  ompahan sitä ”ennen vanhaankin” selvitty ilman mitään goretxeja,pelkissä tuohivirsuissa paineltiin (selitti oma mummoni kun vielä eli ❤ ) Päädyttiin jälleen kerros pukeutumiseen,ohut pitkähihainen body,sukkikset,merinovilla haalari ja haalari joka pitää vettä jonkinverran ja jonka vuori sisältä oli irroitettu.. ohuet tumput ja vuorelliset kuratumput sekä tukevat goretx kengät ja hengittävä pipo. Tämän pukemisen jälkeen hikinen mamma 😛 Autossa toki pelkässä merinohaalarissa oli pidempi matka körötellä,mummon lukiessa satuja näppärästi.

IMG_4545

Juokseminen aloitettu. Ipanan suurin haave olisi nähdä mäyrä,no se nyt ei ihan toteutunut vaikka aarnimetsässä olikin aikoinaan mäyriä asustellut. Sillä olikin ”minä itte” kohtauksen iskiessä hyvä houkutella eteenpäin,kun ”minä itte” ipana tahtoi jäädä polvilleen leikkimään kävyillä keskelle polkua. Muutama kantoliinassa ja manducassa vauvaa kuljettavaa  vanhempaakin kipitti ohi iloisesti morjestellen.

minä itte

Satoja vuoisia vanhat aihkimännyt tekevät kyllä lähtemättömän vaikutuksen ja niiden tarinat olisi ihana pystyä kuulemaan. Näitäkin metsiä ovat metsäpalot käsitelleet ja näin luonto saanut omanlaisen uudistumisen,joka edesauttaa eri-ikäisen metsän syntyä. Aihkimännyt ovatkin ihmeellisiä myös lapsen silmin katsottuna,kilpikaarnaisia ja oksat jossain korkeuksissa. Kelopuita on reitin varrella myös sopivasti polun vieressä jossa meidän pikku eräipana pääsi niitäkin koputtelemaan virne naamalla.  Kelopuu sinänsä onkin jo kiinnostavampi aihe,kelopuuksi voidaan laskea pystyyn kuollut mänty joka on 300-800 vuotta vanha. Kelon kaunis harmaa väri puolestaan tulee sinistäjä sienestä.

Polulla tulee vastaan rappuset sekä pitkospuuta. Siihen tyssää siis pyörillä kulkevan reitti. Vaikka reittiä lähtisi kulkemaan myötäpäivään viittojen vastaisesti niin matka pitkos alueelle on suunnilleen sama. Mutta,nähtävää on tässä vanhassa metsässä kuitenkin ja siellä voi aistia paljon ja kokeilla eri luonnon elementtejä sitä häiritsemättä. Tämän rengasreitin pituus on 1,8km mutta aikaa siihen saa kyllä kulimaan kun ihmettelee metsää ja kasveja,sekä hyvällä säkällä harvinaisia lintujakin. Tällä kertaa bongattiin pari korppia ja kuusitiaisia. Valkoselkätikkaa tai sitä himoittua mäyrää ei nähty. Multiharjun aarnipolku reitiltä lähtee myös viitoitettuja opasteita muille reiteille.

 

Eräipana karjui iloiseti juostessaan ”paljon onneeaaa vaan” ja kaatui ihan kunnolla,siinä sitten keräiltiin havunneulasia suusta ja siirryttiin pitkospuille. Näin satella sai olla taas tarkkana,mummo myös että ei liukastu. Pikku tihkusade tuntui onneksemme jäävän parkkipaikalle,ehkä sinne puuceen puolelle. Metsään ei sade niin helposti pääse läpikään. Jälleen lapsi oppi uutta,suopursu haisee iskältä!

 

Maastossa oli siis myös suo aluetta ja pari karpaloa bongattiin pitkosten kyljestä.  Ulkoilu rauhaksiin ja mukavalla polulla teki kyllä hyvää,mummollekkin. Jonkin verran nousua kyllä maastossa on ja mummo sekä ipanakin otti ne rauhallisemmin. Mummo tosin lipsahti kunnolla kuraan ja lyhyt vartisen kegän suu hörppäsi kunolla vettä. Onneksi mummon repussa oli villasukat ja itelä pari tyhjää hedelmäpussia ipanan rinkassa. Ei muuta kun märkä sukka pois,villasukka tilalle,pussi jalkaan ja sitten kenkä. Tilanne hoidettu 🙂

IMG_4629

Multiharjun aarnipolulla ei ole siis tulipaikkaa joten oli suunniteltu että hoidetaan ruokailu puoli luontokeskuksen pihassa olevassa katoksessa. Ajellessa takaisin luontokeskukselle pysähdyin kurkkaamaan vielä kirkaslammen tulipaikan ja samalla bongattiin vielä läjä suppilovahveroitakin! Jatkettiin kuitenkin luontokeskukselle kuten oli suunniteltu. Luontokeskuksen ulkokatos on hyvin huolettu,puuvarastossa puita,kierrätys ja roskapiste,ulko wc.t löytyy ja parit suuret pydät & penkit. Siinä pihassa on myös tällaisten eräipanoiden makuun leikkipaikka. Puusta veistetty karhu oli kyllä hieman pelottava suuren eräipanan mielestä näin pimeän laskeutuessa. Mutta hämähäkkikeinu oli enemmän kuin jees ja oletusasrvoisesti luonnon rauha järkkyi ilon kirkaisuista. Muita retkeilijöitä ei paikalla näkynytkään. Pari paikalla ollutta autoakin olivat kadonneet,hiljaisuus ilman meitä oli aivan musiikkia korville.

ruokailua

Puut oli hieman nahkeita,hieman sai kutistaa niitä että saadaan kerrasta tuli roihuamaan,eikä tarvi koko päivää kökkiä ja mietiä syttyykö isommat puut. Uteliaita talitinttejä ilmaantui heti paikalla katsastelemaan olisiko jotain muonitusta luvassa. Pikku tihku hieman kasvoi ja alkoi olla jo entistä hämärämpää. Tulen loimutessa oli jotenkin ihanan rauhallinen olo. Pimeys ei haitannut kenenkään oloa;mummo ja ipanakin tuijottelivat nyt vain tulta ja kaikken oli lämmin. Ipanan ruoka lämpeni nopeasti kattilassa ja jälkiruuaksi oli makkaraa ja muumikeksiä ja mandariinia ja omenaa ja ja paljonko tuohon lapseen mahtuu ruokaa?!

IMG_4651

Hyvin syötyä oli aika lähteä ajelemaan kohti Tamperetta ja sitä ennen vielä vaihtaa vaippaa autossa. Sai olla kyllä jälleen tarkkana pimeydessä ajellessa,katsella nokkaa pidemmälle ja tienvieriä. Pikkuinen eräipanakin nukahti hetkeksi makkara huuruissaan tuhisten. Kotiin oli kiva viedä sieniäkin ison keiton verran tuliaisena 🙂

Luontoa syleilevin marraskuisin terkuin eräipana & äippänsä 

IMG_4563

Metsästys;ajatuksia,kommetteja,kysymyksiä.

Aluksi,tekstin aivan lopussa pari pientä kuvaa metsästetyistä lintu eläimistä. Joten jos ne tekevät pahaa niin tämä tiedoksi 🙂

542082_10150709691013267_1711384037_n

Yleensä en julkaise tai edes ota kuvia sen kummemmin saaliista,henk.koht en näe sille arvoa. Muuten ihan luontokuvilla höystettyä kirjoitusta aiheesta joka on puhututtanut monesta eri näkökulmasta. Aika paljon omaa elämän ”historiaa” tässä tämän puitteissa tuli käytyä 🙂

45114770_10156599864588267_1004081599102320640_n

 

Omaa metsästys elämäntapaa on välillä joutunut avaamaan syvemminkin lähiaikoina kuin ennen. Asiaan on vaikuttanut osittain myös tuon pikku ipana. Kysymyksiä on tullut niin posititiivisesi kuin negatiivisesti kiinnostuneilta vanhemmilta ja kaikelta siltä väliltä.  Etenkin siitä miten lapselle ”tyrkytetään” aseen käyttöä on särähtänyt omaan korvaan ikävällä tavalla  tai ”metsästäjät haluaa vain tappaa”. Mutta myös on tullut kysymyksiä ”miten lapsi on mukana tai onko mukana”,”syökö lapsi riistaa?”. Toki myös ihmisiä on kiinnostanut miksi minä (ja vielä nainen) metsästän ja miten olen kiinnostunut koko asiasta alunperin,jos asia on tullut puheeksi.

320743_10150346435048267_105646628_n

Eli lähdetäämpä alusta. Olen siis kotoisin maalta,siellä omassa lapsuudessani oli luontevaa että ihmiset metsästivät,kalastivat ja poimivat marjoja sekä sieniä (kuullostaa nyt ihan kivikaudelta). Omassa kodissa isä oli ja on edelleen innokas metsästäjä ja meillä syötiin paljon itse pyydettyä riistaa (+kalaa runsaasti verkoista,pilkillä,virvelöiden ympäri vuoden). Tähän asiaan todellakin kasvoi ajattelematta sen  olevan mitenkään ihmeellistä. Pienenä tyttönä autoin isää aseiden putsaamisessa ja isä kertoi aseista ja miten niitä tulee käsitellä/ säilyttää tai kuljettaa turvallisesti. Myös vastakaarijousi tuli tutuksi ja sillä sai harjoitella aikuisten kanssa. Erityisesti turvallisuutta korostettiin aina kun aseiden kanssa oltiin tekemisissä. Muistan monia kauhutarinoita edelleen mitä vanhemmat kertoivat onnettomuuksista mitä huolimattomuus voi aiheuttaa. Myös muusta asieden käytöstä toisiin tarkoituksiin puhuttiin,miksi esimerkiksi poliisilla on työssään ase ja miksi se heillä on. Miten harkiten heidän sitä tulee ääri tilanteissa käyttää.

 

Metsästys jatkui oman rinnakkaisluvan hankinnan jälkeen ja hirvipassissa sai olla mukana myös. Kuitenkin itse koin että oma vahvuus ja kiinnostus on lintujen metsästyksessä. Linnut ja metsässä liikkuminen oli tullut siten jo tutuksi ja huomaamattaan oli oppinut lajien tunnistamista ja niiden elintavoista paljon. Luonnon tutkailu tapahtui myös lintulaudan ja hirvien nuolukivien tai lintujen pönttöjen rakenteluna,verkkojen punontana tai perhojen sitomisena. Luonnon arvostaminen ja kunnioittamien on osa hyvän metsästäjän ajatusmaailmaa,suotavaa kyllä ihan jokaisen ihmisen miettiä asiaa.

536693_10150843071628267_1480040561_n

Naisena ja äitinä oleminen on saanut tosiaan kritiikkiä jopa naisilta. Tosin nämä henkilöt ovat olleet tuiki tuntemattomia ja melko perustelematonta asiaa tai pelkkiä lausahduksia ”nainen joka tappaa!”. Paras kommentti oli kun tein juurikin tukkakoskelolle pesä laatikkoa,niin eräs nainen totesi vain että haluat varmaan vain tappaa sen ja nähdä suolenpätkiä. tämä tapahtui eräällä keskutelu palstalla johon tyhmänä mainitsin että käyn metsällä. silloin ei ole välttämättä tilaisuutta kertoa tällaiselle kommetoijalle metsästyksestä mitä se on ja vaikka oheen ihmisen luontosuhteesta,eettisestä metsästyksestä,riistan hoidosta… Eräkummina toivon että saan ajan kanssa käydä lasten ja nuoretn kanssa asioita läpi heidän ikätasolleen sopivalla tavalla. Esimerkiksi jjokamiehen oikeuksia ja erä taitoja.

293556_10150324260288267_1235237296_n

Parikymppisenä kävin isän kanssa linnustamassa,mutta muutto opintojen vuoksi vei kauas,välillä Shanghaihin asti. Luonto kuitenkin pysyi aina mukana ja kiinnostus eläinten hyvinvointiin. Sen oli lapsena oppinut että metsästäjillä on kattavasti tietoa miten eri lajit Suomessa voivat ja mitä eläinten hyväksi voidaan tehdä. Tuossa plus kaksikymppisenä sain ammattitason opetusta pistooliammuntaan ja rynnäkkökivääri tuli tutuksi. Aseiden käsittelyn varmuus tulee vain tekemällä ja opettelemalla mielellään ammattilaisen kanssa. tapaturmiin kuitenkin on aina hyvä varautua ja ennalta ehkäisyyn,kuten suojalasit päähän!

 

Nyt on oma kiinnostus riistanhoitoon kasvanut huomattavasti erilaisten luonnon muutosten vuoksi ja miten ihmiset ovat vaikuttaneet eläimien elinympäristöihin. Metsästys on siis paljon muutakin kuin se että lähdetään haulikko olalla metsään tiettynä vuoden aikana ja ammutaan. Yleensä ottaen metsästävä henkilö on kiinnostunut siitä miten luonto voi ja miten se voisi voida paremmin. Metsästys ja riistanhoito kulkee tiiviisti käsi kädessä.

45623690_10156616216653267_8630690863816638464_n

 

Monet metsästäjät tekevät paljon tarkeää työtä esim.lintukosteikkoja rakentamalla,metsän hoidolla ja sen monipuoleistamisella,viemällä pesintä pönttöjä linnuille joiden luontaisia pesimä koloja ei ole tai asettamalla hirville nuolukiviä/talviruokinta paikkoja tekemällä,laskennat joilla selvitetään kantoja joilla nähdään miten lajit maassamme voivat.

 

Myös sairaiden eläinten seuranta on tärkeää jotta saadaan tietoa onko jotain tauteja,loisia saapunut maahan ja mikä eläimiä tartuttaa. Vesistöjen huolehtimen on lintujenkin osalta tärkeää työtä,koska kalat,selkärangattomat,kasvusto ja linnut ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Metsästyksessä kiinnitetään nyyään huomio kestävään metsästykseen. Metsästäjät antavat myös suurriistavirka-apua ja esim.kolarissa loukkaantuneen hirven jäljityksessä. 

553812_10150923753003267_954444515_n

Ipana meillä on jo ennen syntymäänsä ollut mukana eri riistanhoidollisissa ja ympäristön huolto tehtävissä. Synnyttyään on ipana saanut tottua olemaan luonossa ja mukana metsällä nyt vanhempana. Mutta metsäsätys on minulle myös sitä ”omaa aikaa” ,siksi ipana ei normaalisti ole mukana. Itselleni tuo linnustus on edelleen ”se juttu”,osittain liittyy myös kiinnostukseen lintuja kohtaan muutenkin. Suur-riista ja pienet pedot ei niin paljon ole ottanut tuulta alleen. Villisika jahti puolestaan kuuluu omiin saalistettaviin juuri.

 

Silloin kun meillä ipana on mukana ollaan tutuilla maastoilla,toisen aikuisen kanssa,eikä mitään pitkiä aikoja. Kuluvana syksynä ipana on ollut kyyhkyjahdilla ja se riittää meillä tälläerää. Linnustettaessa on säät olleet sopivia,joten pukeutuminenkin ollut helpompaa,linnustus alueella turvallisuus ollut helppoa ylläpitää.  Ipanan kantorinkka on ollut hyvä paikka hänelle istua turvaliivi päällä ,kuulosuojat päässä toisen aikuisen kanssa kun ammutaan. Toki voisi hyvinkin olla mukana hirvijahdilla,mutta veikkaan että ipanan kärsivällisyys ei kestäsi. Ikää tullessa edetään sen mukaan mitä lapsi jaksaa ja mikä itsestä tuntuu toimivalta. Monilla tutuilla pienet ovat mukan olleen mm.pienpeto jahdissa.

13592343_10154355577368267_3355785882428009399_n

Tärkeintä meillä on kasvattaa kiinnostusta luontoon ja eläimiin sekä siihen miten luonossa kuljetaan. Se että meillä metsästeään mielestäni opettaa pitkällä aikavälillä lapselle sitä miten luontoa voi hyödyntää ja miten sitä tulee kohdella,arvostaa,kunnioittaa ja suojella. Aseita Ipana on nähnyt ja päässyt niitä tutkimaan,vaikka ikää on vasta kaksi niin kaikki selitetään tarkasti. Mistä tapahtuu mitäkin ja mitä aseella tehdään. Kaikki riippuu näin aikuisen näkökulmasta siittä kuka siellä aseen toisessa päässä on,ei ase itsessään pahaa tee vaan käsi joka sitä kanttaa.

45613471_10156616219483267_812880194934145024_n

Se miten on vastannut ihmisille,aseen ”tyrkyttämisestä” lapselle on kiinnostava aihe. Eihän niitä aseita missään seinillä säilytetä ihmisten kodeissa (kuten leffoissa),vaan asekaapissa ja vain tarvittaessa otetaan huoltoon tai mukaan. Ja eikä niistä puhuta sen kummemin. Aseita on kokoajan puolestaan nähtävillä lehdissä,tv:ssä,netissä ja puheissa. Metsästettäessä aseella on selvä funkitio miksi se on mukana,tarkoituksena saada ruokaa joka on elänyt vapaana,omassa elinympäristössään,syöden sitä mitä sen kuuluukin. Tämä kun tehdään lapselle selväksi,eikä luoda mitään mystisiä ase verhoja asian ympärille auttaa osaltaan lapsen käsitystä aseista (minun mielestä). Esimerkisi pelit joissa tapetaan ihmisiä on omasta näkökulmastani paljon vaikeampi selittää lapselle;setä ryösti pankin ja ampui muita,pakenee autolla ja ampuu muita ja syy oli?… Siksipä niissä ikärajat ovatkin,mutta kuinka paljon todellisuudessa niitä noudatetaan,tai keskustellaan? Toivon että oma lapsi oppii tämän leikeissäänkin että ketään ei osoiteta aseella,edes leikissä. Itse olen todella jämäkkä tällaisten asioiden kanssa näin vanhempana,joka tekee työtä huumemaailman parissa.

13770311_10154392402728267_670605511514553326_n

Kiintoisia keskuteluja on tullut myös tietenkin ruuasta! Lihansyöjänä riista on eettisesti mielestäni hienoa saada pöytään,juuri edellä mainituista syistä. Myös itse kalastettu kala on mielekkäämpi kuin viljelty kala. On mukava tietää mistä kyseinen ruoka on tullut ja itse on saanut ulkoiluakin samalla. Tosin myönnettäköön että ipanan makuun ei ole ollut kala! se on aika jännä,koska vaikkapa kuha on melkoisen neutraali,mutta tyyppi sylkee pikku hipunkin pois. Puolestaan peura sekä hirvi,etenkin bataatti muusin kanssa lihapullan muodossa

307829_10150317173018267_1981511737_n

ja  lintu keitot meillä uppoaa ipanaan erityisen hyvin. Riistan maku on kuitenkin erilainen kuin vaikkapa perus naudan ja eivät siitä kaikki aikuisetkaan pidä. Voimakas maku pikkulapsen suussa vaati meilläkin totuttelua,mutta jos kerran fetakin maistuu (vähän liiankin hyvin 😉 )niin miksipä ei nyt riistakin.kun hieman jaksaa nähdä vaivaa on tämä yksi lemppareista sorsa ruokana(kopiotu suoraan viinelehdestä) : SORSAA KERMAKASTIKKEESSA

 

Vahteran resepti

Ainekset

2 sorsaa
voita paistamiseen
2 salottisipulia
1 porkkana
pieni pala selleriä
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl vehnäjauhoja
3 rkl voita
20 g Aura Gold -juustoa
2 rkl mustaherukkahyytelöä
2 cl konjakkia
2 dl kermaa
mustapippuria
suolaa

Valmistusohje

Nypi kokonaisten sorsien pinnalta vielä mahdolliset sulat. Huuhdo lintujen sisus kylmällä vedellä ja kuivaa ne hyvin paperilla. Paahda sorsat pannussa vähässä voissa kauniin ruskeiksi. Mausta pippurilla ja suolalla.

Työnnä paistomittari rintafileen paksuimpaan kohtaan ja kypsennä sorsia 140-asteisessa uunissa, kunnes niiden sisälämpötila on 60 astetta. Peitä sorsat foliolla ja anna niiden vetäytyä noin 30 minuuttia. Irrota sorsista rintafileet ja jalkapaistit ja kääri lihat takaisin folioon. Murskaa sorsien luut pieneksi isolla veitsellä tai lintusaksilla. Kuori juurekset ja paloittele ne 2 cm:n kuutioiksi. Pane pataan juurekset, tomaattipyree ja paloitellut luut ja paahda niitä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Siirrä juurekset ja luut kattilaan ja lisää vettä niin, että ainesten pinta peittyy. Älä kaada padassa olevaa rasvaa liemeen, sillä sorsan rasva, varsinkin villisorsan, on monesti erittäin härskiä ja se pilaa kastikkeen. Anna liemen kiehua hiljalleen noin 1 1/2 tuntia. Sulata voi TOISESSA kattilassa ja sekoita voisulaan vehnäjauhot. Siivilöi joukkoon juuresliemi sekoittaen ja anna kiehua hetki, kunnes kastike sakenee ja jauhot kypsyvät. Lisää juusto, hyytelö, konjakki ja kerma ja keitä vielä hetken aikaa. Mausta kastike pippurilla ja suolalla. Leikkaa rintalihat ohuiksi viipaleiksi, pane jalkapaistit sellaisinaan lautasille ja lisää kastiketta päälle. Lisäkkeiksi sorsalle sopivat hyvin haudutetut pekonipavut ja voissa paistetut puikulaperunat.

15442300_10154794299308267_1942123627443012535_n

 

Tämän historiä pläjäyksen jälkeen ne kuolleet linnut noin etukäteis varoituksena 🙂

Lopuksi,näin historiaa rakastavana; Tiesitkö että se oli Karl Fazer joka toi maahan fasaanin? 1809 alkaen valtiopäivillä 1863-64  asioiden joukossa käsiteltiin ”metsästystä ja otuksen pyyntiä”,1865 ensimmäinen ja virallinen Suomalinen metsästysseura (Suomen metsästysyhdistys) ja erityisesti salametsästyksen kuriin saaminen tavoitteena, 1900 Suomen urheilulehdessä kirjoitettiin (suora lainaus): ”ihmisen vihan alaiseksi on julistettu ainoastaan sellaiset elukat,jotka toisia vainoovat,hätyyttävät tahi syövät. Kellä taas on rauhallinen mieli,hyvä sydän ja elää sovussa muun eläinkunnan kanssa,sille Suomen laki ojentaa lujan käsivartensa turvaksi”. Kovin on asiat muuttuneet näistä ajoista 🙂

Nyt ne pari kuvaa linnuista jotka päätyivät pöytään

 

 

 

Lättyjä ja muuseja,mitä meidän yleisimpiin eväisiin kuuluu?

Näin jo talven alkaessa kummasti kaipaamaan kunnollista lämmikettä päiväretkille tuon taaperon kanssa. muutamia asioita on pohtinut kun sattuu välillä retkille yksin,vauhdikas ipana,tuli/ kaasu,nopea valmistus ja ipanan osallistuminen puuhiin. Kummasti on helpottanut kun sannut toisen aikuisen tai nuoria mukaan. Hiki karpalot nousevat muuten herkästi otsalle ja valuvat selkää pitkin. Siksi onkin valinnut jotain todella helppoa jos kaksin matkaa,mutta kuitenkin jotain mistä ipana saa ”jännä” kokemuksen. Kohde valintakin on silloin monesti itselle entuudestaan tuttu jotta saisi ”ehkä” tai ”oletettavasti” asiat sujumaan sulavasti.

10
Kuumaa kaakaota,nam

Meillä sattui pikkuinen omituinen menetys kun vanha nuotio lettupannu vain katosi. toki pannilla oli muutakin paisteltu ja oli hyvin tärkeä kapistus retkillä jo varmaan viimeiset 8v.  Tutkailin nyt sitten pannu asiaa kunnolla,että kestäisi hyvin kulutusta vuosia ja olisi tarpeeksi iso,mutta sopivan pieni ja kevyt sekä käteen sopiva. Toki on aina mukava suosia kotimaisia tuotteita. Tehtyäni kyselyitä ja käytyäni vähän hypistelemässä tuotteita päädyin sitten partioiaitassa (ainakin) myytävään Ada-bau merkkiseen pannuun.

13

Ipana oli onnesta soikeana kun näki uuden pannun,se tarkoitti että saa tulen ääressä jotain hyvää!

Lätyt onkin yksi mukavimmista eväistä koska siitä saa suolaista tai makeaa helposti. Monesti on tehty myös lättyjä joihin on voitu ujuttaa retkellä maastosta löytynyttä ”villiruokkaa” kuten vadelmia tai suolaisiin horsmaa. Lapsista on hienoa laittaa jotain itse löydettyä sekaan. joskus on käynyt hyvä onni ja voitu laittaa kalaa mukaan. tosin,tonnikalakin on sangen näppärä ratkaisu suolaisiin lättyihin! Mukaan on helppo pakkailla minigrippeihin vaikka valmiiksi kypsennettyä lihaa ja juustoa. Kesällä säilyvyys pitää huomioda joskus on otettu pieni kylmäpussi mukaan jossa eväät säilyneet. Valmiina täytteenä toimii myös eri tuorejuustot sellaisenaan tai niitäkin itse hieman parannellen vaikka kinkkusuikaleilla.

5

Yleensä kuitenkin kun tuon ipanan kanssa lähdetään lätty retkelle tehdään se helposti. Kotona valmiiksi lettutaikina jossa PALJON rasvaa seassa,se sitten pulloon ja matkaan mukaan. Alla,äklö makea jälkiruoka on perus banaani johon viilto,suklaat asisään ja lusikoimaan.

2

Pannulla saa tehtyä mukavasti kaiken saman kuin kotona hellalakin. Tulella metsässä on kuitenkin oma tunnelmansa ja tavallinen paistettu peruna voi ipanastakin maistua parhaalta ikinä! Pannu on syytä muistaa aina kuumentaa kunnolla kun sillä alkaa valmistamaan ruokaa tulella. Ala kuvassa tehtiin wokkia kanasuikaleiden kanssa.

8

Toki monilla tulipaikoilla on ritilälle mahdollsisuus ja siinäkin vaikka nauriin lämmittäminen. Eli raakaa siivutettua naurista ja avot! se on ihanan makea lisuke ja nakerrettava. Ipana pitää siitä myös joten siksi sitä on helposti mukana,eikä mene kesällä miksikään. Pelkkä makkara tai puuro välipala alkaa helposti tulemaan korvista pihalle ja vaihtelu tekee hyvää. Alemmassa kuvassa keitettyä perunaa lämpiämässä jakattilassa papusoosia (valmispurkki basilika tomaattikastiketta ja sinne ruskeita papuja ja maustetta maun mikaan ja oli tuorejuustoakin mukana) Samalla sai vielä alle ujutettua lettupannunkin.

12

Kaksin ipanan kanssa annan tärkeitä tehtäviä hänelle kun sytän tulta,esimerkiksi tuohen palojen antaminen tai pikkuisien puunpalojen kantaminen. Kun tuli on päällä ja alkaa paisto hommat,istuu ipana  yleensä ihan asiallisesti melko lähellä ja saa pitää pannun kahvasta kiinni välillä. Monesti tuli vangitsee katseen tiiviisti ja samalla selittäminen lapselle meillä toimii hyvin. Pikku nakerrettava keksi saattaa olla hyvä viihdyke kun itse tarvii kahta kättä. Alla viimetalven kuva kun aloitellaan tulentekoa ja aurinko hohtaa ❤

1

Kattilan kanssa on hieman helpompaa toki touhuta. Silloin ipana saa antaa aineksia jotka purettu repusta vaikkapa siihen laavulle. Sitten toki saa hämmennellä soppaa jotta se on varmasta parasta. Ja seuraavassa alakuvassa paistetaan kanamunia ja lisukkeena tomaatti kastiketta.

kirkkokivi11

Silloin kun ipana oli vielä ihan pikkuinen,oli helpompaa toisaalta. Silloin kantorinkka toimi hyvänä ja vielä viihdyttävänä syöttötuolina ja istumapaikkana kun kokkaili. Mutta puolensa tässäkin. Nyt on hienoa huomata lapsen innostusta kaikkeen enenevissä määrin ja miten oppii ruuanlaitossakin asioita näin tulilla. Esimerkiksi makkaraa ei saa laittaa isoon tuleen oli hieno lausahdus 😀

Muut mikä on todettu meillä ipanaan uppoavaksi on kaikki munakkaat. Siitä onkin helppo tehdä mieleisiänsä variaatioita,lihalla,tofulla,juustoilla,kalalla,kanalla,kasviksilla ja vaikka villiyrteillä,lista on loputon! Monesti on rikkonut munat kotona valmiiksi vaikka shakeriin niin ei tarvitse ajatella munien rikkoutumista vaikka ne olisikin hyvässä rasiassa. alakuvassa pitaleipää lämpiämässä ja hmm vähän käristynyttä halloumia 😀 Sinne mausteista papu kastiketta ja salaattia & tomaattia.

kirkkokivi10

Perinteiset lämpöiset voileivät uppoaa myös hyvin ja vaikkapa pannulla maustetussa öljyssä nekin saa vähän eloa. Välillä on tosiaan pannulle laitettu öljyä jossa persiljaa ja vaikka kurkumaa,paistellaan vain toiselta puolelta ja tulee kiva maku 😉

Perunamuusi,toimii. Helppo ja nopea valmisjauheesta kiepauttaa kattilassa ja sen kanssahan sopii vaikka ne lihapullat 🙂 Ja helppouden nimissä,valmiit kastike pussit on kivoja,niitähän saa maustettua sitten tuhdimmin itse. Nämä meillä on toimineet tuon taapero ikäisen kanssa.

Hyvin epäselvässä kuvassa alla tehtiin tölkki popcorneja isompien kanssa,se vasta hauskaa säheltämistä olikin,mutta hyvää tuli! Eli juomatölkki jhon tehdään luukku ala-osaan (esim mattopuukko toimii siinä hyvin),lisätään popcorn jyviä tölkkiin ja se tulelle,tölkin alle lautanen ja valmiit popcornit pomppivat luukusta lautaselle. Mm youtubesta löytyy videollisia ohjeita asiasta 😉

7

Lapset on toki erilaisia maku mieltymyksiltään,esimerkiksi ipana meillä rakastaa fetaa ja kutsuu salaatinlehtiä roskiksi. Hernekeitto on kuulemma koiran pierua eikä se mene suuhun. Makeahan maisuu useasti myös ja onhan nuo vaahtokarkit ihanaa töhnää vaikka keksien väliin jälkiruuaksi.

11

Lämmintä alkanutta talvea kaikille! Kaikkia retki ruoka vinkkejä otetaan aina milellään vastaan 🙂

Siikanevan karun kaunis synkkyys ja ipanan suohon tutustuttaminen

19

Oli synkkä ja myrskyinen..no ei niin myrskyinen torstai 18.10.2018. koska nyt sattuu olemaan syysloma viikko niin oli hyvä mahdollisuus lähteä vähän päiväretkeilemään!

Kohteeksi valikoitui rakastamani suo,Siikanevan soiden suojelualue Ruovedellä. Tähän paikkaan liittyy paljon mukavia muistoja ja lapsuuden ensi kosketuksia suo ympäristöön. Voisin nimetä itseäni jopa ”suo hulluksi”,onhan niitä kuuhullujakin 😉

43

Meillä itse ipana ei ollutkaan aijemmin Siikanevalla ollut,loistavaa siis nyt hänenkin päästä sinne kipittelemään! Koska ilma oli tänään hieman kolea ja tihkuinen sai pakata ipanakin pariin kuoreen ja katsoa vettä hylkivää kenkää jalkaan. Lämmintä vaatetta mahtui myös lapsenkantorinkkaan mukaan. Parempi aina varautua vaikka vaipan ylivuotojakin ajatellen.  Pistettiin sukkahousut,college housut ja päälle pitkähihainen body (itse tykkään laittaa ipanalle retkille bodyn jotta selkä pysyy lämpöisenä eikä paidat ole kurtussa),villa neule siihen vielä. Haalari on käytännöllinen eikä sekään rinkassa mene niin helposti korviin ja kurtulle. Ihan tavallinen,ohuella fleece vuorella varustettu vettä hylkivä hupullinen haalari. Kevyt pipo ja vuorelliset tumput. Tha´s it.

Itse sai varautua hikoiluun ja jäähtymiseen joten  vaatetta kerroksittain sen mukaan. Tauolle itselle sopiva ratkaisu oli kalvotakki,tällainen hirveä hikoilia ja kuumakalle kun on 🙂 Kunnon rintsikat,hengittävä T-paita ja hengittävä polartec fleece,sillä mennään.

äiti2

Lähdettiin melko myöhään matkaan ja tarkoitus oli viettää aikaa iltaan asti retkellä. Napattiin tuo mummokin vielä mukaan joka koittaa voittaa pelkonsa soita kohtaan. Jotkin ihmiset kammoavat vettä,toiset metsää ja jotkin sitten suota. Mummo pelkää suon silmäkkeitä ja no,karhuja…

Tampereelta lähdettiin kohti Ruovettä tutusti Teiskon kautta,omat koti kulmat lapsuudesta. Ajomatka teiskon kautta Siikanevalle kesti noin 45min joten ihan maltillinen ajo aika. Siinä ipanakin ehti vetää banaania ja smoothien, Siikanevalle on hyvät opasteet ja mielestäni myös Oriveden kautta tultaessa helppo löytää. Mutta,Teiskon suunnasta tultaessa Jäminkipohjan T-risteyksestä oikealle ja sitten vain suoraa laskelmien mukaan 7km,oikealla puolella tietä tulee vastaan kyltti Siikaneva. Tielle käännyttäessä huomataan myös puolustusvoimien alue ja jonka halki kuljetaan,sitä ei siis tarvitse hätkähtää vaan suunta on oikea. Tie vaihtuu hiekkatieksi ja oikealla puolella kyltti siikaneva. Ollinkivi on myös lähellä oleva nähtävyys ja siinä on kiva poiketa myös. Ollinkivelle on myös opaste Siikaneva kyltin vieressä osoittamassa toiseen suuntaan.

Alla hyvin hämärä kuva ko.risteyksestä,koska tajusin vasta lähdettyämme kotiinpäin koittaa havainnollistaa asiaan 🙂

48Parkkipaikka oli melko täysi saavuamme paikalle,mutta saatiin kottero ujutettua pikku koloon. Siikaneva on on koko pirkanmaan suurin yhteinäinen suo alue ja sen kyllä aistii! Aluella on myös havaittavissa soiden tutkimus pisteitä. Siikanevan suo on erittäin monipuolinen suoalaue ja saarekkeissa on ihanaa vanhaa aarnimetsää! Vanhoja aihkipetäjiä kiemuralla,keloja siellä täällä ja nuorta versoa pilkistelemässä<3 Tuollahan myös aikoinaan otettiin karjalle talteen saraheinää ja näille pikku saarekkeille sitä sitten latoihin laitettiin. Eli kahdella saarekkella on ollut ladot heiniä varten.

23

 

7

Ei muuta kun matkaan! päätettiin ottaa rauhallisesti ja että ipana saisi kävellä mahdollisimman paljon itse. Valittiin kohteeksi laavupaikka (Näköalapaikka) josta on aivan huippu näköälat suolle,vahva suositus nukkumapaikaksi!.

2

Ipana olikin aivan liekeissä kun pääsi vapauteen. Pitkospuut olivat todella liukkaat,mutta se ei ipanan menoa haitannut,päinvastoin. Pikkumies kulki pitkoksilla hyvin,toki tuolle 2v:lle piti selittää että nyt pitää kävellä puilla tai kengät kastuu eikä voida mennä makkara paikalle. jos nimittäin pitkokselta olisi hypännyt suolle olisi se ollut takuu kastuminen.

3

Pitkospuut olivat kohtuullisessa kunnossa. Osa oli katkennut tai lahonnut ja yhdestä meni jalka läpi,onneksi se oli mieheni jalka eikä minun,koska silloin oli lapsi jo kantorinkassa. Liukkaus oli suurin vaara näillä puilla kuitenkin. Myös metsissä sai olla tarkkana puun juurien ja kivien kanssa.

Suosittelisin ainakin meille löysänilkkaisille tukevaa kenkää. Metsissä sai ihailla myös kaiken muun ohessa todella mahtavaa kilpikaarnaa männyissä. Kilpikaarna syntyy hyvin vahhoihin mäntyihin,kun puun paksuuskasvu alkaa iän myötä loppumaan. Sisältäpäin puun kasvaessa ei ulkokuoiri iän myötä enään jousta ja hilseile pois kuten nuorena vaan alkaa muodostaa halkeamia kuoreen. Tässähän tulee ihan ihmis iho mieleen 🙂 Vanhat aarnimetsät ovat täällä yhdet Pirkanmaan mahtavimmista ja tarjoavat loistavia elinolosuhteita esimerkisi tikoille.

 

13

No,ipana kiisi mikä kintuistaan pääsi,vauhdin hurma osottautui myös pipon ja tumppujen heittelynä.

Metsä saarekkeilla ipana tutkaili kiinnostuneena vanhoja metsäpalon jälkiä,palokoroja ja tunki muutamia löytämiä mustikoita niihin ->

Aivan ensimmäiselle tulipaikalle (vähäjärvenmaa,siitä myös rengasreitti mahdollisuus 2,5km kokonaisuudessaan ) Tähän jääty,siihen oli matkaa noin 500m parkkipaikalta. Jatkoimme näköalapaikka kylttien & siikanenvan kierros kylttien mukaan. Matkaa näköalapaikalle oli 3,6km parkkipaikalta. Metsässä ja pitkoksilla matka tuntuu helposti pidemmältä ja aikaa saa hyvin kulumaan ihmetellen suon rauhaa ja tuoksuja.

 

 

Suo on yllättävän tärkeä osa Suomen luontoa ja Siikaneva etenkin on Pirkanmaan arvokkain lintusuo! Koitappa tätä selittää ipanalle joka sama konkretisoi asiaa hypistellen metson kakkaa… nopeat liikkeet pojalla! Soiden runsas hyönteiskanta mahdollistaa hyvin erilaisille linnuille ravintoa,samoin kuin Siikanevan monipuoliset metsät pesintä mahdollisuuksia. Muunmuassa itse olen törmänny valkovikloon ja liroon täällä. Haukkojen bongaamiseen tämä on kerrassaan loistavaa aluetta myös! Ja sääksi viihtyy täällä myös. Metsien pikkulintujen kanssa olen itse vähän heikko tunnistus asioissa mutta siellä niitä piisaa ja loistava ympäristö harjoitella linnuista. Mutta se tinteistä.

 

 

14

Kävellessä näköalapaikalle piti kuitenkin jossain kohtaa ottaa ipana kyytiin jotta oltaisiin ennen joulua perillä. Tätä rinkkaan istuttamista vastaan kyllä pistettiin ja äiti sai sen tuntea korvissaan,ei ollut ihan hellää kohtelua korvanlehdille tälläkertaa. Hiki kyllä siinä tuli vaikka olikin varautunut ipanan kyyditsemiseen ja vaikkakin maasto oli kohtuulisen tasaista. Vain ennen laavua ja näköalapaikkaa oli pieni nousu joka oli jo hieman rankempi. Jos kiertaisi tuon melkein 10km rengaslenkin,niin siellä tulee isoa nousua sitten jo vastaan.

Laavulle saavuttuamme oli paikalla pieni hiillos nuotiossa ja siitä oli helppo sitten isin lisätä tulta kun laitoin samalla ipanalle kaasulla ruuan lämpiämään,jälkiruuaksi kun oli luvattu se makkara 🙂

28

Näköalapaikan maisemat korkeammalta aavalle suolle on hurjan kaunis! Nyt hieman illan sumu jo nousi ja kaikessa synkkyydessään mieltä kutkutti tuo maisema. Äitini ”mummo” siis oli nyt myös voittanut suo pelkonsa ja ihaili kalliolla maisemaa. Tässä voidaan todeta että lenkki sopii myös ns.varttuneemmille ihmisille joilla on hyvä peruskunto ja tahti tällainen hoputon. Kaiken lisäksi on se mummo meillä ipanan rakas ja tärkeä ihminen ❤

29

Ruokailun jälkeen ipana meni parin metrin päähän,pingersi siinä naama punaisena ja totesi ”kakka lämmittää”..no,ei muuta kun vaippa hommiin! Tässä on huomannut että ainakin meidän mielestä teippivaipat ovat helpompi ja nopeampi näin retkeily olosuhteissa hoitaa. Ja hajustetut kakkapussit on ihan kiva lisä,ei tarvi sitä mahdollista kakkaa sitten haistella koko matkaa. esim. Täällä ei ole parkkipaikalla roskista.

36

 

Ilta alkoi todella jo kääntyä hämärään,on syytä muistaa ottaa aina ne pari otsalamppua mukaan jos hieman aikataulut venähtää syystä tai toisesta. Voihan jopa käydä niin että joskus eksyy kun juoksee sienten perässä (kokemuksen syvä rinta ääni täällä hei! ).

 

Palattiin samaa reittiä kuin tullessa ja ipana oli ihan eri tyyppi,ei rellestänyt yhtään rinkassaan,lieneekö hyvän aterian syy 😉 Halusi vain taputella merkittyjä puita tuttuun tapaansa.

34

 

18

No,jäipän itselle aikaa ottaa kuvia ja keskittyä suon tuoksuihin sekä tarkemmin miettimään suon ekosysteemiä. Mitä siikanevan suo alueesta vosi sanoa. siikanevalla on kahta eri suo tyyppiä; keidas- ja aapasoita. Keidsasuon tunnistaa siitä että se on hieman muuta maastoa ylempänä keskiosastaan ja turpeeltaan paksumpaa kuin muu suo,siksi ne ovat melko niukka ravinteisia kasveille. Aapasoille puolestaan virtaa ravinteikasta vettä metsistä ja näin ollen siellä kasveille riittää ravinteita enemmän. Suolla on nähtävissä myös kulju kosteikkoja jotka muodostuvat kun  vedet jäävät puristuksiin kermi muodostelmien väliin (eli kuivempien mättäiden).

40

Autolle tultaessa olikin enään vain kaksi autoa paikalla meidän kaaran lisänä ja ilta oli tullut. Ipana sai juosta vielä viimeiset höyryt pois jotta jaksaa istua autossa,tai sitten vaihtoehtoisesti simahtaa. Kellokin oli jo seitsemän kun lähdettiin kotia kohti,onneksi ipana oli syönyt hyvin ja matkasi olis varmuudeksi vielä nakerrettavaa. Ajaa sai toki tarkkaavaisena hirvien ja nyt jo pimeän vuoksi. Kummasti tuo pikku mies pysyi hereillä ja vielä kotona jaksoi höpöttää nuotiosta ja kuinka oli eräretkellä 😀 Tarvitsee ottaa suo reissu jokin päivä uudestaan!

Nautitaan luonnosta ja otetaan rennosti,pilkettä silmäkulmassa 😉

minää

Vielä pari kuvaa;

Puollustusvoimien alue on hyvin aidattua ja teillä selkeät kieltomerkit kulun suhteen.

49

Opastekyltti on ottanut hieman osumaa,mutta tässä kohtaa jatkoimme siis vasemmalle.

11

Täällä myös parkkipaikan tuntumassa ennen polkujen alkua on opaste kyltti. Matkan varrella on myös pieniä tietoisku kylttejä Suomeksi luettavissa.

 

 

1

2

Kiikarit on oivallinen väline täälläkin

31

 

15

30

Jos sitä hetken malttaa paikallaan,voi utelias talitintti tulla tutkimaan retkieväitä. Harmii että kuvaan ei ehtinyt tipu pysähtyä poseeraamaan