Ahvenlammen tulet kutsui Luostolla ja yöllinen ajo takaisin Tampereelle!

a21Pahoitelut näin alkuun vähän venyneestä tekstistä, lähtee joskus lapasesta!

Aika Luostolla on kulunut nopeasti,ihan liian nopeasti. Tämä tuntuu paikalta johon voisi jäädä tutkimaan luontoa ja ihmettelemään elämää. Tänään olisi viimeinen päivä kuitenkin näissä lumisissa maisemissa. Olin ajatellut että olisi juuri sopiva päivä lähteä retkelle ja kivan matkan päässä olisi myös Tikkalaavu tunturissa.

Tikkalaavulle pääsisi näppärästi ihan laskettelu rinteen kupeesta lumigengillä ja näkisi hyvät maisemat korkealta samalla!

 

Tuumasta toimeen siis! Pakkasin lapsenkantorinkkaan lounaan joka toiveesta sisälsi: makkaraa, kurkkua ja keksejä sekä maitoa + mehua. No muuta otin mukaan myös,kuten kahvin termariin, vettä, suklaata, pähkinöitä ja yhden hätävara valmis ruuan (pasta carbonara/ blå band). EA-pakkaus jossa nyt jälleen varmuudeksi 2x avaruuslakanaa, napsautettavat käsien/ varpaiden lämmittimet (Savotta), pieniä muovipusseja 5 (jos sukka kastuu esim  ja yksi roskille), nenäliinoja ja puukko & vesitiivis sytytys tarvike pussi (myrskytikut, pitkät tulitikut, tuohirullia joissa katajaniiniä sisässä, 3 sytytyspalaa), kevytuntuvatakki joka mene todella pieneen. Pienellä varauksella aina uuteen maastoon kuitenkin, etenkin talvella. Rinkan ulkopuolelle sai istuinalustan hyvin ja ulkona oleviin taskuihin kaikkea mitä voi tarvita kuten pitkä naru rullalla,valmentajan pilli (ei kuulallinenkoska se kuula saattaapi jäätyä), muumi patukoita ja alueen kartta & kompassi sekä otsalamppuja 2. Takin taskuun menisi avaava astmalääke ja paidan sisään varavirta. Kaikki mahtui hyvin rinkkaan vaikka painoa onkin kiitettävät 23kg kun lapsi on sisässä. Myös ystäväni tiesi suunnitelmastamme ja oli kertonutkin laavusta sekä mitä reittejä käyttäen sinne pääsisi. Hän oli myös kertonut reitin profiilista tarkkaan ja kuullosti hyvältä, vaikkakin jyrkältä osittain.

a39

Eräipana itsessään oli hyppinyt aamu kuudesta jo liikkeelle, innoissaan että pääsee jälleen lumeen riehumaan! Mukava ilma, kevyt pakkanen  n-12c eikä edes tuullut juurikaan. Hurautettiimpa sitten reitin lähtöpisteelle… no tuota.. Yöllähän olis satanut lunta,sillain ihan reippaasti 20cm. Kohta josta lumikenkäily reitti ylös lähtisi oli täysin kulkematon. Eilen ei ollut mennyt siitä retkiryhmää kuulin näin kerrottavan oppailta. Koska rinteen profiili olisi jyrkkä aluksi ja Eräipanan tulisi yksi kohta kiivetä itsekseen tuli itselle olo että nyt on liian kova mäki edessä tällä lumimäärällä. Eli yli oman polven oli lunta kun kävi kokeilemassa. Siinä ei lumikengilläkään jaksaisi omalla kunnolla +23kg lapsi selässä ylös. Ehkä yksin ja tavallisen rinkan kanssa isollakin painolla selkiäisi ylös, mutta liikkuva tyyppi rinkassa on eri juttu ja tarkoitus oli kivaa nauttimista luonnosta kaksi eikä suorittamista verenmaku suussa.

a34

a8

Päätettiin Eräipanan kanssa yhdessä että otetaan Tikkalaavu seuraavalla Luoston reissulla haltuun 😉 NYT mennään Ahvenlammen katetulle tulipaikalle johon olisi helppo pääsy varmasti! Voitaisiin vähän omatoimi tutkailla tasaisempaa lähi maastoa ennen sitä ja tehdä vaikka sata lumienkeliä tai tutkia jälkiä, piirtää lumeen kuvia,.

Luonon muodostelmat lumen kanssa on hienoja, vasemmalla oli juurikin sellainen peikkojen pesän oviaukko maanalle 😉

 

 

Auto parkkiin hotellin eteen ja siitä sujahdus hotellin taakse jossa kulkee valaistu, aurattu minun silmin ”lenkkipolku” pituudeltaan 2,8km (pääsee siis lasterattaiden tai pyörätuolin kanssa, on loivia ylämäkiä kylläkin matkassa). Koska lenkkipolulta lähti uria kohti tunturia ja niissä lumi ei upottanut, kävelimme niitä myöden ilman lumikenkiä ja Eräipana sai todellakin riekkua lumessa & leikkiä näätää. Täällä näkyi muuten maastokatta sovelluskin hyvin. Olin ystävälleni ilmoittanut tästä suunnitelman muutoksesta ja se on aina osa turvallisuutta kun lähtee liikkeelle, että jollain tieto mitä olet suunnitellut ja onko muutoksia.

Me seurailimme kelkan ja välillä metsäsuksien jälkiä ja toisinaan siitä erkaantuvia ihmisten tekemiä polkuja, ne eivät hurjasti upottaneet. Eipä tullut ketään vastaan, ei edes hotellin pihasta lenkkipolulle lähtiessä. Välillä istahdettiin hörppäämään mehua lumikasan päälle ja juteltiin miten ihanaa on olla kaksin lumessa tutkimusretkellä. Täällähän oli pienelle lapselle paljon upeutta ja Eräipana ihaili edessä olevaa Ukko-Luoston tunturia, pohtien että siellä ne peikot asuu. Yksi kuukkeli nähtiin, ketun jälkiä ja pikku hömötiasia liiteli kuusien seassa. Jonkin aikaa kierreltiin ja leikittiin samalla vaanivia susia, no susien tulee nälkä ja otettiin suunta takaisin lenkkipolulle.

Lähestyttiin Ahvenlammen kotaa. Ihan umpikota tämä ei ole, eikä kotus tai laavukaan varsinaisesti, eli kota-laavu lienee lähin nimitys tälle 🙂 Tai tulistelu paikka kuten internet sivut sanovat.

a19

Haettiin puuliiteristä hieman nahkeita puita, puuliiteriin pääsi kovalla tuulella raoista lunta joten kaiveltiin keskemmältä hieman kuivempaa puuta. Puita oli kyllä runsaasti kaikenkaikkiaan. PuuCee löytyi myös läheltä ja oli siisti. Muutama siideri ja olut tölkki oli kodalla ja karkkipapereita penkkien alla lojui hajanaisesti.

Pilkottiin jälleen halkoja puukolla pienemmäksi ja veisteltiin niihin kiehisiä, pientä silppua hyvin koivu haloista ja kohta meillä paloi tasaisesti tuli. Tulen ympärille muutamia halkoja kuivumaan. Itse laitan välillä kuivumaan pikku silppua takin/ paidan sisään koska se kuivuu siellä todella nopeasti ja palaa siten hyvn jos tuli meinaa hyytyä tai on kasaamassa tulentekoon tarpeita.

Eräipana seuraili mitä tehtiin ja leikki puukon tupella lohikäärmeiden kouluttajaa ja välillä leikki tekevänsä pienempiä puita tupella. Toisinaan, kädestä pitäen tehdään yhdessä kiehisiä puuhun ja Eräipana on näppärä repimään haloista tuohta sytykkeeksi, ihan tumput kädessäkin.

a23

Makkarat räjähteli tulilla ja Eräipana oli varma että niissä oli pommeja. Oli kyllä hyvää lämmin ruoka tähän kohtaan! Osan makkarastaan eräipana söi paljain sormin mutta pakkanen pakotti laittamaan tumput käsiin. Itselläni on ongelmana puolestaan käyttää talvellakaan sormikkaita/ tumppuja joten ipanan syöttäminen toimi hyvin paljain sormin. Jälkiruokana oli kahvit ja keksit, Eräipanalla oli toki oma kahvikin,runsaalla maidolla. Siinä oli kiva istuskella lämpöisellä alustalla kaksin, ihailla tulta ja nakertaa keksiä.

a22

Vaikka nyt ei päästy tunturiin niin tämä oli varmasti hyvä ratkaisu tähän kohtaan. Se että oli selvittänyt etukäteen missä on tulipaikkoja ja erilaisia reittejä talviaikaan, millaista maastoa ympärillä on helpotti suunnitelman muutosta!

Siivoitiin paikat kuntoon ja otettiin muidenkin roskat mukaan omien sekaan. Ai niin, tuolta lammelta tulee kuulemma kalaakin hyvin 😉 Hotellille olisi tästä lyhyt matka, noin 500m. Kodalta eteenpäin jatketaessa lapsen energia oli todella maksimissaan joten tehtiin syvään lumeen hyppyjä ja juostiin hippaa. kyllä siinä itsellä aika hiki tuli! Ahvenlammen ympäri kiertävä reitti on tosiaan sen kepeät 2,8km. Pimeäkin hiipi jälleen jo hyvissäajoin, mutta valaistu reitti kun oli niin helppoa kulkua! Autossa tuumailtiin että oli hyvä päiväretki ja kohta koittaisi sitten pitkä ajo kotiin.

a2

a36
Ahvenlampi valaistuna ja heijastinliivillinen Eräipna näkyy hyvin huolletulla lenkillä.

Kotiin paluun ikävin puoli oli jälleen pakkaaminen,tavarat oikeisiin paikkoihin rinkoissa jotta purku olisi nopeampaan kotona. Kunnon ”iltapala” (=poronkäristys muusilla ja puolukkahillolla 😛 ) vielä ennen ajoon lähtöä seitsemän aikaan ja nyt jo ikävä oli takaisin pohjoiseen. Se on kumma juttu että aina yleensä lähtiessä tulee ikävä.

a33

Ajomatka alkoi hyvin, nyt otettiin suunnaksi Rovaniemi ja E75, ei mitään ”kärrypolkuja” enään ja selkeä reitti. Eräipana pohti lappia ja miten kivaa oli ollut, isiä ja koiria oli kyllä ikävä hänellä. Kerroin että nyt ajetaan koko yö ja saa nukahtaa ihan rauhassa, ettei äiti poistu mihinkään. Ajettiin tankille ja käytiin nappaamassa sämpylä äitille, kahvi olikin termarissa tutusti. Eräipana sai tahtonsa läpi ja nakersi onnellisesti kaurakeksiä maidon kanssa takapenkillä.

Kun kello lähestyi yhdeksää takapenkin höpöttelijä simahti, ihana pieni reipas matkalainen. Tie oli hyvä ja liikenne tasaista, radiokin sai soida hiljaisesti ja viileä sisäilma piti hyvin virkeänä. Aikaa kului ja ajatukset sinkoili milloin missäkin, seuraavana eteen tulikin Kemi ja matka jatkui. Liikenne hiljeni ja oikestaan rekkoja oli liikeellä. Välillä pysähdyin levähdyspaikoille/ huoltoasemalle hyppimään X hyppyjä ja ottamaan kahvia, paristi ipana heräsi ja kysyi ollaanko jo perillä? Isoa tietä oli kyllä huomattvasti turvallisempi ja nopeampi ajaa.

a27

Kemistä pullahdettiin Ouluun ja E75 vaan jatkuu..ja jatkuu ja jatkuu… Pitkissä matkoissa on itselleni tärkeää mahdollisimman hyvä ergonomia, että esimerkiksi auton ratti on sopivan matalalla jottei hartiat jännity ja veri kulkee päähän hyvin. Turvallisudessa taustapeilin tsekkaus on aina hyvä ja katse-etumatka on tärkeä aina, ennakointi, A ja O. Oulusta luontevasti Jyväskylään ja oltiin siis jo melkein perillä! Mittasuhteet muuttuu aina mukavasti kun jokin 300km on ihan kärpäsen kakka. Jyväskylästä tie muuttui E63 numeroksi ja pian olikin Tampere ja kotipiha edessä! Yksi peura, yksi kettu siinä saldo yön eläimistä, pari ”hullua” kuskia joilla ohitukset tapahtui hieman erikois kohdissa. Lisävalot oli huiput ja sääkin oli kohtuu hyvä, valillä eteläänpäin tullessa tuli pari hassua vesisade kuuroa. Kotiin päästessä oli näköjään ajoon mennyt karkeasti 11 tuntia, kahdella 15min tauolla ja 3:lla hyppely breikillä. 

a37

Eräipana oli ihan hämmentynyt kotiin tullessa ja oli heti höpöttämässä isille mitä kaikkea oli tehty!

Itse pääsin aamupalalle, suihkuun ja unille, aika luksusta! Näin jälkeenpäin voin todeta että irtiotto teki hyvää ja ajo kaksin lapsen kanssa onnistui yllättävän hyvin, odotuksia paremmin! Pieni kuluinen bensa-auto teki matkasta edullisen ja mahdollisti omat aikataut sekä menot kohteessa. Bensoihin meni 150-160€ ja pidin tankin kokoajan kohtuullisen täynnä. Auton perus asioiden kurkkaus välillä, kuten ne öljyt, jäähdytinnesteet, lasinpesunesteet ja rengaspaineet.

UUDESTAAN! voidaan nyt vain todeta! Kiitos ihan jokaiselle joka meitä auttoi matkan kanssa ❤ Ilman ystäviä ei matka olisi onnistunut näin ❤ 

 

Rakkaudella lunta (kin) muistellen täällä vesisateisen Tampereen ja tahmaisen näppäimistön ääreltä heipat! Seuraavaksi juttua sitten Pukalan reissulta joka oli näitä 50/50 etkö jo opta opiksesi reissuja.

a35

Lampivaaran ametistikaivos, onnen retki!

 

38
Lampivaaran maisemia ❤

Aamulla jälleen aikainen herätys, mutta nyt ei kauneusunia otettaisi. Meillä oli tiedossa jotain aivan erityistä. Olimme buukanneet itsemme Lampivaaran toiminnassa olevalle ametistikaivokselle retkelle, kaivoksillehan ei tiedettävästi muualla maailmassa pääsisi. wau, oman elämäni toinen opastettu turistikierros tiedossa, kiinnostavaa!

58Lunta oli tupruttanut yöllä lisää ja meidän maisemat olivat kerrassan häikäisevän valkeat. Niitä kuvia lumen määrästä oli mukava lähetellä kotiin Tampereelle jossa satoi vettä. Kuten kuvassa näkyy oli lunta reippaasti polven yli.

Aamupala sai olla tuhtia puuroa ja banaania, sekä lämmin aamumaito (ei lämmintä maitoa itselle kiitos…). Välipalaa otettiin mukaan kuitenkin leipien ja smoothien, mehun ja kahvi termarin muodossa. Muutenkin yleensä aina jotain pientä naposteltavaa repussa varmuudeksi. Autossa on myös pikku hätävara varasto peräkontissa (pähkinöitä, kuivattua banaania, retkiruokapussi, näkkileipää ja vesipullo joka tosin talvella jäätyy jos se siellä muhii).

Sitten matkaan, lämmintä ja helppoa kerrospukeutumista suositiin. Koska matkaan sisältyi kuitenkin myös hieman autossa istumista ja ”lumikissa” bendoliinossa olemista. Auto käyntiin ja metrin lumet alta pois! Eräipanalle oli tärkeää että äidin reppuun mahtui suurisilmäinen ”kettuporo” pehmolelu, koska olihan sangen oleellista esitellä jalokiviä sillekkin. Retki asiastahan oli puhuttu eilisestä asti ja kerrottu retken sisällöstä, Eräipana oli ihan täpinöissään! Pelkkä ajatus että pääsisi itse kaivamaan jalokiviä oli hänelle suuri juttu! kierros jolle olimme menossa olisi englanniksi, mutta pikkuiselle tulkkaus olisi helppoa tärkeimmistä kohdista. Liput saisi näppärästi verkkokaupasta tai myös Luostolta Ametistikaupasta sekä Lampivaarasta tuleva saa liput lampivaaran kahviolta.

Ajettiin lumisia teitä kohti bendoliino pysäkki kakkosta (Ukkoluosto P-paikka). Ensimmäinen turistien kyytiin nappaamis piste oli Luoston keskustasta ja seuraava tämä Ukkoluosto ja kolmas Lampivaaran kahviolla jossa olisi pikku tauko ennen kaivokselle saapumista. Lampivaaran kahvio on hyvien latujen saavutettavissa ja myös lumikenkäillen sinne pääsee!

56

70

68

Pysäköinti alueelle Ukkoluostolle oli helppo löytää ja tiet olivat hyvässä kunnossa, perus farmarilla ilman neliveto höysteitä pärjäsi hyvin, jos ymmärtää lumisen tien käyttäytymistä. Lumi saattaa helposti vaikka imaista ojaan.

Ukkoluoston P-paikka, mihin auto jätettiin oli myös lumikenkäily/ hiihto reitin varrella. Nyt lumessa mellasti bussilastillinen turisteja, pulkkamäkeä olivat harjoittamassa.

Turisteilla oli omat tontut oppaina jotka sitten bussin lähtiessä iloisesti vilkuttivat ihmisille. Tätä eräipana ihmetteli erittäin paljon, että mistä tuo tonttu tulla tupsahti. Me olimme hieman etuajassa ja käytiin myös testaamassa liukumäkeä, tosin kotoisasti auton perässä olleella jätesäkillä.

Bendoliino saapui paikalle ajallaan ja jo etuvalojen näkeminen sai Eräipanan hyppimään innosta! Mitään noin mahtavaa vehjettä ei oltu kuulemma ennen nähty. Bendoliinossa oli pari muuta ihmistä etukäteen ja iloinen kuski tuli avaamaan meille oven. Olimme ainoat suomalaiset jälleen ja kyytiin tulisikin vain lisäksemme ulkomaalaisia. Kuitenkin saatiin täysin suomenkielinen opastus aina matkan varrella. Nyt kun bendoliinoon astui muita sai kyllä yrittää olla nauramatta, ei turisteille vaan Eräipanalle. Nyt sitten hämmästeltiin upean kulkuneuvon lisäksi parin turistin hattua joissa oli pehmo poron päät ”äääiti, miksi noilla on nallet päässä?”.  Se oli onneksi selitettävissä että ihan pipoja ne on mutta, porot ovat sellaisia lapin ihmeitä että niistä on tehty tuollaisia hauskoa pipoja myös. Muille turisteille oli tärkeää ottaa runsaasti selfietä ja sai varoa selfiekeppien osumista päähän, tai ettei olisi nyt ihan joka kuvassa. Muutama lapsi oli myös paikalla ja heidän kanssa Eräipana jutteli tulkkauksen välityksellä. Kiinnostavaa ja mukavaa kuulla lapsien mielipiteitä ja heidän vanhempiensa ihmetystä maamme upeasta luonnosta.

Pysähdyimme Lampivaaran kahviolla jossa pääsi ostamaan vaikka kahvia tai matkamuistoa. Kaikki paitsi minä ja Eräipanani jäivät (kirmasivat) lumeen ottamaan lisää selfieitä ja kuvia lumesta + tuttavallista kuukkeleista. Oma suhtautuminen kesyyntyneisiin kuukkeleihin on hieman eri, uteliaat eläimet helpostikkin kesyyntyvät ja tulevat syömään kädeltä. Välillä liian tuttavallisista linnuista tai vaikka oravista on ollut itselle rumasti sanottuna haittaakin. Esimerkiksi orava joka käy päälle vihaisena kun ei olekkaan mitään pähkinää hänelle, ei ole aina se mukavin retkikaveri tai lintujen kakan määrä laavulla ei ole ollut se jees, vaikka eläinten ulosteet luonnossa ovatkin normaaleja ja tutuksi tulleita muutenkin. Lintuna kylläkin kuukkeli on kaunis. Me hipsimme kahvilaan ja napattiin pöytään mehut tiskiltä ja suklaata, hyvä tukea edes vähän kahvilan toimintaa ja siinä oli mukava höpötellä niin Eräipanan kuin kahvilan työntekijöiden kanssa, mukavaa porukkaa!

 

41

Matka ametistikaivokselle jatkui, 400:n metrin korkeuteen merenpinnasta, valkoisissa maisemissa kohti tunturin lakea! Kyyti oli tasaista ja kaikinpuolin oikein mukavaa. Ulkona oleva maisema muuttui aukeammaksija saavuimme perille. Kyllä siinä omakin sydän heitti kieppiä rakkaudesta maisemiin. Aikaa kun oli edellisestä lapin reissusta jo liikaa, oli ihan unuohtunut miten kaunista täällä on talvella. Lampivaaran ametistikaivoshan sijaitseen Pyhä-Luoston kansallispuistossa kaiken lisäksi.

54
Lampivaaran kahvion maisemia

Iloinen bendoliino kuski sanoi heipat ja paikalle saapui reipas hymyilevä opas kertomaan retken kulusta. Opas puhui erittäin selkeää englantia ja johdatti meidät tupaan jossa saatin lämmintä mehua ja päästiin istumaan mukavasti porontaljoille pienen luennon ajaksi. Tila oli mukavan tunnelmallinen ja hienoja ametisteja oli esillä. Oppaan kertomus euroopan ainoasta toimivasta ametistikaivoksesta, geologiasta ja ametistien historiasta oli kiehtovaa! Itse kun pitää historiasta ja vanhoista myyteistä niin asia kolahti hyvin, shamaanien kiviä. Maailmalla ametisteista on paljon onnea tuottavia ja parantavia uskomuksia, niinkuin meidän pohjolassakin. Eräipanallekkin ns. luentoaika oli sopiva, jaksoi keskittyä noin 20min ja hyvä oli lisänä erilaiset ametistit ja kivet jotka kiersivät tutkittavana. Myös toimivan kaivoksen arvot ovat kestävät ja ekologiset sekä kunnioittavat niin ympäröivää luontoa kuin ihmistä. Tämä seikka on mielestäni äärimmäisen tärkeä ja siitä avoin tieto ihmisille on arvostettavaa.

Sitten päästiin jännän äärelle! Matka maan uumeniin alkoi! Poistuimme lämpöisestä tuvasta ja suunnattiin muutamia metrejä alempana olevalle ovelle. Meidät oli opas huomioinut hienosti koko ajan ja kysynyt suomeksi myös ymmärsimmekö 🙂 Askelmia oli paljon alas, jos olisi kovin huonojalkainen niin tekisi tiukkaa, tai jos maanalle meno ahdistaisi. Siinä tapauksessa tunturin laella olsi hienoa ihailla maisemia ja olipa siellä pieni ametisti puotikin.

46

Eräipanan kasvot loistivat riemusta kun kipitettiin alas, oli siis ilmeisimmin hyvin jännittävää, hänestä täällä asuisi peikkojakin! Oikeastaan Eräipanan kasvot olivat olleet iloisessa virneessä koko matkan ajan ja höpötys oli innostunutta. Nyt saisi etsiä 2000 miljoonaa vuotta vanhan kiven itselleen.

Perillä kaivoksen uumenissa oli kiinnostavaa. Opas kertoi meille jakaessaan pieniä kaivuuvälineitä että millaisia jalokiviä etsitään. Ohjeistus oli saatu myös ylhäällä että jokainen saisi etsiä ihan oman onnen ametistin ja jos ei meinaa löytyä niin opas auttaa kaivamisesssa. Lampivaaran kaivos on siis todellakin toimiva, jalokiviä etsitään ympäri vuoden ja käsityönä. Melkoista hommaa kyllä jos ajattelee että kaivaisi näitä ametisteja täällä päätyönään. Kiven jatkojalostus koruiksi on kiinnostavaa, hyvin hienoa käsityötä. Eräipana kaivoi onnessaan kivistä maata ja jokainen kivi näytti ametistilta hänen silmissään! ”äääiti onko tämä timantti?” asiaa varmistettiin oppaalta joka kierteli ihmisten luona jutellen. Kyllä, ihan oikea kaunis ametisti sieltä löytyi, violettina hohtavana. Eräipana sai kaivaa sitten äidillekkin oman onnenkiven kun oli asiasta niin innoissaan ja mahtava kivi sieltä löytyikin! Mielestäni tällainen turistikierros oli mukavan rento ja itse tekeminen toi hyvää sisältöä, sekä tämä hieman eksoottisempi bendoliino kuljetus kauniissa Luoston tunturissa.

 

66

37

Takaisin maanpinnalle, siellä opas ohjasi meidät pieneen myymälään tutustumaan, joka kyllä osoitti hienon ja taidokkaan käsityön osaamista. Hurjasti kauniita koruja joissa oli hyödynnetty Lampivaaran ametisteja ❤ Tutkittiin paikkoja ja lähdettiin ulos odottelemaan muita, Eräipanasta kun oli kiinnostavaa tutkia työntekijöiden moottorikelkkoja.

Siinä saatiinkin kohta ihan uskomaton mahdollisuus. Mukava bendoliino kuski tarjosi tästä bendoliinosta äärimmäisen kiinnostuneelle ipanalle elämänsä mahdollisuutta, päästä apukuskin paikalle! Tätä ei kyllä varmasti lapsi unohda koskaan! Matka takasin parkkipaikalle oli huikea, edestä maisemat näkyivät loistavasti ja Eräipana oli silmät pyöreinä kiinnostavista ohjaimista ja miten taitavasti masiinaa ohjattiin. Itseäni toki erä- ja luonto-opas ammattini puolesta kiinnosti monet alueeseen liittyvät seikat ja niistä oli mukava jutustella kuljettajan kanssa.

39

61

Parkkipaikalle saavuttuamme kiiteltiin suuresti tästä mahtavasta kokemuksesta ja heiluteltiin perään! Nyt Eräipana on varma että haluaa isona lumikissa bendoliino kuskiksi, mikäs siinä sanoisin! Retki oli kokonaisuutena toimiva ja mielestäni myös 3-vuotiaallekkin sopiva, erityisesti toiminnallisuuden vuoksi. Lapsi näkökulmasta katsottuna oppaiden huomiointi lapsiin kohdistuen oli hienoa. Kaikille työntekijöille voisin antaa huomaavaisuudesta, asiallisuudesta, ammattitaidosta ja hymystä kymppi plussan arvosanaksi! Etenkin kun oltiin vielä ne ainoat suomalaiset ja saimme palvelua suomeksi kuitenkin, vaikka tiesimme menevämme englannin kieliselle opastukselle.

 

60

Matkalla ”kotiin” eräipana söi vähän eväitään ja pohti tiukasti uutta uravalintaansa, kuljettaja oli nyt se maailman coolein ja osaavin henkilö. Perillä ystäviemme luona syötiin ja lähdettiin vielä tekemään pihaan lumityöt koska lumessa puuhailu on kivaa, sitten veilä vähän pulkalla lähimetsissä otsalamppujen kanssa. Hauskaahan oli että kun lumityöt oli tehty ja ulkoiltu, niin kappas, tien auraus traktori tuli viimeistelemään hommat. Mutta tulipahan hikoiltua 😀

36

Hieno päivä joka jää mieleen varmasti! Ja kotona virittelin oman onnen ametistini hopealangalla kaulakoruun, katsotaampa mitä onnea Lampivaaran löydös tuottaa! Myös yhden suklaatikkarin verran onnea tuotti ainakin onnelliselle lapselle ❤ Kiitos vielä Lampivaaraan ametistikaivoksen poppoolle!

 

 

 

Rinnemonsteri valtaa ametistikylpylän, kohtaamisia saunassa!

 

29

Aamu sarasti ennen sianpieremää, hyvin hämäränä mutta saapui kuitenkin. Rauhallinen aamu oli paikallaan ja puurojen keittely aamun piirrettyjen seurassa oli luksusta. Lunta oli pihalla tooodella paljon ja sekös innosti! Eräipana pohti sohvalla roikkuessaan että haluaa rinteeseen näyttämään huimia lumilautailu temppuja, pää alaspäin tietenkin. Sovittiin että kun puuro on popsittu ja otettu pienet aamu torkut niin lähdetään testaamaan lautaa, Luoston lastenrinteeseen. Etukäteen oli selvitetty että siellä olisi ”taikamatto” hissinä ja Eräipana laskisi ilmaiseksi, äidiltä vain aluemaksu 7€ eli ihanan edukasta! Oltiin katsottu myös miltä taikamatto näyttää ettei tule yllätyksenä, tuskimpa meinaan muistaa viime talven ihmettelyjä rinteiden juurella.

Olinpa möläyttänyt vesihirmulle että Luoston hotellilla on oma pieni ametistikylpylä. Tämähän tieto oli painunut lapsen aivoihin hyvin, ”äääitiii…mennään sitten sinne amehishi kyypylään?” Jep jep..sinne siis ulkoilun jälkeen. Kylpylä kun on auki jokapäivä kivasti aamu 10:stä ilta 21:teen ja maksaisi vain yhden aikuisen verran 14€ koska alle 4v menee ilmaiseksi.

33
Hotellilla bongattiin talvireitti kartta myös heti ovella.

Unien jälkeen aamupäivällä 10.30 vetästiin pikaruuat, laskettelu ja uinti kamat autoon, evästä mukaan (smoothie, banaania, kahvia termarissa, mehua ja pähkinöitä), vaihtovaatetta. Auton jäähdytinneste tsekkaus ja kurvit lumiselle tielle! Oi mitkä maisemat, jo pelkkä luminen tie sai jo mielen ihan muihin sfääreihin arjesta kotona! Ajoon meillä meni tukikohdasta noin vartti.

Luoston lähelle saavuttaessa sai varoa teitä ylittäviä haalari turisteja ulkomailta. Tästä turismista onkin ollut vuonna 2019 uutisissa juttuja, päivän reissuja lappiin jossa kaikki pitäisi sitten ehtiä kokemaan. Busseja sai myös varoa tiukkoine aikatauluineen lumisilla teillä.

 

Rinteen alapuolella oli tilaa parkkeerata loistavasti. Kamat päälle ja hissilippuja ostamaan. Palvelua saatiin heti englanniksi, sitten kun sanoi että ”moro!” niin kieli vaihtui hyvin suomeksi. Palvelu oli kaikinpuolin hyvää täällä. Oltiin ensimmäiset Suomalaiset tänään. Lastenrinne oli todella lähellä vuokraus ja lippu pisettettä, jes! Rinteissä näytti hiljaiselta ja lastenrinteessä oli kolme englantilaista pikkuista vanhempineen ihmettelemässä. Pulkkamäki oli saman taikamaton ulottuvissa ja kota makkaran paistoon aivan vieressä. Toimivan oloinen setti.

23
Lastenrinne sijoittuu kuvassa vasemmalle.
5
Minä itte vedän lautani…

Rinteessä itse tajusin että turhaan otin omat laskettelu kamat mukaan. Lapsen opettaminen ei olekkaan ihan simppeliä. No, oppia ikä kaikki 😀 Lauta jalkojen alle ja mentiin taikamattoon, se vasta hauskaa olikin. Uho oli kova kuinka laskee alas, ihan itte. Valitettavasti karu totuus tuli pian vastaan, ei se pystyssä pysyminen loivassa rinteessä ollutkaan helppoa. Aika pettymys ja Eräipanan oli vaikea ymmärtää ettei heti olla mestareita isossa rinteessä. Välillä maattiin mahallaan maassa huutaen, purren lunta että ”tyhmä lauta,ota se pois!” sitten taas uutta yritystä. Lopulta onnistuttiin avustuksella paristi alas asti ilman pyllähdyksiä. Ilo oli silloin huimaa kun liukui itse, pienikin oma liukuminen oli mahtavaa! Reeniä,reeniä, sitä tarvitaan ja ymmärrystä niin vanhemmilta kuin lapselta homman aloitteluun. Tasamaalla vedin Eräipanaa vielä parkkipaikkaa kohti, jotta saatiin onnistumisen kokemus. Autossa mehua ja pähkinöitä, höpöteltiin ison rinteen valoista ja rinteiden hoidosta. Eräipanasta oli hassua kun lasten rinteeseen tuli aikuisia lumilauta kouluun ja ne ei puhunut edes suomea!

2
Asenne kohdallaan 😀
1
Lopulta hyvillä mielin takaisin autolle välipalalle 🙂

Ja sitten, ametistikylpylään! Hieman hikisenä paukittiin paikalle ja täälläkin saatiin palvelu ensin englannin kielellä. Ihanan maltillista palvelua ihmismäärän nähden. Hotelliin astuttaessa huomasi kyllä sesongin pääturistit, britit. Ravintola näytti sangen viihtyisältä aulassa myös. Mutta kylpylään! Mielestäni kylpylän kokoon nähden sopivat pukutilat ja siistiäkin oli. Opasteita oli monella kielellä seinissä.  Ei niin ketään siellä! Saatiin olla ihan kaksin lillumassa pikku kylpylässä jossa oli mukavia erilaisia vesihieronta pisteitä, joita Eräipanakin kokeili kanssani varovasti. Paras ja jännittävin juttu oli luolamainen suuri poreamme jonka katossa oli ametisteja ja ledivaloja, ihanan hämärää. Siellä me tehtiin sormista kurttuisia. Saunaosastolla ensimmäinen ihmis kohtaaminen tapahtu turkkilaisessa saunassa. Ei uikkareita, selvä homma, pefletit seinästä ja lauteille. Kas, miesten puolella olikin joku ja tämä joku lähti salamana kun huomasi alastoman suomalaisen. Takaisin altailla mies katseli ujosti poispäin ja kohta hänen perhe saapui paikalle hänen onnekseen.

3

Saunassa sattui myös toinen hauska juttu, naisten puolella. Eräipana kun on kova puhumaan ja ihmettelemään ääneen: ”ei saunassa saa olla uimapuvussa, ovessa on melkki” ja huitoi sormellaan. Ulkomaalainen nainen kysyi että mitä lapsi mahtoi sanoa? Selitin ihan rehellisesti mitä lapsi ihmetteli ja samassa huomasi kertovansa asiallisesti useammalle turistille suomalisesta saunakulttuurista savusaunoineen, avantoineen ja kesäisestä mökkikulttuurista. Eli oikeastaan hyvä kohtaaminen. Välillä kyllä huomaa kulttuurien erot, vaikka seinässä olisi kuinka suuret plakaatit meikkien/ hiusten pesusta tai peseutymisestä ennen uintia, tämä ei aina toteudu.

Meidän kylpylä kokemus oli todella rentouttava ja alkoi kyllä unettamaan ja nälättämään. Eräipana kiiltävän puhtaana& tuoksuvana kysyi somasti voisiko saada ranskalaisia tänään? Ajattelin kysysäistä ravintolan ”baaritiskiltä” olisiko jotain lasten ranskalais annosta olemassa ja olihan sellainen. Taisi maksaa 4€  kylkeen iso maito ja äidille kokis. Yllätys oli melkoinen kun saatin annos pöytään, koko oli suuri, siis mielestäni ihan aikuisten annos, loistavaa (koska siitä riitti äidillekkin hyvin 😉 ). Pöytä oli ihanan rauhaisa kyntilöineen ja näkymiä rinteeseen ja osittain parkkipaikalle. Rauhaisaa siihen nähden kuinka paljon turisteja oli ravintolassa tilaamassa suomalaisia eksoottisia ruokia. Samalla katselin ihmisvirtaa hotellille ja miten palvelut oli järjestetty täällä. FatBike vuokrausta ainakin nätti olevan myös.

26

 

”Kotiin” ajeltaessa alkoi takapenkillä kuulua iloista laulelua ja ikionnelisen näköinen poika ihaili lumista pimeää maisemaa. Vähän aikaa eräipana jaksoi ystäviemme luona hillua ja hyöriä sekä kuunnella satukirjan joka liittyy myös jouluun,kunnes uni vei voiton. Tällainen oli Eräipanan toive päivä, sopivasti ulkoilua upeassa lumessa, lämmintä vettä polskuteltavana ja herkkuruokaa rauhassa äidin kanssa ❤ Huomenna suunnataan ensin ylös ja sitten maan uumeniin!

31

Ai niinkun missä me ollaan,hups.. Oulusta Luostolle, parin mutkan kautta!

 

81106958_10157573948988267_3058562910037999616_n

Aamu koitti Oulussa ja matkamme jatkuisi tänään hyvissä ajoin kohti Luostoa! Ajateltiin että olisi sitten aikaa päivällä touhuilla paikanpäällä. Matkaan ei kuluisi kuin nelisen tuntia, pikku kakun pala siis. Eräipana sai kunnon aamupuurot ja pakkailukin sujui hyvin, oltiin aikataulussa jota ei varsinaisesti sen kummemmin ollut. Koska ajomatka olis lyhyt niin oli kivan rento olo ja erityisesti kun oli nukkunut hyvin!

MUTTA. Alku sujui ihan kivasti. Auton tsekkaus, oli jäähdytinnnesteet kunnossa ja kaikki kamat mukana. Sitten alkoi takapenkin protesti ”ääääitii, tahdon mehhuu”, ”äääitiii joko ollaan perillä”, ”ääätiii miksi en saa potkia ovea”! Otettettiimpa sitten breikki. No sekään ei mennyt putkeen koska ei jääty tunniksi leikkimään autolla. Myös tankatessa ei kurttu seteli kelvannut… No matka jatkuu, Eräipana syö kiukkuunsa kuulemma pahaa pompannappi ruisleipää jossa on matojakin sanojensa mukaan, heittelee niitä sitten lattioille. Pompannapin syöminen muuttuu lelujen kiusaamiseksi ja kirjan repimiseksi. Sitten kirja takavarikoitiin ja se vasta kiukuttikin, no minkäs teet. Kiukku jatkui ja kyllästyttyään turhaan kiukutteluun ja siihen ettei äiti lähde mukaan kiukutteluun tuotti tulosta, nukahdus. Matkalla katseli useita hylättyjä taloja ja kuihtuvia kyliä, surullista.

82058983_10157619630423267_8340647560494448640_n

 

Aikaa edellisestä Luoston suuntaan ajosta on jo hmmm,nelisen vuotta (apua,mihin se aika on mennyt!). Siksipä ei tullut näin jälki viisaaana edes kysyttyä parasta reittiä Oulu-Luosto, vaan nappasin lyhyimmän reitin. Nyt voin todeta että virhe! Lyhin ei ole aina nopein ja sehän olisi pitänyt muistaa parista edellisestä virheestä kun luottaa ehdotettuun Google Maps:in vaihtoehtoon. Alku osa reitistä vaikutti ihan sujuvalta, mutta kun isommat tiet alkoivat pienenemään kyläteiksi ja kartta lakkasi toimimasta iski ketutus. Tuli taasen tyhmä olo. Onneksi oli käynyt tankilla ja tiet oli kuitenkin ihan teitä,ei kärrypolkuja niin kuin joskus on käynyt 🙂  Ajelin nimittäin noin 15km harhaan koska en huomannut karttaohjelman jämähdystä. Onneksi kuitenkin olin tulostanut kyseisen reittiohjeen mukaan ja sen avulla sai itsensä paikannettua + tomivan maastokartat ohjelman avulla. Hyvä oli myös että oli puhelin laturin päässä ja oikeastaan vain 15km harhaan ajoa. Ipanakin heräili jälleen uusin energisin kierroksin.

Matka johon piti mennä neljä tuntia olikin sitten seitsemän tuntia. Kiukkuinen Eräipana ei liiemmin helpottanut ajaessa keskittymistä. Niissä kohdin oli pakko pysähtyä tien varteen ja selittää mahdollisimman rauhallisesti protestoijalle että ei olla ikinä perillä jos ei äiti saa keskittyä ajoon ja opasteisiin. Äiti oli nyt sitten vain tyhmä kun ei osaa ajaa. Lähtiessä Oulusta oli puettu vaatteiden päälle vain merino haalari ja villasukat ettei autossa tulisi turhan kuuma. Nyt ainakin tällä kiukulla tuo muutenkin paljon hikoileva eräipana olisi ihan liekeissä ja luttumärkä.

11

Jossain kohtaa lähellä Ruonakoskea alkoi taas ystäväni Google Maps toimia. Pimeys oli jo laskeutunut ja varmuuden vuoksi laitettu porokello sovellus päälle. Se on pohjoisessa ajettaessa osottautunut ihan toimivaksi systeemiksi ainakin omalla kohdalla, vaikka nyt tähän vuoden aikaan porot eivät enään teillä pomppisi. Takapenkin äkäpussi oli rauhoittunut ja keskittyi nyt siintävään lumeen ja näkyisikö niitä poroja. Muutenkin alkoi kierrokset laskemaan Eräipanalla. Sitten kun näkyi kyltti Rovaniemi sai huokaista helpotuksesta, tuttu tie! Rovaniemellä pidettiin ruokatauko ja lämmitettiin huoltoasemalla ruoka eräipanalle ja äiti sai himoitsemansa fanta pullon, kahvia kun oli termarissa autossa ja omat eväsleivät. Matkalla katselin vähän kauhun sekaisin tuntei joulupukin maan turistibussien määrää ja valopaljoutta ym. teeman ympärille rakennettua. Hyvin markkinoitu paikka.

20

Loppu ajomatka oli mukavaa ja helppoa, lunta pikkuisen ripsutteli ja maisemat näytti jo kaivatulta ”oikealta” talvelta. Mietin että omassa lapsuudessa oli Tampereellakin yleensä joulukuussa lunta, nyt ei ole ollut. Lumi ja pakkanen kun mahdollistaisi niin paljon kaikkea ulko aktiviteetteja! Lumi itsessään luo jo valoa ja virkeyttä ainakin omalle mielellekkin. Nyt tähä kohtaan taas kiitos lisävaloille.

17

19

Luostolla meidän ystävien luona oli vastaanotto ihana! Keskellä metsää ja pimeässäkin kaikki oli kaunista, puhtaan valkoista. Eräipanaa kuitenkin kaikesta kiukuttelusta huolimatta kehuttiin pitkän ajomatkan kestämisestä ja olipa lapsi tästä hyvillään. Koko ajomatka tuntui unohtuvan sillä sekunilla kun pääsimme perille ja ovi aukesi. Puhtaan valkeuden huomasi myös villi pikkumies joka syöksyi suoraan lumeen (syämään sitä) ja hihkui ilosta!

15

Vaikka ilta olikin jo hiipinyt niin ruokailun ja tavaroiden purkamisen jälkeen lähdettiin ystäväni ja eräipanan + koiran kanssa lenkille.Kävely todellakin teki hyvää ja uudet pohjoisen maisemat rauhoitti hyvin. Vähän siinä suunniteltiin että mitä voisi tehdä huomenna. Nytkin hiljaiset maisemat herätti innostusta ja oli mukava kuulla millaista eläinkuntaa tässä kulmilla pyörii ❤  Tarkoitus olisi ottaa lepoa ja jotain mikä erityisesti ilahduttaisi reipasta Eräipanaa. Saataisiin hänelle positiivinen alku näihin maiseminn, hieman kurjan ajomatkan jälkeen.

 

22

Lumi ja siinä mellastaminen oli vienyt hyvin energiat lapsesta ja sauna kaiken päälle sai eräipanan suoraan sanottuna sammumaan pussiinsa sekunissa. Siinä kohtaa aikuiset otti kehiin herkkuja, juusto tikkuja, ristikkoperunoita ja jalapeno rinkuloita rasvassa upotettuina,nam! Aikuisten aikaa ja voin kyllä sanoa että oli helpottunut ja rentoutunut olo tämän ajelun jälkeen. Jokaisesta mokasta ehkä oppii (tätä koirjoitettaessa totesin että ei ihan kylläkään heti 😀 )

Huominen olisi ”päivä lapsen ehdoilla”  

Tankki täyteen! Kohti Luostoa,yhden yön taktiikalla.

2

Hip hei! Vihdoin koitti lähdön hetki, kaksin Eräipanan kanssa kohti Luostoa. Saatiin kuulla että luntakin piisaisi ja tonttuja oli nähty liikkeellä runsaasti. Ennen matkaan lähtöä oli toki niinkin hieno onni , että auton renkaasta todettiin että runko oli rikki. Eikä se ollut loppujen lopuksi yksi rengas vaan kaikissa oli sama vika joka eteni kussakin omaa tahtiaan. Eli renkaat uusiksi, ei mikään kiva suunniteltu meno erä tässä(kään) kohtaa, mutta onneksi vika huomattiin ennen lähtöä eikä tienpäällä. Lisävalot laitettiin myös, edulliset, mutta todellakin riittävät! Täällä kun tuntuu olevan pelkkää pimeää ja vesisadetta ja pohjoisen pitkillä ajomatkoilla on valosta hyötyä. Auton öljyt tuli vaihdettua myös ja EA pakkaus kartoitettu sekä katsottu pyyhkijöiden sulat. Auton jäähdytinnesteet on oleelliset myös tarkistaa, kunhan ei silloin kun auto on lämmin!Auton talvi varusts on syytä tarkistaa välillä,onko lapio, ehkä sepeliä (vaikka kuusen oksatkin toimii 😉 ), puukko, ovien lokeroissa heijastinliivit, pieni jauhesammutin, kolmio, vararengas, tunkki, taskulamppu, lämmitys johto ja hinauskoysi. Meillä yleensä pari lämmintä vilttiä ja paksu iso fleece, hanskat, vesipullo, bensaa (pidemmälle lähtiessä tai tuntemattomaan), polttopuita, kestokasseja.. riippuu myös vuodenajasta esim sienestyspussit tai sadetakki.

Matkaan oli pakattu kaikki meidän ruuat viidelle päivälle ja vaihtovaatetta. Ruokina otin eräipanalle myös muutaman valmispurkin jotka saa lämmitettyä helposti ja maistuu varmasti, ei perus kotiruokaa nääs! Muuten oli mukana maitoa, ugurttia, mysliä, jopa kanamunat ja makaroniakin sekä hedelmiä ja leipää. Toki retkiä varten soeltuvaa sapuskaa myös. Niin ja keksejä ja vähän suklaata herkuiksi. Ehkä tuli hieman liikaa jälleen Eräipanalle pakattua myös lämpimiä vaatteita mukaan ”varmuuden vuoksi”. Uikkaritkin oli mukana,varmuuden vuoksi 😉 Hygienia tuotteet matkakokoihin (paitsi 1L atoopikko ipanan rasva) + pyyhkeet ja pefletit. Myös omat lääkkeet on syytä muistaa ja silmälasit, näin puolisokea kun muuten on. Laturit otsalamppuihinkin piti laittaa talteen ja samoin varavirrat sekä kellon laturi.  Itse en tiennyt mikä olisi tarkalleen matkan suunnitelma joten retkeily kamppeet toki mukaan, talvisin ajatuksin. Eräipanalle otin kevyemmän Gore-Tex haalarin lisäksi untuvahaalarin ja merino haalari alla on oivallinen. Myös kunnon pakkashattu ja laskettelu kyparän alle ohut merino pipo oli mukana. Parit hanskat ja villatumput aina taskussa. Käsien lämmittimet (kertakäyttöiset ja savotan uudelleen käytettävät löytyy meiltä. Ei suoraan ihoa vasten koska ne todellakin on lämpöiset!) on hyvä olla mukana, jos pitää olla esim lapsen omassa rinkassaan paikoillaan. Eräipana palelee helposti ainakin sormistaan jos pitää olla talvella rinkasssa, Välillä kääritään avaruus lakanaan valmiiksi jos tietää että voi tulla vilu. Toki järki päässä kun talvella retkeilee, ettei lähde rinkan kanssa tarpomaan pitkälle jos oma lapsi on kovin pakkasherkkä. Silloin ahkio on lämpöisempi, Tosin haittapuolena että metsässä se on vaikeaa vedettävää.  Kengät on se ikuisuus ongelma, tai oikeastaan omat jalat. Varpaat aina vähän kylmänä,sitten ne lämpiää ja lämpiää eli hikoilee liiallisesti. Se puolestaan aiheuttaa helposti pysähtyessä jälleen viilenemisen. Mitkään hikisukat ,pohjallisettai suihkeet ei ole auttanut, ainoastaan jalkojen tuuletus tauolla on toimivinta ollut. Kuumana käyminen talvella ei muuten hirveämmin haittaa kun tuntee itsensä ja millä pärjää vallitsevassa ilmassa. Mukaan lähti sorelin pitkävartiset karvavuori kengät ja Viking Trophy II saappaat itsetehdyillä huopavuorilla…ja mahtui takakonttiin merrelin talviset lyhytvartiset kumipinnoitteiset kengät,hups. Eräipanalla oli talvi sorelit joissa irroitettava huopavuori ja kevyemmät Vikingit matkassa ja villasukkia+lasten paksumpia merinosukkia. Tarkistettu vielä viimehetkellä että kirjalliset ajo-ohjeet on mukana, puhelimen laturi jonka saa tupakansytyttimeen ja kartat kohteista. Muistus vielä 112 sovelluksesta puhelimen näyttöön tässä kohtaa 😉 Matkavakuutus on mielestäni hyvä olla, varmuuden vuoksi.

Loppujen lopuksi autosta löytyi yksi 65L rinkka,yksi 70L rinkka, Haglöfs lava säkki 70L, laskettelusukset ja lumilauta. Eli kahdelle ihmiselle aika setti,mutta talvi vaatteiden pakkaus pieneen on aina haaste. Pelkät makuupussit vie tilaa kiitettävästi.

 

Matkaan lähtö vähän jänskätti, mitä tuumii Eräipana takapenkillä? Ajo sujui vähän epäilyttävän hyvin. Ei kitinää tai mitää ärrimurreja. Pysähdyttiin Jyväskylän jälkeen pitkälle ruokatauolle jolloin Eräipana sai purkaa energiaa leikkipaikalla ja jälkiruuaksi pehmistä. Tauko ilman kiirettä on ehdottoman hyvä asia, jos itsellä kiristää mutteri päässä niin se ei ole hyvä ajamista silmälläpitäen. Itse yleensä varaan pitkiin ajomatkoihin mahdollisimman hyvän ”aikatauluttomuuden”.Auton jäähdytinnesteet tuli kurkattua lähtiessä + öljyt ja putsattua valot, Tampereella tuli tankattua tankki täyteen eli 70L. Vielä ei tarvinnut tankata vaan sitten Oulusta lähtiessä. Pitkillä ajoilla alueella jossa ei niin vain heti ole tankkaus mahdollisuuksia pidän aina tankin mahdollisimman täynnä. Ei meinaan ole kiva olla keskellä erämaata ja miettiä että mitäs nyt kun tankki on tyhjä? Tätäkin on nuorempana kokeiltu kerran…tai pari

7
Auto ei liiku,vaan bussipysäkillä tsekkaus hengittääkö ipana kun hiljeni niin nopeasti spiderman:insa kanssa 😀 Melkein perillä Oulussa

 

8

Jyväskylään asti tosiaan takapenkillä höpötettiin, pohdittiin rekkoja ja joulupukin poroja. Ihme että pikku mies ei nukahtanut päiväuni aikaansa lainkaan. Koska teimme minimi budjetin matkaa ja kokeiltiin yhden yön pysähdys taktiikkaa Oulussa, saimme olla ystävälläni yön. Tällaiset mahdollisuudet ovat mahtavia ja itse ainakin ottaisin meille ystävän yö kylään kun haluaa. Jyväskylästä Ouluun ajettiinkin sitten suoraan, koska pissahätä pyyntöjä ei kuulunut, Miina ja Manu äänikirja ( CD + kirja) viihdytti hyvin niin miksipä ei. Eräipanalla oli palttoonnappeja ja mehua & vettä nakerrettavana ja sai pari palaa lemppari KitKat suklaata. Itselläni oli vettä ja banaania repsikan paikalla, siinä näppärästi eväs kassi jossa oli kaikkea naposteltavaa ja oikeita ruokiakin. Lähellä kannattaa pitää ainakin talouspaperi, jos takapenkillä on suklaasorminen tyyppi. Tie oli mukavan rahallinen ja vain muutama kuski joka teki niitä extreme ohituksia, rekkojen väleistä puikkelehtien. Ja juuri ennen Oulua Eräipana päätti ottaa ne kauneusunet, onneksi ei aiheuttanut kiukkua kun pitikin herätä pian. Pikkuinen paidan vaihto, suklaat pois kun mennään kylään ja menoksi 🙂

 

Oulussa aika kului nopeasti ja siellä oli jopa inasen lunta. Oli ihanaa kun Eräipana sai leikkiä ja äiti sai höpötellä hyvässä seurassa. Seuraavana aamuna olisi ajo Oulusta Luostolle ja sehän ei mennyt niinkuin piti…

4

 

 

Näpertelyä retkiä varten; lunttu, tuo oivallinen sytyke.

Omput

Pikkuinen tauko ollutkin kirjoittelusta, kiirettä pukkaa, ei ehkä joulusta mutta muusta elämästä. Mutta lapissakin tuli käytyä, ihanassa lumessa josta täällä Tampereella ei ole tietoakaan harmiksemme. Ajattelinkin nyt ennen lapin reissun ”purkua” kirjoittaa näppärästä, helposta sytykkeestä jota on mukava väsäillä retkiä ajatellen. Monelle tämä saattaa olla tuttukin tee se itse tuote, mutta muistin virkistykseksi: LUNTTU

Kaikki vanhat ja perinteikkäät tavat ja apuvälineet tulen saamiseen kiinnostaa. Taulan teko on oma prosessinsa, johon saa aikaa kulumaan enemmän kuin pari tuntia. Mutta lunttu, se on nopeaa ja syttyy myöskin nopeasti, eikä siihen tarvita muuta kuin vaikka pala T-paitaa tms. puuvilla kangasta . Parit vanhat farkutkin on nyt sytykkeenä. Aikaa menee noin 20min hommaan. Ehkä oikea sana lunttu kankaan prosessille on hiiltäminen.

Muistan kun mummo joskus puhui luntusta, mutta eipä se lapsena herättänyt intoilu kelloja soimaan niin kuin nyt aikuisena retkeilijänä. Englannin kielelläkin luntulle löytyy oma nimi charcloth.

1

Aloitettiin tarvikeiden kokoaminen: vanhoja harsoja, peltipurkki kannella (myös folio käy peitteeksi jos sen laittaa tiiviisti) ja säilytys purkki myös, sakset (puukko toimii myös), pikku kaasukeitin (nuotio sopii myös). Kokeiltu on monia kankaita ja nyt tässä sideharsoa vuorossa. Kangasta ollaan kokeiltu niin käärittyinä pikku rullina kuin palasina. Rullina jos tekee luntun, kannattaa se jättää melko ilmavaksi, hiiltyy silloin sisäpuoleltakin helpommin.

 

Yleensä käytetään purkkia jossa kansi, tässä kohtaa kansi oli hukasssa joten folio sopi hyvin korvaamaan. Eli: Peltipurkkin kanteen tehdään pieni reikä, esimerkiksi naulalla voi tehdä kolon tai puukolla. Nyt varovasti vain pieni viilto keskelle.  Purkin pohjalle astellaan puuvilla kankaan palat tai rullat. Kansi kiinni ja ulos purtilon kanssa, vaikka parkkipaikalle.  Sitten, nyt oli kaasukeitin käytössä. Kaasu päälle ja aletaan odottelemaan savun nousua reijästä. Hyvä huomioda palamaton alusta tai sammutus väline vierelle.

Miten tietää että lunttu on valmis? Savun tulo loppuu purkissa olevasta reijästä. Näin simppeliä! Muistaa vain varoa kuumaa purkkia ja odottaa kunnes purkki on jäähtynyt. Jos kanneen avaa heti kuumana on vaara että kuuma lunttu syttyy palamaan joutuessaan hapen kanssa kosketuksiin. Meillä naapurit imettelivät myös kummaa pikku savupilveä ja heitä tosin huvitti meidän ”kokkailut” 🙂 . Väriltään luntun tulisi olla mustaa, ala kuvassa näkyy hyvin kuinka osa ei ole hiiltynyt kunnolla. Lunttu jättää myös jäljet sormiin helposti joten vaaleita pintoja kannattaa vältellä tuotteen kanssa.

Tämä lunttu toimii hyvin vanhanaikaisten tulusrautojen kanssa ja se on etenkin alussa mukavaa kun saa onnistumisen kokemukisia tulusten kanssa! Nyt lapin reissulla Eräipanan kanssa sytyteltiin luntulla nuotiota, eli pikkuisen puusilpun kanssa lähti kytemään kivasti. Puut kun oli nihkeitä niin kaivattiin hieman pikku silppua ja kiehisiä kehiin! Taulaan verrattaen luntun valmistus on siis helppoa, mutta taula puolestaa kytee pidempään.

Lyhyestä virsi kaunis ja jatkamme Eräipanan kanssa joulun rauhaisaa aikaa, ei turhia lahja panikointeja vaan hiljentymistä sekä vaihtelua arki nakkisoppaan 😉 Hyvää joulun aikaa kaikille, niin töihin kuin lomalaisille ❤ 

Helvetinjärvi; pimeää, liukasta ja aivan mahtavaa!

77016743_10157500057663267_4920878510748205056_n

Eräipana täällä moro! Nyt ihan marraskuun lopussa äitillä ja kummitädilläni syttyi ainakin otsalamppu. Ne päätti vanhoina erämuijina että mennään Helvetinjärven kansallispuistoon, kun eivät olleet pitkään aikaan siellä käyneet. No, mikäpä siinä, kaksi reipasta naista ja minä! Kummitäti on todella kova retkeilijä joka ei pienistä pelästy, ei edes minusta 😉

Kuvat ei ole ehkä priimaa kun mukana oli äitin puhelin,joka nyt on vaan semmonen eräily luuri eikä semmoinen kunnon kamerallinen. Oikeaa kameraa ei kuulemma jaksanut raahata perässä.

Aloitetaan perinteisesti, joka sopii nyt paremmin kuin hyvin. Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, sade ripsutteli auton ikkunaan kun sanottiin heipat kodille. Äiti oli pakannut aika hyvän päivä retki pakkauksen joka mahtui kokonaan lapsenkatorinkkaan. Koska oli vetistä piti siihen varautua hyvin ettei tule kylmä. Myös otsalamput oli todellakin syytä olla mukana ja vara-akkukin sujauttaa taskuun. Muuta oleellista oli toki tulenteko välineet minigrip pussissa ja joka oli sullottu gordura pussiin, sissipuukko, EA-pakkaus ja hyvät ruuat! Ruokapolitiikkaan sisältyi eiliset keitetyt perunat jotka äiti pilkkoi mukaan, saapahan makkaralle kaverin. Kahvit äiti otti nyt mukaan termariin ja kermaa pulloon mukaan ja toki keksejä. Lämmin ruoka on oleellista viileällä ilmalla ja pysyy skarppina kun ei ole nälkäinen. Muutenkin hyvä olla pikku päiväretkellä varmuudeksi naposteltavaa kuten pähkinöitä tai kuivattua banaania, suklaata, kuivattuja papuja tms. Niin, paistinpannu lähti tietty mukaan ja voita, ketsuppia ja suolaa. Mukaan sopi Kupilkan lautanen, kuksat ja luhat. Talouspaperia unohtamatta omassa muovipussissaan.

Auto suuntasi kohti Ruovettä, ajoaika Itä-Tampereelta olis noin 1h ja 15min. osoitteeksi otettiin Kankimäen parkkipaikka, Helvetinkoluntie 775, 34640 Ruovesi. Ajaessa sai olla tarkkana hirvien ja peurojen kanssa, niitä pomppotteli nyt näihin aikoihin täällä paljon. Hieman hämäräähän oli ollut koko päivän, eikä ajomatkalla tilanne muuttunut kuin pimeämpään suuntaan. Mutta onneksi ihana kummitäti oli takapenkillä seurana.

Ohitettiin matkalla hiekkatiellä myö villisika ja strutsi paikka, villisikoja ilahdutti ainakin kurassa rypeminen kun niitä katseltiin hiljaa ohi ajaessa 🙂 Saavuttii parkkipaikalle jossa ei näkyt ketään muuta. Ravintola helvetinporttikin oli näköjään remontissa. Pihassa oleviin WC:ihin ei päässyt, mutta helvetinportti kyltin ja opaste taulun takaa löytyi PuuCee,sinne ensin mars!

h1

Opasteet luontopolulle oli hyvät ja polkukin erittäin selkeä, näkyi että reitti on suosittu. kävelin reippahasti ainakin alkumatkan ja tulin siihen tulokseen että lujaa virtaavissa puroissa oli kermavaahtoa tai shampoota. Äiti ja kummitäti kyllä kuiski että oikeasti muka veden vaahtoa,phyh! matkalla nuotiopaikalle, eli päivätuvalle (Helvetinkolu) päin oli mahtavia kuralätäköitä ja pikku siltoja. Aikuisia naisiakaan ne ei huolettanut koska niillä oli pitkävartiset vaelluskengät jaloissaan. Oli hyvä että niilläkin oli jotain nilkaa tukemassa koska oli aika liukasta ja kulku ei sopisi oikein heikko jalkaisille täällä. Minä, Eräipana sain kiitää ja miettiä onko ne tontut täälläkin kurkkimassa, olin varma että erään kannon takaa heilutti pieni parrakas metsätonttu kylläkin…mutta ne korvatunturin tontut, ne onkin ihan oma lajinsa.

78233565_10157500057498267_8625861787272609792_nKuljettiin opasteiden mukaan ja pikkuisen alkoi jalka painaa. Äitin rinkkaan minut sitten helposti sujautettiin koska nosto apuna oli kummitäti. Äidistä minun selkään nostaminen on nykyään jo vähän haastavaa yksin maastossa jos ei ole vaikka korkeampaa kiveä apuna. Nyt rinkka ja minä sisältönä painettiin +23kg. Äiti välillä veti vähän happea kun oli jyrkempää ylämäkeä ja sitten ne pitkät loivat, liukkaat rappuset (opasteiden mukaan 200 porrasta) alas järven rantaan. Selvittiin kitenkin päivätuvalle Iso Helvetinjärven rantaan  ja olikin jo hämärää! Pihassa oli nuotiopaikka ja puuliiteri, sinne siis. Piti vähän sahailla rankoja ja heilutella kirvestä (joka oli muuten hyvä ja terävä). Sain auttaa kantamaan kummitädin sahaamia puita äidille kirves hommiin, osallistuminen tosi erä hommiin on kivaa! Äiti vielä pilkkoi nuotilla puukolla pienemmäksi silpuksi klapeja ja tuli saatiin syttymään hyvin inasen nihkeillä puilla. Pientä millin silppua ja kiehisiä niin kyllä se kasa syttyy ja onhan aina mukana tuohirulla katajaniinillä sekä sytytyspalakin.

 

76261827_10157500051833267_2688890178608562176_n

Nuotion alettua palamaan tutkin innolla järven rantaa kummitädin kanssa, kumma juttu ettei se päästänyt pikku jää riitteelle? mutta onkia sai kepillä. Siinä sitten laitettiin perunoita kunnon rasvassa ja tumput kuivui näppärästi nuotiolla ja isommat klapit samalla. Mukavaa nakertaa pimeydessä ruokaa ja kuullostella kuinka jossain vesi kohisi. Kun oltiin syöty jälkiruuatkin oli siivoilun aika, auttelin parhaani mukaan vähän kasaamalla keppejä penkin alle ja antamassa penkkien päällä toimintaohjeita (tähän tulisi sellaien hauis kuva). Minut laitettii illan pimeydessä lapsenkantorinkkaan ja suunta oli mihis muualle kuin ne portaat ylös! Jos olisi päivä ja ei liukasta niin oltaisi kierretty rantaa myöden komeaan kalliokuiluun josta näkee usein kuvia. Helvetinkolu kuuluu myös Pirkantaipaleen retkeilyreitistöä, joka onkin jo 300km pitkä.

76936395_10157500049853267_3486571162886995968_n

75491772_10157500055353267_7557442595983458304_n

76756968_10157500049093267_9021120794230521856_n

 

Käytiin kurkkimassa näköalapaikka josta nähtiin hmmm pimeää. Aikuiset oli ottaneet täältäkin edellisillä reissuillaan kuvia ja onhan ne näköalat komeat!  Mikäs täällä rinkassa ollessa, olisin kyllä halunnut reunalle mutta ei nuo naiset sinne menneet roikkumaan. täällä Helvetikolulla voi muuten harrastaa jääkiipeilyäkin (Iso Helvetinjäerven pohjoispuolen länsiranta). Kansallispuisto onkin muuten perustettu 1982, näin knoppitietona ja tunnuksessakin komeilee kivinen rotko.

Siitä jatkoimme otsalamput päässä kiertämään helvetistä itään kierrosta (4km lenkki). Hauskaa oli jälleen hohtavat kivet ja aarnisammalet! Yhdessä kyltissäkin niistä kerrottiin paremmin. Reitti oli tälläkin erää selkeä pimeässäkin.

76775106_10157500051183267_5444101103308242944_n

76644639_10157500049648267_5735319161790267392_n

 

 

 

 

 

 

 

 

76714028_10157500050548267_5117915542816030720_n

 

Äidille ja kummitädille tuotti vähän jännitystä kun oltiin ensimmäisellä pitkos osuudella, se kuinka paljon upottaa. Pitkokset olivat nimittäin veden vallassa ja pimeys vähän haittasi näkyvyyttä. Pistettiin kummitäti edelle katsomaan vajottaako kuinka paljon. Lenkkareilla tai matalavartisilla kengillä olisi kastunut. Toiset pitkokset olivat taasen erimallia ja melko kapeat, niissä sai olla erilailla tarkkana ettei horjahda. Kallioisuus ja juuret sadesäällä onkin myös tietty liukkaita, mutta nuo naiset on onneksi tarkkoja.

 

Jylhiä maisemia on aikoinaan ihaillut myös A. Gallen-Kallela ja J.L Runeberg. Kohta kuului kohinaa keskellä metsää ja pimeässä, ihan kuin isokin vesiputous olisi nurkalla. Pimeys toi kyllä näin nuorelle Eräipanlle lisää potkua mielikuvitukseen ja paikalla oli oltava dinosauruksia! Käytiin katsomassa ja kyllä siellä vesi kohisi lujaa puiden välissä omassa pikku uomassaan! Puhuttiin siinä pimeän pelosta ja tarviiko sitä metsässä pelätä. Aikuisia ei enään pelottanut. Lapsena äiti ja kummitätikin oli vähän jännittänyt pimeää. Mutta metsässä ei ole muuta pelättävää pimeässä kuin jos astuu harhaan ja satuttaa itsensä tai jos sattuisi eksymään oikein kunnolla. Mutta kyllä pimeässä mielikuvitus voi tehdä tepposia, Siksi meillä onkin otsalamput. Välillä kokeiltiin miltä näyttää ja kuulostaa ilman valoja, aika hienoa ja rauhoittavaa oikeastaan. Äitille oli pienenä sanottu ”että eihän sinua kukaan pimeässä näe,siellä on turvassa” kun oli pelännyt mörrimöykkyä.

 

Päivällä varmasti olisi ollut nähtävää vähän erilailla ja äiti joutaisi kyllä kuntokuurille! Tarvii juoksuttaa äitiä kunnolla että se jaksaa vielä välilä minua kantaa rinkassa ennen kun tulee pulkka / ahkio kelit!

Polun loppu osuus oli naisista helppoa ja osittain tietä. Tosin minä simahdin jossain viime metrien kohdalla, ulkoilma teki tehtävänsä jälleen ja kiva tasainen kyyti. Kummitätiä nauratti meikäläisen kovinkin rento olemus 😀 Auto se nökötti yksinäisenä pimeällä parkkipaikalla ja minut nostettiin turvaistuimeen jatkamaan unia. Kohta kuitenkin heräsin ja vähän ihmettelin että ”oho,missäsä nyt mennään”. Helvetinjärventietä ajettaessa hyvinkin hissukseen, pomppasi komea valkohäntäpeura eteen. Siitä se vähän häntää nostaen köpötteli lepikkoon tien toiselle puolelle. Sai siis muistutuksen että pitää olla tarkkana! Nähtiin myös pörheähäntäinen viekas kettu tien varrella ja autoilijoita jotka ajoivat ainakkin tuhatta ja sataa illan tihkuisessa pimeydessä.

78426432_10157500053588267_5137416996442341376_n
Helvetinkolua

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli mahtava! Pimeys on asia jota olen oppinut nyt pienenä Eräipanana käsittelemään turvallisesti aikuisten kanssa. Mutta ei kaikista pimeän jännittäminen lähde vaikka miten harjottelisi ja juttelisi asiasta. Minäkin treenailin kotona ensin pimeässä leikkejä, sitten eräkämpissä ja teltassa. Otsalampun käyttöä on ollut kiva harjoitella tai miten tehdään vaikka varjokuvia. Illalla tai pimeässä niinkuin nyt oli nuotiolla hienoa istua, eikä yhtään pelottanut! Helvetinjärven alue on kaunista ja tästähän pääsee ,yös seitsemisen kansallispuistoon patikoiden. Talvella vain runkotiet aurataan joka on hyvä muistaa! Telttailuun sopiin hyvin Haukanhieta ja Haukkajoen pysäköintialueelta saa puolestaan myös kajakin vesille 🙂

76706745_10157500058533267_261536196629364736_n

Nyt kun äiti tässä mukavasti asiaa retkestä kirjoittelee, on minulla pöpö päällä, kauhia oksennus ja ripulikin iski. Äiti epäilee että junan ikkunan nuolemisella voi olla osuus asiaan, toisaalta kaupan ostoskärryn pureminenkaan ei kuulemma ole suotavaa tai lenkkipolun vierestä lumen syöminen… Mutta katsotaan mihin sitten! Pikku retkiä ollaan tehty Helvetinjärven jälkeen, mutta uusi kohde olisi kiva valloittaa!