Ipana lähtee Pohjois-Karjalaan,osa 1 Ruunaan retkeilyalue!

 

DSC_0084
Kun isi ja poika vetää päikkäreitä sai äiti tehdä jotain jännää,löhöillä ja kalastaa yksin 😀

Kesäloma pärähti käyntiin ja meidän perhe päätti suunnata auton nokan kohti Lieksaa. Ajatuksena oli että patokoitaisiin Kolilla ja telttailtaisiin niisä maisemissa. MUTTA ainahan suunnitelmat muuttuu,joten kirjoittelen nyt erilaisesta suunnitelmasta 🙂

DSC_0817
Kesäyön hiljaisuus ja kauneus ❤

Vähän alustusta koko Reisusta näin alkuun:

Lieksa,yksi oma suuri Suomen rakkauteni! Nyt oli hyvä hetki viedä ipanakin sinne retkeilemään ja nauttimaan mitä upeimmasta luonnosta!

Pääkohteemme oli tarkalleen Nurmijärvi josta on itänaapuriin 15km,eli ihan susirajalla ollaan 🙂 Meillä oli käytössä mökki jossa oli osittain sähkö joka tuli aurinkopaneelista,eli saatiin tarvittaessa valot. Latureita ei voinut käyttää joten esim. puhelimet ladattiin autossa. Vesi tuli läheisestä kaivosta tai järvestä ja hella toimi kaasulla. Ihanan simppeliä,eikä jo näin ison lapsen kanssa tämä varustelu ole ollut ongelma. Mikä parasta,ranta ihan muutaman askeleen päässä ja hiljaisuus korvissa!

DSC_0873.JPG

Ajomatkaan meni 10h,ei ihan yhden pysähdyksen taktiikka toiminut. Lapsi oli kyllä kiukuttelematta,mutta jaloitella oli pakko. Niin ja unohdin yhden retkialusen kotiin,joten sellainenkin piti napata matkalta (kiitos Kuopion partioaitan olemassaololle 🙂 ). Kirjoja luettiin,nukuttiin,syötiin keksiä ja mehhuu  ajomatkalla 😉

 

SITTEN ASIAAN:1

Ruunaan retkeilyalue. Niitä maisemia en ollut itse aijemmin nähnyt joten otettiin ensimmäiseksi päiväretki kohteeksi ne kulmat. Lieksanjoki se siellä virtaa ja vauhdilla! Maisemat ovatkin todella monipuoliset ja samoin alueen historia mihin ehti hieman tutustu,historia kun kiinnostaa muutenkin. Hassuahan on että Ruunan koskilla ei yhdenkään kosken nimi ole Ruunaankoski. Joki itsessään lähtee liikkeelle Venäjän Karjalasta ja on noin 300km pitkä osa järvi/joki reittiä. Joki on Suomen 14:sitoista pisin joki. Uittoväylänä Lieksanjoki on ollut hyvin tärkeä meidän lähi historiassa. Vasta vuonna 1986 loppui puiden uitto Venäjältä jokea pitkin. Kivisiä uittopatoja on nähtävillä vielä joissan kohdin ja pari uittokämppää on myös säilynyt. Ruunaankosken retkeilyalueella on hyvät verkkosivut joihin kannattaa kyllä tutustua 🙂

2.JPG

 

Helle oli iskenyt oikein kunnolla alueelle joten oli syytä varustautua aurinkorasvakerroksella ja vesivarastoilla (eli vedenpuhdistin oli kokoajan meillä matkassa mukana. Käytössä nopeaksi,kevyeksi ja yksinkertaiseksi todettu Care Plus water filter). Rinkassa oli onneksi olemassa myös aurinko suoja joka kivasti plokkaa ötököitäkin. Hyttys spray oli kova juttu joka tapauksessa,käytössä pikkuiselle sopivaa hajutonta versiota. Alueella tulee huomioda että matkapuhelinverkot eivät välttämättä toimi (huom.SIM-kortin poisto hätäpuhelun ajaksi jos tulee tilanne!) ja raja-alueella saa mennä vain erillisellä luvalla. Nämä kannattaa muistaa jos lähtee pidemmille reissuille tuolle alueelle.

Päätettiin aloittaa kosken kuohujen ihastelusta. Parkkipaikalta kulki todella hyvä reitti koskien kuohuja katsomaan ja pituus vain600m/suunta. Tämä reitti on myös vaunuille ja pyörätuolillekkin passeli ja oli kyllä asiallisesti hoidettu. Varrella oli hyviä kalastus paikkojakin ja tuntui kalastajat sieltä hyvin kalaa saavankin! Tulipaikkojakin löytyi pari ohessa. Myös lintuja nähtiin polskimassa kosken kuohuissa,isokoskelo suki itseään kivellä ja telkkä uitteli poikastaan tarkkana. Muitakin lintuja poikasineen näkyi,mutta aina jotain unohtuu ja tällä kertaa ne oli kiikarit. Polku neitikosken kuohujen tarkasteluun oli kaiken kaikkiaan kulultaan helppo,tasaista polkua ja lankkusiltaa.Puu osat toki saattavat olla aina liukkaat tai jos hyppii kiville,eli tukevat kengät on hyvät. Itse pidän tällaisilla kuumilla keleillä ja helpoilla reiteillä syvä uraisia maastojuoksu kenkiä. Etenkin kun on lapsi rinkassa selässä on turvallisuus kaiken a ja o.

Koska pikku rinkkalainen viihtyi tällä Neitikosken katselmuksella hyvin ja kyseli 1v110kk taidoillaan kokoajan jotakin ympärillä tapahtuvasta saatiin aikaa kulumaan melko kauan.

DSC_0214

 

Esimerkiksi kalastajat kiinnosti ja vastaan tulevat koirat 😀 Mutta mikäpä siinä,ei tällä +30 helteellä mieli teekkään juosta,vaan veden viileys ympärillä tuntui hyvältä.

 

Mini lenkin jälkeen päätettiin repäistä ja mennä luontokeskusta katsomaan kahvien merkeissä,tosin pikku pullahiiri veti munkkia ja vielä isin jätskiäkin,loma herkkuja 😉 Aukiolo ajat olivat mukavan myöhäiset klo:20.00 asti ja paikanpäältä sai turistisälän lisäksi kalastus ja retkeily kampetta.

 

 

Sitten matka jatkui toisella pikku lenkillä,eli otettiin helppo Närelenkki. Närelenkki on kepeät 2km rengasreitti,mutta siitä pääsee jatkamaan myös tuolle 113km karhunpolulle (to do listalla 😉 ) tai koskikierrokselle joka on 31km. Polun varrella oli tauluja joissa kerrottiin alueesta ja kytköksistä uittohommiin.

DSC_0222

Polku oli helppoa kävellä lapsi selässä ja kuumuuskaan ei metsässä haitannut. Puroista sai helposti vettä tarpeentullen lisää suodatellen. Osa matkasta kuljettiin myös pitkoksia pitkin. Suon tuoksu oli jälleen huumaavaa ja samoin kyllä kangasmetsäkin havun tuoksuineen.

 

Ipanalle on syntynyt vakava mustikka addiktio ja kädessä piti olla kokoajan mustikan varpu josta sai marjoja kitusiin..ja kantajan niskaankin toki liiskattua 😉  Oma pää sai jälleen hyvinvointia pitkäksi aikaa tässä hiljaisuudessa ja rakkaiden ihmisten seurasta,meille sattui matkaan mukaan ipanan kummitätikin ❤ Tästä lenkistä nautti kyllä kaikki,helppo kulku,vaihteleva luonto,sopiva lämpö! Jos esitteessä sanotaan että hyvällä säällä polun kulkee tunnissa niin meillä meni kaksi. Uteliaisuus vie monesti voiton ja joitakin kasveja tai lintuja pitää pällistellä pidempäänkin 🙂 Ipanalle oli laitettu pitkäthousut näin itikka aikaan,se on paras keino suojautua kaikilta öttiäisiltä ja auringolta. Myös pitkähihainen takki on aina mukana ja hattu päässä. itseni onneksi on siunattu nahkalla joka kestää ötököitä todella hyvin ja tuntuu ettei ne minuun oikein iskekkään samoin kuin vaikka mieheeni joka todella käsii itikoista. Näin helteellä itsellä koituu helposti ongelmaksi astma,mutta siihen onneksi on apu aina taskissa jos happi meinaa loppua.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa että nämä kaksi lenkkiä sopii lapsille hyvin kulkemisen suhteen. Toki jos on nopea lapsi niin kosken rannat kyllä pelottaa ”vapaana” ollessa,ainakin itseäni. Mutta toisaalta,kävelyähän se on ja isompien lasten kiinnostus saattaa toki lopahtaa. Päivän saa kuitenkin kulumaan helposti jos vaikka pysähtyy evästelemään ja keksii pikku tietovisoja. Meillä ipana on vielä siinä iässä että rinkassa kulkeminen on helpointa ja tyyppi viihtyy kaiken lisäksi siellä hyvin. Taukoja toki pidetään jolloin ipana saa kipitellä vapaasti ja osia matkasta voi kävellä itsekkin. Seuraava etappi olikin sitten jotain ihan muuta 😉

Mukavaa hellesään jatkoa kaikille ja ei tehdä nuotioita!

 

Mainokset

Ipana suunnistus reeneissä

Niin,miltä tuntuu istua rinkassa kun mamma tahtoo suunnistaa paremmin? kyllähän sitä miettii että mikä mahtaa olla lapsen näkökulma kun isketään rinkkaan ja TAAS metsään. Välillä on suota,umpi metsää,niittyä,kalliota,rantaa,kantaja haisee hieltä,tähyilee ympärileen ja hihkaiseen ”ou jee tuolla se on!” tai pyörii ympyrää jalkaa polkien.

Tässä alkukesästä päätin että on pakko oppia suunnistamaan paremmin. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen eksynyt retkillä metsään. Syynä on voinut olla puhelimen akun loppuminen,kentän katoaminen tai kompassilla ja kartalla muuten vaan hahmotushäiriö. Toki nyt vaikuttaa myös se että pääsin luonto-ja eräopas kouluun. Nykyisessä työssäni sosionomina olen kiikuttanut marginaaliryhmiä metsiin,mutta suunnistus ei ole kuulunut niihin kuvioihin. Myö se että retkillä on mukana pieni lapsi,niin ei kuullosta houkuttelevalta olla eksyksissä. Lapsen kanssa olenkin ottanut turvallisia reittejä.

36723611_10156338193288267_4367758049545289728_n
Jee! yksi putkilo löydetty!

Suunnistus ei loppujen lopuksi ole kauhean vaikeaa,mutta se miten hahmotat itsesi kartalle ja vertaat sitä ympäröivään maastoon on haasteellisempaa. Se että miten luet karttaa,maaston muotoja,karttamerkkien tulkintaa,välimatka eroja on tärkeää. Itseäni ei niinkään (ainakaan vielä) kiinnosta nopeus kilpailu mielessä,vaan että löydän turvallisesti kohteeseen ja osaan valita sopivia reittejä.

36850299_10156342738143267_2579644812101681152_n
Ja eikun menoksi metsään! Kyllä sen oppii kun haluaa ja harjoittelee 😀

Nyt on ollut hyvin mahdollisuuksia viikonloppuisin napata kiintorasti kartta käsiin ja lähteä metsään! Iltarasteille olen päässyt mukaan harjoittelemaan nopeaa suunnistusta lajin harrastajien mukaan ja iso kiitos heille! Kiintorasteille onkin sitten ipana päässyt mukaan. Onneksemme kiintorasti kohde sijaitsee melko lähellä Tampereen kaupissa ja rasti kartan sai liikuntatoimesta 6e hintaan. eli melko matalalla kynnyksellä liikkeelle pääsee. Olen pyytänyt mukaan aina toisen ihmisen,hyvä säkä että ipanan yksi kummi sattuu olemaan pro suunnistaja ja päässyt mukaan. Miehen työaikojen puitteissa ja mummon menojen mukaan on sitten ipana mukana.

Maasto on hyvin vaihtelevaa tällä alueella ja siksi kartan luku on tärkeää. Pieni lapsi rinkassa ja kartassa kauhea jyrkänne edessä tai todella tiheä kuusimetsä,voiko ne kiertää ja misää sitten ollaan kartalla?

DSC_0164
Tauon paikka ja käpyjen tutkimukset käynnistyy

Lapsen varustan aina hyvin näille suunnistus reissuille,parempi varautua hieman paremmin ”littet bätre” jääkiekko valmentaja Currea lainaten. Säästä riippuen lämmintä päälle,mutta aina muuten pitkähihaiset vaatteet,jo ihan punkki ja oksa syistä,sekä hattu päähän. Sade säällä ei lähdetä lapsen kanssa,ei olisi varmasti mukavaa istua rinkassa ja vaarallisuus lisääntyisi liukkauden vuoksi.

Kiireellä ei näillä suunnistus reissuilla mennä vaan tähdätään tarkkuuteen. Aikaa saattaa mennä vaikka koko päivä. Varautuminen syömiseen on siis oltava. Välillä kun on tiennyt että aikaa menee ja lounas tarvii nauttia matkalla,niin olen ottanut autoon valmispurkin/itsetehdyn ruuan ja kaasukeittimen,näin saa lämmitettyä näppärästi ruuan ipanallekkin. Jaloittelu taukoja pidetään myös jos on päivän mittainen reenaus meneillään,sen saakin mukavasti hoidettua välipala tauoilla jollain kauniilla paikalla ja tekee itsellekin hyvää ottaa lunginmmin. Jos sitä painaisi pinnakireällä ja kiireellä niin ei siitä tulisi kuin paha mieli kaikille! Vaipan vaihto onnistuu tässä iässä 1v10kk hyvin seisaallaan jo,mutta kuitenkin mukana on alunen jonka päälle voi kellahtaa myös 🙂

36737342_10156341346058267_1049282230062415872_n

 

Poika on ilmeiseti tottunut elämänsä aikana tuohon metsässä oleiluun eikä rinkan näkeminen aiheuta kitinää vaan monesti ipana itse pyytää ”rinkka,rinkka,aa tahtoo rinkka”. Oletan siis että siellä on hyvä istua ja näkymät on hyvät. Samalla kun tuolla metsässä kiertää rasteilla höpötellään ipanalle kokoajan ja kerrotaan ympäristöstä. Siinä saa itsellekkin hyvää aivojumppaa kun miettii että mikä rehu tai tuo tintti se olikaan nimeltään 😀

Se miten suunnistus reenailu eroaa muusta retkeilystä lapsen kanssa on lähinnä siinä että että,kuljetaan muualla kuin valmiilla poluilla ja pitää itse ”käyttää päätä” kokoajan sekä huomioda selässä oleva ihminen samaan aikaan. Esimerkiksi onko lapsen asento varmasti hyvä,valuuko räkää,vesihrppyä,onko hattu edelleen päässä tai kengät jalassa,ehkä hyttysiä? Hyttysiin onneksi on löydetty hyvä hajuton hyttys spray ja tavittaessa hyttysverkko. Omat kengät on kyllä se ihan ykkös juttu varusteita ajatellen,pakko olla kunnolliset urat pohjissa ja hyvä tuki nilkalle. Mutta lapsi edellä tässäkin suunnistelu asiassa,jos poika alkaisi kitisemään niin kyllä sitä kotiin otettaisi suunta. Haluan että lapselle jää aina positiivinen ja kiinnostunut mieli retkeillessä/metsässä ollessa.

36756912_10156342736703267_8035721168994435072_n
Nämä on osottautuneet omiin jalkoihin parhaiksi vaelluskenkien lisäksi.

Se että on toinen ihminen mukana on ollut todella hyvä,ei vain siksi että pitää huolta samalla myös ipanasta ja kurkkii helposti lapsen fiiliksiä rinkkaan. Mahtavaa on ollut saada todellakin kädestäpitäen neuvoa mieten pääsee kohteeseen järkevästi! Tätä sitten jatketaan ja jos sitä uskaltaisi kohta napata yksiskseen jonkin metsän jossa ei olisi kyseessä rastit 😉

DSC_0223.JPG

Leppoisaa kesän jatkoa kaikille ja me lähdetään lomalle kohti Lieksaa ja Kolia ❤

Ipana ja ito ahvi kala

Juhannus,se myrskyinen aika. Vettä sataa ja tuulii työntää puuta vaakatasoon. Juhannus perjantai meni kotosalla tälläkertaa,ensin oli metsäpalovaroitukset ja sitten ainakin Tampereella kunnon myrsky! Saatiin onneksi muuta taapero seuraa pitämään juhannuksen herkkuhetkeä ja teltta majailtiin sisällä 🙂

Lauantaina olikin sitten jo kaunis sää,ei satanut hurjemmin ja aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Ilma oli kuitenkin liian kolea mahdolliseen rannalla uiskenteluun joten ajateltiin että napataan polkupyörät,eväät ja kalastus hommiin!

sudari.JPG

Itse ipana oli aivan tohkeissaan koko 1v.9kk olemuksellaan kun alettiin pakkaamaan. Lapsi tietää jo hyvin ja ymmärtää kun kerrotaan mitä tehdään. Onneksi ipana tykkää istua polkupyörän kärryssä,ihan huippu kapistus! Kärryyn kun mahtuu hyvin ”peräkonttiin”pari reppua ja ongetkin. Kärryt on kahdelle lapselle joten ipanan viereenkin saa vöihin vaikka nallen 😉

 

Koska sää oli hieman viileä laitettiin lämpöisesti päälle. Ajateltiin mennä Halimasjärvelle joka tarkoittaa että lapsi saa kävellä pitkospuilla ja metsässä. Päälle laitettiin sukkahousut,ulkoilu housut joissa kevyt vuori,pitkähihainen body ja vuorellinen ulkoilutakki,(mukaan myös varmuudeksi ohut huppari),lippis päähän,ohuet villasukat,kumpparit ja tumput mukaan. Ainahan pystyy vähentämään vaatetta. Evästä otettiin toki myös matkaan,ihan vain mehua,vesipullo,smoothieta ja pari hedelmä patukkaa. Niin ja toki matoja purkkiin käytiin kaivamassa,sotten kypärät päähän ja matkaan!

DSC_0130.JPG

Polkupyörällä matkaan ei mennyt kuin viitisen minuuttia ja luonnonsuojelualueen rannalle sai näppärästi pyörät kiinni. Ipana hyppäsi innolla kärrystä ja lähti juoksemaan jo metsää kohti,jälleen saa kyllä olla ketterä omissakin liikkeissään tuon taaperon kanssa! Kävely matka kalastus kohteeseen on maltillisen lyhyt,noin 450m,siinä olisi pienenmökin rauniot ja laituri.

Halimasjärvi on syvyydeltään maximissaan 23m joten kyllähän siellä kaloja asuu! Ihmiset ovatkin saaneet sieltä ihan hyvän kokoisia ahvenia joten toivottiin että meillekin pari tulisi. Vesi halimasjärvessä on hyvin tummaa ja kalatkin siitä syystä tummempia. Halimasjärveen laskee kaksi puroa/ojaa ja halimasjärvestä puolestaan vesi jatkaa matkaa näsijärveen. Toinen puro joka laskee halimasjärveen on suopitoinen,tämä vaikuttaa osin myös veteen.

 

 

Ipana kiisi pitkospuilla kuin vanha tekijä ja hämmästeli tuontuosta kaikkea mahdollista ja erityisesti orava kiinnosti. ”Orvat atuu puutta” oli luonto-oppaamme vinkki 😀 sitä katsoo itsekkin luontoa erilailla kun on mukana lapsi joka taivastelee kaikkea!

Kalapaikalle päästyämme aurinko paistoi edelleen kivasti! Hörpyt mehua ja madon virittelyyn. Ipanasta oli  sangen jännää kun äiti laitteli matoa koukkuun ja heitti siiman järveen. Sitten onki siirtyikin pikkumiehen ja isin käsiin. Pomps! Koho alkoi pomppia ja ensimmäin iiiso kala tuli saaliiksi! Todellisuudessa tämä ahven oli vielä ihan pikkuinen ja pääsi takasin kasvamaan. Ipanasta kala oli kyllä hieman pelottava ja sitä ei meinannut uskaltaa kosketaa,parempi halia isiä siinä kohtaa.

isin hali.jpg

Ipanan toteamus oli ”ito ahvi kala” hieman ääni väristen. Saatiin vielä pari samanlaista sinttiä saaliiksi,eikä virvelin jigilläkään onnistunut sen kummemmin. Samalla siinä sai kuitenkin raikasta ilmaa ja syödä vähän eväitä. Lapselle tämä kaikki on kuitenkin ihmeellistä kaikkine kiiltävine kaloineen ja kiemurtelevine matoineen! Ja suuri määrä sammakoiksi muotoaan muuttavia nuijapäitä oli myös liikkeellä!

ätiin kulta.jpg

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!

 

 

Isojärven hyttys myrsky

DSC_0033.JPG

Voisin melkein sanoa että elämäni kamalin,ainakin vuonna 2018  ja toisaalta yksi parhain yhden yön retki. Isojärvellä olinkin viimeksi ollut ihan lapsena,tai ainakin tässä osaa Isojärveä missä nyt liikuttiin.Vaikka paikka onkin ihan nurkalla niin se on jotenkin päässyt valumaan ajatuksista. Voidaan siis todeta että tämä oli uusi paikka pitkästä aikaa täällä Keski-Suomen kulmilla.

33776652_10156248546303267_5061250982717947904_n

Tällä kertaa ei tullut lapsi mukaan,päätin että parempi ottaa kartoitus reissu yhdellä yöllä ensi ilman ipanaa,helpottaa tulevaa. Välillä on hyvä katsoa ensi uusia paikkoja itse esim.maaston haastellisuutta ajatellen tai teltta paikkaa silmälläpitäen. Mukaan tuli nyt kaksi ”eräjormaa”,eli jokasään kestäviä naisia joiden kanssa on helppoa ja hauskaa retkeillä! Pikku metsien sankari ”eräipana” jäin matkan varrella mummolle yö kylään viettämään laatuaikaa ❤

Isojärven kansallispuisto sijaitsee siis Keski-Suomessa,tarkemmin Kuhmoisissa. kiinnostavan kohteen siitä tekee miljoonia vuosia vanhat rotkolaaksot ja lähi historian huminan näkee polkupyöräteissä. Sitä kyllä ihmetteli että on niillä jätkillä ollut kova kunto kun tuolla on polkenut,ilman yhtäkään vaihdetta! Myös se että Isojärvi on vedenjakajana Päijänne-Längelmävedelle kiinnosti koska se tarkoittaa mahdollisuutta melontaan. Itse Isojärvi on jopa 80m syvä! Kansallispuisto on myös tunnettu amerikan majavistaan ja niiden padot muistakin parhaiten lapsuuden visiitiltä.

 

Ja sitten kartoitus retkelle! Eli tarkoitus on olla yötä jossain,mikä kohta nyt sattuisi miellyttämään. Majoitteena toimisi riippumatto tällä kertaa ja se mahdollistaakin nukkumisen siellä missä puita onkin. Aikataulu on joustava koska oltiin nyt aikuisten kesken liikkeellä,saisi siis rauhassa keskittyä havainnointiin ja luontoon kaiken kaikkiaan. Pari alueen karttaa meillä oli kuitenkin mukana,tosin näillä nyt ei suunnisteta 🙂

33221528_10156237460483267_5673596294153633792_n

Perille päästyämme näytti Heretyn parkkipaikka hiljaiselta vaikka oli viikonloppu.Aurinko paistoi ja linnut lauloi ja ja ja HYTTYSET inisi! Hyttysiä oli sanoinkuvaamattoman paljon! En ole varmaan ikinä nähnyt näin etelässä itikoita tällaista määrää! Näihin iniäisiin ei edes ötökkä karkoitteet tepsineet. Ihan tällaiseen ei osattu varautua,vaikka tiedettiin että tänä kesänä hyttysiä oli erityisen paljon. Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen ettei lapsi ollut mukana!

 

Kuljettiin noin kilometri ja bongattiin järvi,hyppy sinne oli varmasti paras ajatus ikinä! Oli lähinnä tunne että sieltä ei uskalla nousta pois hyttysten syötäväksi. Nyt niitä täydellisiä ”jee retkellä on kivaa” kuvia ei kyllä heru. Välillä kyllä miettii blogeja lukiessa ja kuvia katsellessa että missä ne ns.todelliset kuvat on? Ne missä on vedetty neljä päivää metsässä,rakot jaloissa,hiki haiskahtaa,ötökät syö,vettä sataa,teltta hajoaa,puut on märkiä,vesi loppuu,aurinko hiostaa,saat ripulin,eksyt… Mutta,päätimme uhmata hyttysiä ja keittää kaffet. Aika huitomiseksihan sekin meni,mutta kyllä se vähän mieltä virkisti! Silloin oli metsäpalovaroitus päällä joten keiteltiin kaasulla vedet kalliolla. Samalla ihailtiin kun eräs patikoitsija juoksi järveen vauhdilla hyttysiä karkuun.

Jatkettiin reissua ja ihailtiin siinä huitomisen ohessa Isojärven todella kiinnostavaa luontoa. Metsä on pääosin kangasmetsää ja tällä hetkellä kyllä kuivaa sekin. Puut olivat mahtavan korkeita ja kalliota riitti! Ei mikään helpoin reitti kulkea jos ajattelee rinkassa olevaa lasta. Siinä saa itsellä olla vakaa kulku ja peruskuto jo hyvä. Toki alueella kulkee runsaasti reittejä joista voi itse kehitellä sopivia ympyräreittejä,mutta pääsosin ne ovat vaihtelevia maaston korkeuksilta (Isojärven sivustoilla on hyvät selosteet myös). Yksi reitti on lastenvaunujen kanssa merkitty sopivaksi ja se kulkee Heretystä Kannuslahden tulentekopaikalle. Pari reittiä on joiltakin osin metsäautotietä joten kulku helpompaa. Kaivoja näyttäsi olevan ainoastaan heretyssä. Reitti merkinnät olivat kyllä hyvin selkeät,punaiset ja siniset.

Koitimme koluta koko Isojärven mahdollsimman hyvin jotta saataisiin käsitys mihin juurikin lapsen kanssa olisi mahdollista mennä ja mitä jännää täällä olisi. Reissusta tuli kyllä sinänsä jännä,että kierrettiin yksi ylimääräinen 5km lenkki koska Lortikan laavu alue oli veden vallassa. Kierrettiin siinä samalla luontopolku joka oli Lortikanvuorella (sinne saa myös tehtävä vihkon tulostettua netistä vaikka lapsille 🙂 ). Luontopolku on haastava koska on vuori kyseessä! Helle säässä sen kyllä tunsi nahoissan ja vesipulloille kiitos olemassa olostaan. Kyllä siinä muutamat ärräpäät lensi jossain kohtaa kun itikat koittivat saada sinut hengiltä ja kiipeät rinkan kanssa kuivaa kalliota ylös hikipinnassa!

DSC_0811

 

Sitten selvittiin ns.oikealle reitille takaisin. Mutta ystävämme amerikan majava oli päättänyt tehdä suunnitelmaan muutoksia. Paikalle josta reitti kulkisi oli muodostunut kunnon vedet,majavat olivat hieman pystytelleet patoja. Uusi reitti oli hyvin merkitty alueen kunnossapitävän tahon kautta ja nähtiimpä siinä sitten hienoja puisia patoja. Harmittaa että kyseistä elukkaa ei kuitenkaan bongattu vaikka hipsittiin oikein hiljaa ja kyttäiltiin tovi alueella. Mutta jonakin päivänä sekin päätyy listalleni. Kello oli jo yhdeksän illalla kun päädyttiin Vahterjärvelle jossa olimme ajatelleet yöpyvämme. Mutta,kaunis kesä sää olikin vetänyt alueen todellakin täyteen ja mieleen tuli lähinnä leirintäalue,joten päätimme pitääkkin vain pikkiriikkisen evästauon.

Siittä sitten uusin voimin eteenpäin! Seuraavaan kohteeseen olisi vain 7km. Se seitsemän kilometriä toki olikin sitten yhtä ylämäkeä ja alamäkeä,isoa vuorta ja pienempää vuorta. Sää oli kuitenkin tasaista ja mitään pilvenhattaroita joista sadetta ripsisi ei näkynyt. Pilvien lukeminen onkin joskus ihan hyvä taito,siihen on itse harjaantunut lähinnä katsellen,mutta ilmatieteenlaitos tarjoaa ihan kuvallista materiaalia tästäkin asiasta, muiden ilmiöiden ohella. Päädyimme kohteeseen Kalalahti,jossa oli valmiita teltanpystytys paikkojakin telttailijoille,mutta maisema ei miellyttänyt täysin näitä riippumattoilijoita. Niimpä teimme U-käännöksen ja noin 300m päästä löytyi kiva kivikko rannasta ja sopivat puut riippumatoille. Pikkusen nälkä alkoi olla ja alettiin kokkailemaan,heti uinti reissun jälkeen. Toki ensin piti virittää katos riippumaton hyttys suojasta että ruokaa pystyi tekemään. Sitten kaasuhanat kaakkoon ja ruokaa! Oi että joskus valmis pasta ateria voi olla hyvää hapankorppujen kanssa!

 

Yö myöhiinhän siinä kaiken kaikkiaan sitten meni. Mutta maisemat olivat kerrassaan mahtavat! Riippumatotkin saatiin viriteltyä ja hyttys verkkoa päälle. Itsellä oli jokseenkin levoton olo ja siinä sitten möllötti pussissaan pikku tuulen vireessä,pällistellen järven selälle jossa oli rauhaisan tyyntä.

Aamulla oli melkoisen hyvä tsäkä,pieni tuulenvire oli ajanut hyttyset pois! Saatiin väsätä aamupala ilman hyttysverkko viritelmää,puuroa,pähkinöitä,kahvia,toimii! …niin ja pari palaa fazerin sinistä 🙂 Palttiin melkein samaa reittiä. Koska sää oli huikaisevan upean aurinkoinen otettiin vielä lisälenkkiä! käytiin kurkkaamassa Kuorejärven laavupaikka. Kyllä kannatti! Sieltä löytyi juuri sopiva paikka mitä voisi ajatella tuollaisen alle 2v:n kanssa retkeilyyn yöksikin. Hyvää teltan pystytys maastoa,laavu,nuotiopaikka ja kaunis järvi. Matka parkkipaikallekkin hillitty 2,5km,tämä paikka pääsee kohde listalle kun ehtii lomalle! Koska maisema oli huippu,pikku nälkäkin jo ja uimaan teki mieli niin jäätiin ottamaan aurinkoa toviksi. Vedet siis jälleen kaasuille ja vihdoin sitä retki elämää jota aina odottaa,lepoa ja maaston tuoksua auringossa.

DSC_0029

Tämä kartoitus retki oli hyvä muistutus niistä ei niin mukavavista bling bling selfie fiiliksistä. Mutta,jokin tässä aina koukuttaa,vaikkei koukkua tälläkertaa poskessa ollutkaan. Kiitos näille kahdelle ystävälle joilla on rentoa asenne ja järkipäässä retkeillessä! Kotimatkalla napattiin itse ”eräipana” mummolta ja siellähän nekin oli olleet multaa tonkimassa oikein urakalla (*syvä huokaus*,myös kukkaruukuissa sisällä…) pikku miehellä oli ollut hauskaa ja saadaan olla kiitollisia että on maailman ihanin ja kultasydämisin mummo! Isi sai viettää muiden lasten kanssa aikaa (näin uusperheellisenä) tehden isojen juttuja sillävälin ja tämä toimi hienosti näin! Seuraavaa retkeä odotellessa ja toivottavasti vähempi ötökkäistä,niin että pikku miehen kanssakin on mukava lähteä telttailemaan pidemmälle!

Hiiohoi! Kesäinen päiväretki uhmaten lähenevää kahta veetä

Nyt kun on säitä pidellyt ja näitä helle ilmoja ollut enemmän kuin moneen kesään,on sitä mukava hyödyntää vesillä ollen myös ipanan kanssa. Viikonloppuna kun ei ehtinyt kuin päiväretkelle ajateltiin että suunnataankin soudellen johonkin. Koska meillä on Näsijärvi muutaman kilometrin päässä on siitä helppo hilppaista järvelle. Paattina ihan tuikitavallinen ja hyvin vanha soutuvene,eipä siinä ole edes merkkiä paikkauksien ja maalien seasta erotettavana 😀 Mutta pinnalla se pysyy hyvin  ja soutaakiin sillä pystyy,moottoria käytetään melko harvoin sen kanssa. Moottorina on lähiaikoina toiminut sähkömoottori,ihanan hiljainen kapistus!

34340346_10156262373028267_7914615306134224896_n

Kalastus vehkeet pakattaiin myös mukaan,jos kävisi hyvä onni ja saisi jonkin pikku sintin edes.Talvella pojasta oli parasta kun pilkillä ollessa sai puristella kaloja ja ihmetellä niitä tönköillä tumpuillaan. Tosin meidän aikataulu ei ole ehkä se optimaalisin ajatellen kalastusta. Kuha on sellainen kaveri täällä päin ainakin että ilta kuuden maissa kannattaakin jo lähteä kala hommiin. Tai sitten aamulla aikaisin kuuden ja kympin välissä on ollut suotuisaa myös. Kalastus on hurjan mukavaa perhe puuhaa,muistan itsekkin kuinka lapsena intoili joka kalareissusta. Myöhemmin isä opetti paulottamaan verkkoja ja siihen hurahti kummasti. Myös perhoja tuli tehtyä jonkin verran kun oli aikaa. Aika jää nykyään hieman vähiin harrastusten kanssa ja pakko karsia jostain. Perhe-elämä viiden lapsen ja kahden koiran kanssa vaatiin jo kalenterointia kiitettävästi,kun työssäkin pitää käydä. Mutta toivon että kun tuo pikku ipana kasvaa,niin osaisin siirtää näitä oppeja hänelle myösjos vain suinkin enään itse hallitsee hommat hyvin silloin 🙂 Teininä puolestaan kun ”karkasi kotoa” niin karkumatka ulottui noin 15m päähän kotoa veneeseemme jossa oli hytti. Se saattoi olla vanhemmille ihan huoejntavaa että tiesivät mihin se Suvi 15v. lähti kiukuttelemaan.

Se retkelle lähtö. Koska oli viikonloppu niin otettiin hyvät aamupäikkärit ja lähdettiin latautuneina retkelle. Mukana virveli,mato-onki ja kalstuspakki,päiväreppu jossa pyyhe,muovipussi mahdollisella kalalle,retkikirves,kaasupullo+keitin,pikakahvia,vettä,voileivät,smoothieta ja pullaa,iso puukko,EA-pakkaus ja aurinkorasvaa. Kuumalla säällä on ipanankin ruokahalut päivällä kyllä ihan nollissa ja välillä menee taistelun puolelle että edes jotain smoothieta,hedelmiä tms kevyttä saa menemään alas.

 

34531457_10156262364613267_8599399140847255552_n

Paatille saavuttua pelastusliivit kaikille päälle,aurinkolasit päähän,lippikset nuppiin ja menoksi. Hyvää hyötyliikuntaa kaiken kaikkiaan soutaminen. Paljon oli muitakin veneilijöitä liikkeellä,eikä kyllä ihme! Pojalla ohi hyvät oltavat isin sylissä veneen perässä ja siltä oli kiva hypistellä hamähäkkiä joka hengaili kanssamme. Veneessä kun näin pieni henkilö on,ei ole mahdollisuutta oikein uisteluun. Tämä poika kun ei pysyisi itsekseen turvallisesti istumassa,ei edes omissa unissaankaan varmasti. Veden läiskiminen on myös hurjan jännää tuon pienen vesipedon mielestä,aivan sama onko se koiran kuppi vaiko järvi.

34415254_10156262362818267_2482579444565278720_n

Soudeltiin näsijärven rantoja myöden ja ihmeteltiin lintujen pesintä puuhia hyvän matkan päästä,naurulokin poikaset kuikuilivat pesistään pörheinä ja suloisina. Isoina ne sitten onkin muuta kuin suloisia. Se mikä harmittaa on roskan määrä vesissä,siellä kelluu iloisesti jos jonkilaiset mehupurkit ja karkkipaperit hampurilaisroskien seassa rantakaislikoissa.

päätettiin ottaa retkikohteeksi tällä kertaa yksi niemen kärki jossa oli hiekkarantaakin hieman. Kivan autio paikka ja saa olla iiihan rauhassa! Ei muuta kun vene helposti hiekkarantaan ja tutkimusmatkalle ipanan kanssa. Itselle tämä niemi on aikoja sitten tullut tutuksi ja siksi päädyimme sinne,uimaankin pääsisi loistavasti lapsen kanssa. Pieniä hyviä retki saaria tässä on lähistöllä todella mukavasti. Ipana nautti kun sai hiekassa rannalla kaivaa ja myllätä paljain varpain niin paljon kuin halusi. Tutkimusmatkalla sitten laitettiin kenkää jalkaan ja tömisteltiin mahdollisest käärmeet (eli taapero kielellä Tamperelaisittain määmit) karkuun. Luonnossa kaikessa rauhassa oli hienoa tutkia mäntyjen kaarnaista kuorta,värikkäitä perhosia joiden nimiä äiti sitten yönsä googlaili ja liiskata metsäkurjenpolvia isin polveen niin että jää hienovioletti läntti. Risujen  & käpyjen heittely on hyvin jännää,tosin nyt ei ole koiria mukana hakemassa niitä joten äiti ja isi sai toimittaa sitä virkaa 🙂

DSC_0117

Istahdettiin suojaisaan kallion poukamaan ja laitettiin kahvivedet tulille. Edelleen koko maassa vallitsi metsäpalovaroitus ja siksi kaasu onkin oivallinen kapistus. Ilmeisimmin täällä oli ollut muitakin retkeilijöitä,tosin heiltä oli unohtunut rutkasti kaljatölkkejä,karkkipapereita ja parit kertakäyttögrillit paikalle. No,ne sitten lähti meidän mukaan. Ipana oli varsinainen hurrikaani ja jälleen sai olla silmät selässä,mitä lapsi keksii,tai oikeastaan tänään:mitä lapsi laittaa suuhunsa. Pikku miehellä tulee päiviä jolloin kaikkien asioiden syöminen kiinnostaa,kaikkea pitää pikkuisen maistaa. Onneksi käpyjen syöminen ei ole kovin vaarallista 😀 Tänään oli onneksi päivä jolloin ruokakin maistui ja smoothie upposi kuin naula otsaan! voileipä upposi ja erityisesti jälkiruoka pulla oli hitti,ipana kun on löytänyt maikeiden mössöjen hienouden. Vaikka itse leipookin pullansa niin kyllähän niissä sokeria on! Syömis hetki sentään sujui kivan seesteisesti. Ilmakin oli edelleen oikeastaan kuuma,mutta kevyt tuuli kompensoi hieman oloa. Silti hyvä pitää lippis päässä,ainakin ipanalla.

34453829_10156262369588267_8478481801281536000_n

Syömis hommien jälkeen kalasteltiin rannalta,perinteinen mato-onki ja virveli vaihtoehdoilla. Ipanaa kiinnosti yllättäen madot,ne oli kaivettu kotipihan puskasta jo valmiiksi mukaan,pääsee vähän helpommalla. Purkissa multaa,ruohoa ja happiaukot kannessa. Pojan mielestä liukas luikero oli käärme,sana mato ei millään meinaa sopia suuhun. Tosin itse mato meinasi mennä suuhun. Itsekkin lapsena kun piti leikkiä leijona kuninkaan Bumbaa niin ruokalistaan kuului madot…mutta hengissä ollaan! tänään oli äärimmäsen nihkeä kala onni,ei niin sintin sinttiä. Kaislikossa tosin kellui kuollut lahna.

34319670_10156262366378267_8323072550024249344_n

Ajateltiin lähteä hiljaksiin soutelemaan takaisin päin,mutta koska kohta lähestyvä kaksi vee haluaa osoittaa omaa tahtoa,piti päästä uimaan. No,sitten housut pois ja hiekkarantaan eteenpäin! Peppu hiekassa (ei siis oma) siinä tunattiin mutaa kaivellen. Ei se nyt ihan uimista ollut mutta napaan asti kekkulointia. Oltiin ehditty kalastelun ohessa väsäämään oikein muotovaljo kaarnalaivoja. Osa niistä pyörähti heti nurin ja pari sentään pysyi oikeinpäin. Kaarnat löytyi maasta,koska puut pidetään rauhassa. Kaisla paatit toimi hieman paremmin onneksi 🙂 Pitkä kestoisen luttaamisen jälkeen saatiin pienellä minä itte ja eiiii kiukulla jopa vaatteet päälle. Onneksi lapsi huomasi ettei kiva loppunutkaan vaan päästiin veneeseen takaisin,koska siellä on jännää! Veneessä oli nyt jopa toinenkin kaveri hämähäkki. Tämä toinen ”hämmäää” olikin varsin sukkela ja löytyi loppujen lopuksi repusta illalla.

34448067_10156262371368267_8341564467292667904_n

Takaisin soudellessa sai vain nauttia koska mies pääsi airoihin. Näsijärvi on kyllä tällaisena aurinkoisena päivänä kaunista katsottavaa,kaikkine monine mökkeineen ja päälle kakkivine lokkeineen. Vaikka kuinka yrittää kiertää lokkien pesintä kohtia niin aina sieltä yksi pommi iskee,onneksi ei osunut.

Välillä miettii vesillä ollessa tai rannalla sitä pahinta kauhuskenaariota,jos joutuisi elvyttämään vedessä ollutta lasta,että miten se nyt menikään? 112!  Jos lapsi ei olisi ollut pitkään veden varassa ei ole oletettavasti hypotermia oireita,nopeasti kovalle alustalle,hengitystiet auki ja elvytys aloitetaan puhalluksin 5 kpl pienillä,alle murrosikäisillä käytettään yhden tai kahden kämmenen tyveä ja paikkana rintalastan alaosa. Alle 1v:n elvytyksessä kahta sormea painalluksissa ja vauvan elvytys aloitetaan aina normaalisti puhalluksin 5 kpl,tämän jälkeen 30 painallusta josta jatketaan rytmiin 2 puhallusta 30 painallusta. Vauvan ja lapsen elvytys aloitetaan toisinsanoen aina 5kpl puhallusksia,vaikka kyseessä ei olisi vedenvaraan joutuminen. Nopea toiminta on kaiken A ja O jotta sydämen pysähdys voidaan estää. Näitä on syytä välilä pohtia ja lueskella ohjeita ja jos mahdollista niin treenata ammattilaisten opastuksella! 🙂

Meillä retki meni onneksi hyvin,kaikki hengissä ja hyvällä tuulella! Ihania veneily retkiä lisää odotellessa! Ainiin! löytyihän vielä palatessa venepaikalta kuollut mateen poikanenkin!

34371605_10156262350453267_747208547250470912_n

Helvetistä itään,satoi tai paistoi

Nyt tässä lomaa ja pidempiä retkiä odotellessa voi muistella viime kesän reissuja kun ipana oli vielä alle 1v.

jh

Eräänä hieman harmaana päivänä,viikonlopun kunniaksi ajateltiin suunnata päivä retkelle Helvetin järvelle. Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla ja tarkemmin Ruovedellä. Se on yksi Pirkanmaan varmasti suosituimpia kohteita,erityisesti komea kivisola vetää puoleensa. Helvetinjärvi on myös monipuolinen ja sieltä löytyy helposti pikku päiväretkiin sopivia reittejä. Maasto on hieman haasteellista joten vaunuille tai pyörätuolille ei sovellu kuin haukan hiedan alue. Myös melontaan kanoottien laskupaikka on järjestetty.  Komeita salometsiä löytyy ja monipuolista kasvustoa maastoon nähden. Haukkajärvellä on rajoitusosa joka on lintujen pesintärauhan vuoksi perustettu,sinne siis ei sovi mennä.

12079428_10153782441228267_8749173885614779438_n

Vaikka keli oli hieman kolea ja harmaa,tuntui muitakin retkeilijöitä paikalla piisaavan. Erityiseti parkkipaikalla kuului Venäjän,Kiinan ja Saksan kieltä. Mutta eipä ihme,maisemat ovat karuudessaan erinomaiset! Aurinkokin ilmeisimmin taitaa saapua. Hurautimme tällä kertaa kankimäen osaan,itä puolelle Helvetinjärveä.  Sieltä lähtee näppärä luontopolku ”Helvetistä itään”. Siittä kulkisi 4km mittainen rengasreitti,mutta otimme hieman pidemmän 7,4km mittaisen reitin Luomajärvelle. Tarkoituksena syödä eväät Luomajärven maisemissa. Reitti oli meille entuudestaan tuttu,joten se helpotti toki omalta osaltaan kulkua ja sai keskittyä rauhassa lapseenkin.

20375647_10155472440323267_664496458613274973_n

Ennen reissuun lähtöä oltiin kotona syöty ruoka ja lapsi sai nukkua ajomatkan joka oli reilu 50km.

Koska sää oli koleahko piti miettiä itsekkin mitä päälleen laittaisi,lasta kantaessa lämpenee kuitenkin aina ja liukkaat pitkospuut tykkäävät kengistä joilla pysyy paremmin pystyssä. Oli myös povattu mahdollisia sadekuuroja,toisaalta aurinkoa. Onneksi lapsenkatorinkkaan mahtui myös tavaraa hyvin! Lapselle oli helpompi valita vaatetusta,lämmintä päälle koska aina voi riisua. Sukkahousua,pitkähihaistabodyä,paksut college housut ja paksu neule,villasukat,stonz tossut,tumput,pipo, ja vettä hylkivä ohut haalari. Sillä pärjää hyvin kun ei tuule tällä kertaa.

Ipana oli auto uniensa jälkeen varsinainen kärppä rinkassaan! Vaikka ikää ei ollut vuottakaan niin iloinen höpöttely kuului sieltä. Erityisesti linnut kiinnosti lasta,kaikki mikä taivaalla liiteli ansaitsi tumpulla osoittelua. On hienoa nähdä miten lapsi huomaa asioita jotka saattavat jäädä itseltä huomiotta. Ipana oli miehen selässä ja siinä oli hyvä itse tarkkailla hieman mitä se pikku tyyppi siellä oikeen havainnoi. Sitäkin kyllä ihmettelee että miten noin virkku lapsi ei menetä malttiaan retkillä. Toisaalta,siinä huomaa sen miten metsä ja luonto kaiken kaikkiaan tarjoaa virikettä,vaikka sitten istuisikin kantorinkassa.

11219433_10153782441973267_8294863340693500478_n

 

Näissä vanhoissa metsissä on itsellä paljon opittavaa,eri kääpälajit esimerkiksi. Ei sitä ihan joka hetki arjessa ala miettimää että ”mikäs kääpä se tuolla puussa pönöttää”. Näin vapaapäivänä ilman kiirettä,sekin on mahdollsta ja antaa päälle muuta ajateltavaa. Meillä kävi myös todella hyvä munkki ja bongattiin suloisia pikkusieppoja jotka näissä metsissä viihtyvät. Pohajantikkojakin täällä kuulemma pesii,sekä liito-oravia.

12112430_10153782442258267_6056357012620600179_n
Suruvaippa ottaa auringon säteistä kaiken irti

Päästiin kaiken waaau hämmästelyiden ja noin sadan viiden tuhannen ”hein,moin,hellou:n,ni hao:n,tere:n,ciao:n ja moro:n” jälkeen nuotiopaikalle. Matkalla etenkin ulkomaalaiset turistit ihmettelivät kantorinkkaa ja miten hienoa on että lapsia tuodaan seikkailemaan (erityisesti Kiinalaisille tämä oli suuri juttu ja onnekseni Kiinan kieli taipuu osittain itseltäni,loppu menee ”ralli kiina englannilla”)

34774668_10156274937653267_2757181404155478016_n
Iloinen eräipana tyytyväisenä ihmettelee sosepurkkiaan saapuvaksi

Niin se nuotiopaikka. Jep. Täpö täynä,mutta toisaalta oli tuli valmiina ja lapselle löytyi jopa kaima seuraa. Retki kokemuksia on tällaisissa kohtaa kiva vaihtaa ja ihmis kammo muuttuu jälleen innostukseksi. Viikot kun veivaa ihmisten kanssa,niin melkein unohtuu että on olemassa myös samanhenkisiä ihmisiä.

Saatiin meidän pikku eväät onneksi sulassa sovussa ujutettua tulille lämpiämään. Äääiti ja isi veti kunnon makkarat hyvällä karsinogeenillä. Ipana puolestaan sai lämmintä maitoa joka lämmitettiin pakissa vesihauteessa ja mango sosetta päälle. Jos olisi ollut lapsen lounas aika niin mukana olisi ollut pikku kattila jossa vaikka valmisruuan voisi kiehauttaa nopeasti lämpöiseksi. Sää on toki hyvä huomioida,jos sataa ripsuttelee harvakseltaan,voi olla hyvä ottaa kaasukeitin mukaan. Sillä on helppo lämmittää ruoka nopsaan suojassa. Vesi on hyvä tietysti aina muistaa,sitä harvemmin on ainakaan liikaa matkassa mukana.

20375943_10155472791013267_877149705952518071_n
maistuis varmaan sullekkin 😉

Evästelyn jälkeen tehtiin vaipanvaihto operaatio kun ei edes vettä satanut niin onnistui näppärästi ihan vaan peppualusen päällä. Sitten kohti parkkipaikkaa samaa reittiä kävellen..ja moikkailu senkun jatkui! Kaiken kaikkiaan oli kiva noin 5h pikku retki,vaikka olo oli hieman ihmiskammoinen tänään.

Kuitenkin,metsässä sai oltua rauhassa ja on ehdottoman hyvä että ihmiset lähtevät liikkeelle! Oma ajatus kun on se että ihmisten tulisi päästä kokemaan luonnon kosketus. kiinnostavaa on miten esimerkisi pahasta ylivikkaudesta oireileva lapsi voi rauhottua luonnossa ihan itsestään,kun vain antaa lapselle tilaa siihen.

Myös erityis ryhmiä mitä on itse metsään vie retkille,on vaikutus huomattava! Näiden ihmisten kanssa erityisesti hetkeen pysähtyminen ja heille uuden huomaaminen tai oppiminen on mahtavaa. Jälkeenpäin on saattanut saada palautetta että ” oli muuten ihan järkyttävää kun nähtiin se vaskitsa/miten kahvi voikin maistua niin hyvältä ulkona/kävelin ekaa kertaa metsässä” Siksipä kiinnostus onkin kasvanut luontoa kohtaan valtavasti kun huomaa käytännössä sen vaikutukset,empä tässä muuten varmaan kirjoittelisikaan 🙂

20258456_10155472871658267_6248278589772683216_n
Kukkuu!

Mutta nyt,erämessu päivän jälkeen nukkumatti kutsuu ja uudet ideat! Rauhaisaa viikonlopun jatkoa kaikille!

 

 

 

 

Paleleeko beba?

20180529_222603
Mamma lähti liikkeelle! Luonto kutsuu!

Juuri nyt ei todellakaan,sen verran hienosti onnistui palamaan. josta mieleen tuli kuluvan vuoden pääsiäinen.Nyt helle kelillä on hyvä hieman muistella asiaa ja yötä pukalan laavussa,super kuuta ihastellen!

 

2018 oli huippu ilmat pääsiäisen aikoihin! aurinko paisteli ja pakkasta riitti jopa täällä Tampereella lähempänä -25 joka päivälle. Pienen lapsen kanssa se toki tarkoitti ei niin pitkiä retkiä ja hyvää valmistautumista sekä maalaisjärkeä ulkoillessa.

 

Mutta ,kun tekee mieli ulos vähän pidemmälle nukkumaan kuin oma takapiha talvella niin mukava on ottaa pari kaveria matkaan mukaan. Miehelleni onneksi sopi että mamma lähtee ulkoruokintaan viikonlopuksi. Ilmeisesti kyllä tottunutkin  jo siihen että saatan olla talvipakkasella keskellä takapihaa pussissa yötä möllöttämässä 😀 Itse valmistauduin ikävän tunteeseen joka tulee poikkeuksetta kun on erossa etenkin pikkumiehestä joka ei ihan ymmärrä että äiti tulee kyllä takasin.

29572583_10156118355433267_784477852166040917_n
niin kaunis on hiljaisuus ja luonnon rauha liikunta mahdollisuuksineen

Ulkona laavussa nukkuminen talvella patikkareitin varrella on hyvällä säällä aivan ihanaa! Toki talvella retkeily ja ulkona nukkuminen vaatii hieman varustelua ja suunnittelua. Tosin joskus ne hyvätkin suunnitelmat pissii. Esimerkiksi jos aikoisi käyttää kaasua ruuan valmistuksessa. Kaasu kun ei pakkasessa toimi kunnolla, edes esilämmitettynä omalla kokemuksella. Se miksi kaasu ei toimi on silkkaa fysiikkaa butaanista ja propaanista. Jotkin kaasupatruunat toimivat hieman paremmin pakkasella kuten: Coleman Xtreme Gas -27c ja primus winter gas (jälkimmäistä en ole itse kokeillut). Bensa keitin olisi luotettavampi vaihtoehto. Mutta meillä oli tiedossa että Pukalassa olisi puita paikalla missä suunniteltiin yöpyvämme ja puuthan on se ihanin talvella,saa lämpöä samalla kivasti.

20180529_222632.png

Pukalaan on kesällä todella helppoa tulla laavulle lasten kanssa, parkkipaikkaa (Roninmaa) löytyy ihan läheltä, mutta maisema on siltin kaunis ja autoista meluton. Maasto on myös helppoa kulkea lapsen kanssa ja reittejä kulkee moneen makuun! Pukala sijaitsee Orivedellä ja Tampereelta sinne hurauttaa noin 40min,pikkuteitä saa parkkipaikalle sitten ajellakkin pidemmän matkaa,mutta maisemat ovat ihanan maalaismaiset! Pukalaa tituleerataankin pirkanmaan lapiksi J

Auton talvella sai jättää pidemmälle tien varteen ja metsässä kulkevaan polkua tuli kävelty noin kilometri. Talvessa on se hyvä puoli että pääsee oikaisemaan jäitä pitkin ,toki varovaisuutta noudattaen. Itse en mene jäälle josta en tiedä millaisia virtauksia siellä kulkee.  Pukalassa kuitenkin meni jäällä polku ja siellä näkyi auringosta nauttivia hiihtäjiäkin. Mukana kuitenkin naskalit kaulassa ja valmentajan pilli. Olen paristi jäihin mulahtanut ja voin sanoa että sieltä ylös nouseminen ei ole ihan pieni kakun pala! Ensinnäkin paniikki ja sitten se kylmyys plus painavat vaatteet. Tästä syystä olen melko ”hysteerinen” jäiden suhteen. Itse jäälle mennessä painavan rinkan kanssa avaan vyötärö ja rinta remmit, ajatuksena että jos kuitenkin  mene jään läpi niin ei olisi rinkkaa selässä tuomassa lisä paniikkia! toki saatan liioitella asiaa omassa päässä tämän suhteen. Mutta varovaisuutta ja tutustumista jää tilanteeseen suosittelen aina. Myös se että onko yksin liikkeellä vaiko muiden seurassa on hyvä huomioida.

26815563_10155924441188267_3667812399912391931_n
Merinovilla pitää yöllä kivasti kasvot lämpöisenä + pipo 🙂 Mutta en tohdi pankkiin näin 😀

 

Jäätä pääsi kuitenkin oikaisemaan niin hyvin että päädyin polulle. Aurinko paistoi kuitenkin niin lämpöisesti että lumi oli todella sohjoa joissain kohdin ja hidasti menoa. Päätin siirtyä maalle takaisin ja kulkea ranta kallioita pitkin laavulle jonka sijainti oli tiedossa. Laavu kun on aivan rannassa,niin näin kulkien päätyisin sinne. Alueen kartta oli itsellä tulostettuna mukana, tosin tällä kartalla ei voi suunnistaa ,mutta hahmotta kuitenkin oleellisimmat maaston tiedot ja tulipaikkojen sijainnit.

Perillä tapasin ystäväni ja nautittiin siinä kallioilla aurinkoa tovi ja hieman kierreltiin maastossa. Ystävät olivat paikalla jo aijemmin koska olivat käyneet reippaina muijina hiihtämässä .

20180529_222716
Kohde savutettu ja vallattu! 😀

Laavupaikalla oli ollut muita ihmisiä ja tuli oli pikku hiilloksena valmiina. Siitä oli näppärä saada isompi tuli… kunhan lähti pilkkomaan puita. Vajassa oli puita (tai enneminkin sen ulkopuolella räystäiden liepeiden alla pinossa), mutta enimmäkseen suuria sekä kosteita/jäisiä. Hyvää jumppaa pilkkoa jäisiä puita. Paikalla oli iso pitkällä neliskanttisella varrella varustettu kirves, ei siis paras käteen ehkä. Sillä sai isot pöllit halki ja itsellä oli pieni retkikirves jolla saatiin ns.sopivat puut alkuun. Saha löytyi myös rankojen katkaisuun. Tehtiin vielä valoisan aikaan iso kasa puita ja osa laitettiin nuotion läheisyyteen kuivumaan. Paikalle tuli hämärän melkein jo laskeutuessa pariskunta joista mies halusi myös osallistua puutalkoisiin, sopi meille 😀  Lämpö ja mahdollisuus tuleen on näin talvisin melko oleellista. Pukalan  laavulla tuli on kuitenkin itse laavusta sen verran etäällä ettei se paljoa lämmitä laavussa ollessa, mutta vaatteita se kuivattaa kivasti kun osa oli kastunut hieman.

 

thumbnail_20180331_194502
Päivällä tuossa oli kiitettävästi sohjoa,siitä syystä oli aiheellista kulkea metsän ja rannan puolella

Nälkähän tulee ulkoillessa, eikö? Meillä oli mukana vähän perus makkaraa joka on tällaisille pikku retkille ihan vakio varuste 😉 Sitten pussi ruokaa joka keitellään vedessä, simppeli italian pata ja pastaa carbonara. Puuroa + pähkinöitä aamuksi ja illaksi. Niin ja tietysti Fazerin sinistä sekä kahvia. kahvina toimi minigrippiin sullottu pikakahvi. Minigrip onkin yksi omista lemppari välineistä retkeilyssä! Sinne saa niin varavirtalähteet kuin tulitikutkin. Talvessa on myös se hienous ettei vettä tarvitse raahata litra tolkulla, puhdasta lunta ja ei kun tulille.

29595057_10156121224328267_3674480134496427408_n
Tulen rätinää yössä ja hyviä juttuja,sekä toki loistavat ruuat!

Siinä sitten höpöteltiin iltaa ja aika kului kuin siivillä, hyvässä porukassa ja tällä kokoonpanolla ollaankin retkeilty hyvä tovi. Paikalle tullut pariskunta olivat teltan kanssa liikkeellä, ihan hyvä niin koska laavuun olisi tullut melko ahdasta. tosin itselläni oli myös teltta varmuudeksi mukana. Illalla pimeässä käytiin vielä kiertelemässä rantoja ja meillä oli niin hyvä onni että tänä yönä oli ”super kuu”, näky oli hämmentävä!

29598361_10156121195933267_9059888749559468677_n
Keskellä yötä. Täydellinen hiljaisuus..paitsi,jäiden pauke!

Sitten unille! Mitä talvi yössä on hyvä olla laavussa? No ainakin tällaisella -20c pakkasella hyvä alunen ja pussi. Itsellä oli solupatja alimmaisena, sitten ilmatäytteinen talvialunen (Thermarest NeoAir) ja siihen Haglöfs Tarius -18 kuitupussi. Pussin sisään vielä silkki-viskoosi sisäpussi ja kommandopipo + merinovilla pipo. Näillä pärjää todella hyvin. Itse olin kokeillut muutamia pusseja enne tätä Tariusta ,kuitupussi oli hieman edukkaampi kuin untuva mutta ominaisuudet eivät kyllä minun mielestä juuri untuvasta eroa. Painossa ehkä on se suurin ero. Itse uutta pussia etsiessäni tiesin että lähiaikoina en tule tekemään pitkiä talvi vaelluksia,joten n.300g painoa eroa ei nyt haittaa. Alunen on se joka blokkaa maasta tulevan kylmyyden ja on ehdottomasti ratkaisevimpia tekijöitä siksi kylmyyden eristämisessä. Olen takapihalla testaillut eri versioita tavaroideni kanssa, milloin tulee vilu ja mikä on hyvän tuntuista. Yhden yön kokeilin olla lumihangen päällä talvipussi+silkki-viskoosipussi+solumuovi patja yhdistelmällä ja siinä huomasi patjan tärkeyden. Oma yläpuoli oli lämmin mutta persausta alkoi palelemaan yöllä = sisälle! Muuten sama setti mutta ilmatäytteinen alunen ja ei palellut. Testailtu on talvella myös kesä kamoja ja niiden yhdistelmiä,ihan vain huvin vuoksi 😀

thumbnail_20180331_202238
Sieltä se nousee saaren takaa. Sääli että ei saa kunnolla vaikutelmaa miten suurelta kuu todellisuudessa näytti jo noustessaan. Nikonin järjestelmäkameraa ei jaksanut raahata mukaan,mutta puhelimellakin saa yllättävän hyviä kuvia!

Yöksi heitettiin nuotioon vielä kunnon pöllit,ne kyllä paloikin monta tuntia ja räiskyivät iloisestikipinöiden tähtiä ja super kuuta kohden. Pimeä metsä ympärillä oli ihanan rauhoittava.

Mutta,ennen pussiin mönkimistä vähän X hyppyjä että sai hyvän verenkierron ja lämpöä (ei liikaa,ei hikoilua). Pussissa jalassa villasukat ja tavallinen urheilu kerrasto. Lähellä käden ulottuvilla otsalamppu. Ilman otsalamppua olisi melko säheltämistä pimeässä toimiminen iltaisinkin, vaikka olikin super kuun.  Puhelimenkin sai lataukseen varavirtaan ja sen makuupussin sisään. Tässä on ihmisen hyvä olla!

Eipä tullut yöllä kylmä vaikka mittarit olikin olleet yöllä -26c ! Aamulla heräsi aurinkoon ja pussista ulos poistuminen ei ihan heti inspiroinut, sieltä oli kiva katsella maisemia ja fiilistellä hiljaisuutta.

Aamulla tulienteko oli helpompaa kun oli puut valmiina ja osa kuivempia kuin eilen. Aamupala puurot tulille ja kahvia kehiin! Pakkaaminen on aina vähän ärsyttävää pakkasessa,koska itsellä sormet hyytyy melko nopeasti ja esim. patjaani en saa pussiin sormikkaat sormissa. Tästä tulikin mieleen että mukana on talvella aina napsautettavat lämmittimet tumppuihin/sukkiin tarvittaessa. Niitä käytän talvella tuolle pienelle lapselle, kunhan eivät ole suoraan iholla ettei tule palovammoja! Myös avaruuslakana on mukana aina.

thumbnail_20180401_082553
Aamun näkymät pussista,lämpöisestä pussista. Upeat puitteet herätä!

Talviretkeilyyn jää hieman koukkuun,jotain jännää siinä on. Ainakin silloin on hiljaisempaa laavuilla kuin kesällä J

Tuon pienen lapsen kanssa ei ihan vielä talvella ulkona yövytä, mutta päiväretket onnistuu hyvin,maalaisjärkeä niissäkin käyttäen. Yhdestä tapaturmaisesta talvi retkestä tänne kirjoitinkin. EA-taidot ja mahdollinen ennaltaehkäisy onkin yksi omista intohimon kohteista retkeilyyn liittyen. Uskon että kun itse reenailee talvi retkeilyä niin osaa katsoa asiaa myös pienen lapsen näkökulmasta helpommin ja varustautua tulevaisuudessa hyvin. Mieheni ei ole ”ulkona talviyöpyjä tyyppiä”,mutta meillä tämä toimii näin hyvin että äippä lähtee välillä talvellakin johkin metsään yöksi 😀 Oma henkisesti raskas työ vaatii totaali nollausta välillä.

thumbnail_20180530_080200
Ja kotiin päin mars! Näitä retkiä on hyvä sitten vanhana kiikkustuolissa pohtia ❤ Kiitollinen olen kyllä ystävistä sekä perheestä joiden kanssa saa tätä harrastella!

Suosittelen kokeilemaan tulevana talvena ulkona nukkumista, vaikka takapihalla 😉 Varusteita ei kannata kaikkea ostaa itselle välttämättä,vaan monet lainaavat kyllä mielellään tai käytettyinä saa kelpo tavaraa myös. Itse olen hissukseen panostanut varusteiden hankintaan ja ainakin talvi tuotteiden kohdalla se kannatti.

Sitten pohtimaan mihin suunnata pikku eräipanan kanssa tulevana viikonloppuna yöksi telttailemaan,ilman että miljoonat hyttyset raatelisivat! Ehkäpä kiintorasteille? Ensimmäiset pikku eräipanan rastit,hyvä aloittaa nuorena!