Helvetinjärvi; pimeää, liukasta ja aivan mahtavaa!

77016743_10157500057663267_4920878510748205056_n

Eräipana täällä moro! Nyt ihan marraskuun lopussa äitillä ja kummitädilläni syttyi ainakin otsalamppu. Ne päätti vanhoina erämuijina että mennään Helvetinjärven kansallispuistoon, kun eivät olleet pitkään aikaan siellä käyneet. No, mikäpä siinä, kaksi reipasta naista ja minä! Kummitäti on todella kova retkeilijä joka ei pienistä pelästy, ei edes minusta 😉

Kuvat ei ole ehkä priimaa kun mukana oli äitin puhelin,joka nyt on vaan semmonen eräily luuri eikä semmoinen kunnon kamerallinen. Oikeaa kameraa ei kuulemma jaksanut raahata perässä.

Aloitetaan perinteisesti, joka sopii nyt paremmin kuin hyvin. Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, sade ripsutteli auton ikkunaan kun sanottiin heipat kodille. Äiti oli pakannut aika hyvän päivä retki pakkauksen joka mahtui kokonaan lapsenkatorinkkaan. Koska oli vetistä piti siihen varautua hyvin ettei tule kylmä. Myös otsalamput oli todellakin syytä olla mukana ja vara-akkukin sujauttaa taskuun. Muuta oleellista oli toki tulenteko välineet minigrip pussissa ja joka oli sullottu gordura pussiin, sissipuukko, EA-pakkaus ja hyvät ruuat! Ruokapolitiikkaan sisältyi eiliset keitetyt perunat jotka äiti pilkkoi mukaan, saapahan makkaralle kaverin. Kahvit äiti otti nyt mukaan termariin ja kermaa pulloon mukaan ja toki keksejä. Lämmin ruoka on oleellista viileällä ilmalla ja pysyy skarppina kun ei ole nälkäinen. Muutenkin hyvä olla pikku päiväretkellä varmuudeksi naposteltavaa kuten pähkinöitä tai kuivattua banaania, suklaata, kuivattuja papuja tms. Niin, paistinpannu lähti tietty mukaan ja voita, ketsuppia ja suolaa. Mukaan sopi Kupilkan lautanen, kuksat ja luhat. Talouspaperia unohtamatta omassa muovipussissaan.

Auto suuntasi kohti Ruovettä, ajoaika Itä-Tampereelta olis noin 1h ja 15min. osoitteeksi otettiin Kankimäen parkkipaikka, Helvetinkoluntie 775, 34640 Ruovesi. Ajaessa sai olla tarkkana hirvien ja peurojen kanssa, niitä pomppotteli nyt näihin aikoihin täällä paljon. Hieman hämäräähän oli ollut koko päivän, eikä ajomatkalla tilanne muuttunut kuin pimeämpään suuntaan. Mutta onneksi ihana kummitäti oli takapenkillä seurana.

Ohitettiin matkalla hiekkatiellä myö villisika ja strutsi paikka, villisikoja ilahdutti ainakin kurassa rypeminen kun niitä katseltiin hiljaa ohi ajaessa 🙂 Saavuttii parkkipaikalle jossa ei näkyt ketään muuta. Ravintola helvetinporttikin oli näköjään remontissa. Pihassa oleviin WC:ihin ei päässyt, mutta helvetinportti kyltin ja opaste taulun takaa löytyi PuuCee,sinne ensin mars!

h1

Opasteet luontopolulle oli hyvät ja polkukin erittäin selkeä, näkyi että reitti on suosittu. kävelin reippahasti ainakin alkumatkan ja tulin siihen tulokseen että lujaa virtaavissa puroissa oli kermavaahtoa tai shampoota. Äiti ja kummitäti kyllä kuiski että oikeasti muka veden vaahtoa,phyh! matkalla nuotiopaikalle, eli päivätuvalle (Helvetinkolu) päin oli mahtavia kuralätäköitä ja pikku siltoja. Aikuisia naisiakaan ne ei huolettanut koska niillä oli pitkävartiset vaelluskengät jaloissaan. Oli hyvä että niilläkin oli jotain nilkaa tukemassa koska oli aika liukasta ja kulku ei sopisi oikein heikko jalkaisille täällä. Minä, Eräipana sain kiitää ja miettiä onko ne tontut täälläkin kurkkimassa, olin varma että erään kannon takaa heilutti pieni parrakas metsätonttu kylläkin…mutta ne korvatunturin tontut, ne onkin ihan oma lajinsa.

78233565_10157500057498267_8625861787272609792_nKuljettiin opasteiden mukaan ja pikkuisen alkoi jalka painaa. Äitin rinkkaan minut sitten helposti sujautettiin koska nosto apuna oli kummitäti. Äidistä minun selkään nostaminen on nykyään jo vähän haastavaa yksin maastossa jos ei ole vaikka korkeampaa kiveä apuna. Nyt rinkka ja minä sisältönä painettiin +23kg. Äiti välillä veti vähän happea kun oli jyrkempää ylämäkeä ja sitten ne pitkät loivat, liukkaat rappuset (opasteiden mukaan 200 porrasta) alas järven rantaan. Selvittiin kitenkin päivätuvalle Iso Helvetinjärven rantaan  ja olikin jo hämärää! Pihassa oli nuotiopaikka ja puuliiteri, sinne siis. Piti vähän sahailla rankoja ja heilutella kirvestä (joka oli muuten hyvä ja terävä). Sain auttaa kantamaan kummitädin sahaamia puita äidille kirves hommiin, osallistuminen tosi erä hommiin on kivaa! Äiti vielä pilkkoi nuotilla puukolla pienemmäksi silpuksi klapeja ja tuli saatiin syttymään hyvin inasen nihkeillä puilla. Pientä millin silppua ja kiehisiä niin kyllä se kasa syttyy ja onhan aina mukana tuohirulla katajaniinillä sekä sytytyspalakin.

 

76261827_10157500051833267_2688890178608562176_n

Nuotion alettua palamaan tutkin innolla järven rantaa kummitädin kanssa, kumma juttu ettei se päästänyt pikku jää riitteelle? mutta onkia sai kepillä. Siinä sitten laitettiin perunoita kunnon rasvassa ja tumput kuivui näppärästi nuotiolla ja isommat klapit samalla. Mukavaa nakertaa pimeydessä ruokaa ja kuullostella kuinka jossain vesi kohisi. Kun oltiin syöty jälkiruuatkin oli siivoilun aika, auttelin parhaani mukaan vähän kasaamalla keppejä penkin alle ja antamassa penkkien päällä toimintaohjeita (tähän tulisi sellaien hauis kuva). Minut laitettii illan pimeydessä lapsenkantorinkkaan ja suunta oli mihis muualle kuin ne portaat ylös! Jos olisi päivä ja ei liukasta niin oltaisi kierretty rantaa myöden komeaan kalliokuiluun josta näkee usein kuvia. Helvetinkolu kuuluu myös Pirkantaipaleen retkeilyreitistöä, joka onkin jo 300km pitkä.

76936395_10157500049853267_3486571162886995968_n

75491772_10157500055353267_7557442595983458304_n

76756968_10157500049093267_9021120794230521856_n

 

Käytiin kurkkimassa näköalapaikka josta nähtiin hmmm pimeää. Aikuiset oli ottaneet täältäkin edellisillä reissuillaan kuvia ja onhan ne näköalat komeat!  Mikäs täällä rinkassa ollessa, olisin kyllä halunnut reunalle mutta ei nuo naiset sinne menneet roikkumaan. täällä Helvetikolulla voi muuten harrastaa jääkiipeilyäkin (Iso Helvetinjäerven pohjoispuolen länsiranta). Kansallispuisto onkin muuten perustettu 1982, näin knoppitietona ja tunnuksessakin komeilee kivinen rotko.

Siitä jatkoimme otsalamput päässä kiertämään helvetistä itään kierrosta (4km lenkki). Hauskaa oli jälleen hohtavat kivet ja aarnisammalet! Yhdessä kyltissäkin niistä kerrottiin paremmin. Reitti oli tälläkin erää selkeä pimeässäkin.

76775106_10157500051183267_5444101103308242944_n

76644639_10157500049648267_5735319161790267392_n

 

 

 

 

 

 

 

 

76714028_10157500050548267_5117915542816030720_n

 

Äidille ja kummitädille tuotti vähän jännitystä kun oltiin ensimmäisellä pitkos osuudella, se kuinka paljon upottaa. Pitkokset olivat nimittäin veden vallassa ja pimeys vähän haittasi näkyvyyttä. Pistettiin kummitäti edelle katsomaan vajottaako kuinka paljon. Lenkkareilla tai matalavartisilla kengillä olisi kastunut. Toiset pitkokset olivat taasen erimallia ja melko kapeat, niissä sai olla erilailla tarkkana ettei horjahda. Kallioisuus ja juuret sadesäällä onkin myös tietty liukkaita, mutta nuo naiset on onneksi tarkkoja.

 

Jylhiä maisemia on aikoinaan ihaillut myös A. Gallen-Kallela ja J.L Runeberg. Kohta kuului kohinaa keskellä metsää ja pimeässä, ihan kuin isokin vesiputous olisi nurkalla. Pimeys toi kyllä näin nuorelle Eräipanlle lisää potkua mielikuvitukseen ja paikalla oli oltava dinosauruksia! Käytiin katsomassa ja kyllä siellä vesi kohisi lujaa puiden välissä omassa pikku uomassaan! Puhuttiin siinä pimeän pelosta ja tarviiko sitä metsässä pelätä. Aikuisia ei enään pelottanut. Lapsena äiti ja kummitätikin oli vähän jännittänyt pimeää. Mutta metsässä ei ole muuta pelättävää pimeässä kuin jos astuu harhaan ja satuttaa itsensä tai jos sattuisi eksymään oikein kunnolla. Mutta kyllä pimeässä mielikuvitus voi tehdä tepposia, Siksi meillä onkin otsalamput. Välillä kokeiltiin miltä näyttää ja kuulostaa ilman valoja, aika hienoa ja rauhoittavaa oikeastaan. Äitille oli pienenä sanottu ”että eihän sinua kukaan pimeässä näe,siellä on turvassa” kun oli pelännyt mörrimöykkyä.

 

Päivällä varmasti olisi ollut nähtävää vähän erilailla ja äiti joutaisi kyllä kuntokuurille! Tarvii juoksuttaa äitiä kunnolla että se jaksaa vielä välilä minua kantaa rinkassa ennen kun tulee pulkka / ahkio kelit!

Polun loppu osuus oli naisista helppoa ja osittain tietä. Tosin minä simahdin jossain viime metrien kohdalla, ulkoilma teki tehtävänsä jälleen ja kiva tasainen kyyti. Kummitätiä nauratti meikäläisen kovinkin rento olemus 😀 Auto se nökötti yksinäisenä pimeällä parkkipaikalla ja minut nostettiin turvaistuimeen jatkamaan unia. Kohta kuitenkin heräsin ja vähän ihmettelin että ”oho,missäsä nyt mennään”. Helvetinjärventietä ajettaessa hyvinkin hissukseen, pomppasi komea valkohäntäpeura eteen. Siitä se vähän häntää nostaen köpötteli lepikkoon tien toiselle puolelle. Sai siis muistutuksen että pitää olla tarkkana! Nähtiin myös pörheähäntäinen viekas kettu tien varrella ja autoilijoita jotka ajoivat ainakkin tuhatta ja sataa illan tihkuisessa pimeydessä.

78426432_10157500053588267_5137416996442341376_n
Helvetinkolua

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli mahtava! Pimeys on asia jota olen oppinut nyt pienenä Eräipanana käsittelemään turvallisesti aikuisten kanssa. Mutta ei kaikista pimeän jännittäminen lähde vaikka miten harjottelisi ja juttelisi asiasta. Minäkin treenailin kotona ensin pimeässä leikkejä, sitten eräkämpissä ja teltassa. Otsalampun käyttöä on ollut kiva harjoitella tai miten tehdään vaikka varjokuvia. Illalla tai pimeässä niinkuin nyt oli nuotiolla hienoa istua, eikä yhtään pelottanut! Helvetinjärven alue on kaunista ja tästähän pääsee ,yös seitsemisen kansallispuistoon patikoiden. Talvella vain runkotiet aurataan joka on hyvä muistaa! Telttailuun sopiin hyvin Haukanhieta ja Haukkajoen pysäköintialueelta saa puolestaan myös kajakin vesille 🙂

76706745_10157500058533267_261536196629364736_n

Nyt kun äiti tässä mukavasti asiaa retkestä kirjoittelee, on minulla pöpö päällä, kauhia oksennus ja ripulikin iski. Äiti epäilee että junan ikkunan nuolemisella voi olla osuus asiaan, toisaalta kaupan ostoskärryn pureminenkaan ei kuulemma ole suotavaa tai lenkkipolun vierestä lumen syöminen… Mutta katsotaan mihin sitten! Pikku retkiä ollaan tehty Helvetinjärven jälkeen, mutta uusi kohde olisi kiva valloittaa!

 

 

GoExpo Winter osa 2, mitä jäi päähän? Muutakin kuin pipo?

DSC_0651

 

Messuillahan riitti ainakin lapsen näkökulmasta puuhaa. Mäkihyppy testaus olisi kovin paljon kiinnostanut Eräipanaa mutta ihan ei ollut vielä mitta sopiva näihin suksiin. Ihailtiinkin hienoja hyppyjä ja rohkeita lapsia kokeilemassa lajia. Ei ihan heti ole itselle tullut mieleen mäkihyppy yhtenä harrastus vaihtoehtona.

 

Toki lapsille oli viihdykettä muutenkin, oli piirtämis piste, ”lumipallojen”heittelyä, siliteltävä bernhandinkoira Wäinö, hiihto harjoittelua suksilla, yleisöluistelua, mäenlaskua renkaalla, maskotit Rosa-karhu ja Rudolf-poro,.. Eikä kaikkea todellakaan ehtinyt tai Eräipana jaksanut tutkia.

DSC_0674

Kiinnostavaa itselle oli ehdottomasti luennot, neljää luentoa ehti kuulemaan.

Ehdin kuuntelemaan kiintoisia tarinoita Suomen vuoristo-oppailta ”Vuoristo-oppaiden valtakunta, Suomalaiset vuoristo-oppaat maailmalla”.  Vuoristo-oppaiden koulutuksesta he kertoivat ja millaisia voi olla perus työpäivät, hyviä esimerkkejä päivän sisällöistä tuli esiin! Miten kaikki voi mennä ei suunnitellusti tai miten kaikki menee parhaimmillaan. Suomalaisia on yllättävän paljon maailmalla työssä ja todella erilaisissa olosuhteissa, vaikka vuoristoissa toimitaankin.  Kaikki kuitenkin korostivat turvallisuuden huomiontia ja suunnitelmallisuutta retkille lähtiessä. Kun suunnitelmat ja varasuunnitelmat on selvillä, on helpompi keskittyä asiakkaiden kanssa olemiseen. Aihe puhuttelee koska työ vuoristossa on hyvin erilaista kuin täällä Etelä-Suomessa. Myös sijainnista riippuen on säiden vaihtelut erilaisia ja vaikuttavat retkien suunnitteluun. Asiakkaiden kanssa toki samoja käytännön asioita niin niin kohtaamisessa, opastamisessa, mutta turvallisuus seikoissa oli paljon erilaisia huomioitavia asioita kuten suuremmat riskit lumivyöryille. Siihen liitty myös maaston erilaisuus, mitä varusteilta mahdollisesti tulee huomioida toisin ja mitä aktiviteetteja vuoristo olosuhteet mahdollistavat.  Jopa Eräipana jaksoi olla vaunuissaan kuuntelemassa ja välillä kyllä koitti juosta lavalle tai äänten miksaus pöydän luokse. Lieköhän valot jotka tuota pikkuista houkuttelee kuin kärpästä…. Alla photo bomber vauhdissa

DSC_0634

DSC_0624

Hauskinta oli kun menin kuunteelmaan Antti Autin esitelmää hänen toiminnastaan lasten parissa; ”Junior backcountry by Antti Autti.” No miksi se oli hauskaa? Koska Eräipana oli ihan liekeissä! Ajattelin että nyt hän varmasti haluaa lähteä isin kanssa kiertelemään, mutta ei.. Aikoo kuulemma tehdä samoja temppuja ja ihaili videota screeniltä haltioituneena. Saa nähdä tuleeko talvella kiukkua kun ei heti mennäkkään temppuillen vaan pyllähdellään. Tässä voinen ajatella että toisaalta hiihdon opettaja voisi olla paikallaan, lapsi ei yhdistäsi äitiin pettymyksen oloa. Mutta, se mikä Antti puheissa korostui oli vanhempien aktiivisuus ja pitkäjänteisyys. Turvallisuudesta Antti puhui paljon ja mielestäni siinä tuli hyvin esiin asioita joita näin ”tavallisissa” rinteissä laskeva ei ole ajatellut sen kummemmin, kuten lumen koostumus ja lasku suunnitelman tekeminen. Antti puhui hienosti seikkailun kautta oppimisesta ja miten sillä saadaan innostettua lapsia! Lavalla oli myös ihastuttava pikku tyttö Anniina joka on innokas & taitava parkkilaskija, hienoa kuulla miten juniorit puhuvat liikunnasta iloisesti!  Lavalla myös kerrottiin miten vanhempien hämmästelyn taito tarttuu lapsiin, lasten puheeseenkin. Tällä tarkoitettiin esimerkiksi ” ompa hieno auringonlasku tai Wau mitkä maisemat”. Omasta mielestäni oli tietysti hienoa jos kaikilla lapsilla olisi tasavertainen mahdollisuus päästä kokeilemaan niin laskettelua suksilla tai lumilaudalla. Hyvää  kehittävää ulkona liikkumista ja tukee nuorta teini-iän haasteissakin.

Luento ”Etelä-Norjan vuoret ja alueet” teemalla kiinnosti paljon! Norjassa pitkään asunut Urpu Hapuoja kertoi kuinka hän toimii Norjan maastoissa ja miten on oppinut jotkin asiat kantapään kautta. Urpu painotti turvallisuus seikkoja myöskin jokaikisellä retekellä, hän kertoi myös välineistä mitä retkillä on aina mukana turvallisuuden takaamiseksi. Turvallisuus seikkoihin liittyy myös ryhmän ohjaamisen taidot ja ihmisten taitotason huomioiminen. Välillä joku saattaa antaa itsestää eri kuvan kuin todellisuus on, näitä tilanteita sattuu varmasti joka erä oppaallekkin. Vuoriston olosuhteet saattavat korostaa tilanteen haastavuutta. Urpu kertoi miten antaa vuorollaan asikkaiden kulkea edellä ja johtaa ryhmää, kuullostaa hyvältä.

DSC_0706

Koska valokuvaamien on kivaa ja materiaalin tuottaminen päädyin kuuntelemaan  ”Laskemista Joonas Mattilan linssien läpi: vision & trouhght Darkness”. Aivan huikeaa katsottavaa ja pisti miettiomään että mihin se kuvaaja tosiaan joutuukaan / pääseekään kun näitä lasku filmejä tehdään. Ei ole ihan helpoin nakki! Kuvaajallakin on oltava hyvä suunnitelma mistä kulmasta lähtee katsomaan laskemista, kuinka tuoda parhaat kohdat esille. Sään vaikutukset pitää huomioida ja kaluston kuljettaminen ja toimivuus paikanpäällä. Välillä kuvaaja saattaa roikkua köysien varassa vuorilla tai tekee ilmakuvauksia dronella. Taidetta sanon kyllä ja vaatii hyvää visuaalista kykyä nähdä päässään, miltä toivoo videon ja kuvien näyttävän, huomioiden laskijoiden toiveet.

DSC_0643

Luentojahan olis ollut pilvinpimein ja vaikea valita. Mutta näistä sai ainakin itselleni uutta mietittävää ja näkökulmaa.

Messuilla oli paljon myös eri kohteista infoa, minne voisi matkustaa niin kotimaassa kuin ulkoimailla. Tuntuu että kotimaan matkailu on herättänyt ihmisissä kiinnostusta. Onhan meidän Suomessa paljon nähtävää ja hyvin erilaista maastoa. Kynnys lähteä ulkomaille on toki olemassa oleva monestakin syystä esimerkiksi; loma-ajat, budjetti, ilmasto ajattelu. Juttelin asiasta erään äidin kanssa kun satuttiin samalle penkille istumaan ja katselemaan lasten touhuja. Kotimaassa matkailu ei myöskään ole varsinkaan sesonki aikaan huokeaa, tätä hieman harmiteltiin näin suurperheellisinä. Isolla ystäväporukalla mökin vuokraaminen toki keventää kustannuksia. Mutta ymmärtäähän sen tuottajan näkökulman toki asiassa.

Ilmasto sekä kierrätys ajatus näkyi mielestäni paljon vahvemmin näillä messuilla kuin edellisellä kerralla. Kierrättäminen laskukamoissa on järkevää mielestäni, etenkin kun kyseessä on pieni ja kasvava lapsi pitäisi varusteiden olla oikeaa kokoa että oppiminen olisi kivaa. Isommilla kun alkaa taito kehittymään tulee valikoimaa paljon lisää tarpeiden mukaan ja tässäkin kierrättäminen ajaa asiaansa! Näin myös saa edullisemmin tuotteita joka puolestaan madaltaa kynnystä talvilajeihin. Oma työni ja elämä on saanut ajattelemaan asioita aina perspektiivistä, miten voisi mahdollistaa hyviä kokemuksia kaikille.

DSC_0620
Seikkailijan kiinnostus iski heti telttaan!

Tarjolla olisi ollut mielestäni hyytävän-kylmäävän-pelottavan hyvä elokuva nähtävillä ( Free Solo, Alex Honoldin Oscarin voittanut El Capitanin soolonousu). Olin mieheni kanssa katselleet kotona tämän elokuvan jo heti kun se ilmestyi. Voin sanoa että vatsanpohjassa kyllä tuntuu tuo elokuva. Pistää miettimään miten elämyshakuinen ihminen voi olla ja mitä se läheisissä aiheuttaa. Kuolemanpelon läsnäolo tuntuu jollain tasolla kokoajan, kaikki milleistä kiinni. Suosittelen katsottavaksi jos kaipaa omien hermojen testausta! Hieno elokuva! 

 

DSC_0638

Mitä jäi käteen?

oikeastaan päähän. Pipo,uusi keltainen SuperYellow pipo joka toimitti unilelun virkaakin. Tästä tuli hyvin rakas ja eipä se muutoin olisi lähtenyt mukaan matkamuistona ja reippaana olemisen kiitoksena. Äiti on kyllä nyt pikkuisen kade tuolle tupsupäälle 😉 Tämä olikin kokonaisuudessaan viimeinen GoExpo Winter tapahtuma, näitä ei siis jatkossa enään tule. Iso kiitos meidän puolesta messuista, meille jäi hyvät fiilikset ja saimme uutta tietoa mm. laskettelu varusteiden valinnasta pikkuiselle ja millaisia rinteitä on Luostolla 😉

 

Seuraavaksi kirjoitellaan pimeästä,kosteasta Helvetistä itään kierroksesta!

GoExpo Winter! Laskettelun maailmaan tutustumista pienen silmin. Osa 1.

Eiiii! En tule! Siinä oli vahva mielipide kun piti koittaa poistua lapsille suunnatusta Burton riglet pisteestä jossa pääsi kokeilemaan lumilautailua sisäradalla. Nyt tässä osassa keskitytään laskettelun aloitukseen ihan pienen ihmisen kanssa.

seven

Eli GoExpo Winter 2019 kutsui meidän perhettä! Aamutuimaan lauantaina lähdettiin kohti messukeskusta Pasilaan. Ajomatkan Eräipana keskittyi vaihtelevasti autoihin ja kyselemiseen joko ollaan perillä. Keskustelu messuista oli ilmeisesti ollut alustukselta hyvä, koska kiinnostus oli selvä ipanalla. Loppujenlopuksi uni vei voiton takapenkillä isästä ja pojasta, äiti ajeli sitten jalkasuorana matkan. Pirteänä oltiin paikalla hyvissä ajoin ja ei muuta kun tutustumaan mitä tällä kertaa on nähtävillä!

Eräipana painoi tottunein elkein vauhdilla kohti tapahtumahallia! Alakerrassa olikin samaan aikaan meneillään peli messut, GameXpo, sinne me emme kuitenkaan lähteneet.

1

Saavuttiin hämärään halliin jossa oli jo melkoisesti vilinää. Meillä intressit vahvasti kaikessa mitä nyt voi yhdessä tehdä talvisin, olisiko jotakin uutuuksia ja mitä on tarjolla pienelle lapselle. Talvikohteina markkinoitujen paikkojen pisteet kiinnostivat myös. Itse ajattelin kuunnella pari luentoa, nyt kun on isikin mukana niin se olisi mahdollista.

Paikalla oli kattavasti eri firmoja edustettuna niin vaatetuksen, tekniikan kuin tietysti välineiden puolelta. Välineiden puolelta lähdettiin kartoittamaan millaisia laskettelusuksi/ lautailu varusteita löytyy 92cm mittaiselle lapselle, löytyyhän niitä. Suksia oli tarjolla hyvillä messutarjouksilla ja melkein olisi tehnyt mieli napata yhdet 80cm mukaan monoineen. Lasten suksissa on nykyään hienot muotoilut ja ihania kirkkaita värejä. Välineiden valinnasta jututin paria asiantuntijaa.

DSC_0605

Pienen lapsen ensimmäiset laskukokemukset tulisi tietenkin saada mukaviksi, jotta saadaan jatkossakin yhtesiä hetkiä ulkona. Monissa laskettelu keskuksissa lasten rinteeseen pääsee jopa ilmaiseksi ja tämähän kannustaa rinteeseen ja lajin pariin hienosti! Tarkoitus olla rauhallisesti rinteessä, ei keskittyä tekniikkaan vaan että pysytään pystyssä, otetaan rauhassa ja pidetään taukoja. Kertoja opetteluun tarvitaan tietysti useita, kerrasta ei kukaan muukaan opi laskemaan, vähän kuin pyörällä ajamaankaan. Noin 4-vuotias voidaan viedä rinteeseen opiskelemaan laskemista, nuorempienkin kanssa voi toki laskea mutta se on mahdollisesti vielä haaseellisempaa. Tässä ajatuksena lapsen fyysiset ja psyykkiset taito tasot. Meillä Eräipanan kanssa nyt 3- vuotiaana tavoite saada mukavia ulkoilu ja elämys hetkiä, tehdä samaa mitä isotkin. Viime talvena Eräipana kävi rinteen juurella ja pulkkamäessä, uusi ympäristö ihastutti hisseineen, tamppareineen, äänineen, ihmisineen, valoineen ja näitä asioita onkin hyvä havainnoida yhdessä uudessa paikassa. Ei heti voi vaatia että mennään mäkeen laskemaan kun ympärillä on paljon uutta!

DSC_0721

Lapsen kanssa on syytä käydä sääntöjä läpi, mitä rinteessä saa tehdä ja mitä ei sekä jos haluaa pois. Lapsen väsymystilaa on hyvä seurata, jos lapsi alkaa olemaan rutuinen ja taukoja ei ehkä ole ollut tarpeeksi, aiheuttaa se turvallisuuteenkin jo riskejä (välineet haparoi, kaatuillaan, lihaksiin sattuu..). Silloin on syytä lopetella ja ottaa vaikka kaakaot kaupanpäälle termarista. Kun kaadutaan, pitää koittaa selittää että kaikki kaatuu ja et ole huono tai epäonnistunut. Lapsen ymmärrys on myös erilainen ja kun puhutaan vaikka painon siirrosta, niin ei pieni sitä heti ymmärrä. Silloin voi ihan hyvin käsin näyttää siirtämällä lasta suksilla / laudalla puheen mukaan. Pikkuiset oppivat isompia matkien yllättävän hyvin! Vinkkejä oikean ja vasemman hahmotukseen saatiin myös, vaikkapa väri koodeilla suksiin tai tarroilla. ”nyt käänny vihreään suuntaain tai nyt käänny ryhmä hau suuntaan” siinä saa aikuinenkin aivojumppaa 😉 kunhan muistaa laittaa aina sukset samoin päin jalkaan.

DSC_0723

Osa pitää valjaita hyvänä keinona, osa ei. Jos pitää valjaita lapsella opeteltaessa on ehkä haasteellisempaa hallita vauhtia ja kaatumisisia voi tulla enemmän. Tasapainon harjoittelu voi olla valjaiden kanssa vaikeamapaa, lapsi oppii helposti nojaamaan valjaisiin. Helpointa on itse opetettaessa olla lapsen vierellä, lapsi ilman sauvoja ja ohjata lasta vaikka omalla sauvalla. Valjaiden puolesta puhujat taas näkevät asiassa valjas ”narun” avulla lapsen ohjaamisen helpompana ja kun lapsi laskee edellä/ vierellä, tuntee lapsi laskevansa ihan itse. Myös siitymä rinteissä valjaat voidaan monesti siirtää siten että lapsi tulee perässä ja aikuinen suksii eteenpäin edellä.  Haarojen välissä lapsen opettamista ei kukaan jututettavista suosinut jo ihan turvallisuus syistä ja ohjattavuuden kannalta. Mutta, oli tapa mikä hyvänsä niin paljon malttia rinteeseen ja pitkäjänyeisyyttä sekä aikaa.

Leikkimielisyys aikuisten osalta on tärkeä pointti! Leikkinä seuraa johtajaa on hyväksi havaittu. Yleensä suositellaan rinteeseen ja lasketteluun tutustumista suksilla, lauta vaatii fysiikkaa enemmän näiltä ihan pieniltä 3-4 vuotialta. Lapsen kehitys on tietysti yksilöllistä ja vanhemmat siinä oman lapsensa experttejä. Laskettelun opettaja on myös aina loistava vaihtoehto jolloin saa varmaa osaamista pienen laskettelun opettamiseen.

Suksien ja monojen valinnassa huomioidaan pikkuisen pituus, jotta suksi olisi vakaa ja helppo ohjattava. Jos lapsella on liian pitkät sukset tulee ylimääräisiä vahinkoja, loukkantumisia ja vaaratilanteita. Noin +3v suksen valinnassa saatiin ohjeeksi laskijan noin rinnan mittaan ulottuvat sukset (noin kainalon-käden kohdille suksen kärki). Suksien keveydestä on plussaa kun aletaan harjoittelemaan. Muutenkin uusi kalusto päällä voi olla tukalaa. Muistutettiin että ns. kasvunvaraa ei kannata hankkia suksiin jotta kokemus olisi mukava ja oppiminen tapahtuisi. Kun kasvua ja kehitystä tapahtuu, kannattaa uusia välineitä (huom.käytettyjä ja alennuksia erityisesti kesällä) jotta harrastus pysyisi yllä. Laskettelu harrastus on hyvää, kehittävää liikuntaa lapselle ja nuorelle ulkoilmassa!

DSC_0614

Monojen kanssa pätee aivan sama. Monoissa tulee olla hieman varaa paksummalle sukalle, mutta muuten jämäkkyys tärkeää. Varusteiden on pienelläkin oltava istuvat jotta kokemus on mukava sekä turvallinen. Kypärä on ehdoton päässä ja sen istuvuus oltava kohdillaan.  Varusteita saa lainaan keskuksista + opastusta, mutta jos aikoo laskea useammin on rahallisesti jo järkevää hankkia omat välineet. Omia voi ostaa helposti käytettynä ja rinne keskuksissa myydän myös edellisten kausien välineitä monesti edullisesti.

Pienin malli monoista joita kyseltiin nyt paikanpäällä oli koossa 25. Dalbellolla on myös koko 14.5 joka vastaa EUR koossa 24. Tilaa jalalle olisi kuitenkin syytä olla lapsella monossa jotta saadaan paksumpi sukka kuitenkin alle ja ilma kiertämään. Lasten monoissa on pinta monesti joustavampi jo ihan käytännön pukemis syistä ja yhdellä kiristyssiteellä kiinnitys.

Vaatetuksessa saa olla huolellinen ettei tule kylmä rinteessä. Vinkkejä tuli kerrospukeutumisesta; merinoa alle, fleeceä väliin ja pienillä haalari. Pitäisi välttää kosteutta imevää materiaalia aluskerrastossa, koska kosteus kylmettää, oli se sitten vettä tai hikeä. alle voi laittaa vielä alushanskat ja merinovillaa niissäkin suosittiin. Tuubihuivi on turvallisempi kuin kaulahuivi malli. Haalarista huomioitakoot se että vessa reissuilla hieman aikaa vievä. Vaatteissakin pitää muistaa turvallisuus, onko niissä jotakin mikä voisi tarttua hissin esimerkiksi.

yksitooist

Lumilautoja varlmistetaan myös pikku nappuloille. Eräipana oli aivan hurmoksessa lumilaudasta ja Burtonin Riglet piste taisi olla se näiden messujen hitti meidän kohdalla. Riglet laudassa on sisään menevä naru ja veto kela.  Laudan valinta oikeastaan on hyvin samanlaisin perustein kuin suksien, näin alkuun kun aloitetaan harrastusta. Kun kehitytään laskijana, muuttuu laudankin valinta monipuolisemmaksi. Eräipana 92cm saisi 80cm laudan, sillä harjoittelu lähtisi helpoien liikkeelle ohjattavuudeltaan. Jos laskija olisi 95cm niin lauta voisi sillinkin olla tuon 80cm tai kokeilla 95cm lautaa. Sitten 100cm laskija kokeilisi aluksi 90cm lautaa jne. Lasten laudat ovat joustavampia ja niillä käännösten harjoittelu on helpompaa. Aikuisten maailmassa paino vaikuttaa asiaan, painavammalle suositaan jäykempää lautaa. Kengän valittaessa napakkuus on paikallaan, mutta ei liian kireä ja lasten kengät ovat melko löysiä joka helpottaa laskemista. Siteet näihin pienimpiin malleihin mitä on myynnssä on usein yhdellä kiinnityksellä. Kuitenkin side antaa tarpeeksi tukea pohkeen taakse ns. highback jota pystyy säätämään. Kypärä puolestaan on ehdoton olla päässä!

DSC_0613

 

Kun kaikki varusteet on päällä kannattaa suunnata loivaan ja tasaiseen rinteeseen, katsoa asiaa läpsen näkökulmasta. Pieni loiva mäki niin että saadaan hieman liukua aikaan on paras. Jo uudet kamppeet saattavat aiheuttaa lapsessa ihmetystä ja kiukkua kun ei ole niin helppoa tai mukavaa ehkä (tönkkö olo). Käveleminen suksilla on jo haaste lapselle. Auraamisella tässä loivassa mäessä on hyvä aloittaa ja sitten siirtää haastavuutta oikea-vasen käännöksiin. Kääntymisiin vinkiksi annettiin kaikki konkreettiset väistettävät kuten kepit, näissä voidaan käyttää edellämainittua suksien värikoodaamista helposti ohessa. Konkreetisuus muutenkin on hyvä keino kuten ”talon suuntaan / hissin / ison koneen suuntaan päin.

DSC_0616

 

 

Katsotaan miten meillä lähtee laskettelu käyntiin vai olaanko pulkkamäessä. Ainakin kiinnostus laskettelu tarvikkeisiin oli suuri! Uskon että tulevana talvena Eräipana kokeilee niin suksea kuin lautaa, kunhan päästään lumien äärelle!

Nyt Helvetinjärven kansallispuisto reissun jälkeen naputellaan muita GoExpo Winter ajatuksia, liittyen talven ja lumen aktiviteetteihin sekä työhön sen parissa. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

 

 

Leijonalaavu ja maahisen selän kutitus.

 

L6

Lokakuun loppuja vietiin ja ilmat olivat olleet suosiollisia, tarkoittaen ettei sadevaate rumbaa ja mega kuraista autoa.

Ajattelin että nyt olisi uusi kohde valloitus paikallaan Eräipanan kanssa, jokin paikka missä missä ipana ei olisi käynyt. Olin eräkummina ollut myös Akaan puolella, ala-aste ikäisten lasten kanssa harjoittelemassa perinnetaitoja laavulla. Kaivelin muistinystyröitä että mikä se laavun nimi olikaan, koska muistaakseni, ehkä, mahdollisesti oli helppo kohde. Sieltä se tuli, Leijonalaavu! Koska visuaalinen muisti toimii paremmin kuin nimet niin kohde löytyi maastokartasta hyvin. Paikansin sen koulun perusteella missä olin eräkummeillut 🙂

Akaaseen Tampereelta käsin ajelee noin 30min. Joten se on ihan nurkalla. Laavulle päässisi mukavaa lenkkipolkua jossa myös osa metsätietä, näin ollen Eräipana sai ”enduro”potkupyöränkin hyvin mukaan.

L8

Pakkailtiin yhdessä mukaan makkaraa, leipää, keksejä, omenaa, mehua ja kahvia. Ipana oli innoissaan kun puhuttiin nimestä Leijonalaavu, siellähän oli siis oltava leijona, ainakin yksi. Leijonalaavun nimi todellisuudessa ei tule ihan leijona bongauksesta, vaan Toijan Lions Club on sen rakennuttanut.kyltti

 

Ilma oli mukavan viileä, peppualusta mukaan sekä lämmintä ilmavaa kerrosta ipanalle päälle, sellaista jossa pääsi potkuttelemaankin helposti. EA-pakkaus on aina mukana kun lähtee ihan pikku retkellekkin muutamaksi tunniksi.

Ajomatka sujui hyvin ja ipana ihmetteli moottoritien rekkoja ja mietti onko makkara toivomaansa juusto versiota ja olihan leivässä juustoa kun sen lämmittää? Ajomatkan saikin olla ilman ulkovaatetta ettei ulos mennessä tule kylmä. Ajo ohjeeksi naputtelin   Pätsiniemntie 102 jolloin tullaan kaarteeseen jossa Pätsiniementie erkaantuu päättyväksi hiekkatieksi (loivaasti vasempaan). Päättyvän hiekkatien päähän saa auton jätettyä helposti.

kartta2

Kun saatiin auto parkkiin ja potkupyörä takakontista niin jo lähti pärinät! Sinisestä ”auto” merkinnästä lähdettiin oikealle kiitämään.  Eräipana potkutteli tuulen lailla hieman rapa roiskuen metsätietä. Välillä onneksi tarkisteltiin näkyikö kenties tonttuja kurkkimassa puiden takaa. Kulku oli helppoa ja vaivatonta, ellei lasketa juoksemista potkuttelijan perässä. Pikku tietä kesti tovin ja tuli tien haara oikealle, me jatkettiin suoraan ja pian tuli lenkkipolku vasemmalle jossa myös vanha ruosteinen kyltti merkkinä ettei saa ajaa moottori ajoneuvoilla. Edelleen ei havaittu hännän vilahdustakaan leijonasta.

1 tekstillä

2 tekstillä

3

Tätä lenkkeily reittiä oli erittäin helppo jatkaa ja nyt ipanakin malttoi välillä pysähtyä pohtimaan isoja kiven lohkareita. Niitä käytiin tutkimassa hieman tarkemmin ja löydettiin samalla vähän sieniäkin. Ihailtiin eri värejä muunmuassa katajan & kielon marjat ja luontoa joka alkaa menemään talviunille. Välillä tehtiin tarkkaavaisuus bongauksia; missä näkyy valtava kuusi ja sitä piti osoittaa tumpulla, tai pienen pieni männyn käpy.

Matka ei ollut kovinkaan pitkä laavulle ja yksi vähän isompi loiva ylämäki oli matkassa. Kun laavu alkoi häämöttää edessä mutkan takaa alkoi mietityttää. Oliko siellä odottamassa leijona? Jännitys tiivistyy…

No ihan leijonaa ei näkynyt. Näkyi hyväkuntoinen laavu ja vieressä pressun alla halkoja. Laitettiin heti tulet ja siinä ei tällä kertaa onnistuttu ensimmäisellä tikulla. Puut olivat inasen kosteita ja niitä piti pienentää pikku silpuksi ja kiehisiksi jotta saatiin nuotion roihut. Ipana taisteli oman keppinsä kanssa vieressä nätisti. Turvallisuudesta on puhuttu ja tämä asia tuntuu uponneen päähän. Sytykkeistä tuohi on edelleen paras näissä asioissa (ja mukana aina tuohirulla jossa sisässä katajaniiniä). Toki olisin voinut kaivaa pinon keskeltä kuivempiakin puita… Kosteampia puita oli helppo kuivattaa alkaneen tulen liepeillä.

Sillä välin kun tuli paloi sopivasti tutkittiin lähimaastoa. Selviä leijonan tassun jälkiä ei havaittu mutta alkukantaisia majoitus rakennelmia kylläkin 🙂 Huomasi että lapsia ollut liikkeellä majan rakennus puuhissa. Puhuttiin myös leijonalaavu nimestä ja miksi Suomessa ei leijonat elä metsissä niinkuin vaikka ilvekset, molemmat kun kissaeläimiä ovat.

L7

Mikäpäs tässä, tuumasi Eräipana kun makkaransa sai. Makkara on kyllä kumma juttu, vaikka nuotio mahdollistaa oikeastaan kaiken ruuan valmistuksen niin ainakin Eräipanasta makkara on se paras asia. Leivän juusto oli kuulemma se paras osa leipää joten kummasti hampailla sai nakerrettua leivästä vain sen juuston. Miten ihanaa on istua pienen sirkeän pojan vieressä, joka heiluttelee jalkoja iloisesti ilman kiirettä ja jutustelee niitä näitä. Rauhassa oleminen ja kaksin retkeily on välillä todella laatuaikaa jolle osaa antaa merkityksen. Hiljentyminen ja oikeasti läsnäolo on tärkeää kaiken arjen ja ruuhkavuosi työ-pyykkivuori-koira-tauti-ruoka asioiden äärellä.

 

 

 

Kun makkarat jälkipaloineen oli syöty ja kerätty vähän muidenkin roskia laavulta reppuun, oli aikaa potkutella lisää enduroa! Välillä enduropyörä jäi hyvin parkkiin ja mentiin ruohonjuuri tasolle tutustumaan sammaleisiin ja pikkuisiin sieniin jotka kasvoivat hassusti. Eräipana tykkää kovasti saduista, niimpä täällä on hyvä satujen varjolla keksiä luonnosta juttuja jotka  jäävät mieleen. Esimerkiksi kynsisammaleen nimeä mietittiin yhdessä. ”Aikoinaan eleli metsässä pikku maahinen jota kovasti kutitti kylvynjälkeen. Maahinen oli kuitenkin yksin ja kukaan ei päässyt rapsuttamaan selkää. Niimpä hän nappasi koti ovensa vierustalta suuren kynsisamalen varren ja kynsi sillä selkäänsä.” Nyt ipanalla on mielessä kynsisammal, se hassun näköinen jossa on koukkumainen yläosa.

74278960_10157426007003267_4501783204096638976_n

L5

Leijonan jälkiin ei tosiaan  törmätty kun potkuteltiin takaisin polkua pitkin kohti autoa. Mutta sattuipa hyvä onni ja puussa nähtiin puukiipijä! Pikkuinen kiipesi melko vauhtia puunrungolla ja en uskaltanut kaivaa taskunpohjilta puhelinta kuvaamiseen. Saatiin hyvä tovi katsella pikkulinnun kipitystä, aivan mahtavaa!

Kuraa riitti yht´äkkiä autolle päästessä ja sai olla tyytyväinen että päällys kamppeet saatiin helposti pois ja enduro potkutin takakonttiin muovisuojanpäälle. Nyt tätä kirjoitellessa ulkona on loskaa ja melkein plussassa asteet. Äiti ja isi ei ehtineet pakkasilla retkiluistimien päälle, mutta kyllä sekin vielä koittaa 🙂 Lapset tosin ottavat ilon irti tästä minimalistisesta loskasta ja kyllä se enduro potkutin tänäänkin hyvin suti!

L4

73114016_10157426007553267_2397283537255399424_n

 

viikonlopun GoExpo Winter kyllä jo kutkuttaa mieltä! Niin paljon nähtävää tulossa! Talveen (kun se nyt tänne saadaan) mahtuu hurjasti tekemistä sekä ideoita, lapsen saa helposti ympättyä menoon mukaan. Mutta messuista sitten oma juttunsa, mitä inspiraatioita saadaan 😉

Pikku seikkalijalle joululahjaideoita Scandinavian Outdoorista!

1

Päästiin Eräipanan kanssa tutustumaan näin lähestyvän joulun tiimoilla Suomalaiseen Scandinavian Outdoor liikkeeseen valikoimiin Tampereella. Scandinavian Outdoor on myös tunnettu partiolaisten liike ja perutettu jo vuonna 1970, eli pitkään on toimintaa ollut! Valikoima on kattava niin varusteiden kuin vaatetuksen osalta, verkkokauppa toimii hyvänä lisänä kivijalka liikeiden ohessa.

Ajatuksena meillä Eräipanan kanssa oli lukuisat tulleet kyselyt ”mikä voisi olla seikkalevalle lapselle mukava joululahja?”

Päätettiin selvittää mitä löytyisi helposti pukinkonttiin ja jutustella samalla tarkemmin tuotteista. Luonnossa liikkuminen on alkanut selvästi kiinnostamaan perheitä ja heidän läheisiään enenevissä määrin ja eri muodoissaan.

Tampereen liikkeeseen, Ratinan kauppakeskukseen oli helppo saapua pienen vikkelän miehen kanssa. Auto parkkihalliin jos omalla kyydillä tulee, tai bussilla suoraan  kauppakeskuksen eteen. Puitteet liikkelle on kaiken kaikkiaan hyvät ja samaisessa kolmos kerroksessa on leikkipaikkakin lapsille.

Liikkeeseen saavuttiin reippain elkein ja Eräipana löysi heti hyllystä suosikki vehkeensä, Suomeksi luhan (lusikka-haarukka yhdistelmä). Tästä olikin helppo aloittaa ruokailu välineiden merkissä. Pienille seikkailijoille löytyy omat luhansa ja Light My Fire merkin Spork little versio mahtuu näppärästi lasisien lastenruoka purkkienkin sisään. Eräipanalla on tästä ainakin kokemusta itselläänkin, vauvana vesihauteessa retkillä purkki lämpöiseksi ja hedelmä soseet nyt toimii välipalana. Myönnettäköön että kotona ruokapöydässä kyseinen lasten luha on tiuhaan käytössä.

 

 

Saman Light My Fire sarjan materiaalit ovat uudistuneet ja ovat nyt kokonaan bio versioina. Meal kit on kätevä kokonaisuus ja sopii puolestaan vauvasta-vaariin mukaan matkaan, meillä ollut esimerkiksi päiväkodissa retkipäivänä mukana setistä SnapBox.

Myös Kupilkan juomamuki sopii hieman isommalle seikkalijalle, kuten kolmevuotias Eräipana on todennut. Kupilkan mukiin on mahdollisuus saada myös Kupilkan pikkulusikka joka on lapsenkin käteen hyvä. Kupilkan hyviä puolia on keveytensä ja ulkopuolelta kuumenemattomuutensa lisäksi toki ekologisuus ja helppo pesu vaikka astianpesukoneessa. Kupilkan eräruokalautanen 44 on meillä käytössä usein, ei vie tilaa ja on laaja jolloin ketsupi,sinapit & makkaranpalat mahtuu hyvin samaan sekä lämmin leipäkin.

kupilkaa1

Juomapullojen yhtenä johtotähtenä tunnettu SIGG merkki. Mikä merkissä on erityistä sitten? Alumiininen pullo ei paljoa paina, on kestävä ja tiivis rakenteinen. Mutta sisäpinnassa on vasten juomaa muovi pinnoite, näin ollen se on hyvin turvallinen. Kovaa iskuakin pullo kestää ja matalat, tylsät lommot eivät pullon käyttöä estä. Tuttua on varmasti monelle, että imuosa vedetään hampailla auki ja tästä syntyy pidemmällä aikavälillä kulumaa imuosaan. Tämä on huomioitu hienosti ja pulloihin on saatavilla myös vaihto imuosa. Nyt oli vielä tullut ihania Muumi versioit,  muiden värikkäiden ja lasten makuun olevien kuvien joukkoon! Lapsille kokoja löytyy 3dl ja 4dl

 

Otsalamput on yksi syksyn hitti pimeän saavuttua . Peztl on luonut lapsille oman turvallisen 20 lumenin Petzl Tikkid otsalampun. Monesti lapsilla on tapana tuijotella valoa tai leikeissä osoitella sillä kaveria. 20 lumenia on lapsien silmille turvallinen ja sillä näkee kuitenkin hyvin pimeän saavuttua. Värit ovat toki myös oleellinen osa ja mukavan kirkkaat sävyt löytyvät Petzl sarjasta. Lampussa on huomioitu myös turvallisuus aukeavan pääpannan ominaisuutena, kuristumisen ehkäisynä. Lamppu myöskin sammuu itsestään tunnin kuluttua. Pimeässä fosforoitu linssi hehkuu himmeän vihreänä ja lamppu on myös säänkestävää tekoa. Kuullostaa ja näyttää todella hyvätä! Kotonakin majaleikit saavat uusia ulottuvuuksia omalla otsalampulla.

petzl

Pienten lasten makuupussi on oivallinen pehmeä paketti. Lasten makuupusseissa on usein puhututtanut makuupussien läpö (R) arvo. Lasten pusseissa R arvoa ei ole, vaan ohjestus on aina kesälämpötila näkökulmasta. Retkeillessä pussin valinnassa on hyvä huomioida esimerkiksi miten pussin suuta saa kiristettyä ja saako pussin kutistettua pienimmillekkin seikkailijoille. Kutistus tapahtuu yleensä pussin jalkopäässä olevalla vetoketjulla. Esimerkiksi Deuter merkin Little Star lasten pussi aiheutti eräipanassa jo hupun korvilla hilpeyttä! Tämän pussin koko on 90-130 cm lapselle, tässäkin vetoketjulla koon säätäminen helposti. Makuupussin alle esimerkiksi naisten ilmatäytteinen makuualusta sekä solumuovialusta, eristävyys maasta tulevasta kylmästä ilmasta on tärkeä seikka. Talja viileämmillä ilmoilla on erittäin hyvä lisä pienimmille. Isommille n.130cm nuorille löytyy laajempaa valikoimaa.

2

Myös oma rinkka nuorelle on hyvä valinta, nuorten rinkoissa ergonomisuus ja mitoitukset on huomioitu kantajaa ajatellen. Lasten/ nuorten rinkoissa tulee muistaa että kannettavan painon maksimi on noin 30% omasta painosta. Nyt hyllyllä kolmevuotiasta kiinnosti Jack Wolfskin Little Joe reppu, johon saisi mahtumaan muutaman pullan ja juomapullon. Lapsille kun on monesti tärkeää olla kuin isommatkin ja omista tarvaroista ollaan ylpeitä ”minä itte”.

reppu1

Pehmeällä puolella myös aluskerrasto merinovillasta on mainio, lasten Devold Active Happy Heart Kid kerraston on hyvin huomioitu 104cm lapsesta ylöspäin. Kestävyyttä on saatu lisäämällä sekaan vähän polyamidia ja sisäpuolelta polyester ei aiheuta kutinaa lapsen herkälle iholle. Merinovilla antaa kuitenkin 80% osuuden tuotteessa ja hengittää sekä lämmittää vaihtelevassa Suomen säässä. Devoldilta on myös 2 vuotiaasta alkaen kokoja.

devold1

Merrelin Moab Mid AC Kid Arctic Grip ( koko alkaen 29) kengissä joihin tutustiin oli lapsen jalan ergonomiaa ajatellen riittävästi tukea ja pehmeyttä, jotta jalka saa kehittää omaa lihaksistoaan ja samalla tasapainoa. Kengissä pohjissa hyvät syvät urat ja vibrant pohja. Näillä pääsee lujaa liikkelle tarvittaessa! Verkkokaupan puolella löytyy mm. Jack Wolfskin merkiltä kenkiä koosta 26 alkaen.

 

Sitten siirryimme kovalle puolelle! Kun halutaan tutkia luontoa ja tähystellä mitä kauempana näkyy on lasten omat kiikarit mainiot! Focus Junior löytyy nyt tuotteista, Focus on laadukas ja monipuolinen merkkinä. Junior malli on lapsen käsiin sopivan kokoinen, erittäin kevyt ja värikkäämpi versio joka on ihan oikea kiikari, ei lelu. Kestävyys on hyvää Focuksen laatua. Suurennos kiikareilla on 6 x 21 joten niillä näkee lapsen silmin hyvän etäisyyden päähän.

kiikarit1

Sitten vielä pari kovaa, kirjat! Calazon Pienen pieni vaellus opas: ihastuttava luukullinen kirja luontoon karhunkierrokselle! Paksut, kovat sivut takaavat hyvät käsittely ominaisuudet ja luukut ovat myös jämäkkää tekoa. Kuvitus kirjassa on värikäs ja saa varmasti pienien silmät liikkeelle uteliaisuudesta.

 

Toinen kirja on Villin luonnon puuhakirja myös edellä mainitulta tunnetulta Calazo karttavalmistajalta. Kirjassaon huima määrä erilaisia ideoita ja vinkkejä mitä luonnossa voi tehdä. Erittäin monipuolinen kirja sisältää myös tietoa luonnosta ja ruokaohjeitakin. Kirja on jaettu neljään vuodenaikaan ja se omalta osaltaan jäsentää kirjaa hyvin, monet tehtävät ja puuhat soveltuvat kuitenkin kaikkiin meidän vuodenaikoihin. Uskon että meidän 3-vuotias eräipana olisi tästä kirjasta jo innoissaan! Kirjan on kirjoittanut Karin Runesson ja kuvittanut Emilie Bergman.

villiluonto1

Jos tuotetta ei satu olemaan lähimmässä Scandinavian Outdoor liikkeessä niin sinne saa helposti tilattua tuotteen, eikä se sido sinua mihinkään tai aiheuta kustannuksia. Tästä myös omakohtaista kokemusta ja on toiminut erittäin hyvin jos on halunnut sovitukseen jotakin tiettyä tuotetta. Tämä saadaan hoidettua liikkeessä näppärästi!

Tässä eräipanan listaa mitä joulupukki voisi tuoda ilahduttamaan retkeilyjä, niin sisällä kuin ulkonakin.

@scandinavian_outdoor #elämääulkona

vaihtoehto1

Mukavia retkihetkiä kaikille!

4

Kirjamessujen antia; Susivihasta ilmastonmuutoseen, loruttelua, satua ja faktaa.

Eräipana täällä näppäinten äärellä!

DSC_0345

Äiti tällähetkellä piirtää minulle monokkeliapinaa kun pyysin ja on sillä joku sadunkin kirjoitus meneillään. Äiti on aina rakastanut kirjoja ja lukemista, vaarini suku onkin taiteilijoita ja äidillä on välillä taiteilukausia = kyniä, maaleja ja siveltimiä jokapaikassa. Äidille luettiin paljon kun hän oli pieni, nyt sitten minulle kaikki lukee paljon ja minusta se on hurjan hienoa! Nykyään osaan keskittyä pitkiinkin tarinoihin ja keskustella niistä, paljon kuulemma välikysymyksiä. Kaikkia luonto tietokirjojakin saan lueskella ja äidin kirjat kiinnostaa koska niissä on hyviä eläintekuvia. Nykyään olen jo niin iso etten revi sivuja tai piirrä metsäpeuralle avaruuspukua. ”Miksi” vaihe on minulla nyt hyvin meneillään ja kysysmys; miksi mäyrällä on raidat kasvoissa ei ole uutta. Äänikirjat toimii etenkin automatkoilla hyvin kun ajetaan pitkää matkaa, nyt löytyi messuilta yksi mukava mukaankin!

Äiti kovasti tahtoi kirjamessuille helsinkiin ja mikäpä siinä, hienoa lähteä katsomaan uutuuksia ja mitä kirjallisuuden saralla nyt tapahtuu ja puhututtaa. Äiti tutustui ohjelmaan ja huomasi että siellä oli myös tilaisuuksia joissa haastateltiin kirjailijoita ja aiheina saattoi olla vaikkapa aiheena kuumottava ilmaston muutos.

Matkasimme Helsinkiin eksoottosesti maitojunalla ja nehän oli mennen-tullen ihan täpösen täynä, äidillä kuulemma jalat vähän kipeinä seisomisesta. Itseäni onneksi nukutti hyvin mennessä ja palatessa sai ihmetellä matkaavia koiria. Äiti oli onneksi pakannut matkaan naposteltavia kurkkuja, keksejä, omenaa ja itsellään sillä oli termari ja kuksa mukana.

74634317_10157425900643267_5963053248540573696_nMessuilla tutustuttiin heti ensimmäisenä minua kiinnostavaan ja syksyllä  mietitityttäneeseen asiaan: hirvikärpäseen. Mietin syksyllä että oli silkkaa huijausta että hirvikärpänen oli sarveton, samoin kuin hirvikoirakin. Mutta, nytpä näinkin, kortit ja lautapelin jossa oli hirvikärpänen sarvilla! Pelkortit kiinnosti erityisesti ja ehkäpä joulupukki ne tuo. Sain oikein nimmarilla varustetun kortinkin taiteilijalta. Kyseessä oli Nurin ja Kurin sarja jonka on kuvittanut Jakke Haapanen ja kirjoittanut Mika Myllyneva, ikä suositus on tässä kirjassa 3-6v ja pelikortitkin soveltuu jo tällaiselle kolmevuotiaalle. Suositus tähän sarjaan kyllä tulee eräipanalta!

 

 

 

DSC_0344Sitten kävimme lastenosastolla, siellä sain onkia mangneettikaloja ja karkasimpa myös satujen lukulavalle kesken kaiken, oli niin jännittävä satu! Tatu ja Patu olivat myös vierailulla, mutta olivat vähän turhan suuria kavereita kestohymy päällä, joten jätin heidät rauhaan.

 

Äiti tahtoi väkisinkin kuulostella tovin Yle kioskin ”ilmaston muutos pilasi mielikuvituksemme puhetta”. Kyky ajatella positiivisesti on kyllä saattanut kadota, samaa on äitikin pohtinut. Ilmastonmuutoksen esillä olo katastrofeineen tuntuu melko lohduttomalta. epätoivo voi iskeä ja huoli, voiko itse vaikuttaa, tai onko omilla valinnoilla merkitystä. Äitiä sosiaalialan ihmisenä kiinostaa juuri myös valintojen mahdollisuus tai mahdottomuus,vähävaraisilla ei ole välttämättä mahdollisuutta siihen ilmasto kestävimpään valintaan.  Äiti pohti että aikoo itse jatkossakin tehdä oman osansa ilmaston puolesta, yrittämällä parantaa ihmisten luontoymmärrystä, siten että se olisi helposti saatavilla.

Ilmaston muutoksesta meille lapsille kertookin lajissaan ensimmäinen kirja : ihme ilmat- miksi ilmasto muuttuu?. Kirjassa kerrotaan mielestäni hyvin miten voidaan arjessa auttaa asiaa että meillä olisi jatkossakin jouluna lunta. Kuvitus on kiva ja värikäs, mutta itse näin kolmevuotiaana en ihan päässyt jyvälle kaikesta kuitenkaan. Kirjassa kerrottiin hienosti esimerkiksi miten sää ja ilmasto eroavat toisistaan. Eri ilmasto tyyppien kuvat oli minusta erityisen kivoja ja samalla puhuttiin äidin kanssa metsien puu ja eläinlajeista. Sitten mietittiin myös kirjassa vilahtanutta teemaa miten itse voi vaikuttaa, meillä ainakin kierrätetään niin vaatteet kun lasipurkit. Tälle kirjalle annan vahvan suosituksen myös. Kirjan ovat kirjoittaneet Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu. Into kustannus.

ihme-ilmat-etukansi.jpg

Yksi juttu mikä minua kiinnosti oli kirja: Ihan oikeat viikinkiajan lapset. Todella kiinnostava kirja jossa kerrotaan millaist aelämä oli viikinkiajalla, meille lapsille sopivalla tavalla. Kuvat ovat kirjassa hienossti piirrettyjä ja kirjaa tutkiessa heräsi paljon minulle kysymyksiä: ” ai miksi ei ollut monoja suksissa”. Tässä on aikuisillekkin paljon kiinnostavaa tietoa pohjolan menneisyydestä. Tämän kirjan on puolestaan kirjoittanut Karoliina Suoniemi.

Näin ötököistä kiinnostuneena kirja Elämää maan kaätköissä nousi listalleni myös. Siinä kerrotaan realistisin kuvin  mitä siellä alempana kuin ruohonjuuritaso tapahtuu. Mitä kivien ja sammaleiden alla piilee, mitä mullassa möyriikään! kirjassa pääsee hyvin selville kuinka tärkeitä kaikki pikku ötökät, sienet ja bakteerit ovat ekosysteemille. Kirjan on kirjoittanut Veikko Huhta ja Eeva-Liisa Hallanaro.

9789520404642_frontcover_final.jpg

 

Koska tykkään runoista ja loruista niin kirja Hiiri mittaa maailmaa innosti minua! Kirjassa on hurjasti runoja, loruja, vauvarunoja, runoja luonnosta, eri eläimistä, aakkosloruja, unirunoja, saturunoja, sormiloruja, juhla- ja sururunoja, leikkiloruja ja vaikka mitä! Erittäin hellyyttävä kirja totesi äitikin. Kuvat ovat suloisia ja ihanan satumaisia. Tätä olisi kiva lueskella vaikka teltassa iltaisin taskulampun valossa tai nuotiolla! Kirjan on kirjoittanut Hannele Huovi ja kuvitus on Elina Wasta:n tuotantoa. Kustantajana Tammi.

 

 

 

 

Sitten äiti bongasi vielä yhden mahtavuuden näin lapselle. Äänikirja Kettujuttuja – kolme hännäkästä tarinaa. Siitä saatiin kuunnella näyte ja ihastuin kovasti lukijan ääneen jossa oli hyvä rytmi. äänikirjassa kerrotaan ketun tahdosta maalata taulu, mutta kohteen kanssa on vaikeuksia, kuten pikkuiset mäyrän pennut jotka vain liikkuvat. kirjassa kettu onneksi löytää opettavaisen ystävän joka auttaa kettua näkemään kaikkea hienoa ympärillään mitä voi maalata tauluun, rohkeasti hommiin vain! kirjan on kirjoittanut kaija Pannula ja lukijana toimii Anu Valonen.

Aikuisille äiti nopeasti bongaili muutamia kiintoisia kirjoja kuten:Etelä-Skandinavian vaellusreitit. kirjassa esitellään monipuolisesti Etelä-Norjan reittejä ja kohdekuvaukset ovat erittäin kiitettävästi tehty. Kirja sopii niin aloittelijallekkin kuin jo pidempään reissanneille. Tästä äidiltä lukusuositus jos Norja kiinnostaa. Kirjoittajana toimii Harri Ahonen joka on myös asunut Norjassa ja tutustunut vaelluskulttuuriin siellä. Kustantajana Tammi. 9789520403928_frontcover_final.jpg

Kasvibongarin opas- kukat ja niiden hedelmät oli yksi kiinnostava uusi kirja. Siinä opastetaan helpolla tavalla kasvien tunnistamiseen ja kiitosta sai se että, tämän avulla pystyi opettelemaan tunnistusta kukinto kaudenkin jälkeen. Kirjassa on käytössä uusi ajantasainen nimistö joten kirjan käyttö on taattu jatkossakin pitkään. Kirjan on kirjoittanut pentti Halenius ja Arto Rantanen.

Itämeri ja ihminen kirja tarttui myös äidin käteen ja kiinnosti paljonkin. Puhutteleva, kattava teos ihmisen ja Itämeren suhteesta ja miten se on vuosien saatossa muuttunut paljonkin. Kirjassa kerrotaan myös historiallisia taustoja itämerestä ja sen alueella asuneista ihmisistä. Kaiken sen lisänä tutustutaan myös eliöihin meressä ja miten rehevöityminen, vieraslajit tai ilmastonmuutos vaikuttaa. Kirjan on kirjoitanut Kai Myrberg ja matti Leppäranta. Molemmat pitkänlnjan itämeren tutkijoita ja professoreja sekä tietokirjailijoita. Kustantaja Tammi. 9789520406417_frontcover_final.jpg

Pari kirjaa jäi kiinnostamaan äitiä, mutta minulla oli hieman kiire, joten äiti tyytyi vain kansien katsomiseen. Kirjat olisivat olleet tällaiset: sukupuutot/ Miia Toivio, Hämärä ei tanssi enää/ Vesa Haapala sekä kirja Villi ihminen ja muita luontokappaleita/ riikka kaihovaara.

Sitten törmättiin puhututtavaan arkaan paikkaan, susi vihaan. Tämä onkin aikuisten kirja E-Kirja myös. Kirjan nimi on Lauma- 1880- luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Kirjassa kerrotaan miten 1880-luvulla 22 lasta Turun seudulla tappaneet sudet ovat vaikuttaneet susi asenteeseen mahdollisesti. Äitiä kiinnosti aihe niin paljon että päätti hankkia E-Kirjan ja tutustua kotona siihen. Kirjoittaja on toimittaja ja biologi ammatiltaan, se myös näkyi kirjassa hyvänä tapana kirjoittaa tiede pohjaista asiaa. Historian tutkimus ja siihen liittyvät ihmiset oli kuvattu realistisesti, äidin oli pakko välillä lopettaa lukeminen kuulemma, pahaa teki ajatus syödystä lapsesta. Tässä on kirjan saatavilla olevasta julkisesta osasta lukunäytteen otsikko joka puhuu puolestaan ”Mitä sudet ajattelivat, kun ne söivät 8-vuotiaan Karl Johan Hörnbergin?”.  Äiti suosittelee kirjaa luettavaksi ja pohtimaan susiasennetta monesta tulokulmasta. Asiat eivät ole suoraviivaisen yksinkertaisia tässä asiassa, pohtii äiti. Jokainen muodostakoon omat käsityksensä ja argumenttinsa. Mutta kirja on hyvä! Kirjoittaja on Jouni Tikkanen.

Messuilla olisi ollut kuuneltavana myös metsästyksestä, mutta valitettavasti se meni meidän ohi. Piti ehtiä mutta välillä tulee pikku hidasteita. Puhuja asiasta olisi ollut Aleksi Lumme ja asiaa markkinoitiin seuraavasti: Metsästä,Suomessa on aina metsästetty, mutta kaupunkilainen elämäntapa ja eräily eivät kohtaa. Vai kohtaavatko sittenkin? Helsinkiläinen Aleksi Lumme aloitti metsästyksen ja huomasi, ettei vastakkainasettelu ole niin vahvaa kuin hän oletti. Hänen eräkavereilleen metsä on temppeli, jossa mieli lepää. Vegaaniystäviensä kanssa Lumme puhuu ravinnon eettisyydestä. Metsältä löytyy mielenrauhaa ja syvempi luontosuhde – sekä ruokaa, jonka alkuperästä voi olla varma. Tämä kuullosti hyvätä ja varmasti keskustelua ja ajatusta herättävältä. Siksipä äitiä kiinnostaakin oliko kukaan kuulemassa tätä, joka nyt tämän tekstin luki 🙂

 

Kaiken kaikkiaan meillä oli todella antoisa kirjamessu reissu! Kirjoja olisi voinut jäädä tutkimaan vielä lisää ja lisää ja lisää. Onneksi äidillä oli kynä ja paperia sekä puhelin, niillä sai muistiin mihin voi tutustua sitten kirjakaupoissa tai kirjastoissa. Kiitos kummitädille joka leikki kanssani kun äiti höpötteli ihmisten kanssa ❤ Ja olipa kiva nähdä äidin ystävä luontohetkiblogi:sta, hän kirjoittaa Helsingin seudun luonnosta ja tapahtumista aktiivisesti ja on monessa mukan! Kannattaa siis tutustua hänen juttuihin myös instagramissa ja facebook:issa!

Kiitos Messukeskukselle upeista messuista ja tietysti kaikille kirjailijoille, tuotte paljon sisältöä arkeen!

Seuraavaksi Suunnataankin leijonalaavulle! Hui, liekö siellä oikeasti leijonia?

 

 

 

 

 

 

 

Paljon se otti, paljon se antoi! Valmistumisen ilo! Mitä seuraavaksi?

72285489_10157409008933267_2868139951512354816_n
Iloiseksihan siitä tulee kun saa tiedon että sai uuden ammatin!

Hurja vuosi takana, sen voin näin heti alkuun sanoa.

Nyt pakko vähän purkaa tuntemuksia teillekkin. Kirjoittamien nyt syksyllä on ollut tästä syystä hieman hiljaisempaa, mutta retkiä on onneksi päässyt tekemään lähiseuduille ja iltapäivät kuluneet metsäsässä lähinnä. Kiire luo oman tarpeensa päästä olemaan ulkona ja tasaamaan ajatuksia. Tässä voi todeta myös että opiskelu meni loppujen lopuksi nopeasti ja oli hyin intensiivinen puristus.

70301822_10157293284198267_5155587723171463168_n
Rastilan retkiväivässä oli meikäläisellä erätaitopiste jossa mm. sai laittaa karvat oikealle eläimelle, vanhoilla tuluksilla tulentekoa ja suunnistamiseen suunnanotto harjoitusta. Ja ihailla tarpista tehtävää helppoa majoitetta.

Ajatus siitä että hankkii harrastuksesta ja intohimostaan ammatin kyti jo pitkään. Mutta se että opiskelun ajoittaa ns.pahimpiin ruuhkavuosiin tuli itsellekkin yllätyksenä hieman. Iso uusperhe jossa itse eräipana pienimpänä ja työssäkäynti henkisesti kuormittavalla alalla on jännä kombo. Omassa sosiaalialan työssä oli huomannut kuinka luonnossa oleminen oli asiakkaille hyväksi ja miten itsekkin vapaa-aika oli aina luonnossa liikkumista jossakin muotoa. Jatkuva uteliaisuus kaikkeen ”eräilyyn” liittyvistä asioista oli pohjaton ja on edelleenkin.

IMG-20180718-WA0001
Kuva Lieksasta 2018 kun kaikki mietitytti opiskelun suunnittelussa. Täällä olikin stten karhu juuri mönkinyt 😉

Metsähallituksen eräkummina toimiminen oli myös luontevaa, tapa päästä toimimaan luonnossa liikkumisen opastajana lapsille. Omat pohja tiedot olivat onnekseni hyvät ennen kouluun valikoitumistani. Hakiessa kyllä mietti jo että jos pääsee sisään kouluun niin miten kaikki järjestyy ajallisesti. Kova itseni piiskuri kun on, pitää kaiken olla just eikä melkein. Eräipanablogi oli kuitenkin jo aloitettu ennen opintoja ja se oli yksi hyvä ja kantava asia.

IMG_20181008_211028_764
Eräkummi edustaa rennosti

Kun sai tietää että valikoitui pääsykokeen jälkeen opiskelijoiden mukaan, niin kyllä sydän pomppasi kurkkuun! Haaveiden toteuttaminen kuullostaa hyvältä ja tavoitteisiin pyrkiminen. Pääsin onneksi olemaan niiden joukossa jotka opiskelevat työn ohessa ns.omapolkulaisena. Keskustelu opettajan kanssa siitä, miten ja mitä näyttöjä teen oli kiinnostavaa ja miten hankin tarvittavia tietoja/taitoja ammattiin. Paljon olisi töitä edessä, onnekseni oli jo olemassa olevia kontakteja alan ihmisiin. Myös täyspäiväisesti opiskelevien luokkatovereiden seuraan sai aina mennä mukaan opetukseen. Muutamissa yhteisissä jutuissa pääsi olemaan mukana ja myös viikonloppuisin olevissa tapahtumien järjestämisessä pääsi paikalle.

55467782_10156909937583267_3461505394445123584_o
Yöllä sitten luettiin, tutkittiin, kuunneltiin…

Opiskelu oli itselläni tavallaan jo aloitettu vuosia sitten huomaamattaan, jatkuvaa tiedon hakua ja koulutuksia oli taustalla, linkittymistä eri instansseihin tai seuroihin kuten Metsähallitus tai Tampereen Vihuri, Luontohetkiblogi, Ekokumppanit, tampereen kaupunki, Suomen sieniseura, Metsästäjäliitto, rinkkaputkiblogi ym. Itse näin jälkeenpäin voin todeta että verkostoituminen on kaiken A ja O, sekä rohkeus tunkeutua joka paikkaan. Ihmisten lähestyminen ”hei Suvi täällä, voisitteko neuvoa minua…” tai ”kiinnostaisiko teitä yhteistyö…” puhelut olivat tuttuja oman työn kautta ja koin hyödyksi kaiken kaikkiaan oman ammattini & 12v uran haastavienkin ihmisten parissa.

65395092_10157136388213267_5533152405467693056_n
Välillä sai aikaa melontaseuran ohjaaja avuiksikin
56894337_10156947842578267_3001954553881952256_n
Lapsimessuille hyvänä yhteistyö tahona Treeline, lahjakortti arvontaa

Tutustuin opintosuunnitelmaan huolella ja punakynän kanssa kävin läpi mitä kohtia tulee työstää ja millaisin vaatimuksin. Vertasin omia suunnitelmia päätoimisten opiskelijoiden opiskeluun koko opintojen ajan, pyrin tekemään kaikki samat asiat itsenäisesti ja hankkimaan tiedon samoista aiheista kuin he. Tampereella on paljon tarjolla eri luonto alan toimijoita ja kurssi mahdollisuuksia sekä retkiä. Koska päivät olin töissä oli iltapäivät ja illat aikaa lähteä vaikka lintujen tunnistus retkelle, mitä eri seurat täällä järjestävät. Koin näistä olevan paljon hyötyä omatoimisen opiskelun lisänä ja buustasivat innostusta lisää! En aijemmin ollut niin kiinnostunut pikkulinnuista, mutta niiden bongailu olikin varsin koukuttavaa yllättäen. Oma aktiivisuus kantaa pitkälle.

46470449_10156640978073267_7832311775553912832_n
Pöllö? puolisukeltaja? vaiko varpunen?

Eräipana oli yleensä aina mukana kun tein itsenäisiä harjoituksia metsissä lajitunnistuksen tiimoilta. Lajitunnistus oli kattava osa opintoja ja kasvit, nisäkkäät, sammakot, kalat, linnut, sienet etc. tuli syynättyä tarkoin. Tästä myös eräipana hyötyi kun nimettiin asioita ja kosketeltiin, kuunneltiin, haisteltiin sekä maisteltiin opintomateriaalia. Kaikki ei tietenkään jää mieleen kerrasta ja tapa ”hauki on kala, hauki on kala” ei toimi. Myös unohtaminen on inhimillistä, asioiden kertaaminen jatkuu ikuisesti, samoin kuin uuden oppiminen. Tieto ja taito kehittyy kokoajan. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii. Ei esimerkiksi suunnistamista opi vain lukemalla, vaan tekemällä. Asioita oppi jopa huomaamattaan ja tiedonhaku taidot kehittyvät.

67884420_10157224891178267_2719264990484758528_n
Peto oli välillä mukana kirjoitus hommissa. Jäi rysän päältä kiinni
57373089_10156962884268267_4650048881063624704_n
Taulaakin tässä valmistui
51549864_10156814693463267_49883601306648576_n
Talvella retkellä, pärjääkö pelkällä sissipuukolla, makuupussilla kuinka hyvin -23c. pärjää… No oli toki ruokaa ja tulitikut 🙂

Paljon opiskeli asioita jotka eivät varsinaiseti kuuluneet opintosuunnitelmiin, mutta niistä oli aina hyöty ja varmasti apua tulevaisuudessa. Esimerkiksi tuotteiden huoltaminen tai korjaaminen, taulan valmistus, hätämajoitteiden teko ja niissä yöpyminen kesällä/ talvella tai vuoristo turvallisuus.

Oma kiinnostus on ollut pitkään vahvasti omien rajojen kokeilussa ja miten selviytyä jos oikeasti iskee hätä, tai miten käyttäytyy niissä tilanteissa? Näihin sain ja saan edelleen opastusta juuri näihin teemoihin kouluttautuneelta puolustusvoimien erikoisjoukkojen henkilöltä. Ihmisen käyttäytymisen psykologia liittyy tähän paljon ja sen alan ammattiosaajia on päivätyössäni ympärilläni kokoajan.

Viikonloput oltiin enennen opintojenkin alkua pyritty retkeilemään, mutta nyt siihen lisättiin opiskelu oheen, joka näkyi uusien asioiden kokeiluna, vanhojen taitojen hiomisena. Blogin kirjoitus ohessa piti myös huomioda. Iltapäivien lähi retket saivat samalla uusia ulottuvuuksia ja kysymysmerkkejä, mitä voisin tehdä toisin? Mitä puuttuu toiminnasta?

52315702_10156840462258267_6291491901631627264_n
Tämän kuvan teki meidän perheen teini. Mitä voinee siis tuumia
69125642_10157247701898267_4485234523306459136_n
Yhdessä päivässä viikonloppuna ehti aamulla kyyhkysjahtiin, tunnistamaan peuran kallon ipanan kanssa maalla ja vaikka suunnistamaan illalla.

Koulunkäynti vaati myös yöt. Blogin ylläpito tapahtuu itselläni yleensä yöllä, en halua iltapäiviä käyttää koneella olemiseen, kuvien käsittelyyn ja kirjoittamiseen. Halusin töiden jälkeisen ajan viettää perheen kanssa, lapsi on pieni vain hetken ja se välillä ihan itketti kun tajuaa miten aika kuluu, se pieni puklaava vauva onkin jo 3v eräipana. Tunne myrskyt sisälläni oli tosi kovia välillä ja syyllistäminenkin siitä, että välillä käytin aikaa retkiin eräipanan kanssa kun mies hoiti kotia. Illat jolloin eräipana oli jo nukkumassa alkoi sillä että kaivoin kirjoja, läppärin, testikamoja, tai ”tee se itse” materiaalia työhuneesta olohuoneeseen. Siinä kului aikaa monesti kello 03.00 asti. Tämä ilta aika oli sitten pois ajasta miehelleni. Onneksi esimerkiksi tulimännän tai taulan valmistus kiinnosti miestänikin. Mieheni on myös todella taitava eräilijä ja minua kokeneempi monessakin asiassa, ei vain siksi että on minua 15v vanhempi 😉 Opiskelu kyllä verotti paljon mieheni elämää, etenkin siinä kohtaa vielä lisää kun olin leikkauksen jälkeen pitkään yksikätinen. Nyt onnesi peukalo on jälleen paikallaan ja yhden nivelen puuttuminen ei menoa haitta! Mutta varmasti tieto että tämä ei ole pysyväis tila helpotti asiaa.

56323761_10156940967833267_5394000009152692224_o
FirePiston ”tee se itse” prototyyppi valmistui öiden aikaan, siinä missä lunttu tai taulakin pääs osin.
57038282_10156956835618267_8676288757776777216_n
Lapsimessuilla ennen messukeskuksen avautumista yleisölle. Sai käydä rauhassa vetää kaffet ja latautua ihmis massoihin.

Äitini joutui ja pääsi välillä myös opintoihin sisään, yhteisiä retkiä tehtiin paljon. Äitini myös auttoi hetkinä jolloin mies oli vaikkapa töissä ja minun piti olla jossakin tapahtumassa. Äiti myös haki eräipanaa päiväkodista usein jos piti mennä töistä suoraan hoitamaan koulu asioita ja miehen työpäivä venyisi. Ystävien näkeminen oli myös aivan olematonta, ihme että ovat edelleen tuossa ❤

57674159_10156970472603267_1944758052007706624_n
Välillä mummo on varsinainen pikajuoksia ❤

Kaiken kaikkiaan kalenterointia ja ennakointia tuli aina käyttää, lusikka oli niin monessa sopassa mukana. Oli lapsimessujen järkkäilyä, villivihannes opastusta, eräkummeilua, talkoita, luentoja iltaisin, mutta niistä kaikista oli aina hyöty koulua ajatellen. Mutta, täydellistä ei ole, oppiminen ja opiskelu jatkuu edelleen samaan tahtiin. Oppiminen on elinikäistä, riippumatta alasta. Jatkuvasti olen mukana edeleen eri tapahtumissa, kirjoitan blogia, koitan seikkailla uusissa tuulissa ja opettaa muita siinä mitkä ovat omia vahvuuksiani.

67615430_10157211161648267_668249653732442112_n
Nuuksiossa järkätyltä lapsi-aikuis retki ja yö oltiin teltoissa tuulen humistessa ihanasti. Tässä pohditaan mikä muna löytyi lillumasta järvestä
62217796_10157081144703267_8012601969925423104_n
Niihaman majalla sitten kierrettiin maastossa ihmisten kera ja tutustuttiin villivihanneksiin. Myös luupeilla tutkittiin kasveja ja arvuuteltiin nimiä
60042728_10157013640003267_9084406991308193792_o
kahden naisen kanssa oltiin teerien soidinta katselemassa

Koulusta oli valtava hyöty, sai uusia kontakteja, paljon tietoa ja apua sekä ympärilleenuusia ihania ihmisiä luokaltani, nyt on UUSI AMMATTI! voi siis sanoa että olen virallisesti pätevä 🙂 Tavoite on päästä toki työllistymään alalla, mutta Etelä-Suomessa se on hyvin haasteellista, vaikka alkaisi yksityisyrittäjäksi. MUTTA, kun tavoitteena on saada etenkin lasten luontosuhdetta nousujohteiseksi ja saada ihmisiä luontoon matalalla kynnyksellä, on ajatuksia vaikka kuinka paljon! Miten luontoon lähtö ihmisille tulisi turvallisen oloiseksi ja mitä luonto voi antaa itse kullekkin? Siinä sopii olla auttavana tahona. Myös ns kädet mullassa työnteko on sitä mistä pidän, ihan hyvin voisin rakentaa pitkospuita, pitää talvella yllä reittejä ym. Toisaalta suunnittelu uusien kohteiden suhteen kiinnostaa, siinä olisi näkökulmaa myös erityis ryhmien huomionnissa, niin oman työn kautta kuin näin lapsellisena. Ja kaikki tämä liittyy siihen että toivon ympäristön kiinnostava ihmisiä, näin ollen sen huomioiminen ehkä myös omissa valinnoissa ja arjessa kuin kasvatuksessakin. Myös jatko opiskelu on mielessä, biologian opinnot voisi olla mahdollisuus. Luonnossa oleminen on kuitenkin osa Suomalaistakin perinnettä ja tästä syystä myös ne perinnetaidot/ selvitymistaidot joita jotkin nimittävät ”bushcraft:iksi” kiinnostavat. Katsotaan mitä saan aikaan omalta osaltani ja kenen kanssa 😉

46837137_10156645355248267_475796451281076224_o

Nyt loistavaa syksyn jatkoa! Pian sitten vihdoin jälleen retki tekstien pariin!

57079681_10156962949308267_1774134635018584064_n