Uutta seuraa! 3v ensimmäistä kertaa teltassa yötä.

Sain kylään pienen ihanan,juuri kolme vuotta täyttäneen pikku ihmisen. Olin aijemmin luvannut hänelle että pääsee telttaan yöpymään kanssani ja tietysti lupaukset pidetään. Kyseessä oli tämän lapsen ensimmäinen kerta teltassa,tulikin siis miettiä että kokemuksesta oli tehtävä mielekäs. Aloitetaan siis telttailu helpolla kaavalla,takapihalta!

DSC_0477

 

Kävin edellisenä iltana laittamassa pystyyn meille Hysky bright 4 teltan ja kohtasin jo silloin hurjan takapihan maaston villieläimen,joka pyrki telttaan;sammakko. Nyt on ollut hyvin sateista täällä Tampereen alueella ja illallakin ripsutteli vettä hissukseen. Teltan kasaaminen pikku tihkusateessa hämärässä oli melko ripeä suoritus 🙂 Olikin syytä varautua kunnon kaatosateeseen joten kunnollinen kankaiden pingotus oli paikallaan.Telttaa on testattu kyllä hyvin kosteissa olosuhteissa(4pv:n kaatosade) ja ei ole toistaiseksi pettänyt tai hikoillut sisälle kosteutta,tuuletus siis toimii! Teltta on siis kupoliteltta,3-vuodenajan ja kaksi kerroksinen. Tärkeää mielestäni toki myös että kangas on ripstop materiaalia,eli ei mahdollisesti reijän saatuaan lähde repeämään lisää. Tässä on myös teipatut saumat ja kaaret lentokonealumiinia,edullinen ja hyvä tilava teltta omasta mielestäni ja kaksi absidia (eteistä) auttaa etenkin perhe retkillä paljon.

DSC_0476

Sitten koitti the päivä! Odotin hieman jännityksellä mitä tuleman pitää. Sää oli melko viileä ja sataa ripsutteli hieman. Pikkuinen saapui meille iltapäivällä ja sitä enne kaivelin sopivat kamppeet vaate huoneesta,eli retki kama komerosta 🙂 Samalla kiikutin teltan pohjalle vielä suuren vahvan viltin.

kirjoitukseen

Ilta meni hienosti lapsen kanssa hillumisineen ja hän viihtyi meidän oman ipanan kanssa leikkien kun ovat muutenkin tuttuja 🙂 . Oli meillä neljä teiniäkin silloin mutta heistä oli kiva saada suloista seuraa ja lisää,tästä pikkuisesta ei voi olla pitämättä ❤  Ilta näytti ulkona jo pimeältä ja tuuliselta. Uusi telttailija hihkuikin säännöllisin väliajoin,joko mennään,mennäänkö jo? Mielestäni todella suloisen herttaista että joku odottaa noin kovasti telttailua! Toki myös se että hän saa jakamattomasti huomiota minulta ja jotain uutta jännää vaikutti varmaan asiaan.

3
VARUSTEISIIN TUTUSTUMISTA 🙂

Kun mieheni teki iltapalaa niin me alettiin tutustumaan tulevan yön varusteisiin. Toin valmiiksi täytetyt aluset,makuupussit,sisäpussit,solumuovipatjat ja otsalamput testiin. Pikkuinen innostui tästä entistä enemmän ja makuupussi olikin mainio pesä hänestä. Hän sai mennä Haglöfsin Pavo pusiin johon laitettiin vielä silkki-viskoosi pussi sisään. Tutkittiin tarkkaan mistä pussi aukeaa ja miten siellä on näppärä pyöriä. Makuualusta oli kivan rapiseva Thermarest Neoair ja varmasti lämmin,siitä lapsi antoi arvosteluksi hyvän värin 😀 Otsalampun toiminta olikin jo tuttua ja sovittiin että hän saa toisen kainaloon ja minä toisen. teltan katossa olevaan verkko ”hyllyyn” laitettiin yksi lamppu.

 

Mietittiin yhdessä mitä laitetaan päälle (tosin vanhempien kanssa oli ennalta sovittu mitä päälle otetaan mukaan);kaksiosainen perus yöpuku,villasukat ja ohut pipo päähän,sillä pärjää vielä. Mutta muistutin moneen kertaan että jos pikkuisenkin palelee niin kertoo heti,sitten mennään sisälle (diiliin kuului myös ensiapuna lämmin kaakao 😉 ).

5.9 s5
KATSELTIIN MYÖS KUVIA SIENISTÄ MITKÄ ON VAARALLISIA. AINA PITÄÄ KYSYÄ ENNEN KUIN KOSKEE!

Iltapalan jälkeen lapsi olikin jo menossa ripeästi teltaan,todelllinen teho pakkaus! Heitin varusteet teltaan pikkuisen ollessa nenä kiinni ikkunassa.Itseä jänskätti että mitenhän unen saaminen onnistuu. Telttaan napattiin mukaan vielä mukavuustekijät eli tyynyt ja vesipullo matkaan. sitten lenkkarit jalkaan ja TELTTAAN! otsalamppujen valossa mentiin helposti pussien sisään,laitettiin pipot päähän ja vermistettiin että vetoketjut on kiinni teltassa (kulkuset vetskareissa,hieman ehkä hysteeristä välillä varotoimet,mutta…). Juteltiin vielä lemppari karkeista,päiväkodista,kavereista,merenneidoista ja yksisarvisista. Piti vielä muistuttaa että varmasti sitten herättää jos tulee pahamieli jostain tai kylmä..mutta,tämäpä oli jo nukahtanut. Siinä olin hetken että oho 🙂 Itse sitten lueskelin kirjaa ja laittelin viestiä lapsen äidille että täällä sitä nukutaan 😀

Koko yön lapsi nukkui unen katkeamatta kertaakaan. Itse välillä aina tarkistelin että pipo olisi päässä,koko kroppa pussissa,pussi patjan ja alusen päällä ja että hengittääkö lapsi kun oli niin hiljaa.

Aamulla herättiin hyvinkin tomerina uuteen päivään! Pikkuinen kertoikin että oli nukkunut hyvin eikä ollut kylmä. Ihmetteli kovin kun kukaan muu ei ollut vielä hereillä (paitsi pikkulinnut). Varpaat ja sormet sekä nenänpää olivat ihan lämpöiset kun niitä kokeili heti herätyksen jälkeen,ainakin hänellä vielä tämä ”varustus setti” toimi. Ilma oli aamulla melko viileä ja yölläkin oli satanut.

Aamupuurojen jälkeen sovittiin että seuraavana kesänä voidaan telttailla uudestaan,ehkäpä muualla kuin takapihalla 😉

Myöhemmin vanhempansa kertoivat että oli ollut kuulemma kivaa ja ainakin itselläni jäi aivan super iloinen olo! Mukavaa antaa kivoja kokemuksia onnistuneesti lapsille ja pikkuhiljaa lisätä intoa luontoon lähtemiseen!

Ei muuta kun retkelle! ❤

 

 

 

Mainokset

Yksin ja omien ajatusten kanssa.Yö ulkona haasteen suurin haaste ei ollut märkien puiden sytytys.

DSC_0329.JPG
Kaunis syksyinen auringonlasku ja omat ajatukset seurana

Tänäkin vuonna oli yö ulkona haaste jonka Suomen Latu järjesti koko kansalle 8.9.2018. Tapoja oli monia ottaa haaste vastaan,toiset nukkui parvekkeella ja toiset mettässä teltassa,jotkut yksin ja toiset koko perheen voimin. Meillä oli toki tarkoitus lähteä koko perheen kera teltan kanssa liikenteeseeen. Mutta,välillä tulee niitä ennalta arvaamattomia muutoksia suunnitelmiin ja aamulla ennen lähtöä ipana päätti sairastua. Vedettiin siinä sitten pitkäätikkua miehen kanssa kumpi jää kotiin,vai lähteekö kumpikaan. Tultiin tulokseen että äippä pakkaa nyt kamat vain itselleen ja koittaa levätä luonnossa tuon yhden yön yksin,potien ikävää pikkuisen kipeän lapsen vuoksi. Mutta tässä oli myös mahdollisuus testata asioita. Pakkasin mahdollsiman vähän tavaraa mukaan ja otin muutamia halkoja mukaan lisätäkseni hieman haastetta,märkien puiden sytytys. Kohteeksi otin pienen ihanan saaren jossa sain maanomistajan luvalla tehdä avotulen (Tämä jokamiehen oikeuksissa, Pelastuslaki 2 luku 6 §) http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450)

Lähdin päivällä liikenteeseen ja pakkasin tosiaan vain aivan välttämättömän ja mahdollisimmän kevyttä; tulitikut+sytkän,pikkulinkkarin,kesämakuupussi,kesäalunen,riippumatto,tarppi (sen mukaan ottoa kyllä harkitsin tovin),villasukat,pipon,pitkät kalsarit+paidan unia varten,kaasupullon jämän,retkikeittimen,pussin nuudelia+kuivattua tonnikalaa,pikakahvia,maitojauhetta,pähkinöitä,puuroa. EA-pakkaus,otsalamppu,kuksa&lusikka-haarukka,pelastusliivit ja virveli & pari jigiä tuli matkaan myös hyvässä kalaonnen toivossa. Niin ja niitä halkoja 🙂

DSC_0426.JPG

Hyppäsin perämoottorin kanssa autoon ja ei kun suunta reippaan tunnin päähän Tampereesta. Sää oli aika harmaa ja varauduin että voisi ripsutella vettä täälläpäin. Päälle kuorivaatetta ja kerrospukeutuminen suosioon. Päähän laitoin piilolinssit jotka sopii nukkumiseenkin,ilman mitään näkimiä olen ihan sokea 😦 Ajellessa kyllä sydäntä korvensi pikku ipanasta kipeänä ja mietin halusinko nyt oikeasti lähteä juuri tänään…

 

Vene odotteli paikallaan ja vanha bensamoottori pörähti melko kiltisti käyntiin. Aallokko hieman heitteli vettä ja tuuli veti lopunkin lyhyestä letistäni. Outoa oli olla yksin ja vastuussa VAIN itsestään! Hämmentävää,näin retkeily olisikin ihan erilaista mitä pitkään aikaan ei ole tehnyt,kovin huoletonta. Alun kevyt aurinko painui pilvien taakse ja omat ajatukset jumittivat elämän ihmeellisyydessä. Joskus kun on hiljaista ja istut luonnossa vaikkapa tulilla illalla kun lapsi nukkuu teltassa,miettii miten ne omat valinnat ovat vaikuttaneet elämään ja mikä täällä johdattaa.

DSC_0298.JPG

Mutta,saareen rantautumisen jälkeen bongailin sopivan leirikohdan,niissä riitti valinnanvaraa kun oli riippumatolla liikkeellä 😀 Iloisesti siinä sitten laitoin halot likoamaan veteen kivipainojen alle jotta harjoitus olisi realistinen ihan kunnolla…Kasaillen samalla itselleni pirteämpää mieltä.

 

Sitten ”leirin” pystyttelyyn! Tarpin kiinnittelyssä venähti tovi koska maa oli kivikkoista heti sammaleen alla. piti pikkaisen viritellä;kepin ympärille narun kieputus ja kivi kepin eteen/päälle,näin pysyy parhaiten paikoillaan. Mutta,kappas vain…kun aloin kiinnittämään riippumattoa niin huomasin narujen puuttuvan. Hetken tuijottelin riippumattoa,puita,tarppia suua auki ajattelin että menikö nyt sitten maassa nukkumis hommiksi. Onneksi aivoissa harmaa aivosolu sai idean! Aukaiseppa ranteessa oleva parakord ranneke!

Siitä sai loistavasti viritettyä tarpin narun kanssa kiinnityksen ja toiseen päähän riitti pelkkä tarpin naru. Tovin epäilin että kuinkakohan käy,tippuuko matami joko tarpin narun mahdollisesti pettäessä tai paracord-tarppinaru solmun pettäessä? Solmujen opiskelun koen itse hyvinkin hyödylliseksi,etenkin näissä tilanteissa kun pitää yhdistää eri naruja tai kiinnittää asia x asiaan y siten että se kestää,miten saada silmukoita? Esim. Silmukkaverisolmu ja kirurginsolmu ovat kaksi omaa suosikkiani.

Hikistä puuhaa ja silmissä roskia. Piti sitten hieman kalastella ja keittää kaasulla kahvit ennen seuraavaa operaatiota. Leiri oli nyt pystyssä,oletettavasti ja opinpa ehkä muistamaan että kannattaa katsoa mitä sinne tavaroihinsa pakkaa,onko kaikki mukana ehkäpä.

Sitten kärsin äidillistä ikävää ja hieman oli pakko itkeä sekä soittaa kotiin onko asiat miten? Vaikkakin ipana onkin ihan isin poika nykyään ja miehellä on kokemusta lapsista rutkasti enemmän kuin itselläni. Se onkin helpottanut omaa äitiyttä ja tuonut turvaa! Etenkin alun hetkillä kun olimme teholla pitkän tovin,väsymys ja pelko jatkuvasti läsnä. Paluu sairaalaankin oli vielä uudelleen hengitys ongelmien vuoksi ja pelot lapsen hoidosta olivat tämän jälkeen suuret. Vaikean alun jälkeen on osannut arvostaa joka hetkeä ja olla kiitollinen ❤

DSC_0317

kaiken tuon säätämisen ohessa mietin olisiko bivybag ehkä näppärä? Jää nähtäväksi ja kokeiltavaksi kaipaako meidän vaatehuone,alias retkikampe varasto lisää täytettä 🙂

DSC_0378 (2)

 

Ilta alkoi hiljaksiin hämärtymään ja oli aika kaivaa puut vedestä. Jes,suurin osa puista oli kastunut melkein umpi märiksi. Siitä sitten..mites se nyt menikään..ei ollut rakas sissipuukkokaan mukana. Hommiin siis,otetaan märkä puu ja aletaan pilkkomaan siitä mahdollisimman ohutta lastua,aivan mini pientä (tulitikkuakin ohuempaa silppua). Tätä saa olla paljon! Itse tein sitä pari kekoa. Sitten hieman suurempia tikkuja kasa,saa olla niitäkin ihan runsaasti. Ja seuraavaksi sellaista sormen paksua tikkua… vaihe vaiheelta näillä saa tulen ja muistaen että puun sisin osa on toki luontaisesti kuivinta joten siitä kannattaa jättä niitä isompia osia.Pienet hippuset kuivuvat melko nopeasti ja ne voi tunkea vaikka paidan sisään kuivumaan tarvittaessa siksi aikaa kun veistelee lisää.

Tulen sytytys onnistui melko hyvin,paikka oli kallion suojassa rannassa. Pikkulastut olivat sytytettäessä kuivuneet hyvin,kun on vain malttia tehdä todellakin pientä silppua ja paljon. Ei tarvitse sitten tuskailla hetken kuluttua hieman suurempien tikkujen kanssa. Kun tuli on saatu pieneksi pysyvästi palavaksi keoksi voi isompia puita laittaa heti ympärille kuivumaan. Tulen rakentelu kärsivällisesti ja vaiheittan on tärkeää jos haluaa tulen joka pysyy.

Sain onnekseni tulen pysymään yllä ja keittelin tulella herkullisen nuudeliaterian,oi kyllä nuudelikin nälässä on hyvää! En ollut edes huomannut tulta askarreltaessa että oli aurinko jo laskemassa. Tämä olikin varmaan tämän kesän yksi kauneimpia maisemia,voi kun olisi saanut olla koko perheen kanssa tätä ihailemassa<3 ja taas vähän itketti.

DSC_0335
Yksi kauneimpia auringonlaskuja ja haikeimpia

kuikka uiskenteli levollisesti hissukseen auringon sillassa ja kohta olikin jo pimeää. Tiesimpä ainakin missä sijaitsee länsi 🙂 Kaikki se luonnon kauneus varmaan oli vielä omiaan herkistämään haikeaa oloa. Muutenkin oman itsensä ja ajatustensa kanssa oleminen voi joskus nostaa tunteita pintaan,siihen on hyvä opetella. Omien tunteiden kohtaaminen ei tässä ihmis lämässä ole niitä helpoimpia ❤

DSC_0305.JPG
Ennen kun aurinko laski ui yksinäinen kuikka seuraksi ❤

Sammutin tulen hyvin ja hiippailin leiriini. Vaatteiden vaihto ja jännitys tiivistyy,olenko aamulla maassa vai puussa. Villasukat koipiin ja pipo päähän,otsalamppu käden ulottuville ja silmät kiinni. Varsinaisesti en ole mikään riippumatossa nukkuja koska siinä ei voi olla mahallaan,kyljellään onneksi voi olla. Yöllä hieman sataa ripsutteli,ja oli melko tuulista.

Aamulla,tzädäää! olin edelleen puussa! Solmut olivat kestäneet ja jopa tarpin toinen naru oli kestänyt painoni (70kg). Paracordin kestävyyttä en epäillyt,sillä on tullut ennenkin ripusteltua painavaa tavaraa roikkumaan. Muuten hieman selkä kankeana ylös viileään syys ilmaan ja vaatetta päälle! Joku tiltalttikin olikäynyt kakkimassa tarpille kunnon läjät. Aamupala lopuilla kaasun jämillä ja maiseman ihailu tuokio. Sitten soittoa kotiin että ”mitä ne mun mussukat siellä,äiti täällä on nokisena ja haisevana kohta lähdössä leiriään purkamaan.”

DSC_0353
Kalan osia kuitenkin saaresta löytyi 😉

Leirin purku onnistui viritelmistä huolimatta nopsaan. Ainoa ongelma oli että moottori veneessä ei meinannut startata millään ja vettä alkoi tihkuttamaan. Ilmaa virtaa,bensaa on pumppailtu,ryyppyä annettu,vaihde vapaalla…prrrr jea,lähti! vähän takkuillen alku kulki mutta eipä mennyt soutu hommiksi 🙂

Kaloja ei matkaan harmikseni tarttunut,mutta kaunis maisema jäi mieleen! Ja ajatukset mitä on olla erossa totutusta. Ennen perheellistymistä tuli yksin liikuttua tai miehen/ystävien. Kyllä se ipana on muuttanut kaiken,en voi sitä olla myöntämättä. Muuttanut myös todella paljon ihmisenä,en ole vain se Suvi,vaan myös maailman se toinen tärkein ihminen pienelle ihmiselle. Se ei ole niinkään sanana rajoite,vaan muutos sekä sopeutuminen,olet vastuussa paljosta. Joustavuutta sekä asioiden hyväksymistä sellaisenaan,asiat muuttuavat sekunissa ja taas uudelleen. Vanhemmuus,hmmm lapsi kasvattaa vanhempiaan,näin ajattelen ❤

IMG_20180909_114913

Kotona vastassa oli pieni kipeä mies ja iso onneksi terve mies,sekä ne kaksi kurttukuonoista karvakuonoa ❤ Kaikki hyvin ja haisuli äiti suihkuun 🙂 Toivompa todella että syksyllä saadaan vielä viettää ipanan kanssa öitä ulkona,ihaillen taivaan tähtiä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja raikasta syksyä!

 

 

 

Mitä kuuluu meille? syksy saapui!

Syksy,tuo ihana rauhoittumisen aika,jolloin luonto puhkeaa uudelleen kukkaan omalla tavallaan.

40560579_10156469076308267_669829755020771328_n

 

Kesän seikkailuista lähi seutujen metsistä on jäänyt hyvä vire päälle ja öitä teltassa sekä riippumatossa on ollut varmaan enemmän kuin sisällä. Loma vierähti siellä Pohjois Karjalassa ja ipanan kesä telttailuiden varmaan iloisin retki. Siitä kuulee vieläkin lapsen suusta ”änäkäinen oli hyvä maja”.

 

DSC_0175
Hurjia löytöjäkin

Ipana telttaili Tampereen lähikohteissa useasti viikonloppuisin kesäloman jälkeen. Alemmassa kuvassa (jo viileenneessä yössä) mamma olikin sitten unohtanut ipanan pussin kotiin,joten otettiimpa EA-pakkauksen avaruuslakana lisä lämmikkeeksi aluselle ja samaan pussiin. Voin sanoa että lapsi nukkui,minä en 😀 Sen verran iso jo tuollainen 2v n.12kg ipana on ❤ Mutta kylmä ei tullut! Telttana oli tälläkertaa 2hlö Trimm spark.

DSC_0394

 

Tuttuja kohteita tuli kierrettyä yksinkertaisesti aikataulujen ja tuttuuden puitteissa. Helppo lähteä nopealla aikataululla esimerkiksi Seitsemiseen jossa tuntee hyvät telttailu ja nuotio paikat etukäteen. Meillä toki tämä uusperhe kuvio luo omia haasteita viikonloppujen suunnitteluun ja kyyti hommiin. Pikku päiväretkiä voi tehdä sitten tällä isolla viiden lapsen kokoonpanolla 😉

IMG_3972

Nyt syksyn saavuttua jatketaan telttailua kunnes ilma on oman arvion ja järjen mukaan liian viileä lapselle. Mukavaa retkeilyn tulee lapselle olla ja jättää hyviä alitajuisia muistikuvia tulevaa elämää varten. Itse uskon että kun hyviä mielikuvia ja muistoja on sisässä,niin sinne luontoon palaa jossain kohtaa aikuisena takaisin. Myös luonnon tuntemus karttuu salaa ”hiljaiseksi tiedoksi”. Oletan,joskaan en toivo, että tämä pikku mies teininä toteaa: ”no en varmasti lähde telttaileen johkin Inariin/menkää keskenänne sienestämään/en todellakaan lähde teidän kanssa meloon etc.” teini angstia ja sala oluita.

 

Kuivan kesän vuoksi marja sato täällä Tampereella on ollut melko huono (surkea). Ipanan kosketus marjastamiseen omatoimisesti alkoi hyvin kuitenkin,ainakin erottaa mustikan ja puolukan. Ipanalle marjastus reissut ovat olleet pelkkää seikkailua ja äidille,mummolle tai isälle vähän ”huh huh” silmällä pitoa( myös ei syötävien asioiden takia). käärmeet ovat olleet yksi pelko ja lapselle on opetettu että aina pitää tömistellä kunnolla niin käärmeet karkaa. Mutta pieneksi lapseksi yllättävän tehokas poimimaan marjoja pikku ämpäriinsä ja havereilta on vältytty.

20160814_132658
Viimevuonna samaan aikaan ❤

 

IMG_3909
Mysteeri sieni

 

Sienien nousu vaikutti huolestuttavalta. Tosin edelleen kanttarellit ja suppilovahverot eivät ole lähellekkään samaa tasoa määrällisesti kuin viime syksynä. Olemme yrittäneet opettaa ipanalle että mitä sieniä metsässä on ja mihin erityisesti ei saa koskea. Onnistumisen iloa ja tunnetta että on tehnyt jotain oikein,näin vanhempana on kuulla kun lapsi näyttää punaista kärpässientä ja toteaa ”ei saa koskea,tulee pipi ja menee lääkäriin”.

Itse olen hieman hassahtanut liito-oraviin,kyseisen nisäkkään papanoita ollaankin sitten porukalla etsitty läheisen luonnonsuojelualueen metsästä,jossa oravia on nähty. On kierrety melko rämeikköjä ja etsitty puita jotka ovat otollisia liito-oraville. Voi sanoa että tuntuu etsivän neulaa heinäsuovasta. No,joka tapauksessa ipana on ollut joka reissussa mukana,näppärästi rinkassa hilluen. Joskus on otettu koko päivä aikaa ja eväät mukaan,joku saattaa pitää jo hieman hullunhommana 😉

Eräänä papanan bongaus kertana tosin kuultiin jotain aivan mahtavaa! Ollaan aijemminkin tavattu alueella korppi ja nyt jälleen törmättiin. Tosin tällä kertaa korppi piti ääntä jota ei oltu ennen kuultu. Jopa ipana oli hiljaa kun ihmeteltiin tätä ”kurnuttavaa” ääntä. Korppi onkin ilmeisimmin monipuolisempi äänialaltaan kuin oletinkaan. kaunis lintu kaiken kaikkiaan! Palokärki,tuttu kaveri liihotteli myös lähistöllä äänen perusteella. Nämä metsiköt joissa ei ole polkuja tarjoavat myös oivallisen pikkulintujen tähystely mahdollisuuden,tiasia ja muita pieniä lintuja joihin ei muutoin ehkä törmää. Olen kyllä edelleen melko huono tunnistamaan pikkulintuja joten hyvää harjoitusta! Riista puoli on hallinnassa ja kiinnostus kaiken kaikkiaan riistanhoitoon (elinympäristöihin,niiden kunnostukseen,pesintä ja lisääntymis mahdollisuuksiin ym.) on alkanut iseäni kiinnostamaan entistä enemmän. Onneksi siihen on mahdollisuuksia,kuten telkkien ja koskeloiden pönttöjen rakentelu.

40675187_10156469056813267_2915867835718696960_o

Kun alkaa oikein miettimään,on paljon opittavaa luonnosta jatkuvasti;eri sammal lajikkeista,lahottaja ja limasienistä,korennoista ja niveljalkaisista ym. Pieni lapsi saaattaa huomata jopa rinkasta sellaista mihin itse et vain kiinnitä huomiota. Ipana viimeksi halusi alkaa koputtelemaan puita,näin tehtiin. Siinä sitten alkoi itsekkin tarkemmin havainnoimaan puiden pintoja ja mitä ne pitivät sisällään.

 

Metsästä veteen. Melontaa on päässyt näin aikuisten kesken tekemään säännöllisen epäsäännöllisesti ja sää on toisinaan koetellut puolin ja toisin.

Ongella ollaan oltu melko vähän nyt syksyn alettua. Pieni alku nuha oli tovin päiväkodin alettua riesana,mutta onneksi saatiin nopeasti kuriin. vanhemmille pimeä syksy on tarkoittanut tuulastus kauden alkua. Se ei ehkä ole näppärintä pikkulapsi perheessä,mutta kiitos mummolle ja veljelleni. Olemme päässeet kalastelemaan öisin,joko siten että lapsi on mummolla,tai sitten vain toinen lähtenyt matkaan veljeni kera. Tuulastuksessa on oma jännityksensä jo pimeyden ansiosta ja kaikesta hiljaisuudesta johtuen. Tämä on kaiken kaikkiaan jännittävä ja perinteinen tapa kalastaa. Me tosin käytämme lampun valoa eikä alkukantaista tulta,siinä olisi kyllä jopa romanttista jos elävä tuli palaisi veneen nokassa 😉 Tuulastukseen tutustuin itse lapsena vanhempieni kanssa ja toivon että tämä taito siityy myöhemmin myös ipanalle. Nyt kaksi vuotiaana hän on kyllä liian pieni valvomaan yötä soutuveneellä. Viimeksi jouduimme väsäämään varren näppärästi puusta koska välillä sattuu metallillekkin ongelmia..

41195676_10156480453088267_7903271983972876288_n

Tälläkin hetkellä mies on järvellä ja itse alustavasti suunnittelen uuden retkikohteen valtaamista huomista ajatellen. 8.9.2018 suomen latu on haastanut nukkumaan yön ulkona,ja olisi mukava lähteä johonkin lähellä olevaan paikkaan missä ei oli aijemmin käynyt,tai siitä olisi kauan aikaa! Tätä tarvii yö työstää 🙂

Hyvää näköjään lauantaita kaikille!

 

Kintulammin maja,2v synttäriä ja luonon rauhaa simppelisti!

Kintulammi,Teisko-Aitolahden lahja tampereelle! Alue oli vielä parivuotta sitten tuntemattomampi monelle Tamperelaiselle. Mutta vuonna 2017 aloitettiin suuret talkoot joiden avulla paikka on nykyään erittäin vetovoimainen! Suosio on osittain Tamperelaisille ainakin siitä syystä että A: se on lähellä B:helpot reitit C:hyvät kodat/tulipaikat. Reittejä löytyy moneen makuun!

aarni juoksee2.JPG
Täältä tullaan tupa!

Erityisesti viikonloppuisin voisin omalla kokemuksella sanoa että pysäköinti tuottaa suurta ongelmaa. Tien varret ovat täynä monesti kummallakin parkkipaikalla. Julkisilla Kintulammelle pääsee Tampereen joukkoliikenteen linjoilla 28A ja 90 ja siitä sitten kävellen reittien alkuun on noin 3 kilometriä. Reittejä on noin 15km ja hyviä lyhyitäkin rengasreittejä on. Merkinnät reiteillä ovat mielestäni hyvin selkeät. Yksi ihana silmiinpistävä huomio on viittojen perinteinen maahan upotus,seipään vartta on poltettu joten se ei pääse kulumaan maan sisässä. Kintulammella on omat erittäin hyvät netti sivustot joihin kannattaakin tutustua! Myös facebook sivut ovat hyvät ja ajantasaiset.

Itselleni paikka on vuosien takaa jo tuttu ja uudistukset ovat olleet omiaan herättelemään ihmisiä takaisin luonnon pariin 🙂

b7

Päätimme hyvissä ajoin että viettäisimme ipanan 2v syntymäpäivää Tamperelaisille vuokrattavassa majassa,samaan aikaan olisi Suomen luonno päiväkin!

Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle jotta ehtisimme tekemään pikku metsä lenkin vielä päivän aikana. Parkkipaikka oli jo ennalta arvaten melko täynä mutta saatiin auto pikku koloon survottua. Matkaa itse tuvalle parkkipaikalta on noin 500m. Tavaraa tuntui olevan jotenkin erityisen paljon vaikka nyt oli ihan tupa majoituskin,ei edes telttaa raahattavana. Ehkä syynä saattoi olla ruoka hifistely ja saunomis kamppeet 🙂 Tiedossa oli että paikalla on jääkaappi,liesi+kamina ja mikro,eli sähköt löytyy. Mahdollistaa siis ihan oikean ruuan laiton 😉 Välineet löytyvät myös tuvasta ja oli myös talouspaperia ja kertakäyttö astioitakin. Tuvassa on myös takka joten jos ilta hämärissä haluaa sisällä käristellä makkaroita tai kaloja niin sekin onnistuu!

b5.JPG

Ipana jaksoi hyvin kävellä tuon 500m hyvää hiekkatietä pitkin ja koiratkin sai olla mukana. Koirat tietysti pidettävä alueella kytkettyinä,nauttivat silti että pääsivät mukaan reissuun!

pääsky2
Pääskyt olivat myös asukkeina

Tuvassa oli siis hyvä varustelu,tilaa majoittua on 20 hengelle ja perinteiset kerrossängyt on paikalla patjoineen. Puhtaita tyynyliinoja ja tyynyjä oli sekä paljon huopia. Meillä oli mukana omat makuupussit kuitenkin.

mökki saunalta
Tupa saunan laiturilta katseltuna

Pihalle päästyämme olikin jokin porukka pihassa grillaamassa viimeisiä makkaroitaan. He kuitenkin ystävällisesti lähtivät paikalta kun huomasivat mökin vuokranneiden saapuvan ja jättivät valmiin tulen pihaan meille.

Tavarat sisään ja pikku välipalaa,eli makkarat nyt kun kerran tuli oli pihassa valmiina. Tuvassa on myös yksi erillinen pikku kamari johon saisi vaikka juhlia pidettäessä pikkuväkeä nukkumaan rauhassa.

Kierrettiin järvi ympäri ja aloitettiin saunan lämmittely,Minun makuuni ainakin ihanan pehmeät löylyt tässä saunassa. Käytössä on myös soutuvene jos kaipailee vesiltä käsin paikkojen katselua. Uimarantaa ei ole,vaan uimaan pääsee laiturilta tikkaita pitkin.

saunaa2
Saunahan se!

Oli mukavaa päästä lähelle kotia,mutta kuitenkin syrjään ja hiljaisuuteen hetkeksi. Tällainen tupa majoitus on meille aika luksusta ja olikin kiva laitella liedellä ihan oikeaa ruokaa salaatteineen.

kaivo

Kaivo löytyy pihasta ja erityisesti ipanan mielestä veden pumppailu oli hurjan kivaa,vesi joka mudossa on aina parasta!

Päivällisen jälkeen sauna oli sopivasti valmis ja ilta oli jo ihanan hämärä! Sadetta oli ollut pikkuisen koko päivän ja maasto tuoksui raikkaalta. miten ihanaa olikaan istua hämärässä saunassa katsellen järvelle jonne pisarat tipahtelivat. Uima vesi oli lämmintä,joskin jotenkin aina pimeä vesi saa tuntee että siellä vedessä on jokin suo monsteri 😀

Monesti itsellä vyöllä on pukko joka on osottautunut näppäräksi työkaluksi tuolla pusikoissa.

Koska sade jatkui saunotteluiden jälkeen suunniteltiin vielä tuvassa laittaa takkaan tulet ja grillailla pihviä,melko tuhti iltapala. Ipanalle kyllä tarjottiin kiltisti puuroa ja mustikoita.

Tämä jos jokin on helppoa metsään menemistä! Pikku mies nukahtikin salaman nopeasti omaan pussiinsa ja totesi ”oma ihana pussi” ennen simahtamista.

Huomaa että pussista on tullut tuttu ja turvallinen kesän aikana. Koirat ehtivät sujahtamaan ipanan jalkopäähän vahtimaan ja nukkuivatkin siinä tovin.. ennen kun huomasivat aikuisten grillaus toimenpiteet. Siinä vesikielellä Mörkö ja Peto sitten odottivat omia herkkujaan ❤ Kynttilöitä tupa täyteen ja voidaan todeta että tämä jos jokin on romanttista 😉

metsä2

Täällä oli hyvä viettää viikonloppua ja kahta juhlaa ❤

Äiti & ipana; Viritelmä tavaroille päiväretkelle,suuntana Birgitanpolun Kirskaanniemi

Kaksin kulkeminen taaperoikäisen kanssa metsässä on aina jännittävää,ainakin lapsesta,uusi paikka uudet kujeet.

Poika täyttää kohta sen huikeat 2v ja vauhti,uteliaisuus sekä minä itte vaihe on parhaimmillaan. Retkeily kaksin onkin muuttanut muotoaan,siinä missä vauvasta tulikin pieni poika. Vauvan kanssa asiat olivat osittain helpompia mm.lapsi ei huudellut tahtoo kävellä/tahtoo rinkkaan,varusteet veivät vähemmän tilaa ja lapsi ei myöskään kipittänyt karkuun ruokaa viriteltäessä,teltastakaan ei möngitty yö aikaan pihalle (tämä siis kauhu skenaario,joka ratkaistu kulkusilla vetoketjuissa).

k34

Mutta nyt on taas paljon muuta mistä iloita,lapsi oppii ja sen huomaa (äiti kato orva puuhha),voidaan tehdä kädestä pitäen yhdessä vaikka käpylehmiä,voidaan syödä samaa ruokaa,lapsi osaa kertoa jos jokin on huonosti ja aikataulut ovat joustavampia myös tästä syystä että lapsi voi hihkaista tahtoo banaanaa.

Niinsanotuksi voitettavaksi haasteksi koitui siis tavaran kuljettaminen,niin päivä kuin yö retkillä kaksin oltaessa. Kyselin sosiaalisessa mediassa muiden tapoja verrattaen omiini ja loistavia ratkaisuja ihmiset keksineet! Riippuen aina retken pituudesta oli kantoliinoihin,manducoihin,rinkkoihin luotu hyviä lisukkeita jotta ainoana aikuisena saa lastin kulkemaan.

Kun meillä ipana kasvoi,ei manducassa enään ollut hauskaa matkustaa ja reppu selässä meno ei toiminut. Kokeiltiin sitten toisin päin ja sielläkin iski ärri murri kun oli jo tottunut rinkan mukaviin maiseman katselu mahdollisuuksiin. Kokeiltiinpa sitten kantorinkkaa ja eteen reppua. Repuissa oli suuria eroja,esim Fjällrävenin abisko hike 35l reppu ei sopinut edessä kannettavaksi sisällä olevien tukien ja pituuden vuoksi (ainakaan minulle),myöskään Milletin zenith 15L reppu ei sopinut pituuden ja kokonsa puolesta. Rynnäkköreppu oli taas liian leveä. Onneksi vanha (uudempi malli) Haglöfsin corkker reppu löytyi kaapin pohjalta ja se sopi juuri mainiosti edessä tavaran kantamiseen,taskut olivat hyvä lisä siinä ulkopuolella. Rinkkaan repun kiinnityksien koin liian ”takapainoiseksi”,mutta yö retkillä siihen tulee kyllä joitakin kiinnityksiä.

k4

Asiaan!

Eli päätimme lähtemään läheiselle Birgitanpolun yhdelle laavupaikoista,Kirskaanniemeen. Osoite perille parkkipaikalle on Koipitaipaleentie 100,33880 Lempäälä.

k1

k2z

Itselleni paikka on vuosien varrelta tuttu ja se osittain helpotti lähtöä. osasi varautua lyhyen kävelymatkaan,juurakkoihin,kalliohin ja mahdollisesti useisiin ihmisiin näin kauniilla lämpimällä ilmalla. Tieto että jos sattuisi sataman tai tuulemaan niin voisi laavussa paistella makkarat.

Paljoa ei tavaraa mukaan napattu lapselle;parit vaipat,puhdistuspyyhkeitä,takki lapselle,vettä,mehua,keksiä. Itselleni ja ipanalle välipala evääksi makkaraa 🙂 Muuta mukana oli EA-pakkaus,talouspaperia,käsien desinfionti pyyhkeitä,hyttysmyrkkyä,järeämpi sissipuukko M95 (nyt ei siis retkikirvestä tullut matkaan),kahvipannu,kuksa+lusikka,(”sytyke minigrip jossa pitkät tulitikut,sytkä,pari sytytyspalaa ja tämä minigrip molle taskussa suojassa),pikakahvia ja maitojauhetta sekä veden puhdistin. Syväuraiset lenkkarit jalkaan,järkkäri kamera käteen ja menoksi!

Parkkipaikalla ipana rinkkaan takakonttia hyödyntäen ja sitten polulle joka on kilometrin mittainen tulipaikalle. Opasteet ovat hyvin selvät joka mutkassa,keltaiset merkinnät löytyvät myös puista.

Kirskaanniemi on varmasti yksi suosituimmista kohteista Tampereen seudulla ja sen huomaa erittäin kuluneessa polussakin. Eksyä on vaikea jos seuraa vain järven rantaa 😉 Polku on haastellien pienelle kävellä,mutta välillä ne haasteet on hyvästä. Meno matkalla ipana oli rinkassa ja rauhalliseen tahtiin käveltiin. Polku on hyvin juurakkoinen ja kivinen,kivien ja juurien kolot ovatkin ne vaaralliset joihin saattaa kompastua. Nyt kun isompi reppu oli edessä sai olla huolellisempi mihin jalkansa laskee. Mutta onneksi ei ollut kiirettä.

Ihmeeksemme paikalla ei ollut ketään! Ipana pois rinkasta ja tilanne kartoitus! Tuuli oli todella navakka ja tulipaikolla oli niin avonaista että päädyimme laavuun. Laavussa olikin puita valmiina joten niitä ei tarvinnut vajasta edes hakea. Täällä näkyy paikan suosio,maa on kulunutta,on wc ja kaksi isoa roskista.

Ipanaa hieman pelotti aluksi suljettu laavu,mutta tulimme siihen tulokseen että sehän olikin muumien Haisulin koti! Sitten se ei jännittänyt lainkaan.

k18

k27

 

Savu hieman otti pientä silmiin ja osan aikaa ipana istui toisella ovella katsomassa miten makkara paistuu.

Paikkana kaksin retkeilylle oivallinen,jos pitää silmät selässäkin. Tällä tarkoitan paikan kallioisuutta näin taaperon nopeilla liikkeillä. Ranta on kallioinen ja joissan kohdin pudotusta järveen on melkoisesti. Ja maasta löytyy kiinnostavia nuuskapusseja…

Ulkona syömiseen on hienosti järjestetty paikalle myös hirsiset pöydät ja tuolit.Paikalla oli myös mato-onki,mutta nyt jäi kalastelut muille.

k14

Ipanaansa tuntien juostiin tovi ensin ulkona ja tutkittiin kasveja ja ihailtiin oravaa puussa. Sopivan hiilloksen tultua laitettettiin jo paikalla olleisiin tikkuihin makkarat ja päästiin syömään. Sitä ennen tulilla oli ollut kiehumassa aikuisten juoma,eli kahvi vesi. Ipana oli haltioissaan makkarastaan koska nyt se oli aivan erityistä,Haisuli makkaraa! Jälkiruokana keksiä ja elämä hymyilee 🙂 Pian iski jälleen virtapiikki ipanaan ja mamma pakkasi kamat reppuun. Nuotio toki sammutettiin vedellä jota järvessä piisaa,laavussa oli tyhjä pullo sopivasti niin se toimitti sangon virkaa.

Paluu matkalla ipana sai kävellä niin pitkään kuin itse jaksoi ja melkein perille tarpoikin kumisaappaissaan. tosiaan,itse pyytää rinkkaan kun ei halua kävellä enään ja maisemien katselu on mukavempaa ylhäältä. Lapsen rinkkaan saaminen ja nostamien yksin onnistuu maastossa joko kiveltä tai kyykymmästä asennosta ja nostolla selkään,se toki vaatii hieman harjoitusta.

Kaiken kaikkiaan taas voinee todetta että kannatti lähteä! Ipanalla oli kivaa hänelle uudessa paikassa ja äiti sai ainakin liikuntaa,ihanaa yhteistä aikaa,ajatuksia pois pyykkivuorista ja luonnon rauhaa!

 

 

 

Yhteistyö Rinkkaputken kanssa:Saako halvalla hyvää? Tutkittavana NatureHike 70+5L Discovery professional

Pääsin koetestaajaksi kiinnostavalle NatureHike merkille yhteistyössä Rinkkaputki blogin kanssa. Suur kiitokset tästä mahdollisuudesta päästä käytännössä kokeilemaan!

https://wordpress.com/view/rinkkaputki.com

Testissä rinkka NatureHike 70L + 5L Discovery professional, yhteistyössä E-ville.

Yhteistyö: NatureHiken rinkka on saatu E-villen verkkokaupastatestiä varten. Artikkeli sisältää kaupallisia tuotelinkkejä myös muihin verkkokauppoihin.

Sain tutkittavaksi mielenkiintoa herättäneen merkin isomman rinkan. Päätin luopua ennakkoluuloistani ja suhtautua tuotteeseen kuin mihin tahansa muuhunkin rinkkaan: kävisin läpi sen ominaisuuksia ja testailisin sitä käytännössä.

Kiinalainen NatureHike on rantautunut Suomeen edullisten hintojen kautta houkutellen, mutta miltä kyseisen merkin iso rinkka tuntuu käytännössä ja mitä ominaisuuksia rinkka pitää sisällään?

Voiko halvalla saada hyvää?

Vertailukohteena omassa arjessani on oma rinkkani Haglöfs OXO650, joten käyttömukavuus ja toimivuus käytännössä (säässä kuin säässä, kesät, talvet) pohjautuu tähän vertailupariin sekä testiretkellä mukana olleen ystäväni Fjällräven Kajka 65:een materiaalien ja helppokäyttöisyyden suhteen. Kotona meillä on myös Ospreyn lapsenkantorinkka PocoPlus, jonka materiaaliin, säätöjen helppouteen ja selkätuntumaan pystyin myös tätä NatureHikeä vertaamaan. Materiaaleissa vertasin myös armeijan käyttämiä Molle-taskuja.

Testaaja eli minä: olen 167cm pitkä ja lantio on melko leveä, kuten myös selkä. Selän pituus on itselläni 60 cm.

Materiaalista ja ensikosketuksesta

Rinkan saavuttua kiinnitin ensimmäisenä huomiota materiaalin ja rinkan keveyteen.

Rinkan paino oli vain 1900g ja koko 75×37×27cm (oma Haglöfs painaa 3300g).

Materiaali on erittäin kevyttä ja ohuen oloista, polyesteriä ja nylonia tuoteselosteen mukaan (rinkan mukana ei tullut ohjetta tai säätöopasta, ne kaivoin internetistä). Materiaali on läpikuultavaa, tästä syystä materiaalin ohuus ei itseeni tehnyt vaikutusta, koska se sai tuotteen tuntumaan heppoiselta ja kysymys heräsikin: miten se kestää kulutusta pidemmän päälle?

Havainnollistamisen vuoksi otin A4-paperin, johon kirjoitin tussilla tekstin ja laitoin sen rinkan sisään – teksti näkyy selvästi läpi.

RINKKA.jpg

Tämähän ei vielä ole huolestuttavaa, jos kankaan veto- ja kulutuslujuus ovat hyvät. Mietin, onko tämä kankaan ohuus ongelma vain minulle, jos olen tottunut tukeviin kankaisiin?

Mutta entäs jos rinkkaan laittaa paljon painoa, joutuu tilavuuden puolesta hieman ylipakkaamaan tai siihen tulee maastossa osumaa, ehkä nuotion kipinä? Selvisi ainakin se, että tämä rinkka kannattaa pitää kauempana nuotiosta:

Sytkärillä poltin kankaan pintaa, johon tuli nopeasti pieni reikä, vertasin tätä omaan rinkkaani, jossa sain pidemmän aikaa poltella kangasta, ennen kuin siihen alkoi muodostua tummaa läikkää.

Palonsuojaus ja palon etenemisen hitaus (tai nopeus) materiaaleissa tulee kai yleensä käsittelystä, ei itse kankaasta.

Keveys voi olla myös tavoiteltu arvo

Mutta hakeeko joku ohutta materiaalia? Keksin heti yhden kohderyhmän:

Olisiko tämä grammanviilaajan valinta ohuen materiaalinsa ja painonsa puolesta?

Vertailin teknisiä tietoja esimerkiksi Expedin Thunder 70-rinkkaan: se painaa 1490 g eli 410 g vähemmän. Suosittu Exped Lightning 60painaa vielä vähemmän, vaikka onkin jo litrojensa puolesta grammaajalle erinomainen. Tuollaista rinkkaa minulla ei ollut mahdollisuus päästä tutkimaan samassa yhteydessä, mutta käsittääkseni nämä ovat grammanviilaajien suosikkeja juuri painonsa vuoksi.

Tutkittuani NatureHiken omia nettisivuja sieltä löytyikin heidän tavoitteensa: tehdä kevyitä tuotteita ulkoiluun (lightweight). Olin siis oikeilla jäljillä!

Ulkoiselta olemukseltaan NatureHike muistuttaa joitakin Ospreyn ja Deuterin rinkkamalleja

Kun E-ville laittoi blogimme Annelle sähköpostia, Anne pohti, että verkkokaupan mainoskuvien perusteella NatureHiken rinkka näytti ulkoisesti aivan Deuterin malleilta, esimerkiksi tältä naisten mallilta: Deuter Aircontact Pro 55+15. Litroja on lähes saman verran. Itse vertasin rinkkaa Ospreyhin ulkonäön ja olemuksen puolesta.

 

Vetimet vetoketjuissa olivat kevyemmät, mutta niihin oli helppo tarttua, mutta ei tumppujen kanssa. Vetoketju itsessään oli heiveröisempää, kuin mihin olen itse tottunut ja ohut kangas saattoi välillä jäädä vetoketjun väliin. Vetoketjua ei ole suojattu pinnalta lumilukoilla, niinkuin monissa muissa rinkoissa. Vetoketjuja NatureHike-rinkassa oli rinkan ylätaskussa ja alataskussa sekä sadesuojan taskussa.

Rinkkaa ei saa auki sivuilta/edestä, vaan ylhäältä ja alhaalta.

Toinen asia materiaalin suhteen olivat muoviset klipsit. Vertailin muovin eroja oman rinkkani kanssa ja siinä myös painon suhteen oli eroa, NatureHike-rinkassa muoviset klipsit olivat kevyemmät, mutta kiinnittyivät hyvin. Tämä muovin materiaali puolestaan mietitytti Suomen pakkassäidenkin vuoksi. Kestääkö mahdollisesti ohuempi muoviseos talven pakkasta halkeamatta?

sauma1

Tätä selvitin laittamalla koko NatureHike rinkan arkkupakastimeen -22 asteeseen kahdeksi vuorokaudeksi. Ehkä se antaisi jotain suuntaan vinkkiä, kuinka käy.

Kahden päivän pakastuksen jälkeen muoviosat olivat toki kohmeiset, mutta toimivat lohkeamatta.

Selkäpuolen alumiiniset säätöosat toimivat myös hyvin.

Saumat kiinnostivat. Tutkin saumat ja ne olivat kohtuullisen hyvin ommellut, tikin pituus voisi olla mielestäni tiheämpi kestoa ajatellen. Varsinaisia saumapakoja ei ollut havaittavissa, rinkan täytettyäni jotkin kohdat hieman ”irvistivät” joutuessaan venytykseen. Kaksinkertaisia saumoja oli vetimien liitoskohdissa.

Kiristyshihnojen materiaali on hieman kevyempää. Testasin hieman polttaa hihnaa sytkällä ja materiaali sulaa, vertasin asiaa omaan rinkkaani ja siinä sai pidemmän tovin kärytellä hihnaa, ennen kuin se alkaa hieman sulamaan.

Säädöt rinkkaan oli todella helppo saada itselleen sopivaksi!

Lantiovyön, olkahihnojen ja viilekkeiden säätö oli yksinkertaista. Mieleen tuli Ospreyn lapsenkantorinkan säädöt tästä. Säädöt sai nopeasti kohdilleen ja selän tukiosa tuntui hyvältä. Säätöjä sai rinkan ollessa selässä helposti kiristeltyä vielä. Selässä yläselälle ja ristiselälle omat tukipaneelinsa ja ilma kulki hyvin niiden välissä.

Olkaimet ovat melko jämäkät, mutta sisällyksen materiaalista ei ole tietoa. Lannevyö tuntui hyvältä ja se oli pehmustettu melko paksulti, toisella puolella oli pieni tasku.

Lannevyön säätövara on runsas ja täydessä painossa säätö ei luistanut paikoiltaan. Rinnan yli kulkeva tuki oli myös helposti säädettävissä, mutta itselläni säätö liukui löysemmälle herkästi ja säätövaraa oli vähemmän verrattaen lannevyöhön. Rinnan yli kulkevaan säätimeen oli sijoitettu myös pilli. Tumppujen kanssa toimittaessa pienempien klipsien käyttö voi olla vaikeampaa koon vuoksi.

Ulkopinnoilla oli ylhäällä yhdet lisätavaran kiinnitykseen sopivat hakaset. Rinkan ulkopuolella kulkee useammat remmit klipseillä, joihin tavaraa saa lisää kiinnitettyä.

Käytännössä, kun lähdin rinkkaa maastoon kokeilemaan, sainkin sitten tuntuman kantomukavuuteen ja näppäryyteen.

Pakkasin rinkan 20 kg:n painoiseksi ja tällä painolla tuon kokoisella rinkalla saa tehtyä hyvin pidemmänkin reissun. Pakkaamisessa oli haasteellisempaa se, että rinkkaa ei saa sivusta tai edestä auki. Näin ollen pakkaaminen tapahtuu ylhäältä tai alhaalta. Ylä- ja alaosan jakaa sisältä narulla toimiva kangas, jonka saa vetimellä auki tai supistettua.

Ensimmäinen pieni seikka, mihin olisi itse halunnut muutosta oli nostokahva,se jäi helposti ylä hupun alle piiloon ja siinä ei ollut muovi vahviketta, jolloin rinkkaa on helpompi mielestäni nostella.

nostokahva

Kun rinkan oli säätänyt itselleen sopivaksi, niin tämähän tuntui mukavalta selässä!

Vettä alkoi sataa ja tämä oli toisaalta ihan positiivinen asia, sain sadesuojan testiin. Sadesuoja oli sijoitettu rinkan alaosaan selkää vasten pieneen taskuun. Sadesuoja oli kiinnitetty rinkkaan pienellä hihnalla, jossa säädön varaa. Ainakin tämän sateen tuo sadesuoja piti hyvin.

Sivuilla olevat verkkotaskut olivat mukavan syvät ja sinne mahtui 1,5l juomapullo.

Pysähdyttäessä ruokatauolle piti avata alatasku. Alataskun avaaminen oli hieman vaikeaa, koska vetoketjut jumittivat ja kangasta jäi väliin. Myös tavaroiden kaivaminen rinkasta oli mielestäni vaikeampaa, koska niihin ei päässyt ylhäältäpäin käsiksi. Siksi pakkaamisessa saikin olla tarkkana, mitä mahdollisesti tarvitsee nopeammin saataville rinkasta.

Rinkan edessä oleva tasku puolestaan oli kiva ominaisuus.

Itse laitoin sinne parit lintu- ja kasvikirjat, jolloin ne olivat helposti saatavilla. Pieniä asioita, mitä olisi toivonut rinkkaan olisi ehkäpä ylätaskuun avaimille pidike, pari pientä sisätaskua olisivat käytännössä hyvät, materiaalien siistiminen pienemmissä kiristysnauhoissa ja -nyöreissä.

Kokonaisuus on kepeä

Hyvää rinkassa oli ehdottomasti helpot säädöt, jotka tuntuivat kannettaessa hyviltä, eivät hiertäneet mistään. Yllättävän tukevaltakin rinkka tuntui kannettaessa. Edessä oleva tasku oli myös plussaa, esimerkiksi itse lapsen kanssa liikuttaessa hänen aurinkolasit tai lisätumput olisi siihen helppo laittaa.

Miinusta rinkka saa materiaalista, joka on ohutta, uskon että kovemmassa käytössä käyttöikä ei ole kovinkaan pitkä, mutta varovaiselle käyttäjälle jollain tapaa sopii: jokainen meistä tietää itse, onko enemmän varovainen vai ronski tyyppi.

Myös vetoketjujen heppoisuus saattaa vaikuttaa käyttömukavuuteen. Ne tuppaavat rikkoutumaan varovaisellakin käyttäjällä, jos vetskareissa on jumitusta.

Miinuksen rinkalle antaisin siitä, että sitä ei saa edestä auki, käytännössä esimerkiksi talvipakkasella ei ole mukavaa kaivaa koko rinkan sisältöä esille saadakseen tarvitsemansa.

Rinkan tuotekuvauksia lukiessani voisin todeta, että sana outdoor camping on kuvaava. En itse ostaisi kyseistä rinkkaa vaellusrinkaksi, mutta hyvänä kevyiden retkien rinkkana kyllä toimii.

Oma käyttötarkoitus määrittää sen, millaisen rinkan itsellesi valitset. Toivottavasti tämän artikkelin tiedoista on apua rinkan valinnassa ja saat vastauksen kysymyksiisi, jos olet törmännyt tähän tuotteeseen ja mietit sen ostamista!

Lompakon paksuuskin vaikuttaa: joku haluaa investoida enemmän ja joku toinen vähemmän

Noin satasen hintaluokassa tämä NatureHiken rinkka on varmaan oikeassa hinta-laatusuhteessa verrattuna tässäkin artikkelissa mainittuihin muihin rinkkoihin. Kevyet Exped-rinkat maksavat tuplasti, Deuterin vastaavan kokoinen melkein kolme kertaa enemmän ja Kajka yli kolme, mallista riippuen jopa neljä kertaa enemmän.

Kuten jo aiemmin mainittu, materiaalit tuntuivat hyvin erilaisilta ja laatuerot muodostuvat yksityiskohdista, käytännöllisyydestä ja todennäköisesti myös tuotteen tulevasta käyttöiästä. Yrityksillä on myös erilaisia kierrätys- ja kompensaatiomaksuja tuotteidensa ympäristövaikutuksen vähentämiseksi: NatureHike ei tällaisia ole listannut sivuilleen. Hintaerot ovat siis hyvin perusteltuja.

Mitä muuta voi saada satasella?

Satasen hintaluokka oli aiemmin meille tästä keskustelleille, Annelle ja minulle, hieman tuntematon. Ajattelimme niiden rajoittuvan halpakaupoissa myytäviin Retki- ja Vaeltaja-tuotteisiin. Huomasimme kuitenkin pian tutkiessamme asiaa tarkemmin, että olemme olleet epätietoisia, sillä Vaude, Halti, Helsport ja Bergans, jotka ovat meille tuttuja merkkejä, myyvät rinkkoja 80-140 € ja tarkemmin ajateltuna olemme nähneet näitä myös käytössä liikkuessamme kansallispuistoissa ja erämaassa.

Olisi mielenkiintoista jatkaa tutkimusta, mutta tällä erää testistressi jäi tähän yhteen tuotteeseen. Alkuperäiseen kysymykseemme muutaman lauseen yhteenveto: halvalla saa jonkinlaista, mutta ominaisuuksista, kestävyydestä ja ehkä eettisyydestäkin joutuu joustamaan!

Minkä hintaluokan tuotteen sinä valitsisit ja miksi?

Loppukesäisin terveisin, Suvi

Suvi kirjoittaa myös omaa Eräipana-blogia.

Yhteistyö: NatureHiken rinkka on saatu E-villen verkkokaupastatestiä varten. Artikkeli sisältää kaupallisia tuotelinkkejä myös muihin verkkokauppoihin.

Ruoveden suuntaan osa kaksi,Runebergin lähde ja minä itte tahtoo

Jatkoa Ruoveden päiväretkelle,kun nappasimme mummon matkaan,suuntasimme ensin ryövärin kuopalle ja siitä matka jatkuu.

runrbeg3

 

Suuntasimme takaisin tulosuuntaame ja kohti Ruoveden keskustaa. Ruoveden keskusta kuhisikin ihmisiä,hurjasti motoristeja ja oletettavasti mökille matkaajia. Kaunis sää ajaa ihmisiä liikkeelle 🙂 Ruoveden keskustasta itse runebergin lähteelle on noin kilometri ja opaste kyltti selvästi esillä tien varressa,keskustasta tultaessa suoraa ettenpäin ja tie lähteelle kääntyy oikealle peltojen keskeltä.

Harmiksemme huomasimme että parkkialueelta oli poistettu siellä ennen olleet pöydät ja tuolit sekä wc:t. Oli kuitenkin nälkä jo pikkuhiljaa joten siinä sitten sovellettiin retkiruokailua asfaltilla. Käyhän se näinkin,mutta pöytä ja tuolit olisi olleet kiva lisä. Myös lähteen luona ei kyseisiä asioita ollut.

runeber1

Hurjan hyvä retki lisä tuo mummo,sai kokkailla rauhassa kun mummo ja ipana kiisivät ympäri parkkipaikkaa ja puskaa kiharat liehuen. Kaasukeitin on kyllä monesti ollut pelastus,etenkin tänä kesänä kun metsäpalovaroitukset huusivat punaisena ympäri Suomen! Kaasussa se hyvä puoli,että se ei vie juuri tilaa tai paina repussa,käyttö myös helppoa ja erittäin tehokasta. Vaikka avotulessa on aina oma viehätyksensä ja tunnelma.Pimeinä talvi-iltoina laavulla yöpyessä,voiko olla hienompaa kuin nokipannu kahvit ja tähtitaivas..no se siitä haikailusta 😀

runeberg2

Ensin lämmittelin ipanalle kattilassa rehdisti purkkiruuan, ensin hieman vettä kattilaan ja purkin sisältö sekaan. Muutamassa sekunnissa se olin jo tosi poppaa! Eväs lautaselle ja mummo sekä ipana auton peräkonttiin (maailman näppärin tila!). Siinä mummo syötti tyytyväistä pikku miestä ja nyt pystyi itse laittamaan itselleen ja mummolle ruuan. Sama kattila pienellä huuhtellulla toimi hyvin. Valmis pasta pussi veteen ja siinä sitten 7minuuttia kiltisti kypsyteltiin asiaa. Kun ruoka oli valmis pystyi heti laittamaan kahviveden kiehumaan kaasulle. Pikku ipana viihdytti itseään meidän syödessä auton ratissa ajellen,koska parastahan on ”minä itte ajaa,äiti ei koske!”. Jälkiruokana pikakahvin (+maitojauheen=poltakielesi riski) keksejä ja ipanalle muumi hedelmä patukkaa+ puolukkamehua. Kamat pusseihin,roskat roskiin ja nopea vaipan tsekkaus.

Sitten kohti lähdettä! Lähde on heti parkkipaikan vieressä ja siitä kulkee reitti suoraan Ruoveden laivarantaan joka on 600m pituudeltaan oleva ”runopolku”. Lapsen kantorinkka otettiin mukaan varmuudeksi vaikka ipanan tahdilla olisimme laivarannassa viidessä minuutissa 🙂

kielto

 

Lähde oli ihanan kirkas ja kylmä,hieman kasvillisuus sen ympärillä oli kasvanut sitten viimekesän. Lähteelle oli myös tullut kyltti jossa todettiin ettei vesi täytä juoma veden kriteerejä. Itseäni ajatellen mietin että onkohan noin,mutta varmuudeksi puhdistin veden vedenpuhdistimella koska ipankin sitä juo.

 

Koska ilma oli ihana ja kiirettä ei ollut,sekä ipanassa oli virtaa vaikka koko Pirkanmaalle,jatkoimme polkua kohti laivarantaa. Matkalla eli eri runoilijoiden kirjoittamia runoja pikku kylteissä,olihan tämä runopolku. Sekä mukavia vadelmapuskia 🙂

 

 

runeberg7

Myös peltoaukean kohdalle rantaan oli tehty polun ympärille ”seipäistä” kuja.Tukka tuulessa hulmuten siinä sitten kipitettiin.Tätä polkua pitkin pääsisi myös lastenvaunuilla,tosin lähteeltä alkupätkällä voi tarvita apua loivien portaiden kanssa.

runeberg5

 

laivaranta1

Käytiin rannassa ihailemassa maisemia ja jatkettiin matkaa. Kai se oli ”ihan pakko” palkita itsensä,mummo ja ipana laivarannassa jäätelöillä.

Laivarannassa on rantaravintola josta saa kotiruoka lounasta,pikkunälkään suolaista naposteltavaa,salaatteja ja tuhdimpaa ruokaa kuten ribsejä,täytettyjä leipiä,burgereita ja oli lasten annokset myös.

Vieressä oli myös laiva M/S Katarina jossa oli ainakin grilliruokaa ja anniskelu alue. Myöskin S/S Tarjanne Tampereelta liikennöi tänne,siinä mukava kesä päivän vietto tapa myös kauniissa maisemissa”Runoilijan tiellä”.

Palatessa istuskeltiin ihailemassa vielä maisemia ja juotiin mehua,pikkuisen lutrattiin lähteen vedellä. Ipanan mielestä vanha ruosteinen putki oli selvästi käärme ja sitä siinä sitten ihmeteltiin ja todettiin asia vaarattomaksi 🙂

runeberg10kultaseniLapsen silmin kaikki on jännempää,miltä viidakolta tuokin ympäristö näytti puisine kaarisiltoineen ja suurine saniaisineen! Muutama orava pongattiin puskassa kurkkimassa,sudenkorentoja liihotteli rannantuntumassa ja haarapääskyjä liihotteli runsaasti ravintolalla.

 

Runebergin lähde ja sen ympäristö on mukava paikka viettää aikaa ja täällä lapsen on minun mielestä ainakin helppoa ja turvallista tehdä omia tutkimuksia.

Toki aina pitää muistaa punkit,ampiaiset ja käärmeet. Itse käärmeitä karkoitan tömistelemällä ja ipanakin tietää jo että tömistellään niin käärmeet karkaa.

 

 

 

 

 

Vähän Historiasta: Itse lähdehän oli aijemmalta nimeltään Kirstan lähde. Vasta myöhemmin kun kansallis runoilijamme Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) ilmaantui paikalle vaihdettiin nimi. Runeberg toimi tuolloin kotiopettajana Ruovedellä ja tienasi sillä opiskelu rahaa. Runebergin tunnetuin teos onkin vänrikki Stoolin tarinat,Suomen sodan sankareihin hän juuri Ruovedellä asuessaan tutustui ja toimivatkinilmeisimmin tekstin innoittajina sekä esikuvina. Runebergin lähteellä väitetäänkin syntyneen runon ”sua lähde kaunis katselen”:

Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.

Kas, tuoll’ on pilvi loistava,
ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan –
hyvästi varjoinen.

Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

runeberg tämä yhteskuva

Ei muuta kun kaikinpuolin hyvää alkanutta loppukesää kaikille ❤ Hieman erilaisiin retkitunnelmiin seuraavaksi.