Ipana lähtee Pohjois-karjalaan osa 3. Kolin tukalan kuumat kalliot

 

Koli,tuo muinaisen vuorijono Karelidien jäänteet. Ajatus Kolin vaara maisemista oli sykähdyttävä. Tarkoitus oli kiertää kolilla lenkki ja olla siellä teltassa yötä,soveltaa reiteistä noin 25km pitunen lenkki yhteensä. Mutta kuten aijemmin todettu,oli helle hieman liikaa pidempään patikointiin jossa paljon korkeita nousuja. Toinen niin sanottu vastoinkäyminen ja pettymys oli että lautta lieksasta Pielisen yli Kolille olilakannut liikennöinnin. Soitin Kolille kuultuani asiasta ja varmistin vielä,kyllä..lautta oli myyty. Olisi ollut ihanaa päästä katselemaan rauhassa maisemia ja samalla säästää itseään autolla ajamisella. Jouduimme kiertämään ensin Nurmeksen kautta alaspäin Kolille,matkaa Nurmeksesta kolille oli reilun tunnin ajo eli pyöreästi 80km + tukikohdastamme ensin Nurmekseen. No,eipähän sille mitään voinut ja Kolille haluttiin kuitenkin!

Hurautettiin sitten heti aamutuimaan kun lämpöä oli ulkona vain se +27. Varustauduttiin päiväretkeen erityisen hyvin tuon kuumuuden takia. Mukana oli vettä 2x 1,5l ja vedenpuhdistin mukana,katsottiin  issä olisi kaivoja ja mitkä reiti kulkisivat purojen kohdilla. Ruuassa ja välipaloissa pitäisi olla suolaa mukana kantajille 🙂 Aurinkorasvaa,aurinkolasit,lippis,hyttys myrkky,kantorinkan aurinkosuoja. Tuolloin ei ollut ihme kyllä,metsäpalovaroitusta. Mukaan napattiin kevyt kaasukeitin varmuudeksi mukaan. Ruokana oli makkaraa,sen voisi joko grillailla tai laittaa pannulla. Varmuudeksi kuivaruokaa mukana,pastaa kermakastikkeessa helposti ja tästä tuo 1v10kk tykkää myös+sosepurkki. Välipalana taskuun tällaiselle päiväretkelle oli napattu pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä aikuisille. Ipanalle oli näppärää smoothieta ja kaurakeksiä herkkuina. Toki mustikan varvut käsissä tuo pikku tyyppi rinkassan hillui.

Saavuttiin Kolin parkkipaikalle joka oli aivan tupaten täynä. Onneksi kävi hyvä onni ja joku lähti renkaat vinkuen paikalta ja saatiin paikka.

Siitä sitten hissillä Luontokeskus Ukon pihaan ja tasoittava kahvi hetki pihalla ennen reitin valintaa. Ipana oli nukkunut mukavasti koko ajomatkan 1,5h Kolille asti,nyt sitten oltiinkin ihan kärppänä uudesta miljööstä. Poika sai juoksennella tovin ja huutaa ”tästä lähtee,tästä lähtee!” ja siitä se raketti todellakin lähti! EA-pakkauksessa onneksi on laastatari pikku asfaltti pipeihinkin ja puhdistus ainetta. Kunnollinen tankkaus nestettä lapselle,puhdas vaippa ja menoksi sitten.

Ensin käytiin katsomassa hiihtohissejä,koska rinkasta kuului vaativa käsky isojen koneiden katsontaan 🙂 Lopulta lenkki lähti suuntaan Ukko-Koli,Akka-Koli ja Paha Koli. Reitit oli erittäin selkeästi merkittyjä ja ihmisiä oli todella suuria määriä liikkeellä. matkalla Akka-Kolille oli maastoon laitettu hauskoja loitsuja luettavaksi. Alku osa reitistä oli vielä esteetöntä ja sitä olisi voinut kulkea vaunujen kanssa (esim huippujen kierros 1,4km rengasreitti olisi rattaille sopiva ja osa Ukko-Kolin matkaa olisi myös vaunuille passelia). Matka taittui mukavasti ja lämpö nousi,myös kropassaan sen tunsi hurjana hikoiluna. Nousut olivat vielä maltillisia mutta kuumuus tekee tehtävänsä. Tauko jo Ukko Kolin näköala paikalla oli ihan tervetullut vaikka vauhti oli hidasta. Voi kyllä taas vetää happea ja ihmetellä Suomen luontoa! Hetkisitten oltiin tasaisella suolla ja nyt korkealla kukkulalla ihailemassa vesistöä ❤ Tämä nähtävyyskohde oli hyvin täynä ihmisiä ja oli oma hommansa saada valokuva jossa ei olisi muita.

Jatkettiimpa sitten matkaa. Nyt nähtiin koko Itä-Suomen hurjin eläin koko matkan aikana,vaskitsa keskellä polkua joka sitten kauhuisaan luikerteli puskaan. liian nopea vanhalle järkkäri kameralleni 😀 Nyt polku oli jo sellaista että kantorinkka oli tarpeen,samoin kuin kengät joissa hyvä ura pohjissa. Aurinkolasit ja lippis,erittäin hyvä olla päässä. Tällä reissulla oli ipana minulla kannettavana ja miehellä 35l päiväreppu. Päällä iselläni noiden kenkien lisänä oli puuvillaiset kevyet shortsit ja urheilu T-paita josta osa merinovillaa+ureilu rintaliivit sukat oli hyvä olla myös hengittävät. Pojalla oli pitkät housut jalassa suojaamassa auringolta ja itikoilta. Etenkin tauoilla pitkäthousut oli hyvät jo ihan punkki vaaraa ajatellen,sukat ja sandaalit tyylikkään Suomalaisesti muuten 😉 . T-paita ja aurinkohattu somistivat yläosaa lapsella.

 

Tulimme risteykseen jossa kiinnostus heräsi kiertämään Paimenenpolku (2,5km),siellä olisi myös tulipaikka ja kaivo loppupäässä Paimenenvaarassa,sinne siis!

Jylhät kalliot vaihtuvat tasaisemmaksi lehtipuu metsiköksi ja sieltä se tulipaikkakin löytyi hetken kuluttua.

Paikka oli tosin melko epäsiistissä kunnossa,roskia oli melkoisesti. Tulipaikan ympärillä oli suuria kuusia varjostamassa auringolta,mutta oheistuotteena oli itikat. Savu onneksi ajoi pois öttiäisiä jonkin verran.

Kaivolla olikin yllätyksenä kyltti jossa kerrottiin ettei vesi ole juomakelpoista. Syytä siihen ei tullut mikä vedessä oli vikana. Käytimme itse vettä puhdistimenn kautta,koska melkein kaikki vesi oli jo juotu.

 

grillailtiin siinä makkarat ja ipana sai kipitellä rauhassa,toki vanhemman seurassa jotta mahdolliset käärmeet havaittaisiin ja muistettiin tömistellä maastossa. Ipana sai sosetta ja puolikkaan makkaraa myös. Vaipan vaihto sujui nyt jo helposti seisaallaan ja kosteuspyyhkeet ovat hyvä ratkaisu muös tahmaisten sormien pyyhintään.

Matka jatkui ja otimme suunnan takaisin risteykseen jossa Paimenvaaran tulipaikan kyltti oli ja opasteet itä suuntaan jossa olisi jälleen vaara maisemia järvineen. Päädyimme kiertämään Kolinuuron kierroksen joka on 3km pitkä.

Kolinuuron kierros oli jo aika raskas. Nousuja oli paljon ja osa niistä oli portaita,itse arvioisin että kohtuullisen painavan rinkan (n.17kg yhteensä lapsen ja sisällön kanssa) saa olla peruskunto hyvä jo kuumuudenkin vuoksi.

 

 

Osa tätä Kolinuuron kierrosta oli myös melko juurakkoista ja välillä mutaista. Maisemista pystyi silti nauttimaan ja tarkkailemaan eri eläimiä ja kasvistoa. Mitään kovinkaan eksoottisia eläimiä ei valitettavasti tavattu kuten lapinuunilintua,liito-oravaa tai rupimanteria. Kauniita huhtasinisiipiä sentään näkyi ja neidonkenkää nähtiin kasvavan.

Juomataukoja pidettiin pari ennen kuin saavutettiin lähtöpiste eli luontokeskus ukko. Välipalaa nautittiin kauniissa Pielisen maisemissa yhdellä lukuisita levähdys paikoista. Ipanakin sai jaloitella ja herkutella kekseillä ja mehulla,smoothielle ei ilmeisesti ollut makkaran jälkeen tilaa masussa.  Lapsen oli koko reissun aja helppo saada vettä koska kantorinkan sivutaskussa on verkkokotelo johon pullo mahtuu ja isi sai siitä tarjota helposti pulloa lapselle.

 

Itse sain juotavan aina miehen repun sivutaskusta helposti Tälläkin reitillä tuli paljon ihmisiä vastaan ja reitti oli selkeästi merkitty. Välillä syntyi ongelmia kun polulle oli kaatunut puita ja ei tiennyt menisikö rinkkansa kanssa yli,ali vai kiertäisi. kaikkia kaatuneita puita ei oltu ilmeisesti vielä sahattu polun kohdilta siis katki. Mutta kaunista oli! Pikku ipana ei kylläkään tainnut muskan syömiseltään sen kummemmin metsää huomata edes,yhdellä kukkulalla totesi vain ”iso kivi,kaivuri tuo,mummon pihassa iiiso kaivuri”. Välillä lapsi keskittyi äidin korvien hiplaamiseen tai mustikoiden tunkemiseen äidin korviin.

Voisin sanoa että tälläkin kertaa muutaman tunnin retkellä ipana ei ollut moksiskaan koska sai jalotella säännöllisesti,ei ollut nälkä ja oli tekemistä rinkassa. uskon että on toki myös tottunut tähän tapaan liikkua ja metsä ympäristönä tuntuu tutulta. myös juttelu lapselle ja kertominen mitä ympärillä on luo varmaan myös jollain tasolla turvallisuuden tunnetta.

 

Koli oli mukava kokemus vaikkakin ihmisiä oli hyvin paljon liikkeellä. Reitit olivat selkeitä ja niihin oli etukäteen helppo tutustua vaikka kysymällä luontokeskuksesta reitti ehdotuksia omia tarpeita ajatellen. Vaikka itse rakastan kesää niin tässä tulee nykyään sen varjopuoli esiin,liialline kuumuus rajoittaa jonkin verran reittien suunnittelua ja varustelua. Ei se mahdotonta ole,mutta missä mennään mukavuusrajan toiselle puolelle, kun pitäisi nauttia sekä pitää hauskaa perhe aikaa? Yksin teen näin helle aikaan joskus rankempia hiki reissuja,joka tietty riippuu miten työajat ja mies tuumii/muu lapsen hoitaja 🙂

Kolia voi kyllä suositella monipuolisuuden vuoksi,lyhyitä rengasreittejä on saatavilla hyvin ja luonto on kaunis. sieltä saa ainakin myös vuokralle lapsenkatorinkkojakin huomattiin. Mutta jos haljaa hiljaisuutta niin nuo pidemmät reitit tarjoavat kuulemani mukaan sitä ❤

Tämä meidän Kolin kokemuksesta 🙂

 

Ipana lähtee Pohjois-Karjalaan osa 2. Telttaan mars Änäkäisellä!

Koska helle oli melko huikea +27c lomalla itä-Suomessa päätimme ottaa tasaisemman maaston telttailu kohteeksi kuin suunnitellun Kolin. Kolmen hengen varusteet ovat kuitenkin yhteen rinkkaan melko massiivisen painoiset. Vaikkakin lapsen kantorinkkaan mahtuu jotakin tavaraa niin tuossa helteessä tavaran raahaamisesta ei nauttisi kyllä niin äiti kuin isäkään. Tarkoitus olisi kuitenkin NAUTTIA luonnosta,ei SUORITTAA jotakin survivor tyylin ”pakko jaksaa vaikka väkisin” leiriä verenmaku suussa ja mäkäräiset päänahassa. Kolin jylhät kalliot saivat odottaa päiväretken muodossa,näin pääteettiin.

 

Änäkäinen,tuo historiallisen Rukajärventien varressa oleva alue,aivan mahtava (etenkin jos pitää lähi historiasta). Mökiltämme joka toimi tukikohtana ei ollut kovinkaan pitkää matkaa tuolle historialta tuoksuvalle alueelle. Nurmeksesta Änäkäiselle on matkaa noin 57km. Alueelle pääsee myös talvisin,ihmisiä kun asuu Rukajärventien(eli Kivivaarantie) varrella ja Änäkäisen Saarijärven alue pidetään myös auki talvisin.

 

 

 

Otimme parkkipaikakasi autolle Kivivaaran opastuspisteen pysäköinti alueen,josta voisi jatkaa vielä autolla tovin eteenpäin Syväärven pysäköinti alueelle,missä mahdollisuus karavaani majoitukselle. Yöpymis kamat jäivät autoon vielä ja 35l päiväreppuja lapsenkantorinkka lähtivät matkaan.

Änäkäisellä kulki muutamia talvisotaan perustuvia reittejä;lyhyitä alle 1km reittejä ja jatko mahdollisuuksia vaikka karhun polulle. Tällä hetkellä harmi oli että kiinnostava luolakierros oli turvallisuus syistä suljettu. Luoliin ei päässyt sisään romahtamis vaaran vuoksi ja kieltämättä se harmitti. Siitä myöhemmin sitten 🙂 Toivotaan että muutenkin alueen kunnossapito saa rahoitusta!

Änäkäisen parkkipaikalla Kivivaaran opastuspisteellä oli hyvin selvät opaste taulut joista selvisi alueen tiedot ja esim.kalastusluvat ja telttailu/matkailuauto/vaunu mahdollisuudet. Alueelle tultaessa oli nähtävillä jo mahtavia irtokivi lohkareita jotka olivat toimittaneet passarivaujen ajo esteiden virkaa. Tauluista ja opasteista näkyi selvästi minkä värisillä ympyröillä mikäkin reitti oli merkattu.

Alueen historiaan liittyen oli paikalla myös hyvät tiedoitteet mitä täällä Änäkäisellä ja Rukajärventiellä oli tapahtunut,viivytysasemana kun toimi talvisodassa. Monille Rukajärventie onkin elokuvista varmaan tuttu. Voinen omasta puolestani sanoa että iho veti kananlihalle kun tuolla kulki,melkein pystyi kuvittelemaan miehet juoksuhautoihin ja panssarien ääniä ympärilleen!

Päätimme kiertää siinä +27 asteen helteessä kepeän 3,2km mutta siten että otimme ensin lisäksi korsukierroksen,tutkimme juoksuhaudat ja käveltiin karhunpolkua itse Saarijärven kierroksen aloitus pisteelle. Voidaan todeta että ainakin hyvät kengät olivat jälleen ehkä ykkös juttu. Maasto oli vaihtelevaa aluksi,kevyttä ylämäkeä,mutta helppoa polkua,keltaisin täplin merkittynä. Suo osuudella osa pitkoksista oli hieman upoksissa joten saattoivat olla liukkaat.

Hidas tahti ja juominen oli kyllä tällä säällä erityisen varteenotettavaa,myös lapsen suojaaminen auringolta oli huomiotava(aurinkorasva ja kantorinkan aurinkosuoja). Onneksi tällä hetkellä ei ollut itikoita ilmassa,liekö hyvä onni vai kevyt tuuli joka ilmassa väreili. Luonto oli aivan täydellisen hiljainen ihmisisten aiheuttamista äänistä ja Syväjärvellä järvellä uiskenteli yksinäinen isokoskelo. Tälläkin retkellä ipana veti mustikoita koko rinkassa olon aijan, ”tahtoo kaakkii” kuului tasaisin väliajoin (halvat on herkut 🙂 ). Kaiken kaikkiaan lapsi oli hyvän tuulinen ja katseli tarkkana ympäristöä. Uskon että osa lapsen iloisuudesta johtui siitä että sai olla lomalla ja vanhempiensa sekä kummitädinkin kanssa ❤

Pidettiin yksi jaloittelu tauko pojalle ja täytettiin vesipullot Saarijärvestä sekä ipanalle välipalaa banaanin ja mehun muodossa. Tässä kiitteli kyllä tuon vedenpuhdistimen olemassa oloa! Tällä helteellä vesimäärien mukana kuljetus veisi kyllä mehut ja tilat repuista. Tiedossa kun oli että alueella tosiaan on järvi. Ennakkoon oli siis hyvä tutustua paikkaan ja kysyttin ipanan kummitädiltä vinkit,hän kun on näiltä kulmilta kotoisin. Jaloittelu tapahtui siis Saarijärven pohjois päässä jossa oli laavukin sekä kuivakäymälä ja yksi kalastaja paikalla.

Vasen kuva Saarijärven jaloittelu paikalta ja oikean puoleinen etelä puolelta Saarijärveä.

Siitä sitten jatkettiin kävelyä helpossa maastossa ja tulimme Saarijärven eteläiseen osaan jossa oli jopa kota,kuivakäymälä,myös keittokatos ja jätteiden lajittelu piste löytyi. Toinen pysäköinti paikka ja matkailuvaunu/auto paikka sijaitsi ihan vieressä (välikankaan pysäköintialue).

 

Päätimme pystyttää teltan paikkaan jossa olisi tulenteko mahdollisuus (vielä ei ollut metsäpalovaroitus voimassa tällä alueella) ja mistä saisi helposti vettä+ei ketään muita paikalla. Toki nyt yöpymis tarvikkeet piti noutaa autolta. Teltta paikka löytyi simppelisti Änäkäisen järven eteläpuolelta josta oli helppo hakea autosta tavarat. Isi jäi ipanan kanssa virittelemään tulia ja kävelemään järven rantaan käpyjä heittelemään kun mamma kipitteli autolle törmäämättä edes oravaan. EA-pakkaus jäi onneksi tällä retkellä käyttämättä,tosin tuskin karhun puremaa sillä edes paikattaisi. Hydrokortisoni oli kyllä miehellä kovassa käytössä koko matkan ajan,reppana.

Siinä saikin alkaa jo iltapalaa tekemään kun saatiin teltta kasattua ja patjat kohdilleen 😉 Tulella paistettiin kuninkaallisesti makkarat ja itse ipana sai vielä puuroakin joka kulkee mukana minigripissä näin matkoilla. Tehtiin vielä iltapuhelu mummolle,eli tälläkertaa kentät oli vielä saatavilla. Venäjän rajalle oli noin 10km tästä. Hammas pesut ja pisut,sitten sai pikkumies lähteä nukkumatin mukaan. Koska poika on tottunut nukkumaan teltassa niin unen tulo on kohtuu helppoa (ellei ilta hepulleita ja möyrimisiä lasketa 😛 ). Ipana nauttii telttailun jännityksestä ja omasta pikku pussistaan (Haglöfs Pavo 110cm ja poika nyt reippaat 86cm,alla Thermarest neoair Xtherm alusta jonka päällä solumuovi..eli makuupussi oli kyllä auki tällä säällä!),pupu kainalossa uni tulikin nopeasti ja äiti & isi sai ihailla hämärtyvää luontoa kahvia juoden.

Nämä on niitä hetkiä jotka vetää hiljaiseksi: kesäinen yö,hiljaisuus (korkeintaan karhu tai susi jossain puskassa..) puitteet joissa tätä maata on puollustettu ja pikku perhe kasassa. Tästä syystä minä tätä teen ❤

Aamulla ennen kukonlaulua nousu,niinkuin aina. Ipanalla on aina aamuvirkkuisuus,meni sitten mihinaikaan hyvänsä nukkumaan. Siinä sitten aamupuurot tehtiin kaasulla,samoin myös kahvit heti ensimmäisenä. Pojalle menee näin retkillä maitojauhe hyvin ”ykkös” aamupalana ennen puuroa. Sekin helppo laittaa vain minigrippiin reppuun mukaan. Puuroon saatiin kivasti höysteet mustikoista ja parista mäkäräisestä 😀

Telltta kasaan,roskat mukaan ja paikat siihen kuntoon kuin kukaan siellä ei olisi ollutkaan. Koska vire oli hyvä niin teimme vielä pikku kierroksen maastossa tavaroiden viennin jälkeen. Aivan mahtava paikka ja minun mielestä sopii näin alle 2v:n kanssa helpoksi retkikohteeksi. Auton saa todella lähelle myös tarvittaessa teltta paikasta riippuen,aivan huippua vielä kota mahdollsuus (ei ole siis lukittuna). Tänne tehtiin vielä toisille poluille päiväretki,joten siitä voi vielä riipaista jotakin myös.

Seuraavaksi jotain muuta itä-Suomesta 😉

Ipana lähtee Pohjois-Karjalaan,osa 1 Ruunaan retkeilyalue!

 

Kun isi ja poika vetää päikkäreitä sai äiti tehdä jotain jännää,löhöillä ja kalastaa yksin 😀

Kesäloma pärähti käyntiin ja meidän perhe päätti suunnata auton nokan kohti Lieksaa. Ajatuksena oli että patokoitaisiin Kolilla ja telttailtaisiin niisä maisemissa. MUTTA ainahan suunnitelmat muuttuu,joten kirjoittelen nyt erilaisesta suunnitelmasta 🙂

Kesäyön hiljaisuus ja kauneus ❤

Vähän alustusta koko Reisusta näin alkuun:

Lieksa,yksi oma suuri Suomen rakkauteni! Nyt oli hyvä hetki viedä ipanakin sinne retkeilemään ja nauttimaan mitä upeimmasta luonnosta!

Pääkohteemme oli tarkalleen Nurmijärvi josta on itänaapuriin 15km,eli ihan susirajalla ollaan 🙂 Meillä oli käytössä mökki jossa oli osittain sähkö joka tuli aurinkopaneelista,eli saatiin tarvittaessa valot. Latureita ei voinut käyttää joten esim. puhelimet ladattiin autossa. Vesi tuli läheisestä kaivosta tai järvestä ja hella toimi kaasulla. Ihanan simppeliä,eikä jo näin ison lapsen kanssa tämä varustelu ole ollut ongelma. Mikä parasta,ranta ihan muutaman askeleen päässä ja hiljaisuus korvissa!

Ajomatkaan meni 10h,ei ihan yhden pysähdyksen taktiikka toiminut. Lapsi oli kyllä kiukuttelematta,mutta jaloitella oli pakko. Niin ja unohdin yhden retkialusen kotiin,joten sellainenkin piti napata matkalta (kiitos Kuopion partioaitan olemassaololle 🙂 ). Kirjoja luettiin,nukuttiin,syötiin keksiä ja mehhuu  ajomatkalla 😉

 

SITTEN ASIAAN:

Ruunaan retkeilyalue. Niitä maisemia en ollut itse aijemmin nähnyt joten otettiin ensimmäiseksi päiväretki kohteeksi ne kulmat. Lieksanjoki se siellä virtaa ja vauhdilla! Maisemat ovatkin todella monipuoliset ja samoin alueen historia mihin ehti hieman tutustu,historia kun kiinnostaa muutenkin. Hassuahan on että Ruunan koskilla ei yhdenkään kosken nimi ole Ruunaankoski. Joki itsessään lähtee liikkeelle Venäjän Karjalasta ja on noin 300km pitkä osa järvi/joki reittiä. Joki on Suomen 14:sitoista pisin joki. Uittoväylänä Lieksanjoki on ollut hyvin tärkeä meidän lähi historiassa. Vasta vuonna 1986 loppui puiden uitto Venäjältä jokea pitkin. Kivisiä uittopatoja on nähtävillä vielä joissan kohdin ja pari uittokämppää on myös säilynyt. Ruunaankosken retkeilyalueella on hyvät verkkosivut joihin kannattaa kyllä tutustua 🙂

 

Helle oli iskenyt oikein kunnolla alueelle joten oli syytä varustautua aurinkorasvakerroksella ja vesivarastoilla (eli vedenpuhdistin oli kokoajan meillä matkassa mukana. Käytössä nopeaksi,kevyeksi ja yksinkertaiseksi todettu Care Plus water filter). Rinkassa oli onneksi olemassa myös aurinko suoja joka kivasti plokkaa ötököitäkin. Hyttys spray oli kova juttu joka tapauksessa,käytössä pikkuiselle sopivaa hajutonta versiota. Alueella tulee huomioda että matkapuhelinverkot eivät välttämättä toimi (huom.SIM-kortin poisto hätäpuhelun ajaksi jos tulee tilanne!) ja raja-alueella saa mennä vain erillisellä luvalla. Nämä kannattaa muistaa jos lähtee pidemmille reissuille tuolle alueelle.

Päätettiin aloittaa kosken kuohujen ihastelusta. Parkkipaikalta kulki todella hyvä reitti koskien kuohuja katsomaan ja pituus vain600m/suunta. Tämä reitti on myös vaunuille ja pyörätuolillekkin passeli ja oli kyllä asiallisesti hoidettu. Varrella oli hyviä kalastus paikkojakin ja tuntui kalastajat sieltä hyvin kalaa saavankin! Tulipaikkojakin löytyi pari ohessa. Myös lintuja nähtiin polskimassa kosken kuohuissa,isokoskelo suki itseään kivellä ja telkkä uitteli poikastaan tarkkana. Muitakin lintuja poikasineen näkyi,mutta aina jotain unohtuu ja tällä kertaa ne oli kiikarit. Polku neitikosken kuohujen tarkasteluun oli kaiken kaikkiaan kulultaan helppo,tasaista polkua ja lankkusiltaa.Puu osat toki saattavat olla aina liukkaat tai jos hyppii kiville,eli tukevat kengät on hyvät. Itse pidän tällaisilla kuumilla keleillä ja helpoilla reiteillä syvä uraisia maastojuoksu kenkiä. Etenkin kun on lapsi rinkassa selässä on turvallisuus kaiken a ja o.

Koska pikku rinkkalainen viihtyi tällä Neitikosken katselmuksella hyvin ja kyseli 1v110kk taidoillaan kokoajan jotakin ympärillä tapahtuvasta saatiin aikaa kulumaan melko kauan.

 

Esimerkiksi kalastajat kiinnosti ja vastaan tulevat koirat 😀 Mutta mikäpä siinä,ei tällä +30 helteellä mieli teekkään juosta,vaan veden viileys ympärillä tuntui hyvältä.

 

Mini lenkin jälkeen päätettiin repäistä ja mennä luontokeskusta katsomaan kahvien merkeissä,tosin pikku pullahiiri veti munkkia ja vielä isin jätskiäkin,loma herkkuja 😉 Aukiolo ajat olivat mukavan myöhäiset klo:20.00 asti ja paikanpäältä sai turistisälän lisäksi kalastus ja retkeily kampetta.

 

 

Sitten matka jatkui toisella pikku lenkillä,eli otettiin helppo Närelenkki. Närelenkki on kepeät 2km rengasreitti,mutta siitä pääsee jatkamaan myös tuolle 113km karhunpolulle (to do listalla 😉 ) tai koskikierrokselle joka on 31km. Polun varrella oli tauluja joissa kerrottiin alueesta ja kytköksistä uittohommiin.

Polku oli helppoa kävellä lapsi selässä ja kuumuuskaan ei metsässä haitannut. Puroista sai helposti vettä tarpeentullen lisää suodatellen. Osa matkasta kuljettiin myös pitkoksia pitkin. Suon tuoksu oli jälleen huumaavaa ja samoin kyllä kangasmetsäkin havun tuoksuineen.

 

Ipanalle on syntynyt vakava mustikka addiktio ja kädessä piti olla kokoajan mustikan varpu josta sai marjoja kitusiin..ja kantajan niskaankin toki liiskattua 😉  Oma pää sai jälleen hyvinvointia pitkäksi aikaa tässä hiljaisuudessa ja rakkaiden ihmisten seurasta,meille sattui matkaan mukaan ipanan kummitätikin ❤ Tästä lenkistä nautti kyllä kaikki,helppo kulku,vaihteleva luonto,sopiva lämpö! Jos esitteessä sanotaan että hyvällä säällä polun kulkee tunnissa niin meillä meni kaksi. Uteliaisuus vie monesti voiton ja joitakin kasveja tai lintuja pitää pällistellä pidempäänkin 🙂 Ipanalle oli laitettu pitkäthousut näin itikka aikaan,se on paras keino suojautua kaikilta öttiäisiltä ja auringolta. Myös pitkähihainen takki on aina mukana ja hattu päässä. itseni onneksi on siunattu nahkalla joka kestää ötököitä todella hyvin ja tuntuu ettei ne minuun oikein iskekkään samoin kuin vaikka mieheeni joka todella käsii itikoista. Näin helteellä itsellä koituu helposti ongelmaksi astma,mutta siihen onneksi on apu aina taskissa jos happi meinaa loppua.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa että nämä kaksi lenkkiä sopii lapsille hyvin kulkemisen suhteen. Toki jos on nopea lapsi niin kosken rannat kyllä pelottaa ”vapaana” ollessa,ainakin itseäni. Mutta toisaalta,kävelyähän se on ja isompien lasten kiinnostus saattaa toki lopahtaa. Päivän saa kuitenkin kulumaan helposti jos vaikka pysähtyy evästelemään ja keksii pikku tietovisoja. Meillä ipana on vielä siinä iässä että rinkassa kulkeminen on helpointa ja tyyppi viihtyy kaiken lisäksi siellä hyvin. Taukoja toki pidetään jolloin ipana saa kipitellä vapaasti ja osia matkasta voi kävellä itsekkin. Seuraava etappi olikin sitten jotain ihan muuta 😉

Mukavaa hellesään jatkoa kaikille ja ei tehdä nuotioita!

 

Ipana suunnistus reeneissä

Niin,miltä tuntuu istua rinkassa kun mamma tahtoo suunnistaa paremmin? kyllähän sitä miettii että mikä mahtaa olla lapsen näkökulma kun isketään rinkkaan ja TAAS metsään. Välillä on suota,umpi metsää,niittyä,kalliota,rantaa,kantaja haisee hieltä,tähyilee ympärileen ja hihkaiseen ”ou jee tuolla se on!” tai pyörii ympyrää jalkaa polkien.

Tässä alkukesästä päätin että on pakko oppia suunnistamaan paremmin. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen eksynyt retkillä metsään. Syynä on voinut olla puhelimen akun loppuminen,kentän katoaminen tai kompassilla ja kartalla muuten vaan hahmotushäiriö. Toki nyt vaikuttaa myös se että pääsin luonto-ja eräopas kouluun. Nykyisessä työssäni sosionomina olen kiikuttanut marginaaliryhmiä metsiin,mutta suunnistus ei ole kuulunut niihin kuvioihin. Myö se että retkillä on mukana pieni lapsi,niin ei kuullosta houkuttelevalta olla eksyksissä. Lapsen kanssa olenkin ottanut turvallisia reittejä.

Jee! yksi putkilo löydetty!

Suunnistus ei loppujen lopuksi ole kauhean vaikeaa,mutta se miten hahmotat itsesi kartalle ja vertaat sitä ympäröivään maastoon on haasteellisempaa. Se että miten luet karttaa,maaston muotoja,karttamerkkien tulkintaa,välimatka eroja on tärkeää. Itseäni ei niinkään (ainakaan vielä) kiinnosta nopeus kilpailu mielessä,vaan että löydän turvallisesti kohteeseen ja osaan valita sopivia reittejä.

Ja eikun menoksi metsään! Kyllä sen oppii kun haluaa ja harjoittelee 😀

Nyt on ollut hyvin mahdollisuuksia viikonloppuisin napata kiintorasti kartta käsiin ja lähteä metsään! Iltarasteille olen päässyt mukaan harjoittelemaan nopeaa suunnistusta lajin harrastajien mukaan ja iso kiitos heille! Kiintorasteille onkin sitten ipana päässyt mukaan. Onneksemme kiintorasti kohde sijaitsee melko lähellä Tampereen kaupissa ja rasti kartan sai liikuntatoimesta 6e hintaan. eli melko matalalla kynnyksellä liikkeelle pääsee. Olen pyytänyt mukaan aina toisen ihmisen,hyvä säkä että ipanan yksi kummi sattuu olemaan pro suunnistaja ja päässyt mukaan. Miehen työaikojen puitteissa ja mummon menojen mukaan on sitten ipana mukana.

Maasto on hyvin vaihtelevaa tällä alueella ja siksi kartan luku on tärkeää. Pieni lapsi rinkassa ja kartassa kauhea jyrkänne edessä tai todella tiheä kuusimetsä,voiko ne kiertää ja misää sitten ollaan kartalla?

Tauon paikka ja käpyjen tutkimukset käynnistyy

Lapsen varustan aina hyvin näille suunnistus reissuille,parempi varautua hieman paremmin ”littet bätre” jääkiekko valmentaja Currea lainaten. Säästä riippuen lämmintä päälle,mutta aina muuten pitkähihaiset vaatteet,jo ihan punkki ja oksa syistä,sekä hattu päähän. Sade säällä ei lähdetä lapsen kanssa,ei olisi varmasti mukavaa istua rinkassa ja vaarallisuus lisääntyisi liukkauden vuoksi.

Kiireellä ei näillä suunnistus reissuilla mennä vaan tähdätään tarkkuuteen. Aikaa saattaa mennä vaikka koko päivä. Varautuminen syömiseen on siis oltava. Välillä kun on tiennyt että aikaa menee ja lounas tarvii nauttia matkalla,niin olen ottanut autoon valmispurkin/itsetehdyn ruuan ja kaasukeittimen,näin saa lämmitettyä näppärästi ruuan ipanallekkin. Jaloittelu taukoja pidetään myös jos on päivän mittainen reenaus meneillään,sen saakin mukavasti hoidettua välipala tauoilla jollain kauniilla paikalla ja tekee itsellekin hyvää ottaa lunginmmin. Jos sitä painaisi pinnakireällä ja kiireellä niin ei siitä tulisi kuin paha mieli kaikille! Vaipan vaihto onnistuu tässä iässä 1v10kk hyvin seisaallaan jo,mutta kuitenkin mukana on alunen jonka päälle voi kellahtaa myös 🙂

 

Poika on ilmeiseti tottunut elämänsä aikana tuohon metsässä oleiluun eikä rinkan näkeminen aiheuta kitinää vaan monesti ipana itse pyytää ”rinkka,rinkka,aa tahtoo rinkka”. Oletan siis että siellä on hyvä istua ja näkymät on hyvät. Samalla kun tuolla metsässä kiertää rasteilla höpötellään ipanalle kokoajan ja kerrotaan ympäristöstä. Siinä saa itsellekkin hyvää aivojumppaa kun miettii että mikä rehu tai tuo tintti se olikaan nimeltään 😀

Se miten suunnistus reenailu eroaa muusta retkeilystä lapsen kanssa on lähinnä siinä että että,kuljetaan muualla kuin valmiilla poluilla ja pitää itse ”käyttää päätä” kokoajan sekä huomioda selässä oleva ihminen samaan aikaan. Esimerkiksi onko lapsen asento varmasti hyvä,valuuko räkää,vesihrppyä,onko hattu edelleen päässä tai kengät jalassa,ehkä hyttysiä? Hyttysiin onneksi on löydetty hyvä hajuton hyttys spray ja tavittaessa hyttysverkko. Omat kengät on kyllä se ihan ykkös juttu varusteita ajatellen,pakko olla kunnolliset urat pohjissa ja hyvä tuki nilkalle. Mutta lapsi edellä tässäkin suunnistelu asiassa,jos poika alkaisi kitisemään niin kyllä sitä kotiin otettaisi suunta. Haluan että lapselle jää aina positiivinen ja kiinnostunut mieli retkeillessä/metsässä ollessa.

Nämä on osottautuneet omiin jalkoihin parhaiksi vaelluskenkien lisäksi.

Se että on toinen ihminen mukana on ollut todella hyvä,ei vain siksi että pitää huolta samalla myös ipanasta ja kurkkii helposti lapsen fiiliksiä rinkkaan. Mahtavaa on ollut saada todellakin kädestäpitäen neuvoa mieten pääsee kohteeseen järkevästi! Tätä sitten jatketaan ja jos sitä uskaltaisi kohta napata yksiskseen jonkin metsän jossa ei olisi kyseessä rastit 😉

Leppoisaa kesän jatkoa kaikille ja me lähdetään lomalle kohti Lieksaa ja Kolia ❤

Ipana ja ito ahvi kala

Juhannus,se myrskyinen aika. Vettä sataa ja tuulii työntää puuta vaakatasoon. Juhannus perjantai meni kotosalla tälläkertaa,ensin oli metsäpalovaroitukset ja sitten ainakin Tampereella kunnon myrsky! Saatiin onneksi muuta taapero seuraa pitämään juhannuksen herkkuhetkeä ja teltta majailtiin sisällä 🙂

Lauantaina olikin sitten jo kaunis sää,ei satanut hurjemmin ja aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Ilma oli kuitenkin liian kolea mahdolliseen rannalla uiskenteluun joten ajateltiin että napataan polkupyörät,eväät ja kalastus hommiin!

Itse ipana oli aivan tohkeissaan koko 1v.9kk olemuksellaan kun alettiin pakkaamaan. Lapsi tietää jo hyvin ja ymmärtää kun kerrotaan mitä tehdään. Onneksi ipana tykkää istua polkupyörän kärryssä,ihan huippu kapistus! Kärryyn kun mahtuu hyvin ”peräkonttiin”pari reppua ja ongetkin. Kärryt on kahdelle lapselle joten ipanan viereenkin saa vöihin vaikka nallen 😉

 

Koska sää oli hieman viileä laitettiin lämpöisesti päälle. Ajateltiin mennä Halimasjärvelle joka tarkoittaa että lapsi saa kävellä pitkospuilla ja metsässä. Päälle laitettiin sukkahousut,ulkoilu housut joissa kevyt vuori,pitkähihainen body ja vuorellinen ulkoilutakki,(mukaan myös varmuudeksi ohut huppari),lippis päähän,ohuet villasukat,kumpparit ja tumput mukaan. Ainahan pystyy vähentämään vaatetta. Evästä otettiin toki myös matkaan,ihan vain mehua,vesipullo,smoothieta ja pari hedelmä patukkaa. Niin ja toki matoja purkkiin käytiin kaivamassa,sotten kypärät päähän ja matkaan!

Polkupyörällä matkaan ei mennyt kuin viitisen minuuttia ja luonnonsuojelualueen rannalle sai näppärästi pyörät kiinni. Ipana hyppäsi innolla kärrystä ja lähti juoksemaan jo metsää kohti,jälleen saa kyllä olla ketterä omissakin liikkeissään tuon taaperon kanssa! Kävely matka kalastus kohteeseen on maltillisen lyhyt,noin 450m,siinä olisi pienenmökin rauniot ja laituri.

Halimasjärvi on syvyydeltään maximissaan 23m joten kyllähän siellä kaloja asuu! Ihmiset ovatkin saaneet sieltä ihan hyvän kokoisia ahvenia joten toivottiin että meillekin pari tulisi. Vesi halimasjärvessä on hyvin tummaa ja kalatkin siitä syystä tummempia. Halimasjärveen laskee kaksi puroa/ojaa ja halimasjärvestä puolestaan vesi jatkaa matkaa näsijärveen. Toinen puro joka laskee halimasjärveen on suopitoinen,tämä vaikuttaa osin myös veteen.

 

 

Ipana kiisi pitkospuilla kuin vanha tekijä ja hämmästeli tuontuosta kaikkea mahdollista ja erityisesti orava kiinnosti. ”Orvat atuu puutta” oli luonto-oppaamme vinkki 😀 sitä katsoo itsekkin luontoa erilailla kun on mukana lapsi joka taivastelee kaikkea!

Kalapaikalle päästyämme aurinko paistoi edelleen kivasti! Hörpyt mehua ja madon virittelyyn. Ipanasta oli  sangen jännää kun äiti laitteli matoa koukkuun ja heitti siiman järveen. Sitten onki siirtyikin pikkumiehen ja isin käsiin. Pomps! Koho alkoi pomppia ja ensimmäin iiiso kala tuli saaliiksi! Todellisuudessa tämä ahven oli vielä ihan pikkuinen ja pääsi takasin kasvamaan. Ipanasta kala oli kyllä hieman pelottava ja sitä ei meinannut uskaltaa kosketaa,parempi halia isiä siinä kohtaa.

Ipanan toteamus oli ”ito ahvi kala” hieman ääni väristen. Saatiin vielä pari samanlaista sinttiä saaliiksi,eikä virvelin jigilläkään onnistunut sen kummemmin. Samalla siinä sai kuitenkin raikasta ilmaa ja syödä vähän eväitä. Lapselle tämä kaikki on kuitenkin ihmeellistä kaikkine kiiltävine kaloineen ja kiemurtelevine matoineen! Ja suuri määrä sammakoiksi muotoaan muuttavia nuijapäitä oli myös liikkeellä!

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!