Mäyrävuoren siirtolohkare ja luolat, pikku seikkailijan paratiisi!

Siirtolohkareen kulmalla tähystellään!

Valoa ja pari senttiä lunta! Se pienikin lumen rippunen tuottaa iloa, on kaivettu pulkat esiin ja nyt vuoden juuri vaihduttua saatiin sukset jalkaan ja ahkiotkin esiin! Nyt aivan vuoden vaihteessa oli kuitenkin tämä visiitti tutkimusmatkalle Mäyrävuorelle Kangasalle.

Nyt on sen verran valoisaa että oli hienoa lähteä lähiseutu seikkailulle vielä töiden jälkeenkin. Mäyrävuori siis kutsui, siellä on mahtava siirtolohkare, luolia ja kalliota runsaasti ja hyvin saavutettavissa. Alue on valaistun lenkkipolun kupeessa ja täällä käy myös moni kalliokiipeilyä harrastava, sen huomaa kiinnikkeistä seinämissä. Toki esteetön paikka ei ole ja jos lapsi vaikka kantorepussa niin sopii kyllä katsoa mihin näin liukkaalla jalkansa asettelee polulla.

Nappasimme Eräipanan mummon mukaan, hänelle Mäyrävuori oli ennestään aivan tuntemataton, joten hieman seikkailua!

Mäyrävuorelle pääsee helposti Lahdentietä (tie 12). Käännytään kohti Sahalahti ja Tampereelta päin tultaessa ajetaan vasemmalle Sahalahdentietä. Saman tien varressa on muuten Pohtiolampi, joka on sääksikeskus sekä osa Sarsan muinaishistoriallista aluetta (mainio pieni luontopolku). Sääksi keskuksen aukioloajat löytyvät https://www.facebook.com/pohtiolampi ja lisä tietoa https://www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus . Mutta, emme aja sinne, vaan käänny kohta rampilta tultaessa Mäyrävuorentielle jota ajetaan lyhyt matka ja käännytään Pyydyspolulle. Tien päässä on pieni parkkipaikka. (Navigaattorissa itsellä oli Pyydyspolku, kangasala).

Eräipana olikin ehtinyt nukahtaa autossa, mutta kun kuuli että ollaan perillä iski vallattomuus! Kohti valaistua lenkkipolkua siis! Parkkipaikalta vasemmalle suuntaavalle lenkkipolulle Mäessä joka tulee pian lenkkipolulla vastaan olinkin monia pikku mäenlaskijoita! Helpoiten siirtolohkareelle pääsee kun kääntyy ylämäestä melko selkeälle pienelle polulle vasempaan. Me päätettiin mennä kuitenkin hieman ylempää ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Käännyttiin ennen alamäkeä vasempaan. Täällä risteilee pikku polkuja kyllä runsaasti. Käveltiin ylös ja harjanteelle jossa tutkittiin pikku koloja ja majoja sekä eläinten jälkiä ja kiven murikoita.

Kun liikkellä on todella innokas lapsi ei aika käy pitkäksi, paikkakin kun oli Eräipanalle uusi. Mummokin jaksoi hyvin vaikka nousua olikin paljon. Liukas mäki ja kalliot tuovat omat haasteensa liikkumiseen.

Alas laskeuduttiin kiertäen siirtolohkareen ja jyrkemmän pudotuksen yläpuolelta, takaisin lähelle mäen rinnettä jossa lapset lakivat mäkeä. Siitä laskeutuminen pikku polulle ja kohti kiveä!

Onhan se melkoisen näyttävän näköinen kiven järkäle! Ja parastahan on pikku luola ja myös toinen luola on heti lohkareen takana kallion seinän kupeessa. Alueella näkyy hieman suosio. Siirtolohkaretta koristaa yksi iloinen spray maalaus ja kiven lipan alla on joku tulia pitänyt. Kallio kiipeilijöitä tosiaan myös käy täällä treenaamassa.

Ei ihan pikku kivi!

Eräipanasta tosin oli varmaa että kyseinen kuvio oli esi-isiemme aikaansaannoksia. Vaikkaikin alue kuuluu niihin seutuhin missä on löytynyt muis asutuksen merkkejä. Omalla vaellussauvalla oli myös kiva piirrellä jälkiä lumeen 🙂

Meillä oli mukana kaasukeitin ja herkkuja mukana, kahvit ja keksit on aina paikallaan kun ulkoillaan. Kaasukeitin on ihana nopea ja kevyt mukana. Talvella jos on kova pakkanen -25c niin monesti esilämmitän kaasupulloa Savotan uudelleen käytettävällä käden lämmittuimellä. Eli naps, lämmitin lämpiämään ja juuri sopivan kokoine mahtumaan kaasupullon alle.

Siinä ehdittiin seikkailemaan, eli leikittiin tutkimusmatkailijoita. Eräipanasta on mahtavaa omistaa aina jokin vaellussauva ja leikkiä matkan johtajaa kertoen mihin ollaan matkalla. Nyt hitti on pitkään ollut dinosaurukset ja tulivuoret. Maasto olikin siis otolline näihin leikkeihin. Tutkimusmatkailija sai äidin kanssa tutkia luolia ja mietittiin turvallisuus asioita. Ei ikinä yksin tällaisiin paikkoihin leikkimään ja kaikki kolot eivät todellakaan ole turvallisia.

Siinä sitten tauolla keksien kanssa puhuttiin näistä kivi muodostumista ja jääkaudesta. Kysymyksiä heräsi valtavasti pienen mieleen. Kummasti kiinnostaa tällaista 4v lastakin, toki varmasti riippuu lapsesta ja missä seurassa on. Kerrottiin viimeisimmästä veiksel- jääkaudesta joka päättyi Suomessa 11 500 kalenterivuotta sitten. Se on jättänyt runsaasti erilaisia merkkejä luontoon aina harju muodostelmista hiidenkirnuihin, pirunpeltoihin, suppiin ja muodostaen yleisimmän maalajimme moreenin.

Kyllä se vetää aikuisenkin hiljaiseksi kun törmää näihin ”pieniin luonnon ihmeisiin”. Se antaa hieman käsitystä myös siitä millaiset voimat on liikkuneet jääkaudella! Ainoa mikä paikassa häiritsee on tie joka kulkee ihan näköetäisyydellä. Mutta kuitenkin tämä on paikka jossa kannattaa tehdä pyörähdys jos liikkuu lähettyvillä ja haluaa haukata happea.

Palasimme pikku polkuja pitkin takaisin, hieman kierrellen tutulle lenkkipolulle jossa vielä pari lasta oli laskettelemassa. Automatkalla oli tällä kertaa Eräipanalla mietinnässä

Pielisen ulkoilmamuseo, historiaa Eräipanan askelissa

Huh. Tätä reissua kun muistelee niin kylmät väreet. Ensinnäkin siksi että silloin köröteltiin vararenkaalla pitkä matka Lieksaan peukut pystyssä että päästään perille,ylimääräistä vararengasta kun ei ollut. Toisekseen vauhti oli Eräipanalla hurja itse museossa.

Hyvää oli se että päästiin Lieksaan ja Pielis rengas Oy:lle joka on aivan Pielisen ulkoilmamuseon vieressä ja sää oli kerrassaan mahtava!

Mutta,miltä tuntui Suomen toiseksi suurin ulkoilmamuseo vauhdikkaan Eräipana kanssa. Samalla myös historiaa tiivistettynä!

Museo on todella laaja kesäisin,talvella on auki päärakennuksessa perusnäyttely sekä vaihtuva näyttely. Kesäaukioloajat (15.5. – 15.9.): avoinna ma – su klo 10-18. Pääsymaksut 7 / 5,50 / 1,50 €.  Myös maksullisia opastuksia on saatavilla. Hyvän opaste esitteen kanssa pääsee jyvälle kyllä näppärästi ja nyt on myös saatavilla Lieksa Myst mobiili peli alueelle,sitä pelataan museolta lainattavalla kännykällä. Kesä ulkoilmamuseo on todella näyttävä ja emme ihmetelleet kehuja siitä. Ulkoilmamuseossa on kolme erilaista pihapiiriä kolmelta eri vuosisadalta joten nähtävää riittää. koska meillä me vanhemmat olemme kiinnostuneita historiasta oli paikka oikea kultakaivos meille.

Asiaa toki hieman mutkistutti sisätiloissa ollessa Eräipana joka halusi juosta ja mennä jo ulos. Oli hieman haasteellista saada innostumaan asioista joihin ei saanut koskea. sisällä oli kuitenkin kiinnostavia asioita kuten sotilas varustus ja lelut joita oli samanlaisia kuin vaarin luonakin tai kotona koristeina. Suurimman osan ajasta olikin pakko pitää Eräipanaa sisällä kädestä kiinni, ettei hän päässyt testailemaan käden ulottuvilla olevia asioita. Sisätiloissa on myös paljon muinais historiallisia löydöksiä, keihäänkärjistä alkaen. Tämä jos jokin on kiehtovaa! Onneksi selvisimme kuitenkin kunnialla tästä ja itse Eräipanallekkin jäi hyvä maku suuhun. On mielestäni tärkeää koittaa opettaa lasta toimimaan eri ympäristöissä ja itselleni se on myös hyvää harjoitusta laskea kymmeneen. itse olen ollut kuulemani mukaan pienenä kiinnostunut museoissa olemisesta ja olisin mielelläni ottanut sieltä esineitä matkaan. Joten positiivinen uteliaisuus saattaa kantaa hedelmää kun vanhempana vain jaksaa olla maltillinen.

Kun päästiin ”vihdoin” ulos aurinko helotti kauniisti taivaalla, yli 70 rakennusta / rakennetta huusi puoleensa tutustumaan! Lämmin ja kirkas sää sai kaiken näyttämään entistäkin upeammalta! Itselläni tuli mieleen omat lapsuuden maisemat kylläkin. Kun on asunut maalla ja museo talossa ympäristöineen, on kiinnostavaa nähdä asioita myös näin ”auki kirjoitettuna”.

Kun lähtee kulkemaan kartan mukaan mennään lineaariseti ajassa eteenpäin. Oli mahtava kuinka näki miten Eräipana suhtautui asioihin ja ulkona oli tilaa juosta, mutta osasi olla kuten kuuluu. Tiettyihin asioihin ei koskettu. Eteenpäin sujahdellessa siinä sitten ihmeteltiin vanhaa koirankoppiakin ja savusaunaa. Eräipanalle moni asia oli entuudestaan tuttua, mutta uusi ympäristö sai ne näyttämäänn jännittävämmiltä. Rakennukset joihin päästiin sisään olivat jo tuoksultaan sellaisia että tiedettiin olevamme maalla ja tuntui kuin olisi matkannut oikeasti ajassa taaksepäin.

Lieksahan tunnetaan 1500- luvulta,Venäläisten verottamana Karjalaiskylänä ja alue jossa museo on, kuului aikoinaan ortodoksisen pappilan maille. Savolaisia kaskenpolttajia muutti puolestaan Pielisjärvelle 1600-luvulla. Sittemmin kreivi Pietari Brahe perusti Brahean kaupungin niin ikään 1600-luvun puolessavälissä. Brahea sijaitsi aivan museoaluetta vastapäätä olevaan saareen,Kirkkosaareen. Kun käytti mielikuvistustaan saattoi hyvin kuvitella itsensä 1800-luvulle karjatöihin tai keittiöön lapsilauman ympäröimäksi emännäksi. Arki..niin se on ollut hyvin raskasta ja silloin käsite ”oma aika” oli kyllä tuntematon. Arki oli pyykinpesua avannolla pyykkilaudalla,öisin leipomista, karjanhoitoa,synnyttämistä,peltotöitä. Mutta ei ollut muuta olemassakaan, tietoa mitä nykyaika on erilaisine paineineen. Itse arvostan nykyajan tuomia helpotuksia,elanto talveksi ei ole kiinni viljasadosta ja kasviksien kasvusta,miten saa saalista metsältä tai kalastaen. Minun ei tarvitse lähteä navettaan lämmittämään vettä pyykin pesua varten ja on sisälle juokseva vesi.

Kohde kohteelta siirryttiin hyvin epämääräiseen tahtiin eteenpäin. Välillä juostiin ja välillä jäätiin jumiin pidemmäksi aikaa. Ympäristönä pikkulapselle tuo on kiinnostava. Iso nurmikenttä antoi meille vanhemmille hyvän mahdollisuuden, Eräipana juoksi kenttää ympäri,teki kuperkeikkoja ja ties mitä millä sai energiaansa kulumaan. Siinä ei ainakaan rakenteet kärsineet ja me saimme samalla tutkia rakennuksia vuorotellen rauhassa.

Jakob stenius vanhempi ja nuorempi toimivat Pielisjärven kirkkoherroina tunnetaan sangen luonto aiheisilla liikanimillä; Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko. Kun tultiin 1800-luvulle tuli kirkonkylästä liikekeskus,tästä alkoi kehitys kohti Lieksan kaupunkia.

Paikalla olleet työntekijät olivat todella loistavia,heitä kulki vanhanaikaisissa asuissa pihalla ja kysymyksiin sai vastaukset helposti & ystävällisesti. Paljon kiinnosti myös nykyisen Lieksan synty,tuosta kirkonkylän liikekeskuksesta kaupungiksi. 1936 tuli kunnan keskustaan perustettiin kauppala ja 1973 Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät. Näin syntyi valloittava,värikkään historian omaavan Lieksan kaupunki!

Pihapiireissä huomattiin helposti säätyläisyys ja vanhat perinteet siitä miten rakennuksia oli sijoiteltu. Aikoinaan pihan muodostaminen neliön malliseksi oli osittain siitä syystä että petoeläimet pysyisivät helpommin poissa tai ne havaittiin helpommin. Historian maatalous kiertolais kouluineen, on sangen kiehtovaa ja herättää ajatuksia. Ei siitä loppujen lopuksi ole niin pitkää aikaa. Onko tällainen omavaraisuus monen mielessä? Olisi sangen kiintoisaa miten nykyajan ihmiset kokisivat, jos eläisivät vaikkapa vuoden 1800-luvuun omavaraisuudessa,lähtisikö romantisointi vai tuntuisiko hyvältä? Pihapiireissä oltiin jopa 1600-luvulla.

Ulkoilma kierroksen aikana saatiin tutustua laajasti Torpparin ja mäkitupalaisten asuntoihin pihapiireineen, Pielisjärveläiseen talonpoikaistaloon omine pihoineen, ortodoksisen karjalaisen asumukseen, myllytermään jonka myllyt olivat Eräipanasta menestys (etenkin veden ja tuulen käyttö kiinnosti ja sitä käytiin tarkkaan läpi miten ja miksi ja millaisin menetelmin saatiin jyvät myllystä jauhoiksi), savotarantaan erilaisine rakennelmineen (metsäsauna 1800-luvulta oli erittäin kiinnostava! Erilaiset metsätyö- ja uittovälineet kiinnostivat,miten tukeilla voidaan hyppiä!?), maatalousosasto oli toki kiinnostava Eräipanasta koska siellä oli jopa koneita ja lopuksi vielä palo-osasto palokalustoineen! Kattaus on niin laaja että tästä saisi vaikka kirjan helposti.

Kaiken kaikkiaan kun kiersimme aluetta oli meillä onnea sään suhteen. Ulkoilmamuseo on minun mielestä kuitenkin nopean lapsen kanssa helpompi kuin sisä museo, ulkona sai kuitenkin juosta. Eräipanalla onneksi kiinnostus riitti hyvin eri rakennuksiin kun selitti hyvin mikä niiden tarkoitus on. Lampaat olivat yksi pelastus, noin puolessa välissä kierrosta pidettiin huilaus tauko rauhassa siis lampaiden parissa. Aikaa olisi saanut menemään helposti koko päivän, jos olisi kiertänyt aivan rauhaksiin kaiken. Pielisen ulkoilmamuseolle Eräipana antoi kymmene pistettä ja samoin myös Pielis rengas Oy:lle jonka ansiosta matka jatkui jälleen ja jätskit & kahvit kaupanpäälle!

Nyt koitetaan saada aikaa teksteille jälleen 🙂 Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!