Yksikätinen täällä nyt kirjoittelee erittäin kivasta kohteesta sastamalassa. Nyt saikin lisättyä tekstiin yllätyksekseni diasarjoina kuvia,jes!
Kävin taannoin ystäväni kanssa tutkimassa kohdetta, vietettiin yö laavulla/ riippumatossa ja jatkettiin kierros ympäri seuraavana päivänä. tarkoitus oli katsoa miten yöpymiset sujuisi ja millaista maasto olisi lasten kera. Koitan kesän aikan löytää kohteita jotka eivät olisi niin tunnettuja, mutta saatavilla.Toki muutenkin on välillä mukava mennä ihan kaksin ystävän kera!
Kuasman kiäppi, kohde sastamalassa johon tampereelta hurautti vajaassa tunnissa hyvällä säällä. kokonaisuudessaan Kuasman kiäppi olisi 13,5 km ja reittiä ylläpitää Kuorsumaan kyläseura ry. Nyt on ollut pelkkää hyvää sanottavaa kyläyhdistyksien/ seurojen reiteistä Sastamalassa, merkinnät todella selviä, tietoisku kylttejä ja puita on ollut aina sekä tuli/ laavu paikat siistejä. Etukäteistietona oli että ainakin lintutornin laavulla olisi puita. Tehtiin taktinen veto ja päätettiin jättää auto Hepokorventien parkkipaikalle josta ensin kävelisimme Kiikanhuhdanmäenlaavulle joka myös olisi järven rannassa. Siinä voisi nukkua yön ja jos puitakin olisi voisi kokkailla mukavasti tulilla höpöteleen rauhassa ja nukkua kunnon unet! Alueeseen kuuluu Kuorsumaanjärvi joka on osa Natura 2000 verkostoa.
Ajomatkalla bongailtiin ikkunasta laulujoutsenia, töyhtöhyyppiä, hiirihaukka ja kauriita sekä yksi kettu. Parkkipaikalla oli yksi auto ja henkilöautoja mahtuisi noin kuusi oman arvion mukaan siihen. Reitin aloitus Hepokorven parkkipaikalta oli hyvin selvä ja opaste kyltti helposti nähtävillä. Aurinko jatkoi paistamista ja lähdimme tietä eteenpäin. Kulku oli helppoa hiekkatiellä ja vaihtuttuaan poluksi ei kävely ollut haasteellista (esimerkiksi isoja mäkiä). ylitimme peltoja, kuljoimme soistuvassa suopursun tuoksuisessa mänty metssässä, ylitimme pienen sillan jonka alta kulkee kuorsumanoja, luimme kylttejä ja huomaamattamme olimme kohteessa. koko matkan ajan reitti oli selkeääkin selkeämpi, keltaista leveää nauhaa patikoitsijoiden kuvilla. Voisin ajatella että Eräipana jaksaisi tähän laavulle kävellä, matkaa oli 3km.
Oli upeaa kun kuultiin heti saavuttuamme hieman jo illan hämärtyessä kaulushaikaran reviiri huhuilua, erittäin kiinnostava ääni. Kuullostaa iavan kuin puhaltaisi tyhjän pullon suuhun! Itse lintu on hyvin vaikea havaita ja viihtyy ruovikoissa. Tämä lintu on jotenkin kovin haikean reppanan näköinen omasta mielestä 😉 sitten kun tähän lauluun yhdistyi vielä käki, niin combo oli melko hauska!
Tehtiin nuotio,koska laavulla oli puita paljon ja ei tarvinnut edes saha hommia. Puut olivat nihkeitä kosteudesta ja sytyttely & kuivailu vei hetken, mutta ei ollut kiirettä (suklaa toimi hyvin eturuokana). Näppärää oli pilkkoa puukolla puista todella pientä silppua ja hieman suurempaa tikkua. Monesti laitan takin/paidan sisään kuivumaan pikku puuta. Kun tuli oli syttynyt pieniin paloihin saatiin seuraavaa kokoa lisättyä ja isompia kuivumaan tulen ympärille. Tuohta oli onneksi kuivana laavulla ja sehän on paras sytytys materiaali (älkää repikö puista! se ei ole jokamiehen oikeus ja puu kärsii tästä. Eli mukaan aian pari sytytyspalaa minigripissä tarpeen tullen).
Ruokailu oli ihanaa ja helppoa, perunamuusi jauhe johon paljon voita, chili makkaraa, ketsuppia. Kun matka on lyhyt ja vain omat kamat mukana voi kantaa enemmänkin ruokia mukana kivasti. Ilta kului herkkuja syöden ja luontoa ihmetellen, viritellen riippumattoa. Tällainen tekee hyvää omalle jaksamiselle välillä.
Yö oli melko hilajinen,ellei yö laulajien ääniä lasketa. Kauempaa kuului välillä rekan ääniä. Taivas oli kirkas ja tähdet loistivat kauniisti. Että voi ihmisen hyvä olla!
Aamulla kokeilin kylmään veteen valmistettavaa aamupala jugurttia ja oli kyllä hyvää! Ei jauhoista kuten ajattelin ja oli kyllä todella täyttävää!
Paikat siistittyämme jatkettiin matkaa kohti lintutornia. Törmättiin yhteen auringossa lötköttelevään kyyhynkin sattumalta. Matkalla oli pientä ylämäkeä,hiekkatietä ja vastaan tuli uimarantakin joka kurkattiin. Siistin oloinen ranta jossa myös PuuCee ja hyvät pukuhuoneet. Hiekkatie osuus oli pitkä ja lintutornille oli helppo kulku myös sille tarkoitetulta parkkipaikalta.
Kurkimme lintuja tovin ja ainoastaan nokikanoja, joutsenia ja pikku pajulintuja osui eteen. Laavu joka oli lintutornin kupeessa oli hiljaisena, tällä laavulla myös hormillinen tulipaikka. Ei jääty pidemmäksi aikaa paikalleen ja lähdettiin jatkamaan kierrosta. Pitkoksilla linturtornille tulikin juuri lapsiperhe vastaan ja ilmeisimmin yksi matkalaisista oli tutkinut vettä kunnolla 😀
Matka jatkui hiekkatietä aina asfaltille asti. Saavuttiin siis kt 44:sen varteen joka ylitettiin, tämän tien varressa oli myös parkkipaikkamme. Jatkoimme oikealle asfalttitien vierustaa ja kohta tulikin opaste hiekkatietä eteenpäin vasemmalle. Osa reiteistä kulkee yksityisien maiden ja jopa pihojen läpi. Tien varresta löytyi myös parkkipaikka, joka sekin selvästi merkattu ja ohessa oli opastetaulu. Alun perin reitti on toteutettu Leader+ Kuorsumaan Kyläseura ry:n kylähanketta vuonna 2004 käyttöön otettuna.
Hiekkatie kesti melko pitkään ja vaihtui hiljalleen poluksi. Matkalla oli myös historian havinaa, 1906 vuodelta jolloin olimmekin venäjän vallan alla. Kalliota (käärmekälliona tunnettu) on käytetty kolmiomittaustornin paikkana, sijainti onkin 109m merenpinnan yläpuolella. Aikoinaan täältä on kuulemma näkynytkin monien kirkkojen tornit. Siitä etenimme reittiä eteenpäin ja polku oli välillä jälleen metsäautotietä. Reitti tällä puolella kulki enimäkseen alussa havupuu maisemissa. Saavutettiin sangen hauska taukolato, siellä voisi juurikin pitää tauon eväiden kanssa.
Matka jatkui metsäautotietä kulkien ja maasto muuttui hiljalleen kuivemmaksi ja avarammaksi koivikoksi. Hiekkatielle pöllähdimme jälleen ja edessä oli piakkoin laavu jossa ajattelimme pitää ruokatauon. Pikkuisen mäen nyppylän päällä oli Pappilankallioidenlaavu tulipaikalla varustettuna ja PuuCee. Tarvetta tulille ei ollut vaan kaasulla saatiin nopeasti ruoka lämmitettyä. tämä laavu ei soveltuisi nukkumiseen kapeiden puiden puolesta jotka kulkivat laavun sisäpuolella, mutta taukopaikkana oikein passeli ja lasten kanssa tähän olisi helppo tulla evästelemään. Matkaa Hepokorventien parkkipaikalta olisi 1.2km myötäpäivään kuljettuna tähän.
Mukavaa hieman tuulettaa jalkoja ja paistatella auringiossa! Reitillä olisi myös ”lisäkiäppi” joka olisi noin 2km. Tätä emme kiertäneet matkalla, kuvauksen mukaan vanhaa kuusimetsää.
Ruokailujen ja höpöttelyn sekä paikalle sattuneen ihmisen kanssa jatkoimme tuon 1.2km autolle. Edelleen oli reitti merkitty erittäin hyvin! Matka oli lähinnä alamäkeä autoille ja metsäautotietä ja hyvää polkua. Vaaroina ovat nuo tie osuudet kun mietin omaa ”Eräipanaa”, kantatie 44:sen ylitys ja sen reunassa hetken kulkeminen sekä nämä julkiset pienemmät tiet/ pihatiet. Myös bussilla pääsisi tähän aivan Hepokorventien parkkipaikan kohdalle.
Mutta kaiken kaikkiaan todella kiva lenkki! Etenkin omasta mielestä kiinnostava ja kaunis on parkkipaikalta kohti kiikanhuhdanmäen laavua oleva osuus,oikeastaan tuo itä puoli reittiä jossa Kuorsumaanjärvi.
Mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille! Minä puolestani koitan luuduttaa käden nopsaan kuntoon niin helpompi taas puuhailla kaikkea. Mutta onneksi se oli vain käsi ja paranee, huonomminkin voisi olla ❤
Aurinko paistoi ihanasti ja taivas oli lähes pilvetön. Vaatetuksessa huomioitiin mahdollinen kura/ kastuminen, tuuli puhalsi hieman viileästi. Laitettiin GoTex haalari joka hengittää ja alle ei tarvitse laittaa paljoa (merino alusasu riitti meillä). Mukaan napattiin varmuudeksi villahaalari matkaan. Kauluri ja lämmin pipo, kuraa sietävät kengät. Mukana muutoin kuten aina, EA-pakkaus, puukko, tulenteko välineet, ruokaa ja hätävära evästä. Katsottu että on akussa virtaa ja havainto mihin ollaan menossa. Etukäteen muistutus millaista maastoa olisi luvassa kartasta (oman puhelimen maastokartat sovellus ja karttaselain ja verkossa kartta tästä 
ERÄIPANA 