Meillä olisi nyt viidelle nopeimmalle ryhmälle tarjous ja puitteet juhlille ovat kyllä hienot!
Lastenjuhlia!
Vastaus
Tag Archives: kota
Eräipanan oma iloinen katsaus Pirkkalan laavulle, lintutorniin, rannalle ja lampaisiin ja….
Koska Eräipanan äidin käsi on vieläkin paketissa niin laitetaanpa itse ipana kirjoittamaan!
Äiti ja mummo päätti eräänä kauniina ja helteisenä kesäkuun päivänä että olisi mukava matkailla jossakin lähellä. Äiti oli kuullut että Pirkkalassa olis kiva laavu, lintutorni ja uimaranta joten sinne voisi lähteä!
Pakattiin mukaan toiveestani lätty tarpeet (valmisjauhe pussi, vettä, voita ja paistinpannu, sokeria ja hilloa). Mukana toki muutenkin vettä ja mehua, kahviakin näppärästi termariin ja maitoa pikku pulloon. Viimemetreillä äiti muisti onneksi lastankin paistamiseen. On kyllä kivaa että nyt kun äidin olisi hieman haasteellisempaa kahden kanssani olla liikkeellä, niin mummo on mukana ❤ Kovasti nyt vaan odottaa että voisi lähteä muuallekkin telttailemaan kuin takapihalle, mutta viikolla äiti ei pääse kanssani kahden, mälsää.
Ensiapupakkaus oli toki myös repussa mukana ja kaasukeitin kokkailuun. Metsäpalovaroitus on nyt voimassa kaikkialla ja äiti ei itse tee tulia edes hormillisissa kohteissa. Olisihan tulen äärellä kuuma kaiken lisäksi. Uima kamppeet mahtuivat hyvin vielä mukaan koska oli vain pieni päiväretki suunnitelmana. Lisä eväänä heitettiin reppuun ruisnappuloita ja pähkinöitä naposteluun.
Ajomatkalla nautiskelin rock musiikkia radiosta ja huutelin turvaistuimestani aikuisille että isommalle! Niitä kovin nauratti vaan! Pappilan laavulle olikin helppo löytää, ajettiin E12 tietä kunnes tulin Pirkkala/Säijä kyltti,sinne sitten. Anian rantatietä ajeltiin kauniissa maisemissa Pirkkalan vanhallekirkolle. Autolla päästiin parkkiin Pappilantiellä olevalle isolle parkkipaikalle joka on helppo nähdä ja opasteet selkeät. (Pappilantie 65, Pirkkala)
Miljöö on todellaa viehättävä vanhoine rakenuksineen! Päätettiin ensimmäisenä suunnata lintutornille joka oli rannassa, vieressä kirkkovene vajakin ja laituri. Mummoa kauhistutti lintutorni joka oli minun mielestä melko matala ja maisemat mahtavat Pyhäjärvelle josta näkyi Nokiakin hyvin Tampereen lisäksi! Ihailtin maisemia ja kiikaroitiin näkyisikö lintuja. No,kalalokkeja & haarmaalokkeja ainoastaan näkyi vesillä liihottelemassa.
Laskeuduttuamme lintutornista jatkoimme luontopolkua rantaa myöden, tornista nähden alas vasemmalle. Polku oli todella hyvässä kunnossa ja helppoa kuljettavaa, alue on tosiaan Pirkkalan seurakunnan ja matkalla oli kauniita hengellisiä runojakin!
Laavu oli hyvin lyhyen kävelyn päässä ja hieman ylempänä näkyi varaus kotakin jota myöhemmin katsotaan. Laavulla oli siistiä, oli puuliiteri ja PuuCee laavun takana, istuma paikkakin veden ääressä oli. Olin kyllä innoissani tästä laavusta ja etenkin kiinnosti tulipaikka jossa oli myös hormi ja halusin tutkailla tarkasti tätä erinäköistä tulipaikkaa. Askartelin erilaisia muotoja luonnon materiaaleista mitä löytyi maasta, helppoa opiskelua! Samalla myös hieman matematiikkaa numeroiden opiskelun merkeissä. Äiti kaiveli lätty aineet laavulla esiin ja sain auttaa kasaamaan kaasukeitintä. Alan osata jo itsenäisesti koota tuon pikku keittimen ja taikinan ravistelu pikku sheikkerissä oli minun hommiani myös 🙂 Paistamisessa sain hieman autella ja odotin innolla lättyjäni, koska ajattelin että mummo ja äiti selviää yhdellä. Tuli todella hyviä lättyjä ja niitä oli kiva syödä siinä kesäpäivässä, saatoin ehkä hieman innostua lättyjen syönnistä.. sattui tuo äidin kahvimuki käsiini ja säästin äidin kahvi myrkytykseltä kippaamalla mukin laavulta alas. Äiti mummo olivat kyllä sitä mieltä että se ei ollut nätisti tehty. Onneksi oli kuitenkin sitten kahvia lisää termarissa ja pyysin anteeksi ja lupasin että en enään tekisi noin.
Meillä kävi uskomaton onni laavulla! Seisoin rannassa isolla kivellä muina miehinä tarkkailemassa ja huomasin liikettä ranta kasvustossa, sieltä tuli isokoskeloita! Emo ja yhdeksän poikasta uiskentelivat esiin kalastus harjoituksiin. Äiti oli ihan innoissaan, nuo kaikki koskelot kun kuuluvat hänen suosikkeihinsa. Osasin olla hiljaa ja päästiin rantaan katsomaan kun linnut mellastivat vedessä, hauskaa katsoa kun yksi saa kalan ja kohta on pari jo ryöstö yrityksissä, ihan kuin juoksisivat veden pintaa pitkin! Emo uiskenteli tarkkana poikasten lähellä ja tarkkaili ympäristöä, linnut ovat kyllä todella kiehtovia ja äiti on opettanut miten lajeja voisi opetella (koko, elinympäristö, siipi ja- silmäjuovat, nokan ja jalkojen väri, nokan & pään malli, pyrstön pituus..).
Mieli teki uimaan ja emme tienneet missä tuo uimaranta olisi ja millainen se on. Käveltiin rannan luontopolkua pitkin eteenpäin ja nopeasti oltiin hulppean hirsitalon edessä ja siinä oli pieni hiekkaranta ja suuri laituri. Muutamia ihmisiä oli uimassa ja evästelemässä laiturilla, mummo kysäisikin että tietävätkö he missä on ranta jolla sopii uida. Vastaus oli että tässä! Tämä olikin osa pirkkalan seurakunnan aluetta edelleen ja tuo rakennus oli ”rantatupa”. Aluetta sopii käyttää silloin kun ei ole seurakunnan toimintaa. Ei muuta siis kuin uikkarit jalkaan ja polskimaan matalaan hiekkarantaan joka oli juuri sopiva tällaiselle vauhdikkaalle 3v:lle! Mummo ui kanssani ja äiti kasasi yhdellä kädellä hiekkalinnaa.
Kun uimiset oli uitu päätettiin kulkea samaa reittiä takaisin ja kurkkia mitä muuta täällä olisi. Kuljettiin laavun takaa ja törmättiin frisbeegolf rataan! Tutkailin tovin rataa ja olin varma että voittaisin äidin ja mummon tuossakin lajissa, pitää tulla ottamaan kisa! Myös PuuCee kutsui ja siellä oli todella siistiä sekä wc-paperikin. Seuraavaksi lisää jännää, kota! Kota oli lukossa ja sitä saisi vuokrata,oli kyllä todella komean näköinen jo ulkoakin päin.
Kipitettiin pappilan pihapiiriin ja mahtava yllätys sielläkin! Löysin lampaita, hieman ne uskalsivat tulla moikkaamaan ja ihan kauheasti olisin halunnut ottaa yhden mukaan tai jäädä tänne niiden kanssa asumaan. Äiti ja mummo kuitenkin torppasivat vaatimukseni, ihme tyyppejä nuo aikuiset.
No,onneksi pihasta löytyi jättikokoinen shakkilauta ja siinä sain veivata nappulaa mummon kanssa! Oli siinä tulipaikkakin sekä huvimaja vierssä ja pöytätennis pöytä, mutta ne eivät kiinnostaneet niinkuin tämä ”liisa ihmemaassa” löytö!
Äiti oli bongannut vielä keinunkin pappilan pihasta, mutta ovelasti kierrettiin se,koska muuten olsin varmasti senkin halunnut mukaan.
Autolle kun käveltiin ihailtiin vielä kauniita ruusuja joille kaikille oli oma nimikylttikin. Maisemaa nuo aikuiset kyllä jaksoivat ihailla, oli peltoa, järveä, kukkia, vanhaa ajan patinaa, eli kaikkea mitä kulttuurimaisemiin kuuluu ❤
Voisin näin 3v:nä todeta että todella kiva päivä! Aikaa meillä meni ja onneksi oli myös lisä naposteltavaa ja paljon vettä mukana. Äiti ja mummo eivät ihan olleet varautuneet näin kivaan pitkään päivä retkeen, joten ensi kerralla ruoka mukaan!
Katsotaampa sitten mitä äiti keksii, jotakin helppoa varmasti koska nyt sen käsi onkin mädäntynyt,yök! Mutta, äiti totesi että huonomminkin voisi olla kun oli ajanut pahan kolari paikan ohi ja takana tullut pillit ulvoen pari paloautoa. Silloin äiti jälleen painotti sitä, että EA taidot on hyvä hallita ja ainakin 112 sovellus puhelimessa sekä ensiapulaukku autossakin!
Vihreä laskiaissunnuntai Kaitajärven kodalla
REPPU JA REISSUMIES
Eilen22.2.2020 satoi vettä ihan kaatamalla ja sekin muuttui isoksi ja märäksi räntäsateeksi illasta. Silloin kyllä kaipasi jälleen pohjoiseen, lumen ääreen. Nyt vaihtoehtona vain kurahaalaria päälle ja potkupyörällä maastoon krossailemaan…
MUTTA! Nyt laskiaissunnuntain sekä aurinkoisen sään kunniaksi lähdettiin Eräipanalle uuteen kohteeseen, Lempäälään Kaitajärven kodalle. Päästetään vaihteeksi Eräipana näppäinten ääreeen koska nyt oli jännitävää!
Aamupäivällä äiti ja isi pomppi edelleen ilosta koska ulkona ei satanut taivaalta mitään märkää. Syötiin lämminruoka kotona ja vanhemmat pakkailivat repun laskiais varustein. Nyt kuulemma oli äidin ”naismuistiin” ensimmäinen täysin lumeton laskiaissunnuntai. Aika surullista kyllä, pitäisihän päästä mäkeen laskemaan ja karjumaan pitkiä pellavia!
Mukaan pakattiin juuri leivottuja korvapuusteja, pikakahvia, vettä, mehua, maitoa, hilloa ja hauskinta ikinä spray kermavaahtoa! EA pakkaus, vaihto tumput mukaan, puuko ja nyt niitä vanhojakin tulenteko välineitä, tulimäntä ja magnesiumtikku. Itse pakkasin omaan pikku Corkeriini muutaman pehmolelun, tulihan niidenkin oppia erätaitoja ja nauttia auringosta.
JOS MINNE LIE, POLKUNI VIE
Tänään pääsin itselleni uuteen paikkaan tutustumaan, vähän jännitti koska äiti kertoi siellä olevan erikoisen kodan. Tampereelta paikalle ajeli sellaisen 30min. Isoa moottoritietä Lempäälään, Sääksjärvelle ja siitä Kannistontielle josta Rajajärventielle. Se ohittaa monia Birgitanpolun kylttejä ja kääntyy nimettömälle hiekkatielle. Osoitteeksi laitettiin google mapsiin ”Kaitajärven kota Lempäälä”. Tie oli hiekkatietä ja äiti ajeli hiljaa montuissa ja kurassa, kohtuulisessa kunnossa oleva tie. Äiti tuumi että jos olisi kovinkin madallettu auto niin voisi pohja välillä riipiä maata. Nyt toki vaikuitti asiaan ettei lunta ollut maassa.
Kun saatiin auto pysäköityä, huomasin heti järven ja vauhdilla sinne! Piti käydä vähän sörkkimässä jäätä kepillä toki! Polku lähtikin selvästi kiertämään vasemmalle ja tulipaikka näkyi vastarannalla. Joku oli tehnyt ihan polun alkupäähän jonkinlaisen oman tulipaikan ja se oli aika sottainen näky. Roskatietoisena paheksuin kaikkia mahdollisia ylimääräisyyksiä, takaisin tullessa ne pääsisi meidän kyytiin.
Aurinko paistoi ihanasti ja sain tutkia kaikessa rauhassa järven rantaa säännöllisin väliajoin. Pidin pikku kilpailua isin kanssa kumpi saa männynkävyn jäällä liukumaan pidemmälle, ei harmittanut vaikka isi joskus jollain taikahaballa voittikin. Välillä huomasin polulla valtavia vesilätäköitä, oikeastaan siinä oli tulvinut vesi polulle. Jotenkin kummasti minut vain napattiin kainaloon ja pompittiin yli niistä. Eikä edes krokotiiliä näkynyt, vaikka yritin tihrustella yhdeltä pikku sillalta. Matka oli mielestäni kiinnostava tulipaikkaa kohden, mukavaa järvenranta polkua sai kävellä ja jostain pöllähti pikku koirakin vastaan katsomaan ketäs täällä. Muutamia ihmisiä koirineen tuli vielä vastaan ja kerroin heille että meilläkin on kotona Mörkö ja Peto. Polulla oli helppoa kulkea kun vain vähän väisteli puun juuria. Kivoja kiven koloja löytyi joista koitin onkia haukia, mutta nyt ei jostain syystä napannut.
Saavutettiin nuotiopaikka, siellä olikin lapsiperhe makkaran paistelu puuhissa ja olisin kyllä mielelläni jäänyt siihen jo. Paikalla oli tyhjä puuliiteri, mutta ilmoitus ylempää löytyvästä toisesta puuliiteristä. Minua kiinnosti erityisesti notkahtanut laituri, siellä olisi varmasti niitä haukia ja kiinnostavia kiiskejä. Äiti ja isi kuitenkin käskytti liikkumaan eteenpäin hieman, toiselle tulipaikalle ja kodalle. Tulipaikka näkyikin rinteen yläpuolella. Hieman mieleni pahoitin, mutta jatkoin äidin ja isin perässä, niillä on kuitenkin minun pullani!
Kota se olikin jännä! Aluksi katselin sitä hieman kauempaa, siellähän saattoi vaikka olla jokin kiukkuinen rölli! Äiti kuitenkin meni kodan lähelle ja totesi että ei siellä ole ketään. Kodan alle meni luukku, joka oli auki… ennen kuin äiti ehti sanoa ”ei” niin olin jo sujahtanut luukusta kodan alle. Tulin kuitenkin heti pois koska siellä oli pölyistä hiekkaa paljon ja äiti käski…
Kodan yläpuolella oli se toinen puuliiteri ja PuuCeekin. Puita ei ollut, pari rankaa kuitenkin. Otettiin siis sahaus hommia, äiti auttoi minua kiltisti ja isi puolestaan autteli vähän minua pikku pöllien pilkkomisessa valtavalla lekalla. Olipa voimakas olo tänään! Sitten kannoin puut nuotiopaikalle ihan ite!
Isillä ja äitillä on välillä kummallisia tapoja, niinkuin kisa kumpi saa tulen kytemään nopeammin jollain erilaisella tavalla kuin tulitikuilla. Nyt isi käytti tulimäntää jossa kitka pienessä putkessa suuren nopeuden vuoksi sytyttää esim. taulan. Tekniikkana on iskeä terävällä nopealla liikkeellä männän päähän. Äiti on tuota kovasti harjoitellut mutta todennut että ei ole oma juttu. Äitillä oli hyppysissä vanha karkku ja kvartsia sekä taulaa. Auttelin salaa ja siksipä se isi nipin napin voitti. Hän sai kyllä melko nopsaan kipinän kytemään taulan palaan ja siirsi sen pikku tikulla tuohirullaan jonka sisässä oli katajaniiniä. Äiti oli jo väsännyt puista pienempiä sissipuukollaan ja tehnyt niihin kiehisiä lisukkeeksi. Nopeasti tuli syttyikin nuotioon, kuivia puita ja eikä edes satanut. Vedet laitettiin kiehumaan ja sillä välin isi ja äiti opetti magnesiumtikun käyttöä, se vasta hauskaa olikin! Pikkuiset ympäriinsä räiskyvät kipinät on hienoja! Vanhemmat näytti miten taula saatiin kytemään hyvin. Magnesiumia oli hyvä vähän rapsuttaa penkin päällä olevaan taulan palaan ja asettaa tikku taulanpalan päälle, raapaista voimakkaasti kipinä siihen ja taula jo kyti. Yksin reenailin asiaa ja kohta, ihan kohta osaan!
Vesi kiehui auringon paistellessa ja mieleni tekikin jo kaffetta. Kyllä minulla on omassa kuksassa pikku kahvi. Pikakahvi, oikein cappicino ja maitoa sekaan ja vielä kermavaahtoa tuosta jännästä spray putelista! Äiti laittoi minulle kohvapuustin väliin hilloa ja kermavaahtoa, kohta koko kasvot olikin kermavaahdossa, mutta eipä se haittaa. Äiti ja iskä nautti varmasti yhtä paljon kuin minä! Ei ollut kiire mihinkään, äiti ja isi keskittyi minuun ja yhdessä olemiseen. Vaikka äidillä olikin kamera mukana niin aikaa ei sen kanssa liikaa käytetty. Äiti osaa rajata kuitenkin itseään vaikka kuinka tykkääkin valokuvaamisesta ja somettamisesta. Aikaa ja aitoa läsnäoloa on oltava. Jos näitä retkiä tekisi vain ja ainoastaan että voi somettaa, ei kuulostaisi äidiltä. Puhelinvapaat / some vapaat päivät tekee hyvää myös! Vanhemmilla on aito kiinnostus luontoon, ihmisiin, kulttuuriin ja näiden yhdistelmiin, sosiaalipuolen ihmisiä kun ovat ammateiltaan.
Äiti ja isi mietti, josko tultaisiin tänne yöksi yhdessä jokin päivä jos olisi lomaa. Kodassa oli kiuas lämmittimenä ja siellä olisi helppo nukkua minunkin koska sinne ei käy tuulikaan. Äitiä kuulemma hieman jotenkin jännittää, tosin itsensä puolesta. Se kun tykkää nukkua avomajoitteissa tai pelkässä pussissa, seinät vähän ahdistaa. Toivottavasti vanhempien asiat menisi siten että päästäisi vielä näin ”talvella” yöksi tänne!
Kun pullat oli syöty ja minun mehutkin, vielä olisi hyvää aikaa edelleen olla matkassa. Käytiin harjanteen takana ja siellä oli kiva pikku puro johon ihastuin! Siinä olisi varmasti taimenet nousemassa! Kuljeskeltiin puron vartta ylös ja alas, vaahtoa oli mahtavasti koska pikkuisia ”vesiputouksia” oli purossa, pikkaisen harmitti ettei ollut ämpäriä mukana. Ei myöskään näkynyt taimenia, niitä olisi kyllä kiva lähteä kalastelemaan! Onneksi oli muuten ne vaihto tumput mukana, koska pariin otteeseen se vesi kuitenkin kummasti tarttui tumppuihin.
Kun palattiin nuotiopaikalle saapui sinne joku retkeilijä ja lämmiteltiin vähän sormia isin kanssa nuotiolla siinä. Minusta oli kiva vähän jututtaa retkeilijää, oliko hänellä evästä? Oliko lapsia tai koiraa? Mikä on paras pulkkamäki? Tovin vanhemmat siinä hänen kanssaan jutteli reiteistä ja vihreästä talvesta. Paluumatkalla toisella tulipaikalla oli myös retkeilijä jolle moikkailtiin myös. Kävin siinä samalla laiturilla nyt ihmettelemässä kuinka syvä järvi onkaan jo laiturin alusta, täällä olisi nyt niitä mustia pikku ahvenia varmaan. Mutta keppiin ei tullut yhden yhtäkään, edelleen hämmentää. Äiti ja isi kyllä ehdotti että helpottaisi asiaa jos olisi siima,koukkku ja mato.
Palatessa polkua pitkin aurinko paistoi edelleen ja matka kulki joutuisasti. Autolle päästyämme kurvasi siihen parkkiin joku muukin perhe ja siinä samassa iski räntäsade. Kyllä harmitti juuri paikalle tulleiden puolesta, olisi heillekkin toivonut aurinkoa. Istuin istuimeeni ja äiti laittoi toiveestani Miinan ja Manun äänikirjan (jonka kuulemma osaavat jo ulkoa) iskä auttoi sivujen kääntelyssä ja minulla oli kivaa!
Kotona sain kertoa Mörkölle ja Pedolle hurjia tarinoita metsän dinosauruksista ja gepardeista joita nähtiin. Nyt sitten kun äiti tätä tekstiä kanssani kirjoittelee, olen melko nuhainen ja jännittää meneekö pöpö pahemmaksi. Sopii toivoa ettei pahenisi, olisi aamusella nimittäin lähtö GoExpo messuille!
Siellä on varmasti kyllä paljon nähtävää ja toivottavasti testattavaa. Hevosiakin olisi paikalla ja sehän sopii tällaiselle heppamiehelle kuin minä 🙂
Mukavaa viikonloppua kaikille!
ERÄIPANA 