Keskellä viikkoa luonto kutsuu iltaretkelle!

DSC_0228

Hurjan kaunis ilma, aurinko paistelee ja pari poutapilveä leijuu vain taivaalla kepeästi. Töiden jälkeen, keskellä viikkoa ei halua uhrata minuuttiakaan sisällä hengailuun ja lähellä on mukavia kohteita joihin voi singahtaa helposti. 

Viimeksi kävimme Vehoniemen harjulla, automuseon kupeessa ja näkötornilla kun oli kovimmat -30c pakkaset. Silloin auton ovetkin jäätyi retken päätteeksi..hups.

Nyt sitten olikin +25c ja ipana hikoilee yhtä loistavasti kuin äitinsä. Kunnon vesi putelit aina mukana ja ”hikirätti”. Mikä lie ominaispiirre tämä ylihikoilu… Ipana oli päiväkodilla ihan ylikierroksilla ja kysyttiinkin että lähetäänkö retkelle?. Pikkuisen tuikealla ilmeellä ipana vastasi että ”joo ja onko siellä näkötooni?” Siitä tuli ajatus että hurautetaan Vehoniemen näkötornille JA nyt siellä on automuseokin auki! Vehoniemen luontopolku olisi sopivasti kiva iltalenkki ja ruokailu hoituisi ohessa myös. 

32

Kotona sitten vaan pika pakkaus; kaasukeitin, kattila, pari lusikkaa, yksi valmisruoka, kaffet termariin, maitoa, muumikeksiä ja äitin & isin voikkarit. Aikuiset kun oli töissä vetäneet juuri makaronilaatikko eväänsä niin ehkä voikkarit riittää..ehkä ja vähän keksejä 🙂 Hyttysmyrkky on erittäin oleellinen ja oi kun olis huomannut niin hyttysverkko lapsenkantorinkkaan mukaan. Vettä toki kunnolla, lasta mahdollisesti kannettaessa tulee helpommin janokin, toki helle säällä/ liikuttaessa on vesi aina oleellista. Siksi myös pidemmillä retkillä vedenpuhdistin on ykkös keksintö. Ipanalla on yleensä kaksi pulloa mukana pikku retkillä ja aikuisilla yksi oma. Hurjan näppäräksi on havaittu pullon suuhun laitettava adapteri josta tuollaisen pienemmän ihmisen on kätevä juoda. On myös ainakin ipanasta mahtavaa kun voi juoda oikeasta juomapullosta millaisia näkee sisaruksillaan. Toinen kiva pullo on termosnokkapullo jossa kesällä pysyy kylmänä juomat hyvin.

 

Kangasalle meiltä ajeli noin vartin, parkkipaikalla oli muutamia motoristeja ja pari autoa. Aika vähän väkeä, mutta keskellä viikkoa ei välttämättä tule niin helposti lähdettyä liikkeelle. Ajateltiin että köpötellään luontopolku ja syödään ensin, sitten käydään kurkkimassa museoautoja (Huom ilmainen sisäänpääsy 🙂 ).

 

 

Luontopolku on metsähallituksen pitämä ja tuttuun tyyliin hyvät opaste taulut lähtöpisteellä jossa kerrotaan kohteesta. Roineen ja Längelmäveden välissä ollaan.

1

 

Polku lähti alas rinteeltä melko jyrkin rappusin, mutta ipana halusi kipitellä ne ihan itse ja katsella muurahaisten menoa samalla.

 

 

Roine se siellä siinsi, kirkkaana ja hermoa lepuuttavan näköisenä. Jo tässäkohtaa ipana tuumasi että haluaa keksiä, tehtiin sopimus että syödään rannassa rappusien alapäässä. Portaita on melkoinen liuta ja vauhti oli ihanan hidas, sai katsella itsekkin maisemaa ihan rauhassa.

 

Rannassa oli korvia hivelevän hiljaista, ei ketään muuta missään. Rannassa on myös tuolit ja penkit, joten siinä oli helppo kokkailla. Eikä uiminenkaan olisi huono idea. Mies ja ipana upottivat varpaat veteen ja heittelivät kiviä, pienet iloit on usein ne suurimmat ilot. Myös yhdessä tekeminen, vaikka sitten se kivien heittely kirkkaaseen veteen, ehkäpä juuri tämä hetki jää mieleen.

DSC_0223

Pikku kaasukeitin on näissä ”pikaiseti retkelle” jutuissa oma henkilöhtainen suosikki. Ei tarvitse miettiä onko puita tai metsäpalovaroitusta. Kattila kaasulle, purkki auki ja sapuskat kattilaan. Minuutissa on ruoka kuumana ja helposti. Ei vaivauduttu ottamaan edes lautasta, kattilasta syöminen on ihan yhtä cool. Mikä ehkä mahtavinta ipanasta on oma pikku kuksa, se on niin kiva ettei tee mieli edes heitellä maitoja ympäriinsä.

5

Mutta, koska aina pitää vähän uhmata äitiä niin kielloista huolimatta, salamaakin nopeampana ipana tarttui jo onneksi melkein jäähtyneeseen kaasukeittimen polttimoon. Ei muuta kun sormi järveen ja kyyneleet silmistä. Ei saatu onneksi palovammoja, mutta kukapa ei kuumaa säikähtäisi. Muumikeksit maidon kanssa auttoivat kummasti asiaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut myös pika ensiapuna tuo melko kylmä pieni maitopurkki, sormi maitoon vaan. 

 

7

Ruokien jälkeen lähdettiin viittojen mukaan luontopolulle ja Uhkainlampea kohden! Hitsi miten jännittävä nimi! Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi on tullut tämä noin 2km lenkki kierrettyä. Ipana oli tohkeissaan etenkin muurahaisista sekä hämähäkeistä, pikkuisen piti välillä pyytää etenemään kun joka niveljalkaista ja korentoa piti tarkistella.

4

DSC_0233

11Polun Roineen rannan puoleinen osa on kaunista valoisaa, lähinnä mänty metsää; kirkasta, avaraa ja vihreää. Runsaasti kukkivia kasveja ja kauniita vanhoja koivuja, havaittavissa myös luonnonvaraisina kasvavat visakoivut. Aurinko pääsi lämmittämään mukavasti ja tällä osaa polkua ei ollut vielä hyttysiäkään! Alueella oli myös yksi muinaismuisto merkki, komeat ovat olleet maisemat varmasti jo silloin kun tässä asutusta oli kivikaudella ollut. Alueen historia on sangen kiintoisa ja miten jäämassat ovat muovanneet tämän harju muodostelman joka jatkuu Tampereelle kohden Ylöjärveä. Ipanaa nyt ei äidin historia intoilut ja huokailut kiinnostaneet tai kalajutut kuoreiden lippomisesta viereisessä Kaivannon kanavassa. Läheinen kaatunut koivu kirkas reunaisine kantokääpineen oli paljon jännempi, siinä kun sai kiivetä.

 

 

Kohta kuului kuitenkin että ”iiiskää ota rinkkaan”. ylämäki ja kipittely ilmeisesti pisti pitkän päivän jälkeen vähän väsyttämään. Mutta eipä siinä sitten muuta kun nousu rinkan selkään ja maisema katselmukset & arvioinnit sieltä käsin. Lähinnä viiltävää analyysiä siitä missä on kaikki veneet ja onko järvessä haita? Myös isin läiskiminen vuohenputkella on sangen kivaa.

Mutta meillä on myös todellakin ongelma joka on hyttyset. Ipana on suorastaan hysteerinen niiden kanssa, viime kesänä tätä ongelmaa ei vielä ollutkaan. Nyt yhdenkin hyttysen näkeminen saattaa aiheuttaa hillittömän itkun ja huudon. Eli hyttysmyrkky on aika oleellinen nyt. Hyttysistä on koitettu puhua ja muista lentävistä itikoista jotka voi näyttää hyttysiltä. Rauhoittelut ja puheen poiskääntäminen ei aina toimi kun paniikki iskee. Nyt tarvitsee hieman miettiä kohteita mihin menee ja miten voisi olla luomatta pelkoja hyttysiä kohden enempää. 

15

Saavuimme risteykseen jossa tullaan oikeastaan näkötornille ja automuseolle johtavalle tielle. Luontopolku jatkuisi tien toisella puolella jossa laskeutuisimme Uhkainlammelle. Olisimme silloin Längemäveden puolella. Nyt otetiin riski, siellä olisi varmaan hyttysiä, tehoaako myrkky? Lähdettiin hyvin hämyisiä maisemia kohti ja nimi Uhkainlampi sopii paikkaan paremmin kuin naula otsaan. Harjun rinteeseen muodostunut suppa hieman haisi, mutta se lisäsi tunnelmaa.

18

 

26

Alaspäin mennessä ( n.20m )ei vielä siintänyt hyttysiä, mutta kuusikko ja lampi…huono yhdistelmä. Lampi oli itselleni kiintoisa, koska kasvisto oli tyystin eri kuin polun toisella puolella.

 

Nyt meillä oli nähtävillä erilaisia sanikkaisia, korpipaatsamaa, sudenmarjoja, sammaleita, vehkaa ja HYTTYSIÄ! Se tarkoitti että nyt sitten vauhtia kinttuihin.

27

Yhdet portaat noustiin  lähes juosten mitkä Uhkainlammen pohjilta nousee polulle. Lahden tie kulki melko lähellä osittain tällä puolella, mutta liikennettä ei juuri näkynyt tai kuulunut. Metsä oli sangen puoleensa vetävää tutkittavaa itselle, mutta nyt hyttyset iskivät. Melko nopeasti siis vedettiin loppu matka! Ipana ei onneksi saanut hillitöntä kohtausta, mutta huusi kyllä että hyttynen, hyttynen, hyttynen! Hyttysmyrkky ilmeisesti piti ipanasta suurimman osan poissa, onneksi. Loppu polku oli ylämäki nousua sekä viimemetreillä  rappuset, näin päädyimme takaisin lähtöpisteelle parkkipaikalle. Ipana totesi että ”nyt riitti hyttyset,mää tappaan ne!” Reilun kahden vuoden iässä on kyllä paljon sanottavaa ilmeisimmin…

 

Nyt on ainakin selvää että ei oteta enään toviin yhtäkään hyttyskeikkaa, ennen kuin tilanne ipanalla rauhoittuu hyttysten suhteen. Pysytään siis sellaisilla kohteilla missä hyttyset eivät niin viihdy. Hieman (luetaan paljon) podin huonoa omaatuntoa että käytiin sillä puolella mihin aurinko ei paista.

DSC_0308

Mutta, se automuseo. Pienen autohullun ipanan taivas, avata saattoi että pieni tahtojen taistelu voi syntyä kun ei saakkaan näitä autoja mukaan. Automuseo on käymisen arvoinen ja näköalat Roineelle on kahvien ja ihanan suklaakakun kanssa melkoisen hyvä pääte. Ipanakin oli loppujen lopuksi oikein onnellinen ja etenkin jätski hyppysissä, nyt pitäisi päästä jo uudelleen autoja katsomaan, heti. Tällaiset keskellä viikkoa tehtävät retket ovat toisaalta hyvää vastapainoa pitkille työpäiville joissa saa hakata päätä seinään välillä. Me  koitetaan ottaa nämä retket rennommalla otteella ja samalla miettiä mihin sitten lähdetään telttailu puuhiin hieman hiki valuen rinkkojen kanssa 😉 Kesä alkaa olemaan parhaimmillaan ja loma lähenee! Sitten on aikaa poukkoilla ipana kanssa pidemmällä teltta retkillä, kuin rajoittettuina viikonloppuina.

DSC_0313

Tämän tekstin kirjoittelua varjostaa nuoren läheisen yllättävä poismeno, joten nyt on ollut ajatukset muualla kuin retkien suunnittelussa ❤ Kova ikävä meillä ❤

Tämä tyhjä hajonnut linnunpesä tällä retkellä kuvastaa tämänhetkistä oloa. Mutta retki tunnelmiin palataan kyllä ❤

24

 

 

Mainokset

Ipanan yö sysimetsässä,tuulen tuiverruksessa teltan suojissa & miten pakkaaminen suoritettiin.

 

11

Tuuli vinkui ja vaahtopäät löivät ranta kallioon. Ilta alkoi hämärtyä ja takana oli hikinen taival, onneksi leiri oli saatu jo pystytettyä kovilla ponnisteluilla. Tai jotain sinnepäin,eli kelataas alkuun. Varoituksena pitkä teksti koska pakkaaminen sisältöineen käyty läpi. Ja varoitus eläinten kakka kuvista 😉

45
Rätvänä teki ipnaan jostain syystä suureta vaikutusta kävelymatkalla

Nyt on tehty tälle ipanan ”telttailukaudelle” parit koe yöt jälleen takapihalla ja muisteltu miltäs se teltassa nukkuminen tuntuikaan. Nyt täällä ei ainakaan pitäisi olla pakkas öitä, vaikkakin aamuyöstä monesti viileää onkin. Testien perusteella voidaan lähteä metsään yö retkelle.

Ensin ajatuksena oli että lähdettäisiin Pukalaan, mutta mieli muuttui viikon myöden ja oman pään toive ”ei muita ihmisiä” otti vallan. Tästä syystä päätettiin lähteä Teiskoon ja metsään jossa ei tulisi muita ihmisiä vastaan. Päätettiin ottaa reitti joka johtaisi Näsijärven rannalle ja matkalla olisi sopivasti metsää ilman polkuja ja hieman hiekkatietä. Alue on itselle tuttua ja maanomistaja myös. Maanomistajaan oltiin yhteydessä koska tarkoitus oli tehdä avotulet, tämä sopi hyvin kunhan on tarkkana. Eli muistakaamme jokamiehenoikeudet ja metsäpalovaroitukset!

10

41

 

 

Ajateltiin että jee, pari yötä teltassa on oikein hyvä! Sitten 31.5.2019 aloin pakkaamaan. Kun eräipana on kasvanut tuosta alle yksi veestä yli kaksi veeksi, niin kas myös tavara määrä on isompi. Eli pakkaamiseen saatiin uusia haasteita tällä porukalla. Mutta tiedostamalla mitä tarvitaan kun on teltta tukikohtana ja pari yötä, helpottaa paljon. Eri aisia jos tietäisi olevan useampi yö ja kiinteä tukikohta josta vaikkapa päivä patikoita.

Nyt pääsi testiin kiinan ihme NaturereHike merkin 70L rinkka, tämä yksilö tuli siis viimekesänä arviointiin meikäläisen hyppysiin ja juttu asiasta löytyy myös blogin syövereistä.

 

Eräipanan kamat meni lähestulkoon hänen lapsenkantorinkkaan (Osprey poco) Lista ei ole oikeastaan kovin iso kahdelle kesä päivälle: Kumpparit+ sadetakki & housut, tumput, pipo (ohut päivälle ja paksumpi yölle), 2x vaippaa (öiksi), vaihto pitkähihainen puuvilla paita, vaihto collarit, lämmin kerrasto varmuudeksi, tavalliset sukat, 2x boxerit. Rinkkaan mahtui myös rinkan sadesuoja ja sivustkuihin ipanan vesipullo, parit herkku patukat, muovipussi, äitin astmalääke ja nenäliinoja. Lapsenkantorinkkaan kiinnitettiin myös neljän hengen teltta joka painaa reippaat kolme kiloa ( husky bright 4). Eli kokonaispaino oli ipanoineen kaikkineen noin 18kg.

20

 

19 tämäNaturehike rinkkaan sitten laitettiin ruuat (kuivamuonat äidille ja isille =3pss valmisruokia joista kummastakin riittä yhdestä pussista kahdelle), minigrippiin pikapuurohiutaleita, ipanalle 2prk valmisruokaa (koska helppo/nopea/takuu varma, ipana ei oikein ole pitänyt aikuisten valmis ruuista vielä), 1x itse kuivattua bataatti muusia ipanalle, pähkinöitä ja rusinoita, muumikeksejä, itse tehtyä puolukkamehua tiivisteenä 4dl, sinappi tuubi, paketti makkaraa, pikakahvia minigripissä,maitoa termariin ja sokeria, taisi olla siinä. Ruuanlaitto välineet; litran kattila (sen sisään mahtuu hyvin pikku kaasupullo) pieni kaasukeitin, pieni kahvipannu (joka ei olisi oikeastaan välttämätön), 2x kuksaa + muovinen muumimuki, 3x luhaa, 3x sisäkkäin menevää pikkuista muivista ruoka kippoa. EA laukku joka on pikku molle tasku (mittat n. 10cm x 15cm), tulenteko välineet minigrip joka molletaskussa (myrskytikut, tavalliset tikut, tuohta, pari sytykepalaa), ”hifistely” juttuihin erikseen taulaa + tulukset+ tuluskivet, tulimäntä ja magnesiumtikku sekä fat woodia 😀 Eli nekään ei välttämättömiä. Omat ja miehen yö vaatteet = merino kerrastot + villasukat +merinopipot, vaihtosukat, minun kuoritakki (ne kuivapussiin). Hygienia kamppeet eli dödö,hammasharjat+pikku tahna ja kosteuspyyhkeet omiin minigrippeihin ja pikku pussiin. Veden puhdistin (Care Plus Water Filter) joka ei juuri tilaa vie ja ei paina, ihan paras keksintö ikinä. Niin ja ipanalle pikku purkkiin rasvaa atooppiselle iholle. Omat lääkkeet mukaan myös. Siinä taisi olla kaikki. PAITSI…se pahin aluset ja pussit. kaksi ilmatäytteistä alustaa mahtui hyvin rinkan sisään ja ipanan oma makuupussi (Haglöfs Pavo) ja kompressio pussiin aikuisten MilTek fleece pussi (jota käytän näin viileinä öinä ipanan pussin päällä).  Loput sitten ulkopuolelle. Kaksi aikuisten makuupussia ja yksi ns.järeämpi alusta( Partioaitta) sekä 2x ohutta solumuovia ulkopuolelle kiinnitettyinä. Mukaan vielä sivutaskuun 1,5L vettä ja äiin sekä isin puukot (itselleni oma sissi puukoni on se mitä EN jätä 🙂 ) Niin ja kahdet otsalamput joiden paristot juuri vaihdettu. painoa tuli vain noin 15kg. Noin arviot koska puntarista loppui kivasti patterit, mutta kokemuksella rinkka ei tuntunut painavalta ja tärkeintä säätää rinkka kunnolla sopivaksi. Ainiin..oli meillä mato-onki ja muutama matokin roikkumassa siinä…

26

Sitten asiaan! Tuulista oli, niin että tukka lähtee! Ipanalle päälle boxerit, sukkikset, retkeily pöksyt, ohut puuvilla paita, lämmin neule + kuoritakki sekä retkeilyyn sopivat kengät joissa pohjissa syvät urat + ohut pipo.

28

Ipana oli totaalisen innoissaan kun sai vihdoin isinkin mukaan telttailemaan, äiti on kuulemma jo tylsä. Ipana sai ns. parkkipaikallamme päättää käveleekö itse vai kantaako isi rinkassa. päätös oli sekunissa selvä ja ipana viiletti karjuen metsään. Että se siitä luonnon rauhasta taasen… Omasta mielestä näillä retkillä tärkeitä on kiireettömyys, ellei ala tulemaan pimeys ja olet paletumassa eikä leiri kohdetta näy.

Mutta aikaa mukaan kun on ipana matkassa. PYSÄHDY ihmettelemään sitä pikku muurahaista maassa ja auta rakentamaan havunneulasista pesää sille (vaikka sinulla olisikin se rinkka selässä), kuuntele ja vastaa ”ääääiti voiko dinosaurus syödä mäylän kakkaa?”, viritä omia aisteja kokeilemalla pintoja, kuuntelemalla ja haistelemalla. Haasta aivoja ja muistele kasvien ja eläinten nimiä tai ääniä. Myös turvallisuuden tunne luo kiirettömyyttä (omasta mielestäni) joten valitkaa paikka jossa olo on turvallinen esimerkiksi valmiit reitit. Tärkeintä ei ole retostella kuka on kovin eräjorma vaan mikä kenellekin sopii ja hyvätä tuntuu. Myös ns. oikeaa tapaa ei ole retkeillä (paitsi laki ja säädökset tulee huomioida sekä kunnioitus luontoa kohtaan) tarkoitan että jos haluaa retkeillä siten että käyttää vaikkapa pelkkää solumuovia nukkuessaan niin fine, kunha se on itselleen sopivin.

39

Käveltiin hyvin hoidetussa metsässä jossa oli runsaasti tilaa aluskasvillisuudelle ja eri ikäisille puille. Näin myös mahdollisuus erilaisille eläimille on parempi elinympäristönä. Ipanakin huomasi että täällä viihtyy monet eläimet, oli mahtavaa nimittäin pomppia peuran kakka papanoihin.

Ipana jaksoi todella yllätävän hienosti kävellä metsässä jossa oli välillä ihan kunnon nousujakin! Matkaa suunniteltuun yöpymiskohteeseen oli vain nelisen kilometriä. Koska olimme metsässä ei tuuli siellä tuntunut. Päästyämme kohteeseen olikin melkoinen myteri Näsijärvellä! Vaahtopäät velloivat kauempana ja mietittiin siinä sitten että ”voi hiiskatti..ei tule tulen teosta mitään jo tuulen takia, se olisi myös melko riski maastopalolle. Mutta, teltan pystytykseen joka oneksi on tehty noin ziljoona kertaa. Omat kamppeet on hyvä tuntea kunnolla. Kova tuuli ja kupoliteltta..hmm onnistui yllättävän hyvin, varmasti osasyy oli ipana into auttaa ja pitää telttaa paikoillaan seisomalla sisäteltassa 😉 Näppärää työllistää ipana tähän tehtävään ja antaa ablodit onnistumisestaan.

23

Kamojen purku ja isommat absideihin, teltan eteisiin. Koska ipanallakin oli iso nälkä tehtiin ruuat ensin ennen tutkimus retkeä. Tuulen vuoksi oli pakko hyödyntää absidia ja pikku kaasukeitintä. Ipanan ruoka oli kattilassa minuutissa valmiina ja oikean lämpöisenä.

ruoka

Sitten väli huhtelu kattilalle ja vedet maastoon imeyttämällä, ei järveen. Ruokien jälkeen oli kiva löytää suojaisa mato- onginta paikka ( ei tarvita kalastonhoitomaksua, se koskee viehekalastusta kts maksut: https://www.eraluvat.fi/kalastus/kalastonhoitomaksu.html ). Saatiin huimia särkiä ja pikku ahvenia 🙂 Loppu päivä meni kallioilla kiipeillen ja tutkien lähimaastoa.

12

Aika kului todella nopeasti ja ilta puurot keiteltiin samalla taktiikalla absidissa. Ipanasta toki tämä kokkailu ja maaston tutkinta hänen kiväärikeppien kanssa oli mitä hienointa. Nyt kun on dinosaurus ja karhu innostus päällä on vielä jännempää seikkailla maastossa. Jokapuolella kun on näitä kyseisiä elikoita, siinä saa kyllä isekkin pohtia välillä että miten vastaa ipanalle jottei saa aikaan vaikka painajais unia. Tavalliset iltarutiinit hampaiden pesuineen onnistuu hyvin tilavassa kupoliteltassa, kovan tuulen vain vinkuessa ulkona! Aika mahtava fiilis! No,ipana sammui pikku pussiinsa joka isomman pussin sisällä joka puolestaa ilmatäytteisen talvi alusen päällä jonka päällä vielä ohut solumuovi 😀 eipä ainakaan kylmä tule! pääälä vielä ohut yöpuku, villasukat ja merino pipo.

Alakuvassa ipana sovittaa ennen ilta juttuja äidin lippistä hyvin päähän 🙂 Pienestäkin voi syntyä isot ilot!

13

 

6Sitten tyyntyi tuuli hetkeksi..äidin ja isin oma höpötys hetki ja ihmettely reippaasta eräipanasta. Keitettiin vaihtoehtoisesti makkarat (vesi järvestä, kiehautus, makkarat sekaan) oli muuten oikeastaan aika cool vaihtoehto 😀 sitten vielä take away kahvi ja kiipesin kalliolle. Vau mikä näköala suoraan Näsijärven selälle, aurinkolaskee ja tunnet merinopitkiksien läpi yhteyden havun neulasiin persiissäsi, villasukat ja fläbärit jalassa… siinä joutaa miettimään omaa pienuuttaan ja asioiden merkityksiä.

Nukkuminen oli vähän niin ja näin itsellä, ipana kun unissaan veti pipoa pois ja kädet pois pussista. Ei ollut niin lämmin että olisi ihan jees, pään kautta kun haihtuu suuri osa lämmöstä. Mutta ainakin ipana nukkui kuin tukki, kaikesta allergisesta nuhastaan huolimatta.

25

Aamulla ipana nousi jälleen tasan 06.00, kummallinen tuo sisäinen kello, se ei ole riippuvainen näköjään mistään paikasta tai onko illalla valvottu myöhempään. Siinä sitten aamutoimet: vaippa pois ja kosteuspyyhkeellä putsaus vaikka pissaa ei ollutkaan vaipassa. Aamu pissat puolestaan tehtiin todella näppärästi; kauhea tuuli ja melko kylmä sellainen joten pissa homma onnistui seisaaltaan teltan sisältä toiseen absidiin. Sitten vaatetta päälle ja maito lämpiämään kaasulle, sekin absidissa hoidettuna hyvällä tuuletuksella. Teltassa köllöttely on aika ihanaa ja ipanakin pötkötteli vielä hyvän tovin isin masun päällä höpötellen. Aikuisetkin söivät omat aamupuuronsa samalla kun ipanakin.

Pakkaamis operaatio sujui nyt hieman sutjakkaammin kuin kotoa lähtiessä, koska joka tavara tiesi paikkansa matkassa. Ipana pysyi hyvin onneksi näköetäisyydellä ja autteli pakkaamisessa. Tuuli oli edelleen navakkaa ja se hieman hankaloitti teltan purkua, tuntui että työskenteli purjeen kanssa. Kuvassa keskellä ovat kiinnitysköydet ovat mielestäni ulkoiseen kiinnitykseenkin todella näppärät!

Matka jatkui osittain metsässä ja osittain hiekkatiellä. Tarkoitushan oli olla kaksi yötä, mutta välillä tulee yllätyksiä matkaan ja paluu kotiin pitäisi olla tänään illasta. Olihan sentään koulujen loppu ja teini-ikäisillä saattaakin olla menot mielessä, parempi olla kotosalla. Mutta nyt ainakin tietää että kahden yön kamppeet saa pakattua näin 🙂 Päädyttiin mato-ongelle ja saatiin 7 kalaa, joista kyllä jokainen on niin pieni että vapaus niille koitti. Ipanasta kuitenkin onginta on parasta kesä puuhaa joten mikäs siinä!

Ohitettaessa peltoa nähtiin rusakoita,kaksi kuovia, yksi haukka ja kaksi kurkea, kalalokkeja liihotteli pellon yllä myös runsaasti, sekä naakkoja. On hienoa että yhdessä vilauksessa voi nähdä näin paljon eläimiä samaan aikaan! Siinä oli ipanalle pohdittavaa, etenki kurjet näin läheltä nähtynä olivat päivän paras kunnes….

Automatkalla kotiin nähtiin aivan tien vieressä komea hirvi sonni, kunnon lapiosarvi! Onneksi pysyi nätisti tien laidalla jolkottelemassa ja vauhti oli hidas, kuitenkin syytä vilkauttaa pitkiä valoja vastaantulijoille.

Todella kiva kesän aloitus retki kaiken kaikkiaan! Ipanalla oli ainakin kivaa ja kyseli jo että milloin telttaillaan taas. Toivottavasti pian, kunhan saa äiti muutamat projektit loppuun ja pysytään terveinä! Mutta joka päivä kuitenkin onneksi meillä on mahdollisuus metsiin ja luonnon ihmettelyyn 🙂

 

 

Yllätyksiä kyttäyskopissa

15

19.5.2019. Nyt tuntuu kesältä jo toden teolla, saa varustautua aurinkorasvalla, lippiksellä ja vesipullolla mihin menikin. Olin miehen kanssa kaksin pitkästä aikaa pikku yön yli retkellä Isojärven kansallispuistossa ja ipana sai olla mummon kanssa viettämässä laatuaikaa. Nyt sitten vielä olikin viikonloppua jäljellä ja sää hellii, mihin mentäsi yhdessä että ipanakin saa jotain uutta koettavaa ja vapaata tilaa kiitämiseen?

Ipana ei ollut aijemmin käynyt Kangasalla Pohtiolammella jossa on myös sääksikeskus. Sääksi on sellaine nimi itselle että se menee aina ristiin sen pikku itikka sääsken kanssa (Suora lainaus wikipediasta: Tieteellisesti kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä). Kalasääksi puolestaan on ns. vanhentunut nimitys, eli pelkkä sääksi riittää. Nimen historia on puolestaa värikästä ja Suomalais-Ugrilaista perää kuten se sääski, sääksä, siekso..  Myös historiassa on linnulla ollut merkitystä eri heimoilla mm. sielujen välittäjä lintuna, vaaroista varoittajana.

9

Pohtiolammi on mukava paikka viettää päivää, siellä kun saa pelata minigolfia ja kalastaa lohiakin & savustaa ne paikanpäällä, maksusta toki. Alue on osa  Kangasalan Sarsaa, siellä kulkee myös pieni luontopolku joka jossa muinaismuisto on historiallisia kohteita. Osoitteena on Pohtiolammentie 64, 32670 KANGASALA

Päädyimme siis sinne lähtemään ja elimme toivossa sääksen näkemisestä. Nyt oli syytä tosiaan laittaa ipanalle kunnon kesäkamppeet ja ottaa mukaan evästä. Koska ipanalla on paha atopia vaatii se kesäaikaan hieman vähemmän lääkinnällistä rasvaamista, mutta aurinkosuojan tulee olla hyvä, koska iho reagoi aurinkoon voimakkaasti. Myös silmien valoyliherkkyys on meillä yksi seikka lisänä, silmä oirehdintaa buustaa myös voimaks allergia siitepölyille. Onneksi ipana on pienestä asti ollut sillä linjalla että aurinkolasit on hieno juttu koska äidillä ja isälläkin on sellaiset. Siinä muutama juttu mitä meillä vaaditaan lisä huomioina näin kesäisin.

Tampereelta Pohtolammille ajoi vain 15min ja opasteet olivat hyvin selkeät. Tielle 12, eli Lahdentielle josta rampille Kuhmoinen/ Orivesi /Sahalahti oikealle, rampilta käännös vasemmalle joka on Sahalahdentietä. Suoraan ja opasteet tulevat esiin. Mobilian automuseo on myös ihan vieressä virikkeineen. Tilaa oli parkkipaikalla yllättävän hyyvin säähän ja aukioloon nähden. Pohtiolampi on auki la-su 11-17. Muutoin jos mielii sääksiä katselemaan voi auton jättää Sahalahdentien portille josta on sääksi tornille lyhyt matka kävellä (n.300m)

2

Parkkipaikalta ipana bongasi heti leikkipaikan, samanlainen kuin silloin kun oli itse lapsi ja usein täällä vieraili vanhempien kanssa. Keinut ja liukumäki oli pakko testata muutamaan otteeseen ennen kun iso torni sääksikeskuksen vieressä herätti kiinnostusta.

Kipuaminen näkötorniin on oma projektinsa, etenkin kun tornista asteli pari prinsessaa samalla ikätasolla ipanan kanssa. Taisi olla ihastusta ensi vilkaisulla 😉 Tornin rappuset ovat tällaiselle kaksi vuotiaaalle kohtuulisen hyvät kiivettävät.

Meillä äiti paineli edellä ja isi perässä. Raput tosin ovat tuttuja kotoakin, helpottanee hieman. Kaiteet ovat sen verran matalat että lapsen on niistä hyvä myös ottaa tukea. Ylhäällä on vielä 90cm henkilön turvallista, ellei rapun aukkoa oteta lukuun. Näkymät kalalammelle ja lintukosteikkoon on tästä lähimmästä näköala tornista hyvät.

Meillä oli mukana kiikarit Tristar optiikalla 10x42ja niillä saa hyvin jo kohdennettua linnut. Ipana kiikarien käsittely on vielä hieman haparoivaa ja ei ihan pääse selvyyteen näkeekö hän niillä mitää todellisuudessa. Ainakin kyllä kovin väittää että niillä näkee lähelle. Ipanan mielestä oli huippua kun sai olla korkealla, kaikki korkeat paikat kiinnostaa kovin muutenkin. Tornista havaittiin lähimmässä kosteikossa polskivan punasotka ja heinäsorsia pari. Taivaalla liiteli harmaalokkeja ja pellolla tai tolppien päissä komeita tummasiipisempiä selkälokkeja. Pari joutsenta näkyi selvästi kauemmaisella kosteikolla. Pikkulintuja ei varsinaisesti näkynyt mutta kuului kyllä, ainakin äänestä pääteltiin että paikalla oli peipposia ja pajulintuja.

DSC_0217.JPG

Alastullessa ipana kertoi vakasti että aikoo vielä mennä liukumäkeen. Pikku suostuttelulla kuitenkin rappusten alapäässä saatiin suunta rannan polkua kohti ja matka sääksitorniin. Polun varella oli häkkejä joihin myöhemmin ilmaantunee kanoja.Matka toiselle yleisötornille on lyhyt, noin 70m sääksikeskuksen pihasta nähden. Lintujen tarkkailu tornit ovat ihan kosteikon kupeessa ja niihin on isona plussana esteetön pääsy, eli pyörätuolillakin sujuu.

10
Ai tälle yleisötornille? Jatkettiinpa eteenpäin!

Ohitettiin yleisötorni ja suunnattiin hieman eteenpäin. Polku jatkui hieman uudemmalle varsinaiselle kosteikkotornille. Samassa tornissa on myös vuokrattava koppi ja se on hyvä huomioida rauhan suhteen. Tähänkin torniin on esteetön pääsy, loistavaa! Aluella on toki kuvauspiilokojuja vuokrattavana ja niistä hyvät infot löytyy sääsksikeskuksen sivuilta ( https://www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus ). Ipana  kiisi polulle ja perehtyi hyvin tarkkaan pikku ötököihin ja ihmetteli linnunpönttöjen määrää polun varrella.17

16

19
Esteetön pääsy,loistavaa!

Ihanan vehreää enkä yhtään ihmettele miksi linnut täällä viihtyvät. Meidät kuitenkin yllätti olemassaolollaan neljä ihan pientä oravanpoikasta. Ihmeissään ja uteliana siitä meitä katselivat. Hurjan suloisiahan nuo olivat ja annettiin niille rauha, palattiin toiselle yleisötornille, josko tovin kuluttua oravat olisivat siirtyneet. Ipanaa kylläkin olisi tuo orava asia kiinnostanut enemmänkin! Ipanan äänen volyymi taso meinasi nousta kokoajan ja muistuttelua ettei saa mennä lähelle sai jankata rahallisesti kuiskaillen. Uskon että oravat herättävät vielä paljon keskustelua. lapsen opettaminen kuiskaamaan onkin yksi haaste meillä, kun ipana innostuu on volyymi taso nouseva 🙂

 

Ipanaa piti muistutella edelleenkin että nyt tulisi olla hiljaa, pari sinisorsaa taaperteli juuri tornin juurella ihmetellen. Ipanalle lintutornissa oleminen oli kieltämättä hieman ehkä pitkästyttävää, mutta yritettiin ainakin. Pikku selitystä miksi tällainen torni on tehty ja mitä siellä kosteikossa meni. Onneksi lintuja oli runsaati uimassa näköetäisyydellä. Ipanalle kerrottiin punasotkasta joka nukkui lammessa, tukkasotkista jotka uiskentelivat ja parista isosta joutsenesta. Myös yksi tavi porskutteli iloisesti vedessä. JA SITTEN! kun olit juuri saanut ipanan syliin tuolilta seisomasta ja lintuja katselemasta, laittanut kameran kaiteelle… niin silloin tietysti se kaunis sääksi liiteli kohdalle! Ja missä on kamera, ei ainakaan valmiina H hetkellä. Silloin kyllä harmitti, mutta tulipahan nähtyä tuo upea petolintu. Ipanan ei valitettavasti tainnut lintua huomata, mutta huomasi kyllä että alaspäin portaisiin vois lähteä jo. Pienen ihmisen kärsivällisyys varsinaisessa lintubongailussa on vielä malttamatonta, oletan kuitenkin että joka kokemuksella on merkityksensä. Intoa ainakin riittää uusiin paikkoihin!

 

 

Otettiin välipalat tornin juurella; uusi termari hyvällä käytöllä, voileipää ja smoothieta ipanalle. Siinä olikin hyvä istuskella, nauttia auringon säteistä ja ihmetellä kimalaisia. Tukittiin nimillä kaikkia maassa kasvavia kasveja, hyvää opettelua itsellekkin  tunnistaa kaikkia oljenkorsia. Hyvin hiljaista oli, ketään muita ei näkynyt. Ipana koitti syöttää kimalaiselle smoothietaan mutta huonolla menestyksellä, välillä ötökkä intoilu lähtee vähän käsistä pikku miehellä. Niin ja PuuCee on vieressä myös.

Palattiin takaisin kosteikkotornille yleisöosaan ja sieltä oli hyvät näkymät myös kyttäyskoppeihin joihin pari innokasta kuvaajaa menikin. Se vasta ipanansta olikin jännittävää! Kovasti olisi sinne halunnut lähteä myös, mutta veikkaampa että tarvitaan parit ikävuodet lisää että jaksaisi keskittyä olennaiseen. Tällä tornilla ei ollut niin runsaasti vesilintuja kuin ensimmäisellä, mutta yksi oravanpoikanen saapui rapistellen tuolien alle tutkimaan ketäs täällä nyt on? Siinä oltiin ihan hipihiljaa ja ihmeteltiin oravaa, ipanasta se olisi tokii pitänyt saada mukaan koirien seuraksi. Yllättävän peloton orava oli ja pitkään ihmetteli siinä meitä. Koska linnut eivät olleet niinkään kiinnostuneita tästä kosteikko tornin lammesta jatkettiin takaisin sääksikeskuksen tuntumaan.

Parkkipaikan kupeesta lähtee pieni luontopolku jonka varrella on esihistoriallisia kaivauksia ja löytöjä. Nyt tosin ne olivat puiden lehtien peitossa ja ipanaa ei historian luento voinut vähempää kiinnostaa. Enemmän jännää oli istua isän harteilla ja katsella näkyykö viereisellä ratsastus kentällä hevosia, kopoti kopoti iskä! Lenkki on hyvin lyhyt ja polku kiertää lehto metsässä joka tuoksuu tähän aikaan vuodesta aivan ihanalta, tuomet kun kukkivat sopivasti.

34

38

33

Luontopolkua ei rattailla ihan helposti pääse kulkemaan vaikka polku on selkeä eikä kovinkaan juurikkoinen, mutta saisi siinä lykkiä ihan reippaasti. Polkua voi ”lyhentää” ensimmäiseltä muinaismuisto merkiltä vasemmalle kulkien ylärinteeseen, pikku ympyrän muodostaen ja sääksi keskus näkyy kokoajan.

Pienet jalat kipitti hurjaa vauhtia ylä ja alamäet, välillä niin vauhdilla että kompastuu omiin jalkoihinsa. Välillä osuu maastosta esiin huikeita keppejä jotka olivat onkina kun dinosauruksia ongittiin puskasta.  Ja kun sääksikeskus on nähtävillä keinuineen oli sinne vielä mentävä ja torniin ja liukumäkeen ja… Eli näin sai todellakin päivän kulumaan hyvin, ilman kiirettä se on ihanaa. Tietäen että kotona ei odota pyykkivuori, ruuanlaitto tai lattioden pesu, perus perhe arki siis. Tällaiset kiireettömät päivät ovat todellakin kullan arvoisia kokoperheelle. Nyt miehen isommat lapset eivät olleet meillä, mutta olettevasti lohen onginta heitäkin kiinnostaisi.

37

Jos tykkää simppelistä toiminnasta, kuten minigolfista, lohen ongista,& pienestä luonto kävelystä, historiasta  ja jos vähänkin linnut kiinnostavat niin voin suositella pohtiolampea.

36

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!

 

Luontopolku, mikä se on? Läheltä kaupunkia löytyy!

Niihama IG

Kohde joka on lähellä Tampereen kaupungin keskustaa, vain 8,9km jos tarkkoja ollaan. Niihaman luontopolku on kaupinurheilupuiston reitistöllä osittain.

Tämä kaupin urheilupuisto puolestaan kattaa runsaan valaistun lenkkipolku/ latuverkoston naapuri kaupunki Kangasalle asti (32km). Itse kaupin alueella on mm. aito+tekonurmikenttä, keilahalli, urheiluhalli, vinttikoirata, jousiammuntarata, kanootti ja sup vuokrausta, sauna ja kiintorasteja.

Niihamasta (Pikku-Niihamantie 80, 33560 Tampere) löytyy puolestaa ulkoilu maja joka tarjoaa myös palveluita kuten saunaa, lounasta, TYKY ja TYHY päiviä, krllikotaa vuokralle ja pari nuotio paikkaa. Täällä on myös vesihiihtäjille oma paikkansa. Mutta täältä me lähdettiin liikkeelle tällä kertaa.

Luontopolkuilu on meille vähän erilaista perinteisemmän eräilyn oheen, virkistävää! Reitti joka lähtee Niihamanmajalta on noin 3km ja kohtuullisen helppo maastokuvaukseltaan. Mutta miten meni?

 

Ipana pakattiin kevyesti ja mukaan otettiin minulle uusi äitienpäivä lahja termospulo testiin ❤ Eli ”herkku” välipalaa ja ulkoilu vaatteet lämpimään, mutta hieman tuuliseen säähän. Myös varjoisaa olisi metsässä niin ipanalle takki ja tumput oheen. Muuten pitäsi selvitä ipanan retki housuilla+sukkahousuilla, pitkähihaisella paidalla sekä lämpöisellä villatakilla. Ipanan toiveesta hän sai reppunsa selkään ja sinne omat keksinsä sekä soseensa.

DSC_0241

Innoissaan ipana pomppasi kaksi ween energialla autoon päiväkoti päivän jälkeen ja oli valmiina uuteen seikkailuun!

Perillä viidessä minuutissa,huippua! Ipanan iloksi Niihaman majan pihassa oli lihaskunto välineistöä joka vaati parempaa tutkintaa, siitä teki hieman tiukkaa lähteä kohti luontopolkua, härvelit kiinnosti. Mutta kun ipana saatiin polulle vekottimet unohtuvat ja luonto kutsui, villi sellainen! Täältähän muuten myös löytyy kiintorasteja ja frisbee golfia 😉 Maastopyöräilijöitäkin vilahti parit ohi.

DSC_0228

 

Polun lähtöpiste on majan edestä katsottuna oikealla, jos sen kiertää vastapäivään. Aikoinaan polun varrella on ollut tietoisku kylttejä,nyt niistä ei ollut havaintoa valitettavasti.

 

 

Säästä riippuen polulla oli osottain melko kuraa, mutta ne pystyi kiertämään hyvin ja samalla löytyi luonnon aarteita kuten kääpiä ja muurahaispesiä. Ipanalle kulkeminen oli toisinaan vaihteella: sata lasiin stop-sata lasiin- stop… eli hurjaa vauhtia ja kun jotain jännää löytyy niin sitä tutkitaan huolella, todella huolella!  Maasto oli alkuun mukavan lehtomaista ja valoisaa, paljon koivua ja puissa lauleli peipposet sekä satakielet.

Jännittävää oli laskujoki Pikku- Niihamaan sen yli meni pari lankkua, mieleen tuli ipanalle heti että siellä on varmasti haikala (kuumin asia tällähetkellä dinosaurusten ohessa) , sama joka kylpyammeessaan, se joka syö laivakoiran ja varpaat. No tälläkertaa näkyi vain rentukoita. Laulujoutsenien torvimaiset äänet kyllä kuului hyvin, miten niin kauniilla linnulla on niin ruma ääni? siis minun mielestä lisättäköön. Tähän liittyen ihmetytti eräs aikuinen ihminen joka tuli vastaan ja ihmetteli mikä ääni oli, laulujoutsenen ääni on melko helppo tunnistaa lyhyen torvimaisuutensa ansiosta. Onneksi ipana valveutuneena kertoi mikä tirppa oli kyseessä.

DSC_0239

Lehdosta polku kulki kohti havupuisempaa maastoa. Maaston vaihtelun raja oli selvästi nähtävillä ja kasvusto muuttui mukavasti. Uutta jännää lapsenkin näkökulmasta! kaatunut kuusi, tikan työt puun rungoissa, arinakääpää ja runsaasti kuusikoissa viihtyviä pikkulintuja kuului. Ipanan iloksi polun varrella oli kuoppia joihin vettä oli kerääntynyt hyvin, sinne oli sitten hienoa heitellä kiviä ja keppejä haikaloille.

Polku päätyi Soukonvuoren hiekkatielle. Hiekkatielle tupsahdettuamme oli opasteena valkoinen kyltti vasemmalle päin, jatkettiin siis siihen suuntaan tietäpitkin, olettaen että viitta tarkoittaa luontopolkua. Ipana juoksi edelleen ja kaikki tien vierellä olevat vähänkin isommat ojat saivat osuutensa kivistä. Välillä matkan jatko tuotti haastetta koska kiviä olisi ollut kiva jäädä heittelemään. Myös keskellä tietä oli pikku, pikku hämähäkki jota piti jäädä toki ihailemaan. Silloin auttoi houkuttelu keksillä ja mehulla, joku kiva paikka olis varmasti kohta evästelyyn. Jos omat jalat eivät kulkeneet ipanalla auttoi myös kysymys ”haluatko itse juosta vai tuletko rinkkaan?” meillä tämä toimii todella hyvin ja lapsi saa kokemuksen että itse voi päättää asioistaan.

Hiekkatietä kuljettiin melko pitkään ennen polun risteämistä oikealle kohti luonnonsuojelualuetta. Maasto oli hieman jyrkempää ja metsä monimuotoista. Polku pöllähti takaisin soukonvuoren tielle pikku mutkan tehtyään lenkin Soukonvuoren luonnonsuojelualueella. Tien yli polku jatkui jo näkyvissä olevalle Pikku-Niihama järvelle jonka rannalla Niihaman maja on.

Eväät päädyttiin syömään Ipanan tahdosta melko ryteikössä, mutta pakko oli päästä kannolle istumaan. Eväshetki on tärkeä ipanalle, koska tiedossa oli hedelmäsoseen lisäksi keksiä ja mehua. Koirillekkin oli omat herkkunsa, vaikkakin Petoa kiinnosti enemmän risujen järsiminen ja Mörkö puolestaan istui hievahtamatta ipanan vieressä kauhuissan ulkoilusta. Äidin ja isin kahvit olivat uudessa termarissa (Thermos Mid Night Blue) kuumana, keksiä oheen ja katse aurinkoon!

DSC_0324

Ihana ilma kaiken kaikkiaan eikä tähän rinteeseen käynyt edes tuuli. Alaspäin pikku kukkulalta rämmiettäessä sai Mörkö kyydin sylissä, ei ole ihan maastokelpoinen tuo 10v Mutta, eipä Mörkö ole koskaan ollutkaan mikään ulkoilu intoilija päinvastoin kun Peto.

Ipana kulki hyvin ja sukkelasti takaisin polulle joka kulki rantaa myöden. Polulla oli juurakkoa melko paljon ja kasvusto runsasta, vesillä oli myös vesihiihtäjiä ja sekös oli parasta viihdettä ipanasta! Kuitenkin tauon jälkeen oli poika jo niin poikki että halusi rinkan kyytiin, sieltäpä sitten näkyikin vesihiihtäjät hienosti.

Käytiin vielä kurkkimassa varaus kotaa ja se oli kyllä hyvin siistissä kunnossa. Sinne olisi helppoa mennä isommallakin porukalla ja liikuntaesteisten kanssa. Mutta, edelleen harmittaa että polun varrella olisi pitänyt olla näitä tietoisku kylttejä, kuten kaupungin sivuilla oli mainittu, niitä ei ollut koko matkan varrella. Myös opasteiden suhteen itse toivoisin selkeyttä. Vaikkakin polku on erittäin hyvin havaittavissa. Jos ei olisi katsonut karttaa ennen polulle lähtöä olisi Soukonvuoren luonnonsuojelualueen osuus jäänyt kiipeämättä. En itse huomannut kylttiä joka ohjaisi polulle oikealle Soukonvuorentieltä.

Muuten luontopolku oli mukava, pituus sopiva noin 3km ja maaston vaihtelevuus kasveineen oli hyvä asia. Se että polku alkaa ja loppuu Niihaman majalle on myös kiva asia, siellä kun on palveluita saatavilla ja hyvä parkkipaikka sekä alueen kartta.

DSC_0316

Aurinkoista ja vauhdikastakesän jatkoa kaikille! ❤

Ritajärvi, koleaa kyytiä vappuna ipanan kanssa!

5

Eräipana täällä hei! Pakko tulla kertomaan mitä nuo taannoin keksi.

Oli synkkä ja myrskyinen VAPPU! Vettä tihkutti aamusta alkaen, taivas oli pilvinen ja tuulikin hieman. Aamulla oli mahtavaa kun sai katsoa muumeja samalla kun veteli aamupuuroa, viikonloppu. Äiti ja isi siinä puheli samalla että nyt on se vappu, on paljon ilmapalloja ja serpenttiiniä. Mummokin oli ihana ja osti minulle kävelevän norsun, tästä tietämättä äiti ja iskä oli hankkineet spiderman pallon, mikä onni kaksi palloa! Niin, meidän suunnitelmat kuulemma olivat muuttuneet. Pian äiti ja isi pakkasivat retki kamppeita ja ollaan kuulemma lähdössä Sastamalaan. Kuullostaa lähinnä ruualta, Sastamala. Siellä on 127 hehtaarinen Ritajärven luonnonsuojelu alue joka oli perustettu 2015 ELY-keskuksen rahoituspäätöksellä. Alue kuullosti selvästi kiinnostavalta, mukavaa monipuolista erämaa aluetta.

26

Ilma oli todella kolea. Äiti ja isi onneksi osasivat toivonmukaan pakata tarpeeksi lämmintä sekä vedenpitävää vaatetta. Reittien pitäisi olla tietojen perusteella hyvin merkattuja, silti vanhemmat ottivat alueen retkeily kartan mukaan ja äiti pakkasi kartan jolla voi suunnistaa. Tulipaikkoja ei voisi käyttää, vielä oli metsäpalovaroitus voimassa vaikka sataa ripsutteli, onneksi ”matkamikro” eli kaasukeitin on helppo napata mukaan.

Lähedettiin matkaan. Autoon sain mennä sisä vaatteissa koska täältä Tampereelta sinne Sastamalaan ajaa noin tunnin. Äidin taktiikkaan kuului kuitenkin ilmeisesti pysähdys ABC:llä matkan varrella jossa oli jokin Arnolds mistä sai munkkia mukaan. Ajomatkalla minun piti nukkua, mutta ei niin kiinnostavalla tiellä pystynyt nukkumaan. Kokoajan tuli rekkoja vastaan tai taivaalla liiteli kurkia. Loppujen lopuksi kuitenkin jotenkin simahdin isin kanssa takapenkille. Äiti oli kiva kun huomasi että nukahdettiin isin kanssa ja ajeli madellen hiekkatie osuuden välillä pysähtyen jotain kasveja kuvaamaan tai maisemia, saatin vähän lepoa.

Reitti oli kuulemma helppo ajaa Ritajärvelle ja opasteet selkeät parkkipaikalle. Osoite oli Valkeajärven parkkipaikalle: Ritajärventie 358, 38100 Sastamala. Yksi hyvä homma oli myös hieman ennen Ritajärventietä pari isompaa ruokakauppaa, jos ne makkarat tai halloumit oli vaikka unohtuneet.

Parkkiapaikalla ei satanut vettä ja aurinko paisteli pilvien väistä, tuuli kyllä kävi ja juuri heränneelle se teki aika gutaa. Äiti kävi katselemassa opastaulua ja oli ihmeissään autojen paljoudesta parkkiapikalla, ihan hyvä että ihmiset ulkoilee. Toisella puolen tietä vähän piilossa oli myös puu cee.  Vaatteet päälle ja sitten minut laitettiin rinkkaan, sen verran oli vielä unihiekkaa silmässä.

me

Mutta portista kun astuttiin sisään koin ihmeellisen herätyksen! Pääsinkin siis pian juoksemaan polulle joka oli todella leveä ja hyväkuntoinen, tuli lähinnä lenkkipolku mieleen ilman katuvaloja. Ai niin! Meillä oli Peto mukana, se vasta innoissan olikin uusista hajuista! Liikkeellä oli myös muita koirallisia ja kaikkia asianmukaisesti kytkettyinä. Äiti oli välillä sitä mieltä että minut olisi pitänyt kytkeä, koska  saatoin karata ojaan tekemään tutkimuksia.

Ritajärven parkkipaikalta tosiaan kulkee valkeajärven rantaan todella hyvä polku. Siitä sitten lähteekin järven kiertävä lenkki, sinisin merkinnöin. Lenkki on luokiteltu keskivaativaksi, paljon kivikkoa ja rappustakin on. Eli retti ei ole esteetön. Äitillä ja isillä on suunnitelman kiertää järveä vastapäivään sinisien merkintöjen mukaan, käydä näköala tasanteella Paavinhatulla ja jatkaa näköalapaikalle punaisia merkintöjä seuraten Ylinen Ritajärvi alueelle niemen nokan jälkeen suuntaan pohjoinen.

Alakuvan kylteissä olisi kiva lisä värikoodit

6

8

Sain juosta vapaasti tällä Valkeajärven kierroksella, Peto ei. Oli ihanaa kun oli paljon mukavia haasteita tällaiselle 90cm miehelle, juurakoita, lankkuja ,kiviä joilta voi hyppiä, kuraa polun varrella, rappusia… Olen aika super nopea ja ketterä, mutta välillä kyllä äiti tai isi joutui vähän auttamaan isojen kivien kohdalla tai jos oli hurjasti mutaa. Jossain kohtaa tuli mieleen olisiko järvessä jotakin ongittavaa ja silloin vanhemmat nappasiavat rannasta polulle takaisin. Nyt oli myös ensimmäistä kertaa käytössä uudet retkeilyhousut, kunnon vahvikkeet polvissa ja pepussakin sekä taskut joihin jemmata käpyjä.

 

 

Saavuttiin isojen portaiden juurelle josta pääsi näköala tasanteelle Paavinhatulle, missä olisi tulipaikka. Ihan itse sain kävellä nuo melko jyrkät portaat, vaikka nyt olikin hieman liukasta niin homma sujui hienosti ylös asti! Myös kallioimarretta näkyi kasvavan kalliolla kauniisti.

 

3

Peto laitettiin puuhun kiinni ja äiti alkoi kokkaamaan meidän pikku ”matka mikrolla” eli kaasulla. Kiva katos missä ei orastava tihkusade ja tuuli haittaa! Hurjan siisti paikka ja WC kin löytyi. Ei siinä mennyt kuin pari minuuttia ja ruokani olikin jo lämmin, ihan kohtuullinen lounas ja jälkiruokana oli suklaata 😛 Pikku tihkusade alkoi mutta loppui melkein yhtä nopeasti kuin  saapuikin. 

Palattiin alas rappuja, jotkin ihmiset tuli vastaan ja sanoivat minulle että ompas reipasta tällä säällä retkeillä. Mutta nuo suuret siirtolohkareet olivat kyllä näkemisen arvoisia tuumailin samalla. Muita ihmisiä ei sitten näkynytkään pitkään aikaan.

21

 

16

 

(Näihinkin viittoihin olisi ollut toimiva lisä värikoodit)

jatkettiin reippasti matkaa pikku tihkusateessa ja vastaan tuli kylttimerkintä jossa vauhtoehdot punainen & sininen tai punainen j& keltainen. Valittiin sinen ja punainen reitti, sen pitäisi kohta muuttua ainoastaan punaiseksi mutisi äiti. Kohta oltiinkin jo Ylinen Ritajärven rannassa jossa oli kyltti, sen mukaan lähdettäisi vasempaan jotta näköalapaikka tulisi vastaan.

29
Yksinäinen kuikka lipui järvessä

Lähdettiin järven myötäisesti liikkeelle ja ysinäinen kuikkakin lipui vastaan. Katseltiin tihkusateessa sen uiskentelua ja mietittiin olisiko järvellä mitä muuta lintu elämää? Punaiset reittimerkinnät alkoivat olemaan harvakseltaan ja ei niin selkeitä kuin aluksi. Loppujen lopuksi päädyimme tulipaikalle jota kartassa ei havaittu. Äiti siinä pyöri vähän hämillään ja jopa pikkusien kiukkuisena kun ei tajunnut missä on retkikartan perusteella, banaani helpotti kuitenkin äitiä kummasti. Päätettiin palata takaisin päin koska vesisade yltyi jo kovaksi. Varsinainen näköalapaikka olisi retkikartan mukaan vielä edessäpäin. Minut sitten pakattiin rinkkaan sateelta suojaan ja mikäs siellä ollessa!

10

Metsä on tällä osuudella lähinnä havupuu painotteista ja rannassa lehtipuuta ja pajukkoa.  Vesisade ei haittaa näköjään äitiä ja isiä koska tutkivat milloin mitäkin linnun ääntä, kääpää tai sammalta. Äitiä mietityttää sen verran paljon missä tarkalleen ollaan käväisty että tuumii tulevansa uudelleen tänne keskenään kipittämään koko retkeily reitistön nopsaan tahtiin. Kolmen järven kierros on rapiat 8,8 km, mutta haasteellinen kallio ja soistuva maasto voinee hidastaa.

24

Palauduimme polulle joka kiertää Valkeajärveä ympäri ja osuimme  Kannaksen laavulle. Siellä olikin muutama ihminen sateelta suojassa ja vaikuttivat melko äreiltä siitä syystä. Äiti tutki laavun aluetta ja pohti ääneen sen olevan siisti ja toimiva, helposti lasten kanssa saavutettavissa, mutta ei siis rattaiden tai pyörätuolin. Sitten kyyti jatkui. Polku oli hyvässä kunnossa tälläkin osalla jossa ne siniset merkinnät kulki, lankut olivat kyllä kuulemma liukkaat, mutta äitin kengissä on onneksi hyvä pito.

Kaikesta haahuilusta huolimatta ainakin minä olin iloinen! Sai tutkia niitä jättiläiskiviä, juosta ja pomppia kiviltä, tutkia onko ötököitä kivien alla? Äiti ja isi jäivät pohtimaan edelleen mahdollista omaa hahmotuskykyään yleisen retkikartan suhteen, mikä tulipaikka meillä tuli eteen koska täysin keltaista reitistöä ei kuljettu missään vaiheessa. Myös puhelimen kartta kertoi meidän olleen Ylinen Ritajärvi niemen nokassa jonka edessä oli pikkuinen saari. Äidillä on kartta ja kompassi monesti mukana ja eipä se muutenkaan hirveästi metsässä ressaa jos oikeasti eksyisi, lähinnä se tulee kiukkuiseksi. Mutta tällaiset ”polku mokat” ei maastokartalla selity. Äiti ja isi toivoisivat ainakin että reiteillä olisi opaste viitat värikoodeilla merkittyinä nimen lisäksi ja merkinnät ehkä selvemmät puissa punaisella osuudella. Keltaisesta osasta ei voida tehdä mitään arviota kun sille ei tälläkertaa poikettu. Alueen historia ja jääkauden lukuisat merkit olivat kiehtovia! On hurjaa ajatella että tässäkin on ollut merialuetta kun jääkauden jää on sulanut päältä pois. Parkkipaikalla on kiva opastaulu jossa historia alueesta lyhyesti ja sen lukaiseen nopsaan läpikin.

4

Kotimatkalla nähtiin taas kurkia ja pari metsäkaurista tietä pällistelemässä. Niin, koska nythän oli vappu saaatiin sitten kotona herkutella takkatulen äärellä donitseilla!

DSC_0311.JPG

 

Kaarinanpolulla hikoilemassa!

36

27.4.2019 Huh hellettä! Tampereelle oli iskenyt kunnon lämpöaalto ja ilma hiveli hipiää. Tampereen kulmilla Kangasalla kulkee Kaarinanpolku (n.60km mittainen) jonka varrella on hyviä laavu ja tulipaikkoja. Tämä Kaarinanpolku yhdistyy Birgitan polkuun joten kyseessä on pirkanmaalla pitkähkö reitti mahdollisuus. Ihan huippua, ettenkö sanoisi!

Reittit on itselle osittain hyvinkin tuttuja, etenkin laavu ja tulipaikka kohteet joissa on työn ja vapaa-ajan puitteissa tullut oltua.

jhjhhg

Tänään ajateltiin että suunnataan Kaarinapolun Personkolon laavulle ja kuljetaan siinä lenkki sekä vähän omaa, ei poluilla menevää ”reittiä”.

16

Koska oli kuuma päivä sai ipanakin kunnon kerroksen aurinkorasvaa joka sopii myös herkkähipiäiselle atoopikolle. Myös allergiakausi on korkattu ja ipanan räkäisyys on melkoinen! Onneksi lääkintä auttaa huomattavasti, vaikka jo toivoi että ”ihme parantuminen” olisi tapahtunut. Pitkät college housut oli syytä laittaa koska maasto on melko risukkoa välillä ja kalliosta . Kengät joissa on kunnolliset urat pohjissa on myös paikallaan. Mutta T-paita keli olisi ja lippis päähän ja aurinkolasit päähän! Tuulikaan ei käynyt, mutta mukaan tulee ohut takki. Housuista tulikin mieleen että edelliset retkipöksyt jotka olivat ohuet kuorihousut kokivat loppunsa. Kuorihousut puolestaan saattavat helle säällä olla aktiiviselle lapselle kuumat.  Näin simpsakoille lapsille on vaikea löytää ns.erä housuja, mutta siitä myöhemmin, koska hyvät löytyi koossa 90cm 🙂 College housut kun saavat reikiä hyvin helposti näin retkeillessä.

Nyt piti tarkistaa EA-laukun sisältöä, onko kesään sopivia tarvikkeita kuten ne punkkipihdit ja geelimäinen palovamma aine mukana. Itse piti muistaa astmaatisena allegikkona että ottaa varmasti avaavan astmalääkkensä mukaan ettei tarvi vinkua turhia 😉

Personkolon laavulle (myös nimellä vesipirkkojen laavu) pääsee helpoiten kun ajaa Tampereen suunnasta kohti Jyväskylää 9 tietä. Vasemmalle kääntyy Käpykankaantie jonka varrella isoja louhoksia. Sitä ajellaan kunnes vasemmalle kääntyy Persontie. Persontien varressa on levennys johon on helppo jättää auto, levennyksen kohdalla on myös Kaarinanpolun reitti viitta (Kaarinan polun merkinnät ovat sinisiä, sähkölinjojen alla selkeät kepit joissa siniset päät ja kivissä myös merkintöjä sinisellä). Tie on hiekkatietä ja vähän töyssyistä, mutta tavallisella farmariautolla tänne pääsee ihan hyvin. Talvisin sitten tarvittaisiin Person tielle kunnon maasturia.

39

Auto parkkiin ja ipana vapauteen! Ipanalla lienee kevättä rinnassa kun huutaa autosta päästessään ”mää lakastan sua laavu” ja lähtee polulle hirveällä kyydillä. Silloin piti vähän juosta perään, koska maasto on otollista kyille. Sovittiin että isi kulkee edellä ja tömistellään maata että kyyt tietäisi väistyä alta pois.

Edessä oli tuttu kurakko jossa oli laudat päällä,ylitys onnistui hyvin ja mieliteko mudasta jäi taakse. Laavu oli kohta oikealla puolella ja näkyy melkein polulle, sinne menee mielestäni erottuva polku. Pieni hyppy tuli kun isi säikähti sammakkoa. Lajiksi osottautui ruskosammakko ja oli kyllä harvinaisen komea yksilö 😉

26

Jatkettiin matkaa kuitenkin eteenpäin. Polulla oli vettä/ mutaa sen verran että ipanaa piti nostella suurimpien kurakoiden yli. Kurakoiden jälkeen siirryttiin sähkölinjojen alla kulkevalle polulle. Sorkkaeläinten ruokinta paikkakin löytyi tutkittavaksi ja paljon hirven papanaa!

7
kangasperhonen pajupuskassa linjojen alla

Polku kulki kuivan ja kivisen maaston mutkissa ja kuiva ilma tuoksui ihanalta. Vadelmaa, kanervaa, katajaa ja erilaisia sammaleita oli tutkittavana. Monenlaista heinää kuten hietakastikkaa, metsälauhaa ja kevätpiippoa oli myös havaittavissa. Syytä olikin pitää katsetta maassa, kivikko on melko haasteellista ainakin pienille jaloille. Ipanalle alkoi myös tuottaa kivikko liikaa kulku ongelmaa, nenällään kun ei oltu yhtä tai kahta kertaa. Ipana kun tahtoi kulkea ITSE ja huuto syntyi kun ehdottikin rinkkaan menoa. Mutta, kohta kuitenkin ipana totesi ”äääti, tahtoo jo rinkkaan”. Onneksi hän osaa jo itse sanoa kun ei jaksa kulkea, sitten vain vesi pullo käteen ja matka jatkui.

 

”Iisii, anna keppi!” kepillä tai risulla on kiva sieltä rinkasta käsin huitoa suuntaa erityisesti pohjoiseen kiinnostaa (kappale ikuinen vappu on meillä kovassa huudossa,  koska siinä lauletaan pohjoisesta 😀 ) Tiukkoja havaintoja ja ihme höpinöitä kuuluu pikku papupadan suusta, milloin sähkölinjojen kommenointa ja arviointia ja välillä tuumailua oliko isolla kivellä käärme. Energiaa riitti myös kepillä isin korvan tökkimiseen ja pieneen testailuun sitä myöden. Onneksi huomiota voi kääntää muihin asoihin näissä tilanteissa.

32
Kivikossa on välillä parempi napata suosilla kyytiin ja välillä taas antaa kävellä.

Näin lämpöisellä säällä oli syytä muistaa itsekkin hörppiä vettä säännölliseti, vaikka se meinaa helposti unohtua. Jatkettiin polkua metsään ja siellä oli jälleen viileämpää kuin suorassa auringon paisteessa. Ipana ulos rinkasta ja metsään juoksemaan! Pienet jalat kiittävät tasapainon kehittymisestä ja erilaiset pinnanmuodot tekevät jalan lihaksistolle hyvää. Metsässä kuljettiin polkua hetki, noin 300-450m ja sitten siirryttiin pois polulta, muuten olisimme kohta saavuttaneet Persontien. Nälkäkin saattaa kohta hiipiä masuihin 🙂 Painuimme siis metsään ja kuljettiin ”omaa polkua” kohti Personkolon laavua. Ainakin omassa puhelimessa toimi maastokartat sekä B-park sovellukset ja google maps. Vaikkakin alue on tuttua on hyvä tietää missä mennään, isot voimalinjat ovat tosin hyvä maamerkki. Aina jos lähdemme uudelle alueelle katsotaan maasto karttaa alueesta. Otetaan yksi lähtöpiste ja tehdään havainnot mitä tulee vastaan jos lähtee mihinkin suuntaan, kuten järvi, tie, sähkölinja, joki, pelto… Näistä voi ottaa vaikka kuvan kaappauksen puhelimeenkin näppärästi.

Maasto oli vähän risukkoa, vaikka vastaan tuli kokoajan metsäkoneen uria, mutta kulkivat hieman väärään suuntaan laavua nähden. Uria pitkin pääsisi hiekkatielle oli tiedossa. Suurimmassa risukossa laitettiin vaihteeksi ipana rinkkaan matkaamaan.  Mänty metsän hiljaisuus ja tuoksut ovat kerrassaan huumaavia! Ipanakin oli ihan rauhaisa ja pohti kylläkin nyt metsäkoneiden syvintä olemusta, kuten onko niiden renkaissa kuinka isot urat ja mikä on tehokkuus?

Tuttu polku, Kaatŕinanpolku tuli vastaan niinkuin pitikin ja kohta oltiin laavulla. Laavulle olikin tehty hieno puuvarasto, mutta puita siellä ei ollut. Iso kirves joka oli silmän räpäyksessä ipanan käsissä. Tätä puuhaa on ehkäpä syytä harjoitella kuitenkin äidin ja isän avustuksella. Eväät saatiin kaasulla helposti (koska metsäpalovaroitus oli voimassa), tai siis ipanalle oma ruoka, hän kun ei tykkää valmiista retkiruuista joka oli tällä kertaa mukana. Jälkkäriksi oli sopivasti sulaneita mini suklaamunia pääsiäisen jäämistöistä 😛

Laavun kupeessa on pikkuinen oksista rakennettu maja ja sehän nyt on paras juttu ikinä! Sieltä oli hyvä väijyä hirven jätöksiä ja mahdollisia rusakoita tai dinosauruksia. Pikku sokereissaan ipana selitti dinosaurus tarinoita ja äiti sekä isi sai olla melkoisia jahtauskohteita. Onneksi jos jäi kiinni oli kohtalona kasa kuolaisia pusuja maahan  kellistettynä 😀 Leikki on lapsen työ ja aikuiselle oppimisen paikka, irtiottoa rajoista hyvällä tavalla.

Tunnit olivat touhuillessa sekä kävellessä kuluneet ja suunta otettiin autolle. Jopa paluu matkan ipana jaksoi olla hereillä ja nauttia päiväkoti vapaistaan täysillä! Ipanasta ainakin huomaa miten väsynyt on viikon jälkeen, kunnon unet sekä yhteinen aika näkyy selvästi ilona ja energisyytenä.

59774036_10156999068033267_5233799326739726336_n
Huh hellettä! Ja matka jatkuu kipiltellen kivikossa! ❤

 

Haralanharju, lintubongarin bongaamista ja dinosauruksia.

22.4 Pääsiäisen aikaista maanantaita eleltiin ja hieno sää kerrassaan! Näin arkipyhänä sai mahdollisuuden nauttia luonnosta pidempään kuin kuin normaalisti arksin töiden jälkeen. Nyt oli suurperhe kasassa kun miehen neljä teini-ikäistä oli meillä pidempään. Ajattelin, että nythän olisi mukava lähteä isommalla porukalla pikku retkelle, helpot eväät ja leppoisaa oleilua. Aikoihin ei oltu käyty lähellä olevan Hararalanharjun näkötornilla ja lähikohteet on hyvä kartoittaa säännölliseti. Nuoriso oli kuitenkin eri mieltä retki hommista, muu tekeminen tässä iässä on ilmeisiimmin kiehtovampaa kuin näkötornit ja metsät. Houkutteluista huolimatta ei teini porukka lämmennyt, lähdettiin sitten kaksin ipanan kanssa matkaan. Ipana puolestaan oli vauhti päällä ja itse huokaisin helpotuksesta että saa lapsen juoksemaan metsään.

näkötornia5.JPG

Omat koulu opinnot tuottavat pientä pään vaivaa, tai ei koulu itsessään vaan pikkulintujen äänet. Tätä olen varmasti tässä kevään mittaan useasti joka paikassa huudellutkin. Auditiivinen muisti on itsellä ilmeisen kehittämisen arvoinen. Joten nyt keväällä onkin mainio aika paneutua pikkulintuihin! Tosin alla olevassa kuvassa ei näy tipun tipua, mutta Haralanharjulla oli mahtavia keloja!

18

Lounas syötiin yhdessä kotona ja sanottiin muille heipat. Tosin pikku vääntö käytiin kenkien kanssa, ipana halusi tennarit ja äiti olisi jotain tukevampaa kyllä ipanan jalkaan halunnut. No, oli lämmin ja umpi ryteikköön ei oltu matkalla joten olkoot! Muuten kuorihousut mönkimisen varalle ja ohut vuorellinen takki & lakki 🙂

Tampereelta Haralanharjulle hurautti vartissa, 9 tietä pitkin kohti Jyväskylän suuntaa. Tampereen suunnasta opaste kyltit oli hyvin havaittavissa ja harjulle johtava tie kääntyy oikealle ruskeiden kylttien mukaan Ruutanan shell:in jälkeen,Suinulaa kohden.

Ohiteltiin urheilu kenttää ja matka jatkui pienemmälle tielle jossa kyltti ”ei talvi kunnossapitoa”. Tie oli nyt kuitenkin lähes sula joten ongelmaa ei ollut sen suhteen. Kaarinan polun uudistusten myötä myös tämän tien yli kulki polku, opaste kylteistä sen huomasi 🙂 Ipana istuskeli tyytyväisenä tennareineen takapenkillä ja hieman  harmitteli kun sisarukset eivät tulleet mukaan.

a22

Parkkipaikalla oli vain pari autoa ja yksi lätäkkö. Käytiin enesin katsomassa kyltti jossa oli Kaarinapolun reittejä joille tästä pääsisi. Ajatettelin että sinne voisi kohta suunnata! Ensin kuitenkin tutustuminen torniin. Ipana karjui ”mää lakastan näkötooneja” ja suuntasi tennarinsa kohti ylämäkeä.

a2

Näkötornille pääsisi vaunujen/ pyörätuolin kera näin myös. Torni kiinnosti ipanaa hieman liikaakin, rakenteiden alle olisi ollut kiinnostavaa tietenkin mennä. Ikävä äiti kuitenkin asetti kiellon tälle toiminnalle ja otettiin suunta ylös. näkötorniin on maksu lippaaseen, oman tunnon kysymys laittaako sinne kolikon koska kukaan ei tätä ole valvomassa. Ipana juoksi rappusia vauhdikkaasti ja hieman kyllä välillä vauhtia sai hänen kohdalla hidastaa.

Tornihan on muuten palanut pariin otteeseen. Ensimmäinen torni rakennettiin vuonna 1895 ja ja paloi 1922. Sitten torni uudelleen rakennettiin Suinulan nuorisotoimen johdosta 1932 ja korkeutta torniin tuli 20 metriä. Mutta, vuonna 2007 torni joutui tuhopolton kohteeksi ja jälleen 2009 tuli uusi torni tilalle. Myös ”kesäpäivä Kangasalla” on saanut täältä inspiraationsa Zacharias Topeliuksen merkeissä, sille onkin oma kivinen muistomerkki tornin kupeessa.

24

Näkötornien rakastaja ipana saavutti huipun melkein itse kävellen, hieman äiti sai kantaa pikkumiestä ja sen tunsi kyllä keuhkoissaan! Onneksi levähdys tasanne osui sopivasti kohdalle ja astmalääkettä keuhkoihin, meno jatkuu!

näkötornia

Maisemat olivat kyllä hienot täältäkin tornista! Vesijärven suuntaan näytti erityisen hyvältä, toisella suunnalla näkyikin tarastenjärven kaatopaikkaa piippuineen. Parasta oli ipanasta ainakin lintubongari, bongarilla oli nimittäin kiinnostava kaukoputki ja upeat erikois kiikarit. Bongari huomasi ipanan kiinnostuksen (ja varmasti myös kuulikin ”äääiti mikää toooi  ooon? äääitii saako katsoa?”). Ystävälliseti bongari jutustelikin ipanalle että saa katsoa varovasti isolla kiikarilla. Oi sitä iloa! Näkyi kylläkin ipanan sanojen mukaan dinosauruksia.. Mutta bongari osasi kertoa että tänään oli nähnyt 700 kurkea! Maakotkaa odottaan kovasti kiikareihinsa, kuulemma tarastenjärven kaatopaikka on ajanut yhden yksilön ainakin pois muualle pesimään. Jätettiin lintibongari ja dinosaurus havainnot torniin ja suunnattiin muistomerkille.

Maasto oli loistavaa pienen ihmisen juoksennella, hienoja kiviä mistä pystyi pomppimaan. Paikalla on myös ulkohuussit, pieni esiintymis lava ja ilmeisen epävirallinen nuotiopaikka löytyi myös.

Jatkoimme Kaarinanpolkua joka lähti parkkipaikalta laavulle suuntaan Mustijärvi. tässäkohtaa päässä välähti pikku hämmennys, nimittäin melko lähellä oli myös toinen Mustijärvi tulipaikkoineen. Nopeasti asian sai googlettamalla selville ja kyllä, näitä on kaksi kappaletta, sinänsä outoa että kaksi saman nimistä tulipaikkaa. Tälle mustijärvelle kuitenkin on lyhyempi matka näkötornilta huomattavasti ja laavu on myös uudehko.

27

Metsä on seikkailu, ipanalle ainakin. Kaikki kivet ja kannot piti tutkia, kepit olivat milloin mitäkin trimmereitä jälleen ja jo kuolleet  isohirvenjäkälät salaattia. Mustijärvellie olisi siis 4,5km, ihan niin pitkää ei lähdetty tarpomaan, mukana ei ollut edes lapsen kanto rinkkaa. Eväät oli kuitenkin repussa ja sopivalla pikku kivellä menikin sitten mehut ja hedelmät hyvin kaupakasi! Äiti tyytyi kahviin termarista ja olihan meillä korvapuustitkin mitä mummo oli juuri eilen leiponut, aikas ihanaa.

 

Hiljaisuus oli ihmeelistä  (ihanaa kylläkin) koska näin hyvä ilmaisella arkipyhällä olis olettanut törmäävän ihmisiin täälläkin. Kaksin reippaan ja kekseliään ipanan kanssa aika kyllä kuluu hyvin ja nytpä selvisi että tämä mustijärvi olisi oikein hyvän matkan päässä parkkipaikasta. Tarvii käydä kurkkaamassa yksin ensin ja jos hyvältä vaikuttaa niin lähi telttailu retkenä voisi tulla ipanan kanssa!

14

Puska pissa, onnistuu jo hyvin ja olen kyllä tyytyväinen että ipana viitsii ilmoittaa että milloin on pissa tai kakka hätä. Kosteuspyyhkeet on paperin lisänä hyvä vaihtoehto välillä mellä koska lapsen iho on atooppisen herkkä. Kunhan muistaa ottaa ne paperit mukaan pikku pusiin ja roskiin. Polun varsi täällä oli onneksi vielä ainakin roskaton, välillä saa mukaansa nappailla ties mitä trippi purkkia ja fitness patukka kuoria polkujen varsilta.

Käärmeitä hieman pelkäsin, koska maasto oli otollista kallioineen kyiden köllöttelylle. Mutta niitäkään ei tavattu, hurjin eläin olikin orava ja kekomuurahaiset 🙂

Kotiin ajellessa ipana  päätyi siihen, että kelottuneet männyt joita oli näkötornilla ovat varmasti dinosaurusten ruokaa. Saattaa olla mahdollista. Perillä isosisarukset saivatkin kuulla miten oli saanut lainata dinosaurus kiikareita lintubongarilta ja välillä jutut on kyllä aika huikeita!

20

 

 

Kohteena pelkkä näkötorni on mukava taukopaikkana ja vaikka eväiden syöntiin. maasto näkötornin ympärillä on kangasmaista ja kivikkoista, mutta ainakin lapsen silmin täynä aarteita. Itseänikin kyllä hämmästytti kauniit männyt ja sammalet & jäkälät.

Aurinkoista saapuvaa kesää kaikille! Tänään oltiinkin pidempi lenkki tekemässä Kaarinanpolulla Kangasalla, hurjaa vauhtia ipanan jaloilla ja hiljaisuutta ympärillä ❤