Laavu yön iloa Kintulammilla. Miten meillä extemboree yökyläillään 4-vuotiaan kanssa, keskellä viikkoa.

Kesäkuu oli saapunut ja lämmintä riitti! Eräipana oli jo muutamia öitä laavussa nukkunut kevään aikana ja telttailtu on omilla poluilla, ruuhkien välttämiseksi. Lähellä on onneksemme mukavia ja helposti saavutettavia laavuja, joille voi lähteä hieman extemboree yöksi kun pieni retki kutkuttele. Tässä yksi alkaneen kesän yökyläily 🙂

Kohteeksi otettiin Kintulammin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Tampereella ja on melko tunnettu kohde.Eräippana toivoi kovin tätä paikkaa, koska tänä keväänä ei olla siellä yövytty.Hieman mietitytti olisko muitakin yön viettäjiä paikalla, ja varmuuden vuoksi teltta oli auton peräkontissa. Keskellä viikkoa ei välttämättä vielä olisi ihmisiä yöpymässä, kesälomakausikin monella vielä odottaa.

Eräipana hihkui riemusta kun sanoin töiden jälkeen että, pakkaappa rinkkasi niin lähdetään Kintulammille laavulle yöksi.Hyppimis reaktio jee jee jee huudoilla kuului varmasti naapuriin asti. Oman rinkkansa pakkaamisessa ei Eräipanalla, 4v:n tarmolla kauaa kulunut. Rinkkana hänellä on Bergans Ruffen 18l. Tärkeimmät asiat oli hänellä pakattuina: pari ohutta Miina ja Manu kirjaa ja Villi luonto kirja, oma pikku nalle tyyny, puukko, vesipullo ja Papu niminen delfiini. Eli näillä pärjäisi kerrassan mainiostai yhden yön 😉

Äiti puolestaan pakkasi nopeasti mukaan oleellisia tarvikkeita myös. Meillä on valmiina omissa pusseissaan monet tarvikkeet, ne on sitten helppo nopeasti heittää rinkkaan ja tietää että niissä on kaikki tarvittava. Esimerkiksi tulenteko pussi, siellä on pitkät tulitikut, tuohta, pari sytyspalaa, myrskytikut minigroppussissa ja vähän ylimääräisenä kivana tulusraudat + taulaa sekä kätevä plasmasytytin, lunttua ja piitä. Itselläni rinkkana oli nyt Savotta Jääkäri XL joka on omaan selkään sopiva ja helppo säätää & todella tilava sekä kestävä. Ainoa miinus on itselle tuo tilan määrä, pakkohan ei ole pakata täyteen..mutta kun sitä tilaa, on niin äkkiä löytyy vähän kaikkea kivaa rinkasta 😀

Mukaan oli nyt helppo pakata vain oleellinen, sekä ylimitoitetusti ruokaa (oma heikko kohta). Mukaan tuli EA-pakkaus jossa kesä huomioitu,esimerkiksi punkkipihdit ja palovammageeli, ja lämpöpeitto on aina kesälläkin mukana. Eräipanalle ohut merino kerrasto ja ohut trikoo pipo yöksi myös. Vaihto kalsarit, sukat, kalvotakki, ohuet vaihto housut ja pitkähihainen vaihtopaita. välillä kun tuulee näitä ”OHO” ruuat kaatuu päälle tai ollaan suossa nenällään. Itselleni otin vain pitkähihaisen fleece takin, sukat ja sadeviitan. Itse pärjää hyvin vähällä ja etenkin jos pidemmiläkin reissuilla sietää hieman likaisuuden oloa.

Muuta mitä tuli mukaan oli J-P Peltosen sissipuukko,hammasharjat, hammaslanka, kampa, silmälasit ja piilolinssi vermeet, talouspaperia, käsidesiä, pieni pesusieni astioille. Kaasukeitin oli mukana myös. Kokkaus välineet 1x 1l kattila ja trangian pannu, pannu toimi kantena kun esim tehtiin poppareita ja yksi pieni sheikkeri. Iso lusikka-haarukka, kaksi pikkulusikkaa, yksi iso matala lautanen ja yksi syvä kuppi. Toki omat kuksat myös 😉

Nukkumiseen Eräipanalle oma rakas Deuter Little Star nalle korvainen makuupussi ja Xped ilmatäytteinen kesä makuualusta, siihen lisäksi ohut solumuovi. Lasten makuupusseissa on syytä huomioida, että niissä ei ole R-arvoja. Lasten pusseissa on hyvä huomioida, saako niitä jatkettua kun kasvun tahti on suuri. Pohjan eristävyys on A ja O yöpymisessä, koska pohjasta säteilee helpoiten kylmyys. Myös liika pukeutumine pussiin ei ole suositeltavaa, koska ilma ei muuten kierrä kerrosten välissä. Itselleni otin Ohto Kaira paksun solumuovin ja makuupussina Carinthian Tropen kesäpussi jossa on hyttys-suoja (oma suosikki pussi, koska hengittää todella hyvin ja on talvella hyvä lisäpussi). Mukana myös kevyt DD-hammock makuupussin sisäpussi, joka on silkki-viskoosia, lämmittää mukavasti ja pitää pussin siistinä. Nyt yöllä ei ollut käytössä, koska minä itse Eräipana halusi vain nalle pussinsa.

Sitten menoksi! Kintulammen suuntaan ja P2 pysäköinti alueelle. https://kintulammi.fi/reitit/ Nyt näytti yllättävän hiljaiselta, vain muutama auto. Jätettiin teltta autoon ja toivottiin että laavu olisi tyhjänä. Lähdettiin rauhaksiin kävelemään kohti Kintulammin laavua ja sä oli aivan mahtava edelleen!

Hyttysiä kylläkin riitti vaikka kuinka paljon, toviin en muista milloin täällä päin Suomea olisi näin runsaasti hyttysiä, tai sitten ne ovat alkaneet kiinnostumaan minusta. Päällä oli Eräipanlla pitkähinainen ohut puuvilla paita tästä syystä. Kaikkiin vaatteisiin oli laitettu hyttys ja itikka karkoitetta. Mukana oli myös Thermacell hyttyskarkoitin, joka meillä todettu erittäin toimivaksi. Itikan puremiiin ja kutinoihin Etono puikko on mukana myös. Eräipana saa isoja paiseta tavallisista hyttysistä ja niitä sitten pahimmassa tapauksessa raapii ja raapimis kohdat saattavat tulehtua. Myö atopia saattaa vaikutta herkkyytteen ihossa. Mutta, hyvin on pärjätty kun ennakoi tilannetta ja pyrkii välttämään pahimmat kuusikot.

Laavulle kävellessä ihmeteltiin miten lyhyessä ajassa pieni polku oli kasvanut jo mielestämme isoksi. Suosio on kaiken kaikkiaan lisääntynyt retkeilyssä ja sen homaa myös poluissa. Onneksi Kintulammi on pysynyt siistinä, vaikka esimerkiksi laittomia tulipaikkoja tulee välillä vastaan. Luonto on nyt todella vehreänä ja opeteltiin jälleen Eräipanan kanssa myrkkykasveja ja mitä sai syödä ja mitä ei. Lähtökohtaisesti pyydän aina Eräipanan näyttämään mitä suuhunsa laittaa. Mutta luottoa on tullut esimerkiski että erottaa sudenmarjan mustikasta. Myrkky kasveja koitettiin myös rannasta löytää, esimerkiksi myrkkykeiso tärkeää tunnistaa. Konnanmarja, kielonmarja, oravanmarja,näsiä siinä muutama mitkä on hyvä tunnistaa. Myös korpipaatsama ja lehtokuusama on luokiteltu myrkyllisiksi, mutta pieni määrä aiheuttaa harvoin oireita.

Suruvaippa ottaa auringon säteistä kaiken irti

Kävellessä bongailtiin perhosia, niistä Eräipana on tänä kesänä innostunut kunnolla! Nyt näkyi esimerkiksi runsaasti kauniin vihreän hohtavia kangasperhosia. Kuvan suruvaippa kuuluu täpläperhosiin ja alaheimona aitotäpläperhoset. Perhosia on alalajeineen todella paljon ja niiden opettelu vie kyllä aikaa. Myös perhosten talvehtinmien on kiinnostavaa! Nyt illalla pohditiin pitkään kiertosulkaista, joka tuli valon perässä paikalle.

• 

  Minä itse!

• 

  Nukkumis paikat valmiina

Laavulla oli tyhjää! Päästiin levittämän ensimmäisenä nukkumis kamppeet laavuun ja tässä nykyään ”minä itse” Eräipana oli hyvin rivakka tässäkin. Pian oli kaikki unilelusta satukirjoihin järjstettynä. Sitten aloitettiin iltapalan teko, vaikka olihan matkalla syöty kävellessä pähkinöitä ja juotu vettä. Matka parkkipaikalta on alle 2km ja osa kulkua on hiekkatietä. Loppu osa hyvää polkua hieman vaihtelevin maastoin, mutta ei esimerkiksi pitkiä nousuja. Iltapalaksi oli puuroa ja päälle Eräipanan super lempparia: valmis jauhe kiisseliä. Kiisseliin lisätään vain vettä ja ravistellaan, annetaan tekeytyä 3min ja ihana makea kiisseli puuron päälle on valmis. Kieltämättä hyvää.. Itse olin ottanut jääkaapista croissantti purkin joka olisi pakko käyttää ja parmesan juustoa joka on kuivatavaraa. Ei mitään kauniita croissantteja tällä kertaa tikun nokassa, mutta taikina & juusto addiktille herkkua! Puuron jälkeen tehtiin popcorneja, ne on helppoja hyvä suolainen naposteltava ja valmistus ääniä ja räjähtelyä on lapsista kiva seurata. Mielestäni kattilassa öljyssä räjäytetyt popcornit vie aina voiton ja suolaa päälle 😛 Kahvina oli pikakahvi-kaakao pussukka, todella speciaali hyvää välillä! Aamuksi toinen samanmoinen pussukka mukana. Vettä oli mukana 2x 1,5l pulloa, koska matka oli lyhyt kävellä, jaksoi kantaa.

• 

  Naposteltavaa näppärästi 🙂

• 

  Osa evästystä

• 

  Ja tölkki taikina herkkuja itselle

• 

  Vähän sheikattavaa kiisseliä:D

• 

  Ei kaunista, mutta hyvää!

Mutta vedenpuhdistin on aina kesällä mukana, eikä se paina juurikaan ja on usein tarpeen. Esimerkiksi Kolilla toissakesänä oli helle, ja taukopaikan kaivossa olikin kyltti että vettä ei kannata juoda ilman keittämistä (meillä käytössä Sawyer Care Plus ).Kattila pestiin puuron ja poppareiden välissä ja tässä hyvä muistuttaa, että pesu vesi ei ole hyvä järveen huuhdottavaksi. Vaan puucee mahdollisuuksien mukaan tai imeyttäminen kauemmaa rannasta. Biohajoava saippua on paras aina luonnossa, jos pelkkä vesi ei riitä.

Aika kuluu nopeasti ja ilta hämärtyy. Lammella uiskenteli pari telkkää ja pikku saaressa oli kalalokkeja, ilmeisesti pesintä hommissaan. Alueen korppi myös lenteli yli, kuka nyt oli paikalla.Itselläni on luvalla alueella muutama linnunpönttö, niiden huolto ja seuranta on todella kiinnostavaa. Toivoisinkin erityisesti tukkakoskeloiden löytävän laatikkonsa.

Ilta puuhina hampaiden pesu, sujahdus yö asusteeseen ja kömpiminen. Varmistettiin että kaikki tavarat ovat paikoillaan,eikä lojumassa miten sattuu. Katsottiin että lähellä on tarpeelliset kamppeet,kuten otsalamppu ja tossut. Ihmeteltiin pusseista maisemaa, joka oli todella kauniin seesteinen. Kintulammin kämpältä kuului ääniä, joku siellä saunoi ja ui lämpöisessä vedessä. Iltasatuna oli Miina ja Manu retkellä, aika osuva valinta. Eräipana simahti yllättävän nopeasti, ilmeiseti rankka päiväkoti viikko takana ja nyt puuhailut ilta myöhään. Itse vielä koitin etsiä lisää tietoa eri perhosista ja käydä läpi niiden tarkempia tietoja. Yököt, kiitäjät,kehrääjät ja moni muu isoperhosten alalajistosta koittaa painua mieleen 🙂 Opitun saattaa unohtaa nopeasti, ellei asioita kertaa säänölisesti, ja niitä tunnista luonnossa.

Yöllä meillä oli hyvin rauhallista, Eräipana heräsi vain kerran pissalle ja nukahti heti takasin, oma delfiini kainalossa.Hyttyset pysyivät loitolla kun makuupussit ja pipot oli myrkytetty ja Thermacell oli päällä. Allergikkoina meillä on koko kesän lääkitys päällä ja itselläni astman kanssa tehostetumpi lääkitys. Tässä yksi syy miksi olen talvi-ihmisiä.

Aamulla hieman ennen kuutta noustiin ja makuupussista oli taas kiva kurkkia järven näkymiä! Laitellessani aamupalaa, Eräipanalla oli oma pikku puukkonsa ja teki sillä paikalla olleista makkara/ vaahtokarkki/ Crossantti (mikäväin käristettävä) tikuista terävämpiä. Metsäpalovaroitus ei ollut vielä voimassa ja huolellinen tulen käyttö huomioituna, kokattiin tulella. Eräipana halusi voileipää, kiisseliä, mysliä ja jugurttia. Hmm tämäkin erikoisyhdistelmä onnistui helposti. Kuivattu Alpro soija jugurtti on kokemusteni perusteella helpoin ennallistettava. Kuivattua jugurtia minigripissä ja sinne hyvin vähän vettä kerrallaan ja puristellaan pussia. Jugurtit jäävät helposti karkeiksi ja jauhomaisen olosiksi. Kananmunaa ja kuivalihaa oli leivän päälle varattuna. Ritilällä paahdettu leipä on kyllä hyvää näiden lisukkeiden kanssa! Kesällä myös villivihannekset ovat kiva lisä. Kuivatun kananmunan käyttö on helppoa ja se saa ruuista monipuolisemman kivasti. Eli samoin kuin jugurtin kanssa ennallistaminen, eikä vaadi pitkää ennalistamis aikaa. Mutta, monesti olen laittanut edellisenä iltana aamupala kokkelin munat likoamaan ja näin rakenne on hieman tasaisempi. vaikkakin kokkelissa sillä ei itselleni ole niin merkitystä.

• 

  Aamupalt tulille

• 

  Tarkkaa puuhaa

• 

  Ja osa aamupalasta valmiina, rauhalliset maisemat kruunaa olon!

Aamupalan jälkeen katsottiin että nuotio on hyvin sammutettu ja tavaroiden pakkaaminen onnistunut, ilman että mitään jäisi. Tuntui kyllä kevyemmältä lasti nyt palatessa 🙂 Vielä pisut ja hammaspesut. Matkalla autolle tuli muutama aamuvirkku vastaan, on kyllä ihana lähteä aamusta liikkeelle, kun ei ole tukalan kuumakaan. Aamuisin luontokin on vielä jotenkin raukean oloinen ja kun osaa ottaa kiireettä, ilman paineita saa stressiä purettua. Jos suinkin, niin keskellä viikkoa on mahdollisuus lähteä yökylään, niin se kannattaa, ainakin meillä 🙂 Nyt pääsen itse aloittamaan työt kotona ajallaan ja Eräipanalla olikin sovittuna mummola päivä. Itseäni auttaa jaksamaan tällainen aamu paljon, työpäivä sujuu huomattavasti paremmin kun alun on voinut ottaa toiminnallisesti, mutta rauhassa, luonnon helmassa ❤

Tällainen reissu kuvaus tähän väliin. Seuraavaksi haluaisin napata uuden kohteen, joka ei olisi niin tunnettu. Monista paikosta löytyyy hyvin tietoa verkosta tai eri kartta sovelluksita, mutta osa on jäänyt huomiotta. Näitä koitan kartoittaa ja mitkä kohteet ovat kaikkien käyterttävissä, mitkä puolestaan yksityisen mailla ja ovessa lappu käytön rajaamisesta tai luvan kysynnästä. Lakipykälät ovat välillä kiemuraisia ja itse kysyn aina luvan jos menen yksityisen maille, jossa laavu tai muu rakenne. Esimerkiski hirviporukoilla tai partioiden lippukunnilla on omia laavuja sekä kotia, heiltä yleensä kysymällä on saanut luvan käyttää rakennetta. Lakipykälistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja mitä sisältyy tarkemmin asiaan kun tulkitaan vaikka jokamiehnoikeuksia. Mutta jätetään se nyt tässä kohtaa 😉

Nyt hyvää kesäkuun jatkoa ja mukavia ulkoilu hetkiä kaikille! Instagramin, facebookin tai sähköpostin kautta saa yhteyden, jos jokin retkeily asia mietityttää 🙂

Heippa jälleen Kintulammi! Nähdään pian!

Kaupunkiluontoa uittotunnelilla, kulttuurilla,kahvilla ja uimarannalla hipaistuna!

• 

  Minä ja yksikätinen äiti

Eräipana täällä hei!

Kaunis kesäpäivä olisi edessä ja olisi mukavaa tehdä jotakin jännittävää. yleensä äiti ja isi vie johonkin metsä puuhiin, tutkimusmatkalle, bongaamaan tipuja, päiväretkelle tai yöksi laavuun. Tänään oli kuitenkin jotain erilaista luvassa.

Mummoa nimittäin kiinnosti kovin kotikaupunkimme uittotunneli joka yhdistää Näsijärven ja pyhäjärven. Vaikka mummokin on ikänsä Tampereella asunut, niin tämä oli uusi juttu hänelle. Äiti puolestaan on kiikuttanut välillä kajakkia järvestä toiseen tämän kautta, vettä kun tunnelissa ei ole. Kahvilakin löytyy tunnelin Näsijärven puoleisesta päästä heti, Pyhäjärven puolella löytyy Kurpitsatalo melko läheltä. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan käveltäväksi 3km.

Maisemat ovat upeat näillä kulmilla, pyynikin ainutlaatuinen harju ja sen munkkikahvila ovat myös lähellä. Ne ovatkin monelle tutumpia kuin läheinen Pispalan alue ja tuo tunneli jonne kävellessä näkee kaunista kaupunkiluontoa.

Äiti ajatteli että voitaisiin samalla kun käytäisiin tunnelin kahvilassa tutkailla kaunista rantaa jossa kulkee myös PyhäNäsi pyöräilyreitti. Lisää reitistä löytyy tästä: https://pyhanasi.fi/

Auto jätettiin Tahmelan (Tahmelankatu 25) uimarannan parkkipaikalle, siinä olisi sopiva 4h pysäköinti kiekolla. Uimaranta on todella siisti ja hyvät pukuhuoneet sekä WC:t löytyvät maksutta. Rannalla on myös leikkipaikka & pöydät syömiseen. Iso kenttä leikkeihin löytyy myös ja vieressä on viljelypalstoja. Viljelypalstat ovatkin todella suosittuja ja sellaisen saaminen on täällä kuulemma haasteellista. Maisemat hivelevät silmiä ja ranta kutsui luttaamaan! rannalla on myös nurmitilaa paljon sekä puita joiden alla olisi kiva viettää aikaa varjossa.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Äiti oli ottanut meille osan eväistä ja mummo toisen osan. Äiti laittoi kotona makkarkeittoa ruokatermokseen, pari banaania, mehua ja keksiä. Mummo oli ottanut aikuisille salaattia ja minulle vielä lemppari kitkat suklaata ja mehua. Vettä piti olla runsaasti mukana, mummolla olikin hyvää kuplavettä jota sain juoda myös. Aiemmin en oikein tykännyt kuplista mutta tänä kesänä olen alkanut niistä pitämään. Myös kalalokki 303 saapui paikallle huomattuaan meidät, onneksi ei ihan pöydälle hyppinyt tai kakkinut niskaan närkästyneenä.

• 

• 

Jatkettiin kävelyä verkkaisesti kävely/ pyörätietä, tai minä siis juoksin ja aikuiset mateli perässä. Välillä kyllä pysähdyin ihmettelemään milloin mitäkin; maassa lojuvaa roskaa tai soutuveneitä venepaikoillaan. Väillä sai varoa pyöräilijöitä. Äiti on koittanut opettaa että pitää kulkea sivussa ja pysähtyä kun sanotaan seis! Mutta tämäpä välillä unohtuu minulta ja äidin kunto kasvaa!

Hiekkatie kulki vehreässä rannassa ja leikkipaikkoja ja yksi maton pesupaikkakin ohitettiin. Luonto oli todella vihreää ja oli saanut monia ulkoilijoita nauttimaan auringosta. Vasemmalla näkyi harjua ja sen asutusta, kohta ohitettiinkin Kurpitsatalo ja sen ympärillä oli myös viljelypalstaa jossa innokkaita city viljelijöitä oli kuokkineen. Pysähdyinkin äidin mielestä nolosti huutamaan asiaa eräälle kuokka ihmiselle että ”onko siellä matoja?! Vosin onkia niillä ahvenia! onko sinulla jossain enemmän maataloa?” Kurpitsatalolla olisi myös kahvilakin sekä soutuvene/ kanootti vuokraa & viljelyksiin tutustumista ym ym.

• 

• 

• 

• 

Tästä saatte lisää infoa kurpisatalosta: https://kurpitsatalo.net/

Matka jatkui ja hiekkatie kaarsi loivaan ylämäkeen ja muuttui ihan pikku toviksi asfaltiksi (Vierenmäenkatu). Sitten jälleen sujahdus hiekkatielle (Hyhkyn rantapolku) ja alamäkeen rantaa kohden vasemmalle. Pyhäjärvi oli koko ajan näkyvillä ja isoja vanhoja puita oli varjostamassa rantaa. Siisti nurmialue osui eteen ja pidettiin juomatauko, olimme kävelleet noin 850 metriä tähän mennessä. Järvellä polski kanadanhanhia, pari telkkää, isokoskelo ja sinisorsia, kalalokkeja kaarteli ilmassa ja pikkulintuja, kuten talitintti sirkutteli puissa & pensaissa. Ötökoistä upein oli niittysusikki hämähäkki ja niittysylkikuoriainen. Ihanan rauhallista aluetta ja autoteiden äänetkään eivät kuuluneet. minulla oli paljon kysymyksiä ilmassa: miksi tie kulkee tässä, kenen vene tuo on, miksi kanadanhanhen päässä on valkoista, onko uittotunnelilla alligaattoreita, saako jäätelöä?

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Näihin kysymyksiin kaikkiin en saanut suoraa vastausta, äiti väittää että ei myös tunne kaikkia vastaantuliojoita. Lähestyimme itse uittotunnelia ja pyörätien merkkejä sekä hiekkatietä seuraten löysi hyvin paikalle. Täällä on myös veneiden laskupaikka joten saa varoa mahdollista liikennettä. Jatkoimme kyltin mukaisesti oikealle uittotunneliin. Tunnelin vieressä on myös info taulu tunnelista ja sen historiasta, minua se ei liiemmin kiinnostanut. mutta äitiä ja mummoa se kyllä kiinnosti. Pian sujahdinkin viileään pitkään tunneliin joka oli mielestäni aivan mahtava! Koitin juosta seinää pitkin kuten spiderman, mutta ei ihan vielä onnistunut. Saavutin melko nopeasti tunnelin suuta, äiti joutui juokseman jälleen kiinni, koska pelkäsi että juoksen uittotunnelin kahvilan parkkipaikalle.

Kahvilasta lisää tästä: http://www.kahvilaepila.com/uittotunneli_kahvila.html

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Uittotunnelin päällä kulkeekin Paasikiventie josta pääsee tähän kahvilalle myös ja uittotunnelin venesatmaan. Ihana aurinkoinen näsijärvi kimalteli edessä ja kivikkoinen ranta kutsui heittelemään ensin muutaman kiven. Rantaan sai myös veneen kiinni ja alueella on myös vesijettien harjoitusrata. Jäätelö kuitenkin veti puoleensa ja astelimme kahvilalle. Kahvila oli todella siisti ja siinä oli katettu terassi sekä ulkopuolella pöytiä myös sekä bajamajat. Istuttiin herkuttelemassa ilman kiirettä ja ihailtiin myös kahvilla olevaa koiraa. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä ja pari lasta kaivoi pikku hiekkalaatikkoa joka oli pihassa.

• 

• 

• 

• 

• 

Takaisin kävellessä (juostessa) olikin energinen olo koska oli saanut jäätelöä! Tunnelin jälkeen sain katsella veneiden laskupaikassa Pyhäjärven puolella laiturilta veteen. Vähän kyllä harmittaa että jotkin ihmiset ovat törkymöykkyjä ja ovat heitelleet veteenkin roskia.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kun päästiin takaisin parkkipaikalle, oli vielä aikaa leikkiä tällä Tahmelan uimarannan leikkipaikalla! Mielestäni kiva vaihtoehto jos tulee Tampereelle ja haluaa ulkoilla helposti rannan tuntumassa ja kahvitella kulttuurimaisemissa!

Vauhdikasta viikonlopun jatkoa kaikille ja hellettähän on luvassa, taitaa ranta kutsua Eräipanaa ainakin!

Rantakoiviston laavu, lintutorni ja mahdollinen lentolisko

Eräipana täällä omin pikku sormin kirjoittelee. Ennen kuin tuo nimeltä mainitsematon korona saapui kunnon ryminällä, käytiin äidin kanssa lintutornilla ja metkalla polulla. Oli siellä laavukin johon pääsi todella helposti!

Oli kivan aurinkoista ja minun mielestä paras kura-aika ikinä! paljon lätäköitä ja polkuja joissa voi tepastella iloisesti, välillä kaivaa kunnolla mutaa mukaan (suosittelen taskuja). Äidistä ja isistä on välillä jotenkin ikävää kun hieron tätä ruskeaa töhnää auton kylkeen tai juoksen istuimeen kurahousuilla.

Tänään äiti ajatteli että mennään lintutornille lähelle. Äidillä oli alkanut etätyöt ja se on minusta toisaalta kivaa, saa osallistua kaikkiin palavereihin verkossa ja huudella puheluihin omia kannanottoja. Äiti on onneksi hyvä ”multi taskaaja”, tiskaa ja hoitaa ihmisten murheita keskittyneesti ja asiat onnistuu niin kuin kuuluu. Onneksi osaan leikkiä ihan itte, leegot, palapelit, tussit, liitutaulu, majat,koirat, muovailuvahat, hamahelmet..tekemistä kyllä on!Jostainsyystä äidin sydän hyppää välillä kurkkuun kun yllättäen olen nopeasti istumassa ikkunalaudalla kärppää kyttäämässä (naapurin pihalla semmoinen musta hännänpäinen juoksenteli eilen nimittäin siellä). rauhallisina hetkinä äiti nappaa sohvalle kainaloon ja tutkitaan Koiramäki kirjoja. Välillä on ikävä kaikkia niitä päiväkodin kavereita ja muita kavereita joita ei nyt juuri saakkaan enään nähdä. Mutta, nyt oli työt tehtynä joten liikkeelle!

Nyt sitten laitettiin lämpöiset ulkovaatteet minulle, koska kävi kylmä tuuli ja aurinkolasit nenälle! Äitikin laittoi tiukasti pipon päähän! Äiti laittoi suosikki ikinä koskaan maapallon herkkua, nuudeleita. Raa´at nuudelit mausteineen ruokatermokseen ja kuuma vesi päälle. Sitten kurkkua pilkottuna purkkiin,mehua pulloon, kahvi termopulloon ja keksejä mukaan! Äiti on siis tosi hyvä kokki 😉 Mutta meikäläisen herkkuja nuo kaikki! Muuta kivaa oli toki kiikarit, olen saanut käyttää äidin kiikareita, kun äiti opettaa miten ne toimii. Myös äitin kamera kiinnostaa kovasti, mutta se aina riistetään käsisitä kun sen nappaan. Mielestäni melko julmaa, viimeksi tein todella hyvät säädöt kameraan ja äiti sai sellaisia negatiivii tyylin kuvia sitten paljon!

Osoitteeksi otetettiin Kangasalan frisbeegolf radan parkkipaikka, Atrakuja
36200 Kangasala. Käveltävää olisi 500m ja kulku kävelytietä laavulle. Ainakin näin lumettomaan aikaan laavulle ja polulle pääsee vaikka vaunujen tai pyörätuolin kanssa!

Käveltiin rivakasti kohti laavua ja minusta oli mahtavaa että oli katseltavana myös jokin iso rakennustyömaa frisbee golf radan kupeessa, paljon kaivureita sekä nostureita!

Laavulle juostessa näkyi polun oikealla puolella isoja kuusia ja niiden alla oli mainio juosta äitiä karkuun! Laavu oli hurjan siisti ja puitakin oli seinustalla paaaaljon! Juoksin innolla laavuun ja karjuin sieltä nuudelien kutsuhuutoa. Äiti aina jaksaa muistutella että ei saa karjua dinosaurus ääniä ulkona

Nuudelit saapuivat. ne olivatkin turvonneet todella paljon ja olivat hurjan kuumia! Äiti palvelu toimi hyvin, minä nakersin kurkkua-äiti puhalteli nuudelia-nuudeli matkasi suuhun-kurkku-nuudeli-kurkku… Hyvin toimi. Sitten kun sanoin röyh ja keksiä kiitos niin äiti veti loput nuudelit. Jälkiruoka oli ihana ja aurinko paistoi. Ei ketään missään…eikun joku meni juuri edessä kulkevalla laudoitetulla polulla vaunujen kanssa.

laitettiin roskat roskiksieen ja siivoilin muidenkin karkkipapereita roskiin, törkymöykkyjä sanon minä, kun on kerran roskiskin!

Kipitin  nopeasti polulle ja oli huisin hienoa että se oli laudoista tehty! Lähdetiin laavulta vasemmalle ja äiti koitti pysyä perässä. Välillä jäin kyllä tutkimaan mitenköhän paljon olisi kuraa jos hyppäisi polulta alas? Muutama ihminen tuli vastaan ja hekin kiersivät kaukaa. Äiti oli neuvonut nyt väistämään kunnolla ihmisiä ja koitin uskoa parhaani mukaan. Lintuja (niitä pieniä joiden olemassa olon huomaa vain äänestä) oli paljon liikkeellä ja mahtavinta oli huomata se torni! Matkaa tuolle tornille oli noin 200m laavulta. Äiti laittoi minut kulkemaan tikkaat edellään ja opasti miten kuljetaan rauhallisesti ylös, yksi jalka kerrallaan ja pidetään kiinni kaiteesta. Äiti kyllä piti kiinni kokoajan. Hienosti se meni ja olen varmasti nopeampi kuin marakatti!

Ylhäältä näkyi vielä jäässä oleva Kirkkojärvi. Viime keväänä äiti oli nähnyt täällä paljon erilaisia sukeltaja- ja puolisukeltaja lintuja! Nyt sain kiikarit käsiin, äiti kertoi että niillä ei saa missään tapauksessa katsoa aurinkoon. Tähystelinkin tiiviisti puiden alla pomppivia mustarastaita ja pikkuisia sinitiaisia sekä ihan varma kiiltäväsuomuinen lentolisko! Polulla alapuolellamme ei ollut ruuhkaa, muutama ihminen käveli ohi rauhaksiin. Pari ihmistä kyllä huomasi minut kiikarointi puuhissa ja huikkasi ”onko näkynyt lintuja?” osasin kertoa että mustarastaita ja muumikeksejä, naureskellen jatkoivat matkaansa. Napsittiin tosiaan vähän keksiä ja mehuakin samalla. Äidillä oli tuo lapsenkantorinkka mukana kun se ei tiennyt kuinka pitkä lenkki tehtäisiin.

Alas mennessä äiti meni edellä ja varmisti minun peruutus askelitani, hyvin meni! Käveltiin vielä todella matalalle alikulkutunnelille joka johti tälle luontopolulle myös. Juteltiin samalla vähän autojen korjaamisesta, poneista, suklaasta & hammaspeikoista, vieraille ihmisille karjumisesta (mutta kun olen dinosaurus!) ja linnuista. Äiti totesikin jälleen että ”sinun kanssa ei kyllä hiljaista hetkeä ole”. Kerroin myös että oltiin isin kanssa juuri pelastamassa nukkumatti joka oli jäänyt tulivuoreen jumiin, mutta isillä ja minulla oli supervoimia ja saatiin nukkumatti pelastettua ja..

Takaisin kävellessä tulikin jo enemmän ihmisiä vastaan, varmaan päivällis heillä mennyt ja ulkoilu kutsui. Muutamalle huusin hentoisesti että laavulla voi keittää haukikeittoa! Luulen että kuulivat ja ensi kerralla ovat keitto puuhissa.

Jatkettiin vielä tätä todella helppokulkuista puupolkua eteenpäin kunnes kävin pissalla puuntakana. Sitten tuumittiin että voidaan palata autolle päin, polku kuitenkin kiertää vielä pitkän matkan ja pitää kuulemma joutaa kotiin siivoamaan!? Luonto-ja kulttuuripolku on noin 10.5km kokonaisuudessaan. Hirveä banaanin himo iski yllättäen kesken matkan ja istahdin vielä polun reunalle välipalan väipalalle. Vielä lintubongauksena heinä- eli sinisorsa pariskunta, ihme tyyppejä kun pyrstö vaan jää kellumaan pinnalle kun ne ruokailevat ( niiden ruokaa on lähes sama kuin omani; selkärangattomat, vesi- ja rantakasvit, hyönteiset sekä äyriäiset) ❤

No, onhan tässä muutakin isillekin kerrottavaa kun tullaan kotiin! Lentoliskoja ei nimittäin ole pihassa näkynyt, mutta täällä niitäkin oli, varmasti! Välillä harmittaa kun isin työpäivät on joskus eri tahdissa kuin äidin tai että meillä ei ole jokapäivä karkkipäivä 😉 Nyt kun tätä kirjoittelen ollaankin oltu eristyksissä koronalta ja seikkailtu ties missä pöpeliköissä äidin kompassin ja kartan kanssa. Kohta osaan varmasti itsekkin ottaa suuntaa 😀 Koitetaan kaikki nyt pysyä kotona ja niissä lähimetsissä ❤

Äiti hihkuu että ”tsemppiä meille kaikille!”

Lapinsaaren laavulle!

 

Ihana aurinkoinen sunnuntai koitti ja ennen suurinta korona epidemiaa, uskalsi vielä ulkoilla reippaammin. Päätettiin että tänään lähdettäisiin ulos syömään Kangasalle Lapinsaaren laavulle. Toki jos näyttäsi siltä että paikalla olisi muitakin ihmisiä paljon liikkeellä, niin menisimme kauemmas kaasu- ja risukeittimen kanssa.

Lapinsaaren laavu on erittäin helppo saavuttaa ja jos lastenrattaissa on maastorenkaat niin laavulle pääsee niilläkin jyräämään. Matkaa tuosta venerannasta laavulle on noin 300m. Paikalle löytää hyvin myös osoitteella Lapinsaarentie 85, 36120 Kangasala.

Vaikka aurinko paistoikin todella kirkkaasti, oli kova tuuli. Koska kyseessä on saari oli selvää että tuuli tuntuisi entistä kylmemmältä. paljon vaatetta siis päälle! Kerrospukeutuminen on Eräipanalla suosiossa ja materiaaliat jotka eivät atooppista ihoa kutita / ärsytä.  Alle Nordbjørn icicle Merinovillainen kerrasto, päälle Ruskovillan merino haalari, lämmin kohta pieni Reiman untuva haalari, lämpöiset tumput (vara tumput mukaan), perinteiset Kuomat jalkaan ja Didriksons talvihattu päähän!

Ajomatka oli lyhyt ja ennen kuin edes Eräipana ehti huomatakkaan oltiin jo perillä. Jäällä näkyi muutamia pikkijöitä ja parkkipaikalla oli yksi auto meidän lisäksi. Mönkiä joka oli myös parkissa kiinnosti erityisesti Eräipanaa ja kovasti tivasi miksi ihmeessä meillä ei moista ole.

viimeksi täällä käydessä oli paikalla vain nuotiopaikka ja omat puut tuli olla mukana. Tämä kohde onkin ollut monien retkiluistelijoiden kohteena pitkään.

Nyt käveltiin saarelle ja jo mennessä huomattiin voimakas tuuli, onneksi tuli laitettua itsellekkin kunnon kerrasto ja kamppeet. matkalla Eräipana kiinnostui hillittömästi polun varteen kertyneistä jäistä. Puikkoontuneen jään tuhoaminen oli pikku dinosaurukselle mahtavaa! Eli aikaa kului matkalla joka ei todella päätä huimaa… Sitten heti saaren puolella näkyi muutama kiinnostava laho puu ja niiden tutkailu otti aikanasa. Tutkittiin oliko kenties tikka ollut tekemässä koloja ja näkyikö toukkia? Huomattiin samalla puuliiteri ja PuuCee:kin!

Kohta pikkuisen mäen nyppylän takaa erottui laavu! Todella mukavasti antoi tuulensuojaa ja näköalat olivat järvelleMutikonsalmelle kauniit. Paikalla ei näkynyt ketään joten parkkeerattiin lounaalle tähän. Laitettiin tuli ja makkarat sinne iloisesti kypsymään. Mukana oli pari kaasu pullon jämää ja tarkoitus oli saada ne loppuun. Tehtiin siinä kahvivedet sopivasti niillä jämilla ja Eräipanalle toivomansa valmis purkkiruoka speciaali. Välillä on hänestä kiva saada muutakin, kun äidin kotiruokia. Kaasun käyttö on äärettömän nopea tapa saada pian ruokaa, ainakin näin valmisruuan lämmityksessä ei kuin minuutti mene ja ruoka on kuumaa. Purkin sisältö vain kattilaan ja sekoitelaan tehokkaasti.  Sillävälin kun makkarat olivat kypsät ehti Eräipana  vetäistä ruokansa äidin syättämänä, jotta tarvisi tumppuja ottaa pois ja suoraan kattilasta.  Jälkiruokana makkara toimi lapseen hyvin 😀

Kohta paikalle saapui muitakin, hieman viluisen oloisia ihmisiä. Tuulen huomioiminen on hyvin tärkeää ulkoillessa!

Kipitettiin tämä pikkkuinen saari ympäri ja huomattiin viereisessä olevassa keittokatoksessa olevan myös makkaran paistelijoita. Huikattiin morot ja jatkettiin matkaa. Polkua pitkin olikin saareen jo saapumassa enemmän väkeä, parkkipaikalle myös näytti tulleen autoja lisää. Ilmeisesti satuimme hyvällä ajoituksella paikalle.

Jatkettiin ulkoilua ”samoillen” Toosilan niemessä, eli venerantaa eteenpäin ja metsään. Oli ikävä huomata kuinka paljon oli kaikenlaista roskaa ja rojua ympäri rantaa ja lähi metsää. Eräipanaa kiinnosti kovasti jää ja siitä lähtevä rasahtelu ääni. Yksi kiinnostava railo  näkyi Mutikonsalmessa jossa juuri oli ollut ihmisiä pilkillä. Jään liikkuessa huomasi miten joissan kohdin vesi tuli jään päälle. Lokit puolestaan ovelina kyttäsivät pilkkiaukoilla ja ajattelivat varmaan kalojen suoraan hyppäävän nokkaan.

Eräipana halusi tutkailla kunnolla metsää ja varsinainen aarre oli dinosauruksen hampaat jotka roikkuivat kiven lohkareesta. Niiden syömistä kiellettiin, mutta ei ollut simppeliä muistaa ohjeistusta. Toinen löytö oli melko tuore kuollut nuori uros kettu. surullinen näky, heinänkorsi suussa. Ulkoisesti ei havaittu mitään vaurioden jälkiä joten mysteeriksi jäi mihinlie kettu kuollut. Myöskään sairaalta ulkoisesti ei tämä yksilö vaikuttanut.

Aikaa saatiin kulumaan hyvin. Etenkin kun Eräipanassa riitti virtaa vaikka puolelle Tampereelle. Juttujen kuunteleminen oli kyllä mahtavaa! Erityisesti Eräipanasta on hienoa olla tutkimusmatkailija joka johdattaa joukkoaan kivikautisessa maastossa. Samalla on hurjan helppoa opettaa lapselle eri sammaleita ja vaikka lintuja, kuka on hakannut puihin koloja. lapsen oppimis ja muistikapasiteetti on uskomaton, voi kun omakkin olisi noin terävä! Kaikessa mitä puuhailee on hyvä sanoittaa mielestäni asioita ääneen, kuten kaasun käytössä eri vaiheita tai miksi puusta ei saa repiä tuohta.

Aurinkoinen päivä alkoi kääntyä iltaa kohden ja kuljettiin Toosilan niemen halki autolle. Meidän auto olikin ainoa enään paikalla. Kiva päivä ulkona takana ja autossa mietittiin vielä kettua ja Eräipana rouskutteli ruisnappuloita samalla. Jälleen savun tuoksuisena oli mukava palata kotiin ja huomata että mieli oli paljon virkeämpi. Jaksaa ilta puhteina alkaa perkaamaan pyykkivuorta 😉

Vihreä laskiaissunnuntai Kaitajärven kodalla

REPPU JA REISSUMIES

Eilen22.2.2020  satoi vettä ihan kaatamalla ja sekin muuttui isoksi ja märäksi räntäsateeksi illasta. Silloin kyllä kaipasi jälleen pohjoiseen, lumen ääreen. Nyt vaihtoehtona vain kurahaalaria päälle ja potkupyörällä maastoon krossailemaan…

MUTTA! Nyt laskiaissunnuntain sekä aurinkoisen sään kunniaksi lähdettiin Eräipanalle uuteen kohteeseen, Lempäälään Kaitajärven kodalle. Päästetään vaihteeksi Eräipana näppäinten ääreeen koska nyt oli jännitävää!

Aamupäivällä äiti ja isi pomppi edelleen ilosta koska ulkona ei satanut taivaalta mitään märkää. Syötiin lämminruoka kotona ja vanhemmat pakkailivat repun laskiais varustein. Nyt kuulemma oli äidin ”naismuistiin” ensimmäinen täysin lumeton laskiaissunnuntai. Aika surullista kyllä, pitäisihän päästä mäkeen laskemaan ja karjumaan pitkiä pellavia!

Mukaan pakattiin juuri leivottuja korvapuusteja, pikakahvia, vettä, mehua, maitoa, hilloa ja hauskinta ikinä spray kermavaahtoa! EA pakkaus, vaihto tumput mukaan, puuko ja nyt niitä vanhojakin tulenteko välineitä, tulimäntä ja magnesiumtikku. Itse pakkasin omaan pikku Corkeriini muutaman pehmolelun, tulihan niidenkin oppia erätaitoja ja nauttia auringosta.

JOS MINNE LIE, POLKUNI VIE

Tänään pääsin itselleni uuteen paikkaan tutustumaan, vähän jännitti koska äiti kertoi siellä olevan erikoisen kodan. Tampereelta paikalle ajeli sellaisen 30min. Isoa moottoritietä Lempäälään, Sääksjärvelle ja siitä Kannistontielle josta Rajajärventielle. Se  ohittaa monia Birgitanpolun kylttejä ja kääntyy nimettömälle hiekkatielle. Osoitteeksi laitettiin google mapsiin ”Kaitajärven kota Lempäälä”. Tie oli hiekkatietä ja äiti ajeli hiljaa montuissa ja kurassa, kohtuulisessa kunnossa oleva tie. Äiti tuumi että jos olisi kovinkin madallettu auto niin voisi pohja välillä riipiä maata. Nyt toki vaikuitti asiaan ettei lunta ollut maassa.

Kun saatiin auto pysäköityä, huomasin heti järven ja vauhdilla sinne! Piti käydä vähän sörkkimässä jäätä kepillä toki! Polku lähtikin selvästi kiertämään vasemmalle ja tulipaikka näkyi vastarannalla. Joku oli tehnyt ihan polun alkupäähän jonkinlaisen oman tulipaikan ja se oli aika sottainen näky. Roskatietoisena paheksuin kaikkia mahdollisia ylimääräisyyksiä, takaisin tullessa ne pääsisi meidän kyytiin.

Aurinko paistoi ihanasti ja sain tutkia kaikessa rauhassa järven rantaa säännöllisin väliajoin. Pidin pikku kilpailua isin kanssa kumpi saa männynkävyn jäällä liukumaan pidemmälle, ei harmittanut vaikka isi joskus jollain taikahaballa voittikin. Välillä huomasin polulla valtavia vesilätäköitä, oikeastaan siinä oli tulvinut vesi polulle. Jotenkin kummasti minut vain napattiin kainaloon ja pompittiin yli niistä. Eikä edes krokotiiliä näkynyt, vaikka yritin tihrustella yhdeltä pikku sillalta. Matka oli mielestäni kiinnostava tulipaikkaa kohden, mukavaa järvenranta polkua sai kävellä ja jostain pöllähti pikku koirakin vastaan katsomaan ketäs täällä. Muutamia ihmisiä koirineen tuli vielä vastaan ja kerroin heille että meilläkin on kotona Mörkö ja Peto. Polulla oli helppoa kulkea kun vain vähän väisteli puun juuria. Kivoja kiven koloja löytyi joista koitin onkia haukia, mutta nyt ei jostain syystä napannut.

Saavutettiin nuotiopaikka, siellä olikin lapsiperhe makkaran paistelu puuhissa ja olisin kyllä mielelläni jäänyt siihen jo. Paikalla oli tyhjä puuliiteri, mutta ilmoitus ylempää löytyvästä toisesta puuliiteristä. Minua kiinnosti erityisesti notkahtanut laituri, siellä olisi varmasti niitä haukia ja kiinnostavia kiiskejä. Äiti ja isi kuitenkin käskytti liikkumaan eteenpäin hieman, toiselle tulipaikalle ja kodalle. Tulipaikka näkyikin rinteen yläpuolella. Hieman mieleni pahoitin, mutta jatkoin äidin ja isin perässä, niillä on kuitenkin minun pullani!

Kota se olikin jännä! Aluksi katselin sitä hieman kauempaa, siellähän saattoi vaikka olla jokin kiukkuinen rölli!  Äiti kuitenkin meni kodan lähelle ja totesi että ei siellä ole ketään. Kodan alle meni luukku, joka oli auki… ennen kuin äiti ehti sanoa ”ei” niin olin jo sujahtanut luukusta kodan alle. Tulin kuitenkin heti pois koska siellä oli pölyistä hiekkaa paljon ja äiti käski…

Kodan yläpuolella oli se toinen puuliiteri ja PuuCeekin. Puita ei ollut, pari rankaa kuitenkin. Otettiin siis sahaus hommia, äiti auttoi  minua kiltisti ja isi puolestaan autteli vähän minua pikku pöllien pilkkomisessa valtavalla lekalla. Olipa voimakas olo tänään! Sitten kannoin puut nuotiopaikalle ihan ite!

Isillä ja äitillä on välillä kummallisia tapoja, niinkuin kisa kumpi saa tulen kytemään nopeammin jollain erilaisella tavalla kuin tulitikuilla. Nyt isi käytti tulimäntää jossa kitka pienessä putkessa suuren nopeuden vuoksi sytyttää esim. taulan. Tekniikkana on iskeä terävällä nopealla liikkeellä männän päähän. Äiti on tuota kovasti harjoitellut mutta todennut että ei ole oma juttu. Äitillä oli hyppysissä vanha karkku ja kvartsia sekä taulaa. Auttelin salaa ja siksipä se isi nipin napin voitti. Hän sai kyllä melko nopsaan kipinän kytemään taulan palaan ja siirsi sen pikku tikulla tuohirullaan jonka sisässä oli katajaniiniä. Äiti oli jo väsännyt puista pienempiä sissipuukollaan ja tehnyt niihin kiehisiä lisukkeeksi. Nopeasti tuli syttyikin nuotioon, kuivia puita ja eikä edes satanut. Vedet laitettiin kiehumaan ja sillä välin isi ja äiti opetti magnesiumtikun käyttöä, se vasta hauskaa olikin! Pikkuiset ympäriinsä räiskyvät kipinät on hienoja! Vanhemmat näytti miten taula saatiin kytemään hyvin. Magnesiumia oli hyvä vähän rapsuttaa penkin päällä olevaan taulan palaan ja asettaa tikku taulanpalan päälle, raapaista voimakkaasti kipinä siihen ja taula jo kyti. Yksin reenailin asiaa ja kohta, ihan kohta osaan!

Vesi kiehui auringon paistellessa ja mieleni tekikin jo kaffetta. Kyllä minulla on omassa kuksassa pikku kahvi. Pikakahvi, oikein cappicino ja maitoa sekaan ja vielä kermavaahtoa tuosta jännästä spray putelista! Äiti laittoi minulle kohvapuustin väliin hilloa ja kermavaahtoa, kohta koko kasvot olikin kermavaahdossa, mutta eipä se haittaa. Äiti ja iskä nautti varmasti yhtä paljon kuin minä! Ei ollut kiire mihinkään, äiti ja isi keskittyi minuun ja yhdessä olemiseen. Vaikka äidillä olikin kamera mukana niin aikaa ei sen kanssa liikaa käytetty. Äiti osaa rajata kuitenkin itseään vaikka kuinka tykkääkin valokuvaamisesta ja somettamisesta. Aikaa ja aitoa läsnäoloa on oltava. Jos näitä retkiä tekisi vain ja ainoastaan että voi somettaa, ei kuulostaisi äidiltä. Puhelinvapaat / some vapaat päivät tekee hyvää myös! Vanhemmilla on aito kiinnostus luontoon, ihmisiin, kulttuuriin ja näiden yhdistelmiin, sosiaalipuolen ihmisiä kun ovat ammateiltaan.

Äiti ja isi mietti, josko tultaisiin tänne yöksi yhdessä jokin päivä jos olisi lomaa. Kodassa oli kiuas lämmittimenä ja siellä olisi helppo nukkua minunkin koska sinne ei käy tuulikaan. Äitiä kuulemma hieman jotenkin jännittää, tosin itsensä puolesta. Se kun tykkää nukkua avomajoitteissa tai pelkässä pussissa, seinät vähän ahdistaa. Toivottavasti vanhempien asiat menisi siten että päästäisi vielä näin ”talvella” yöksi tänne!

Kun pullat oli syöty ja minun mehutkin, vielä olisi hyvää aikaa edelleen olla matkassa. Käytiin harjanteen takana ja siellä oli kiva pikku puro johon ihastuin! Siinä olisi varmasti taimenet nousemassa! Kuljeskeltiin puron vartta ylös ja alas, vaahtoa oli mahtavasti koska pikkuisia ”vesiputouksia” oli purossa, pikkaisen harmitti ettei ollut ämpäriä mukana. Ei myöskään näkynyt taimenia, niitä olisi kyllä kiva lähteä kalastelemaan! Onneksi oli muuten ne vaihto tumput mukana, koska pariin otteeseen se vesi kuitenkin kummasti tarttui tumppuihin.

Kun palattiin nuotiopaikalle saapui sinne joku retkeilijä ja lämmiteltiin vähän sormia isin kanssa nuotiolla siinä. Minusta oli kiva vähän jututtaa retkeilijää, oliko hänellä evästä? Oliko lapsia tai koiraa? Mikä on paras pulkkamäki? Tovin vanhemmat siinä hänen kanssaan jutteli reiteistä ja vihreästä talvesta. Paluumatkalla toisella tulipaikalla oli myös retkeilijä jolle moikkailtiin myös. Kävin siinä samalla laiturilla nyt ihmettelemässä kuinka syvä järvi onkaan jo laiturin alusta, täällä olisi nyt niitä mustia pikku ahvenia varmaan. Mutta keppiin ei tullut yhden yhtäkään, edelleen hämmentää. Äiti ja isi kyllä ehdotti että helpottaisi asiaa jos olisi siima,koukkku ja mato.

Palatessa polkua pitkin aurinko paistoi edelleen ja matka kulki joutuisasti. Autolle päästyämme kurvasi siihen parkkiin joku muukin perhe ja siinä samassa iski räntäsade. Kyllä harmitti juuri paikalle tulleiden puolesta, olisi heillekkin toivonut aurinkoa. Istuin istuimeeni ja äiti laittoi toiveestani Miinan ja Manun äänikirjan (jonka kuulemma osaavat jo ulkoa) iskä auttoi sivujen kääntelyssä ja minulla oli kivaa!

 

 

Kotona sain kertoa Mörkölle ja Pedolle hurjia tarinoita metsän dinosauruksista ja gepardeista joita nähtiin. Nyt sitten kun äiti tätä tekstiä kanssani kirjoittelee, olen melko nuhainen ja jännittää meneekö pöpö pahemmaksi. Sopii toivoa ettei pahenisi, olisi aamusella nimittäin lähtö  GoExpo messuille!

 

Siellä on varmasti kyllä paljon nähtävää ja toivottavasti testattavaa. Hevosiakin olisi paikalla ja sehän sopii tällaiselle heppamiehelle kuin minä 🙂

Mukavaa viikonloppua kaikille!