GoExpo Winter osa 2, mitä jäi päähän? Muutakin kuin pipo?

 

Messuillahan riitti ainakin lapsen näkökulmasta puuhaa. Mäkihyppy testaus olisi kovin paljon kiinnostanut Eräipanaa mutta ihan ei ollut vielä mitta sopiva näihin suksiin. Ihailtiinkin hienoja hyppyjä ja rohkeita lapsia kokeilemassa lajia. Ei ihan heti ole itselle tullut mieleen mäkihyppy yhtenä harrastus vaihtoehtona.

 

Toki lapsille oli viihdykettä muutenkin, oli piirtämis piste, ”lumipallojen”heittelyä, siliteltävä bernhandinkoira Wäinö, hiihto harjoittelua suksilla, yleisöluistelua, mäenlaskua renkaalla, maskotit Rosa-karhu ja Rudolf-poro,.. Eikä kaikkea todellakaan ehtinyt tai Eräipana jaksanut tutkia.

Kiinnostavaa itselle oli ehdottomasti luennot, neljää luentoa ehti kuulemaan.

Ehdin kuuntelemaan kiintoisia tarinoita Suomen vuoristo-oppailta ”Vuoristo-oppaiden valtakunta, Suomalaiset vuoristo-oppaat maailmalla”.  Vuoristo-oppaiden koulutuksesta he kertoivat ja millaisia voi olla perus työpäivät, hyviä esimerkkejä päivän sisällöistä tuli esiin! Miten kaikki voi mennä ei suunnitellusti tai miten kaikki menee parhaimmillaan. Suomalaisia on yllättävän paljon maailmalla työssä ja todella erilaisissa olosuhteissa, vaikka vuoristoissa toimitaankin.  Kaikki kuitenkin korostivat turvallisuuden huomiontia ja suunnitelmallisuutta retkille lähtiessä. Kun suunnitelmat ja varasuunnitelmat on selvillä, on helpompi keskittyä asiakkaiden kanssa olemiseen. Aihe puhuttelee koska työ vuoristossa on hyvin erilaista kuin täällä Etelä-Suomessa. Myös sijainnista riippuen on säiden vaihtelut erilaisia ja vaikuttavat retkien suunnitteluun. Asiakkaiden kanssa toki samoja käytännön asioita niin niin kohtaamisessa, opastamisessa, mutta turvallisuus seikoissa oli paljon erilaisia huomioitavia asioita kuten suuremmat riskit lumivyöryille. Siihen liitty myös maaston erilaisuus, mitä varusteilta mahdollisesti tulee huomioida toisin ja mitä aktiviteetteja vuoristo olosuhteet mahdollistavat.  Jopa Eräipana jaksoi olla vaunuissaan kuuntelemassa ja välillä kyllä koitti juosta lavalle tai äänten miksaus pöydän luokse. Lieköhän valot jotka tuota pikkuista houkuttelee kuin kärpästä…. Alla photo bomber vauhdissa

Hauskinta oli kun menin kuunteelmaan Antti Autin esitelmää hänen toiminnastaan lasten parissa; ”Junior backcountry by Antti Autti.” No miksi se oli hauskaa? Koska Eräipana oli ihan liekeissä! Ajattelin että nyt hän varmasti haluaa lähteä isin kanssa kiertelemään, mutta ei.. Aikoo kuulemma tehdä samoja temppuja ja ihaili videota screeniltä haltioituneena. Saa nähdä tuleeko talvella kiukkua kun ei heti mennäkkään temppuillen vaan pyllähdellään. Tässä voinen ajatella että toisaalta hiihdon opettaja voisi olla paikallaan, lapsi ei yhdistäsi äitiin pettymyksen oloa. Mutta, se mikä Antti puheissa korostui oli vanhempien aktiivisuus ja pitkäjänteisyys. Turvallisuudesta Antti puhui paljon ja mielestäni siinä tuli hyvin esiin asioita joita näin ”tavallisissa” rinteissä laskeva ei ole ajatellut sen kummemmin, kuten lumen koostumus ja lasku suunnitelman tekeminen. Antti puhui hienosti seikkailun kautta oppimisesta ja miten sillä saadaan innostettua lapsia! Lavalla oli myös ihastuttava pikku tyttö Anniina joka on innokas & taitava parkkilaskija, hienoa kuulla miten juniorit puhuvat liikunnasta iloisesti!  Lavalla myös kerrottiin miten vanhempien hämmästelyn taito tarttuu lapsiin, lasten puheeseenkin. Tällä tarkoitettiin esimerkiksi ” ompa hieno auringonlasku tai Wau mitkä maisemat”. Omasta mielestäni oli tietysti hienoa jos kaikilla lapsilla olisi tasavertainen mahdollisuus päästä kokeilemaan niin laskettelua suksilla tai lumilaudalla. Hyvää  kehittävää ulkona liikkumista ja tukee nuorta teini-iän haasteissakin.

Luento ”Etelä-Norjan vuoret ja alueet” teemalla kiinnosti paljon! Norjassa pitkään asunut Urpu Hapuoja kertoi kuinka hän toimii Norjan maastoissa ja miten on oppinut jotkin asiat kantapään kautta. Urpu painotti turvallisuus seikkoja myöskin jokaikisellä retekellä, hän kertoi myös välineistä mitä retkillä on aina mukana turvallisuuden takaamiseksi. Turvallisuus seikkoihin liittyy myös ryhmän ohjaamisen taidot ja ihmisten taitotason huomioiminen. Välillä joku saattaa antaa itsestää eri kuvan kuin todellisuus on, näitä tilanteita sattuu varmasti joka erä oppaallekkin. Vuoriston olosuhteet saattavat korostaa tilanteen haastavuutta. Urpu kertoi miten antaa vuorollaan asikkaiden kulkea edellä ja johtaa ryhmää, kuullostaa hyvältä.

Koska valokuvaamien on kivaa ja materiaalin tuottaminen päädyin kuuntelemaan  ”Laskemista Joonas Mattilan linssien läpi: vision & trouhght Darkness”. Aivan huikeaa katsottavaa ja pisti miettiomään että mihin se kuvaaja tosiaan joutuukaan / pääseekään kun näitä lasku filmejä tehdään. Ei ole ihan helpoin nakki! Kuvaajallakin on oltava hyvä suunnitelma mistä kulmasta lähtee katsomaan laskemista, kuinka tuoda parhaat kohdat esille. Sään vaikutukset pitää huomioida ja kaluston kuljettaminen ja toimivuus paikanpäällä. Välillä kuvaaja saattaa roikkua köysien varassa vuorilla tai tekee ilmakuvauksia dronella. Taidetta sanon kyllä ja vaatii hyvää visuaalista kykyä nähdä päässään, miltä toivoo videon ja kuvien näyttävän, huomioiden laskijoiden toiveet.

Luentojahan olis ollut pilvinpimein ja vaikea valita. Mutta näistä sai ainakin itselleni uutta mietittävää ja näkökulmaa.

Messuilla oli paljon myös eri kohteista infoa, minne voisi matkustaa niin kotimaassa kuin ulkoimailla. Tuntuu että kotimaan matkailu on herättänyt ihmisissä kiinnostusta. Onhan meidän Suomessa paljon nähtävää ja hyvin erilaista maastoa. Kynnys lähteä ulkomaille on toki olemassa oleva monestakin syystä esimerkiksi; loma-ajat, budjetti, ilmasto ajattelu. Juttelin asiasta erään äidin kanssa kun satuttiin samalle penkille istumaan ja katselemaan lasten touhuja. Kotimaassa matkailu ei myöskään ole varsinkaan sesonki aikaan huokeaa, tätä hieman harmiteltiin näin suurperheellisinä. Isolla ystäväporukalla mökin vuokraaminen toki keventää kustannuksia. Mutta ymmärtäähän sen tuottajan näkökulman toki asiassa.

Ilmasto sekä kierrätys ajatus näkyi mielestäni paljon vahvemmin näillä messuilla kuin edellisellä kerralla. Kierrättäminen laskukamoissa on järkevää mielestäni, etenkin kun kyseessä on pieni ja kasvava lapsi pitäisi varusteiden olla oikeaa kokoa että oppiminen olisi kivaa. Isommilla kun alkaa taito kehittymään tulee valikoimaa paljon lisää tarpeiden mukaan ja tässäkin kierrättäminen ajaa asiaansa! Näin myös saa edullisemmin tuotteita joka puolestaan madaltaa kynnystä talvilajeihin. Oma työni ja elämä on saanut ajattelemaan asioita aina perspektiivistä, miten voisi mahdollistaa hyviä kokemuksia kaikille.

Seikkailijan kiinnostus iski heti telttaan!

Tarjolla olisi ollut mielestäni hyytävän-kylmäävän-pelottavan hyvä elokuva nähtävillä ( Free Solo, Alex Honoldin Oscarin voittanut El Capitanin soolonousu). Olin mieheni kanssa katselleet kotona tämän elokuvan jo heti kun se ilmestyi. Voin sanoa että vatsanpohjassa kyllä tuntuu tuo elokuva. Pistää miettimään miten elämyshakuinen ihminen voi olla ja mitä se läheisissä aiheuttaa. Kuolemanpelon läsnäolo tuntuu jollain tasolla kokoajan, kaikki milleistä kiinni. Suosittelen katsottavaksi jos kaipaa omien hermojen testausta! Hieno elokuva! 

 

Mitä jäi käteen?

oikeastaan päähän. Pipo,uusi keltainen SuperYellow pipo joka toimitti unilelun virkaakin. Tästä tuli hyvin rakas ja eipä se muutoin olisi lähtenyt mukaan matkamuistona ja reippaana olemisen kiitoksena. Äiti on kyllä nyt pikkuisen kade tuolle tupsupäälle 😉 Tämä olikin kokonaisuudessaan viimeinen GoExpo Winter tapahtuma, näitä ei siis jatkossa enään tule. Iso kiitos meidän puolesta messuista, meille jäi hyvät fiilikset ja saimme uutta tietoa mm. laskettelu varusteiden valinnasta pikkuiselle ja millaisia rinteitä on Luostolla 😉

 

Seuraavaksi kirjoitellaan pimeästä,kosteasta Helvetistä itään kierroksesta!

GoExpo Winter! Laskettelun maailmaan tutustumista pienen silmin. Osa 1.

Eiiii! En tule! Siinä oli vahva mielipide kun piti koittaa poistua lapsille suunnatusta Burton riglet pisteestä jossa pääsi kokeilemaan lumilautailua sisäradalla. Nyt tässä osassa keskitytään laskettelun aloitukseen ihan pienen ihmisen kanssa.

Eli GoExpo Winter 2019 kutsui meidän perhettä! Aamutuimaan lauantaina lähdettiin kohti messukeskusta Pasilaan. Ajomatkan Eräipana keskittyi vaihtelevasti autoihin ja kyselemiseen joko ollaan perillä. Keskustelu messuista oli ilmeisesti ollut alustukselta hyvä, koska kiinnostus oli selvä ipanalla. Loppujenlopuksi uni vei voiton takapenkillä isästä ja pojasta, äiti ajeli sitten jalkasuorana matkan. Pirteänä oltiin paikalla hyvissä ajoin ja ei muuta kun tutustumaan mitä tällä kertaa on nähtävillä!

Eräipana painoi tottunein elkein vauhdilla kohti tapahtumahallia! Alakerrassa olikin samaan aikaan meneillään peli messut, GameXpo, sinne me emme kuitenkaan lähteneet.

Saavuttiin hämärään halliin jossa oli jo melkoisesti vilinää. Meillä intressit vahvasti kaikessa mitä nyt voi yhdessä tehdä talvisin, olisiko jotakin uutuuksia ja mitä on tarjolla pienelle lapselle. Talvikohteina markkinoitujen paikkojen pisteet kiinnostivat myös. Itse ajattelin kuunnella pari luentoa, nyt kun on isikin mukana niin se olisi mahdollista.

Paikalla oli kattavasti eri firmoja edustettuna niin vaatetuksen, tekniikan kuin tietysti välineiden puolelta. Välineiden puolelta lähdettiin kartoittamaan millaisia laskettelusuksi/ lautailu varusteita löytyy 92cm mittaiselle lapselle, löytyyhän niitä. Suksia oli tarjolla hyvillä messutarjouksilla ja melkein olisi tehnyt mieli napata yhdet 80cm mukaan monoineen. Lasten suksissa on nykyään hienot muotoilut ja ihania kirkkaita värejä. Välineiden valinnasta jututin paria asiantuntijaa.

Pienen lapsen ensimmäiset laskukokemukset tulisi tietenkin saada mukaviksi, jotta saadaan jatkossakin yhtesiä hetkiä ulkona. Monissa laskettelu keskuksissa lasten rinteeseen pääsee jopa ilmaiseksi ja tämähän kannustaa rinteeseen ja lajin pariin hienosti! Tarkoitus olla rauhallisesti rinteessä, ei keskittyä tekniikkaan vaan että pysytään pystyssä, otetaan rauhassa ja pidetään taukoja. Kertoja opetteluun tarvitaan tietysti useita, kerrasta ei kukaan muukaan opi laskemaan, vähän kuin pyörällä ajamaankaan. Noin 4-vuotias voidaan viedä rinteeseen opiskelemaan laskemista, nuorempienkin kanssa voi toki laskea mutta se on mahdollisesti vielä haaseellisempaa. Tässä ajatuksena lapsen fyysiset ja psyykkiset taito tasot. Meillä Eräipanan kanssa nyt 3- vuotiaana tavoite saada mukavia ulkoilu ja elämys hetkiä, tehdä samaa mitä isotkin. Viime talvena Eräipana kävi rinteen juurella ja pulkkamäessä, uusi ympäristö ihastutti hisseineen, tamppareineen, äänineen, ihmisineen, valoineen ja näitä asioita onkin hyvä havainnoida yhdessä uudessa paikassa. Ei heti voi vaatia että mennään mäkeen laskemaan kun ympärillä on paljon uutta!

Lapsen kanssa on syytä käydä sääntöjä läpi, mitä rinteessä saa tehdä ja mitä ei sekä jos haluaa pois. Lapsen väsymystilaa on hyvä seurata, jos lapsi alkaa olemaan rutuinen ja taukoja ei ehkä ole ollut tarpeeksi, aiheuttaa se turvallisuuteenkin jo riskejä (välineet haparoi, kaatuillaan, lihaksiin sattuu..). Silloin on syytä lopetella ja ottaa vaikka kaakaot kaupanpäälle termarista. Kun kaadutaan, pitää koittaa selittää että kaikki kaatuu ja et ole huono tai epäonnistunut. Lapsen ymmärrys on myös erilainen ja kun puhutaan vaikka painon siirrosta, niin ei pieni sitä heti ymmärrä. Silloin voi ihan hyvin käsin näyttää siirtämällä lasta suksilla / laudalla puheen mukaan. Pikkuiset oppivat isompia matkien yllättävän hyvin! Vinkkejä oikean ja vasemman hahmotukseen saatiin myös, vaikkapa väri koodeilla suksiin tai tarroilla. ”nyt käänny vihreään suuntaain tai nyt käänny ryhmä hau suuntaan” siinä saa aikuinenkin aivojumppaa 😉 kunhan muistaa laittaa aina sukset samoin päin jalkaan.

Osa pitää valjaita hyvänä keinona, osa ei. Jos pitää valjaita lapsella opeteltaessa on ehkä haasteellisempaa hallita vauhtia ja kaatumisisia voi tulla enemmän. Tasapainon harjoittelu voi olla valjaiden kanssa vaikeamapaa, lapsi oppii helposti nojaamaan valjaisiin. Helpointa on itse opetettaessa olla lapsen vierellä, lapsi ilman sauvoja ja ohjata lasta vaikka omalla sauvalla. Valjaiden puolesta puhujat taas näkevät asiassa valjas ”narun” avulla lapsen ohjaamisen helpompana ja kun lapsi laskee edellä/ vierellä, tuntee lapsi laskevansa ihan itse. Myös siitymä rinteissä valjaat voidaan monesti siirtää siten että lapsi tulee perässä ja aikuinen suksii eteenpäin edellä.  Haarojen välissä lapsen opettamista ei kukaan jututettavista suosinut jo ihan turvallisuus syistä ja ohjattavuuden kannalta. Mutta, oli tapa mikä hyvänsä niin paljon malttia rinteeseen ja pitkäjänyeisyyttä sekä aikaa.

Leikkimielisyys aikuisten osalta on tärkeä pointti! Leikkinä seuraa johtajaa on hyväksi havaittu. Yleensä suositellaan rinteeseen ja lasketteluun tutustumista suksilla, lauta vaatii fysiikkaa enemmän näiltä ihan pieniltä 3-4 vuotialta. Lapsen kehitys on tietysti yksilöllistä ja vanhemmat siinä oman lapsensa experttejä. Laskettelun opettaja on myös aina loistava vaihtoehto jolloin saa varmaa osaamista pienen laskettelun opettamiseen.

Suksien ja monojen valinnassa huomioidaan pikkuisen pituus, jotta suksi olisi vakaa ja helppo ohjattava. Jos lapsella on liian pitkät sukset tulee ylimääräisiä vahinkoja, loukkantumisia ja vaaratilanteita. Noin +3v suksen valinnassa saatiin ohjeeksi laskijan noin rinnan mittaan ulottuvat sukset (noin kainalon-käden kohdille suksen kärki). Suksien keveydestä on plussaa kun aletaan harjoittelemaan. Muutenkin uusi kalusto päällä voi olla tukalaa. Muistutettiin että ns. kasvunvaraa ei kannata hankkia suksiin jotta kokemus olisi mukava ja oppiminen tapahtuisi. Kun kasvua ja kehitystä tapahtuu, kannattaa uusia välineitä (huom.käytettyjä ja alennuksia erityisesti kesällä) jotta harrastus pysyisi yllä. Laskettelu harrastus on hyvää, kehittävää liikuntaa lapselle ja nuorelle ulkoilmassa!

Monojen kanssa pätee aivan sama. Monoissa tulee olla hieman varaa paksummalle sukalle, mutta muuten jämäkkyys tärkeää. Varusteiden on pienelläkin oltava istuvat jotta kokemus on mukava sekä turvallinen. Kypärä on ehdoton päässä ja sen istuvuus oltava kohdillaan.  Varusteita saa lainaan keskuksista + opastusta, mutta jos aikoo laskea useammin on rahallisesti jo järkevää hankkia omat välineet. Omia voi ostaa helposti käytettynä ja rinne keskuksissa myydän myös edellisten kausien välineitä monesti edullisesti.

Pienin malli monoista joita kyseltiin nyt paikanpäällä oli koossa 25. Dalbellolla on myös koko 14.5 joka vastaa EUR koossa 24. Tilaa jalalle olisi kuitenkin syytä olla lapsella monossa jotta saadaan paksumpi sukka kuitenkin alle ja ilma kiertämään. Lasten monoissa on pinta monesti joustavampi jo ihan käytännön pukemis syistä ja yhdellä kiristyssiteellä kiinnitys.

Vaatetuksessa saa olla huolellinen ettei tule kylmä rinteessä. Vinkkejä tuli kerrospukeutumisesta; merinoa alle, fleeceä väliin ja pienillä haalari. Pitäisi välttää kosteutta imevää materiaalia aluskerrastossa, koska kosteus kylmettää, oli se sitten vettä tai hikeä. alle voi laittaa vielä alushanskat ja merinovillaa niissäkin suosittiin. Tuubihuivi on turvallisempi kuin kaulahuivi malli. Haalarista huomioitakoot se että vessa reissuilla hieman aikaa vievä. Vaatteissakin pitää muistaa turvallisuus, onko niissä jotakin mikä voisi tarttua hissin esimerkiksi.

Lumilautoja varlmistetaan myös pikku nappuloille. Eräipana oli aivan hurmoksessa lumilaudasta ja Burtonin Riglet piste taisi olla se näiden messujen hitti meidän kohdalla. Riglet laudassa on sisään menevä naru ja veto kela.  Laudan valinta oikeastaan on hyvin samanlaisin perustein kuin suksien, näin alkuun kun aloitetaan harrastusta. Kun kehitytään laskijana, muuttuu laudankin valinta monipuolisemmaksi. Eräipana 92cm saisi 80cm laudan, sillä harjoittelu lähtisi helpoien liikkeelle ohjattavuudeltaan. Jos laskija olisi 95cm niin lauta voisi sillinkin olla tuon 80cm tai kokeilla 95cm lautaa. Sitten 100cm laskija kokeilisi aluksi 90cm lautaa jne. Lasten laudat ovat joustavampia ja niillä käännösten harjoittelu on helpompaa. Aikuisten maailmassa paino vaikuttaa asiaan, painavammalle suositaan jäykempää lautaa. Kengän valittaessa napakkuus on paikallaan, mutta ei liian kireä ja lasten kengät ovat melko löysiä joka helpottaa laskemista. Siteet näihin pienimpiin malleihin mitä on myynnssä on usein yhdellä kiinnityksellä. Kuitenkin side antaa tarpeeksi tukea pohkeen taakse ns. highback jota pystyy säätämään. Kypärä puolestaan on ehdoton olla päässä!

 

Kun kaikki varusteet on päällä kannattaa suunnata loivaan ja tasaiseen rinteeseen, katsoa asiaa läpsen näkökulmasta. Pieni loiva mäki niin että saadaan hieman liukua aikaan on paras. Jo uudet kamppeet saattavat aiheuttaa lapsessa ihmetystä ja kiukkua kun ei ole niin helppoa tai mukavaa ehkä (tönkkö olo). Käveleminen suksilla on jo haaste lapselle. Auraamisella tässä loivassa mäessä on hyvä aloittaa ja sitten siirtää haastavuutta oikea-vasen käännöksiin. Kääntymisiin vinkiksi annettiin kaikki konkreettiset väistettävät kuten kepit, näissä voidaan käyttää edellämainittua suksien värikoodaamista helposti ohessa. Konkreetisuus muutenkin on hyvä keino kuten ”talon suuntaan / hissin / ison koneen suuntaan päin.

 

 

Katsotaan miten meillä lähtee laskettelu käyntiin vai olaanko pulkkamäessä. Ainakin kiinnostus laskettelu tarvikkeisiin oli suuri! Uskon että tulevana talvena Eräipana kokeilee niin suksea kuin lautaa, kunhan päästään lumien äärelle!

Nyt Helvetinjärven kansallispuisto reissun jälkeen naputellaan muita GoExpo Winter ajatuksia, liittyen talven ja lumen aktiviteetteihin sekä työhön sen parissa. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

 

 

Leijonalaavu ja maahisen selän kutitus.

 

Lokakuun loppuja vietiin ja ilmat olivat olleet suosiollisia, tarkoittaen ettei sadevaate rumbaa ja mega kuraista autoa.

Ajattelin että nyt olisi uusi kohde valloitus paikallaan Eräipanan kanssa, jokin paikka missä missä ipana ei olisi käynyt. Olin eräkummina ollut myös Akaan puolella, ala-aste ikäisten lasten kanssa harjoittelemassa perinnetaitoja laavulla. Kaivelin muistinystyröitä että mikä se laavun nimi olikaan, koska muistaakseni, ehkä, mahdollisesti oli helppo kohde. Sieltä se tuli, Leijonalaavu! Koska visuaalinen muisti toimii paremmin kuin nimet niin kohde löytyi maastokartasta hyvin. Paikansin sen koulun perusteella missä olin eräkummeillut 🙂

Akaaseen Tampereelta käsin ajelee noin 30min. Joten se on ihan nurkalla. Laavulle päässisi mukavaa lenkkipolkua jossa myös osa metsätietä, näin ollen Eräipana sai ”enduro”potkupyöränkin hyvin mukaan.

Pakkailtiin yhdessä mukaan makkaraa, leipää, keksejä, omenaa, mehua ja kahvia. Ipana oli innoissaan kun puhuttiin nimestä Leijonalaavu, siellähän oli siis oltava leijona, ainakin yksi. Leijonalaavun nimi todellisuudessa ei tule ihan leijona bongauksesta, vaan Toijan Lions Club on sen rakennuttanut.

 

Ilma oli mukavan viileä, peppualusta mukaan sekä lämmintä ilmavaa kerrosta ipanalle päälle, sellaista jossa pääsi potkuttelemaankin helposti. EA-pakkaus on aina mukana kun lähtee ihan pikku retkellekkin muutamaksi tunniksi.

Ajomatka sujui hyvin ja ipana ihmetteli moottoritien rekkoja ja mietti onko makkara toivomaansa juusto versiota ja olihan leivässä juustoa kun sen lämmittää? Ajomatkan saikin olla ilman ulkovaatetta ettei ulos mennessä tule kylmä. Ajo ohjeeksi naputtelin   Pätsiniemntie 102 jolloin tullaan kaarteeseen jossa Pätsiniementie erkaantuu päättyväksi hiekkatieksi (loivaasti vasempaan). Päättyvän hiekkatien päähän saa auton jätettyä helposti.

Kun saatiin auto parkkiin ja potkupyörä takakontista niin jo lähti pärinät! Sinisestä ”auto” merkinnästä lähdettiin oikealle kiitämään.  Eräipana potkutteli tuulen lailla hieman rapa roiskuen metsätietä. Välillä onneksi tarkisteltiin näkyikö kenties tonttuja kurkkimassa puiden takaa. Kulku oli helppoa ja vaivatonta, ellei lasketa juoksemista potkuttelijan perässä. Pikku tietä kesti tovin ja tuli tien haara oikealle, me jatkettiin suoraan ja pian tuli lenkkipolku vasemmalle jossa myös vanha ruosteinen kyltti merkkinä ettei saa ajaa moottori ajoneuvoilla. Edelleen ei havaittu hännän vilahdustakaan leijonasta.

Tätä lenkkeily reittiä oli erittäin helppo jatkaa ja nyt ipanakin malttoi välillä pysähtyä pohtimaan isoja kiven lohkareita. Niitä käytiin tutkimassa hieman tarkemmin ja löydettiin samalla vähän sieniäkin. Ihailtiin eri värejä muunmuassa katajan & kielon marjat ja luontoa joka alkaa menemään talviunille. Välillä tehtiin tarkkaavaisuus bongauksia; missä näkyy valtava kuusi ja sitä piti osoittaa tumpulla, tai pienen pieni männyn käpy.

Matka ei ollut kovinkaan pitkä laavulle ja yksi vähän isompi loiva ylämäki oli matkassa. Kun laavu alkoi häämöttää edessä mutkan takaa alkoi mietityttää. Oliko siellä odottamassa leijona? Jännitys tiivistyy…

No ihan leijonaa ei näkynyt. Näkyi hyväkuntoinen laavu ja vieressä pressun alla halkoja. Laitettiin heti tulet ja siinä ei tällä kertaa onnistuttu ensimmäisellä tikulla. Puut olivat inasen kosteita ja niitä piti pienentää pikku silpuksi ja kiehisiksi jotta saatiin nuotion roihut. Ipana taisteli oman keppinsä kanssa vieressä nätisti. Turvallisuudesta on puhuttu ja tämä asia tuntuu uponneen päähän. Sytykkeistä tuohi on edelleen paras näissä asioissa (ja mukana aina tuohirulla jossa sisässä katajaniiniä). Toki olisin voinut kaivaa pinon keskeltä kuivempiakin puita… Kosteampia puita oli helppo kuivattaa alkaneen tulen liepeillä.

Sillä välin kun tuli paloi sopivasti tutkittiin lähimaastoa. Selviä leijonan tassun jälkiä ei havaittu mutta alkukantaisia majoitus rakennelmia kylläkin 🙂 Huomasi että lapsia ollut liikkeellä majan rakennus puuhissa. Puhuttiin myös leijonalaavu nimestä ja miksi Suomessa ei leijonat elä metsissä niinkuin vaikka ilvekset, molemmat kun kissaeläimiä ovat.

Mikäpäs tässä, tuumasi Eräipana kun makkaransa sai. Makkara on kyllä kumma juttu, vaikka nuotio mahdollistaa oikeastaan kaiken ruuan valmistuksen niin ainakin Eräipanasta makkara on se paras asia. Leivän juusto oli kuulemma se paras osa leipää joten kummasti hampailla sai nakerrettua leivästä vain sen juuston. Miten ihanaa on istua pienen sirkeän pojan vieressä, joka heiluttelee jalkoja iloisesti ilman kiirettä ja jutustelee niitä näitä. Rauhassa oleminen ja kaksin retkeily on välillä todella laatuaikaa jolle osaa antaa merkityksen. Hiljentyminen ja oikeasti läsnäolo on tärkeää kaiken arjen ja ruuhkavuosi työ-pyykkivuori-koira-tauti-ruoka asioiden äärellä.

 

 

 

Kun makkarat jälkipaloineen oli syöty ja kerätty vähän muidenkin roskia laavulta reppuun, oli aikaa potkutella lisää enduroa! Välillä enduropyörä jäi hyvin parkkiin ja mentiin ruohonjuuri tasolle tutustumaan sammaleisiin ja pikkuisiin sieniin jotka kasvoivat hassusti. Eräipana tykkää kovasti saduista, niimpä täällä on hyvä satujen varjolla keksiä luonnosta juttuja jotka  jäävät mieleen. Esimerkiksi kynsisammaleen nimeä mietittiin yhdessä. ”Aikoinaan eleli metsässä pikku maahinen jota kovasti kutitti kylvynjälkeen. Maahinen oli kuitenkin yksin ja kukaan ei päässyt rapsuttamaan selkää. Niimpä hän nappasi koti ovensa vierustalta suuren kynsisamalen varren ja kynsi sillä selkäänsä.” Nyt ipanalla on mielessä kynsisammal, se hassun näköinen jossa on koukkumainen yläosa.

Leijonan jälkiin ei tosiaan  törmätty kun potkuteltiin takaisin polkua pitkin kohti autoa. Mutta sattuipa hyvä onni ja puussa nähtiin puukiipijä! Pikkuinen kiipesi melko vauhtia puunrungolla ja en uskaltanut kaivaa taskunpohjilta puhelinta kuvaamiseen. Saatiin hyvä tovi katsella pikkulinnun kipitystä, aivan mahtavaa!

Kuraa riitti yht´äkkiä autolle päästessä ja sai olla tyytyväinen että päällys kamppeet saatiin helposti pois ja enduro potkutin takakonttiin muovisuojanpäälle. Nyt tätä kirjoitellessa ulkona on loskaa ja melkein plussassa asteet. Äiti ja isi ei ehtineet pakkasilla retkiluistimien päälle, mutta kyllä sekin vielä koittaa 🙂 Lapset tosin ottavat ilon irti tästä minimalistisesta loskasta ja kyllä se enduro potkutin tänäänkin hyvin suti!

 

viikonlopun GoExpo Winter kyllä jo kutkuttaa mieltä! Niin paljon nähtävää tulossa! Talveen (kun se nyt tänne saadaan) mahtuu hurjasti tekemistä sekä ideoita, lapsen saa helposti ympättyä menoon mukaan. Mutta messuista sitten oma juttunsa, mitä inspiraatioita saadaan 😉

Pikku seikkalijalle joululahjaideoita Scandinavian Outdoorista!

Päästiin Eräipanan kanssa tutustumaan näin lähestyvän joulun tiimoilla Suomalaiseen Scandinavian Outdoor liikkeeseen valikoimiin Tampereella. Scandinavian Outdoor on myös tunnettu partiolaisten liike ja perutettu jo vuonna 1970, eli pitkään on toimintaa ollut! Valikoima on kattava niin varusteiden kuin vaatetuksen osalta, verkkokauppa toimii hyvänä lisänä kivijalka liikeiden ohessa.

Ajatuksena meillä Eräipanan kanssa oli lukuisat tulleet kyselyt ”mikä voisi olla seikkalevalle lapselle mukava joululahja?”

Päätettiin selvittää mitä löytyisi helposti pukinkonttiin ja jutustella samalla tarkemmin tuotteista. Luonnossa liikkuminen on alkanut selvästi kiinnostamaan perheitä ja heidän läheisiään enenevissä määrin ja eri muodoissaan.

Tampereen liikkeeseen, Ratinan kauppakeskukseen oli helppo saapua pienen vikkelän miehen kanssa. Auto parkkihalliin jos omalla kyydillä tulee, tai bussilla suoraan  kauppakeskuksen eteen. Puitteet liikkelle on kaiken kaikkiaan hyvät ja samaisessa kolmos kerroksessa on leikkipaikkakin lapsille.

Liikkeeseen saavuttiin reippain elkein ja Eräipana löysi heti hyllystä suosikki vehkeensä, Suomeksi luhan (lusikka-haarukka yhdistelmä). Tästä olikin helppo aloittaa ruokailu välineiden merkissä. Pienille seikkailijoille löytyy omat luhansa ja Light My Fire merkin Spork little versio mahtuu näppärästi lasisien lastenruoka purkkienkin sisään. Eräipanalla on tästä ainakin kokemusta itselläänkin, vauvana vesihauteessa retkillä purkki lämpöiseksi ja hedelmä soseet nyt toimii välipalana. Myönnettäköön että kotona ruokapöydässä kyseinen lasten luha on tiuhaan käytössä.

 

 

Saman Light My Fire sarjan materiaalit ovat uudistuneet ja ovat nyt kokonaan bio versioina. Meal kit on kätevä kokonaisuus ja sopii puolestaan vauvasta-vaariin mukaan matkaan, meillä ollut esimerkiksi päiväkodissa retkipäivänä mukana setistä SnapBox.

Myös Kupilkan juomamuki sopii hieman isommalle seikkalijalle, kuten kolmevuotias Eräipana on todennut. Kupilkan mukiin on mahdollisuus saada myös Kupilkan pikkulusikka joka on lapsenkin käteen hyvä. Kupilkan hyviä puolia on keveytensä ja ulkopuolelta kuumenemattomuutensa lisäksi toki ekologisuus ja helppo pesu vaikka astianpesukoneessa. Kupilkan eräruokalautanen 44 on meillä käytössä usein, ei vie tilaa ja on laaja jolloin ketsupi,sinapit & makkaranpalat mahtuu hyvin samaan sekä lämmin leipäkin.

Juomapullojen yhtenä johtotähtenä tunnettu SIGG merkki. Mikä merkissä on erityistä sitten? Alumiininen pullo ei paljoa paina, on kestävä ja tiivis rakenteinen. Mutta sisäpinnassa on vasten juomaa muovi pinnoite, näin ollen se on hyvin turvallinen. Kovaa iskuakin pullo kestää ja matalat, tylsät lommot eivät pullon käyttöä estä. Tuttua on varmasti monelle, että imuosa vedetään hampailla auki ja tästä syntyy pidemmällä aikavälillä kulumaa imuosaan. Tämä on huomioitu hienosti ja pulloihin on saatavilla myös vaihto imuosa. Nyt oli vielä tullut ihania Muumi versioit,  muiden värikkäiden ja lasten makuun olevien kuvien joukkoon! Lapsille kokoja löytyy 3dl ja 4dl

 

Otsalamput on yksi syksyn hitti pimeän saavuttua . Peztl on luonut lapsille oman turvallisen 20 lumenin Petzl Tikkid otsalampun. Monesti lapsilla on tapana tuijotella valoa tai leikeissä osoitella sillä kaveria. 20 lumenia on lapsien silmille turvallinen ja sillä näkee kuitenkin hyvin pimeän saavuttua. Värit ovat toki myös oleellinen osa ja mukavan kirkkaat sävyt löytyvät Petzl sarjasta. Lampussa on huomioitu myös turvallisuus aukeavan pääpannan ominaisuutena, kuristumisen ehkäisynä. Lamppu myöskin sammuu itsestään tunnin kuluttua. Pimeässä fosforoitu linssi hehkuu himmeän vihreänä ja lamppu on myös säänkestävää tekoa. Kuullostaa ja näyttää todella hyvätä! Kotonakin majaleikit saavat uusia ulottuvuuksia omalla otsalampulla.

Pienten lasten makuupussi on oivallinen pehmeä paketti. Lasten makuupusseissa on usein puhututtanut makuupussien läpö (R) arvo. Lasten pusseissa R arvoa ei ole, vaan ohjestus on aina kesälämpötila näkökulmasta. Retkeillessä pussin valinnassa on hyvä huomioida esimerkiksi miten pussin suuta saa kiristettyä ja saako pussin kutistettua pienimmillekkin seikkailijoille. Kutistus tapahtuu yleensä pussin jalkopäässä olevalla vetoketjulla. Esimerkiksi Deuter merkin Little Star lasten pussi aiheutti eräipanassa jo hupun korvilla hilpeyttä! Tämän pussin koko on 90-130 cm lapselle, tässäkin vetoketjulla koon säätäminen helposti. Makuupussin alle esimerkiksi naisten ilmatäytteinen makuualusta sekä solumuovialusta, eristävyys maasta tulevasta kylmästä ilmasta on tärkeä seikka. Talja viileämmillä ilmoilla on erittäin hyvä lisä pienimmille. Isommille n.130cm nuorille löytyy laajempaa valikoimaa.

Myös oma rinkka nuorelle on hyvä valinta, nuorten rinkoissa ergonomisuus ja mitoitukset on huomioitu kantajaa ajatellen. Lasten/ nuorten rinkoissa tulee muistaa että kannettavan painon maksimi on noin 30% omasta painosta. Nyt hyllyllä kolmevuotiasta kiinnosti Jack Wolfskin Little Joe reppu, johon saisi mahtumaan muutaman pullan ja juomapullon. Lapsille kun on monesti tärkeää olla kuin isommatkin ja omista tarvaroista ollaan ylpeitä ”minä itte”.

Pehmeällä puolella myös aluskerrasto merinovillasta on mainio, lasten Devold Active Happy Heart Kid kerraston on hyvin huomioitu 104cm lapsesta ylöspäin. Kestävyyttä on saatu lisäämällä sekaan vähän polyamidia ja sisäpuolelta polyester ei aiheuta kutinaa lapsen herkälle iholle. Merinovilla antaa kuitenkin 80% osuuden tuotteessa ja hengittää sekä lämmittää vaihtelevassa Suomen säässä. Devoldilta on myös 2 vuotiaasta alkaen kokoja.

Merrelin Moab Mid AC Kid Arctic Grip ( koko alkaen 29) kengissä joihin tutustiin oli lapsen jalan ergonomiaa ajatellen riittävästi tukea ja pehmeyttä, jotta jalka saa kehittää omaa lihaksistoaan ja samalla tasapainoa. Kengissä pohjissa hyvät syvät urat ja vibrant pohja. Näillä pääsee lujaa liikkelle tarvittaessa! Verkkokaupan puolella löytyy mm. Jack Wolfskin merkiltä kenkiä koosta 26 alkaen.

 

Sitten siirryimme kovalle puolelle! Kun halutaan tutkia luontoa ja tähystellä mitä kauempana näkyy on lasten omat kiikarit mainiot! Focus Junior löytyy nyt tuotteista, Focus on laadukas ja monipuolinen merkkinä. Junior malli on lapsen käsiin sopivan kokoinen, erittäin kevyt ja värikkäämpi versio joka on ihan oikea kiikari, ei lelu. Kestävyys on hyvää Focuksen laatua. Suurennos kiikareilla on 6 x 21 joten niillä näkee lapsen silmin hyvän etäisyyden päähän.

Sitten vielä pari kovaa, kirjat! Calazon Pienen pieni vaellus opas: ihastuttava luukullinen kirja luontoon karhunkierrokselle! Paksut, kovat sivut takaavat hyvät käsittely ominaisuudet ja luukut ovat myös jämäkkää tekoa. Kuvitus kirjassa on värikäs ja saa varmasti pienien silmät liikkeelle uteliaisuudesta.

 

Toinen kirja on Villin luonnon puuhakirja myös edellä mainitulta tunnetulta Calazo karttavalmistajalta. Kirjassaon huima määrä erilaisia ideoita ja vinkkejä mitä luonnossa voi tehdä. Erittäin monipuolinen kirja sisältää myös tietoa luonnosta ja ruokaohjeitakin. Kirja on jaettu neljään vuodenaikaan ja se omalta osaltaan jäsentää kirjaa hyvin, monet tehtävät ja puuhat soveltuvat kuitenkin kaikkiin meidän vuodenaikoihin. Uskon että meidän 3-vuotias eräipana olisi tästä kirjasta jo innoissaan! Kirjan on kirjoittanut Karin Runesson ja kuvittanut Emilie Bergman.

Jos tuotetta ei satu olemaan lähimmässä Scandinavian Outdoor liikkeessä niin sinne saa helposti tilattua tuotteen, eikä se sido sinua mihinkään tai aiheuta kustannuksia. Tästä myös omakohtaista kokemusta ja on toiminut erittäin hyvin jos on halunnut sovitukseen jotakin tiettyä tuotetta. Tämä saadaan hoidettua liikkeessä näppärästi!

Tässä eräipanan listaa mitä joulupukki voisi tuoda ilahduttamaan retkeilyjä, niin sisällä kuin ulkonakin.

@scandinavian_outdoor #elämääulkona

Mukavia retkihetkiä kaikille!