Kyynärön laavulle Scatmanin tahtiin, gluteiinittoman lättytaikinan pullistellessa

15.JPG

Aurinkoa! Se on kevät nyt, tosin kevät on usein se katalin, helposti antaa auringon hämätä vielä maan ollessa jäässä. Nyt oltiin plussan puolella, mutta tuuli oli todella navakkaa! Olisi kuitenkin hieno ilma lähteä liikkelle, pikku päiväretkelle kohteeseen jossa ei olla aikoihin käyty!

Kohde määräytyi sen perusteella että tie lähimmälle pysäköinti paikalle olisi oletusarvoisesti auki, tien varressa myös muutama talo, mökkiteitä ja pysäköinti tapahtuisi Uudentalon tilan pihaan.

Koska kevätsää yllättää, puettiin ipana mieluummin lämpöisesti ja kumppareihin karvavuorella. Kokemuksesta tulipaikoilla nuotion vieressä on aina ne kiintoisat lätäköt. Siitepölyjäkin on alkanut virtaamaan eteleästä ja kohta odotellaan meneekö allergialääkeeiden käytöksi tämäkin kesä, ikävä riesa kaiken kaikkiaan!

23.JPG

Mukaan pakattiin tällä kertaa evääksi uusi lättytaikina testiin, toimiiko gluteiiniton, jauhoton versio yhtä hyvin. Gluteeinittomia ihmisiä kun on alkanut löytymään lähipiiristä, niin on hyvä koittaa saada retkillekkin toimivaa herkkua. Muuten sitten päivällis ruoka ipanalle, pillimehua ja caffetta nokipannusta olisi. Tiedossa oli että puuhuolto toimisi näin loppu talvestaki. Laavu on Birgitan polun varressa ja ainakin monien päiväretkeilijöiden suosiossa. Yksi ystävä siellä oli juuri käynyt ja todennut puuliiterien olevan puita täynä.

Tampereelta tuonne Lempäälän puolelle olisi nopea hurauttaa. Kohteen parkkipaikka olisi siis Uudentalon tilan piha (Lempäälän seudun matkailuyhdistys), tien nimi on Hormistontie. Tie kääntyy suoraan vanhalta Helsingintieltä eli tie numero 130. Tie kulkee kauppakekus Idea Parkin ohi kohti Valkeakoskea Tampereen suunnasta tultaessa ja on silloin vasemmalla puolella tietä. Ennen Hormistontietä on myös Birgitan polulle parkkipaikka tuon tien 130 varressa ja siitä pääsee myös polulle, mutta matka on pidempi. IdeaParkin kohdalta Hormistontien alkuun on noin 7km.

Iloisesti ajeltiin kerran tien ohitse ja ei muuta kun uusiksi, keskustelu kun oli ohjautunut kummasti entisaikaisiin tulenteko tapoihin (miehellä tällä kertaa niihin syvä hurahtaminen 😉 ).

Hormistontie olikin sitten kiintoisa! Tien alku vaikutti ihan lupaavalta ajaa, pikkuisen sohjoa hiekkatiellä. Mutta tovi ajettuamme huomattiin että ollaan täysin peilikirkkaalla jäättiköllä. Siinä sitten vauhti minimiin ja toivottiin ettei muita tulisi vastaan koska tie on ainakin talvella melkoisen kapea. Hyvällä onnella päästiin ilman vastaan tulijoita pysäköinti paikalle, etana vauhdilla ja ipanan iloisesti laulellen ”jänis istui maassa” . Tosin nykyään kova hitti on edelleen ysäri poppia, Scatman John:in ”Ski Ba Bop Ba Dop Bop” 😀 Sitä biisiä on sitten luukutettu joka päiväkoti aamu ja kauppareissut, tulee ihan omat teini ajat mukavasti mieleen!

1.JPG

Parkkipaikalta lähdettiin helposti havaittavan opasteen mukaan kyynärön laavun suuntaan, vasemmalle. Tiellä oli puomi, joka kylläkin aukesi ilman avaimia. Mutta auto olisi ihan turha noin lyhyelle matkalle ja parkkipaikkaa ei olisi lähimailla.

 

3
LAAVUA KOHTI

Pikkutie oli myös ihan jäinen, joten pöpelikön puolella oli helpompi kävellä. Oli ihana huomata miten kevät olia alkanut tehdä ihan kunnolla tuloaan! Ipana teki terävän havainnon muurahaispesästä jota oltiin jo käyty kaivelemassa, liekö palokärki asialla.

5.JPG

6.JPG

 

Paljon auringon sulattamia lämpöisiä kohtia oli ja linnut pitivät melkoista sirkuttelua; varoitusääniä, lentoonlähtöääniä j atoki soidin kosiskelu laulua. Joet tulvi ja järven jään pinta näytti jo hauraammalata auringon siihen paistaessa.

 

 

 

7.JPG

 

Laavulle kääntyi pikkutieltä selkeä kyltti keltaisine opastemerkkeineen, metsään siis! Matka polulla oli helppokulkuista, ei mainittavia nousuja tai suuria juuria / kivikoita. Opasteet olivat myös hyvässä kunnossa ja polku erottui maassa selvästi. Ipana sai kävellä matkaa omin pikku supermies jalkoineen, niillä meinaan pääsee lujaa!

Laavulle päästyämme huomattiin alueen olevan hyvin siistissä kunnossa ja täällä oli myös roskis. Paikalla oli myös toinen lapsiperhe joka oli tekemässä juuri lähtöä. Vaihdettiin kevätsään kuulumisia ja miten näppärä laavu oli näin lasten kanssa, sekä kauhisteltiin jäistä tietä. Ipana huomasi heti että muitakin lapsia oli liikkeellä, vaikkain häntä selvästi vanhempia, mutta lapsia kuitenkin. Ipanan olisi tehnyt mieli kovasti lähteä juoksemaan  muiden mukana isompien leikkeihin ja koitti kysellä ketä he ovat, isompien mielestä se oli huvittavaa kun pieni on niin utelias 🙂

Meillä oli siis valmiina tulet ja päästiin laittamaan heti kahvit ja letutt tulille. Voin nyt kyllä suoraan todeta että lettutaikina oli fiasko. Epäilykseni psylliumin tehokkuudesta oli ollut virhe arvio, taikina oli ihan tönkköä. Koitin saada levitettyä kuumalle ja voiselle pannulle tuota pullataikinan tuntuista mönjää ja tulos oli melko huvittava. Mukavan raakaa taikinaa, no aina ei voi onnistua ja tietääpä mitä tehdä toisin seuraavalla kerralla. Pitänee vain laittaa psyliumia vähemmän 😀 Maku oli muuten ihan hyvä ja taikina sai matkata kotiin mukana, sille olsi illalla käyttöä.

13.jpg

Onneksi ipanalle oli oikea ruoka mukana joka lämmitettiin kattilalla tulilla ritilällä. Kummasti se ruokahalu herää ulkona, etenkin kun saa kipittää uudessa maastossa ja leikkiä metsuria. Ipana tekikin isin kanssa puita ahkerasti ja kokeili mahtavaa jätti lekaa.

Myös ”matokeppi” löytyi, en todellakaan tiedä miksi nimi matokeppi, mutta pikku kepistä tuli niin rakas että se lähti kotiin. Pikku kepillä oli mahtavaa myös sörkkiä kaikkia lätäköitä ja kantoja. Ranta oli kiva näin talvellakin, vaikka jäälle ei ollut enään asiaa. Rannassa oli laituri ja pölleistä tehty penkki.

20.JPG

Tässä voisin kuvitella istuvani kevät illassa hyvinkin ja painuvani laavulle nukkumaan. Oletettavasti moni muukin sen tekisi, joten laavulla voinee olla ruuhkaa kesäisin ainakin. Telttaa ei ole mielestäni ainakaan kovin helppoa saada pystyyn laavun läheisyyteen maaston muotojen vuoksi. Riippumaton nyt saa kyllä hyvinkin mestoille roikkumaan.

25.jpg

Lähtöä tehdessämme ja viimeisiä laavun viereisiä käpyjä potkittaessa saapui toinen lapsiperhe paikalle. Sopivasti heillekkin tuli siinä valmiina ja laavun katto oli myös kohta valloitettu lapsien auringon otto paikaksi. Suosittu paikka todellakin! Heidänkin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja toivoteltiin hyvät kevään jatkot. Ipana alkoi olemaan ihan kierroksilla ja energiaa piisasi kävellä melkein koko matka parkkipaikalle. Autossa tapahtuikin totaali sammuminen, matokeppi tiukasti nyrkkiin puserrettuna ❤

21.JPG

 

Mitäkö taikinalle tapahtui kotona? Siitä tuli loistava pizzapohja! Suolaa ja oreganoa inasen taikinaan ja hyvät täytteet päälle,nam! Aina voi hieman soveltaa ja ruokaa ei mene roskiin. Ihanaa, lintujen laulun täyttävää alkanutta kevättä kaikille!

 

 

Mainokset

Miten aloittaa lasten kanssa telttailu? Osa 1: Selviydy varusteviidakosta

1

Kukaan ei ole syntynyt vaelluskengät jalassa ja kompassi kädessä. Kun retkeilykärpänen puraisee perheellistä, saattaa innostus vaihtua hämmennykseksi laajan varustetarjonnan edessä. Mitä lasten kanssa telttaillessa pitäisi ottaa huomioon? Tämä opas lähtee nollasta ja kertoo mitä varusteita lyhyellä 1-2 yön perheretkellä tarvitaan. Haastattelin juttua varten eräekspertti Suvi Björkiä. Suvi toimii Metsähallituksen eräkummina, opiskelee eräoppaaksi, metsästää sekä kalastaa ja viettää yönsä mieluummin ulkona kuin sisällä. Suvin taaperoikäinen poika on yöpynyt teltassa vauvasta asti. Poika on luonnollisesti myös Suvin Eräipana -blogin päätähti ja ahkera varustetestailija.

2

 

Pitääkö retken loppua ennen hämärää? Minkälaista olisi herätä metsässä? Telttaretkelle tuntuu tarvitsevan niin paljon varusteita, etteivät perhearjen resurssit riitä niiden vertailuun. Kysyn Suvilta voiko telttailukamppeet yksinkertaisesti napata mukaan markettireissulla? Suvi kertoo huojentavan uutisen: ”Satunnainen retkeilijä voi pärjätä markettivarusteilla!”.

 

Eränainen paljastaa itsekin suosivansa tiettyjä edullisia mutta hyväksi havaitsemiaan tuotteita. ”Telttailukokemuksen tulisi olla ensikerroilla innostava”, hän toteaa. Hankalasti pystytettävä teltta tai huono retkipatja saattaa latistaa retkeilyinnostuksen heti alkuunsa. Tulipalokiireellä hankintoja ei siis kannata tehdä. ”On hyödyllistä ensin pohtia minkälaiset retket kiinnostavat ja voisiko käyttöä tulla enemmänkin”, Suvi vihjaa.

 

Tämän jutun luettuasi tiedät mihin perusasioihin retkeilyvarusteiden valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota! Vinkkaamme myös mistä voit hankkia tarvikkeita käytettynä ja vuokrattavaksi.

 

3

 

 

*** useimmiten välttämättömyys 

**   tarpeellinen                          

*     sovella vapaasti

 

 

TELTTA ***

 

Mitoita oikein: neljä henkilöä ei mahdu kahden hengen telttaan ja pienten lasten kanssa tarvitaan liikkumavaraa. Kiinnitä huomiota helppoon pystytykseen ja pakkaamiseen.

 

”Käteviä telttoja löytyy joka lähtöön”, kertoo Suvi. Hyviä ja melko kompakteja perustelttoja voi saada edullisestikin. Jos teltan on tarkoitus palvella aktiivisessä käytössä ja kesäkauden ulkopuolella, kiinnitä erityishuomiota ominaisuuksiin. Sateen sattuessa teltta toimii oleskelupaikkana ja lisätila tuo mukavuutta perheretkeilyyn. Suvi itse suosittelee kupolitelttaa ja muistuttaa: ”Tilava teltta helpottaa myös vaipanvaihtoa.” Rinkat ja kengät saa hyvin suojaan teltan eteiseen eli absidiin, jossa voi myös hätätapauksessa valmistaa ruokaa. ”Absidi helpottaa retkeilyä, enkä suosittelisi ostamaan absiditonta telttaa”, Suvi sanoo.

 

Kupoliteltta pysyy pystyssä itsestään ja sen voi kiinnittää haastavampaankin maastoon. Tunneliteltoissa puolestaan on usein tilavat absidit, mutta ne ovat monesti matalampia ja ne kiinnitetään aina maahan. Suvilla itsellään on ollut ja on monta telttaa. Kahden aikuisen ja taaperon ahkerassa käytössä erinomaiseksi on osoittautunut jutun aloituskuvan Husky Bright 4 -teltta. ”Teltta on edullinen, helposti pystytettävä, säänkestävä ja tilava”, Suvi iloitsee. Kun tarkistan teltan hinnan nettikaupoista, 170 euroa ei kuulosta kovin pahalta!

 

Panosta: Hilleberg ja Fjällräven                       

Pihistä: Trimm ja Husky

 

4

MAKUUALUSTAT ***

 

Makuualustan tehtävä on eristää maasta huokuva kylmyys. Etenkin lapsen alustaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

 

Makuualustan valintaan vaikuttavat budjetti, käyttötarkoitus sekä henkilökohtainen vaateliaisuus nukkumismukavuuden suhteen. ”Lähes jokaisessa retkeilytarvikkeisiin erikoituneessa liikkeessä on esillä makuualustojen mallikappaleita”, Suvi vinkkaa. Perinteisen retkipatjan eli ohuen solumuovialustan varassa ei tarvitse kärvistellä. ”Varma valinta lapsen alustaksi on ilmatäytteinen talvimakuualusta, jonka päälle asetellaan ohut solumuovialusta”, Suvi kertoo. Tällä kombolla nukkuu Suvin taaperokin jo alkukesän telttaretkillä. Ilmatäytteinen alusta eristää nukkujan hyvin maasta ja tuo mukavuuden tuntua.

 

Alustoja löytyy monesta hintaluokasta ja ominaisuuksien vertailu on melko helppoa. Halvemmat alustat  ajavat asiansa lyhyemmillä kesäretkillä. ”Ne ovat usein melko painavia ja sisäpuolen eristys on huonompi, kuin kalliimmiilla kilpailijoilla”, Suvi selvittää. Vaateliaan nukkujan kannattaa huomioida että ilmatäytteinen makuualusta saattaa rapista. Ohut solumuovialusta on hyvä lisäeriste ilmatäytteisen alustan alle tai päälle. Se ajaa retkellä myös istuinalustan virkaa. Nainen itse nukkuu kolmenvuodenajan solumuovipatjalla jopa suoraan lumella.

 

Panosta: Exped ja Therm-A Rest                          

Pihistä: Halti ja Phoxx

 

5

MAKUUPUSSI ***

 

Makuupussi on kenties retkivarusteiden hankalin hankinta! Pussin valintaan vaikuttavat paitsi käyttäjän koko ja ikä, myös henkilökohtaiset kokemukset miellyttävästä nukkumisesta. Huomioi etukäteen myös käyttökauden toivottu kesto, pussin pakkauskoko sekä varustebudjetti.

 

Nukkuessa on pystyttävä vaihtamaan kylkeä, mutta makuupussi ei saa olla liian iso – eikä pieni! Oma ruumiinlämpö lämmittää makuupussissa olevan ilman. ”Ilma toimii eristeenä ja sen on päästävä kiertämään pussissa mutta lämpö ei saa karata”, muistuttaa Suvi. Makuupusseissa ilmoitetaan mukavuuslämpötilat eli comfort -arvot, jotka ovat naisille hieman korkeammat kuin miehille fysiologisten erojen vuoksi. ”Jos uskoo telttailevansa alkukesästä syksyyn, on kolmenvuodenajan makuupussi hyvä valinta”, Suvi kertoo. Lisälämpöä kolmenvuodenajan makuupussiin saa kevyestä kesäpussista. Kesäpusseja voi kokeilla sujauttaa myös kaksi päällekäin.

 

Käyttäjän koko vaikuttaa oleellisesti makuupussin valintaan. Puolivuotiaan lapsen makuupussin virkaa toimittaa rattaiden lämmin talvipussi. Joitakin aikuisten makuupussimalleja on mahdollista yhdistää perhepussiksi. Vaihtoehto sopii rauhalliselle nukkujalle. Suvin 2 -vuotias nukkuu nyt käytettynä hankitussa Haglöfs Pavo pussissa, jonka comfort -lämpötila on + 6 astetta. Pienimmille lapsille tarkoitetut makuupussit on suunniteltu kesälämpötiloihin. Isommille lapsille löytyy kohtuuhintaisia ja kooltaan säädettäviä makuupusseja. Kikkailija voi säätää aikuisten makuupussia pienemmäksi esimerkiksi narulla kiristämällä. Tässä tapauksessa Suvi suosittelee asettamaan vaatemytyn lämmikkeeksi jalkopäähän.

 

Panosta:  Deuter, Mammut, Fjellpulken ja Haglöfs       

Pihistä: Arctin tern ja Hannah

 

 

6


RINKKA ***

 

Kun retkellä yövytään kauempana huoltotiloista, kulkemaan pitää saada kaikki tarvittava. Huonosti istuva rinkka painaa paitsi kantajansa selkää, voi kiristää pian koko seurueen tunnelmaa. Rinkkoja kannattaa sovittaa ja vertailla retkeilytarvikeliikkeessä esimerkkipainojen kanssa. 

 

Ihan ensimmäisiä telttatreenejä varten rinkkaa ei tarvitse hankkia. Tavarat kulkevat autolta muutaman sadan metrin päähän vaikka Ikea -kassissa. Kun tarkoitus on kävellä pidempiä matkoja, kannattaa hankkia rinkka. ”Yhden yön reissuille riittää usein 65 -litrainen rinkka, kun mukana on kaksi aikuista ja yksi säilytystilallisessa kantorinkassa kulkeva lapsi”, Suvi kertoo.

 

Rinkkojen istuvuudessa ja säädettävyydessä on paljon eroja, joten huolellinen sovittaminen vähentää ikäviä yllätyksiä. Aloitteleva retkeilijä voi löytää satunnaiseen käyttöön sopivan rinkan markettimalleistakin. Henkilökohtainen kantotuntuma on tärkein – se mikä sopii yhdelle voi olla kauhistus toiselle. ”Tuntemattoman mallin nettishoppailussa on riski, ettei rinkka sovi yhdenkään perheenjäsenen kannettavaksi.”, Suvi huomauttaa.

 

Panosta: Haglöfs, Savotta, Fjällräven ja Deuter                           

Pihistä: Trimm, Retki ja markettimallit

 

7

LAPSEN KANTOVÄLINE **

 

Pienimpien kanssa retkeileville kantoliina, -reppu tai -rinkka on usein tuttu jo päiväretkiltä. Lapsen kantoväline helpottaa maastossa liikkumista sekä suojaa kyytiläistä.

 

Sekä kantoliinat että -reput ovat näppäriä kantovarusteita. ”Kantotavan valinta on lähinnä makukysymys.”, Suvi sanoo ja kertoo kantorepun olleen heillä vauva-arjen pelastus. Joustavuutta kantorepun käyttöön tuo mahdollisuus kiinnittää reppu sekä etu- että selkäpuolelle. ”Pieni lapsi kulkee aluksi edessä, jolloin kantajan selkään mahtuu tavallinen reppu”, Suvi kertoo. Lapsen varttuessa, lapsi siirtyy selkäpuolelle ja reppu eteen. Suvi vihjaa, että ”Kantorinkan voi ottaa käyttöön kun lapsi jaksaa kannatella itseään kunnolla”.
Kantorinkka helpottaa kulkua hankalassa maastossa, tuo säilytystilaa sekä sääsuojaa lapselle. Useita eri rinkkamalleja testannut Suvi on kokenut tunnetuimmat merkit erinomaisiksi ja lapselle ergonomisiksi. Kantorinkkaa kannattaa testata kaikkien kantajien selässä, sillä hyvä istuvuus ja kantotuntuma ovat Suvin mukaan äärimmäisen tärkeitä. Kantorinkkoja myydään niin nettikaupoissa kuin kivijalkaliikkeissä ja niiden hinnat ovat 200 euron kieppeillä. Suvi suosittelee kyselemään kiinnostavaa tuotetta ensin lainaan käyttötuntuman selvittämiseksi.

 

Panosta: Osprey (rinkka), Deuter (rinkka), Manduca (reppu)                   

Pihistä: osta käytetty 

 

8


RETKIKEITIN **/***

 

Ruuanvalmistus retkikeittimellä onnistuu ilman tulipaikkaa sekä puita. Kaasukeitin on edullinen ja näppärä lisä retkivarusteisiin. Kattilaosassa voi kiehauttaa myös vauvan tuttipullon sekä juomaveden.  

 

Perheretkeilyssä helppous on valttia! Tulen äärellä tunnelmointi on monesti retken lumoavimpia hetkiä. Ihan missä tahansa ei kuitenkaan sovi lumoutua, sillä avotulentekoon tarvitaan maanomistajan lupa. Metsäpalovaroitus estää avotulenteon mutta ei retkikeittimen käyttöä. Keittimiä löytyy moneen lähtöön. Ne voivat toimia niin kaasulla, bensalla kuin monitoimiperiaatteella. ”Mallista riippumatta keittimen turvallinen käyttö on opeteltava etukäteen”, Suvi muistuttaa. Kevyt kaasukeitin helpottaa ruuanlaittoa. Keitintä voi hyödyntää  isommalle porukalle kokkaillessa myös avotulen rinnalla.

 

Panosta: MSR, Primus, Trangia ja Jetboil
Pihistä: Atom ja Biltema

 

 

9

 

ENSIAPUTARVIKKEET ***

 

Ensiapupakkaus tuo mielenrauhaa lyhyemmillekin retkille. Pidä EA-pakkaus aina mukana. Kesällä peruspakkaus päivittyy ainakin kyytableteilla ja punkkipihdeillä. Osa modernia ensiapulaukkua on myös kännykkään ladattu 112 -sovellus, joka ilmoittaa hätäpuhelun soittajan sijainnin.

 

Ensiaputietoutta monipuolisesti kartuttaneen Suvin mukaan tavallisimpia onnettomuuksia retkillä ovat rakot, nyrjähdykset, palovammat ja pienet haavat. Huolellisuudesta huolimatta retkellä voi sattua haaveri. Koskaan ei tiedä milloin omaan kantapäähän tulee rakko, nuotiosta palovamma tai lapsi teloo itsensä terävään kiveen, Suvi muistuttaa. Lue Suvin teksti lapsen retkihaaverista ja ensiavusta Rinkkaputkesta.

 

Valmiiksi kootulla ensiapupakkauksella pärjää pitkälle. Pakkausta voi päivittää omien tarpeiden mukaan esimerkiksi henkilökohtaisilla lääkkeillä. Eräipanan ensiapulaukkuun kuuluvat puhdistusaine, haavasidokset, laastarit, pinsetit, kolmioliina, yleisside, palovammageeli, muutama hakaneula, ihoteippiä, foliolämpöpeite, särkylääkettä, rakkolaastaria ja pienet sakset.

 

HYGIENIA **/***

 

Maailma ei kaadu jos hammasharjat unohtuvat yhden yön telttaretkeltä, mutta vaippaikäisen iho täytyy pitää puhtaana olosuhteista huolimatta. Vauvojen kosteuspyyhkeet ovat kätevä apu moneen putsailuun.

 

Luontoretkellä hygienia on erilaista kuin kotona: käsiä ei pestä joka välissä ja lähin vessa on todennäköisesti ulkohuussi. Käsidesi sekä käsien desifiointipyyhkeet helpottavat hygieniasta huolehtimista. Vauvan peppupyyhkeet sopivat niin lapsen kuin aikuisenkin putsailuun aina kasvoista intiimialueille. Jos telttapaikka on veden äärellä on hyvä muistaa ettei kakkapyllyjä voi ulosteperäisten bakteerien vuoksi liottaa rantavedessä. Kokoontaitettava matkapotta saattaa pelastaa perheretken. Kesäkeleillä vaipat vaihtuvat helposti taivasalla tai teltan suojissa. Kun teltassa on erillinen absidi, poiskuljetettava vaippapussi ei aiheuta hajuhaittoja sisätiloihin.

Hätätapauksiin: kokoontaitettava Potetta -matkapotta

 

OTSALAMPPU ***


Koskaan ei tiedä milloin lisävaloa tarvitaan. Otsalamppu vapauttaa kädet toimintaan.

 

Monikäyttöinen otsalamppu palvelee myös valona teltassa. Varaa mukaan vaihtopatterit tai -akku. Markettimalleilla pärjää lyhyillä retkillä. Monilta valmistajilta löytyy lampuja eri hintaluokissa. Hinnakkaammissa otsalampuissa on satsattu muun muassa valovoimaan ja säänkestävyyteen. Omat otsa- tai taskulamput tuovat jännitystä lapsille.

Panosta: Ledlenser ja Lumonite

Pihistä: Airam, LED ja Pezl

 

10

TULENTEKOTARPEET ***

Tulitikut ja sytytin kulkevat vesitiiviissä minigrip -pussissa. Sytytyspalat, kuiva tuohi ja valmiiksi veistellyt ohuet puulastut eli kiehiset helpottavat tulentekoa. Selvitä etukäteen puiden saatavuus tulipaikoilla esimerkiksi kansallispuistojen neuvonnasta ja Facebookin retkeilyryhmistä.

 

PUUKKO ***

Puukkoa tarvitaan niin sytykkeiden tekoon kuin makkarapaketin avaamiseen. Järeämmän sissipuukon tai pienen retkikirveen avulla voi pilkkoa myös halkoja.

Panosta: Gränsfors, Roselli ja J.P peltonen    

Pihistä: Fiskars, Black & Decker, Finn bullet ja Mora

 

NARU JA ILMASTOINTITEIPPI ***

Kiinnittelyn ja fiksailun tärkeät perusvälineet.

 

VIRTAPANKKI **/***

Lisävirta kännykkään tuo turvaa yön yli retkeilyyn.

 
11

RUOKAILUASTIAT *

Telttaretkelle riittävät kevyet pinottavat ja jo valmiiksi kotoa löytyvät astiat. Pahviset kertakäyttöasiat  ja -aterimet voi polttaa nuotiolla. Älä osta muovisia kertakäyttöastioita.

 

TYYNY *

Retkityynyn tarve on makuasia. Tyynyn voi tehdä vaatemytystä. Lapselle tuttu pieni unityyny saattaa tuoda turvaa uudessa ympäristössä.

 

SUUNNISTUSVÄLINEET ***

Kompassin ja kartanlukutaito ovat erittäin tärkeitä retkeilytaitoja, mutta perheretkelle aikovan ei tarvitse olla suunnistusguru. Jos et ole kokenut suunnistaja, aloita telttailu paikassa jossa eksymisen vaaraa ei ole. Hyödynnä valmiita reittejä sekä retkeilyalueiden karttoja. Karttoja saa niin erätarvikeliikkeistä kuin markettien retkeilyosastoilta.
”Jotta suunniteltuja reittejä ja matkoja on helpompi hahmottaa, kartta kannattaa pitää matkassa merkityillä poluillakin”, Suvi kertoo. Kansallis- ja luonnonpuistojen karttoja voi tulostaa luontoon.fi-sivustolta, vaikka niitä ei ole suunnistuskäyttöön tarkoitettukaan. Maanmittauslaitoksen Karttapaikka -palvelusta voit tulostaa karttoja ilmaiseksi. Puhelimessa toimii Maastokartat -karttasovellus

 

12

Me Suvin kanssa olemme sitä mieltä, että kaikkien on päästävä luontoretkelle! Retkeily ei saa olla kiinni mahdollisuudesta hankkia kalliita varusteita. Siksi haluamme korostaa että retkeilykamppeita voi myös lainata, vuokrata sekä hankkia käytettynä. Vuokraamalla ja lainaamalla voi helposti paikata väliaikaista varustetarvetta. Samalla saa käytännön tuntumaa eri merkkeihin ja malleihin sekä omiin mieltymyksiin.

 

Kirppikset

 

Laadukkaat tuotteet kestävät hyvin kulutusta ja kierrätys on hyvä tapa hankkia retkeilyvälineitä. Suvi kertoo hankkivansa käytettyjä retkeilytuotteita vaihtamalla sekä kirppisryhmistä. ”Löysin edullisesti ilmatäytteisen makuualustan, koska myyjää ärsytti patjan rapina”, Suvi nauraa. Ostajan ei kannata luottaa sokeasti kerrottuun kuntoon vaan tarkistaa tuote livenä ennen lopullista ostopäätöstä. ”Tsekkaa ainakin ovatko tuotteen saumat ehjät ja toimivatko vetoketjut, ovatko kiinnityslenkit ja kuminauhat kunnossa ja pysyvätkö klipsit kiinni”, Suvi opastaa.
Retkeilyvälineisiin erikoistuneita Facebook -kirpputoreja ovat muun muassa Retkeily- ja vaelluskirppis sekä Retkeily- ja vaellusvarusteita. Kantoreppuja ja kantorinkkoja kannattaa katsella myös lastentarvikekirppareilta niin livenä kuin Facebookissa. Myös Torista voi tehdä löytöjä.

 

Vuokraus ja lainaus

 

Monissa kaupungeissa on toimijoita jotka vuokraavat retkeilyvälineitä. Kannattaa tutustua esimerkiksi Suomen Ladun paikallisiin jäsenyhdistyksiin joista monet järjestävät paitsi retkeilykursseja myös vuokraavat varusteita. Ulkoilma-akatemia järjestää retkeilykursseja ja varustelainoja retkiensä ajaksi.

 

Liittymällä retkeilyaiheisiin Facebook – ryhmiin voit solmia kontakteja ja päästä tutustumaan kanssaretkeilijöiden suosimiin varusteisiin. Apua voi löytyä esimerkiksi rennosta retkeilevien naisten Outdoor siskot -ryhmästä. Erilaiset nettipalvelut, kuten Kuinoma.fiLiizi.fi ja Retkirent.fi vuokraavat varusteita edullisesti. Partioaitan 365 -klubi lainaa jäsenilleen ilmaiseksi varusteita.

 

 

Toivomme että tämä juttu toimii viidakkoveitsenä varustemetsässä seikkaillessa. Ulos luontoon uskaltautuminen on meistä pääasia. Tyyli on vapaa! Tämän telttailusarjan toinen osa käsittelee retkivalmisteluja ja kolmannessa osassa viihdytään yhdessä retkellä. 



Tule viihtymään seuraamme Lapsimessuille 13.-14.4.19! 

Päivitän pian messupaikan tiedot!

Retkiterkuin,

Mira Lainiola & Suvi Björk

 

Teksti ja editointi: Mira

Kuvat: Suvi / Mira

Lits läts ipana Ammejärven räntäsateessa!

13

Räntää sataa ylhäältä,sivuilta ja varmaan alhaaltakin. Harmaa ilma ja koko Tampere tuntui olevan yhtä loskaista järveä. Koska oli viikonloppu mahdollistaisi se jonkun päiväretken kuitenkin. Eikä sitä nyt sisälläkään voi päivää kökkiä,satoi tai paistoi. Eli aivan sama mihin sitä lähtisi ulkoilemaan!

Ammejärven laavulla en ole käynyt pariin vuoteen ja se olisi sopivan lähellä Tamperetta. Lempäälän puolella,Sääksjärvellä ja osa Birgitanpolkua. Parkkiinkin pääsisi takuulla koska parkkipaikka on isomman tien vieressä ja ympärivuotisesti ihmisten käytössä. Matka parkkipaikalata laavulle ja nuotiopaikalle olisi vain 0,8km. Juuri passeli matka ipanalle kävellä osittain ja osan saisi kiikkua lapsenkantorinkassaan. Tälläkertaan napattiin mummo mukaan,pitänee jo alkaa nimittään erämummoksi 🙂

Koska ilma oli hyvin märkä oli syytä varautua reippaasti kurahousuihin ja kumisaappaisiin. Ohuet puuvilla vaatteet (+vaippa alle varmuudeksi jos huussi pissi ei onnistuisi) ,merino haalari,villasukat,villa tumput,merinokypärämyssy,siinä sopiva alustus haalarille jonka olin pyöräyttänyt kalvovaate pesussa.Kurahanskat olivat ehdoton valinta ipanaa tuntien. Rinkkaan pakkasin varmuudeksi vaipan ja vaihtohousut ja sukat. Jos saapas kastuisi saisi sinne kuivan sukan ja hmm koirankakka pussit sukkien päälle ja jalka saappaaseen. Näin on joskus käynyt että kenkä se hörppää vettä jostain. Näin lyhyellä reissulla ihan toimiva jos niikseen tulee.

11

Mummo hyppi jo riemusta kun hänet käytiin hakemassa. Olin pakannut mummolle meidän 35l päiväreppuun kevyttä kannettavaa ja omaan lapsenkatorinkkaan kaikki painavat asiat kuten veden ja ruuan. Mummolle jäi reppuun ipanan vaihto vaatetta,tulenteko välineet,kevyt pieni nokipannu,EA-laukku,talouspaperi ja käsien putsaus liinat,niin ja se vaippa!

Ipana odotti innolla kun sai kuulla että mennään ”makkala letkelle” ja mummo tulee mukaan. Toki ipanaa kiinnostaa lätäkköjen mystinen maailma ja metsän eläimet,aina kun pikkusen mielikuvista käyttää on puskissa ties mitä kiinnostavaa. Ja kummastippa tuo ipana on aidon kiinnostunut linnuista ja sammalista. Todella hyvää treeniä joka päivä kun ulkoillaan lähi metsissä viikolla,näin äidin opintojen kannalta.

Matka taittui hyvin ja scatmanin biisi herätti extra hilpeyttä koska scatmann kuullostaa kappaleessa batmanilta ja bidabbabidabbaa 😀

54255779_10156899601348267_3541087882854793216_n

Parkkipaikka oli aurattuna ja siihen oli helppo löytää. Ei muuta kun kurahousut jalkaan,kurahanskat käsiin ja puskaan! Polku lähtee parkkipaikalle ajettaessa T-risteyksestä oikeastaan suoraan eteenpäin (jolloin parkkipaikka olisi oikealla puolella).

Polun alussa on selkeät opasteet ja yksi kuluneempi kyltti metsäopetuspolusta. Opasteet reitillä ovat keltaiset ja ne hyvin merkittynä puihin teipein.  Kylttejä on myös matkalla laavulle.

Polku puolestaan on mutkittelevaa,melko helppokulkuista näin  liukkaallakin kun katsoo mihin astuu. Mitään hurjia nousuja tai laskuja ei matkalle mahtunut,yksi isompi mäki jonka jälkeen isompi alamäki.  Kävely kulki rauhaksiin ja kuunneltiin tarkkana lintujen jo alkanutta kevät lauleskelua. Ipana tunnisti ihmeekseni palokärjen tutun huutelun, kuten suorana lainauksenaa luontoportista äänen kuvauksena todetaan : Raikuva lentoääni ”kry kry kry kry…” ja venähtänyt ”kliiiji”. Tikat ovat omia suosikkejani ehdottomasti ❤

Matkalla on pitkälti havumetsää jossa polku kulkee Kortejärven yli ja kiertää pikkuisen Ammejärven laidasta. Paljon pienellekkin ihmiselle tutkittavaa matkalla riittää,myös muutamien suurien siirtolohkareiden mittakaavassa. Polulla on helppo pysyä ja pari opaste tauluakin on tosiaan matkan varrella,matka pituuksineen.

16

Perille päästyämme huomattiin että avotulipaikalla oli ihmisiä ja hipsimme hieman edemmäs kurkkaamaan oliko laavulla ketään,saisivat muuta rauhassa hääräillä. Laavu olikin vapaana joten tulet sinne!

17

Puuliitereitä on alueella parikin ja puu-cee löytyy myös. Roskis löytyi iloksemme puuliiterin vierestä. Tietysti jännä puiden pilkkomis terä ja suuri puinen leka!

18

Ipana oli riemusta villinä kun huomasi ison lätäkön laavun toisella seinämällä ja laavu joka on kaksiosaine oli mitä paras paikka ”jalkapallon” eli jää kökkäreen potkimiseen. Uusi paikka oli selvästi mielekäs ipanan aatoksissa. Pikkuiset istuin pöllit tekivät lapseen myös syvän vaikutuksen,tosin äidin vieressä ei tietenkään haluttu istua koska oli mahdollisuus mummoon.

19parempi

Laavu oli hyvin siistissä kunnossa ja puita oli paljon vielä saatavilla,myös puu-cee oli hyvin siisti. Ainoa asia mikä itseä harmittaa on tien ääni joka kantautuu mielestäni selvästi paikalle.

Siinä sitten syötiin ja kahviteltiin kaikessa rauhassa,muutama satunnainen reipas räntäsdetta uhmaava ihminen kulki ohi,hyvin rauhallista. Siinä jälleen sai itse miettiä mikä ajaa räntäsateessa ipanan kanssa tulille. Tekeminen ja kaikesta stressistä irrottautuminen,yhteinen kiireetön aika ja kokemukset. Kiinnostus luonnon tuomaan hyvinvointiin näin kolmen sukupolven yhteis retkillä on huomattavaa. Teorioita ja tutkimuksia luonnon hyvinvointi vaikutuksista on tullut luettua paljon ja tässä niiden peilaaminen käytännössä näkyy hyvin.

4

 

Tuntuu että ipanalle joka retki on elämys,oli sitten lättyjä,makkaraa tai muumikeksejä. Yhdessä tekeminen ja lätäkössä luttaaminen on jutun juoni. Samalla kun oppii salaa luonnon ihmeitä. Miten pieni jääpala laavussa voikin olla se paras jalkapallo ikinä!

20

 

Makkara ja jäkipala eväiden jälkeen oli vuorossa valmistautuminen lähtöön. Leikittiin vielä tovi siinä ihanassa lätäkössä ja käveltiin pienen mäen päälle huussiin. Ollaan koitettu opettaa puu-ceen käyttöä,etenkin nyt kun ollaan vaippa kuivia ja sää ei ole miinus kolmeakymmentä. Hyvin sujuu vaikka aluksi toki jännitti pientä ihmistä,mutta kun pitää hyvin kiinni ja puhuu rauhoittavasti niin jännitys unohtuu. Sitten vain kunnon kehut kun hädät on hoidettu!

 

 

Paluu matkalla ipana käveli melkein koko matkan takaisin autolle ja siinä toki kului aikaa enmmän,paljon enemmän… Mutta kun ei ole kiire mihinkään niin mukavaahan se on itsellekin kun vois keskittyä luonnon ihmettelyyn ja alkaneeseen kevääseen. Linnut lurittelevat iloisesti kaikkia varoitusäääniään ja kosiskelujaan metsässä. Sammaleet ja jäkälät paljastuvat lumien alta ja etenkin kiiltopajuihin on ilmaantunut jo paikoittaan pajunkissoja. Kiiltopaju on se mistä tulee ne ”parhaimmaita” pajunkissat 🙂

5

Loppumetreillä loivassa ylämäessä ipana pyysi rinkkaan kyytiin,todella hyvin jaksoi tarpoa matkan! Autolle päästyämme kuarahousut,saappaat ja haalari pois takakontin puolella.

Siitä sitten kuivana säilynyt pikku mies istuimeensa ja kotia kohti! Ihme ettei ipana simahtanut vaan kävi nyt keskustelua mummon kanssa kotona odottavista koiristamme ja miten ne syö susia ja karhuja. Hurja mielikuvitus välillä pojalla dinosauruksineen ja halinalleineen,milloin mistäkin ne tulevat ja ajavat vaikka roska-autolla keinutuolin alla kilpaa.

9

Seuraava retkikohde onkin vielä mysteeri,mutta ehkä ajatus kirkastuu jälleen viikon sisällä mihin viikonloppuna suunnataan!

Ja vinkkinä;kurkkaahan eraipana instagramiin,arvonnassa lapsimessu2019 lippuja kaksi kappaletta yhdelle onnekkaalle 😉 Arvonta suoritetaan 31.3,2019 klo:22.00

Hyvää viikon jatkoa kaikille,säässä kuin säässä ❤

Läsnäolo siinä missä olet. Aikataulujen maailmasta irottautumista keskellä viikkoa tulilla.

9

Tässä viimekuun lopulla olikin jälleen meikäläisen ikääntymisen merkkipäivä. Mittariin tulee lukuja,kolmosia ja nelosia,olo on kun kahdeksantoista kesäisellä! Mutta onko tässä ikä tehnyt tehtäväänsä missä muodossa miettii välillä,jos joutaa pysähtymään. Mihin arjen aika menee ja miltä arvopohjalta tätä kaikkea omaa elämäänsä aikatauluttaa. Vaikuttaneeko oma lapsuus osittain siihen miten elämäänsä elää on aina kysymysmerkki. Tässä ajattelinkin kirjoittaa näin henkilökohtaisesta näkökulmasta hieman,retken ohessa.

Sytymäpäivän vietin töissä. Oli hyvin harmaa ja vetinen sää,ei mikään ihanteellisin ulkoilu keli. Keskellä viikkoa synttäri,mitenhän sitäkin nyt pikkuisen juhlistaisi perheen kanssa. Melko raskaan päivän jälkeen tekisi mieli tuulettaa päätä kunnolla ja tehdä jotain mikä saisi ajatukset pois elämän kurjemmasta siivusta. työni koen merkitykslliseksi ihmisiä ajatellen,olla se joku joka auttaa ilman että saa leimaa otsaan.

7

Ajatus munkeista,niistä syötävistä ja ihanan makean rasvaisista oli väsyneenä takoutunut takaraivoon. Muilla olikin hiihtoloma viikko käynnissä. Matkalla kotiin sujahdinkin näppärästi siis munkkikaupoille. Ystävät ja tuttavat lähettivät ihania onnentoivotuksia. Ipanaltakin tuli ”paljon onneja vaan” laulu puhelimeen. Mietin siinä vesi/räntä sateessa että olempa onnekas! Minulla on ympärillä ihmisiä jotka muistavat minua,ilman facebookin muistuksiakin syntymäpäiväsä. En ole varsinaisesti mikään juhla ihminen ja lahjojenkin vastaaonttamine on vaikeaa.

Nykyään ajattelee emmän sitä mitä onni ja onnellisuus on,mitä se pitää sisällään. Omaan onnelisuuden kokemiseen on ainakin vaikuttanut pienien asioiden arvostamisen tärkeyden oppiminen. Terveys,läheiset ja läsnäolo on lähtökohtaisesti asioita jotka ovat arvostettavia. Henkilökohtaisesti onnellisuuteen liittyy vahvasti yllättäen luonto ja sen monipuolisuus. Etenkin nyt kun tuntuu että elää pää kolmantena jalkana ja vähän muidenkin jalkana,toki omia valintoja osa täysin. Impulsiivisen tekijä ihmisen joka haluaa tehdä kaiken ”just eikä melkein” onkin hyvä saada ihmisiä ympärille jotka voivat koittaa hidastaa joskus tahtia. Siksi mainitsinkin tuon läsnäolon taidon osana onnellisuutta,kun itse ymmärtää olla läsnä aidosti saa siitä kaikki enemmän ja tulevat kuulluiksi sekä nähdyiksi. Näkyväsi tulemisen tunne,niiden läheistenkin silmissä luo turvaa. Tätä mietin usien äitinä ja äidin näkökulmasta,miten olla lapselleni läsnä. Onko minulla puhelin kokoajan kädessä ja ollaanko katsekontaktissa,miten yhteistä aikaa arjen keskellä vietetään,miten kosketan lasta,miten jutellaan ja reagoidaan kiukkuun. Kuuntelu ja kuuleminen on myös kaksi eri asiaa johin välillä pitää itse paneutua myös;esimerkiksi kotona kuuntelenko puolisoani vai kuulenko vain? Pieniä isoja asioita,minulle ainakin henkilökohtaisesti.

6

Luonnossa näiden kelojen purku on ollut helpompaa. lapsenakin muistan menneeni ulos metsään tai perunapellolle vaikka potkimaan kiviä jos muu ei auta. Siksi tänäänkin päätein että lähdetään johonkin lähelle laavulle missä voisi olla perheen kanssa ja olla itse läsnä heille. Toki ikääntymispäivän kunniaksi olis erityis eväänä munkit. Ilta hommiksihan se menisi mutta siitä pääsisi sitten kotiin suoraan ilta hommiin ja nukkumaan levollisemmin mielin.

Vaatetus seikka oli vähän niin ja näin tällä noin parin-kolmen tunnin iltapäivän tai oikeastaan melkein illan reissulla. Pyysin miestä laittamaan itsensä ja ipanan valmiiksi,voisin sitten heittää vain itse nopeasti ulkoilu vermeet päälle. Myös päiväreppu on aina lähtökuopissa ”vaatehuoneessa” joka toimii näköjään retkeily varuste varastona.  Joka tavaralla on oma paikkansa ja esimerkisi tulenteko välineet omassa pussissa,EA-pussi paikallaa,Keittimet omilla kohdillaan,talouspari omassa muovipussissaan…

1

Äkkiä siis lähtö ja lapsenkantorinkka mukaan toki. Oli hiihtoloma viikko joten olimme varmoja että paikalla Kintulammin Saarijärven laavulla olisi muitakin. Mutta ilmeisimmin harmaa vesi sateinen ja kolea sää oli saanut imiset muualle ja olihan jo ilta tulossa. Ipana puolestaan oli terhakkaana liikkeellä ja minä itte vaihde silmässä!

 

Tarkoitti sitä että ipana käveli itse matkan parkkipaikalta laavulle,sen 700m. Tahti oli toisinaan juoksua ja välillä maan tonkimista ja isohirvenjäkälän ihmettelyjä. Polut olivat hyvässä kunnossa säähän nähden,hieman liukkaita tietenkin. Pari korppia raakkui tuttavallisesti jälleen meille,korpit ovat kyllä viehättäviä ja niitä täällä onkin mukava aina seurailla. Ei taida olla kertaakaan etteikö täällä olisi vähintään kuullut korppia. Uusia linnunpönttöjäkin bongailtiin kuusikosta,pikkulinnut kiittävät!

3

Saavuttuamme laavulle oli siellä toinenkin perhe. Oli mukava vaihtaa juttua retkeilystä ja heillä olikin alueesta paljon kysyttävää. Tässä kohtaa ipana olikin keksinyt että muitakin lapsia oli paikalla. Kiinnostus mäenlaskuun sanottakoon vedessä oli suunnaton! Saatiin keskusteltua kuitenkin että syödään ensin ja enne kuin lähdetään kotiin pääsee laskemaan kunnolla sitten. Kyseessä noin 99% ;nen kastumis vaara kaikesta huolimatta. Kastuminen ja kipeäksi mahdollisesti tuleminen ei oiken sopisi kuvioihin. siitä koituisi uudelleen kalenteroinnit ja lääkäri ramppaamiset mahdolliseti,ipnanalla kun on taipumus vetää kaikki pöpöt jossain kohtaan kurkunpääntulehdukseksi.

Perinteikkäät makkarat tulille ja ipana keroikin muille väli kaakaiolla käyville isommille lapsille että kohta saa makkalaa. Tämän tiedon jaon ja luontaisen uteliaisuuden pidän kyllä hyvänä tämän ipanan kohdalla. Tiedon jano on suurta ja tarve myös jakaa omia kokemuksiaan. Illalla meillä aina kerrataan päivän tapahtumia ja oliko jotain harmistuksen aiheita.

10

Ipanan makakran syönti tapahtui raketin lailla,tiedossa ihana,märkä liukumäki laavunkulmalta jäälle. Toki näin talvella aina nuotion ympärille muodostuu mahtavat lätäköt myös,koska lumi/jää siinä sulaa ympärillä luonnollisesti kuumuudesta. Kun äiti sitten kaivoikin vielä munkkia repusta oli ilo suuri,munkin hillo osuus erityisesti kiinnostaa. Toisen perheen lapset olivat jo sellaisissa kosteusprosenteissa että perhe lähti kohti parkkipaikkaa reippaalla tahdilla. Ipanaa hieman harmitti kun muut lapset lähtivät,mutta onneksi on äiti ja isi valmiina lasku hommiin.

Tiistai ilta alkoi hissukseen hämärtyä ja jatkettiin hetki mäen laskua. Korpit uskaltautuvat lähemmäs tarkkailemaan touhuja. Aika kului taas liian nopeasti,olisin voinut jäädä tänne vielä,unohtamaan ne pakolliset kotihommat ja työstressit. Koulutyöt ainakin odotti vielä,heti kun ipana nukahtaa alkaa se ”oma aika” joka kohdistuu omatoimiseen opiskeluun. Omat heikot osaamis alueet tulee saada hanskaan,heinät..ne ovat sellainen haaste oppia erottamaan toisistaan ja pikkulintujen äänet tuottavat paineita. Mutta luonnossa kulkemalla ja kotona opiskelemalla nämäkin kyllä uppoavat päähän,onhan esimerkiksi riistaeläimetkin siellä hyvässä hallinnassa. Tiedostetut valinnat kuten opinnot töiden ohessa ovatkin hetkellinen aikasyöppö. Pois en anna aikaa ipanan kanssa,siitä ei karsita. Siinä yksi syy miksi eräipana onkin olemassa,ipana kulkee mukana.

11

Tietoisuus siitä että lapsi kaipaa aitoa läsnäoloa ja rakkautta pyytteettömästi kiukkuisimmillaankin ohjaa omaa ajankäyttöä. Ystävät tässä ovat jääneet paitsiolle,aviomies myös kun ilta aikaan hän saattaa saada leffaa katsellessa vastauksei vain ”mmmm juu juu aivan aivan” kun tutkin eräily asioita tai miltä ne liito-oravan pöntöt näyttikään. Siinä se kuulemisen ja kuuntelun taito saa itseltäni miinusta. Toki eräily on meidän perheen intohomo muutenkin ja keskutelut ovat päivittäisiä esimerkiksi varusteet,uudet kohteet,lajiien taantuminen,luonnon tuotteistaminen,taulan teko,perinne taidot…

5

Paluu matkan laavulta autolle tuo sokereissaan hilluva ipana sai kulkea rinkassa. Yllättävän hyvin ipanan haalari kesti veden,liekö kylästämisen ansiosta. Ennen autoon menoa märät kamppeet pois ja kohti kotia! melkein suoraan saikin ipanan laittaa sänkyyn ja äiti alkaa miettimän miltä se hietakastikka näyttikään. Huomenna töihin hieman rennompana jälleen,kiitos Kintulammin alueen. 

Aurinkoista alkanutta keväistä viikonloppua kaikille!

Tässä itse onkin olo iloinen,koska sai olla osan koulun porukan kanssa laavulla yötä ja vaihtaa kuulumisia 🙂 Ja kohta metsään taulan valmistukset mielessä!

 

Up and Under

läjä

Tästä kohteesta olikin hyvin kuvaava kuva eräipanan instagramissa. Hieman synkeäkeähkön epämääräisen aurinkoinen sunnuntai 24.2.2019. Jotain piti tehdä. Retkelle,johonkin uuteen kohteeseen,ei mihinkään kovin kauas Tampereesta,joku paikka mistä on kuullut mukavia juttuja. Päädyimme sitten ”teletappi maahan” eli Yltä ja alta nimiseen paikkaan. Up and Under on Nancy Holtin maataideteos,muistuttaa ainakin lapsen silmin täysin teletappien asuin paikkaa. Nancy Holt (1938-2014) oli Amerikkalainen monumentaali ja maataiteen kehittäjä,ympäri maailman on nähtävinä hänen töitään kuten: Dark Star Park  Virginissa, Sole Source Irlannissa, ja Avignon Locators Ranskassa. Jos haluaa lukea tästä kohteen syväluotaavsti niin : http://www.strata.fi/yltauml-ja-alta.html

upandunder

Eli kulttuuria kerrakseen olisi nyt sitten tarjolla,kiintoisaa kyllä miltä paikka näyttäisi ihan oikeasti paikanpäällä ja näin talvella. Moni onkin klehunut että siellä on vieressä hyviä pulkkamäkiä ja itse taideteoskin on lasten mieleen kiva juoksentelu paikka. Aivan taideteoksen vieressä olisi kuulemma myös hyvä laavu. Asia kiinnosti koska sinne olisi helppo mennä ja olisi aktiviteettia lumikenkien tai pulkan kanssa,ruokailukin hoituisi näppärästi tulilla. Koska puu tilanne oli mysteeri ja tietoa en saanut mistään,niin otin autoon mukaan puut varmuudeksi. Lettutaikinat mukaan ja menoksi!

4

Vaatetus tällaisella lämpöisellä,pilvisellä,mutta aurinkoisella säällä oltava lämmintä ja vettä hylkivää. Olenkin kyllästänyt tosiaan näitä pojan haalareita NikWax tuotteilla,vaikka eivät kuorivaatteita olekkaan. Tässä testailussa en ole hävinnyt mitään ja omasta mielestäni tuotteet ovat toimineet näinkin. Pesin siis haalarin NixWax pesulla ja sen jälkeen pintaa saman tuotemerkin spay kylläste,sitten saunaan jälkilämmöille kuivumaan kun sauna otettu pois päältä. Jokainen omalla vastuullaan kokeilkoot 😉

 

Tampereelta tuonne Hämeenkyrön Pinsiöön ajeli liukkaalla säällä sellaisen 45min. Matka kului lauleskellen lastenlauluja ja rekkoja ilhaillen,matka oli suurimmaksi osaksi moottoritietä nimittäin ja ipanana hulluna rekkoihin. Osoitteena on  Sasintie 555, Pinsiö Ja paikalle on hyvät opasteet. Lähellä on myös toinen tällainen maataideteos ”puuvuori” mutta sinne ei ole tietä näköjään aurattuna kun risteyksen ohitti.

p paikka

Parkkipaikalla johon auto jätettiin olikin vain paru autoa ja muutama lapsi kirmasi villisti pulkkien kanssa sieltä.

Unohdin täysin että joillakin ihmisillä on hiihtoloma,itse kun sellaista ei viettänyt. Parkkipaikalta näkyi puiden olleessa lumettomia hyvin tuo taideteos. Myös polku ylös rinteeseen oli selvä ja siitä saattoi päätellä että laavu olisi siellä. Liukasteltiin ensin kuitenkin pulkkinemme katsomaan taidetta! Jätettiin lumikengät autoon koska tuonne meni hyvä polku ja pääsi itsekkin pulkalla sujahtamaan mäen taideteokselle. No..koiran kakkaa oli melkoisesti ja itse taideteos oli betonisia rumpuja tunneleina ja katossa valokolo (vertauskuvallinen maailmankeskipiste). Sisäpuolella oli näin talvella aika kolkkoa,liukasta ja hieman vetistä. Mutta pulkkamäet olikin hyvät ja lapsia olikin runsaasti paikalla perheineen. Osa oli tehnyt omista puista alueelle nuotioita jota vähän ihmettelin,koska ylhäällä on rinteessä laavu.

muru

Lasketeltiin iloisesti loivemmassa mäessä koirankakkeja väistellen melko kauan ja läpäistiin tunneli. Itsellekin pulkkailu on hauskaa ja etenkin kun edessä istuu kiljuva ipana ”lujempaa,lujempaa!”. Voi kun osaisikin enemmän ottaa stressi vaihteen itseltään pois päältä ja keskittyä pulkkailuun ja leikkeihin. Lapsen kanssa leikkiessä unohtaa kyllä hyvin pikku huolet ja etenkin ulkona kun touhuaa saa mieli rentoutua. Omaa sisäistä lastaan ja kykyä ihmettelyyn tarvii reenata selkeästi 🙂  Tunnelissa olisi voinut kyllä olla yli virkeällä ipanalla kumpparit tai vettähylkivät kengät,oli meinaan lätäkköä toisensa perään. Kummasti ne lätäköt aina jaksa kiinnostaa! Sitten päätettiin kavuta laavulle,kaukaa katsottuna siellä olisi ihan vain pari ihmistä ja tuli. Mutta,kun talsittiin rinnettä ylös muuttuikin tilaanne eri näköiseksi ja ymmärsin miksi jotkut olivat tehneet alas taideteoksen lähelle omat nuotiot.

mäkee

Ylhäällä laavulla selvisi että ihan laavun vieressä oli toinen parkkipaikka n.15-20m laavusta. Eli isompi tie kulki aivan vierellä ja siihen oli suora näkö yhteys.

tielle

 

Laavu oli ihan perus laavu mutta ainakin nyt hyvin sottainen,vaikka siellä oli roskiskin. Eniten pahaa teki varmaan itse tulisija,kiviä ympyrään kasattuna ja ei mitään varsinaista suojaa ajatellen kesällä tulipalovaaraa,tämä hämmensi.

tämä nuotio

Puuvajassa ei ollut puita ja puucee oli kaatuneena rinteeseen nurin. Eteenpäin jatkui leveä polku ja paikalla oli paljon ihmisiä. Hetki siinä ihmeteltiin silmät pyöreinä ja todettiin että ei taideta jäädä tänne. Ensinnäkin nuotiolla tai laavussa ei olisi tilaa ja ympäristö oli liian hälyisä sekä sotkuisuus häiritsi meitä tässäkohtaa.

huussi

Ipana oli pulkkailusta väsynyt mutta oli selvästi hämmentynyt. Ipanaa kiinnosti paljonkin koirankakat ja männyn kävyt,käpyjä sitten pitikin kärrätä pulkaan mukaan oravien ruuaksi kuulemma.  Päätettiin että lähdetään kotiin paistamaan letut.

 

Mutta,kun asiaa katsoo muista kulmista, ei voi sanoa vain näitä omasta mielestä negatiivisia tai itselle häiritseviä asioita. Ensinnäkin laavu on helppo saavuttaa,siihen ei todellakaan vaadita kävelya ja vaunujen kanssa sinne pääsisi,pyörätuolilla pääsyllä tarvisi kyllä hieman työntöapuja.

liiterikin-1.jpg
Kuva suoraan nuotiolta toiselle,lähemmälle parkkipaikalle

Näitä todella helposti saavutettavia laavuja kun ei ole kovin paljoa. Siitä en tiedä pääseekö paikalle bussilla. retkeily voi olla helppoa aloittaa juuri näin matalan kynnyksen paikasta,mutta mukavemman käsityksen toki saisi jos olisi siiti ympäristö. Toiseksekseen laavun alapuolella oleva taideteos on kiva nähtävyys varmasti kesällä,ainakin vaihtelua! Ja talvella nämä pulkkamäet oli hyvä juttu.

tappilaa

Me huristeltiin pikku räntäsateessa,jota aurinko siivitti kohti kotia. Letuista tuli hyviä ihan takkatulillakin 😀 Tulipahan käytyä ja kesällä voisi mennä katsomaan oliko paikka siistitty ja toivottavasti tulipaikka muutettu turvallisemmaksi. Onhan tuo teletappi bunkkerikin nähtävä vihreänä!

me

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja ulkoillaan vielä näissä jo kevääseen taittuvissa olosuhteissa! Seuraavia juttuja miettiessä ja vaatteita kyllästellessä! Sitä kun ei koskaan tiedä mistä itsensä ipanan kanssa löytää 😉

 

 

Ipana suuntaa Isojärven kansallispuistoon

i31
Matkan tekoa makkaroiden jälkeen kohti Kurkijärven nokkaa!

 

16.2.2019 Ihana aurinko,viikonloppu ja kaikki terveinä! Viikolla pohdiskelin että mihinköhän sitä suuntaisi ipanan kanssa päiväretkelle ja kuka lähtisi mukaan matkaan. Tykkään että on joku muukin kuin minä yksin näin talviseen aikaa mukana. Ihan jo siksi että tiet jotka johtavat retkikohteisiin saattavat olla huonossa kunnossa tai niitä ei huolleta lainkaan,siksi pikku riski olla jumissa aina jossain. Pohdin että Isojärven kansallispuisto on sopivan ajomatkan päässä vielä päiväretki kohteeksi. pitää vain selvittää teiden kunto etukäteen (kokemuksisita oppineena 😉 ). Ainakin metsähallituksen ylläpitämillä paikoilla on numerot joista asiaa voi tiedustella,eli soittoa sinne! Ilokseni kuulin että Herettyyn tie ja parkkipaikka on talvikunnossa ja ajo ilman nelivetoa onnistuu paikalle.

i1
Tiet loisto kunnossa Herettyyn ja hyvät opasteet

Jos on jokin paikka mikä kiinnostaa ja tietoa teiden kunnossapidosta ei ole,niin yleensä koitan selvitellä asiaa esimerkiksi soittamalla kuntaan /kaupunkiin tai udella facebookin ryhmistä. Viimeksi olinkin käynyt kesällä Isojärvellä,yksi omia top kolme listan suosikkejani!

i24
Täydellinen aurinkoinen sää kannuslahden nuotiopaikalta tähyiltynä! Kiitosta saa hyvin rakennettu tulipaikka jossa ilma pääsi kiertämään tulen alle,jes! Näin tuli pääsee syttymään helpommin.

Matkaan saatin hyvällä suostuttelulla miehen  teini-ikäinenkin lapsi mukaan. Useimiten kun joku nuorista irrottautuu mukaan on loppujen lopuksi matka ollut kiva,hauska ja voishan tulla seuaavallakin kerralla vastaus 🙂 Toisinaan ikä tuo muuta puuhaa kuin metsään lähtö perheen kanssa ja luonnon ihmettely. Pieniä houkuttimia ja ”jännää” tekemistä on hyvä liittää silloin mukaan matkaan,ainakin meillä. Esimerkiksi lumikengät on aika kiva lisä,pilkkiminen on mukavaa kevät talven auringossa kaakaon kanssa, sissipuukon käytön opiskelu on ollut valvottuna jännää ja samoin metsästys reissut.

teinix
Hox,seinällä myös griilipihdit ja olipa patalappuakin paikalla!

 

Startattiin auringon paistaessa kohti Kuhmoista ja Heretyn metsätyökämppää osoitteeseen  Kylämäntie 1335,17950 Kuhmoinen. Tampereelta lähdettäessä matkaan menee noin tunti. Metsätyökämppä on toimittanut pitkään kahvilaa myös,mutta talvella se on sujettuna. Sinne on myös haettu uutta pitäjää ja kesä näyttää mitä tuleman pitää. Ainakin reittejä kunnostetaan sekä merkintöjä korjaillaan ja muita palveluita uudistetaan. Nyt kesäisin on vesillä liikkumis välineitä voinut vuokrata kämpältä.

 

Ilma oli talvisen kostea & lämmin ja oli syytä varautua kastumiseen. Eli vaihto tumput mukaan ja haalari joka pitäisi edes inasen vettä. Tieto oli myös että lähimmälle tulipaikalle Kannuslahteen Heretyn parkkipaikalta oli polku kävely kunnossa,ei siis polviin asti lunta. Ajomatka sujui hyvin tunnelmin,yhden pysähdyksen taktiikalla. Nyt oli ipanallakin nuorempaa seuraa takapenkillä ja se oli erityisen hauskaa,toki myös suklaalla saattoi olla tehtävänsä.

Heretyn parkkipaikalla jalkaan laitoin itselleni vielä kuorihousujen päälle puntteihin lumisuojat varmuudeksi,jos kuitenkin kierretään isompia lenkki joka ei olisi niin hyvässä kunnossa. Muutenkin tulee möngittyä itse milloin missäkin. Ipanan vaatetus myös laitettiin kohdilleen eli haalari päälle,kuomaa jalkaan (ne olin itse käsitellyt vettä hylkivällä suihkeella ja toimii! ),vettä kestävät hanskat,merino kypärämyssy ja ohuehko talvipipo. Tarkastettiin että vaippa joka on pidemmillä matkoilla vielä käytössä,olisi kuiva. Aurinkolasit onkin olleet tänään oleelliset ja ne on hyvä muistaa itselläkin päässä. Ipana onneksi (ainakin tällä hetkellä) tykkää laseista ja kun äitillä ja isilläkin on. Mukana 35L päiväreppu ja osa tavaroista myös lapsenkantorinkassa,näppärää.

 

Polut lähtevät hyvin suunnitellusti Heretyn kämpän vierestä,jossa on onneksi lajittelupiste (ei tarvi retken jälkeen ottaa autoon roskia),vesipiste eli kaivo,hyvät opasteet,PuuCee, ja vaja jossa infoa alueesta eri eläimineenkin. Info taululla oli myös tietoa ajankohtaisita asioista kuten tulevasta kunnossapito työstä.

i33
Mahtava siirtolohkare Kannuslahteen matkatessa,ipanakin innostui jättiläisen kivestä! Miten suurelta se näyttääkään pikkuisen silmin!

 

Lähdettiin opasteiden mukaan polulle ja sinisiä ja punaisia (punaiset luontopolun merkintöjä) merkkejä oli myös puissa. Aina kuitenkin itselläni on tapana ottaa oma kartta alueesta mukaan. Myös puhelimella otettu retkeily reitti kartta kuva on kiva olla puhelimessa tai taskussa. Itselläni on myös maastokartta sovellus joka toistaiseksi on ollut ihan riittävä ja toiminut yllättävän hyvin. Katve alueet tulee kuitenkin aina muistaa,niitä täälläkin leveysasteilla on. Jos on epävarmuutta vaikka uudella polulla niin olen ottanut kylteistä kuvia,maaston huomattavista merkeistä tai polun haarautumis kohdista. karttaa on aina hyvä katsoa mihin suuntaan on menossa ja mitä pitäisi tulla polulla vastaan,esim järvi.

i25

Tämä polku on kuitenkin hyvin selkeä ja kesällä pääsee vaunujenkin kanssa ensimmäiselle tulipaikalle joka on Kannuslahdessa,matkaa 500m. Aivan esteettömäksi en kuitenkaan sanoisi.

i29
Kohti puuvajaa ja omia hommia ”minä itte” tahtoo pilkkomaan myös halkoja pienemmäksi

Ipana ei malttanut olla rinkassa vaan tahtoi osalliseksi kävelyyn,mikäpä siinä! Pikku ipana paineli menemään polkua kuin isompikin mies,oikeastaan vauhti olikin nopeampi hänellä. Välillä tuli kyllä stoppeja,kun esimerkiksi metsässä näkyi valtava siirtolohkare,selvästi jättiläisten hommia 😉 500metriä talvella voi olla lapselle hyvälläkin polulla pitkä,mutta tänään siis virtaa riitti. Uusi paikka saattoi olla osa syy intoon ja että saatiin nuorikin mukaan. Ipanalle olin höpötellyt alueen majavista, tosin tämän reitin kohdalle ei majavien rakennelmia tulisi. Lupasin kyllä ipanalle että kesällä mennään kurkkimaan majavia ja ollaan yöt teltassa. Alueella kun on ihania telttailu kohteita,mutta maasto on kyllä haasteellisempaa! Nousuja ja kallioita olisi kesällä luvassa sekä kivisiä,juurakkoisia,kapeita,liukkaita reittejäkin. Alueella on myös mielestäni mahtava luola,viimekesänä olikin siellä ilmeisimmin roskista päätellen joidenkin lempi leiskunut sitten kunnolla…

 

No,me kävelimme kannuslahteen ja puutkin olivat ihanan kuivia liiterissä ja melko pieniä valmiiksi,se ilahdutti! Muutamia puita nuori pilkkoi kirveellä isänsä kanssa. Hieman myös väsättiin pikku silppua ja tätä myös teinille opetettiin,samalla kertoen miksi näin tehdään. Siinä sopii kertoa että jos märkää puuta tohtisi joskus sytyttää niin pikku silpuksi vaan ja vaikka osa aina takin sisään kuivumaan. Siinä maltti on valttia. Tulipaikan katoskin oli todella siistissä kunnossa,istuin alusiakin oli saatavilla.

 

DSC_0393Ipana puolestaan löysi heti sopiavan liukumäen kalliolta ja kipitti innoissaan miesten perässä puuvajalle ja takasin,oma puu kainalossa toki. Siinä tämä mamma sai sitten sytytellä tulen ja muistella kuinka viime kesänä pulahti tästä järveen,ziljoonia hyttysiä karkuun ystävien kanssa retkeillessä.

Nyt aurinko paistoi ja tunsi palaavansa oikeaan ositteeseen,metsään. Melkein täydellinen hiljaisuus,vain yksi korppi raakkui taivaalla,ilmeisesti tuli katsomaan ketä kulmille tuli kuokkimaan.

 

Tuli syttyi mukavasti ja ipana oli huomannut jo valitettavasti jälkiruoka asiat. Hmm pieni mutka matkaan..makkara joka yleensä uppoaa ipanaan kuin veitsi voihin oli tänään kuulemma pahaa. Siinä sitten nenä nyppyrällä mieltä osoittaen  se suolainen välipala meni,osa tosin tyylikkäästi haalarilla. Mutta,eipä se maailma siihen kaadu jos aina ei ruoka uppoa suunnitellusti. Ainakin kivaa ipanalla oli ja oma pikku keksi hetki käsillä. Itse en jaksa ottaa turhaa ressiä jos jokin päivä ei ruoka uppoa niin hyvin,tänään oli tarkoitus viettää leppoisaa päivää helposti, ilman kiireitä ja nauttia yhdessä olosta näissä rauhallisissa maisemissa. Hiljaisuus rauhoittaa mieltä ja kaikki pienet luonnon tuoksut,erilaiset pinnat ja värit saavat rentoutumaan. Ei tarvita erityisiä ”oppeja” olemiseen,on vain silmät kiinni hetken ja tunnustelee ilmaa,tämä hetki ei toistu koskaan ❤ Toisaalta,jos kokemusta metsästä ei ole saattaa se olla pelottavaakin ja siksi on hyvä aloittaa vaikka porukalla tai kokeneemman kanssa retkeilyt.

i4

 

Pikku sokereissaan ipana sitten kiisi ympäriinsä ja saisi olla silmät selässä ja makkara toisessa kädessä. Mutta,nuori onneksi on mestari ipanan leikittäjänä ja sai kerrankin vain istua,syödä ja katsella kun lapsilla on kivaa yhdessä. Samalla miehen kanssa päätettiin että jatketaan reittiä eteenpäin niin kauan kun sopiavalta tuntuu ja että jaksaa. Talvellakin pitää muistaa aina juoda riittävästi ulkoillessa,veden hukkatila voi tulla hyvin salakavasti ja viedä voimat.

 

Paikat kuntoon ja matkaan. Nyt ipana sai hypätä lapsenkantorinkkaansa ja tarkkailla maastoa korkealta. Jatkettiin suuntaan Kuorejärvi ja poikettiin siitä luontopolulle joka menee Kurkijärven nokkaan. Siellä ei polku ollut niin hyvässä kunnossa,mutta ei mahdotonkaan jos katsoo mihin astuu. Ipana ei olisi jaksanut kulkea pitkään koska nousu on kuitenkin jo huomattavaa ja metsässä oli poluille kaatunut runsaasti puita,itsellekkin aika jumppaa.

 

i18
Kannuslahdesta suuntaa Kuorejärvi oli runsaasti kaatuneita puita myös polulla,metsässäkin näkyy lumen aikaansaannokset näin

Mutta letkeä tahti piti hikoilut kurissa ja menon mukavana.  Lunta oli poluilla enemmän kuin Heretystä Kannuslahden tulipaikalle. Maisemat olivat auringossa kuitenkin upeat ja niitä ihasteltiin,tosin mies keksi lumisota idean nuoren kanssa matkan iloiksi 😀 Koitin siinä niiden kahden sotiessa selittää ipanalle sammalista sekä jäkälistä joita pilkotti siletä täältä,hyvää lajitunnistus harjoistusta aina itselle. Matkalla on myös tauluja joissa kerrotaan alueen historiasta ja itseltä kyllä hatunnosto täällä pyöräilleille hakkuumiehille!

i13
Hoi ratsu reima!

Ipanalla meni kuitenkin edelleen lujaa. Kun olimme paluu matkalla takaisin Herettyyn johtavalla hyvä kuntoisella polulla,sai ”minä itte erä mieees” talsia autolle hyvin itsevarmoin elkein. Siitä tietää että alkaa olemaan liikaa energiaa kun äidin pipo lentää useaan otteeseen tai ipanan omat aurinkolasit löytyy maasta jatkuvasti.

i15

 

Autoon mennessä napattiin haalari ja kengät sekä hatut pois,haalari oli pääsyt viimemetreillä kunnon lätäkkö kosketukseenkin. Ilmeisimmin raikasilma ja kekkuloiminen oli tehnyt tehtävänsä,ipana simahti sadasosasekunissa. Teini puolestaan oli naama näkkärillä ja kivaa oli ollut! Saadaan varmasti veilä tämä nuori matkaan mukaan sen suurempia kikkoja käyttämättä.

 

Edelleen, Isojärvi pysyy omassa top kolmosessa maisemien ja monipuolisien reittien vuoksi. Kesällä sitten ipana tosiaan mukaan ja pariksi yöksi rauhalliseen tahtiin retkelle,jospa ne majavatkin näkyisi. Mutta kuten todettu on maasto vaikeaa kulkea,joten siihen tulee suhtautua kunnioituksella ja itseään kuunnellen. Tosin edellisen Pukalan reissun jälkeen osaa taas suhteuttaa asioita itselleen,mikä on hyväkulkuista maastoa talvisaikaankin ja miten suhatutuu haasteisiin tai ennalta arvaamattomiin vaikeuksiin maastossa.

Tässä vielä samaisena retkipäivän iltana nuoren väsäämä kuva 😉 Kiteyttänee kaiken kaikessa rehellisyydessään ❤

erähullu

Joten iloista pikkuhiljaa saapuvaa kevättä jokaiselle!  Toivottavasti kaikki säästyvät isoimmilta pöpöiltä ja päästään vielä lumien aikaan talvi seikkailuihin! Terveisin se erähullu 😀