Nyt on aika sanoa ainakin hetkeksi heipat kaikille!
Todellakin haikein mielein laittaa tässä sosiaaalistamediaa jäähylle. Kaikki alkoi vuonna 2018 kun perusti ystävän avulla blogin ”Eräipana”. Tavoite oli tehdä eräilystä ja luonnossa liikkumisesta lapsen kanssa kertova tili. Käydä kokemuksia läpi, paikka vinkkejä, tekemistä luonnossa, varuste asioita ja kaikkea mikä veisi erkaantumista luonnosta kauemmas. Haluan edelleen että imiset lähtevät ulos lasten kanssa matallalla kynnyksellä, omalla, itselleen sopivalla tavalla ja mahdollisesti jotain uutta löytäen. Kun aloitti blogia aiheesta, ei juuri ollut saman kaltaisia tilejä yhtä runsaasti kuin nyt. Retkeily ja luonnossa liikkuminen on nostanut suosiotaan joka tavalla, tietoa ja vinkkejä on helppo löytää, sekä vertaistukea tai vaikka seuraa.
Retkeily ja ulkoilu tai harrastaminen ei ole ihan rakettitiedettä, maalaisjärki niin kutsutusti toimii. Vuosisatojen ajan olemme kuitenkin pärjänneet lasten kanssa, niin peltotöissä kuin pakkasella avannolla pyykkilaudan kanssa. Nykyään varusteet ovat loistavia ja hyviä neuvoja saa nopeasti, kun rohkaistuu kysymään.
Omat ensimmäiset jutut täällä blogissa olivatkin 5.5 julkaistut ”Talvinen päiväretki taaperon kanssa, onnettomuuksilta ei vältytä” ja ”Telttailu harjoituksia vauvan kanssa”.
Ammatti erä- ja luonto-oppaana on ollut hyvä lisä blogin kyljessä, samoin kuin ammatti jossa olen toiminut yli 12v, sosionomi. Ihmiset/ ihmisyys ja heidän hyvinvointi kiinnostaa syvästi, siihen kun liiteteään monipuolisesti luonto, on soppa mukava hämmennettävä 😉 Omat mielenkiinnon kohteet toki näkyvät monesti; perinnetaidot, ensiapu, metsästäminen ja muu luonnon hyötykäyttö kestävästi.
Useita yhteistöitä ja yhteydenottoja kiinnostavilta tahoilta tulin yhdessä vaiheessa rytinällä! Sekin oli kiinnostava kokemus. Blogin kautta on saanut uusia ystäviä, jotka tulevat jäämään rinnalle. Myös verkostoituminen muiden bloggaajien ja sosiaalisenmedian henkilöiden kanssa on ollut antoisaa.
Mutta, kaikki tämä vie aikaa paljon, etenkin jos haluaa tehdä asiat hyvin ja ajatuksella. Tällä hetkellä elämässä on nyt muuta sydämellä, joka menee kaiken edelle, läheiset. Koskaan kun ei elämästä tiedä, mitä tapahtuu, hyppääkö hirvi eteesi tiellä, saako lapsesi harvinaisen diagnoosin vai sairastuuko läheinen siten että on sinusta riippuvainen. Ikäviä realistisia esimerkkejä. Silloin pitää miettiä omia voimavaroja ja asettaa asioita uudelleen järjestykseen. Toivon, että jonakin päivänä pääsen palaamaan kirjoitus puuhiin ja tuoden jotakin uutta sekä erilaista esiin siinä kohtaa ❤ Miten osaa olla ilman tätä maailmaa, joka on tuottanut paljon hyvää ja antanut aihetta kyseenalaistamiseen sekä asioiden peilaamiseen muuta kautta. Itsestään on siis myös oppinut tätä kautta asioita. Muistaa tulee, että jokaisen blogin, instagram- ja facebook tai youtube tilin takana on ihan oikea ihminen. Me jatkamme ”eräelämää” ja nyt jo hieman talviretkien odottelua, lumisia pakas öitä laavussa tähtitaivaan alla:) Mutta kuten todettu, aikaa hänelle joka nyt minua tarvitsee elämässään tiiviisti.
Kiitos aivan jokaiselle lukijalle, uudelle tuttavuudelle ja yhteistyötahoille! Tulee kyllä ihan oikeasti ikävä!
ERÄIPANA 