ERÄELÄMÄN VIEMÄÄ! Suosittelen käyttämään tietokone näkymää, paremman lukukokemuksen saamiseksi .Eräipanan äiti, sosiaalialan ammattilainen joka on myös erä- ja luonto opas kirjoittaa täällä. Jokaiselle retkeilystä, erätaidoista, luontokohteista, kalastuksesta, metsästyksestä ja kaikesta luonnossa liikkumisesta. Kirjoitan retkeily kokemuksista vauvaikäisten ja vähän vanhempien kanssa. Iloista, haasteista ja mitä voinee huomioda. Haluaisin omilla kokemuksilla madaltaa kynnystä pikkuisenkin kanssa retkeilyn ja luonnossa liikkumisen ihanaan maailmaan! Muutoin kirjoittelen omista reissuista ja luontoon sekä eräilyyn liittyvistä aiheista. Kuulumisia ja ajankohtaisia asioita myös instagramissa; eraipana & facebook: ista löytää eräipana nimellä.
Nyt on aika sanoa ainakin hetkeksi heipat kaikille!
Todellakin haikein mielein laittaa tässä sosiaaalistamediaa jäähylle. Kaikki alkoi vuonna 2018 kun perusti ystävän avulla blogin ”Eräipana”. Tavoite oli tehdä eräilystä ja luonnossa liikkumisesta lapsen kanssa kertova tili. Käydä kokemuksia läpi, paikka vinkkejä, tekemistä luonnossa, varuste asioita ja kaikkea mikä veisi erkaantumista luonnosta kauemmas. Haluan edelleen että imiset lähtevät ulos lasten kanssa matallalla kynnyksellä, omalla, itselleen sopivalla tavalla ja mahdollisesti jotain uutta löytäen. Kun aloitti blogia aiheesta, ei juuri ollut saman kaltaisia tilejä yhtä runsaasti kuin nyt. Retkeily ja luonnossa liikkuminen on nostanut suosiotaan joka tavalla, tietoa ja vinkkejä on helppo löytää, sekä vertaistukea tai vaikka seuraa.
Retkeily ja ulkoilu tai harrastaminen ei ole ihan rakettitiedettä, maalaisjärki niin kutsutusti toimii. Vuosisatojen ajan olemme kuitenkin pärjänneet lasten kanssa, niin peltotöissä kuin pakkasella avannolla pyykkilaudan kanssa. Nykyään varusteet ovat loistavia ja hyviä neuvoja saa nopeasti, kun rohkaistuu kysymään.
Omat ensimmäiset jutut täällä blogissa olivatkin 5.5 julkaistut ”Talvinen päiväretki taaperon kanssa, onnettomuuksilta ei vältytä” ja ”Telttailu harjoituksia vauvan kanssa”.
Ammatti erä- ja luonto-oppaana on ollut hyvä lisä blogin kyljessä, samoin kuin ammatti jossa olen toiminut yli 12v, sosionomi. Ihmiset/ ihmisyys ja heidän hyvinvointi kiinnostaa syvästi, siihen kun liiteteään monipuolisesti luonto, on soppa mukava hämmennettävä 😉 Omat mielenkiinnon kohteet toki näkyvät monesti; perinnetaidot, ensiapu, metsästäminen ja muu luonnon hyötykäyttö kestävästi.
Useita yhteistöitä ja yhteydenottoja kiinnostavilta tahoilta tulin yhdessä vaiheessa rytinällä! Sekin oli kiinnostava kokemus. Blogin kautta on saanut uusia ystäviä, jotka tulevat jäämään rinnalle. Myös verkostoituminen muiden bloggaajien ja sosiaalisenmedian henkilöiden kanssa on ollut antoisaa.
Mutta, kaikki tämä vie aikaa paljon, etenkin jos haluaa tehdä asiat hyvin ja ajatuksella. Tällä hetkellä elämässä on nyt muuta sydämellä, joka menee kaiken edelle, läheiset. Koskaan kun ei elämästä tiedä, mitä tapahtuu, hyppääkö hirvi eteesi tiellä, saako lapsesi harvinaisen diagnoosin vai sairastuuko läheinen siten että on sinusta riippuvainen. Ikäviä realistisia esimerkkejä. Silloin pitää miettiä omia voimavaroja ja asettaa asioita uudelleen järjestykseen. Toivon, että jonakin päivänä pääsen palaamaan kirjoitus puuhiin ja tuoden jotakin uutta sekä erilaista esiin siinä kohtaa ❤ Miten osaa olla ilman tätä maailmaa, joka on tuottanut paljon hyvää ja antanut aihetta kyseenalaistamiseen sekä asioiden peilaamiseen muuta kautta. Itsestään on siis myös oppinut tätä kautta asioita. Muistaa tulee, että jokaisen blogin, instagram- ja facebook tai youtube tilin takana on ihan oikea ihminen. Me jatkamme ”eräelämää” ja nyt jo hieman talviretkien odottelua, lumisia pakas öitä laavussa tähtitaivaan alla:) Mutta kuten todettu, aikaa hänelle joka nyt minua tarvitsee elämässään tiiviisti.
Kiitos aivan jokaiselle lukijalle, uudelle tuttavuudelle ja yhteistyötahoille! Tulee kyllä ihan oikeasti ikävä!
Arkistojen aarteita. Kaikkea hyvää jokaiselle jatkoon ❤
Syksy on lähtenyt käyntiin mukavasti ja Eräipanan äidillä on kalenteri punaisena sekä uusia tuulia viritteillä. Kaiken ohessa on ollut hyvin viikonloput tai illat aikaa puuhailla myös omiakin juttuja Eräipanan kanssa. On nautittu alkaneesta metsästyskaudesta, tosin melko heikoksi on jäänyt saaliit. Kyyhkysiä ei ole ruokinta pellolla ollut edellisten vuosien tapaan ja sorsat ovat jossain piilossa.
Nyt ei pakastin täyttyne näistä niin hyvin kuin aijemmin. Mutta toivotaan että alkanut metsäkanalintu kausi olisi sitten parempi!
Koska arkeen paluu on ollut hyvin hektinen, ovat illat tärkeitä. Silloin on kaivannut ulkoilua ja ajatusten rauhoittamista. Eräipanakin on ollut sangen riehakas ja energiaa riittänyt hillittömästi päiväkodinkin jälkeen. Onneksi lähistöllä on paljon metsää, pääsee vaikka sienestämään ja marjoja poimimaan. Puolukoita on riittänyt paljon, naapurille ja myyntiin asti. Yli 150L omassa pakastimessa taitaa riittää..
Lähilaavuja on ollut mukava hyödyntää arkisin, iltapala tulilla on mukavempi kuin kotona pöydän ääressä.Pimenevät illat tuovat kivasti laavuiluun tunnelmaa ja illan villeydet saa purettua kätevästi. Hyvin pienellä vaivannäöllä pääsee irrottautumaan eri tunnelmaan. Julkisista paikoista tosiaan lähi laavut ovat olleet helpon saavutettavuutensa vuoksi iltapala kohteina. Välillä ollut puuroa, välillä lämpimiä leipiä ja jos vielä oli päivällisaika kyseessä niin lämpöiset kasvisnyytit tai suolaiset letut ovat olleet loistavia! Käytännössähän kaiken voi valmistaa tulella tai kaasulla, arkisin nopeus on vain valttia ja ettei turhaan revi hermojaan.
Telttailtu on arkisin ainoastaan takapihalla, nalle makuupussi kutsuu kummasti Eräipanaa unille. Päiväkotiin lähtöön ulkona nukkuminen ei vaikuta, Eräipana nousee aina hyvin aamulla ja suora tie onkin keittiöön pihalta. Vaatteet on aina katsottu valmiiksi edellisenä iltana ja kahvinkeitin ladattuna äidille & isille. Säiden viilentyessä takapihalla nukkumisen hyvä puoli Eräipanan kanssa on se, että huomaa milloin tarvitaan lisää lämmikettä. Eräipana osaa itse sanoa jos tuntuu viileältä tai jokin on huonosti. Välillä asioiden sanoittamisessa pitää auttaa. Viikonloput ovat olleet hieman vauhdikkaita monesta syystä nyt syksyllä, joten kauemmas laavuille ei olla päästy (vielä). Mutta koemme että syksy ja talvi ovat mahtavaa retkeily aikaa näin lasten kanssa! Turhaa painetta tai stressiä emme ole ottaneet aikataulujen tiukkuudesta (”pakko telttailla, pakko laavuilla, pakko eräillä”..ei,ei ei,muuten menee maku koko hommaan!”)
Syyskuun 2020 Meidän perhe – lehti oli mukava kokemus päästä kertomaan yhdestä suosikki kohteestaan!
Paikallislehdessä myös syyskuussa tuli puhuttua retkeilystä. Eli vipinää on ollut myös tällä saralla.
Syksyn kohteina päiväretkillä onkin ollut nyt todella tiiviisti omat lapsuuden maisemat ja paikat joissa ei ole muuta porukkaa. Julkisia paikkoja on vältelty myös metsästys syistä. On ollut hienoa ottaa Eräipana kainaloon ja kohti metsästys maita/ vesiä. Monestihan on niin ,että kun lapsen kanssa lähtee metsälle ei näy yhtäkään lintua. Osa syy meillä ainakin on Eräipanan malttamattomuus metsässä. Ääni ei meinaa pysyä pienenä ja mustikat tai keppimiekat kiinnostaa enemmän. Yhdellä kerralla meidät Eräipana kanssa yllätettiin hyvin. Juuri oli nyt alkanut metsäkanalintu aika,innolla lähdettiin tähyilemään tutuille paikoille missä monesti näkyy teeriä. Mutta tällä kertaa näkyi läjäpäin tuoretta hirven -ja peuran kakkaa, sai kyllä katsella mihin jalkansa laskee, tai reppunsa. Saatiin hyvin kartoitettua että hirvien ikivanha reitti on edelleen voimissaan. Riistanhoidolla koitamme pitää reittiä paikoillaan, koska julkinen vilkas tie kulkee lähistöllä, kolareita ei kaivata. Mutta, aikamme tähyiltyämme lintuja ja syötyämme mustikoita päätettiin lähteä autoa kohden. Hiekkatielle päästyämme kuului takaamme ääniä, rahinaa ja kahinaa. Peräämme hyppäsi metsiköstä kunnon metsouros! siinä se pörhisteli komeana tiellä. Tuijoteltiin siinä hetki että mitäs tässä. Koska tielle ei saa ampua jatkoimme matkaa ja komea lintu sai jäädä. Paitsi, että tämäpä lähti perään rauhallisesti eikä yhtään uhoillen. Siinä hän sitten käveli muina metsoina pitkän pätkän perässä! Kieltämättä huvittava tapaus ja hyvä mielihän tästä kohtaamisesta kuitenkin jäi 😀
Valmiista kohteista päiväretkiin viikonloppuisin on mahtunut Pukala, Kintulammi, Birgitanpolun reitit ja Siikaneva lähiaikoina. Niissä on todettu suuria väki määriä ja se on puolestaan ihan positiivista,ellei etsi rauhaa. Toki rauhakin on käsitteenä henkilökohtainen kuten luontokokemuksetkin. Osa pitkoksista vielä hieman huonossa kunnossa Siikanevalla, mutta jos kengät kestä vettä niin hyvin mahtui väistämään suon puolelle. Karpalotkin sekä sienet siellä kukoistivat jo kauniiden värien ympäröimänä. Hyvää retki etikettiä on onneksi sattunut meidän kohdalle. Ihmiset ovat jutelleet retkeilystä ja vaihtaneet vinkkejä sekä autelleet tulenteossa toisiaan (+turvavälit pysyneet). Eräipanakin on monesti ollut todella innokas jutuissaan. Päiväkodissakin opettaja oli saanut palautetta, todetessaan metsässä että puussa kasvaa sieni. Eräipana oli sitten korjannut tilanteen ”se on kyllä kääpä”. Samana päivänä myös olivat keskustelleet veden puhdistimesta puhdistimella, keskustelun ollessa kuravedessä. Pieneen ihmiseen näköjään mahtuu tietoa hyvin ja tiedon jako onnistuu melko luontevasti, toki sen voisi ottaa joku näsäviisautena. Kuitenkin meillä nuo asiat ovat osa arkea ja sitä myöden tarttuu lapsen puheeseen hyvin herkästi.
Siikanevan tuoksun kun saisikin pullotettua!
Meille syksy on siis yleensä hyvin vauhdikasta aikaa ja Eräipanan äidin kalenterit täyttyy monien eri luonto ja eräily tahojen tapahtumista + talven valmistelusta. Myös omat metsästys reissut tulee saada kalenteriin ja marjastus/ sienestys. Meillä kun liputetaan itse hankitun ruuan puolesta, sekin lapsuudesta opittua.
Myös aika jolloin haluaa vain olla oman perheen kanssa on tärkeää. Siihen sopii hyvin juuri reissut joissa ei someteta ja kamerat jää kotiin. Sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt yhteydenottojen myötä ja sen hyväksyminen isoksi osaksi työtä on ollut itselleni haaste. Puhelimella tai tietokoneella oleminen ei ole itselleni luontaista, vaan ihmisten kanssa oleminen ”face to face”. Mutta tiedonjako on tärkeää ja asioista keskustelu asiallisesti on suotavaa. Loistavaa puolestaan on että kysymyksiä retkeilyyn ja ”eräilyyn” tulee paljon! Tuntuu että kynnys kysyä omasta mielestä tyhmää asiaa on madaltunut 🙂 Mutta somen ikävä puolikin on olemassa, ei ymmäretä että toisella puolella on ihan oikea elävä ihminen, helppo huudella mitä sattuu (voisiko sen sanoa kasvotusten?). Myös yleisesti lapsiin kohdistuneet hämmentävät kommentit ovat saaneet entistä varautunemmaksi. Kuka vain voi olla mitä vain verkossa! Pitää muistaa varovaisuus ja se että virkavallalta saa ja pitää kysyä apua jos herää epäilyksiä. Se olkoot näin loppuun hyvä muistutus ikävästä puolesta.
Ei nyt viitsi lopettaa noin inhorealistiseen ajatukseen. Vaan haluan kaiken positiivisen kiireen keskellä toivottaa mahtavaa syksyä kaikille! koitamme Eräipana kanssa kasata instagramiin eri kohteista kuvat yksiin kansioihin (hillitön homma kun kuvat ovat kadonneet bitti avaruuteen). Blogiin saadaan vielä kohde käyntejä syksyn mittaan ja tulevasta pohjoisen reissusta varmasti jotakin. Miksikö nyt kesäloma? Syksy…metsästäminen, ruska, lappi ❤ Paljon olisi eräilyyn liittyvää kirjoitetavaa ja koitetaan saada aikaa kirjoittamiseen, se on mukavaa puuhaa!
ERÄIPANA 