Laavu yön iloa Kintulammilla. Miten meillä extemboree yökyläillään 4-vuotiaan kanssa, keskellä viikkoa.

Kesäkuu oli saapunut ja lämmintä riitti! Eräipana oli jo muutamia öitä laavussa nukkunut kevään aikana ja telttailtu on omilla poluilla, ruuhkien välttämiseksi. Lähellä on onneksemme mukavia ja helposti saavutettavia laavuja, joille voi lähteä hieman extemboree yöksi kun pieni retki kutkuttele. Tässä yksi alkaneen kesän yökyläily 🙂

Kohteeksi otettiin Kintulammin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Tampereella ja on melko tunnettu kohde.Eräippana toivoi kovin tätä paikkaa, koska tänä keväänä ei olla siellä yövytty.Hieman mietitytti olisko muitakin yön viettäjiä paikalla, ja varmuuden vuoksi teltta oli auton peräkontissa. Keskellä viikkoa ei välttämättä vielä olisi ihmisiä yöpymässä, kesälomakausikin monella vielä odottaa.

Eräipana hihkui riemusta kun sanoin töiden jälkeen että, pakkaappa rinkkasi niin lähdetään Kintulammille laavulle yöksi.Hyppimis reaktio jee jee jee huudoilla kuului varmasti naapuriin asti. Oman rinkkansa pakkaamisessa ei Eräipanalla, 4v:n tarmolla kauaa kulunut. Rinkkana hänellä on Bergans Ruffen 18l. Tärkeimmät asiat oli hänellä pakattuina: pari ohutta Miina ja Manu kirjaa ja Villi luonto kirja, oma pikku nalle tyyny, puukko, vesipullo ja Papu niminen delfiini. Eli näillä pärjäisi kerrassan mainiostai yhden yön 😉

Äiti puolestaan pakkasi nopeasti mukaan oleellisia tarvikkeita myös. Meillä on valmiina omissa pusseissaan monet tarvikkeet, ne on sitten helppo nopeasti heittää rinkkaan ja tietää että niissä on kaikki tarvittava. Esimerkiksi tulenteko pussi, siellä on pitkät tulitikut, tuohta, pari sytyspalaa, myrskytikut minigroppussissa ja vähän ylimääräisenä kivana tulusraudat + taulaa sekä kätevä plasmasytytin, lunttua ja piitä. Itselläni rinkkana oli nyt Savotta Jääkäri XL joka on omaan selkään sopiva ja helppo säätää & todella tilava sekä kestävä. Ainoa miinus on itselle tuo tilan määrä, pakkohan ei ole pakata täyteen..mutta kun sitä tilaa, on niin äkkiä löytyy vähän kaikkea kivaa rinkasta 😀

Mukaan oli nyt helppo pakata vain oleellinen, sekä ylimitoitetusti ruokaa (oma heikko kohta). Mukaan tuli EA-pakkaus jossa kesä huomioitu,esimerkiksi punkkipihdit ja palovammageeli, ja lämpöpeitto on aina kesälläkin mukana. Eräipanalle ohut merino kerrasto ja ohut trikoo pipo yöksi myös. Vaihto kalsarit, sukat, kalvotakki, ohuet vaihto housut ja pitkähihainen vaihtopaita. välillä kun tuulee näitä ”OHO” ruuat kaatuu päälle tai ollaan suossa nenällään. Itselleni otin vain pitkähihaisen fleece takin, sukat ja sadeviitan. Itse pärjää hyvin vähällä ja etenkin jos pidemmiläkin reissuilla sietää hieman likaisuuden oloa.

Muuta mitä tuli mukaan oli J-P Peltosen sissipuukko,hammasharjat, hammaslanka, kampa, silmälasit ja piilolinssi vermeet, talouspaperia, käsidesiä, pieni pesusieni astioille. Kaasukeitin oli mukana myös. Kokkaus välineet 1x 1l kattila ja trangian pannu, pannu toimi kantena kun esim tehtiin poppareita ja yksi pieni sheikkeri. Iso lusikka-haarukka, kaksi pikkulusikkaa, yksi iso matala lautanen ja yksi syvä kuppi. Toki omat kuksat myös 😉

Nukkumiseen Eräipanalle oma rakas Deuter Little Star nalle korvainen makuupussi ja Xped ilmatäytteinen kesä makuualusta, siihen lisäksi ohut solumuovi. Lasten makuupusseissa on syytä huomioida, että niissä ei ole R-arvoja. Lasten pusseissa on hyvä huomioida, saako niitä jatkettua kun kasvun tahti on suuri. Pohjan eristävyys on A ja O yöpymisessä, koska pohjasta säteilee helpoiten kylmyys. Myös liika pukeutumine pussiin ei ole suositeltavaa, koska ilma ei muuten kierrä kerrosten välissä. Itselleni otin Ohto Kaira paksun solumuovin ja makuupussina Carinthian Tropen kesäpussi jossa on hyttys-suoja (oma suosikki pussi, koska hengittää todella hyvin ja on talvella hyvä lisäpussi). Mukana myös kevyt DD-hammock makuupussin sisäpussi, joka on silkki-viskoosia, lämmittää mukavasti ja pitää pussin siistinä. Nyt yöllä ei ollut käytössä, koska minä itse Eräipana halusi vain nalle pussinsa.

Sitten menoksi! Kintulammen suuntaan ja P2 pysäköinti alueelle. https://kintulammi.fi/reitit/ Nyt näytti yllättävän hiljaiselta, vain muutama auto. Jätettiin teltta autoon ja toivottiin että laavu olisi tyhjänä. Lähdettiin rauhaksiin kävelemään kohti Kintulammin laavua ja sä oli aivan mahtava edelleen!

Hyttysiä kylläkin riitti vaikka kuinka paljon, toviin en muista milloin täällä päin Suomea olisi näin runsaasti hyttysiä, tai sitten ne ovat alkaneet kiinnostumaan minusta. Päällä oli Eräipanlla pitkähinainen ohut puuvilla paita tästä syystä. Kaikkiin vaatteisiin oli laitettu hyttys ja itikka karkoitetta. Mukana oli myös Thermacell hyttyskarkoitin, joka meillä todettu erittäin toimivaksi. Itikan puremiiin ja kutinoihin Etono puikko on mukana myös. Eräipana saa isoja paiseta tavallisista hyttysistä ja niitä sitten pahimmassa tapauksessa raapii ja raapimis kohdat saattavat tulehtua. Myö atopia saattaa vaikutta herkkyytteen ihossa. Mutta, hyvin on pärjätty kun ennakoi tilannetta ja pyrkii välttämään pahimmat kuusikot.

Laavulle kävellessä ihmeteltiin miten lyhyessä ajassa pieni polku oli kasvanut jo mielestämme isoksi. Suosio on kaiken kaikkiaan lisääntynyt retkeilyssä ja sen homaa myös poluissa. Onneksi Kintulammi on pysynyt siistinä, vaikka esimerkiksi laittomia tulipaikkoja tulee välillä vastaan. Luonto on nyt todella vehreänä ja opeteltiin jälleen Eräipanan kanssa myrkkykasveja ja mitä sai syödä ja mitä ei. Lähtökohtaisesti pyydän aina Eräipanan näyttämään mitä suuhunsa laittaa. Mutta luottoa on tullut esimerkiski että erottaa sudenmarjan mustikasta. Myrkky kasveja koitettiin myös rannasta löytää, esimerkiksi myrkkykeiso tärkeää tunnistaa. Konnanmarja, kielonmarja, oravanmarja,näsiä siinä muutama mitkä on hyvä tunnistaa. Myös korpipaatsama ja lehtokuusama on luokiteltu myrkyllisiksi, mutta pieni määrä aiheuttaa harvoin oireita.

Suruvaippa ottaa auringon säteistä kaiken irti

Kävellessä bongailtiin perhosia, niistä Eräipana on tänä kesänä innostunut kunnolla! Nyt näkyi esimerkiksi runsaasti kauniin vihreän hohtavia kangasperhosia. Kuvan suruvaippa kuuluu täpläperhosiin ja alaheimona aitotäpläperhoset. Perhosia on alalajeineen todella paljon ja niiden opettelu vie kyllä aikaa. Myös perhosten talvehtinmien on kiinnostavaa! Nyt illalla pohditiin pitkään kiertosulkaista, joka tuli valon perässä paikalle.

Laavulla oli tyhjää! Päästiin levittämän ensimmäisenä nukkumis kamppeet laavuun ja tässä nykyään ”minä itse” Eräipana oli hyvin rivakka tässäkin. Pian oli kaikki unilelusta satukirjoihin järjstettynä. Sitten aloitettiin iltapalan teko, vaikka olihan matkalla syöty kävellessä pähkinöitä ja juotu vettä. Matka parkkipaikalta on alle 2km ja osa kulkua on hiekkatietä. Loppu osa hyvää polkua hieman vaihtelevin maastoin, mutta ei esimerkiksi pitkiä nousuja. Iltapalaksi oli puuroa ja päälle Eräipanan super lempparia: valmis jauhe kiisseliä. Kiisseliin lisätään vain vettä ja ravistellaan, annetaan tekeytyä 3min ja ihana makea kiisseli puuron päälle on valmis. Kieltämättä hyvää.. Itse olin ottanut jääkaapista croissantti purkin joka olisi pakko käyttää ja parmesan juustoa joka on kuivatavaraa. Ei mitään kauniita croissantteja tällä kertaa tikun nokassa, mutta taikina & juusto addiktille herkkua! Puuron jälkeen tehtiin popcorneja, ne on helppoja hyvä suolainen naposteltava ja valmistus ääniä ja räjähtelyä on lapsista kiva seurata. Mielestäni kattilassa öljyssä räjäytetyt popcornit vie aina voiton ja suolaa päälle 😛 Kahvina oli pikakahvi-kaakao pussukka, todella speciaali hyvää välillä! Aamuksi toinen samanmoinen pussukka mukana. Vettä oli mukana 2x 1,5l pulloa, koska matka oli lyhyt kävellä, jaksoi kantaa.

Mutta vedenpuhdistin on aina kesällä mukana, eikä se paina juurikaan ja on usein tarpeen. Esimerkiksi Kolilla toissakesänä oli helle, ja taukopaikan kaivossa olikin kyltti että vettä ei kannata juoda ilman keittämistä (meillä käytössä Sawyer Care Plus ).Kattila pestiin puuron ja poppareiden välissä ja tässä hyvä muistuttaa, että pesu vesi ei ole hyvä järveen huuhdottavaksi. Vaan puucee mahdollisuuksien mukaan tai imeyttäminen kauemmaa rannasta. Biohajoava saippua on paras aina luonnossa, jos pelkkä vesi ei riitä.

Aika kuluu nopeasti ja ilta hämärtyy. Lammella uiskenteli pari telkkää ja pikku saaressa oli kalalokkeja, ilmeisesti pesintä hommissaan. Alueen korppi myös lenteli yli, kuka nyt oli paikalla.Itselläni on luvalla alueella muutama linnunpönttö, niiden huolto ja seuranta on todella kiinnostavaa. Toivoisinkin erityisesti tukkakoskeloiden löytävän laatikkonsa.

Ilta puuhina hampaiden pesu, sujahdus yö asusteeseen ja kömpiminen. Varmistettiin että kaikki tavarat ovat paikoillaan,eikä lojumassa miten sattuu. Katsottiin että lähellä on tarpeelliset kamppeet,kuten otsalamppu ja tossut. Ihmeteltiin pusseista maisemaa, joka oli todella kauniin seesteinen. Kintulammin kämpältä kuului ääniä, joku siellä saunoi ja ui lämpöisessä vedessä. Iltasatuna oli Miina ja Manu retkellä, aika osuva valinta. Eräipana simahti yllättävän nopeasti, ilmeiseti rankka päiväkoti viikko takana ja nyt puuhailut ilta myöhään. Itse vielä koitin etsiä lisää tietoa eri perhosista ja käydä läpi niiden tarkempia tietoja. Yököt, kiitäjät,kehrääjät ja moni muu isoperhosten alalajistosta koittaa painua mieleen 🙂 Opitun saattaa unohtaa nopeasti, ellei asioita kertaa säänölisesti, ja niitä tunnista luonnossa.

Yöllä meillä oli hyvin rauhallista, Eräipana heräsi vain kerran pissalle ja nukahti heti takasin, oma delfiini kainalossa.Hyttyset pysyivät loitolla kun makuupussit ja pipot oli myrkytetty ja Thermacell oli päällä. Allergikkoina meillä on koko kesän lääkitys päällä ja itselläni astman kanssa tehostetumpi lääkitys. Tässä yksi syy miksi olen talvi-ihmisiä.

Aamulla hieman ennen kuutta noustiin ja makuupussista oli taas kiva kurkkia järven näkymiä! Laitellessani aamupalaa, Eräipanalla oli oma pikku puukkonsa ja teki sillä paikalla olleista makkara/ vaahtokarkki/ Crossantti (mikäväin käristettävä) tikuista terävämpiä. Metsäpalovaroitus ei ollut vielä voimassa ja huolellinen tulen käyttö huomioituna, kokattiin tulella. Eräipana halusi voileipää, kiisseliä, mysliä ja jugurttia. Hmm tämäkin erikoisyhdistelmä onnistui helposti. Kuivattu Alpro soija jugurtti on kokemusteni perusteella helpoin ennallistettava. Kuivattua jugurtia minigripissä ja sinne hyvin vähän vettä kerrallaan ja puristellaan pussia. Jugurtit jäävät helposti karkeiksi ja jauhomaisen olosiksi. Kananmunaa ja kuivalihaa oli leivän päälle varattuna. Ritilällä paahdettu leipä on kyllä hyvää näiden lisukkeiden kanssa! Kesällä myös villivihannekset ovat kiva lisä. Kuivatun kananmunan käyttö on helppoa ja se saa ruuista monipuolisemman kivasti. Eli samoin kuin jugurtin kanssa ennallistaminen, eikä vaadi pitkää ennalistamis aikaa. Mutta, monesti olen laittanut edellisenä iltana aamupala kokkelin munat likoamaan ja näin rakenne on hieman tasaisempi. vaikkakin kokkelissa sillä ei itselleni ole niin merkitystä.

Aamupalan jälkeen katsottiin että nuotio on hyvin sammutettu ja tavaroiden pakkaaminen onnistunut, ilman että mitään jäisi. Tuntui kyllä kevyemmältä lasti nyt palatessa 🙂 Vielä pisut ja hammaspesut. Matkalla autolle tuli muutama aamuvirkku vastaan, on kyllä ihana lähteä aamusta liikkeelle, kun ei ole tukalan kuumakaan. Aamuisin luontokin on vielä jotenkin raukean oloinen ja kun osaa ottaa kiireettä, ilman paineita saa stressiä purettua. Jos suinkin, niin keskellä viikkoa on mahdollisuus lähteä yökylään, niin se kannattaa, ainakin meillä 🙂 Nyt pääsen itse aloittamaan työt kotona ajallaan ja Eräipanalla olikin sovittuna mummola päivä. Itseäni auttaa jaksamaan tällainen aamu paljon, työpäivä sujuu huomattavasti paremmin kun alun on voinut ottaa toiminnallisesti, mutta rauhassa, luonnon helmassa ❤

Tällainen reissu kuvaus tähän väliin. Seuraavaksi haluaisin napata uuden kohteen, joka ei olisi niin tunnettu. Monista paikosta löytyyy hyvin tietoa verkosta tai eri kartta sovelluksita, mutta osa on jäänyt huomiotta. Näitä koitan kartoittaa ja mitkä kohteet ovat kaikkien käyterttävissä, mitkä puolestaan yksityisen mailla ja ovessa lappu käytön rajaamisesta tai luvan kysynnästä. Lakipykälät ovat välillä kiemuraisia ja itse kysyn aina luvan jos menen yksityisen maille, jossa laavu tai muu rakenne. Esimerkiski hirviporukoilla tai partioiden lippukunnilla on omia laavuja sekä kotia, heiltä yleensä kysymällä on saanut luvan käyttää rakennetta. Lakipykälistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja mitä sisältyy tarkemmin asiaan kun tulkitaan vaikka jokamiehnoikeuksia. Mutta jätetään se nyt tässä kohtaa 😉

Nyt hyvää kesäkuun jatkoa ja mukavia ulkoilu hetkiä kaikille! Instagramin, facebookin tai sähköpostin kautta saa yhteyden, jos jokin retkeily asia mietityttää 🙂

Heippa jälleen Kintulammi! Nähdään pian!

Kuttuniskan lenkki Kurussa. 3km joenvartta koskia ihaillen, laavulla kokkaillen.

Huhtikuinen lauantai 10.4.2021 ja säätiedote luvannut niin sanotun perus suomalaista kevättä. Ei voinut olla varma, sataako, vaiko paistaako tai jos sataa niin mitä taivaalta tulee. Olimme kuitenkin päätetty lähteä retkelle paikkaan, jossa itse olen käynyt kävellen viime vuoden puolella. Joskus nuorempana melomassa täällä tuli käytyä ns.edellisessä elämässä.

Kuru, joka kuuluu Ylöjärveen on todella hyvää retkeily seutua. Tämän kertainen kohde olisi Kuttuniskan lenkki, jolla pituutta noin 3km. Sen jaksaisi Eräipanakin hyvin kävellä, lapsen tahdilla. Laavu olisi myös tämän ympyrä reitin varrella.

Pukeutuminen oli nyt sellaista, että napattiin vähän vaihto vaatetta mukaan, kuten kurahanskat ja kevyempi pipo sekä sukat. Housuiksi valikoitui ohuella vuorella varustetut housut jotka käsitelty vahalla. Alle tavalliset college housut. Yläosaan puuvilla T-paita, fleece takki ja päälle kalvotakki. Päähän ohuehko kaksi kerroksinen pipo koska ulkona tuuli kuitenkin. Tavalliset kevyemmät vuorelliset toppahanskat, jotka nekin vahattu. Pitkä varrelliset kengät joissa kumipäällinen, syvät urat pohjissa ja lämmin ohut vuori.

Autossa jälleen Eräipana kuunteli äänikirjoja ja äiti & isi osaavat sangen hyvin muutaman Miinan ja Manun ulkoa 😀 Autossa ajellessa pysähdyttiin nappaamaan eväs banaanit ja jätskit. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä, mutta välipala pitää mielen virkeänä.

Osoite millä parkkipaikalle löytää on Karjulantie 369, 34300 Ylöjärvi. Tampereelta tultaessa matkan varrelle osuu kivasti myös Muroleen kanava, jossa on mukava kesäkahvila, vene paikkoja ja tapahtumia (tosin nyt korona varmasti vaikuttaa asiaan). https://muroleenkesakahvila.fi/

Mutkikkaalla tiellä Eräipana huuteli iloisena että vauhtia alamäkiin, kutittaa vatsanpohjasta, kun taas isi oli yökätä. Tässä yksi syy miksi viihdyn ratin takana, itse voin mutkikkailla teillä pahoin helposti, ratissa en 🙂 Pelloilla vaani kauriita, peuroja, kurkia, joutsenia ja muutama hanhikin näytti olevan liikkeellä. Parkkipaikka on helposti havaittavissa ihan tien vieressä ja sillan kupeessa. Sinen P merkki on helppo huomata, vaikka ihasteli koskea patoineen.

Eräipanalle ulkovaatteet päälle peräkontissa, reput selkään ja ajotielle! Reitti lähtee kuohuvan padon vierestä ylöspäin, parkkipaikalta katsottuna ajotien toiselta puolelta. Kyltit opastavat hyvin reitille ja tämähän kuuluu myös Pirkan taipaleeseen.

Alussa toki oli pakko ihastella patoa ja jo se sai Eräipanan liekkeihin! Hieman jo tässä kuumotti lapsen kanssa ja sai olla kainalo-otteessa. Mutta, matka jatkui leppoisasti hyvin merkattua reittiä pitkin. Sini-punaisten viivojen bongaus puista kiinnosti, tällä uudella reitillä Eräipanaa paljon. Metsä oli täynnä miekkoja, tutkimusmatkailijan sauvoja, jääpuikkoja, maahisten jälkiä, joen pyörteitä, kiinnostavia kiviä, jänniä vanhoja puita… Eipä tarvinnut todellakaan antaa lapselle mitään virikkeitä, vaikka luuppikin oli taskussa.

Reitin ensimmäinen joen ylitys oli kieltämättä hieman vauhkolle äidille pelottavaa. Ei itseni, vaan villin Eräipana puolesta, joka oli jo toinen jalka lähtökuopassa menossa. Käytiin hyvin toimintaohjeet läpi ennen sillalle astumista. Tarkasti kerrottiin silmiin katsoen, rauhallisesti, että ”lankut ovat liukkaat varmasti, alla on joki jossa on kylmää vettä, joka kuljettaa mukanaan. Joki vie sille isolle padolle jota katseltiin ja missä on melojillekkin SEIS kyltti hyvissä ajoin. Nyt pitää antaa äidin ja isin pitää kiinni, ei riuhdota. Muuten joudutaan palaamaan tylsälle autolle ja herkut jää syömättä.” Taktiikka toimi hyvin joen ylityksessä ja huokaisin helpotuksesta. Hurjan kaunis pieni silta ja niin oli maisemakin.

Ensimmäinen silta,hieman jännitti

Ensimmäisen sillan jälkeen oli polulla vettä paljon! Lenkkareilla olisi saanut tehdä melko hyppyjä jos olisi halunnut jatkaa matkaa. Eräät vastaan tulijat olivatkin palanneet tästä syystä. Loikittiin eräipanaa nostaen vähä vesisimmistä kohdista. Pätkä oli noin 4m ja sitten polku oli jälleen helppoa kulkea. Vanha metsä kutsui pysähtymään ja ihmettelemään puissa olevaa kolojen määriä, virtaavaa jokea, eri kääpiä ja mikä parasta isoa kaatunutta mäntyä. Puun rungolla oli hauskaa kokeilla tasapainoilua ja tästä ei olisi Eräipana ihan helpolla lähtenyt.

Matka jatkui ja hieman piti kiertää metsäaukean puolelle koska polku oli joen vallassa. Mutta, tästä oli muutkin kulkeneet ja reitti oli hyvä. Polku kulkee koko matkan joen vartta, eli eksymistä ei kannata pelätä, seuraa jokea.

Pian esiin pilkisti auringossa laavu! wau mikä paikka, kosken äärellä ja hyvät puitteet. Kuraa toki on nyt joka puolella ja laavun edusta oli sulanut nuotion vuoksi kuraiseksi. Mutta kura kuuluu kevääseen, siinä missä telkkäkin kosken pyörteissä surffaamassa. Tosin itse en tiedä pystyisinkö nukkumaan tässä, ääni koskesta oli sen verran kova.

Siellä laavu jo siintääkin!

Laavulla oli hyvin puita puuliiterissä + sahat ja kirves. PuuCee löytyi myös. Alettiin heti ruuan valmistukseen, mutta rauhallisin mielin nauttien auringosta. Eräipana toimi klapi lähettiläänä. Isi pilkkoi puuvajalla hieman pienemmäksi klapeja ja Eräipana toi ne luokseni laavulle. Laavulla hän sai sitten itse veistellä kiehisiä puukollaan + väsätä vaahtokarkki tikkuja muille, kun äiti silppusi sytykettä. (Huom tarkka valvonta puukon kanssa!) Plasmasytyttimellä sitten Eräipana sai sytytellä omia pikku tikkujaan ja heitellä äidin tikkujen sekaan. (Ja myös tämän kanssa tarkkana! Ei ole mikään lasten lelu) Näin olikin kohta tuli valmiina. Ja yhtä oikeaa tapaahan ei ole sytyttää nuotiota. Pääasia että ilma kiertää ja on kuivaa sytykettä & erikokoista puuta millä tuli saadaan alkuun helpoiten. Itse pidän edelleen parhaana tuohta & kiehisiä, tuohirulla jonka sisässä on esim katajaniiniä on huippu. Pahin on sanomalehti, palaa nopeasti ja tuhkaa tulee, mutta joku tästäkin tykkää sytykkeenä.

Sijainti on kyllä melkoisen hieno!

Ruokana oli Eräipana herkku lemppari nuudelia..jep, halvat herkut hänellä. Äidille ja isille oli minigrip pussissa ollut ennalistumassa kuivattua toniokalaa ja herne,maissi,paparika sekoitusta. Ne olivatkin pehmenneet todellakin jo kokonaan. Kuivat aineet pussiin,kuumaa vettä, tiiviisti kiinni ja suu rullataan. Sitten toisen minigrip pussin sisään varmuudeksi. Eräipana sai nuudelinsa ja lisukkeena kurkkua sekä nakkeja. Nyt sopi laittaa hetkeksi silmät kiinni ja nauttia auringosta, Eräipanakin kiltisti paikoillaan. Samalla kiehui vesi jo kahviinkin. Jälkiruokana oli varmuuden vuoksi suklaata Eräipanalle. Äidin ”5 min digestivemutakakku” ei välttämättä uppoaisi. Olinkin oikeassa sen suhteen, näytti kuulemma liikaa kakalta. Äiti ja isi sanoi puolestaan että ihan ok.retkijälkkäri ja ruokatermarissa jos olisi vaikka jätskiä seuraksi..hmm

Vedet tulille

Ruokailujen jälkeen Eräipana halusi kieritellä viimeisistä lumista lumipalloja ja tutkia koskea. koski tutkimusta rajattiin tiukasti ja siitähän menee hernepussit nenään. Tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti kun jälleen huomautettiin virran voimakkuudesta, heitettiin rannalla ollut kepin pätkä virtaukseen mihin se pian katosi. Puolestaan telkän koski surffailua oli kiva katsella ja heitellä pikku lumipalloja pieneen kuuseen katsoen kuka osuu parhaiten latvaan.

Ja sitten matka jatkui hyvällä polulla. Nyt oli energiaa ja Eräipana olikin karhu joka jahtasi meitä. Mutta pysähdys tapahtui kun hän huomasi puusta pudonneen linnunpesän, sen katselemisessa oli paljon kiinnostavaa ja sai kertoa miten ja millä linnut pesiään rakentavat. Välillä taas juostiin puolestaan isi karhua karkuun, kas äiti karhuilla olikin super voimia joilla se sai etä lamaannutettua karhun. Tätä se olikin sitten seuraavalle sillalle asti, jossa jälleen käytiin ”silta säännöt” läpi. Sillan ylitys meni jälleen hyvin ja todettiin että voidaan toistenkin ylittää näin pieniä siltoja, läpyt sille!

Takaisin paluu oli myös joen vartta kulkien. Tällä puolella maasto oli kallioisempaa kulkea ja syväuraiset kengät olivat hyvä valinta. Lapsen energian määrä on melkoinen, välillä pysähdyttiin vesi tauolle ja matka jatkui, toisinaan hörpättiin myös mehua ja otettiin pähkinöitä. Eräipanan pissa tauot kuuluivat toki asiaan matkan varrella.

Huomattiin kohta että ollaan jo palaamassa tutulle reitille, ensimmäinen silta näkyi edessä. Huomattiinkin että joen varrella oli myös kulkenut majavia, syönti jälkeä löytyi ja mahtava hämähäkki (Tuohinopsakki) viimeisessä kuvassa sarjassa. Eli tähänkin jämähdettiin, mutta mikäs siinä kun ei ollut kiire ja välipalaakin oli repussa. Välipalapatukat on näppäriä ja niitäkin voi itse helposti valmistellä halutessaan.

Ja matka jatkuu!

Pian olikin saavutettu kyltti, joka varoitta tulevasta padosta ja käskee melojia rantautumaan. Vielä katseltiin hieman patoa ja sujahdettiin autolle, tien toiselle puolelle. Kurainen poika takakonttiin ja ulkovaatteet kestokassiin. Sitten pikainen ”oliko kivaa” kierros ja todettiin että oli! Juuri lähtiessä taivaalta alkoikin sataa valtavia räntä rättejä. Matka meni jällee kauriita varoen ja samalla kuunnelle sujuvasti..Miinaa ja Manua. Eräipana samalla pohti uimataito asiaa, koska satu kertoi uimakoulusta. Niin, tärkeää kun lähtee kesällä melomaankin retkille! 😉

Kevät tuo tullessaan uusia juttuja ja toivon mukaan iloa kaikille lähteä ulos! Ei tarvita hifistelyjä ja lähi ympäristöön kannattaa tutustua. Keväällä parasta on meillä lintujen bongailu, halpaa lystiä ja samalla hyvää oppia lajeista, sangen koukuttavaa 😉