Skinners, sukkakenkäilyä aikuiselle ja lapselle!

Yhteistyössä vaeltajan kaupan kanssa

Saimme Eräipanan kanssa testiin Vaeltajankaupasta Skinners sukkakengät. Tarkoitus oli arvioida, miten luonnossa liikkuminen, niin aikuisen kuin lapsen näkökulmasta tuntuu. Sukkakengistä ja muusta paljasjalka kenkäilystä on tullut paljon kysymyksiä kesällä 2021. Tästä syystä oli hyvä tehdä rehellinen arvio, mitkä ovat edut ja mahdolliset heikkoudet sukkakengissä, kun liikutaan ulkona ja miten toimivat sisätiloissa.

Koon valinta oli kohtuullisen helppoa, ohjeistus jalan mittaamiseen ja sukkakengän valintaan löytyi Vaeltajankaupan verkkosilvulta helposti. Itseä mietitytti koon valinta, joten kysyin lisää varmuudeksi asiakaspalvelusta.

Yksi äärettömän hyvä puoli heti alkuunsa oli Skinnerssien helppous. Ne mahtuvat erittäin pieneen tilaan, vaikka taskuun tarvittaessa. Tästä voi jo päätellä että materiaali taittuu hyvin ja on kevyttä. Pestä saa, ohjeen mukaan pesukoneessa hienopesussa nurinpäin. Valmistuksessa on mm. käytetty päälliosassa antibakteerista hopealankaa, sekä keino-ja luonnonkuituja jotka siirtävät kosteutta hyvin.

Meillä sukkakenkien käyttö lähti heti käyntiin kun posti toi nopeasti paketin. Eräipana ei meinannut aluksi uskoa, että ”sukkasillaan” saa lähteä viemään koiria lenkille. Nopeasti Skinnerssit sujahti jalkaan, ilman sukkaa alla tällä kertaa. Pukeminen on siis hyvin helppoa. Eräipanan iloa oli hauska seurata kun sukkakengillä pääsi hiipimään hipi hiljaa, kiipeämään paremmin kalliota, tasapainoilu tukillakin onnistui helpommin! Itse koin suuren helpotuksen siitä että mikään ei purista jalkaa ja todella tuntee mitä jalan alla on, uskomaton kevys. Toki jos astuu männyn kävyn päälle, saattaa se hieman tuntua, pohjassa on rosoinen, vain 2mm ohut kaksikerroksinen polymeerinen pohja. Terävät lasinsirut kannattaa tietysti kiertää. Lähimetsän polulla ja kävelytien asfaltilla oli siis ensimmäiset liikkeet sukkakengillä.

Ensimmäinen ”Skinners retki”, tarkoituksella painavan rinkan kanssa oli kiinnostava kokemus. Myös Eräipana otti oman pikku rinkkansa mukaan yö retkelle. Sää oli kuiva ja lämmin, ajettiin Isojärven kansallispuistoon yöksi laavulle ja mukana oli varmuudeksi myös teltta. Ajomatkalla oli myös jalassa Skinnersit ja tuntuma auton polkimiin on hyvä, eikä jalka kuitenkaan luisu pois polkimelta. Rinkkani oli pakattu painavaksi +25kg. Kävelymatka oli vain 2,5km, mutta siinä huomasi miltä tuntuu kävellä painon kanssa, kuin sukkasillaan. Itselläni on yliliikkuvat nivelet ja tossuilla ei tulisi samaa tukea nilkalle kuin vaelluskengissä. Yllätyksenä oli kuitenkin että rauhallisessa tahdissa Skinnerssit tuntuivat hyvältä rinkan kanssa. Juokseminen rinkan kanssa oli puolestaan inasen haasteellisempaa, juuri sen takia että omat nilkat saattaisivat lähteä paikoiltaan. Muuten itse en kokenut tätä sukkakengillä ja painavalla rinkalla kulkua pahan tuntuiseksi. Skinnerssien yksi ominaisuus on aktivoida pieniä lihaksia jaloissa ja se on itselleni tärkeää, juurikin nivelien yli liikkuvuuden takia. Itse Eräipana antoi oman rinkkansa kanssa arvioksi 10+ ja kiikkui näppärästi pitkospuilla ja polkujen ulkopuolella tarkkailemassa mahdollisia majavia. Eräipanasta oli mukavaa kun mutakin tuntuu pohjan läpi kivalta ”löllykältä”.

Samalla Isojärven reissulla huomasi itsekkin, kuinka mukavaa oli kiivetä kalliolla sukkakengillä, pysyi hyvin tuntumassa kallion pintaan. Eräipana halusi pitää sukkakenkiään jalassa mieluummin kuin mukana olleita lasten vaelluskenkiä. Yöllä laavusta pissalle noustessa oli helppo myös sujauttaa sukkakenkä jalkaan.

Skinnerseistä tuli nopeasti minun ja Eräipanan suosikit. Sukkakenkää käytettään niin kauppareisuilla kuin myöhemmin kesällä sienireissuilla. Vielä on vaikea arvioida miten jalkojen pikkulihakset ovat reagoineet muutokseen, että sukkakenkien käyttö on päivittäistä.

Pyöräillessä oli hieman haastetta, jos polkimet ovat korkeauraiset, kuten omassa maastopyörässä. Niinsanotussa mummopyörässäni puolestaan on sileät polkimet ja siten Skinnerseillä polkeminen onnistui mukavasti. Melonta reisuilla Skinnerssit saivat jälleen 10+ niin itseltäni kuin Eräipananalta. Välillä pitää kuitenkin astella vedessä, ties missä liejussa ja kivikossa. Silloin on mukavaa että on jotain jalassa ja mikä pitää otteen liukkaaseenkin pintaan. Sukkakenkä ei puolestaan paina, kuten vaikka kumisaapas, eikä vie turhaa tilaa kanootissa. Talvella avantouintiin Skinnerssit pääsevät myös mukaan.

Entäpä vesistöjen ylitykset syksyisellä vaelluksella? Olin viikon UKK:n pohjois osassa ja virtaavia kylmiä jokia oli runsaasti ylitettävänä. Ensimmäisellä ylityksellä laitoin skinnerssit jalkaan ja ylitettävä matka oli melko pitkä & kivinen, vettä oli polveen asti. Ensimmäisillä askelilla huomasi heti, että nyt on oikeat tossut hommaan! Paljon jokia kulkeneena oli ero selvä moniin taukotossuihin verrattaessa. Kaikki ylitykset reissussa meni mukavammin näin. Ystäväni halusivat myös kokeilla skinnerssejä ylityksissä. Paljon vaeltaneina ihmisinä oli heidän arvio myös ”lisätään ostoslistalle”. Ainoa haittapuoli oli hitaampi kuivuminen. Nuotion äärellä ei voi laittaa kovin lähelle kuitenkaan. Vaelluksella mukana oli jalkojen kuivaus rättinä lasten sideharso, sillä puristellen tossuja kuivuminen nopeutui hieman.

Kaiken kaikkiaan Skinnersien monipuolisuus arki käytössä on parasta. Eräipana on nyt ottanut omat Skinnersinsä päiväkotiin sisätossuiksi, niistä ei siis jää pintoihin jälkiä. Päiväkodin kiipeilyseinäkin kuulemma onnistuu paremmin,koska pohjassa on pitoa. Itse olen käyttänyt Skinnersejä myös kuntosalilla, siinä näen sen hyvän puolen että sukkakenkä on helppo pestä salilla olon jälkeen. Vaikka Skinners hengittää, voi hikoilua kuitenkin estää ohuella sukalla. Nyt viileämmällä säällä olen käyttänyt hieman paksumpaa sukkaa Skinnersin kanssa.

Oma äitini joka on ulkoilma ihmisiä, halusi kokeilla sukkakenkiä myös. Hänellä on saman kokoinen jalka kuin itselläni, joten oli kiva kuulla mitä tuumii vanhanajan ikäihminen. No,mummon ilme oli kerrassaan loistava kun saapui metsä kävelyltä. Kysymys kuuluikin ”mistäs näitä saikaan tilata?”. Äitini on hyvin skeptinen ns.nykyajan juttuja kohtaan ja ihmetteli paljasjalkailu buumia. Mutta, onneksi hän on myös utelias ja kuunteli mitä kerroin sukkakengistä ja niiden hyödyistä myös ihmisen fysiikkaan. Nytpä sitten hänkin on innostunut asiasta, juurikin siksi että ne ovat yksinkertaisesti mukavat jalkaan ja hän toivoo myös että lihaksisto, sekä tasapaino saavat apua näin myös ulkoillessa.

Meille nämä uudet tuttavuudet olivat yliveto! Voin rehdisti suositella kokeilemaan Skinnersejä yhtenä vaihtoehtona perinteisien kenkien ohessa. Vaeltajankaupan sivuilta löydät lisää infoa tuotteesta: https://www.vaeltajankauppa.fi/epages/vaeltajankauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015021603/Categories/Braendit/Skinners

GoExpo hurmaa, korkeuksista pohjalle ja hieman sen välille!

9

GoExpo 2020 oli edessä ja vähän jännitti päästäänkö liikeelle, sen verran oli räkäisyyttä ollut Eräipanalla että kuumeen nousua jo odotettiin. Mutta, säästyttiin kuumelta ja helposti iskelvätä kurkunpääntulehdukselta!

Päästiin launataina 29.2 liikkeelle heti aamusta ja ajomatka sujui jälleen kätevästi Miinaa ja Manua kuunnelleen. Yhden pikku pissatauon taktiikalla hurautettiin Pasilaan nopeasti!

Väkeä olikin messukeskuksella todella paljon! Huomasi että ihmisiä kiinnosti todella kattava messujen tarjonta. Kaikkea oli, voisi melkeinpä sanoa että maan ja taivaan väliltä, oli nimittäin sukelluksesta kiipeilyyn asiaa.Meillä oli tarkoituksena pysyä retkeilyyn liittyvien asioiden piirissä, mutta toki tutustua muuhun tarjontaan, kuten hevosiin.

Pari meille kiinnostavinta asiaa aijon avata tässä.

Ensimmäisenä suunnattiin kuitenkin Base camp lavalle jossa Petri Mäkelä Ekokumppanit Oy:sta oli kertomassa Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueesta, voitto kun tuli vuoden retkikohteeksi 2020. Voitto oli kyllä ilahduttava! Kintulammi on taidokkaasti ja luontoa sekä perinteitä kunnioittaen rakennettu kokonaisuus. Kintulammin monipuolisuus on omasta mielestäni hyvin oleellinen, reittejä on moneen makuun ja esteetömyyskin on otettu huomioon yhdelle katetulle tulipaikalle. Kannattaa tutustua alueeseen osoitteessa: Kintulammi.fi Meille Eräipanan kanssa Kintulammi on hyvin tuttu, äidille tuttu jo omasta lapsuudesta jolloin alue ei ollut retkeily käytössä. Äiti henkilöllä on myös alueella omia, luvanvaraisia projekteja lintujen parissa ja se puolestaan myös liittyy siihen että alue on tuttua. Pidetään siis huolta että kaunis alue pysyy siistinä meidän retkeilijöiden osalta!

1

 

Edustavaa

Hmm..välillä ne yhteiskuvat menee ihan nappiin 😀 Mutta hei! Höpsötellä saa ja pitääkin!

 

Suunnattiin heti tutustumaan erilaisiin retkeily tuttavuuksiin. Koska mukana oli pieni energinen poika niin silmiin iski tietysti auto, jonka katolla oli hänen unelma asumus, teltta! meillä on ollut pitkään jo toiveena eräipanan puolelta että muutettaisiin telttaan. Kävimme tutustumassa todellakin kiinnostavaan konseptiin Ikamper . Mielenkiintoista oli että kyseinen tuote on hyvin kevyt, joten sen saisi vaikka Minin mini mallin tai vaikkapa Kia picanto:n katolle. Eli kyseessä on tässä kohtaa, paljonko auton katolle saa lastata painoa. Ikamper firman sivuilla on tästä omat luettelot joten tiedon saanti on helppoa sen suhteen. Eurooppalainen sivusto on hieman erilainen ja kattavampi kuin pohjoismainen, mutta ihan toimivat, jos asia kiinnostaa. Tuotteella on puolensa kyllä ja idea on hauska. Mutta itseäni nuo tikkaat mietityttää yö pissailuiden kanssa 😀 Se myös että pitäisi olla paikassa johon pääsee autolla ja haluaa siinä telttailla rajoittaa jonkin verran, omasta näkökulmasta. Meitä matkustajia/ retkeilijöitä on moneenlähtöön. Tässä paikanpäällä olleen pohjoismaisen edustajn sivut https://ikampernordic.com/

3

Maisemia

Sopivasti ikkuna itään nävissä ❤ Ja Petkeljärvihän puuttuu meidän listalta 😉

 

Siitä sulavasti siirryimme ylhäältä alas. Packraft tuotteisiin Melomon pisteelle. Koska vesillä oleminen ja melonta on lähellä sydäntä oli tätä pakko tukailla lähemmin. Melomolla oli MRS merkkiä myynnissä. Packratf eli pieni ilmatäytteinen kajakki kuullostaa erittäin jännittävältä, koska kajakin mukaan saaminen eräily reissuille olisi sangen mukavaa, mahtuisi rinkan päällä kuljetettavaksi! Näitä packraft tuotteita on todella moneen lähtöön. On pientä ja hyvin kevyttä joka sopii tasaiseelle vedenpinnalle ja vaikkapa ylitys tilanteisiin. Sitten on hieman järeämpää kalustoa jolla voi vaikka laskea koskea. Painot tuotteesta riippuen on 3-5,5kg. Omilla vaelluksilla olisi joskus ollut kerrassaan ihanaa jos jonkin vesistön olisi erämaassa voinut vain ylittää simppelisti. Kun miettii Suomen pikku vesiä joita tulee keskellä ei mitään vastaan, niin tämähän avaa uusia mahdollisuuksia. Mela on puolestaan yleensä kajakista tuttu kaksilapainen versio, mutta kukapa kieltäsi myös yksilapaista mitä yleensä käytetään inkkarikanootissa. Täyttämine tapahtuu ilamtiivin säkiin avulla ja se on plussaa, ei tarvita pumppua mukaan. Mukavuus ja turvallisuus sitten. Melontaliivit, aina päällä. Vaatetus toki riippuu kuinka paljon aikoo meloa, kuivapuku on toki kiva, mutta joskyseessä on lähinnä ylityksiä tai pinissä järvissä tasaisella melontaa niin parjää hyvin ilmankin. Kengät on hyvä olla eri, esimerkiski itse ottaisin varmaan neopreeni tossut tai skinners:it eli paljasjalka tossut. Jos esimerkiksi vellus ja melonta harrastusten yhdstäminen kiinnostaa niin kannattaa tutustua! https://www.melomo.fi/

7

Jämädimme veden ääreen. Eräipana oli täysin haltioissaan kun näki pieniä lapsia snorklaamassa. kiinnostus veteen on suurta ja taidot uimiseen alkaa pikkuhiljaa hioutua, vaikka uimisen osaamisesta ollaan vielä kaukana. Beden kanssa tutuiksi tuleminen o tärkeää ja itse arvostamme uimataitoa todella paljon. Uimataidon oppiminen on jokaisen  Suomessa asuvan lapsen perusoikeus. Koulujen tulisi taata että jokainen lapsi oppii uimaan yhdeksänteen luokkaan mennessä, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta uimaopetukseen muutoin. Monilla on hyvin erilaisia kokemuksia esimerkiksi juuri koulun uinti tunneista, jotka voivat liittyä niin pelkoon tai häpeään, joskus jopa nöyryyttämisen tunteisiin. Itselläni oli onni että ne tunteet jäivät paitsi ja ilo oli aian kun pääsi koulust auimaan. Nyt Eräipanalla on toistaiseksi se ilon tunne kun pääsee veteen. Ja takaisin siis sukeltamiseen… Eli snorklaaminen kiinnosti kovin. Kävinkin jututtamassa sukeltajaliiton edustajaa ja utelin miten ja missä iässä voi ajatella lajin kokeilua. Itse olen sukeltanut laitteilla kunnes iski hankaloittava astma, eikä verenpainettakaan hyvällä katsottu, turvallisuus ensin ja snorkaliulun on saanut kelvata.  Sukeltajaliiton edustaja osasi kertoa hyvin kaiken mahdollisen mihin etsimme vastausta. Lapsillehan on vaikka mitä mitä toimintaa! Hyvin usealla paikkakunnallla toimii sukeltajaliiton alaisia yhdistyksiä. Nuorimmat ovat todellakin 3- vuotiaita ja harrastavat vedessä erilissta harjoittelua vanhempiensa ja ohjaajien kanssa. Siitä polku etenemiseen on hyvin rakennettu leikin avulla harjoitteluun. Hyvin koulutetut ohjaajat antavat turvallisen tunteen itsellenikin kun lapsen kanssa on veden parissa. Pirkanmaalta löytyi heti alle 7-vuotiaille on vanhempien mukana ollessa kuutti toimintaa ja siitä polkua eteenpäin nuorisojaokseen norppatoimintaaan. Tästä helposti tutustumaan mitä mahdollisuuksia löytyy https://www.sukeltaja.fi/ Laji yllätti myös edullisella hinnallaan, ajattelin että saisi pulittaa ainakin 100€ mutta ainakaan Tampereella ei jäsenmaksua ollut lainkaan ja kausi maksu norppatoimintaan olisi 35€ . Kovalla työllä sain Eräipanan pois alataalta johon siirtyi melonta kokeilijoita…

Innostus 100!

Jotain niin kiehtovaa ettei pois todhi ollenkaan

Messujen anti oli suuri. Monta uutta kohdetta tulevalle mahdolliselle kesälomalle jäi kytemään mieleen; pohjoiseen tai Itä-Suomeen tie kuitenkin oletettavasti käy. Mutta toisaalta…upea saaristo alkoi houkuttaa kun keskusteli eri palveluiden tuottajien kanssa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Kokeilaan ja annetaan mahdollisuuksia uusille liikkumisen ja ulkoilun maailmoille ❤

Pakko saada!

Ja tietenkin ruoka ja mikä helpottaa myös retki ruokien valmistelussa 😛