Mitä on moderni erä- ja luonto-oppaan työ?

Ajatuksia eräilyn maailmasta

Aika muuttuu ja niin myös erä-ja luonto-oppaan työ sen myötä. Enään ei työnkuva ole ainoastaan rekien ohjaamista luonnossa ja uusissa ympäristöissä.

Monesti eräoppaan työ mielletään helposti vain eri kohteissa oleviin safari työntekijöihin. Safareita ja eri seurueille suunnattuja retki kokonaisuuksia on helposti näin saatavilla. Luontoon ja sen eri mahdollisuuksiin onkin turvallista lähteä koulutetun oppaan kanssa. Eräoppaan työnkuva retkiä järjestettäessä on todella laaja, suunnittelusta käytännön aikatauluihin, kokkaamiseen ja varusteiden tarkistamiseen, juttelemiseen ja tavoiden huoltoon.

Monet työyhteisöt puolestaan käyttävät erä- ja luonto-oppaiden palveluita esimerkiksi tyhy/ tyky päivissä. Ryhmäyttämisen työkaluja luonnossa käyttäen saadaan uutta tuntumaa ja irtaannutaan muuhun. Eräoppaan ominaisuuksissa sopii olla siis laaja skaala myös tällä saralla, jos mielii järjestää tämän suuntaista toimintaa. Palvelun tuottajina tyky/ tyhy päiviin on monenlaista yritystä taustalla, eri painotuksineen. Toislla on seikkalua köysiradoilla kun taas joku tarjoaa hiljaista vaellusta.

Luontoa voi aistia monin tavoin

Myös muina tahoina palveluiden käyttäjissä voi olla esimerkiksi: koulut, sosiaalipalvelut (esim. lastensuojelu/ kehitysvamma/ vanhusten asumis yksiköt), terveydenhuolto. Mutta, myös muut tahot hyödyntävät erä- ja luonto-oppaita. Kunnat tai kaupungit saattavat hyötyä eräoppaiden mielipiteistä ja kokemuksista alueellisesti, kun luontopalveluita halutaan kehittää. Muussakin kehitys & suunnittelu yhteistyössä on erä- ja luonto-oppaita töissä, kuten vaate suunnittelussa apuna. Erä- ja luonto-oppailta on myös ilmestynyt kirjallisuutta, eli tässäkin saa ääntä kuuluviin työn puolesta.

Moni yksityinen henkilö saattaa haluta opastusta eräoppaalta henkilökohtaisesti. Esimerkiksi kiinnostus lähteä patikoimaan ja yöpymään ulos. Toista saattaa kiinnostaa henkilökohtainen retki suolle poimimaan karpaloita ja tutustumaan suon ekosysteemiin. Joku puolestaan on kiinnostunut miten selviytyä luonnossa mahdollisimman vähällä varustuksella tai miten kompassi ja kartta toimikaan?

Yksityinen henkilö voi ottaa myös yhteyttä lasten ”retkeilyttämisen” tiimoilta. Siinä on hyvä hetki vanhempien lähteä asioille ja antaa lapset luotettavan eräoppaan käsiin luontoon! Myös lasten luontojuhlat ovat nykyään suosittuja. Niihin saadaan helposti räätälöityä asiakkaalle ikätasoon sopivaa toimintaa.

Suunnistamisen opettelu yhdessä on palkitsevaa

Erä- ja luonto-oppaana voi työskennellä myös retkeilyväline markkinoilla. Välillä liikkeen myyjä saattaa olla eräopas, joka toisena työnään työskentelee erä/ retkeily tarvikke liikkeessä. Moni eräopas tekee myös toista työtä, etenkin sesonkien ulkopuolella. Toiset eräoppaat työskentelevät vain tilaustyönä ja päätyö on muualla. Moni erä- ja luonto-opas toimii yksityisyrittäjänä, kevytyrittäjänä, osuuskunnassa tai laskuttaa jonkin laskutus firman kautta (esim ukko.fi, odeal ).

Erä- ja luonto-oppaat saattavat myös olla esillä eri järjestöissä. Järjestöille on hyötyä koulutetusta eräoppaasta kun suunnitellaan vaikkapa lumikenkä retkeä tai heijastinpolkua. Monissa tapahtumissa eräoppailla on lusikka sopassa mukana. välillä eräopas saattaa olla vaikka lapsimessuilla puhumassa lasten kanssa retkeilystä ja esittelemässä luontokohteita tai ohjaamassa pientä toimintaa lapsille. Eräoppaana voi kiertää muillakin messuilla eri rooleissa ja tuomassa omaa ammattiosaamista tai erityis alaansa esille. Näin pääsee kaikki hyötymään tilanteesta. Myös messuilla kiertäminen sisällöntuottajan roolissa on kiinnostavaa, kun ylläpitää blogia erä- ja luonto aiheeseen liittyen.

Lapsimessuilla Helsingissä yhdessä Luontohetkiblogin Miran kanssa. yhteistyö on voimaa!

Nyt kun sosiaalinen media on vallannut tilaa, on eräoppaiden syytä olla sielläkin! Esimerkkinä käytän itseäni. Blogin ylläpito harrastuksena on osa ammatillisuutta. Nyt myös instagram ja facebook ovat hyvin suosittuja. Niihin kannattaa lähteä joissakin määrin mukaan jotta ajankohtaista tietoa saadaan tuotua julki. Myös se mikä ihmisiä kiinnostaa /puhututtaa selviää somen maailmassa hyvin. Omaa medialukutaitoa kannattaa myös miettiä aika ajoin jokaisen. Sosiaalinen media luo herkästi mielikuvia tai suosii tiettyjä asioita (kohteita, brändejä..) ,heittää irtolauseita jostakin. Siellä on myös niin sanotusti helppo huudella, sanoisitko saman kasvotusten? Mutta se tästä ja takaisin itse asiaan! Moni myös hakee asiaankuuluvasti luotettavaa tietoa tai vinkkejä sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisen median ylläpito vie aikaa toki, joten sen kanssa välillä saa lisähaastetta arkeen. Eräoppaat ovatkin monesti aikatauluttamisen mestareita, koska työssä käytännössä aikataulut tulee olla järjestyksessä (esim.retkillä ruokailun ajoitus tai kyydityksien hoitaminen). Myös nyt korona aikana on ollut ihmisten kanssa tapaamisia hyödyntäen teams tai zoom palvelua, toiminut kyllä sangen kätevästi!

Muu media on erä- ja luonto-oppaille myös tuttua. Eräoppaat saattavat olla eri aiheista eri lehdissä haastateltavana tai radiossa ja TV:ssä. Näin saadaan markkinoitua mahdollisesti omaa työtä, mutta myös jaettua tietoa kohteista, luonnossa liikkumisesta, vastuullisesta retkeilystä etc. Tällä hetkellä Eräipanan äidillä on käynnissä pari mielenkiintoista tiedonjako tilaisuutta tuloillaan. Alla pari esimerkkiä mihin saattaa huomaamattaan pullahtaa 🙂

Erä- ja luonto-oppaan tulee myös itse hankkia tietoa ja kouluttautua uusiin tuuliin alallaan. Retkeily ja eräily kehittyy kokoajan ja sen tiedon perässä on pysyttävä. Myös monesti mainitsemani ensiapu taito on yksi omasta mielestäni tärkeä seikka, sitä ei voi koskaan harjoitella liikaa.

Verkostotyö muiden erä- ja luonto-oppaiden kanssa voi tuottaa hedelmää. Kuten järjestettettäessä yhdessä tilaisuutta. Silloin toinen voi tulla paikalle husky valjakon kanssa ja toinen kertoa perinnetaidoista. Verkostoon kuuluu toki myös välineiden vuokraajat, kuljetus palvelut, ruoka palvelut, tila palvelut.. lista on pitkä!

Yhteistyö kumppaneita ja sponsoreita saattaa löytyä myös muilta alan toimijoilta, jolloin retkeilyn / eräilyn tausta tahojakin saadaan esille. Uudet tai tuntemattomat brädit tai palvelun tuottajat saavat kätevästi alalla apua eräoppaista. Monilla on omat painotuksensa erä- ja luonto-oppaana ja nämä saattavat näkyä yhteistyö tahoissa.

Itseäni tässä ”lokeroidessa” huomaa helposti, että on monessa mukana erä ja luonto puolella, monien eri tahojen kanssa. Kiinnostavaa on myös ollut huomata miten välillä huomaamattaan ajautuu sangen hyviin ja montaa tahoa hyödyttävään asiaan mukaan. Hyväntahtoinen uteliaisuus ja halu kehittää itseään monipuolisesti on yksi kantava voima itselläni. Toivonkin että voisin olla se helposti lähestyttävä henkilö, johon olla yhteydessä eräilyn maailman suhteen!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja itselleni hyvää yötä! Opinnot painavat päälle joten toivon että aikaa jää myös tärkeitä aiheista kuten Pirkanmaan retkikohteista tai retkeily varusteista tekstiä aikaan ❤

Mäyrävuoren siirtolohkare ja luolat, pikku seikkailijan paratiisi!

Siirtolohkareen kulmalla tähystellään!

Valoa ja pari senttiä lunta! Se pienikin lumen rippunen tuottaa iloa, on kaivettu pulkat esiin ja nyt vuoden juuri vaihduttua saatiin sukset jalkaan ja ahkiotkin esiin! Nyt aivan vuoden vaihteessa oli kuitenkin tämä visiitti tutkimusmatkalle Mäyrävuorelle Kangasalle.

Nyt on sen verran valoisaa että oli hienoa lähteä lähiseutu seikkailulle vielä töiden jälkeenkin. Mäyrävuori siis kutsui, siellä on mahtava siirtolohkare, luolia ja kalliota runsaasti ja hyvin saavutettavissa. Alue on valaistun lenkkipolun kupeessa ja täällä käy myös moni kalliokiipeilyä harrastava, sen huomaa kiinnikkeistä seinämissä. Toki esteetön paikka ei ole ja jos lapsi vaikka kantorepussa niin sopii kyllä katsoa mihin näin liukkaalla jalkansa asettelee polulla.

Nappasimme Eräipanan mummon mukaan, hänelle Mäyrävuori oli ennestään aivan tuntemataton, joten hieman seikkailua!

Mäyrävuorelle pääsee helposti Lahdentietä (tie 12). Käännytään kohti Sahalahti ja Tampereelta päin tultaessa ajetaan vasemmalle Sahalahdentietä. Saman tien varressa on muuten Pohtiolampi, joka on sääksikeskus sekä osa Sarsan muinaishistoriallista aluetta (mainio pieni luontopolku). Sääksi keskuksen aukioloajat löytyvät https://www.facebook.com/pohtiolampi ja lisä tietoa https://www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus . Mutta, emme aja sinne, vaan käänny kohta rampilta tultaessa Mäyrävuorentielle jota ajetaan lyhyt matka ja käännytään Pyydyspolulle. Tien päässä on pieni parkkipaikka. (Navigaattorissa itsellä oli Pyydyspolku, kangasala).

Eräipana olikin ehtinyt nukahtaa autossa, mutta kun kuuli että ollaan perillä iski vallattomuus! Kohti valaistua lenkkipolkua siis! Parkkipaikalta vasemmalle suuntaavalle lenkkipolulle Mäessä joka tulee pian lenkkipolulla vastaan olinkin monia pikku mäenlaskijoita! Helpoiten siirtolohkareelle pääsee kun kääntyy ylämäestä melko selkeälle pienelle polulle vasempaan. Me päätettiin mennä kuitenkin hieman ylempää ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Käännyttiin ennen alamäkeä vasempaan. Täällä risteilee pikku polkuja kyllä runsaasti. Käveltiin ylös ja harjanteelle jossa tutkittiin pikku koloja ja majoja sekä eläinten jälkiä ja kiven murikoita.

Kun liikkellä on todella innokas lapsi ei aika käy pitkäksi, paikkakin kun oli Eräipanalle uusi. Mummokin jaksoi hyvin vaikka nousua olikin paljon. Liukas mäki ja kalliot tuovat omat haasteensa liikkumiseen.

Alas laskeuduttiin kiertäen siirtolohkareen ja jyrkemmän pudotuksen yläpuolelta, takaisin lähelle mäen rinnettä jossa lapset lakivat mäkeä. Siitä laskeutuminen pikku polulle ja kohti kiveä!

Onhan se melkoisen näyttävän näköinen kiven järkäle! Ja parastahan on pikku luola ja myös toinen luola on heti lohkareen takana kallion seinän kupeessa. Alueella näkyy hieman suosio. Siirtolohkaretta koristaa yksi iloinen spray maalaus ja kiven lipan alla on joku tulia pitänyt. Kallio kiipeilijöitä tosiaan myös käy täällä treenaamassa.

Ei ihan pikku kivi!

Eräipanasta tosin oli varmaa että kyseinen kuvio oli esi-isiemme aikaansaannoksia. Vaikkaikin alue kuuluu niihin seutuhin missä on löytynyt muis asutuksen merkkejä. Omalla vaellussauvalla oli myös kiva piirrellä jälkiä lumeen 🙂

Meillä oli mukana kaasukeitin ja herkkuja mukana, kahvit ja keksit on aina paikallaan kun ulkoillaan. Kaasukeitin on ihana nopea ja kevyt mukana. Talvella jos on kova pakkanen -25c niin monesti esilämmitän kaasupulloa Savotan uudelleen käytettävällä käden lämmittuimellä. Eli naps, lämmitin lämpiämään ja juuri sopivan kokoine mahtumaan kaasupullon alle.

Siinä ehdittiin seikkailemaan, eli leikittiin tutkimusmatkailijoita. Eräipanasta on mahtavaa omistaa aina jokin vaellussauva ja leikkiä matkan johtajaa kertoen mihin ollaan matkalla. Nyt hitti on pitkään ollut dinosaurukset ja tulivuoret. Maasto olikin siis otolline näihin leikkeihin. Tutkimusmatkailija sai äidin kanssa tutkia luolia ja mietittiin turvallisuus asioita. Ei ikinä yksin tällaisiin paikkoihin leikkimään ja kaikki kolot eivät todellakaan ole turvallisia.

Siinä sitten tauolla keksien kanssa puhuttiin näistä kivi muodostumista ja jääkaudesta. Kysymyksiä heräsi valtavasti pienen mieleen. Kummasti kiinnostaa tällaista 4v lastakin, toki varmasti riippuu lapsesta ja missä seurassa on. Kerrottiin viimeisimmästä veiksel- jääkaudesta joka päättyi Suomessa 11 500 kalenterivuotta sitten. Se on jättänyt runsaasti erilaisia merkkejä luontoon aina harju muodostelmista hiidenkirnuihin, pirunpeltoihin, suppiin ja muodostaen yleisimmän maalajimme moreenin.

Kyllä se vetää aikuisenkin hiljaiseksi kun törmää näihin ”pieniin luonnon ihmeisiin”. Se antaa hieman käsitystä myös siitä millaiset voimat on liikkuneet jääkaudella! Ainoa mikä paikassa häiritsee on tie joka kulkee ihan näköetäisyydellä. Mutta kuitenkin tämä on paikka jossa kannattaa tehdä pyörähdys jos liikkuu lähettyvillä ja haluaa haukata happea.

Palasimme pikku polkuja pitkin takaisin, hieman kierrellen tutulle lenkkipolulle jossa vielä pari lasta oli laskettelemassa. Automatkalla oli tällä kertaa Eräipanalla mietinnässä