Jälleen aloitetaan sanoilla, ennen koronaa. Siksi näin koska nyt me välttelemme jokaista julkista paikkaa, metsässäkin. Kuljemme terveys edellä ja hipsimme nyt omia polkuja lähimaastoissa. Välillä ootetaan suuntaa kartalla ja kompassilla, hyvää treeniä aina. Muuttihan tämä paljon suunnitteluja ja tapahtumia.
Mutta sitten asiaan! Sastamala, tuo mahtava kaupunki meidän näkö vinkkelistä lähellä. Siellä on hienoja maastoja niin omien polkujen ja vesien kulkijoille ja innostavia kohteita!
Me päädyimme kiertämään Rusun reitin, oikein näppärän 5km lenkin jolle osui laavu kohdalle. Myös vaihtehtona 3km lenkki. Mutta me vain otettiin rennosti ja Eräipana jaksaisi 5km ainakin suurimmalta osalta. Polut toimivat talvella myös latuina. Polkujen merkinnät ovat todella hyvät ja minä pidän polkuja melkeimpä lenkkipolkuina, niin hyväkuntoisia ja leveitä suurimmaksi osaksi ovat. Lasten kanssa kulkevalle voisin suositella.
Aurinkoisen päivän startti alkoi Lantulatalolta jonka edessä on ihan loistava lasten aidattu leikkipaikkakin! Osoite Lantulatalolle on Vatajantie 396, 38220 Sastamala. Myös lähelle laavua pääsee autolla, osoite on silloin Rusuntie joka on pieni tie mikä erkanee Vesilahdentieltä. Rusuntie on päättyvä tie ja päättyykin hieman ennen laavua joka on mennessä tien vasemmalla puolella ja näkyy melkein tielle kallion päältä.
Aurinko paistoi ihanasti ja taivas oli lähes pilvetön. Vaatetuksessa huomioitiin mahdollinen kura/ kastuminen, tuuli puhalsi hieman viileästi. Laitettiin GoTex haalari joka hengittää ja alle ei tarvitse laittaa paljoa (merino alusasu riitti meillä). Mukaan napattiin varmuudeksi villahaalari matkaan. Kauluri ja lämmin pipo, kuraa sietävät kengät. Mukana muutoin kuten aina, EA-pakkaus, puukko, tulenteko välineet, ruokaa ja hätävära evästä. Katsottu että on akussa virtaa ja havainto mihin ollaan menossa. Etukäteen muistutus millaista maastoa olisi luvassa kartasta (oman puhelimen maastokartat sovellus ja karttaselain ja verkossa kartta tästä Rusunreitti ). Itselle jalkaan Alpina Trapper kengät jotka tukee hyvin jalkaa ja rullaa mahtavasti. Ollut vähän nilkat muuten koetuksella lähiaikoina. päälle vakio Sastan vaatteet jotka on kyllä olleet itselleni loisto valinta! Kovalla kulutuksella monenlaisessa käytössä kestäneet hyvin! Jos olisin yksin liikenteessä olisin kertonut jollekkin läheiselle minne olen suuntaamassa.
Päästiin Lantulatalolle ja siinä näkyikin heti kivasti lähtö luontopolulle talon taka kulmalta. Sovittiin että kiehtova leikkipaikka on sitten kierroksen jälkeen kohteena. Matka alkoi hyvin merkatulla reitillä jota oli todella helppo pienilläkin jaloilla kulkea. Alussa ohitettiin vanha luhistumaisillaan oleva lato joka olisi ollut kiinnostava Eräipana mielestä. Alun nousu oli melko loiva ja välillä ihmeteltiin aurinkoon heränneitä muurahaisia tai info kylttejä. Ennen isompaa mäkeä oli jotain mahtavaa nähtävissä ja kuultavissa, raivaussaha! Metsää siistittiin ja sitähän piti tuijotella tovi.
Kohta polku suuntasi ylemmäs ja mäen jälkeen eräipana oli vaatimassa rinkkaan, ilmeisesti juokseminen mäessä veti voimia. Vähän mehua pullosta ja matka jatkuu isin selässä. Polku oli nyt tasaista ja edelleen todella hyväsä kunnossa kävellä ja maasto vaihtui enemmän kangasmetsäksi. Eräipana lauleskeli iloisti rinkasta ”yksi pieni elefantti…” ja hyytyi lauluiltaan vasta sitten kun yllättäen tuli pikku lumikuuro. Lumisade olikin pieni ja paikallinen, nopeasti ohimenevä. Välillä saattoi haistaa ihan suopursun tuoksunkin! Polku päätyi Rusuntielle jossa oli myös selkeä kulkusuunta merkattuna vasemmalle tietä pitkin. Saavutimme laavua joka oli tien vasemmalla puolella mäen päällä, tähän saisi auton myös parkkiin. Nyt Eräipana halusi juoksemaan jälleen, joten antaa palaa! Edessä oli pikku kallio jonka varrella puucee ja puuvaja.
Laavu oli todella siisti ja kaiken kaikkiaan miellyttävä! aurinko paistoi jälleen ja se sai metsän näyttämään satumetsältä kun istui laavulla kalliolla. Laitettiin tulet ja Eräipanan toiveesta perinteistä makkaraa! Samalla laitetettiin kahvivedet tulille, perinteistä nokipannu kahvia. Nuo ekologiset Kupilkan tuotteet ovat palvelleet hyvin! Kurkkua ja omenaa oli makkaran kavereina ja jälkiruokana keksejä. Mikäs siinä istuskellessa, hilaista oli. juurikun tehtiin lähtöä saapui muita paikalle, mainio ajoitus nyt tämän pandemian vuoksi ja olipa heille valmiit tuletkin nyt. Käsihygienia muistutuksena puhdistuliinoja, niitä on yleensä aina repussa.
Matka jatkui laavun takaa polulle joka oli hieman kivikkoisempaa, sai katsoa mihin jalkansa asettaa. Varoitus kylttikin oli laavulta lähtiessa kivikosta. Polku päätyi taasen isommalle polulle ja hauska kylttikin oli asetettu, oletettavasti hiihtäjiä ajatellen 😀
(VARO ettet sitte kaaru tosa alakurvissa!)
Eräipana jaksoi taas ihan uudella energialla kiitää ja pomppia milloin minkäkin kannon nokassa. Täällä on turvallista juosta, ei liikennettä. Jäiset lätäköt kiehtoi ja niitä olipakko päästä aian sörkkimään ja kokeilla kestääkö painoa.
Todella mahtava kuusi tuli eteen, sitä ei voinut olla huomaamatta. Kyseessä oli varsinainen nähtävyys kyltteineen, Haapamäen pihkuusi. Ikää tällä kuusella oli 130v . Tässä näkyikin vielä rakenteiden merkkejä asutuksesta. Voi kun kuusi osaisikin puhua, kertoa kaiken sen mitä on nähnyt; ketä täälä on asunut, mitä on sodissa tapahtunut, millaista kulkijaa poluilla on kulkenut. Tässä ihasteltiin kuusta ja tutkailtiin ympäröivää sammal metsää joka loisti auringossa. Metsä eliöieen, kasveineen, eläimineen on äärimmäisen kiinostava, mitkä lajit viihtyvät täällä ja miksi. Onko juuri tämä asutus tuonut juuri tänne jotain uutta?
Jälleen kulku jatkui selkeällä polulla ja heijastimiakin oli sen varrelle laitettu. Näin pimeässäkin pysyisi reitillä. Kuusen luota matka oli takaisin Lantulatalolle lyhyemmän oloinen ja aika hurahti vauhdilla-.
Eräipanan tahti oi reippaampi kuin vanhempiensa, olikohan makkaraa buustattu jollakin? Vai oliko auringolla asiaan vaikutusta? Välillä oli hyvä tulla pitämään äitiä tai isiä kadestä ja katsoa että nekin jaksaa.
Lantulatalolla vielä viimeiset ”mehut irti” Eräipanasta ja leikkipuisto teki vaikutuksen. sattuipa paikalle yksi pienempikin lapsi vanhempineen, mutta isossa leikkipaikassa tilaa riitti pitämään nyt välimatkaa. Myös paikallinen rouva tuli jutulle lenkille lähtiessään, mukava saada vaihtaa kuulumisia! Paikallsten ihmisten kanssa on aina kiva jutella koska heiltä kuulee aina jotakin uutta. Meille uusi tieto oli että Lantulatalolla järjestetään joka viikko ruokailu tilaisuus ja nyt se on laitettu jäihin koronan vuoksi.
Kotiin lähtiessä aurinko vieläkin paistoi ja pellolla kökki yksi kauris ihmettelemässä. Kotiin päästyä toivottiin että tauti ei jatkaisi voimistumista. Toisin kuitenkin kävi ja paha pandemiahan tästä tuli. Mutta, joka tapauksessa hyvää ja turvallista kevään jatkoa kaikille ❤ Ja tuo toukka kuva on ihan vain Eräipanan toiveesta täällä 😀
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
ERÄIPANA 