Huh. Tätä reissua kun muistelee niin kylmät väreet. Ensinnäkin siksi että silloin köröteltiin vararenkaalla pitkä matka Lieksaan peukut pystyssä että päästään perille,ylimääräistä vararengasta kun ei ollut. Toisekseen vauhti oli Eräipanalla hurja itse museossa.
Hyvää oli se että päästiin Lieksaan ja Pielis rengas Oy:lle joka on aivan Pielisen ulkoilmamuseon vieressä ja sää oli kerrassaan mahtava!
Mutta,miltä tuntui Suomen toiseksi suurin ulkoilmamuseo vauhdikkaan Eräipana kanssa. Samalla myös historiaa tiivistettynä!
Museo on todella laaja kesäisin,talvella on auki päärakennuksessa perusnäyttely sekä vaihtuva näyttely. Kesäaukioloajat (15.5. – 15.9.): avoinna ma – su klo 10-18. Pääsymaksut 7 / 5,50 / 1,50 €. Myös maksullisia opastuksia on saatavilla. Hyvän opaste esitteen kanssa pääsee jyvälle kyllä näppärästi ja nyt on myös saatavilla Lieksa Myst mobiili peli alueelle,sitä pelataan museolta lainattavalla kännykällä. Kesä ulkoilmamuseo on todella näyttävä ja emme ihmetelleet kehuja siitä. Ulkoilmamuseossa on kolme erilaista pihapiiriä kolmelta eri vuosisadalta joten nähtävää riittää. koska meillä me vanhemmat olemme kiinnostuneita historiasta oli paikka oikea kultakaivos meille.
Asiaa toki hieman mutkistutti sisätiloissa ollessa Eräipana joka halusi juosta ja mennä jo ulos. Oli hieman haasteellista saada innostumaan asioista joihin ei saanut koskea. sisällä oli kuitenkin kiinnostavia asioita kuten sotilas varustus ja lelut joita oli samanlaisia kuin vaarin luonakin tai kotona koristeina. Suurimman osan ajasta olikin pakko pitää Eräipanaa sisällä kädestä kiinni, ettei hän päässyt testailemaan käden ulottuvilla olevia asioita. Sisätiloissa on myös paljon muinais historiallisia löydöksiä, keihäänkärjistä alkaen. Tämä jos jokin on kiehtovaa! Onneksi selvisimme kuitenkin kunnialla tästä ja itse Eräipanallekkin jäi hyvä maku suuhun. On mielestäni tärkeää koittaa opettaa lasta toimimaan eri ympäristöissä ja itselleni se on myös hyvää harjoitusta laskea kymmeneen. itse olen ollut kuulemani mukaan pienenä kiinnostunut museoissa olemisesta ja olisin mielelläni ottanut sieltä esineitä matkaan. Joten positiivinen uteliaisuus saattaa kantaa hedelmää kun vanhempana vain jaksaa olla maltillinen.
Kun päästiin ”vihdoin” ulos aurinko helotti kauniisti taivaalla, yli 70 rakennusta / rakennetta huusi puoleensa tutustumaan! Lämmin ja kirkas sää sai kaiken näyttämään entistäkin upeammalta! Itselläni tuli mieleen omat lapsuuden maisemat kylläkin. Kun on asunut maalla ja museo talossa ympäristöineen, on kiinnostavaa nähdä asioita myös näin ”auki kirjoitettuna”.
Kun lähtee kulkemaan kartan mukaan mennään lineaariseti ajassa eteenpäin. Oli mahtava kuinka näki miten Eräipana suhtautui asioihin ja ulkona oli tilaa juosta, mutta osasi olla kuten kuuluu. Tiettyihin asioihin ei koskettu. Eteenpäin sujahdellessa siinä sitten ihmeteltiin vanhaa koirankoppiakin ja savusaunaa. Eräipanalle moni asia oli entuudestaan tuttua, mutta uusi ympäristö sai ne näyttämäänn jännittävämmiltä. Rakennukset joihin päästiin sisään olivat jo tuoksultaan sellaisia että tiedettiin olevamme maalla ja tuntui kuin olisi matkannut oikeasti ajassa taaksepäin.
Lieksahan tunnetaan 1500- luvulta,Venäläisten verottamana Karjalaiskylänä ja alue jossa museo on, kuului aikoinaan ortodoksisen pappilan maille. Savolaisia kaskenpolttajia muutti puolestaan Pielisjärvelle 1600-luvulla. Sittemmin kreivi Pietari Brahe perusti Brahean kaupungin niin ikään 1600-luvun puolessavälissä. Brahea sijaitsi aivan museoaluetta vastapäätä olevaan saareen,Kirkkosaareen. Kun käytti mielikuvistustaan saattoi hyvin kuvitella itsensä 1800-luvulle karjatöihin tai keittiöön lapsilauman ympäröimäksi emännäksi. Arki..niin se on ollut hyvin raskasta ja silloin käsite ”oma aika” oli kyllä tuntematon. Arki oli pyykinpesua avannolla pyykkilaudalla,öisin leipomista, karjanhoitoa,synnyttämistä,peltotöitä. Mutta ei ollut muuta olemassakaan, tietoa mitä nykyaika on erilaisine paineineen. Itse arvostan nykyajan tuomia helpotuksia,elanto talveksi ei ole kiinni viljasadosta ja kasviksien kasvusta,miten saa saalista metsältä tai kalastaen. Minun ei tarvitse lähteä navettaan lämmittämään vettä pyykin pesua varten ja on sisälle juokseva vesi.
Kohde kohteelta siirryttiin hyvin epämääräiseen tahtiin eteenpäin. Välillä juostiin ja välillä jäätiin jumiin pidemmäksi aikaa. Ympäristönä pikkulapselle tuo on kiinnostava. Iso nurmikenttä antoi meille vanhemmille hyvän mahdollisuuden, Eräipana juoksi kenttää ympäri,teki kuperkeikkoja ja ties mitä millä sai energiaansa kulumaan. Siinä ei ainakaan rakenteet kärsineet ja me saimme samalla tutkia rakennuksia vuorotellen rauhassa.
Jakob stenius vanhempi ja nuorempi toimivat Pielisjärven kirkkoherroina tunnetaan sangen luonto aiheisilla liikanimillä; Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko. Kun tultiin 1800-luvulle tuli kirkonkylästä liikekeskus,tästä alkoi kehitys kohti Lieksan kaupunkia.
Paikalla olleet työntekijät olivat todella loistavia,heitä kulki vanhanaikaisissa asuissa pihalla ja kysymyksiin sai vastaukset helposti & ystävällisesti. Paljon kiinnosti myös nykyisen Lieksan synty,tuosta kirkonkylän liikekeskuksesta kaupungiksi. 1936 tuli kunnan keskustaan perustettiin kauppala ja 1973 Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät. Näin syntyi valloittava,värikkään historian omaavan Lieksan kaupunki!
Pihapiireissä huomattiin helposti säätyläisyys ja vanhat perinteet siitä miten rakennuksia oli sijoiteltu. Aikoinaan pihan muodostaminen neliön malliseksi oli osittain siitä syystä että petoeläimet pysyisivät helpommin poissa tai ne havaittiin helpommin. Historian maatalous kiertolais kouluineen, on sangen kiehtovaa ja herättää ajatuksia. Ei siitä loppujen lopuksi ole niin pitkää aikaa. Onko tällainen omavaraisuus monen mielessä? Olisi sangen kiintoisaa miten nykyajan ihmiset kokisivat, jos eläisivät vaikkapa vuoden 1800-luvuun omavaraisuudessa,lähtisikö romantisointi vai tuntuisiko hyvältä? Pihapiireissä oltiin jopa 1600-luvulla.
Ulkoilma kierroksen aikana saatiin tutustua laajasti Torpparin ja mäkitupalaisten asuntoihin pihapiireineen, Pielisjärveläiseen talonpoikaistaloon omine pihoineen, ortodoksisen karjalaisen asumukseen, myllytermään jonka myllyt olivat Eräipanasta menestys (etenkin veden ja tuulen käyttö kiinnosti ja sitä käytiin tarkkaan läpi miten ja miksi ja millaisin menetelmin saatiin jyvät myllystä jauhoiksi), savotarantaan erilaisine rakennelmineen (metsäsauna 1800-luvulta oli erittäin kiinnostava! Erilaiset metsätyö- ja uittovälineet kiinnostivat,miten tukeilla voidaan hyppiä!?), maatalousosasto oli toki kiinnostava Eräipanasta koska siellä oli jopa koneita ja lopuksi vielä palo-osasto palokalustoineen! Kattaus on niin laaja että tästä saisi vaikka kirjan helposti.
Kaiken kaikkiaan kun kiersimme aluetta oli meillä onnea sään suhteen. Ulkoilmamuseo on minun mielestä kuitenkin nopean lapsen kanssa helpompi kuin sisä museo, ulkona sai kuitenkin juosta. Eräipanalla onneksi kiinnostus riitti hyvin eri rakennuksiin kun selitti hyvin mikä niiden tarkoitus on. Lampaat olivat yksi pelastus, noin puolessa välissä kierrosta pidettiin huilaus tauko rauhassa siis lampaiden parissa. Aikaa olisi saanut menemään helposti koko päivän, jos olisi kiertänyt aivan rauhaksiin kaiken. Pielisen ulkoilmamuseolle Eräipana antoi kymmene pistettä ja samoin myös Pielis rengas Oy:lle jonka ansiosta matka jatkui jälleen ja jätskit & kahvit kaupanpäälle!
Nyt koitetaan saada aikaa teksteille jälleen 🙂 Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!
ERÄIPANA 