Housusuo ja suuri pettymys;hirvikärpäsillä ei ole sarvia

haniii

Ipana täällä hei!

Voi kuulkaahan, äiti sai älynväläyksen mummon kanssa. Mummo muisteli nyt juuri jotakin paikkaa, nimeä hän ei muistanut ja sijainnin ehkä kyllä jotenkin..tai sitten ei. Äiti kiinnostui tuosta mysteerisestä laavukohteesta joka oli aivan hänen teinivuosien ”rilluttelu” paikkojen lähellä. Mummo muisteli että olisi siellä kerran käynyt ystävän kanssa sattumalta marjastus reissuillaan, vai olisiko ollutkin työpaikan virkistyspäivä?

No, jokatapauksessa äiti ja mummo innostuivat lähdöstä ja selittivät minulle tohkeissaan että ”nyt mennään seikkailumetsään”. Jostain hirvikärpäsistä juttelivat myös. Hirvi, sehän on se iso elikko jolla on sarvet, ilmeiseti hirvikärpänen on sille vahvasti sukua, oletusarvoisesti isohko kärpänen sarvilla.

5
Herukkaperhonen lepäilee auringossa

 

Äiti laittoi reppuun mukaan aikas kivat eväät; ihanaa rieskaa juusto & kinkku täytteillä, karjanpiirakoita, mehua, omenaa, jugurttijuomakin, ”rypäliinejä” ja jäätelöstäkin oli puhetta! Mummo keitti kaffetta termariin ja äiti nappasi mukaan maitojauheen ja sokerin.

19

Mukaan äiti ottaa aina sen EA-paketin,pikkuinen ja kompakti pussukka joka mahtuu aina mukaan. Tuolla laavulla kuulemma on sellainen jännä asia että sinne ei saisi tehdä milloinkaan avotulta, sepä selviää pian kun päästään paikalle. Kaippa siellä olisi joku kyltti mitä nuo lukutaitoiset voivat tavailla.

 

Paikan nimeä nuo kaksi aikuista eivät siis tienneet ja sijaintitiedotkin oli vähän niin ja näin. Tampereelta Teiskoon ja Kämmenniemeen kuitenkin matka kävisi. Ilma oli ihana ja itsekkin sain olla ilman takkia ja mukavissa eräilyhousuissa, mukaan äiti otti kuitekin säänkestävän takin jos vaikka alkaisi tihkuttamaan. Äidistä on aina hienoa jos pääsee johon ihan uuteen paikkaan ja mitä korvempi, sen parempi. Usein olenkin ollut rinkassa kun äiti suunnistaa metsissä, välillä ihmettelen kyllä että miten sen mielenkiinto jaksaa aina olla pihalla. Ja jos ollaan vain lähellä kotonakin koiria lenkittämässä, niin kaikkia maassa kipittäviä ötököitä sitten tutkitaan yhdessä.

24
Täpläperhosten sukua

Matka kului sangen kivasti, mummo puhua pälpätti koko matkan Kämmenniemeen. Sitten aloitettiin ”ehkä” oikean reitin etsintää. Ajettiin Paavolantietä pitkin ja saavttiin peltojen keskelle, heti jätepisteen jälkeen. siinä oli oikealla lato ja tienhaara, sinne kurvattiin mummon ohjeiden mukaan, Verttuuntie. Kovasti oli taloja pullahdellut alueelle, matka jatkui. Kohta tien vasemmalla puolella oli tie jossa oli avoin puomi ja kyltti, sekä pieni levennys. Tähän me sitten jäätiin.

22

1

Oli oikeastaan jännittävää mitä tien varrella olisi. Äiti vapautti minut turvavöistä istuimestani ja sitten jalat alle! Äiti tosin huusi perään että ”muistatko mitä on puhuttu miten kuljetaan”! Tällä se äiti ilmeisesti tarkoitti että kun ollaan vaikka metsäautotiellä niin siinä voi olla kyitä köllöttelemässä . Maasto kuulemma näytti sellaiseen sopivalta. Teinkin sitten iiisoja dinosaurus askelia ja tömistelin, sekä varmuudeksi murisin. Mummo ja äiti on tosi hitaita, ainakin äiti jos sillä on kamera mukana, kaikki eläinten kakasta puolukoihin pitää kuvata. Yksi läheinen kerran uhkasikin äitiä että ei lähde sen kanssa retkelle jos se ottaa kameran mukaan. Se tyyppi kun on äitin tärkeä selviytymis asioiden opettaja, puolustuvoimat kun on sitä koulinut asiaan enempikin. Eli konstit on monet oppia asioita. Äidistä tekemällä oppii parhaiten ja kukaan ei ole seppä syntyessään ja mitäs niitä sananlaskuja olikaan..

”Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan.— Tom Lundberg

 

18

Köpöteltiin tietä ja ihmeteltiin metsäsittiäisiä kakassa, niitä puolukoita ja äiti kertoi meille kasveista mitä alueella näkyi. Näin äiti ylläpitää lajivarastoa päässään ja jos se ei jotain muista niin sitten se selvittää asian.

Jossain rysähti! olisiko se nyt HIRVIKÄRPÄNEN joka olisi istunut oksalle!? Oltiin hipi hiljaa…ja muutaman rasahdus. Sitten ei enään mitään. Luultavasti hirvi oli liikkeellä. Matka oli todella helppoa metsätietä ja olipa vadelmiakin sopivasti siinä syötäväksi. Välillä oli pakko ottaa hörppyä, oli hellettä ja toki tämä juokseminen tien toiselta puolen toiselle ja kyykistely rasitti 😉 Mummolla riitti juttua ja ihme kyllä jos oletettava hirvi ei olisi karkuun lähtenyt sitä höpötyksen määrää.

Kohta, noin 750 m päässä olikin jo jotain. Kyltti WC joka nojasi puuhun. Toden totta, metsässä oli PuuCee. Minusta se muistutti kyllä selkeästi Muumien Haisulin kotia. Jatkettiin hieman eteenpäin ja ihan tieltä nähtävissä oli vasemmalla laavu sekä roskis. Laavu oli todella pienen suolammen edessä ja laavussa luki Housusuo. Laavun edessä oli kyllä tulipaikka ja selvästi sitä olikin käytetty ja laavun seinässä oli puolestaan kielto avotulen teosta. Kielto oli ennemminkin ote pelastuslaista sekä maanomistajalta vaadittava lupa. Alue näytti kyllä siltä että tulen saisi helposti leviämään, puita oli ihan laavun vieressä paljon.

14

11

12

Laavu oli hieman katosta laho ja vähän resuinen, mutta äidistä se oli ihan jees. Roskis oli hyvä lisä, ja kiinnostavaa oli kuka tätä hoitaa ja kenen tämä on? sitä äiti koittaa vähän selvitellä. Muutama käyttämäön grillaus alustakin oli paikalla.

10

Alettiin syömään, sehän on aina se paras asia. Kohta mummo ihmetteli ”mikä tässä kädellä kutittaa”? kääks! pikkuinen punkki se siinä kipitti, ei muuta kun äkkiä pois iholta. Eväiden syöminen rauhassa on aina tosi kivaa! Etenkin kun mummo on mukana, sillä on AINA jotain ekstra herkkua mukana, niin kuin nytkin sala jemmassa oli keksiä. Äitistä näkyi vai peppu kun se mönki kuvaamassa jotain hämähäkkiä puskassa. Kohta se pyysikin katsomaan tuota isoa körilästä.

16
Mahdollinen Susikki, poikaset vaikeuttavat tarkempaa määrittelyä rutkasti tunnistamista :/

17

Samalla kohtasin pettymyksen. Äidillä oli niskassa HIRVIKÄRPÄNEN. Ei ollut todellista, sehän oli ihan sarveton! Ei edes pikku nysiä missään ja ruma kun mikä! Äiti sen nitisti manaillen että nytkö nämä jo tuli. Piku suolätäkön kasvit kiinnosti äitiä ja se jatkoi niiden tonkimista, minä vetäsin loput karjanpiirakat ja mehut mummon kanssa ja sitten äitikin tuli syömään. Mikäs siinä istuskellessa, keskellä metsää ja kuitenkin lähellä asutusta. Ihan hyvää vaihtelua ja mukava paikka pysähtyä eväille jos vaikka on marjoja metsästämässä tai sieniä. Juuri sopiva ulkoilutus lenkki mummollekkin ja helppoa kulkua ilman isompia mäkiä. Tänne voisi poiketa toistenkin eväille ja jatkaa eteenpäin tai metsän halki rantaan.

8

Autolle jaksoin juosta taas noopeasti, kunnes alkoi hieman jännittämään. Tulisiko se hirvi sieltä metsästä? Hirvi kun on aika iso elikko kuitenkin, koin että nyt varmaan voisi vähän pitää mummoa kädestä. Autolla muistui mieleen se jäätelökin ja suunnistettiin Kämmenniemeen jätski ostoille! Tästä vielä toiseen hämmentävään kokemukseen. Mentiin paikkaan jossa on Jämptlanninpystykorva, hirvikoira. Siläkään ei nimittäin ollut sarvia, huijausta sanon minä! Koiralla oli pitkä kuono ja häntäkin, meidän koirilla kun sellaisia ei ole. Ainakin kova pusuttelija tämä ei sarvekas hirvikoira oli ja kovasti sen olsin kyllä mukaan ottanut. Äiti haaveilee omasta metsästyskoirasta mutta kuulemma nyt ei olisi aikaa kunnon kasvatukseen, mutta ”ehkä jonain päivänä”, äiti myhäili 😀

Jatketaampa näitä loman juttuja jälleen! Mukavaa viikkoa kaikille ❤

muruuu

Mainokset

Yksinäisen saaren kalastajat, yö kuikkien kutsuissa.

67950521_10157238276743267_6878893872668213248_n

68746309_10157238266628267_2763322533078892544_n

Nyt on ollutkin pitkä tauko kirjoittelussa, liekö osasyynä menneen kesäloman hulinat ja koulutöiden viimeistelyt. Erä- ja luonto-oppaan opinnot lähenee loppuaan, nopsaan aika mennyt. Näin itsekriittisellä luonteella asettaa vaatimuksia erä- ja luonto-oppaalle paljon. Opiskelu jatkuu varmasti tällä saralla aina 🙂 Ei muuta kun olla avarakatseinen, tunkea sormet multaan, kurssituksia, kuunnella lintuja, perata kaloja, kokeilla omia rajoja, teroitella puukkoja, ja kaikkea muuta!

Kalat ja kalastus. Niissä eräipanan kesä kului mukavasti, syksyllä vain aika tulee vastaan kun vanhemmat ovat töissä :/ Mutta sitten ollaan viikonloppu kalastajia.

Ipana on nauttinut huomattavasti enemmän kuluneena kesänä vesillä olosta ja itse kalastuksesta, kärsivällisyys on kasvanut ja jutun juoni käynyt selväksi. katiska oli aluksi pelottava, paljon liikkuvia isojakin kaloja samaan paattiin. Mutta nyt siihenkin on totuttu.

Lomalla yksi mukavimmista yön yli kestäneistä retkistä oli kalastuspainotteinen reissu pikku saareen Ruovedelle. 

Suomi kun on järvien maa ja meillä käynyt onni että venepaikka on saatu myös melkein naapuri kunnasta. Siellä kaksi vanhaa paattia odotti ja toista piti samalla reissulla suunnitellusti korjailla. Varustautuminen kalareissuun on hieman erilaista kuin lähteä metsään nukkumaan telttoineen rinkkoineen. Nyt meillä oli vielä koiratkin mukana. Osittain helpompaa veneily retki olisi, koska kävelyä ei juuri ole tavaroiden kanssa.

 

69126432_10157238254403267_2590133345576812544_n

Edeltävänä iltana pakkailtiin porukalla ja koiratkin osallistui hienosti, etenkin kun kyse oli heidän nappuloiden pussituksesta. Ipana auttoi asiassa avuliaasti ja jemmaili taskuihin muutamia papanoita, hauskaa oli kun koirat niitä sieltä kuonollaan sitten etsivät. Hyvä saada tuo kolmikko puuhaamaan keskenään jotain 😀 Mitä tarvittiin mukaan; no ainakin uisteluvavat, pari plaanaria, virveli ja mato-onki, nämä sai riittää nyt. Säitä oli lupailtu jopa helteisiksi, liekö kala siis syönnillä, mutta koitetaan 😉 Kuha ollaan ulkona!

67837410_10157238264793267_3771506779431632896_n

Nyt matkaan ei tarvita lapsenkantorinkkaa, vaan yksi 70L rinkka lähtee matkalle. Ipana toki saa oman reppunsa johon mahtuu loistavasti unilelu. Koska nyt oli metsäpalovaroitus aika niin kaasukeitin oli jälleen pop! Pikkuinen vehje mahtuu joka reppuun eikä paina juuri mitään. Ollaan todettu että meillä näin pikku porukalla sillä pärjätään hyvin ja on nopea. Trangia on hyvä, mutta vie oman tilansa, avotuli on puolestaan kiehtovin ja tunnelmallisin mutta välillä luvaton, Ruotsin armeijan pakki on yksin liikuessa myös kiva. Ruuat eivät juuri tilaa vieneet koska kuivattua suurin osa ( perunamuusi+ruskeakastike ja jauheliha, nuudeleita, 2prk tonnikalaa, lettujauhe, hilloa, puuroa, raakoja kanamunia, rasvaa, keksejä, maitojauhe, pikakahvi, sokeria, pari omenaa, luumusosetta, valmispastapussi, tiivistemehua). Vettä oli 5l mukana sekä vedenpuhdistin.

67885707_10157240130998267_8922735591833993216_n

 

69064869_10157240119688267_8530777907193184256_n

Tuulta ja vettä hylkivää vaatetta varmuudesi helle vaatteiden oheen, pyyhe, saippua kattilalle+hankaussieni, EA pakkaus, ipanan ja koirien pelastusliivit ja aikuisten kelluntaliiviit (elikkäs, pelatusliivit pitää esim tajuttoman pään pinnalla, kääntäen ihmisen oikenpäin,kelluntaliivit eivät näin toimi). Ipanastahan oli koirien kera sähläämisen ohessa loistavaa leikkiä nyt sohvalla merirosvoa näiden liivien kanssa,hyvä niin… Aurinko rasvaa, paistinpannu & pikku kattila, hyttysmyrkkyä, aurinkolasiat, kiikarit, kartta & kompassi, puukkoja pari samoin otsalamppuja. Paracordia mukaan, makuupussit, aluset ja teltta. siinä se taisikin olla! Sekä yksi haikala, muovinen hieman kärsinyt sellainen, mutta tällähetkellä hyvin rakas.

 

68550120_10157240123063267_1801578346463625216_n

Ruovedelle ajelu oli leppoisaa, toki nyt yhdet jätskit nappastiin Ruoveden kesäisestä ja mökkiläisten täyttämästä keskustasta. Koirilla pörisi hyvin takapenkillä nukkuen ja tauko heilläkin Ruovedellä. Silloin koirat siirtyivät toviksi eteen istuskelemaan. Välillä sellainen kiva pierun löyhkä tosin täytti auton, liikaa ruohon syöntiä.

 

Rannassa olikin ipanalla meno päällä! Vesi kutsui, onneksi oli paljaat varpaat ja hiekkaa kunnolla! Oli aikaa ja se on parasta, saatiin tutkia rannan järvisimpukoita ja tehdä järvirukosta ”rytistä” laivoja. Tiedossa oli jo saari mihin hissukseen ajellaan ja mihin on lyhyt matka venepaikaltamme, kala ollut yleensä näillä vesin hyvin syövä. Näsijärvi ylettyy siis Ruovedelle asti ja välillä täällä on myös tullut melottuakkin.

68756258_10157238265068267_9186792229891473408_n

68552262_10157238264143267_1955391909996265472_n

Toinen veneistä pakattuna ja liivit päällä, ei muuta kun keula ulapalle! Ipanasta näki ilon kun päästiin vesille, tyyntä ja aurinkoista, aivan sääennusteen mukaista. Pikku saarelle ajelisi jopa sähköperämoottorilla nopeasti, vartti vain. Bensa moottorilla sitten hieman nopsempaan ja se vasta ipaanasta jännää onkin, vauhdikas kun on! Sääennusteet on hyvä kurkata tuulennopeuksineen/ puuskineen, etenkin kun soutuvene kyseessä jolla lähdetään liikkeelle, pikku sähköperämoottorilla. Airot on mukana veneessä jokatapauksessa jos sattuisi jotain oikosulkuja, sekä äyskäri.

 

68442660_10157238254668267_7737889273193431040_n

Ensimmäisenä laitettiin asumus kasaan, teltan sai helposti itse yksin pystyyn, näin toinen sai pitää ipanaa  vilkkaine liikkeineen silmällä ❤ Ipanan lempi elementti kun on vesi, niin uimaan piti päästä heti! Vedessä oli jälleen järvisimpukoita, pohjanlumpeita, ulpukoita ja kappas, joutsenia kauempana.

Teltta saatiin rannan tuntumaan hienolle paikalle ja nyt lintujen pesintä aikaa ei häiritä. Jokamiehen oikeuksista vesistöillä on tässä hyvä linkki: https://www.melontajasoutuliitto.fi/lajit/retkimelonta2/jokamiehenoikeudet/

Iltapäivää elettiin, oli uitu ja katseltu lintuja kiikareilla juostu ja tutkittu saarta. Koirat olivat silmänalla kokojan, vanhempi 10v Mörkö nyt protestoi ulkona oloa ja istui veneessä odottaen joko lähdettäisiin kotiin. Peto luttasi vedessä ipanan ja miehen kanssa keppiä noutaen, näppärä ranskanbulldogi kun on.

Tehtiin pika nuudelit joiden kanssa tonnikala oli sopiva ja nopea lisä. Ipana on suuri nuudeli fani ja välillä sitten saakin niitä ruokana, tosin lisänä vähintään jotain kasvista päälle (tiukkis äiti).

68925498_10157238264253267_8682236540157427712_n
Ja sotkuinen pakki

Sitten takaisin veneeseen ja napattiin virveli mukaan sekä mato-onki (aamulla kaiveltiin vielä kotona matopaikalta matoset mukaan). Ipanalla oli keskittyminen huipussaan kun soudettiin saari ympäri, nappaako? Liki 32c lämpöä ja syönti oli melkein nolla. Ainoa oli särjen sintti mato-ongella, mutta ainakin ipanalle siitä syntyi onnistumisen olo! Kala, niin se ruoka tulee järvistä. Itse pidän tärkeänä opettaa lapsille mistä ruoka tulee ja millaisen ketjun ruuat kulkevat pelloilta ja navetoista kauppoihin ja siitä meidän pöytiin. Kerran kuulin vanhemman naisen toteavan kalasta ”en olekkaan koskaan ajatellut sen olleen elävä,kun sen kauppahallista haen”. Siinä oli jälleen itselleni syytä pohtia,miksi haluan olla mukana lasten ja nuorten luontokasvatuksessa monipuolisella tavalla.

67954245_10157238263173267_5590460596479852544_n

Kalastelua jatkettiin vielä saaren kalliolta käsin. Kunnolla aurinkorasvalla varusteltuna ja hattu päässä. Veden juominen on nyt tärkeää ja ipanaa sai välillä lähes pakko juottaa, vaikka olikin mummolta saatu lemppari Cars termos pilli muki. Aurinkolaseja ilman ei pystyisi olemaan ulkosalla, ainakaan itse ja ipanan todella herkät silmät oli huomioitava hyvin.

68486006_10157238262998267_8860047520491896832_n

kun ipanan kala hommat menetti kiinnostuksen tehtiin iltapuhteina käpylemä farmi. Tässä nyt tosin kävi niin että haikala teki farmille hyökkäyksen tuhoten 85% väkerretystä karjasta. Ilta alkoi saapua ja ajan kulua voi vain ihmetellä. Järvi oli tyyni, muutama lintu jaksoi vielä lauleskella ja heinäsorsa kaarteli yksin kaislikosta esiin. Hipi hiljaa kalliolla katseltiin olisiko poikasia perässä, mutta ketään ei näkynyt. Olisi aika mennä unille. Ipana sai vielä speciaali iltapalana lättyjä ja hammaspesun, sitten jälleen tuttun ja rakkaaseen makuupussiin unilelun kera. Ei aikaakaan kun tuhina vain kuului. Nyt oli niin kuuma että ipanan pussi avattiin molemmin puolin, alusena Expeditin ilmatäytteinen kesä alunen. Me aikuiset ja koirat nautittiin vielä auringonlaskun maisemista ja juotiin kahvia. Tai koirat saivat siis omia herkkujaan ilman kaffetta 😀

68733658_10157238276153267_4131912942826291200_n

oli hiljainen, ellei koirien pieruja lasketa ja kuikan huuteluja. Koirat Nukkuivat kiltisti jalkopäässä ja Mörkö kyllä välillä herätti kuorsauksella minut. Yönsä ipana nukkui jälleen katkoitta ja naureskeli unissan jollekkin, varmaan hurjalle haikallalleen. Teltan vetoketjuissa meillä on kulkuset kaiken varmuuden vuoksi, jos ipana heräsisi meidän huomaamatta ja pyrkisi ulos teltasta.

67923586_10157240132518267_7246956231879819264_n

Aamu puolestaan aloitettiin ainakin teltan tuuletuksella koirien pieruista…yök. Makuupussit tuulettumaan ulos ja aamupalalle! Puuroa ja omenoita sekä kahvia, niin ja olihan saaressa mustikoitakin! Oikein hyvä aamupala jolla jaksaa lähteä uistelemaan, kaasukeittimellä tämäkin aamun gurmee tuli nopeasti. Vavat kiinni veneeseen, mukaan vettä ja keksejä varmuudeksi. Ajat, mitä kuitenkin vielä melko pienen kanssa voi meillä olla uistelemassa on melko lyhyitä, noin tunti ja keskittyminen/ mielenkiinto lopahtaa. Sää oli ihana, hieman liikaa ehkä omaan makuun, aurinko porotti taivaalta ja auringolta suojautuminen oli tärkeää. Kalan saalis jäi ikävästi tasan nollaksi, kokeiltiin saaren rannasta vielä sitten muilla vehkeillä. Pari pikku ahventa nappasi kiinni ja se oli ihan riittävästi ipanalle.

 

68252411_10157238272593267_8984764316976676864_n

Itse näillä kalareissuilla nauttii lähinnä luonnon rauhasta ja ipanan ilosta. Nyt meillä sattui hyvä onni lintujen bongailun suhteen. Isokoskelo emo poikasineen lipui saareen lähemmältä vastarannalta kaislikosta. Seurattiin tarkkaan koirat kytkettyinä mitä pesue tekee. Emo opetti kalastusta pienilleen ja pian nousivatkin rantakallliolle ja sukivat toisiaan ennen pikku torkkuja. Emo oli silmä kovana vieressä kun poikaset olivat unillaan. Voisiko suloisempaa olla ❤ Ipanallekkin oli mukava selittää samalla mitä tapahtuu ja mitä linnut olivat ja miten ne elävät, ipana oli ihan hiljaa ja ihmetteli. Pian oli myös hänenkin päiväuni aika.

Samalla kun ipana oli päiväunillaan teltassa sai itse virvelöidä rannassa ja juoksuttaa Petoa kepin perässä. Mörkö jatkoi passiivista möllötystä teltan vueressä röhnöttäen, omalla peitollaan.

Ruuaksi päikkäreiden jälkeen oli paistettuja munia, perunamuusia jossa seassa jauhelihaa. Itsekuivattu jauheliha pehmeni hyvin muusin sekaan, muusi joka oli kaupan valmista on ihan ok. näin lyhyillä reissuilla. Maku nyt ei ole kyllä sama kuin oikeassa muusissa, mutta pikku höysteillä sekin on hyvää. Ipana rakastaa kanamunia todella paljon, joka muodossaan ja siksi ne ovat meillä toimiva retkiruoan osa.

68488270_10157240122008267_6471202060669812736_n

Sitten, uusi yristys kalan kanssa. Plaanarit vesille ja eteenpäin! Pieni tuulenvire oli tullut ja se tuntui ihanalta. Itse sai löhötä keulassa ipanan kanssa ja koirat jälleen veneessä rennosti ja tottuneina pötköttivät. Koirilla on aina mukana näppärä gordura juomakuppi. Meillä oli ilmeisen huono onni tällä reissulla isojen kalojen suhteen, toiveita kuhasta kun oli. Yleensä edes pari kuhaa tulee mukaan kun lähtee näille alueille kastelemaan. Pistetään helteen piikkiin 🙂 Ainakin ipana nautti lasit silmillään ja ihailtiin joutsen pariskuntaa jonka perässä uiskenteli poikasia kuusi kappaletta! Muitakin kalastajia oli liikkeellä ja heiluttelivat iloisesti, pari soutajaakin huuteli onko kalaa noussut ja säitä päiviteltiin.

Tällaiset kesäpäivät ovat kiireettömästi ihania, pitää vain itse osata rauhoittua, olla ottamatta stressiä aikatauluista ja olla joustava, unohtaa mitä pitäisi tehdä. Ipanan ollessa mukana mennään hänen ehdoillaan, kaikkien pissataukojen ja ruokien suhteen.

69055787_10157240132428267_268423047839481856_n

Rannalla vielä ongittiin lopuilla madoilla ja jälleen pari kitukasvuista särkeä 😀 Iltapäivällä otettiin ”välipala” valmispastaa ja ipanalle vielä luumusosetta..ulkona tulee nälkä 😀 Sitten jaksoi purkaa teltan, ja siistiä paikka parempaan kuntoon kuin tullessa. Tässä saaressa ilmeisimmin ollut joku muukin ja jättänyt mm. kertakäyttögrillin jämät paikalle. Lähtiessä kohti venepaikkaa ipana totesi ammatillisesti ”ei tullut kuhaa, haukikin oli piilossa” !

Mörkö koira oli onnesta soikeana kun pääsi pois ulkoilma elämästä, autoon ja nukkumaan viltille. Petoa puolestaan sai vetää perässään että saisi autoon mukaan. Kahden täysin luonteiltaan vastakohtaisen koiran omistaminen on melkosen jännää! Ihania kullanmuruja kumpikin ja ipanalle todella tärkeitä.

Seuraavaksi metsä tunnelmiin sitten! Mukavaa lähenevää syksyä kaikille ❤

67816778_10157238253988267_1702349384856895488_n

 

 

 

 

Yökylässä Pukalassa

29

44

Yksi kesäloman telttalu öistä meni Oriveden pusikoissa, tarkemmin ottaen Pukalassa. Ihana, melkeipä kuuma ilma oli jo ehtinyt virrata Suomen kamaralle ja ajateltiin napata yö kohde jostain kohtuu läheltä. Paikka jossa ipana ei olisi ollut vielä telttailemassa näin lähikulmilla. Lähi kulmat on meille alle 100km yhteen suuntaan. Pukalaan Tampereelta on matkaa kohde parkkipaikasta riippuen noin 55km. Me valitsimme Ronimaan laavun kohteeksi jolloin ajokilometrejä olisi 51.

Kohde on itselleni hyvinkin tuttu ja etenkin talvisin olen siellä viihtynyt useita öitä, talviretkeily kiehtoo noin muutenkin. Nyt ipanalle ensikosketus kohtuullisen helposta paikasta. Jos suuntaa Roninmalle on polku osittain haasteellista kulkea, jos lapsi on rinkassa, nousua, juurakkoja ja kalliota on melko paljon tältä parkki kohteelta mihin jätimme auton.

30

Ipanalle kerrottiin aamulla että nyt lähdetään telttailemaan. Vastaus oli että makkaraa, melko hyvä vastaus. Vielä ei ollut nimittäin metsäpalovaroitus voimassa, silti tulee olla todella huolellinen tulen kanssa koska kuumaa ja kuivaa oli. Metsäpalovaroituksen aikaan joillakin kohteilla on luvallista tehdä avo tuli JOS siellä on hormi. Tämä kannattaa varmistaa soittamalla ko. kohteen huollosta vastaavalle taholle, kuten metsähallitukselle. Numerot löytvät yleensä kohteen internet sivuilta jos on julkinen paikka kyseessä. Muuten pitää jättää tulihommat ehdottomasti väliin. 

Mikäs siinä sitten, kimpsut ja kampsut kasaan! Pieni kaasukeitin mukaan kuitenkin varmuudeksi ja jos halusi nopeasti vaikka kahvit. Erityis kiitos vedenpuhdistimelle tällä säällä! Ei tarvitse raahata hurjaa vesimääriä mukana  kokoaikaa, tai keitellä vettä. Mukana kuitenkin oli 4l vettä joka jaettu eri kanto välineisiin. Autossakin syytä olla vettä mukana varmuudeksi.

21

Ipana innolla pakkasi omaa osuuttaan eli uninalle mukaan ja varmistus että olisi herkkuja matkassa. Välillä toki piti käydä tönkimässä lapsenkantorinkkaa ja se hieman hidasti lähtöä..onneksi on loma.

Suunta kohti Orivettä! (google maps/ Roninmaan laavu, Orivesi) Etelästä saavuttuna E63 tie. Lähestyttäessä Orivettä rampille ja tielle66 (mäntäntie), sitä pikku matka eteenpäin ja hyvä mahdollisuus vielä kauppaankin, löytyy K-markettia ja Shell:iä. Pian jurikin K-marketin jälkeeen käännytään vasempaan tielle 3381, Enokunnantie. Kauniita maalaismaisemia sai ihailla rauhassa, vehreitä peltoja ja järviä, ipakin iloisena rouskutteli jäätelöä ja tuumi miten nappaa tiikerin metsästä koska on niin hurja. Hurja vauhtivaihe onkin ollut jo pidempään päällä! Tietä ajellaan melko pitkään kunnes tulee tie Juurakko vasemmalle. Juurakon tietä ajetaan taas pidempi pätkä ja se haarautuu Metsisianpolun kanssa josta myös pääsee yhdelle P-paikalle, mutta jatketaan Juurakko tietä. Siten saavutetaan tienviitta Roninmaa ja suunta vasemmalle. Myös opaste kyltit Pukalasta on havaittu.

15

16

Me jätimme auton tien reunaan siten että siitä mahtuu muut kulkemaan, tien haarautuessa vasemmalle ja edessä ylämäki. Jos tietä Roninmaa jatkaisi tulisi puomi eteen, Juurakontie puolestaan päättyy ja siellä mökkiläisten paikkoja.

2

17

Pukalassa on myös helpompia kohteita ja eri pysäköinti paikkoja kuten mainitsin, mutta tästä on omasta mielestä kiva kävely metsän halki rantaa myöden laavulle. Koska ipana on vauhdikas saa hän ehdottomasti kulkeaa itse niin pitkään kuin jaksaa. Hyttys tilanne hieman huoletti joten oli jalassa pitkät housut & takki ja hyttyskarkoitetta oli laitettu. Alueella on myös kyykäärmeeitä nähty ja se myöhemmin itsekkin huomattiin, sopii siis tömistellä maata.

11

Polku lähtee tieltä puomin ja ylämäen jälkeen vasemmalle kohti Pukalajärveä, opaste kyltistä oli tosin vain pelkkä varsi jäljellä ja sinisiä merkkejä oli vaikea erottaa. Polkua ei välttämättä huomaisi jos ei tietäisi kohtaa ja tuota paalua jossa opaste on ollut. Mutta alamäkeen mars!

parempi tolppa

Puita oli kaatunut runsaasti polulle ja niitä oli aijemmin tielläkin, tästä olikin Pukalan sivuilla mainintaa. Ipana jaksoi juosta ja ihmetellä muurahaisia joita oli hyvin paljon ja hyvähän niitä on ihmetellä & hörpätä vettä samalla. Kun maasto alkoi olla puiden runkojen yli hyppimistä halusi ipana kyytin, huh hellettä sai äiti tuumia! Kuljettiin hyvin rauhallista tahtia, jo pelkästään siksi että tuolla oli mustikoita paljon! Ei niitä voinut olla syömättä ja ipana oli todella innoissaan tästä,  tuoreita mustikoita ei mikään voita ja hyvää välipalaa tietenkin. Maisemat olivat kauniita, korkealta kalliolta näkymät järvelle (toki sinne kalliolle piti kiivetä polkua pitkin ja olla tarkkana askeliensa kanssa).

 

Jos epäröi polkujen kanssa niin ainakin itsellä alueella toimii puhelimen maastokartat tai b-bark sovellus tässä kohdin. Osassa ”syvemmällä pukalan metsää” maastokartat sovellus on hidas tai ei välttämättä toimi, sama googlemapsin kanssa. b-bark puolestaan oli yhteydessä paremmin. Näitä on testattu usein kun on haahuillut keskeään alueella kartan kanssa ja kokeillen mikä toimii, mikä ei. Oma kello pack on track: illa toimii kyllä. Kun kulkee rantaa myöden ei voi pahasti eksyä ja mökkiläisiä löytyy vastarannoilta 😉

Päästiin laavulle, ainakin äidin naama punaisena ja ipanan sinisenä mustikoista. Nyt lapsi pian vapauteen ja ruokaa! Ipana luttasi rannassa tuumaili pohjanlumpeiden olevan samoja kuin kotona kukkaruukussa, hieman on siis opetettavaa edessä 🙂 Ihmeellistä oli ettei paikalla ollut ketään, sää kuin morsian! Toisaalta ehkä tuo jo hellelukema patikointi ei kaikkia innosta, enkä ihmettele. Mutta kun pääsi paikanpäälle oli iloinen, hikisen iloinen! Ja näillä helteillä tulee vain ottaa rauhallisesti kävely ja juoda kunnolla, ei siitä muuten oikein nauti, minä ainakaan.

36

Roninmaan laavu oli hyvin siisti ja puita puuliiterissä hyvin, PuuCee oli kohtuullisen siisti myös. Tulille pääsi ipanan toiveesta makkarat ja äitille & isille kylkeen grillijuustoa.

Samalla istuskellessa, makkaraa nakerettessa katseli teltalle paikkaa, ei tullut mieleen talvella kun oli lunta nivusiin että siellä alla on kunnon juurakot ja kivet. Käytiin ruokailun jälkeen pikku saaressa johon mennän siltaa pitkin ”pukalan portti” katsomassa paikkaa. Pikku saaresta löytyikin sopiva kohta ja siellä on myös yksi tulipaikka sekä hirsiset pöydät & penkit.

9

Ipanaa kiinnosti kovin kivien viskominen järveen ja siinä hänellä kuluikin aika todella hyvin. Laitettiin teltta pystyyn ja käytiin tutkimassa ympäristöä, tuollaisen pikku tyypin kanssa on kyllä aika säpinää ja luonnossa virikkeitä riittä. Kepit toimi miekkoina ja pikku kolot maassa kiinnostaa. Tällä tutkimusretkellä tuli vain yksi ihminen vastaan ja järvellä puolestaan uiskenteli yksinäinen kuikka. Lokkeja kyllä piisasi ja pitivät myös yöllä hereillä aikuisia ”kivasti”.  Iltapalana  oli perus puurot ja ipana veisteli kallioon omalla puukollaan, eli puukon tupella merkkejä elämästä. Puut nuotiopaikalle otettiin laavun puuvajasta ja ei muuta kun magseumrauta esiin 🙂

35

Iltapuuron jälkeen ipanala riitti vielä virtaa joten eipä siinä muuta kun leikkimistä vielä tovi ennen kun alkoi uni painaa silmää. Hammas pesut ja pisut, oma makuupussi kutsui väsynyttä pikku miestä. Nukahtaminen tuttuun ja turvalliseen pussiin jonka alla jälleen ilmatäytteinen Thremarest patja ja nalle kainaloon. Nyt oli ohut pitkähihainen yöpuku ja pussi auki. Lämmin sää tekee tehtävänsä, mutta kolmen maissa yöllä on jo viileää, silloin laitan yleensä pussin kiinni. Itselläni on jokin sisäinen kello tai ajan myötä tullut lämpömittari ”nyt viilenee” ja herään aina kolmelta yöllä ilman herätyksiä. Vaikka pussin laittaisikin kiinni nukkumaan mennessä, tuskin lapsi paistuisi 🙂

34

Äiti ja isi saivat maisemien ihailuun aikaa teltan ulkopuolella ja kahvia, mahtava kuutamo oli kaiken lisäksi. Ainoa mikä ihan kunnolla häiritsi oli ne lokit, hirveä huuto. Viereisellä pikku saarella oli nimittäin selkälokkien ja harmaalokkien pesiä. Yö meni siis lähes kukkuen, korvatulpat olisi oleet kova juttu.

27

 

28

Aamulla ipana olikin tikkana pystyssä ja aamutoimet aloitettiin toki aamupissalla puunjuurella. On ollut iso helpotus kun ipana on oppinut itse pissimään kuin isot pojat! Hampaiden pesut ja aamupala maidoille sekä puuroille. Vettä on ollut helppo käyttää juuri tuon puhdistimen ansiosta juurikin vaikka hampaiden pesuun. Aamupalat valmistettiin myös avotulella, paljon tunnelmallisempaa. Puuroon oli kiva hakea metsästä mustikoitakin sekaan, kunnon vitamiinit ja vatsa kiittää ohessa. Kun on loma niin voi hyvin ottaa rennosti, ilaman kiirettä, tutkia luontoa.

Teltan purku ja pakkaus on aina se ehkä haasteellisin koska ipana pyrkii auttamaan mahdollisimman paljon. Kun ollaan näin kolmisin liikkeellä on isompi teltta mukana ja siinä erillinen päällinen, kun se on pakkauksessaan niin usein ipana on sen ehtinyt sieltä purkaa uudelleen esiin. Näitä juttuja pidän itse ehkä retkeilyn suurimpina haasteina 😀 Mutta kun laskee kymppiin ja kiinnittää lapsen huomion muualle niin kyllä se onnistuu, tai pyytää pitämään vaikka tärkeästi huolta rinkasta ettei se lähte tuulen mukana.

10

 

14

Paikkojen katsaus, ei jätetä jälkiä luontoon. Sitten matka olisi autoa kohti, ipana etunenässä. Pikku saaresta poistuttuamme isi siityi edelle jälleen kävelemään. Yleensä metsäisessä maastossa ipana kulkee meidän välissä, mahdollisten maa-ampiaispesien, käärmeiden, kolojen etc. varalta. Nyt olikin hyvä että isi oli edellä. Maassa polulla eteni muitakin, iso musta käärme! Ensin ajattelin että onko se rantakäärme joka on ihan harmiton kaveri, mutta kun käärme ilmoitus tuli niin toki ipana napattiin syliin heti. Lähemmin käärmettä tutkittaessa ei näkynyt valkoista kauluria joka rantakäärmeellä on selvästi havaittavissa vaan sahalaita erottui kuvioinnissa heikosti. Musta kyy siis siinä mennä luikersi melko vauhdilla karkuun. Pituutta luikertelijalla olisi suoraksi venytettynä varmaan noin 50cm, koska luikertelu mitta oli oli noin 30cm.

12

Siinä olikin ipanalla ihmettelemistä! Hän kun on pitkään pohtinut tätä kyy asiaa, miltä näytti kyy joka puri mummoa. Nytpä sekin tuli sitten tavattua. Matka jatkui ja mustikat maistui jälleen ja keskustelu oli nyt rinkasta käsin jälleen. Suuret nousut ja kallioiset kohdat helteellä verottivat ipanankin jaksamista. Onneksi on lapsenkantorinkka ja hyvät maastokäyttöön soveltuvat lenkkarit kunnon urilla!

4

Matkalla näkyi myös perhosia (yllä nokiperhonen) sekä kaikkia kiintoisia hyönteisiä ohessa ❤ Kohta oltiinkin takaisin auton luona ja paluu kotiin alkoi, ehkäpä yhden jäätelö pysähdyksen taktiikalla 😛 Ja sittenpä ipana nukahtikin erittäin tyytyväisenä ajomatkan ajaksi. Mitä Roninmaan laavu ympäristöinenn antaa? Sijainti on mielestäni hyvä, sen verran kaukana parkkiapaikoista ettei sinne ihan äkkiä saavu porukkaa sotkemaan paikkoja (tämä ilmiö on tuttu paikoilta joihin pääsee hyvin lähelle autoilla). Roninmaalla on hyvin toiminut puuhuolto ja maisemat ovat kauniit, järveen pääsee polskimaan melko helposti luonnonrannasta, mutta syvyys saattaa kohdasta riippuen vaihdella toki. Telttapaikkaa kesällä on vähän haasteellista löytää juurakkojen vuoksi, riippumattoiluun onkin paikkoja vaikka kuinkapaljon. Roninmaalla laavussa nukkuminen on myös huippu vaihtoehto, ellei se ole jo täynä ihmisiä, on kohtuullisen suosittu kohde, jopa talvella. Siitinjärven pysäköintipaikalta on pidempi matka Roninmaalle, mutta reitti vaihtoehtoja tulipaikkoineen on Pukalassa hyvin! Esimerkiksi juurikin Siitinjärven P-paikalla on mahdollisuus yhdelle teltalle ja tulipaikkakin siinä on. Ensi kerralla jokin muu reitti ja lapinraunioiden tutkimista näissä metsissä..ja edelleen se lähistön luola on jäänyt katsomatta!

3

Saarenmaan visiitti Kaalin kraatereineen

 

linnalla 5

Kesäloma se alkoi ja meidän porukka nappasi auton laivaan ja kohti Viroa, Saarenmaa kohteena. Hieman extemboree lähtö ja kohde valinta. Oma tavoite oli saada kaikki työasiat päästä ja rauhoittamaan menoa joka suuntaan. Koulu ja muut oheisprojektit työllistää paljon, niistä olisi saatava hetkeksi irtiotto. Saarenmaa olikin jäänyt ajoreiteiltä pois ennen, siksi se oli osa syynä valintaan. Myös alueen luontoa on kovin kehuttu…niin luonto, siitäkös piti pikkuisen koittaa ottaa taukoa? 😀 Ei onnistu!

kuresaari lintuja

Laivalla Tallinnaan ja nokka kohti 4 tietä / E67. Tallinassa ajo ja oikeiden ramppien valinta on aina itsellä vähän kiristävää, olen juuri niitä ärsyttäviä rettiarivoajia joka painelee alinopeuden ajelioille torvea. Matka jatkuu 9 tielle joka vaihtuu 10 tieksi, siitä Virtsuun josta lautta Muhu:un ja hanaa kohti Saarenmaata ja Kuresaarea jossa oli majoitus varattuna. Ipanan iloksi matkalla oli paljon katseltavaa, kuten traktoreita ja mukava lauttamatka.

Ajomatkalla huomasi jälleen miten luonto muutti muotoaan ja silmä todella lepäsi maisemissa! Niityt unikoineen ja ruiskukkineen, pellot joiden keskellä vanhoja tammia, kattohaikaroita, haukkoja… Ja toki jäätelöjä 😉 Aurinko paistoi koko matkan ja ipanakin oli rauhallinen, kunhan takana istuva vanhempi jaksoi keskustella ja olla aktiivinen. Meillä ei käytetä kuin todella harvoin tablettia / puhelinta autossa ipanan kanssa, korkeintaan silloin jos pitää saada ipana pysymään hereillä. Äänikirjat ovat myös jo ihan toimivia jos niissä on kirja yhdistettynä.

2

9 mennessä

Majoitus oli aivan ihana, todella toimiva vanha, puinen pikku asunto melkeimpä Kuresaaren piispanlinnan naapurista. Oltiin tutkittu nopsaan kartoista että kulmilla pitäsi olla patikointi reittejä, ei tarvisi ajaa autolla. Mutta ilmeisimmin karttojen käsitys patikointi reiteistä oli hieman eri, lähinnä kauniita vehreitä puistoja. Myös merenrantaa kiersi kävelyteitä. Mutta maisemat oli kauniita, oli rauhallista ja kasvit & linnut olivat mukavaa seurattavaa. Uimaan pääsi myös hyvältä hiekkarannalta, joten tällaistakin ulkoilua sai harrastettua 😉 Linnassa oli myös ”eläinosasto”, täytettyjä eläimiä sekä maa-aines näytteitä Saarenmaan eri aluelta.

kjh

kaali 6

Kaalin kraateria oli mainostettu monessa lähteessä, siellä pitäisi olla kunnon retki reittikin! Pakkasin päiväretki kamat kaasukeittimineen mukaan innolla ja ipana hääräili pakkailu puuhissa mukana, autoja reppuun tunkien. Mukana oli myös uusi lapsenkantoväline, MiniMeis. Kyseinen härpäke asennetaan olkapäille, tässä ei siis olisi mitään ylimääräistä.

Hurautettiin noin 20min pohjoisen Kaalin kylän suuntaan ja löysimme helposti kyltit. Ipana intoili asiasta että taivaalta on satanut palavia jättiläiskiviä! Keskustelu meni dinosauruksiin, olisko niitäkin mahdollisesti saatavilla jos kerran vanhoja kiviäkin.

 

 

maisemaa

Sanottakoon että kun ensimmäinen turistibussin perä näkyi pikkutiellä, iski kylmät väreet. Aavistuksemme meni nappiinsa. Pihassa oli turistibusseja ja selvästi kraaterin ympärille oli rakennettu turisti konseptia. Ymmärrettävää toki mutta ajatus rauhasta kaikkosi kyllä. Ipana puolestaan oli liekeissä moottoripyöristä joita pihassa piisasi ja huomioitu oli myös leikkipaikka. Alueella oli maksulliset wc:t, ravintola, museo ja matkamuistoja sai ainakin pihasta ostaa.

Laitettiin pikku kiitäjä äidin olkapäille vesipullonsa kanssa. Nyt oli tarpeen juoda paljon, lämmintä oli ja aurinko paistoi! Kierrettiin tutkimaan opaste kylttejä ja niistä kävi ilmi että luontopolku olisi kraaterin ympäri. Aijemmin lähistöllä oli mennyt ilmeisimmin muukin polku mutta nyt sitä ei ollut. Vähän sormia pyöritellen seuraavalle kyltille jossa englanniksi kerrottiin kraatin synnystä.

kaali4

kaali3

Yhteensä maahan oli iskeytynyt yhdeksän kiven kappaletta noin 7500 vuotta sitten. Yksi suuri kiven möhkäle on hajonnut maan ilmakehässä noin 5-7km korkeudessa. Suurin kraateri jota katsomaan tullaan on läpimitaltaan 110 metriä pitkä ja 22 metriä syvä (jos reunavallit lasketaan mukaan), eli aikamoinen kivi on ollut kyseessä. Kaalin kylän kraateri on maailman kahdeksanneksi suurin, joten onhan se kiva nähdä. Kraaterin alue on argeologisten tutkimusten mukaan ollut muinaishistoriassa asuttua ja kraaterin  seiniä on kivin vahvistettu.

Kyltit olivat kyllä erittäin asialliset. Jos ajatellaan estettömyyttä niin rattaiden kera pääsee nipin napin ympäri, mutta polulla on portaita, niihin siis apua saattaa kaivata. Ipana istu harteilla hetken ja todettiin että päästetään lapsi juoksemaan. Kraaterin pohjalla ei juuri ollut vettä, oma ajatus oli lähinnä järvestä. Mutta pohjalta pääsee vain ylös ja ipana juoksi innolla kraaterin kivisellä rannalla ja melkein nappasi konnanmarjoja käsiinsä. Luonto oli vehreää ja kaunista ympärillä. Se teki vaikutuksen, samalla kun juoksi juoksevan ipanan perässä ja koitti jotenkin kelailla kasvien nimiä. Pääkraateri oli nopeasti kierretty, vaikka koitettiin hidastella. ipanalla oli kova kiire juosta ja juosta ja juosta, kunhan juostiin!

kaali 12
Aina vähintään muutaman askeleen edellä
kaali 10
”Semmosta se elämä on” totesi ipana kun päivittelin kohdetta 🙂

Kun tuo karaateri oli parikertaa juostu ympäri käytiin tutkimassa pääsekö muille pikku kraatereille. No eipä oikein, muiden maille kun ei saisi mennä ja vain polkuja saa käyttää. Tulee huomioida kylttien tekstit ja myös muistaa että Virossa jokamiehen oikeudet ovat suppeammat kuin Suomessa, niihin kannattaa tutustua kun Virossa lähtee retkeilemään omatoimisesti. itse olin aikonani myös Tartossa vaihdossa ja siellä kulmilla tuli retkeiltyä isäntäperheen kera paljon, mutta siitä on kauan aikaa. Siksi nopeasti kertailin mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

kaali 16

Ainoa pikku kraatereista joille me pääsimme oli lähes ajotien varressa, kraateri museolta eteenpäin tietä vasemmalla puollella (numero neljä, kraaterit on numeroitu opaste kylttiin). Käytiin sitten sitäkin tönkimässä, muutama hyttynen seurana ja hienoinen pissan haju. Ajettiin tästä turisti kohteesta hieman pettyneineä Kaaliin kahville. ipanan oli hieman vaikea tajuta että kaali on myös kylän nimi ja protesi Kaalin menosta oli kova. Retki eväät kaasulla valmistettuina muuttuivat lounasta edeltäviksi jäätelöiksi.

kaali 17

Mutta jos retkeilyn merkeissä jatketaan, niin paluumatkan idea oli käydä Tallinan kupeessa olevassa luonnonpuistossa, suolla. Ajo ohjeetkin olivat helpot ja valmis osoitekkin löytyi joka naputella navigattoriin. Jälleen oli repussa kaasut ja kuivaruuat (perunamauusi jauhe uppoaa muuten hyvin ipanaan ja mukana tomaattia ja ruisleipää). jälleen oli mamma puikoissa ja välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia kauniista maisemista! Sitten saavutimme kohteen, vai saavutimmeko? Olimme keskelä omakotitalo aluetta. Tutkittiin karttaa, ihan paperista Tallinan alueen karttaa, jep pitäsi olla täällä. Mutta eipä näkynyt suota, ei lenkkipolkua vaikka kuinka ajeltiin vielä varmuuden vuoksi sieltä ja täältä, ”kurkataan vielä tuolta”. Ipanalla alkoi mennä hermo istumiseen ja samoin kuskillakin. Kysyvä ei tieltä eksy sanotaan, kysyin ja meidät ohjattiin lenkkipolulle männikköön. Tässä kohden ei kyllä kuvailut kiinnostaneet…

67193807_10157176141803267_4685801477325717504_n

 

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen harhailu alkoi nyppiä, nyt oltiin lomalla kuitenkin, ei saisi repiä ressiä enempää yhdestä suosta. Olkoot siis ja suunta Tallinnaan, kohti maijoitusta ja ruokaa. Ei mennyt retkeilyt ihan nappiin, mutta tulipahan käytyä 😀 Ehkä ensikerralla löytyy se mitä pitäisi, esimerkiksi Keilan vesiputoukset olisivat listalla varmasti ja tämä suo jäi kyllä vaivaamaan, joku päivä se löytyy kyllä meillekkin. Muutamilta Suomalaisilta olen suosta kuullut / lukenut ja kyllä sen jossain siinä kulmalla olis pitänyt olla.

 

Luontokohteena Saarenmaa voisi tarjota varmasti paljon, jos olisi aikaa enemmän. Uudelleen varmasti kyllä Saarenmaalle palataan, niin kaunista siellä oli. Nyt jatketaan lomailua (ja ohessa hieman projekteja sekä koulua), mutta mahdollismman rennosti ja retkeillään mihin nenät näyttää. Koiria kun omistaa niin hoito kuviot ovat aina oma seikkansa, mikä hieman rajaa matkojen pituutta. Nyt sai lomailla saarenmaalla onneksi rauhassa monta päivää, kiitos mummo jälleen ❤

Lautta matkan riemua 😉

67139480_10157167556668267_4993663380188299264_n
Lokinpoikasen pelastus operaatio lautojen välistä, reppanalla oli siivet ihan solmussa. Saatiin onneksi tyyppi ihan ehjänä irti 🙂

Kaupunkina Kuresaari on hyvin viehättävä mielestäni ❤

Torisevan jylhät rotkojärvet; hikeä pintaan äiti & mummo, ipana kiitää!

5

Kesälomaa odotellessa sai hyvällä omallatunnolla pitää yhden ”etukäteis” lomapäivän.  Tässä äitini kanssa puhuttiin lapsuudestani ja mieleen tuli äidilleni paikka joka on itseltä ihan unohtunut. Siellä lapsena viiletin usein ja vedin jäätelöä kaksin käsin, mökki kun oli melko lähellä. Toriseva! Siinä syttyi lamppu että siellähän pitää käydä muistelemassa lapsuutta ja ihailemaan maisemia. Selvittelin hieman oliko kahvila varmasti vielä paikalla ja ilokseni bongasin nyt kiinnostavan seikan; luontopolku. Ohessa kulki myös tunnettu Pirkan taival, nyt kuulosti vielä paremmalta. Selväksi tuli sivustojen mukaan että maasto olisi jyrkkää ja vaarallista, nuo rotkot kun ovat todella jyrkkiä ja kostealla säällä liukkaus pitää aina huomioida. Päässä kuumotti jo mielikuva ipanasta tippumassa rotkoon, päätin että ipana kulkisi rinkassa. Kartta luontopolusta oli netissä kivan selvä ja tulipaikka sopivan etäisyyden päässä. Sinne siis auton keula, heti huomenna!

äa14.JPG

 

Varustauduin kevyellä päiväretki tarvikkeilla ja ajatus tehdä leppoisa sekä nautinnollinen , ei suoriutumis reissu. Matkaan kuuluisi tietenkin kahvilla jäätelöä ja muuta kesäkivaa.

Mummo oli ihan lähtökuopissa ollut varmaan koko yön ❤ Mummo on hurjan kovakuntoinen ja mielellään aina kun voi niin jossain puskassa, jos ei marjassa niin makkaraa käristämässä jollain nuotiolla 🙂

Saan olla kyllä kiitollinen äidilleni monestakin asiasta; kaikesta avusta, pyytteetömyydestä ja aidosta läsnäolemisesta & rakkaudesta. 

 

Mukaan tuli eväät (pitaleipää, täytteet; tomaattia viipaloituna,salaattia, Chilitomaatti papu sekoitus), kahvit termariin, pikku maito joka ei tarvi kylmää, Ipanalle muumi patukkaa, mehua ja kaikille vettä paljon! Mies kun lähti ystävän kanssa omalle retkelle ja nappasi vedenpuhdistimen. Niin ja banaanit sivutaskuihin. Puukko, hyttysmyrkky tulenteko välineet, isoja nenäliinoja, kattila, kolme kuksaa, lusikka ja tietty EA-pakkaus. Autoon peräkonttiin vielä yksi iso vesipullo, pari valmisruokaa ipanalle, ipanan vaihto vaatteet.

Oleelliset lapsenkatorinkkaan ja kohti mummolaa. Mummo oli näppärä ja lämmitti ipanan ruuan kotonaan ja sitten takapenkillä ruokailu, kun tämä mamma ajeli kohti Ruovettä.

Eli suunta Tampereelta Ruovedelle kantatietä 66 suuntaan Virrat (osoitteena: Torisevajärventie 493). Ruovesi ohitettiin ja kyltit tutulle Helvetinjärven kansallispuistolle, Visuveden läpi, ohitettiin karavaani SFC Vankkurimännikkö ja kohta tulikin kyltti oikealle kesäkahvilasta ja levähdyspaikasta. Sinne kurvaus, kahvilalle pääsee myös pihaan autolla, koska levähdyspaikalta on pieni kävely rinnettä ylös kahvilalle. Jos haluaa pihaan asti niin ajo levähdyspaikan ohi ja seuraava tie oikealle.

Jätettiin auto levähdyspaikalle ja venyteltiin reippaan tunnin ajon jälkeisiä koipia. Ipanan matka meni loistavasti, koska mummo oli seurana takapenkillä ja keskutelu kävi niin symppiskirjojen noidan nenän sieraimissa kuin kalastus jutuissa.

uuu

äa16

Sää oli ihana, aurinkoinen ja sopiva +19c kävelylle. Ipana juoksi minkä jaloistaan pääsi kohti ”jätskilää”, sitä oli kovin odotettu ajomatka. Jo rinteessä ylös kahvilalle sai olla tarkkana pienen kiitäjän kanssa. Ennen rinnettä ylös kahvilalle laskeuduttiin pienen puron varteen jossa vehreitä lehdon kasveja runsaasti!  Kahvila on suloisen idylinen ja näköalat suoraan Alainen-Torisevalle ja sen korkealle rotkolle. Hinnatkaan eivät olleet mielestäni kiskurihintoja niinkuin monilla kesäajan kahviloilla. Auki Torisevan kahvimaja on näin kesällä (9.6.-11.8.) ti-pe klo 11-17,  la klo 10-16, su klo 11-17 ja maanantait suljettu.

Esitteitä luontopolusta oli niin Suomeksi kuin Englanniksi joka on hyvä plussa! Myös ensimmäinen pihassa oleva tietoisku kyltti sisälsi Englannin kieltä. Näitä kylttejä oli pitkin luontopolkua ja ne oli kartassa numeroitu, joten matkan tekoa pystyi arvioimaan myös niiden perusteella ”nyt ohitettiin karhukyltti”). PuuCeet olivat hyvin siistit ja pottakin löytyi sekä käsien pesu piste. PuuCeen takaa, parkkipaikalta lähtee selvät opasteet luontopolulle ja pirkantaipaleelle. Alussa oli niittyä ja lehdon kasveja tutkittavana enne ylös lähtöä.

sa5

Nyt sitten kävikin niin että ipanassahan oli virtaa vaikka muille jakaa, hän siis kävelköön niin pitkään kuin jaksasaa. Alussa ipana opasti taitavasti mummoakin kävelemään pikku pitkoksilla kohti mäkeä ylös.

Kylteissä oli myös varoitus polulla pysymisestä turvallisuus syistä. Sitten saikin pitää kädestä kiinni ja kunnolla. Ipanalle ol puhuttu että voi tippua jos menee lähelle ja nyt pidetään kädestä kiinni. Onneksi tämä kelpasi hyvin, samoin kuin mustikat joita syödessä matka pysähteli tuon tuosta. Mustikat kun on ipanan suurta herkkua. Kulku on melko jyrkkää ja kivistä, paljon juurakkoa. Mutta ne maisemat, on ne vaan upeat! Alainen-Toriseva oli aurinkoisen kimaltava ja havupuu metsä tuoksui kesältä. Mummo olikin jo unohtanut korkeanpaikan kammonsa, no.. välillä kyllä taisi ahdistaa jo vilkaisu jyrkänteen suuntaan. Kansallismaisemana myös paikkaa pidetään, enkäpä asiaa ihmettele!

10

14

Ipana jatkoi iloista juoksua polun vasemmalla puolella kauempana rotkosta ja kohdissa joissa rotko oli pidemmällä polusta. Mustikoiden napostelu kiinnosti, eikä todellakaan harkinnutkaan rinkkaan nousua. Välillä sai nostella ipanaa kivisimpien kohtien yli tai nostaa alas. Polku oli merkitty erittäin hyvin punaisin maalimerkein jotka kiersivät puiden ympäri. Pakko myöntää että kyllä välillä teki itseni mennä kurkkimaan lähemmäs rotkoa ja niin ilmeiseti moni muukin oli tehnyt jäljistä päätellen. Siistiä kuitenkin oli joka puolella, ei roskia. Kallion ja havupuu metsikön kasvisto oli monipuolista ja puhuttiin paljon eri jäkälistä, mummo pohti paljion miten nimet ovat muuttuneet lapsuudesta tai mitä ne kansansuussa ovat (kuten ketunleipä eli käenkaali). Myös mietittiin sieniä, mummolle oli opetettu koulussa että sieni kuin sieni ryöpättiin, lukuunottamatta keltavahveroa eli kanttarelliä.

Ipana nautti todenteolla ja tasapainoili kaatuneilla puilla, tutkaili muurahaisia ja sieniä, maasta löytyi aina vain upeampia keppejä aseiksi joilla sai ampua vain hyttysiä. Voidaan todeta että pienten lasten kanssa paikka on kyllä vaarallinen, juurikin tuon rotkon suhteen, maasto on myös haasteellista vaikka lapset usein onkin näppärempiä kulkemaan ties missä 😀 Kyllä itsellä tuli hiki rinkka selässä kulkiessa ja mummolla myös, joten muistettiin monet juomatauotkin! kiire ei kuitenkaan olisi ja ruokaa & vettäkin on reippaasti mukana.

 

Tietoiskukyltit vaikuttivat ihan tuliteriltä ja olivat kiintoisia kertoessaan Suomen kulttuurimaisemasta, Virtain alueen historiasta ja luonnosta. Tuo 1km ja 200m tulipaikalle kahvilalta tuntu paljon pidemmätä. Toki aina maastossa matkat tuntuvat pidemmiltä, mutta tänään tuo tuntui pitkältä, liekö jatkuva ipanan silmälläpito vaikuttavana asiana. Kuitenkin pystyi nauttimaan maisemista ja viikon ainoasta aurinkoisesta päivästä. Ipanan väsytys operaatio ei tuottanut koko matkalla nuotiopaikalle tulosta, juoksentelu jatkui ja jatkui ja jatkui…

28

Alaisen-Torisevan nuotiopaikka oli todella siisti, se hämmästytti koska siihen pääsi suoraan autolla. Ainoat roskat mitä löytyi oli tulisijan ympärillä olevia muutamia tupakantumppeja. Puita oli vajassa ja PuuCee siisti. Paikalla oli pitkä pöytä ja tuolit sekä tulisijan ympärillä penkit. Rannassa oli laituri ja nyt otti päähän ettei ollut uikkareita/ pyyhettä mukana. Tulen teossa ipana auttoi erittäin aktiivisesti, tulitukut lähti heti käsistäni ja oma puukko olisi pitänyt olla. Nyt kuitenkin oli ipaanalla tyytyminen puukon muovi tuppeen jolla esimerkillisesti pikkoi halkoja pienemmäksi 😉 Hyvin on kyllä ipanaan oppi mennyt perille mitä tehdään kun aloitetaan nuotio hommat.

alainentoriseva nuotiopaikka

sa3

Retkiruoka oli koko porukalle sopivaa, ipaanlta jätettiin vain chilikastikkeet pois ja käytännössä hänellä oli iso lämmin leipä. Ipana sai omaan kuksaansa tärkeänä kahvia suuurella maito määrällä, se on hienoa kun on ihan kuin aikuisetkin 😉 Voitiin todeta että nälkä kyllä lähti. Ipana koitti terrorisoida mummon reppua syötyään, jonkun makkarakepin jämää kun poltti tulessa ja sitä sitten reppuun… nopeat liikkeet on näyttäviä, vai miten se meni.

33

34

Ihailtiin pitkään järven rannassa olevaa maisemaa ja ipana onki tikulla haikaloja samalla, vesi olisi niin ihanan lämmintä. Syvimmillään Alainen-Torisenva tosin on tietojeni mukaan 31m! Rotkojärviä on kaksi kappaletta Alainen-torisevan lisäksi; Keskinen-Toriseva ja Yläinen-Toriseva. Näistä syvin on Keskinen-Toriseva, huikeat 38m.  Myös taiteilija Werner Holmberg (1830-1860) aikoinaan inspiroitui juurikin Alaisen-Torisevan maisemasta romanttisissa maalauksissaan. Käytiin kalliota hipeltämässä, miten iänkaikkisen vanha se onkaan ja auringossa lämmin rosoisine pintoineen. Tosin huomattiin että ihan kallion yllä oli mänty joka teki kaatumis prosessia. Näissä paikoissa joissa on jotakin jykeviä elementtejä koen itseni mitättömäksi koko tässä kaoottisessa maailmassa ja ymmärrän pysähtyä. Puhutaan paljon voimapaikoista, jos sellaisen nimeäisn niin suuret kalliot ovat ”oma juttuni” sekä aavat ulapat kajakilla, ehkä se on se pienuuden tuntu mitä kaipaa.

sa2

 

Mutta,matka jatkukoon! Takasin sinne mistä tultiinkin, nyt olin jo nappaamassa ipanaa rinkkaan mutta vastaus oli jopa vihaisein kuuloinen EI! Hän siis halusi ihan itte kävellä ja niin myös kävelikin. Ihan uskomaton enrgia mikä tuosta lapsesta virtaa, voi kun itsekkin saisi osan sitä päiviinsä ❤ Ipana kipusi, pomppi ja pysähteli mustikoita syömään. Reippaana morjesteli vastaan tuleville ulkomaalaisille, vain muutamia ihmisiä tuli koko aikana vastaan ja nyt sanottakoon että kiva niin. Paluumatka tuntu jotenkin keveämmältä, liekö syynä ruuaista keventynyt rinkka ja ruuasta saatu voima. Maasto oli kuitenkin palatessa ihan yhtä haastavaa kuin mennessä, ihan viileä, kevyt tuuli tosin tuli välillä iholle.

Toriseva on kaikenkaikkiaan kaunis paikka, kävipä vaikka näin hissukseen  muutaman tunnin leppoisalla päiväretkellä tai jos kiertäisi koko luontopolun, ehkä jatkaen Pirkan taipaleelle. Toinen suositeltu paikka aloittaa luontopolku on Lakarin leirintäalue. Historiallisia kohtia alueesta avataan kivasti tietoisku kylteissä ja itseni alkoi kiinnostamaan kyllä enemmänkin alueen historia näin hieman historiaan muutenkin hurahtaneena 😉

adjj

Jos opaste vihkosessa sanotaan että voi varata koko 6,5km luontopolkuun kaksi tuntia, niin aika haipakkaa saa kulkea. Ainakin lapsen kanssa oman arvion mukaan menee enemmän, vaikka polku muuttuu tiedon mukaan helpommaksi Alaisen-Torisevan jyrkänteiden jälkeen. Vaikka lapsi olisikin rinkassa niin meikäläisellä menisi aikaa enemmän koska luonnon tutkailu pysähdyttää usein. Tänne pitää piipahtaa toistekkin ❤

loppuunkuva

 

 

Sinappia & ampiaispesiä Valmarinniemessä.

29

Tuossa kesäkuun viimeisenä perjantaina illalla mietti, että mihinhän sitä singahtaisi kaksin ipanan kanssa. Ajatuksissa oli tuttu Pukala,mutta josko sittenkin jotain muuta? No jätin ajatuksen hautumaan yöksi ja ajattelin että aamulla olisi joku jännä ja selkeä ajatus herännyt. Tiedossa oli että lähdetään kaksin kuitenkin koska miehen isommat lapset tulevat meille kotiin nyt. Teini-ikäisillä kun kesälomalla on kaikkea muuta menoa kuitenkin 🙂

Lauantai aamu koitti ja ajatus olikin yöllä ilmeisesti muhinut, vaikka ipana potkikin yöllä päähän kirjaimellisesti kun oli kömpinyt väliin nukkumaan.

 

Kovin usein tulee valittua tuo pohjoisempi suunta Tampereelta katsottuna. Vaikka jotkin olivatkin ehkä instagramissa huomanneet kuvan kiintoisasta luolasta lähellä Pukalaa…. Niin,teinkin suunnan vaihdon. Valkeakoski! Mitäs tarjontaa siellä olisi luontokohteena? Valkeakoski on jäänyt hyvin etäiseksi, vaikka opiskelin siellä kauan sitten ensimmäisen ammattinikin. Sen jälkeen ei juuri asiaa ole ollut sinne, korkeintaan nykyisen työn puitteissa. Ei muuta kun google hommiin. Sieltä heti ensimmäinen vaihtoehto sormen alle ja nopea tsekkaus mitä paikassa oli tarjota. Valmarinniemen luontopolku, tulipaikat, PuuCeet, se riittää ja telttaillakkin saa pari yötä. Kuvausten mukaan kaunis paikka, kuullosti näppärältä ja ihana uudelta kohteelta itselle! Kyseisessä paikassa olisi internet sivuston mukaan myös numeroituja paaluja joista saisi tietoa alueesta ( http://www.valkeakoski.fi/files/attachments/julkaisut/teke/viher-_ja_virkistyspalvelut/valmarinniemen_luontopolku.pdf ) luontopolku olisi itsessään vain n.1.3km. Rapolan linnavuorella on tullut käytyä pari kesää sitten, hieno historiallinen muinaismuisto paikka, mutta ei yö kohde. Omaan makuun kun on enemmän paikat joihin ei ole niin tunkua, tai on laajat alueet liikkua.

33

Jotakin palautetta on saanut siitä että kuskaa lasta ympäri metsiä kartan kanssa, mutta tekemällä on oppinut. Kaikki uusihan on jännittävää ja itse ihmettelen (positiivisessa mielessä) heitä jotka ihan pohjoisessa kulkevat pitkiä retkiä pienten kanssa. Heillä puolestaan ne kulmat usein tuttuja siksi kotoisia liikkua varmemmin. Kunhan on turvallista ja mukavaa.

13

Siten taas asiaan. Pakkasin ihan varmuudeksi yö kamppeet itselleni ja ipanalle. Välimatkat oletettaviin tulipaikkoihin olisi hyvin lyhyet joten jaksaa kantaa yksin sekä lapsen ja teltat sun muut varusteet, kunnon virittelyllä. Yöpyminen uudessa kohteessa on vähän kysymysmerkki aina, välillä on ollut että ”hoh hoijakkaa” jos paikalla onkin ollut esimerkiksi jokin isompi ryyppy porukka. Mutta, jos on lyhyet etäisyydet parkkipaikalta niin poishan voi lähteä. Sillä moodilla nyt liikkeelle.

Ipana oli menossa jo ovella kun pakkasin, lievää kiukkua ilmassa kun ei saanut laittaa ”conserseja” (paras kirppislöytö ikinä, iha uudet Converset kympillä. Pitäähän olla city kengätkin 😉 ). Mukaan siis toiseen kassiin mahdolliset yö ruuat ja kamppeet. Jos paikka näyttäisi mukavalta niin yöpymis kamat olisi valmiina pakattuina omissa pusseissaan, kiinnitystä ja muuta pakkaamista vaille. Eli osa olisi silloin lapsenkantorinkassa ja osa etupuolellani kulkevassa Haglöfsin isossa corkker:issa, sekä rinkan takaosassa kiinnitettynä. Tämä on toiminut tarvittaessa ihan hyvin.

26

Nyt kuitenkin vain päiväretki kamat lapsenkatorinkan tavaraboxiin ja sivutaskuihin. Ruokaa (metsäapalovaroitus joten kaasukeitin), tuulen pitävä takki (sää hieman tuulinen ja kohde saari = tuuli voi tuntua), sukkahousut (ohuiden kesä retkeily housujen alle tarvittaessa, vettä, EA-pakkaus ja puukko.

Navigaattoriin iskettiin osoite Valmarintie 110, Valkeakoski. Ajomatka oli vain 40min Tampereelta ja aurinkoisessa säässä oli mukava ajella ja jutella takapenkin höpöttäjän kanssa. Matkalla kun tuli vastaan paljon rekkoja ja uusia maisemia, muutama kauriskin nökötti pellolla. Kun kohde läheni huomasin jopa hiihtokeskuksen JA lintutorni kyltin, se tarvinee käydä kurkkimassa palatessa. Valkeakoskelta suunta oli Pälkäneelle päin hetken matkaa.

 

 

 

Saavuttiin parkkipaikalle ja edessä oli veneenlaskupaikka ja mukavan näköisiä mökkejä (ilmeisiimmin Valkeakosken kiinteistökeskus näitä vuokraa). Rannassa näytti olevan myös jonkinlanen kyltti. Ipana  vapauteen ja hänellähän oli suunta järveen heti. Nouto takaisin auton viereen jotta saadaan rinkka edes mukaan 🙂 Kova tuuli kävi ja hattu melkein lähti ipanalta päästä siinä kiviä heitellessä, eipähän ainakaan ole hyttysiä.  Opaste kyltti oli melko selkeä ja aluetta hoitaa kaupungin viher- ja virkistyspalvelut. Kyltti luontopolulle jatkui tästä kohti siltaa, vähän vinoa siltaa mutta eipä se haittaa. Nyt todetaan että pyörätuolilla/ lastenvaunujen kanssa ei reittiä pääsisi.

6

 

8

 

Ipanasta siltahan oli parasta ikinä, siitä pystyi havainnoimaan haikalojen liikehdintää vedessä kätevästi. ”Ääääitii, pidä kädestä kiinni” kuului kuitenkin ja ehkä muutenkin parempi niin koska oltiin sillalla. Sillan jälkeen oikealla alkaisi luontopolku opasteen mukaan. Edessä siisnsi mäen päällä puuliiteri ja PuuCee. Tulipaikka oli mäen alla, hieman uimakoppia muistuttava katos. Tässä kohtaa pääsisi myös uimaan hyvin koska siinä on pieni hiekkaranta.

 

 

 

 

 

 

 

 

15Melkoinen tuuli kävi ja pistettiin takkia päälle ipanalle. Tulipaikan yläpuolella olevan PuuCeen kunto oli melko luotaantyöntävä, ainakin tänään. WC paperi laatikossa oli ampiaispesä vessapaperein kaverina, tosin pesät hylättyjä. Jatkoimme matkaa rinteeltä alas ja siitä myötäpäivää rantaa pitkin.

 

 

 

Eteen tuli kyltti ”nuotiopaikat” ja osoitti loivaan ylämäkeen, kas kyltin takana oli kaatunut ”luontopolku” kyltti joka ilmeisesti osoittanut loivasti toiseen suuntaan ylämäkeen. En huomannut olisiko näitä numroituja tolppiakaan missään?  Jatkoimme tulipaikan suuntaan ja päädyimme Valkeakosken purjehtijoiden mökille jossa oli myös tulipaikka. Sillä tulipaikalla istuimme hetken katselemassa purjeveneitä joiden mastotojen kilkatus tuulessa oli mukavaa kunneltavaa. Joku olikin juuri käynyt täällä koska vielä savu hiljaa nousu hiilloksesta. Ipanasta nuo purjeveneet olivat valtavia ja kiinnostivat kovasti! Siinä samalla oli helppo syödä pikku välipala banaanit ja keksit, paikalla kun ei ollut muita joten tuskin mini tauko häiritsi tässä.

 

 

Jatkettiin rantaamyöden jossa kulki polku, eteen tuli oletettavasti se tulipaikka jota kyltissä tarkoitettiin, lähellä saaren nokkaa josta ei pääsisi enään eteenpäin ilman paattia seuraavaan sareen. Siitä käväistiin tosiaan saaren päässä kurkkimassa miltä näyttää. Yläpuolella kulki sähkölinja ja sen toisellapuolella oli pusikkoa johon ei lähtenyt polkuja. Mentiin samaa rettiä muutama metri ja otettiin vasemmalle kaartava polku. Ipana totesi että haluaa hupun päähän ja rinkan kyytiin.

25

 

 

Polku tuli samaan kohtaan purjehdus seuran taakse, ajateltiiin että mennäämpä sitten sinne mihin kaatunut kyltti on varmaan näyttänyt, polku siinä kummiskin meni, vähän pieni mutta havaittava. Maasto oli sekametsää jossa lehdon piirteitä kasviston perusteilla. Polku kiersi saaren toiselta puolelta takasin alkupään tulipaikalle. Matkalla hieman kivikkoista ylä -ja alamäkeä ja melko hienoja isoja kivimuodostelmia. Niistä rinkkalainen tuumaili tyynesti ”siellä asuu varmaan dinosauruksia”, nyt kun on tämä dinosaurus vaihe aika voimakkaana 😀 Myös kauniisti kivelle jätetty sinappituubi oli kuulemma ollut dinosaurusten ja cars elokuvan martin käytössä, asia lienee varmasti näin. Miksipä ei dinot ja martit yhdessä täällä salaa seikkailisi eväidensä kanssa ❤

 

 

Jossain kohtaa olisi kaiketi pitänyt saaren itäpuolella olla yksi tulipaikka. Nyt ei sitä nähty, tai mielestäni ei ainakaan polkua sellaiselle mennyt. Sähkölinjojen alla oli tiheämpää pajukkoa, johon en yksinkertaisesti viitsinyt lähteä metsästämään tuota tulipaikkaa ilman saappaita. Nyt jalassa oli kesä vaelluskengät joissa ei ole vartta.

 

 

Koska kyseessä on melko pieni saari niin eksymisen vaaraa ei ole, eikä kävelymatkat ole saaren leveyden puolesta kilometriäkään. Katsottiin vielä tarkemmin tuota tulipaikkaa jossa on katos. Ipana pois rinkasta ja keräämään käpyjä käpylehmä farmia silmälläpitäen. Valitettavasti katos oli melko törkyinen ja sotkettu, se ei houkutellut jäämään. Teltaa ei myöskään tekisi mieli jättää tähän, etenkin pullonkorkit ja lasinsirut oli ikäviä. Suurimmat nappasin mukaan. Tyhjiä olut tölkkejä oli katoksessa ja joltakulta jäänyt reppu. Todettiin ipana kanssa että ei jäädä yöksi kohteeseen. Leikittiin rannalla kuitenkin ja siihen paistoi ihanasti aurinko ja tuuli toi mukanaan raikkaan veden tuoksun. Omasta mielestäni pikku huollolla paikasta saisi loistavan, siistin & miellyttävämmän retkipaikan juurikin lasten kanssa helppoon ”luontoiluun”.

16

 

40

Autolle palattuamme päätettiin ipanan kanssa että käydään katsomassa laskettelurinteen kyltttien suunnassa oleva lintutorni. Löydettiin kyllä rinne ja frispeegolf rata, siellä olikin paljon ihmisiä! Mutta lintutornia ei nähty, tarvinee selvittää missä kohdin se on. Kaunis kesäilta teki tuloaan ja päivä oli hurahtant nopeasti tutkien uutta paikkaa.

46Nyt uusiin suunnitelmiin ja kohta alkaa tämän mamman kesälomakin!

 

Taulan taikaa, näin se tehdään!

taulapää

Taula,tuo hyvin tarpeellinen tulenteon peruselementti historiasta. Taula on herättänyt ihmetystä kun sitä on antanut hypisteltäväksi; ihana mokkaisen ja pehmeän tuntuista, sitkeää ja taipuisaa, eikä oikeastaan tuoksu millekkään. On ollut hauska arvuutella tapahtumissa ”mitä tämä on?”. Eikä kyllä itselläkään ihan ensimmäisenä tulisi mieleen että kyseessä on käävästä valmistettua materiaalia.

Mistä tulee sana taulapää? Taula oli aikoinaan hyvin arvostettua ja ihan syystäkin, ilman tulta oltaisiin pulassa. Taulan valmistuskaan ei ole näinä päivinäkään ihan pikku kakun pala ja nopeaa, joten mitä se sitten aikoinaan olikaan. Taulapää, no.. Tarinoiden mukaan taulan arvokkuus näkyi sen vaalimisessa. Kun haluttiin pitää taula kuivana ja tallessa niin mikäs sen parempi paikka säilyttämiseen kuin korvat. Kun korvat ovat täynnä taulaa ei myöskään varmasti kuule kovinkaan hyvin, joten voidaan karjasta ”hei taulapää!”.

Taula on ihanan herkästi syttyvää ja kevyttä. Taulaa käytetään tulusraudan ja piikiven/ kvartsin kanssa, mutta se sopii loistavasti muuhunkin sytyttämiseesn (esim. nykyaikainen magnesiumtikku, firepiston tai plasmasytytin). Myös näistä vanhoista konsteista lunttu on näppärää sytykettä ja huomattavasti helpompaa valmistaa kuin taula. Luonnosta saatavana materiaalina katajasta tehty katajaniini syttyy ihanan nopesaan kun sen laittaa tuohirullaan. Kokeiltu on iso-osmankäämin kukintoa kuivana, murusteltuna myös ja tuohirullan kera toimii kohtuullisesti. Alakuvassa perinteiset tulusraudat+  piikiveä & kvartsia sekä taulaa. Toisessa katajan kuorta ja tuohta.

Meillä itse olen kiinnostunut kaikesta historiaan liittyvästä joten toki mielenkiinto kokeilla valmistaa taulaa syttyi jossain kohtaa.

Ipana sai osansa meillä tietysti asiasta. Yhteiset taulakäävän metsästysretket olivat hauskoja kun lapsi sai puusta bongailla kääpiä. Myös isompien kanssa homma oli mukavaa ja hieman eri tasolla kun saatiin käyttää luuppeja retkillä. Eräipanan käsissä luuppi on vielä hieman liian vaativa tarkkailu väline. Mutta isommille samalla hyvää oppia käävistä ja niiden laji tunnistuksesta.

Taulakääpä on monivuotinen lahottaja ja monivuotisuuden voi havaita jo käävän pinnan kasvurenkaista. Taulakääpää saa jokamiehen oikeuksien luvalla ottaa matkaan. Yleensä taulakääpä kasvaa koivuissa, mutta muutkin lehtipuut kelpaavat kasvualustaksi. Puolestaan pakurikääpää EI saa puista lähteä irroittelemaan ilman maanomistajan lupaa.

Mitä tarvitaan:

1.tuoretta taulakääpää

2.Koivintuhkaa / ruokasoodaa

3.Vettä ja kattila

4.Jokin nuijimis väline, esim leivonta pulikka

1.Taulakääpää, mahdollisimman isoa. Isompaa kääpää on helpompi käsitellä,mutta tulee huomioida ettei kääpä ole ns.liian vanha ja kova pillistöltään, vaan elävä. Elävä kääpä tunnistetaan siitä että se tuntuu kiinteältä ja ei ole pinnoiltaan haalistunut. Myös pillistö alapuolella tulisi olla ehjää, väriltään hieman tumman ruskeaa / punertavaa, tuntuu sormissa nahkealta. Pillistö myös tummuu kun sitä koskettelee, taulakäävän monivuotisuus ilmenee myös sen pinnassa, kasvuvyöhykkeitä näkyy pinnalla. Keveys ei ole siis tässä kohtaa hyvä asia 🙂

2. Eli, kääpä irroitetaan puusta, puuta vahingoittamatta. Kääpä kuoritaan, harmaa kansi pois. Kuorimisessa saa olla varovainen kun puukon kanssa heiluu, itse sain sääreen komea haavan tässä hommasssa. Henkilökohtaisesti pidin pientä puukkoa näppärämpänä kun sitä rakkainta sissipuukkoani 😉 Myös yhteenkasvaneeseen kääpään törmäsi ja se oli haasteellisempi käsitellä erottamisen takia, välissä kulki kova puinen malto. Alla kuvissa halkaistu taulakääpä ja kuoritut käävät, toisessa näkyy päällekkäin kasvanut taulakääpä. Alakuvassa vasemmalla ylhäällä pillistö näkyy pitkittäisinnä juovina,kun kääpä on halkaistu.

3. Kun kääpä on saatu kuorittua, irroitetaan pillistö. Pillistö voi olla melko tiukassa joten varovaisuutta tässäkin. Itse taula sijaitsee heti kuoren alla ja tuntuu kiinteältä,mokkamaisen pehmeältä,nahkealta. Meillä ipana oli hyvinkin kiinnostunut homman eteenpäin viemisestä ja veikin kääpiä piiloon milloin mihinkin sohvatyynyjen väliin tai koitti ruokkia koiria / itseään käävillä. Onneksi kääpä ei ole myrkyllistä, vaikka ei kuulemma maistunutkaan hyvältä ipanan mielestä. Eipä ole sen jälkeen kääpää suuhunsa laittanut.

4. Kun tuo puhdistusvaihe on suoritettu hyvin, ja kaikki pillistö sekä kuori saatu pois voidaan siirtyä kolmanteen vaiheeseesn. Taula laitetaan likoamaan emäksiseen veten. Perinteisesti koivuntuhka + vesi TAI ruokasooda + vesi. Toiset käyttävät kuumennusta nesteessä, silloin keitetään 15min paksusa tuhka + vesi seoksessa. Tätä ei olla kokeiltu miten toimisi. Me käytimme ruokasoodaa ja kahden vuorokauden liotus tekniikkaa. Veden ja soodan suhde: 1l vettä ja 2rkl soodaa.

t13

Tässä kohtaa oli keittiötikkailla yksi ipana usein itsenäisesti sörkkimässä veteen milloin mitäkin. Lähti toviksi keittiötikkaat piiloon, mutta sitten siihen jostain siirtyi keittiön tuoli mystisesti…

5. Hyvin pari päivää muhineet taulakäävät otetaan likoamasta pois, huuhdellaan ja me puristeltiin niitä kuivemmiksi. Nyt kääpää päästiin sitten nuijimaan ja venyttelemään. Venyttely kannattaa tehdä keskeltä reunoillepäin jottei taula hajoa. Taula venyikin hurjan hyvin! Valmistettiin itse nuija hommaa varten kun teki mieli näpertää jotakin. Myöhemmin ipana sai siitä hyvän dinosaurusten metsästys nuijan, näin ainakin itse tuumaili. Lasten osallistaminen näppärää, samalla kun joku katsoi leffaa sai tyrkätä taulaa käteen ja pyytää venyttelemään. Taulan tulisi olla noin 3mm paksuista levyä.

65734307_10157124309388267_5852599291121500160_n
Soveltuu myös dinosaurus jahtiin

6.Kun taula oli saatu venytettyä sopivan ohueksi levyksi, jätettiin se kuivumaan. Vielä vuorokaudenkin kuluttua taula venyi hyvin. Nyt taulasta oli tarvittaessa helppo saada paloja sytytykseen! Palan ei tarvitse olla suurikaan, sanotaan noin 1cmx1cm on turusraudan kanssa jo sopiva jotta saadaa tuli kytemään. Siitä sitten siirto vaikkapa siihen tuohirullaan (omasta henk. koht. mielestä näppärin) tai vaikka kuivaan ruoho myttyyn. Eli alakuvassa otetta kivestä jonka päällä taulaa, terävä 90 asteen kulmasta tuleva isku kiveen ja mahdollinen kipinä osuu taulaan joka alkaa kytemään 🙂

tulta

Nyt on sitten taulaa meikäläisillä pitkäksi aikaa! ns. vanhentuneen taulan huomaa kun se on muuttunut ”ei huokoiseksi” ja kovettuu. Itse sytytettäessä taulaa tuluksilla rikon kulmaa hieman kynnellä rapsutellen ”pörröisemmäksi” , jolloin kipinä syttyy siinä paljon helpommin. Alakuvassa itse tehty firepiston jossa itsetehtyä taulaa sytykkeenä, toimii! Ja jee,onnistumisen kokemus 😀 Naapureille on kyllä kerrottu miksi meillä haisee välillä takapihalla milloin mikäkin käry, kaikki turvallisuus huomioiden.firepiston.JPG

Täällä ipana on nyt valveutunut kääpä bongaaja ja löytää hienosti ”sytytyskiviä”, oppi uppoaa VIELÄ päähän… katsotaan sitten teini-iässä mikä kiinnostaa 😛

DSC_0272.JPG