Pirkanmaan kolme suurempaa aluetta retkeilyyn lasten kera, Eräipanan suosikit.

Talvellahan mennään, vaikka lumikengillä, kun ipana oli pieni ja rinkkaan vielä mahtui.

Kesäloma, tuli ja meni. Nyt on ollut erittäin vähän aikaa jonka olisi saanut antaa kirjoittamiselle. Mutta otetaampa nyt tämänlainen tauon jälkeinen aloitus!

Monesti ne lähimmät valmiit kohteet jää kirjoittelematta mitenkään erityisemmin ylös, lähinnä sosiaalisessa mediassa pääkohtia, plussia tai miinuksia lähinnä. Joten nyt härkää sarvista ja parista omasta suosikki kohteesta asiaa. Pienempiä tunnettuja alueita lasten kanssa retkeilyyn on tullut mainittuakkin monesti, kuten; Kintulammi https://kintulammi.fi/ tai Helposti sovellettavat Kaarinan polku https://visitkangasala.fi/kohde/kaarinanpolku/ & Birgitanpolku https://www.visitlempaala.fi/content/fi/1/20738/Birgitanpolku-retkeilyreitti.html. Suurempia alueita mitkä tekevät vaikutuksen Eräipanaan omilla piirteillän on toki monia, mutta nämä kolme ovat mahdollinen kärki meillä 😉 Muita helmiä kuten Rusunreitti, Otamus, Kuasmankiäppi, Ritajärvi, Ellivuori, Torisevan rotkojärvet unohtamatta..Lista on melko pitkä, lähti sitten mihin suuntaa Pirkanmaata tahansa ❤ Suoalueita löytyy myös ja tunnetuin on varmasti Siikaneva https://www.luontoon.fi/siikaneva . Toinen mukava suo on Lakkasuo Orivedellä, sinne pääsee myös melko helposti bussilla https://orivesi.fi/matkailijan-oivallinen-olotila-visit-orivesi/kohdekorttien-arkisto/lakkasuo/ .

Suot, ne ovat ihmeellisiä koko ekosysteemiltään ❤ tuoksut ja värit kauken hyvän lisänä.

Laipanmaa Pälkäneen ja Kangasalan alueella. Laipanmaa on helposti kesäaikaan saavutettavissa, talvella sakin hieman selvitellä pääsekö rajalan kämpän parkkipaikalle miten. Yleensä tie aurataan ja tukkirekat liikkuvat alueella. Laipanmaa jää nopesti huomaamatta muun hyvän tarjonnan seasta, mutta kohteena mukavan monipuolinen, päiväretkistä yö retkiin.

Laipanmaasta löytyy hyvä tietopaketti omilta verkkosivuiltaan https://www.laipanmaa.fi/ . Itse on kiertänyt Laipanmaata kesät- talvet pitkään, mutta entäpä kun Eräipana siirtyi mukaan? Pienennä vauva ikäisenä hän kulki toki helposti rintarepussa tai kantorinkassa. Maaston vaihtelevuus oli silloin hyvä tiedostaa, millaista kalliota tai liukkautta olisi, missä on helpoin vaikka vaihtaa vaippaa? Laavuilla toki helponta operoida vaippojen kanssa, mutta saa ne vaipat alusen päällä maassakin vaihdettua lämpimillä ilmoilla helposti myös. Tätäkin on ihan hyvä harjoitella etukäteen ulkona, vaikka takapihalla. Asiaa siis helpotti alueen tuntemus ennalta. Nyt kun Eräipana on kasvanut, jaksaa hän itse patikoida poluilla ja alueen helpoilla tie osuuksilla hyvin. Esimerkiksi luontopolku on hyvä tapa kuluttaa energiaa, luontopolun pituus on 3km joten pienen kanssa siihen saa menemään vaikka koko päivän. Luontopolkukin on maastoltaan vaihtelevaa ja nousuja on jonkin verran. Yksi laavu osuu myös hyvin luontopolulle. Mutta, kuten on huomattu, ei ole mahdottomuus tehdä päiväretkeä lapsen kävellen itse yli 10km. Toki kaikki riippuu lapsesta ja aikuisista. Tavoite ei meillä ole kuitenkaan suorittaa retkeillessä. Tuo Elamon kierros 11km on Eräipanalle iso suoritus ja yleensä ei tehdä tällaista spurtteja. Maasto Elamon kierroksella on kuitenkin verrattaen helppoa ja suuren suuria nousuja ei ole reitillä. Lapsen näkökulmasta kiinnostavaa on pitkospuut, lammet, järvet, vanhat puut ja laavut joissa taukoilla. Toki taukoja pidetään muutenkin. Laipanmaan pisin kierros on Hirvijärven kierros joka on todella viehättävä! Siinä maasto on vaihtelevin ja tämän tykkään tehdä yhden yön taktiikalla, vaikka sen toki voi juosta aikuisena nopeastikkin, mutta maisemien vuoksi kiva ottaa rauhassa. Hirvijärven kierros on 12km ja siihen mahtuu myös portaitakin, joten mahdollinen liukkaus on hyvä huomioda niissäkin.

Se mikä Laipanmaassa viehättää, on sen rauhallisuus. Alue on todella seesteinen yleensä ja tuntuu että sitä ei ole löydetty kunnolla. Joten jos alue on uusi tuttavuus niin kannattaa kurkata tämä mahdollisuus lastenkin kanssa.

Pukala Orivellä. Toinen isompi alue retkeilyyn. Pukalassa lasten kanssa retkeilyyn, etenkin kesällä puoleensa vetää helppous. Helpolla tarkoitan reittien pituuksia ja mahdollisuuksia kiertää juuri itselle sopivia matkoja. Matkoja on helppo esim lyhentää ”omiksi rengasreiteiksi” alueella kulkevien pikku teiden avulla, näin on tehty itse. Maisemat ovat kauniita ja myös melontaan sopivaa vesistöä on. pukalan sivustot verkossa ovat mielstäni hyvät reitti kuvauksineen https://www.luontoon.fi/pukala/reitit

Täällä meidän porukka on viihtynyt hyvin niin kesällä kuin talvellakin. Talvella tosin teiden kanssa on vähän niin ja näin. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on ollut joko itse jumissa tai ollut kaivamassa jotakuta muuta lumesta. Eli kannattaa varautua pidempään kävelyyn auratuilta teiltä. Meillä on ollut ahkio tästäkin syystä hyvä väline lapsen kanssa retkeillessä.

Ihan ensimmäisiä laavu öitään Eräipana viettikin juuri Pukalassa, Roninmaan laavulla, ellen väärin muista. Siitä on todella kauniit näkymät järvelle ja pikku saarelle johon johtaa oma silta. Myös telttalle on tilaa kohtuullisen hyvin, vaikka pikku saari on kivisempi. Laavun kupeeseen mahtuu pari telttaa. Kun lapsi jaksaa jo kävellä pidempää lenkkiä, tulee mahdollisuuksia toki lisää. Maasto on vaihtelevaa Pukalassa ja pikku kiipeilyyn saa varautua. Puhelimen kuuluvuus voi olla myös heikkoa välillä, itselläni joskus katoaa kuuluvuudet Pukalassa. On myös hyvä muistaa että alueelle saa metsästyslupia (metsästyshän EI kuulu jokamiehen oikeuksiin ) Tästä syystä välillä kuljetaan reittien ulkopuolella Eräipanan kanssa. Meille tämä on siis plus merkintä, puhtaan ruuan puolesta, kuten ne metsän sienet ja marjatkin.

Pukalassa parasta on laaja alue valmiita reittejä, joita on helppo lyhentä. Roninmaan laavun edessä oleva pikku saari siltoineen innostaa helposti lapsia leikkiin!

Isojärvi Kuhmoisissa. Helppoa ja haasteita, mitä saisi olla? Majavia? Vuokralle kanootti? Kahvia ja pullaa kesällä? Vähän historiaa? Isojärvi on ollut Eräipanalle vauvasta asti tuttu juttu myös, välillä varsinaisnen tuttu juttu show, esim unohtuneiden vaippojen takia… Tässä on yksi hyvä sivusto jossa tietoa alueesta: http://isojarvioutdoors.fi/ sekä monelle ehkäpä jo tuttu:https://www.luontoon.fi/isojarvi

Isojärvessä viehättää mahdollisuus myös melontaan tai maastopyöräilyyn, reitit niihin ovat mielestäni hyvät. Pikkulasten kanssa aluelta löytyy esimerkiksi majavapolku, joka on 3km mittainen, lähinnä leveää metsätietä oleva reitti. Isojärvi on kuitenkin hyvin laaja kokonaisuus ja osittain tästä syystä maastoonkin mahtuu monenlaista näkymää ja reitteihin eroja. Osa reiteistä onkin vaativampia kallioden vuoksi. Eräipanan ollessa ihan pikkuinen, kantoreppu ikää, käytiin usein päiväretkillä näissä maisemissa. Siinä sai omat jalat työtä kesät-talvet. Yksi syy päiväretkeilyyn silloin juuri Isojärvellä oli hyvät ja toimivat rakenteet, kesällä esimerkisi kahvila, vähän luksusta joukkoon 😉 Puuhuolto on ollut mielestäni myös toimivaa ja reittien kunnostustyö oli hyvä! EsteetNyt kun Eräipana on jo iso 4v. on alueella hänellekkin enemmän annettavaa ja uusia asioita löytyy helposti. Isojärvi on melko suosittu, joten teltan kanssa liikuttaessa, saattaa joskus olla jopa haastetta saada paikkaa teltalleen. Toki kuten monesti, on kyse sesongista, eli kesästä.

Oli vaikeaa rajata kolmeen kohteeseen Pirkanmaata, joten siksi valitsin nämä isoimmat kohteet tällä erää. Pirkanmaa ja lähikunnat/ kaupungit ovat täynnä myös pieniä kohteita ja ns.tuntemattomiakin laavukohteita. Osa voi toki olla esim. metsästysseuran tai jonkin palvelun tuottajan tai vaikka partiolippukunnan oma, mutta kauniisti kysymällä on yleensä lupa yöpymiseen onnistunut. Toki rakenteita koskee omat lakinsa, ja niiden kanssa tulee toimeen hyvin 🙂

MUKAVAA SAAPUVAA SYKSYÄ! Seuraava savotta olisikin kesän Itä-Suomen reissu ❤

Eräipanan laavuyö Pukalan Valkeajärvellä. Miksi kiiltomato loistaa?

Pukala,tuo ”Etelä-Suomen Inari! Pirkanmaalla on polutonta metsää vaikka kuinka paljon,on mukava kulkea välillä reiteillä ja yöpyä laavuilla. Eräipana onkin mielellään laavussa yötä, sieltä voi tarkkailla vaikka tähtitaivasta!

Nyt Eräipana pääsisi laavulle yöksi, kaikella 3v energialla kävely Valkeanimen laavulle oletettavasti sujuisi. Valkeaniemi valikoitui joukosta vähän testi mielessä lapsen kävelyn jaksamisen suhteen. Kohde on meille vanhemmille tuttu entuudestaan ja se on plussaa. Maaston vaihtelevuus korkeuseroineen olisi lapselle haaste ehkä. Mutta matka,vajaa 3km ei olisi liian pitkä tarvittaessa kantaa (lapsenkatorinkkaa ei mukaan).

Koska laavuista ei voi ikinä tietää olisiko siellä iso porukka yöpymässä,napattiin Husky Bright 4 teltta mukaan. Eräipana oli ihan liekeissä,isikin pääsee mukaan lomapäivän puitteissa!

”isi, sää olisit sitten niinkun se triteratops,joten kuljeppa perässä!”

Pakattiin vain tarpeelliset:

Nukkumiseen: 2x ilmatäytteistä alustaa, yksi paksu Kaira solumuovi & 2x ohutta solumuovia. 2x aikuisten makuupussia (vilukissa miehelle talvipussi),1x juniori talvi pussi ja lasten Deuter little star. Mies oli jemmannut myös pikku nalle tyynyt rinkkaansa itselleen 😀

Rinkkoina Savotta Jääkäri XL ja Haglöfs oxo 65l, eräipanalla Haglöfs Corker xs

Ruokina: auto evääksi mennessä Eräipanalle banaani ja mehua (energiaa kävelyyn). Perunamuusi jauhe,voita rasiassa,suolaa. Makkaraa joka illaksi muusin kanssa,sinappi,ketsuppi,kurkkua. Herkkuina jälkiruoaksi keksejä ja suklaata. Pannukahvia ja maitojauhetta. Illaksi & aamuksi puuroa + speciaalisti lättyjä lisäksi aamulle (valmisjauhe johon vain vesi)+sokeria. Välipalana kuivattuja aprikooseja ja mustikka-vadelma kiisseliä (blå band). Lounaaksi Eräipanan ikuisuus ykkönen, nuudelit! Kuivattua kanaa & porkkanaa mukana joukossa. Päivällis aikaan oltaisiin varmaan jo kotona, mutta vara ruokana on kuitenkin pussi risottoa. Naposteluun koko pikku porukalle sopii paahdetut härkäpavut, rusinat ja cashewpähkinät.

Vaatetus: oli melko kevyt. Suojaavaa vaatetta itikoilta ja risuilta etenkin Eräipanalle joka kovin kutiaa hyttysistä ja mäkäristä. Eli kevyttä pitkähihaista T-paidan päälle. Iltaa ja aamua ajatellen lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta (säätiedoite lupaili tuulta ja ehkä mini sadekuuroja seuraavalle päivälle). Lippikset ja aurinkolasit sekä sormikkaat miehille. Yö asuina kaikilla oli merino kerrastot ja villasukat sekä ohuet pipot. Itselläni oli lämmin ohut huppari tarvittaessa takin alle ja miehellä ohut untuvatakki, Eräipanalle lämmin fleece ”taukotakkina” jos tarvisi. Tossuja ei otettu mukaan tälle matkalle taukokengiksi.

EA-laukku sai haavansulkuteippi täydennyksen tarkistuksessa. Säännöllinen tarkistus on hyvä tehdä! Myös tulenteko pussi tarkistettiin ja puhelimien akut. Myös tieto että ollaan matkalla Valkeajärven maisemiin ilmoitettiin mummolle varmuudeksi. Kartta ja kompassi myös matkassa. Oma pieni pään sisäinen turvallisuus suunnitelma on totuttu tapa ajan myöden.

Kartta ja kompassi kulkee yleensä mukana

Sitten MENOKSI! Mataka sujui aurinkoisesti ja poikettiin nappaamassa jäätelötkin vielä, ihan loma olo! Ajellessa Eräipana tarkkaili kurkia ja oli vakuuttunut että ne ovat sukua dinosauruksille, pterosaureille. Matka taittui hyvin ja tiet olivat hyvässä kunnossa näin tavalliselle famarimallin ”epänelivedolle”. Ajoimme reittiä Tampereen Teiskon kautta Siitinjärven parkkipaikalle. Terälahdesta eteenpäin ja suunta kohti Kaanaata, tielle Moottorikeskuksentie. Sitä ajetaan kunnes ohitetaan moottorikeskus ja lentokenttä. Heti tuleekin oikealle tie nimeltä Vehokyläntie. Vehokyläntie tulee risteykseen josta käännytään Ukaantielle vasemmalle. Tietä ajetaan kunnes se haarautuu loivasti oikealle ja nimeksi vaihtuu Enokunnantie, sen varresta löytyykin Pukalan opasteet jo ja jatketaan suoraan tietä Juurakko. Tie muuttuu Metsisianpoluksi jonka varrelta tie kääntyy oikealle melko jyrkkään alamäkeen ja Siitinjärven parkkipaikalle (vasemmalle jatkuisi tässä haaraumassa Valkealahdentie). Oriveden kautta on myös helppo reitti, mutta Teiskolaisena on kotoisaa kurvailla tätä reittiä 😉

Kahvi hetki, hyvä hetki

Olimme hämmästyneitä että Siitinjärven parkkipaikalla oli vain pari autoa, sää kun oli niin mahtava! Eräipanalla pärisi lujaa ja oli jo puskassa ennen kuin ehti sanoa että ”kengät jalkaan!”. No hänet saatiin kiinni ja kengät koipiin. Matkan teko lapsen tahtiin on hidasta..ja sitten vauhdikasta..ja taas hidasta.. Eli ainakin meillä varataan aina aikaa reippaasti kävelyyn, on aikaa ihmetellä. Ajan antaminen lapsen kiinnostuksille, vaikka sille käävän ihailulle on tärkeää, sillä saa hyvin positiivistä vivahdetta hommaan ja lapsi tulee kuulluksi.

Reissussa juteltiin myös siitä kuka oli Elvis ja millaista musiikkia Elvis teki. Eräipanalla on omia lemppari lasten lauluja, mutta hevi ja rock iskee tähän pieneen. Metsässä kulki hyvä polku ja se on selkeästi merkittynä maastoon. Pukalan reitistö on sinänsä kiva, että jos jostain syystä eksyisi, päätyy aina jollekkin rielle tai järven rannalle. Pukalan erityis piirre on myös se että siellä saa metsästää, Orivesi onkin hyvää linnustus maastoa ja Eräipanan äiti siellä myös metsästänyt. Tulevana syksynä pääsee Eräipana mukaan metsälle jälleen.

Polku kulki metsässä, pitkoksilla, kalliolla ja järven rannassa. Maastossa kalliota ja kevyttä nousua. Korkeimmalta kalliolta alas laskeuduttaessa kohti järven rantaa sai pitää villiä Eräipanaa kädestä kiinni. Eräipanan vauhti hiipui noin puolessa välissä ja silloin pidettiin taukoa ja näytettiin retkeily kartasta missä ollaan. Motivoitiin laavun saavuttamisella ja miten saa autella tulien teossa. Energiaa riitti tauon jälkeen siis hyvin!

Maisemat olivat aivan mahtavat! Järven ranta ja auriko oli täydellinen yhdistelmä hiljaisuudessa! Välillä tosin saattoi kuulua kun Eräipana karjui dinosauruksena. Silloin palautellaan meluamisesta ja kerrotaan ettei eläinten kodissa saa huutaa ja ihmiset tulevat tänne nauttimaan hiljaisuudesta, ettei karjuminen ole sopivaa. Dinosaurukset osaavat nimittäin myös hiipiä ja kuiskutella 😉

Laavulla kamppeet pois harteilta ja sahaamaan rankoja puuliiteriin ja kirvestä heiluttelemaan. Rankoja oli runsaasti ja puu työt teki hyvää yläkropalle! Valmiit halot olivat loppuneet. Miehen kanssa vuoroteltiin sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Eräipana auttoi sahatessa rangan kiinnipidossa ja välillä isiä, sai viedä halkoja laavulle. Näin homma sujui nopeasti ja tulet saatiin pian! Paikalla hieman kauempana oli yksi riippumatto retkeilijä, muistutettiin Eräipanaa että nyt pitää erityisesti antaa muille rauhaa ja osasi ollakkin nätisti sekä kysyä haluaako tulille.

Kohta oli ruoka valmiina ja huomasi että oli kyllä nälkä, sinne upposi lemppari makkara ja muusi voilla! Ruokailu sujui hyvin (aina ei; on kiukuttelua, en syö, pahaa, kuumaa, tyhmää, syötä, huidotaan…) Ise söi ja siististi kaiken lisäksi rauhallisesti maisemaa ihaillen. Edessä tyyni ja aurinkoinen järvi ❤ Jälkiruuan jälkeen laitettiin patjat ja pussit paikoilleen laavuun, Eräipana sai ihanan välipaikan.

Sitten tutkittiin maastoa ja katsottiin missä kunnossa PuuCee on, hyvässä ja siistissä kunnossa! Tuli jotenkin omat lapsuuden retket mieleen, miten jännittävää oli aina uusi teltta tai laavu paikka! Ilta alkoi hiipiä ja Eräipanan uniaika oli venynyt pitkälle, retkillä saa ottaa löysästi. Tehtiin puuro Eräipanalle ja iltatoimet kuten hampaiden pesu & kerrastoon sujahdus. Sitten lapsi pussiin ja vanhemmat myös, näin meillä nukahdetaan parhaiten. Luettiin vielä Miina ja Manu kirja joka on pehmeä sulloa rinkkaan, monesti iso ilo tuokin. Pian Eräipana tuhisi hyvin pussissaan ja saatiin salaa pipo sujautettua päähän, se kun on inhokki! Talvisin se tuottaa ongelmaa kun ei meinaa pipo pysyä päässä, siksi aina hyvä kypärämyssy. Itse kyllä herään herkästi pienimpäänkin lapsen liikahdukseen, mutta Eräipana nukkuu ulkona levollisemmin kuin sisällä, onneksi.

Nyt oli äidillä ja isillä ns. omaa aikaa, saatiin kerrastot päällä istua ja jutella kahvien sekä suklaan merkeissä! Tyylikästä parisuhde aikaa, mutta meidän näköistä, ompa meillä samanlaiset vaellukengätkin kruunaamassa kaiken. Näissä kohdissa on hyvä saada puhuttua arjesta, mitäs ensiviikolla syödään, mikä olisi kiinnostava taito oppia eräilyn suhteen, mihin kesälomalla uskaltaisi matkata (olisiko rakas Itä-suomi?), miksi hampaasta lähti nyt paikka, mitä voisi istuttaa ystävän haudalle. Asiat ovat moninaisia ja ulkona puhuminen on jotenkin helpompaa, etenkin kun maisema on omaan silmään täydellinen. Sitten unille Eräipanan viereen joka nukkui niin rennosti kuin lapsi voi nukkua.

Yöllä oli yllättävän hiljaista ja vain yksi pissahätä yllätti Eräipanan. Silloin hän mönkii ihan kasvoille ja kertoon hätänsä. Toistaiseksi ei ole tullut tilannetta että hän lähtisi yksin pissalle yöllä. Siitä on toki puhuttu että aina herätetään aikuinen! Takaisin nukahtaminen tutuksi käyneeseen nalle korvaiseen pussiin ei tuottanut ongelmaa. Välillä takaisin nukahtaminen voi ottaa aikaa jos alkaa höpöttely. Pyritäänkin olemaan aina hiljaa ja korkeintaan kuiskutellaan pari sanaa ja sanotaan kauniita unia ja pusut päälle.

Aamulla olikin koleaa ja harmaata, sumusade. Lämpimät vaatteet kerraston päälle kaikille, mukavempi aloittaa aamu lämpimästi. Eräipanan vaatteet olivat olleet lämpiämässä äidin kainalossa joten hänellä oli extra palvelu 🙂 Puuro heti kaasulla puuro nopeasti, se upposi hyvin kaikille pähkinöiden kera ja lämmitti. Laittelin samalla lättyjä muutamalla puulla nuotiolle, tihkukin oli laantunut hetkeksi. Lättyjä kun oli luvattu, oi että ne olivat hyviä! Jälleen pikku sumusade nousi, laavussa istuen ei voisi olla mukavampaa kuin nyt, lätyt ja lämmin olo ilman hoppua. kahvit siinä kiehuivat samalla nuotion loppu tulilla. Äidin ja isin hommiin kuului pakkaaminen, Eräipana sai sillä välin katsella kirjaansa laavussa ja nakertaa vielä pähkinöitä.

Paikalle saapui muutamia retkeilijöitä kun alettioin olemaan valmiita. Eräipana halusikin loruilla heille: ”kalalokki kakki,se oli kuin nakki. Iskäkin kakki ja sillä on iso kalapakki!” Hurjan hieno riimi siis,melko kakki siis jälleen näköjään meno! Muut saivat helposti vielä sytytettyä tulen uudelleen.Nyt kävely huppu päässä pienessä pikku sumu sateessa ei kulkenut niin hyvin Eräipanalla. Matkaa olisi ympyräreittiä kolmisen kilometriä. Sade loppui mutta tuuli viileästi, piti motivoida pientä retkeilijää ja jutella hellän mukavia ja innostavia juttuja, veisi ajatuksen pois matkan pituudesta. Koska lapsi oli selvästi hyvien, pitkien unien jälkeen kuitenkin ”vedoton” niin napatiin lyhyempi reitti, hiekkatietä (Eli tie on Metsisianpolku vasemmalle, kun pöllähti merkatulta reitiltä, kun suunta kohti kohti lapinraunioita ja Vähä-Musturia. Silloin tämä on tie joka muutoin ylitetään). Matka kuluu helpommin kuin polulla ja matka lyhenee kilometrin verran (Valkeajärven laavulta Siitinjärven parkkipaikalle oli tietämyöden 2,02km). Lapin rauniot jäi nyt näkemättä Eräipanalta, mutta hiekkatiellä olikin kaikkea mahtavaa! Maassahan oli dinosauruksen hampaita! Eli valkoista kiveä, näin helpolla saadaan matka taittumaan hyvin ja ”äääiti en tahdo kävellä” unohtui. Myös kiiltomadon toukan bongaus oli ihan mahtavaa Eräipanasta, nyt sitten ihmetystä riittää miten eläin tuottaa itse valoa? Kumpikin sukupuoli voi tuottaa valoa, mutta naaras erityisesti houkuttelee sillä koiraita. Ilmiö perustuu bioluminesenssiin joka syntyy kemiallisessa entsyymi reaktiossa,lusiferaasientsyymi hapettaa lusiferiiniyhdisteen oksilusiferiiniksi. Kiiltomato muuten haisee yleisesti mädäntyneeltä. Kiiltomadon toukka on melkoinen peto,tappaa saaliinsa erittämällä myrkkyä ja lamaannuttaa siten saaliinsa. Sitten se pihtimäisillä puruelimillä haukkaa saaliistaan paloja. Kiiltomadon toukat ovat hyödyllisiä mm. tuhoamaan lehtokotiloita puutarhassa. Aikuiset kiiltomadot puolestaan eivät syö mitään.

Parkkipaikan lähestyessä alkoi tien pientareella näkyä autoja jonoksi asti! Nyt näkyi paikan suosio sekä lomapäivä,Helatorstai. Ihmettelyn ohessa Eräipana pysähtyi syömään aprikooseja, autolla tehtiin kylmään veteen kiisselit, nyt kun lounas jäi syömättä reitin lyhenemisen myötä. Vaikka ei mennyt suunnitellusti niin retki oli todella kiva, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja nyt oli ainakin kaikilla hyvä mieli ja reippaastihan Eräipana käveli ja loppu matkalla jalat saikin juoksenteluun virtaa! Autossa pieni mies sitten jaksoi tovin hereillä ja parastahan oli valtava metsäkone joka antoi meille tietä ajaen metsään!

Lisää mukavia retkiä ja laavu öitä toivotaan tälle kesälle paljon! Nyt etenkin lähiseutu retkeily kunniaan 🙂 Pukalassa on myös hyvät mahdollisuudet melontaan, sienestykseen,marjastukseen,hiihtoon,kalastukseen,metsästykseen,pyöräilyyn ja uintiin. Huomioiden jokamiehen oikeudet ja metsästys/kalastonhoitomaksut. Myös erilaiset tehtävät lasten kanssa onnistuvat hyvin, leikittiin ”olen kuin leikkiä” Eräipana nappasi kieron kepin ja kertoi ”olen kuin tämä käärme keppi, nopea ja kiemurteleva!” (osui kyllä oikeaan).

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja nautitaan tästäkin vuodenajasta retkeillen vastuullisesti!

Otetaan rennosti ilolla!

Tässä on Eräipanan kesän rallatus jonka radiossa kuuli ja kiinnitti tuttuihin sanoihin heti huomion: kuksa, metsä, sauna, kesä, vene, onkiminen. Ei ollut tällä kertaa heviä tai toinen lemppari ”Ikuinen vappu” jossa matkataan pohjoiseen ❤ Kesään tämä kyllä sopii hyvinkin!