Nyt on ollut varmaan pisin tauko blogi tekstien kera. Mutta täällä ollaan jälleen! Korona talvi on vaikuttanut osittain Eräipanan elämään myös. Ei ainoastaan se että meillä kuulutaan riskiryhmään, vaan myös että haluamme tavata läheistä joka hoitolaitoksessa. Tästä syystä olemme hieman vältelleet julkisia kohteita. Talvinen retkeily on kuitenkin ihanaa ja maastoa riittää onneksi paljon missä kulkea. Erityisesti Eräipanan äiti kuuluu talvi-ihmisiin ❤
On syytä huomioida nyt erityisesti tulipaikoilla joissa on mukava kokkailla ja viettää aikaa, miten turvavälit saa pidettyä ja hygienia toimii. Myös on hyvä aina kerrata jokamiehenoikeuksia kun lähtee ulkoilemaan. Esimerkiksi nuo laittomat tulipaikat ovat olleet tapetilla, mutta myös hyviä kysymyksiä herättäää saako vaikka lähteä pilkille ilman lupia. Pilkkiminen on lähtökohtaisesti vapaata puuhaa. Myöskään kalastonhoitomaksua ei tarvitse maksaa. Mutta, rajoituksia löytyy esimerkiksi luonnonsuojelualueilta tai paikoista joihin on istutettu kalaa. Myös vaelluskalavesistöjen koski- ja virtausalueilla on kiellettyä. Istutettuihin kohteisiin monesti saa ostaa lupia kohteen ylläpitäjältä tai eräluvat.fi sivustolta. Hyvä sivusto tutustua rajoituksiin on: https://www.kalastusrajoitus.fi/#/kalastusrajoitus ja toinen hyvä lupien hankkimis sivusto on: https://kalastusluvat.kalapaikka.net/ ja vielä lisäksi laitetaan valtion sivusto tähän: https://www.eraluvat.fi/kalastus/hyva-tietaa.html
Meidän talvi retket ovat olleet nyt jokamiehen oikeuksilla hieman siellä- täällä ja maanomistajan luvalla on saatu tehdä tulet usein. Kun olemme liikkuneet poluttomilla poluilla, on tutustuttu ennakkoon hyvin maastoon kartasta ja mietity millainen lenkki tehdään ja missä olisi jotakin erityisen mukavaa nähtävää. Toki kiinnostuksen kohteet poikkeavat aina ihmisten kesken. Meille järvet ja lammet ovat kiinnostavia ja niillä nyt pilkkiminen kun saatiin jäätä. Virtaus kohdat / lähteet katsotaan myös etukäteen kartoista, tai missä on kareja tai saaria.Myös paikallisilta ihmisiltä kannattaa kysellä jäätilannetta.Turvallisuus huomioidaan aina etenkin jäille mentäessä. Meillä jompi kumpi vanhemmista tarkistaa aina kairalla jään etukäteen ja esimerkiksi rinkan soljet pidetään auki jäällä ja naskalit ovat kaulalla. Vaihtovaatteet kuivapussissa on hyvä olla kun lähtee jäille.
Metsäretkillä meitä kiinnostaa samalla luonnon tarkkailu ja eläinten kulkureitit. Pöllöt ovat kiinnostavia havainnoitavia ja omat intressit myös sorkkaeläimissä ja riistalinnuissa.
Kun Eräipana oli kantorinkka ikää oli siinä meillä usein talvisin lisä lämmikkeenä avaruuslakana joka on hyvä löytyä myös EA-pakkauksesta aina, vuodenajasta riippumatta. Avaruuslakana kiedottiin lapsen ympärille joka sujautetettiin rinkkaan. Näin koko vartalo saatiin suojattua ( kasvojen / pään alue jätetty ilman avaruuslakanaa). Muutoin kädet sujautettiin myös alas lapsen eteen jotta ne eivät ”harittaneet” rinkasta ulos, kuten kuvassa alhalla. Liikkumattomuus rinkassa voi viilentää nopeasti lasta. Siksi pidimme jaloittelu taukoja lapselle, jotta veri kiertää ja lapsi pääsee tutkimaan ympäristöä. Talviset vaipanvaihdot ovat jääneet mieleen. Niitä sai treenata sisällä haalarin riisumisesta lähtien, mikä olisi nopein tapa ja mikä vaate yhdistelmä kätevin. Vaipan vaihdot tehtiin yleensä aina tuulen suojassa ja vain tarvittaessa (esim laavulla solumuovin päällä). Näin pienen kanssa piti toki miettiä mikä on järkevä matka kulkea ja onko majoitus millainen jos yövytään. Meneekö esim. veden lämmitykseen aikaa vai kulkeeko mökkiin vesi tai onko sähköä?
Kun Eräipana oli kannettaessa kantorepussa vartaloa vasten, oli lämpö helpompi taata jos mahtui takin sisään koko pakkaus. Myynnissä on myös suoja pusseja kantoreppujen päälle.
Vaatetuksessa suositaan kerrospukeutumista, samoin kuin aikuisella. Hengittävyys, sopiva väljyys kerrosten välissä ja kosteuden pito ovat mielestäni avainsanoja lämpöisyyteen. Aivan pienellä lisätään vielä yksi lämpökerros omasta mielestäni. Meillä toimi vauva iässä untuva hyvin lisä lämpönä ja päässä huppu suojaa tuulelta mukavasti. Nyt kun lapsi liikkuu (yleensä hurjaa vauhtia) on vaatteen liikkuvuus hyvä mukavuus tekijä. Pakkasella on Eräipanalla nykyään alushousut, ohut merinovillainen kerrasto + päälle villahaalari / ohuehko merinovillahaalari, toppahaalari (nämä yleensä aina vahaan ennen käyttöä, saa lisää kosteudensietokykyä), lämpöiset sukat = laskettelusukat jotka ovat pitkät tai merinovillasukat + villasukat joissa mielellään korkea varsi. Sukka ”pakkaus” ei saa olla liian tiukka kengässä, tilaa on jäätävä ilman kiertämiseen jolloin lämpö pysyy huomattavasti paremmin. Sama pätee myös aikuisilla. Jos ostaa lisä lämpöpohjalliset kannattaa sekin huomioida tai ottaa alkuperäinen pohjallinen pois. Myös itse huovutetut huopavuoret eivät ole huono vaihtoehto, mutta silloin koon kengässä tulee olla suurempi. Meillä on osoittautunut lämpöisimmiksi kengät, joissa on valmiina irroitettava huopavuori ja pinnassa ulkopuolella kumia. Tumput käsittelen myös yleensä kangasvahalla.
Retkillä meillä taistellaan välillä erityisesti tumppujen kanssa, niitä ei haluttaisi pitää. Ainoastaan itse kudotut villatumput olisi kivoimmat. Mutta, kuitenkin kun lähdetään liikkeelle on kädessä pakkasesta riippuen sopiva varustus. Leudommalla ilmalla on yhdet tumput, jotka istuvat käteen olematta liian pienet ja kestävät lunta heti vetistymättä. Mutta kovemmalla pakkasella on ensin villatumppu ja päällä reilun kokoinen tumppu. Tässä sama juttu kuin muussakin, eli ilma kiertää kerrosten välissä ja pinta materiaali suojaa tuulelta ja kosteudelta. Päässä onkin sitten vaihtoehtoja. Hmmm siis pipojen suhteen. Eräipana on kova hikoilemaan pään kautta, tästä syystä on meille kertynyt montaa pipoa. Leudommalla pakkas sällä on ohuempi merinovilla pipo ja kireällä pakkasella leuan alta menevä hattu joka suojaa myös poskia. Tarvittaessa kypärämyssy on paikallaan. Välillä on paksumpi merinovilla pipo jos ei esim.käy tuuli ja on kuitenkin pakkasta enemmän.
Mukana on vaihtovaatteena aina kuivat tumput ja villasukat sekä monesti myös varapipo. Kertakäyttöiset käden lämmittimet ja kengänlämmittimet on hyvä olla ja meillä on yleensä aina myös uudelleen lämmitettävät lämmittimet mukana. Talvella Eräipanalla on taukotakkina minun pieneksi jäänyt untuvatakki. Siihen sujahtaa koko poika näppärästi, kun istutaan vaikka pilkillä tai nuotiolla kun hän haluaa veistellä.
Ruokien lämmitys on aina oma juttunsa jos tulipaikkaa ei ole. Kaasu on nopea ja siinä lämpiää helposti vaikka valmisruokapurkki paikasta riippumatta! Ruokatermos on myös loistava, nopea apu retkillä lasten kanssa. Meillä on monesti välipala puuro Eräipanalla talvella ruokatermoksessa. Jos nimittäin meinaa iskeä nälkä kiukku niin, homma seis ja ruokatermoksesta lemppari puuro. Lämmin lämmittää samalla koko kehoa, joka pätee myös aikuiseen. Lämmin juotava on myös hyvä niin aikuisille kuin lapsillekkin, mutta pissahätä on aina sen ns. varjopuoli. Nesteytys on talvellakin pakollista ja vesi pitää olla aina saatavilla. Huono-olo ja väsymys iskee samoin kuin kesälläkin, eikä mahdollinen hikoilu auta asiaa. Talvella energian kulutukseen vaikuttaa helposti lumessa kulkeminen ja kehon lämmönsäätely. Lisäenergiana meillä on edelleen suosiossa kuivatut banaanit ja houkuttimena suklaa Eräipanalla.
Talvella saattaa sormet nopeasti kokkaillessa kylmettyä, joten meillä suositaan nopeita ruokia jossa mielellään ei tarvita montaa ainesosaa erikseen käsitellä. Myös kaikki valmiiksi pilkotut ainekset ja omissa purkeissaan järjestyksessä olevat ainesosat helpottaa kummasti. Myös ruokien etulkäteen testailu on hyvä, tietää kauanko suurinpiirtein kuluu aikaa. Takuuvarmoja ruokia Eräipanalle suositaan, uhmaikä kun pukkaa ja kaikki on joskus kamalaa ja hirveää sekä äiti & isi on tyhmiä. Tältä taistelulta suojaudutaa nopealla ruualla joka uppoaa aina. Silloin koko retkeilystä jää helpommin hyvä maku suuhun 😉 Pakkasilla meillä koitetaan osallistaa tuota 4v:tä ruuan teossa, pysyy samalla liikkeessä ja oppii. Mutta jos tehdään nopea pikaruoka kaasulla, voi toinen leikittää lasta vaikka jumijälkien tekemisellä, lumisodalla, hipalla.. jollakin missä pysyy liikkeellä. Tulta tehtäessä puolestaan meillä Eräipana saa kantaa puita mahdollisesta vajasta ja auttaa pilkkomisessa kädestäpitäen turvallisesti yhdessä. Syödessä otetaan yleensä joko villatumput käsiin Eräipanalle, jolloin syöminen itse onnistuu helpommin omalla lusikalla/ haarukalla. Välillä, myönnettäköön syötetty on retkillä, jotta päästään helpommalla.
Ja mikä helpottaa nyt kulkemista? Ahkiot ja pulkat, lumikengät tai sukset. Hifistellä ja varusteurheilla ei tarvitse ja niistä on turha ottaa paineita. Tavallinen pulkka mukaan, vaikka fleece huopa tai solumuovi pepun alle ja menoksi! Valmiit eväät ja kohde jonka saavuttaa helposti. Kaikkea ei kannata ostaa uutena, suosituimpien brändien ulkopuolelle kannattaa katsoa. Usein peräänkuulutan näitä facebookin kirppiksiä joissa myös oma lasten retkeilytarvikekirppis, tori.fi, kirpputorit , lainaaminen ja vuokraaminen kannattaa. eikä tarvita sataa eri haalaria tai pipoa. Myös armeijan uudet/ ylijäämä varusteet ovat meillä suosiossa. Yksi tärkeä asia omasta mielestäni on tietenkin aika. Iso juttu kun liikkuu lasten kanssa, kiireellä suoritus ei yleensä tunnu kivalta kenestäkään. Oma jaksaminen joka tasolla on hyvä tietää ❤ Joskus kun on itse todella väsynyt, mutta tietää että ulkoilu tekee hyvää ja Eräipana on jo jalka oven raossa, niin mennään helpolla. Kahvit termariin reppu selkään ja lähimetsään katselemaan käpytikkoja, katse pois puhelimesta.
Näissä ajatuksissa tällä kertaa. Jos jokin jää mietityttämään niin sähköposti (eraipana@hotmail.com) , instagram, sekä facebook toimivat hyvin 🙂
ERÄIPANA 