Taulan taikaa, näin se tehdään!

Taula,tuo hyvin tarpeellinen tulenteon peruselementti historiasta. Taula on herättänyt ihmetystä kun sitä on antanut hypisteltäväksi; ihana mokkaisen ja pehmeän tuntuista, sitkeää ja taipuisaa, eikä oikeastaan tuoksu millekkään. On ollut hauska arvuutella tapahtumissa ”mitä tämä on?”. Eikä kyllä itselläkään ihan ensimmäisenä tulisi mieleen että kyseessä on käävästä valmistettua materiaalia.

Mistä tulee sana taulapää? Taula oli aikoinaan hyvin arvostettua ja ihan syystäkin, ilman tulta oltaisiin pulassa. Taulan valmistuskaan ei ole näinä päivinäkään ihan pikku kakun pala ja nopeaa, joten mitä se sitten aikoinaan olikaan. Taulapää, no.. Tarinoiden mukaan taulan arvokkuus näkyi sen vaalimisessa. Kun haluttiin pitää taula kuivana ja tallessa niin mikäs sen parempi paikka säilyttämiseen kuin korvat. Kun korvat ovat täynnä taulaa ei myöskään varmasti kuule kovinkaan hyvin, joten voidaan karjasta ”hei taulapää!”.

Taula on ihanan herkästi syttyvää ja kevyttä. Taulaa käytetään tulusraudan ja piikiven/ kvartsin kanssa, mutta se sopii loistavasti muuhunkin sytyttämiseesn (esim. nykyaikainen magnesiumtikku, firepiston tai plasmasytytin). Myös näistä vanhoista konsteista lunttu on näppärää sytykettä ja huomattavasti helpompaa valmistaa kuin taula. Luonnosta saatavana materiaalina katajasta tehty katajaniini syttyy ihanan nopesaan kun sen laittaa tuohirullaan. Kokeiltu on iso-osmankäämin kukintoa kuivana, murusteltuna myös ja tuohirullan kera toimii kohtuullisesti. Alakuvassa perinteiset tulusraudat+  piikiveä & kvartsia sekä taulaa. Toisessa katajan kuorta ja tuohta.

Meillä itse olen kiinnostunut kaikesta historiaan liittyvästä joten toki mielenkiinto kokeilla valmistaa taulaa syttyi jossain kohtaa.

Ipana sai osansa meillä tietysti asiasta. Yhteiset taulakäävän metsästysretket olivat hauskoja kun lapsi sai puusta bongailla kääpiä. Myös isompien kanssa homma oli mukavaa ja hieman eri tasolla kun saatiin käyttää luuppeja retkillä. Eräipanan käsissä luuppi on vielä hieman liian vaativa tarkkailu väline. Mutta isommille samalla hyvää oppia käävistä ja niiden laji tunnistuksesta.

Taulakääpä on monivuotinen lahottaja ja monivuotisuuden voi havaita jo käävän pinnan kasvurenkaista. Taulakääpää saa jokamiehen oikeuksien luvalla ottaa matkaan. Yleensä taulakääpä kasvaa koivuissa, mutta muutkin lehtipuut kelpaavat kasvualustaksi. Puolestaan pakurikääpää EI saa puista lähteä irroittelemaan ilman maanomistajan lupaa.

Mitä tarvitaan:

1.tuoretta taulakääpää

2.Koivintuhkaa / ruokasoodaa

3.Vettä ja kattila

4.Jokin nuijimis väline, esim leivonta pulikka

1.Taulakääpää, mahdollisimman isoa. Isompaa kääpää on helpompi käsitellä,mutta tulee huomioida ettei kääpä ole ns.liian vanha ja kova pillistöltään, vaan elävä. Elävä kääpä tunnistetaan siitä että se tuntuu kiinteältä ja ei ole pinnoiltaan haalistunut. Myös pillistö alapuolella tulisi olla ehjää, väriltään hieman tumman ruskeaa / punertavaa, tuntuu sormissa nahkealta. Pillistö myös tummuu kun sitä koskettelee, taulakäävän monivuotisuus ilmenee myös sen pinnassa, kasvuvyöhykkeitä näkyy pinnalla. Keveys ei ole siis tässä kohtaa hyvä asia 🙂

2. Eli, kääpä irroitetaan puusta, puuta vahingoittamatta. Kääpä kuoritaan, harmaa kansi pois. Kuorimisessa saa olla varovainen kun puukon kanssa heiluu, itse sain sääreen komea haavan tässä hommasssa. Henkilökohtaisesti pidin pientä puukkoa näppärämpänä kun sitä rakkainta sissipuukkoani 😉 Myös yhteenkasvaneeseen kääpään törmäsi ja se oli haasteellisempi käsitellä erottamisen takia, välissä kulki kova puinen malto. Alla kuvissa halkaistu taulakääpä ja kuoritut käävät, toisessa näkyy päällekkäin kasvanut taulakääpä. Alakuvassa vasemmalla ylhäällä pillistö näkyy pitkittäisinnä juovina,kun kääpä on halkaistu.

3. Kun kääpä on saatu kuorittua, irroitetaan pillistö. Pillistö voi olla melko tiukassa joten varovaisuutta tässäkin. Itse taula sijaitsee heti kuoren alla ja tuntuu kiinteältä,mokkamaisen pehmeältä,nahkealta. Meillä ipana oli hyvinkin kiinnostunut homman eteenpäin viemisestä ja veikin kääpiä piiloon milloin mihinkin sohvatyynyjen väliin tai koitti ruokkia koiria / itseään käävillä. Onneksi kääpä ei ole myrkyllistä, vaikka ei kuulemma maistunutkaan hyvältä ipanan mielestä. Eipä ole sen jälkeen kääpää suuhunsa laittanut.

4. Kun tuo puhdistusvaihe on suoritettu hyvin, ja kaikki pillistö sekä kuori saatu pois voidaan siirtyä kolmanteen vaiheeseesn. Taula laitetaan likoamaan emäksiseen veten. Perinteisesti koivuntuhka + vesi TAI ruokasooda + vesi. Toiset käyttävät kuumennusta nesteessä, silloin keitetään 15min paksusa tuhka + vesi seoksessa. Tätä ei olla kokeiltu miten toimisi. Me käytimme ruokasoodaa ja kahden vuorokauden liotus tekniikkaa. Veden ja soodan suhde: 1l vettä ja 2rkl soodaa.

Tässä kohtaa oli keittiötikkailla yksi ipana usein itsenäisesti sörkkimässä veteen milloin mitäkin. Lähti toviksi keittiötikkaat piiloon, mutta sitten siihen jostain siirtyi keittiön tuoli mystisesti…

5. Hyvin pari päivää muhineet taulakäävät otetaan likoamasta pois, huuhdellaan ja me puristeltiin niitä kuivemmiksi. Nyt kääpää päästiin sitten nuijimaan ja venyttelemään. Venyttely kannattaa tehdä keskeltä reunoillepäin jottei taula hajoa. Taula venyikin hurjan hyvin! Valmistettiin itse nuija hommaa varten kun teki mieli näpertää jotakin. Myöhemmin ipana sai siitä hyvän dinosaurusten metsästys nuijan, näin ainakin itse tuumaili. Lasten osallistaminen näppärää, samalla kun joku katsoi leffaa sai tyrkätä taulaa käteen ja pyytää venyttelemään. Taulan tulisi olla noin 3mm paksuista levyä.

Soveltuu myös dinosaurus jahtiin

6.Kun taula oli saatu venytettyä sopivan ohueksi levyksi, jätettiin se kuivumaan. Vielä vuorokaudenkin kuluttua taula venyi hyvin. Nyt taulasta oli tarvittaessa helppo saada paloja sytytykseen! Palan ei tarvitse olla suurikaan, sanotaan noin 1cmx1cm on turusraudan kanssa jo sopiva jotta saadaa tuli kytemään. Siitä sitten siirto vaikkapa siihen tuohirullaan (omasta henk. koht. mielestä näppärin) tai vaikka kuivaan ruoho myttyyn. Eli alakuvassa otetta kivestä jonka päällä taulaa, terävä 90 asteen kulmasta tuleva isku kiveen ja mahdollinen kipinä osuu taulaan joka alkaa kytemään 🙂

Nyt on sitten taulaa meikäläisillä pitkäksi aikaa! ns. vanhentuneen taulan huomaa kun se on muuttunut ”ei huokoiseksi” ja kovettuu. Itse sytytettäessä taulaa tuluksilla rikon kulmaa hieman kynnellä rapsutellen ”pörröisemmäksi” , jolloin kipinä syttyy siinä paljon helpommin. Alakuvassa itse tehty firepiston jossa itsetehtyä taulaa sytykkeenä, toimii! Ja jee,onnistumisen kokemus 😀 Naapureille on kyllä kerrottu miksi meillä haisee välillä takapihalla milloin mikäkin käry, kaikki turvallisuus huomioiden.

Täällä ipana on nyt valveutunut kääpä bongaaja ja löytää hienosti ”sytytyskiviä”, oppi uppoaa VIELÄ päähän… katsotaan sitten teini-iässä mikä kiinnostaa 😛

 

 

 

 

Keskellä viikkoa luonto kutsuu iltaretkelle!

Hurjan kaunis ilma, aurinko paistelee ja pari poutapilveä leijuu vain taivaalla kepeästi. Töiden jälkeen, keskellä viikkoa ei halua uhrata minuuttiakaan sisällä hengailuun ja lähellä on mukavia kohteita joihin voi singahtaa helposti. 

Viimeksi kävimme Vehoniemen harjulla, automuseon kupeessa ja näkötornilla kun oli kovimmat -30c pakkaset. Silloin auton ovetkin jäätyi retken päätteeksi..hups.

Nyt sitten olikin +25c ja ipana hikoilee yhtä loistavasti kuin äitinsä. Kunnon vesi putelit aina mukana ja ”hikirätti”. Mikä lie ominaispiirre tämä ylihikoilu… Ipana oli päiväkodilla ihan ylikierroksilla ja kysyttiinkin että lähetäänkö retkelle?. Pikkuisen tuikealla ilmeellä ipana vastasi että ”joo ja onko siellä näkötooni?” Siitä tuli ajatus että hurautetaan Vehoniemen näkötornille JA nyt siellä on automuseokin auki! Vehoniemen luontopolku olisi sopivasti kiva iltalenkki ja ruokailu hoituisi ohessa myös. 

Kotona sitten vaan pika pakkaus; kaasukeitin, kattila, pari lusikkaa, yksi valmisruoka, kaffet termariin, maitoa, muumikeksiä ja äitin & isin voikkarit. Aikuiset kun oli töissä vetäneet juuri makaronilaatikko eväänsä niin ehkä voikkarit riittää..ehkä ja vähän keksejä 🙂 Hyttysmyrkky on erittäin oleellinen ja oi kun olis huomannut niin hyttysverkko lapsenkantorinkkaan mukaan. Vettä toki kunnolla, lasta mahdollisesti kannettaessa tulee helpommin janokin, toki helle säällä/ liikuttaessa on vesi aina oleellista. Siksi myös pidemmillä retkillä vedenpuhdistin on ykkös keksintö. Ipanalla on yleensä kaksi pulloa mukana pikku retkillä ja aikuisilla yksi oma. Hurjan näppäräksi on havaittu pullon suuhun laitettava adapteri josta tuollaisen pienemmän ihmisen on kätevä juoda. On myös ainakin ipanasta mahtavaa kun voi juoda oikeasta juomapullosta millaisia näkee sisaruksillaan. Toinen kiva pullo on termosnokkapullo jossa kesällä pysyy kylmänä juomat hyvin.

 

Kangasalle meiltä ajeli noin vartin, parkkipaikalla oli muutamia motoristeja ja pari autoa. Aika vähän väkeä, mutta keskellä viikkoa ei välttämättä tule niin helposti lähdettyä liikkeelle. Ajateltiin että köpötellään luontopolku ja syödään ensin, sitten käydään kurkkimassa museoautoja (Huom ilmainen sisäänpääsy 🙂 ).

 

 

Luontopolku on metsähallituksen pitämä ja tuttuun tyyliin hyvät opaste taulut lähtöpisteellä jossa kerrotaan kohteesta. Roineen ja Längelmäveden välissä ollaan.

 

Polku lähti alas rinteeltä melko jyrkin rappusin, mutta ipana halusi kipitellä ne ihan itse ja katsella muurahaisten menoa samalla.

 

 

Roine se siellä siinsi, kirkkaana ja hermoa lepuuttavan näköisenä. Jo tässäkohtaa ipana tuumasi että haluaa keksiä, tehtiin sopimus että syödään rannassa rappusien alapäässä. Portaita on melkoinen liuta ja vauhti oli ihanan hidas, sai katsella itsekkin maisemaa ihan rauhassa.

 

Rannassa oli korvia hivelevän hiljaista, ei ketään muuta missään. Rannassa on myös tuolit ja penkit, joten siinä oli helppo kokkailla. Eikä uiminenkaan olisi huono idea. Mies ja ipana upottivat varpaat veteen ja heittelivät kiviä, pienet iloit on usein ne suurimmat ilot. Myös yhdessä tekeminen, vaikka sitten se kivien heittely kirkkaaseen veteen, ehkäpä juuri tämä hetki jää mieleen.

Pikku kaasukeitin on näissä ”pikaiseti retkelle” jutuissa oma henkilöhtainen suosikki. Ei tarvitse miettiä onko puita tai metsäpalovaroitusta. Kattila kaasulle, purkki auki ja sapuskat kattilaan. Minuutissa on ruoka kuumana ja helposti. Ei vaivauduttu ottamaan edes lautasta, kattilasta syöminen on ihan yhtä cool. Mikä ehkä mahtavinta ipanasta on oma pikku kuksa, se on niin kiva ettei tee mieli edes heitellä maitoja ympäriinsä.

Mutta, koska aina pitää vähän uhmata äitiä niin kielloista huolimatta, salamaakin nopeampana ipana tarttui jo onneksi melkein jäähtyneeseen kaasukeittimen polttimoon. Ei muuta kun sormi järveen ja kyyneleet silmistä. Ei saatu onneksi palovammoja, mutta kukapa ei kuumaa säikähtäisi. Muumikeksit maidon kanssa auttoivat kummasti asiaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut myös pika ensiapuna tuo melko kylmä pieni maitopurkki, sormi maitoon vaan. 

 

Ruokien jälkeen lähdettiin viittojen mukaan luontopolulle ja Uhkainlampea kohden! Hitsi miten jännittävä nimi! Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi on tullut tämä noin 2km lenkki kierrettyä. Ipana oli tohkeissaan etenkin muurahaisista sekä hämähäkeistä, pikkuisen piti välillä pyytää etenemään kun joka niveljalkaista ja korentoa piti tarkistella.

Polun Roineen rannan puoleinen osa on kaunista valoisaa, lähinnä mänty metsää; kirkasta, avaraa ja vihreää. Runsaasti kukkivia kasveja ja kauniita vanhoja koivuja, havaittavissa myös luonnonvaraisina kasvavat visakoivut. Aurinko pääsi lämmittämään mukavasti ja tällä osaa polkua ei ollut vielä hyttysiäkään! Alueella oli myös yksi muinaismuisto merkki, komeat ovat olleet maisemat varmasti jo silloin kun tässä asutusta oli kivikaudella ollut. Alueen historia on sangen kiintoisa ja miten jäämassat ovat muovanneet tämän harju muodostelman joka jatkuu Tampereelle kohden Ylöjärveä. Ipanaa nyt ei äidin historia intoilut ja huokailut kiinnostaneet tai kalajutut kuoreiden lippomisesta viereisessä Kaivannon kanavassa. Läheinen kaatunut koivu kirkas reunaisine kantokääpineen oli paljon jännempi, siinä kun sai kiivetä.

 

 

Kohta kuului kuitenkin että ”iiiskää ota rinkkaan”. ylämäki ja kipittely ilmeisesti pisti pitkän päivän jälkeen vähän väsyttämään. Mutta eipä siinä sitten muuta kun nousu rinkan selkään ja maisema katselmukset & arvioinnit sieltä käsin. Lähinnä viiltävää analyysiä siitä missä on kaikki veneet ja onko järvessä haita? Myös isin läiskiminen vuohenputkella on sangen kivaa.

Mutta meillä on myös todellakin ongelma joka on hyttyset. Ipana on suorastaan hysteerinen niiden kanssa, viime kesänä tätä ongelmaa ei vielä ollutkaan. Nyt yhdenkin hyttysen näkeminen saattaa aiheuttaa hillittömän itkun ja huudon. Eli hyttysmyrkky on aika oleellinen nyt. Hyttysistä on koitettu puhua ja muista lentävistä itikoista jotka voi näyttää hyttysiltä. Rauhoittelut ja puheen poiskääntäminen ei aina toimi kun paniikki iskee. Nyt tarvitsee hieman miettiä kohteita mihin menee ja miten voisi olla luomatta pelkoja hyttysiä kohden enempää. 

Saavuimme risteykseen jossa tullaan oikeastaan näkötornille ja automuseolle johtavalle tielle. Luontopolku jatkuisi tien toisella puolella jossa laskeutuisimme Uhkainlammelle. Olisimme silloin Längemäveden puolella. Nyt otetiin riski, siellä olisi varmaan hyttysiä, tehoaako myrkky? Lähdettiin hyvin hämyisiä maisemia kohti ja nimi Uhkainlampi sopii paikkaan paremmin kuin naula otsaan. Harjun rinteeseen muodostunut suppa hieman haisi, mutta se lisäsi tunnelmaa.

 

Alaspäin mennessä ( n.20m )ei vielä siintänyt hyttysiä, mutta kuusikko ja lampi…huono yhdistelmä. Lampi oli itselleni kiintoisa, koska kasvisto oli tyystin eri kuin polun toisella puolella.

 

Nyt meillä oli nähtävillä erilaisia sanikkaisia, korpipaatsamaa, sudenmarjoja, sammaleita, vehkaa ja HYTTYSIÄ! Se tarkoitti että nyt sitten vauhtia kinttuihin.

Yhdet portaat noustiin  lähes juosten mitkä Uhkainlammen pohjilta nousee polulle. Lahden tie kulki melko lähellä osittain tällä puolella, mutta liikennettä ei juuri näkynyt tai kuulunut. Metsä oli sangen puoleensa vetävää tutkittavaa itselle, mutta nyt hyttyset iskivät. Melko nopeasti siis vedettiin loppu matka! Ipana ei onneksi saanut hillitöntä kohtausta, mutta huusi kyllä että hyttynen, hyttynen, hyttynen! Hyttysmyrkky ilmeisesti piti ipanasta suurimman osan poissa, onneksi. Loppu polku oli ylämäki nousua sekä viimemetreillä  rappuset, näin päädyimme takaisin lähtöpisteelle parkkipaikalle. Ipana totesi että ”nyt riitti hyttyset,mää tappaan ne!” Reilun kahden vuoden iässä on kyllä paljon sanottavaa ilmeisimmin…

 

Nyt on ainakin selvää että ei oteta enään toviin yhtäkään hyttyskeikkaa, ennen kuin tilanne ipanalla rauhoittuu hyttysten suhteen. Pysytään siis sellaisilla kohteilla missä hyttyset eivät niin viihdy. Hieman (luetaan paljon) podin huonoa omaatuntoa että käytiin sillä puolella mihin aurinko ei paista.

Mutta, se automuseo. Pienen autohullun ipanan taivas, avata saattoi että pieni tahtojen taistelu voi syntyä kun ei saakkaan näitä autoja mukaan. Automuseo on käymisen arvoinen ja näköalat Roineelle on kahvien ja ihanan suklaakakun kanssa melkoisen hyvä pääte. Ipanakin oli loppujen lopuksi oikein onnellinen ja etenkin jätski hyppysissä, nyt pitäisi päästä jo uudelleen autoja katsomaan, heti. Tällaiset keskellä viikkoa tehtävät retket ovat toisaalta hyvää vastapainoa pitkille työpäiville joissa saa hakata päätä seinään välillä. Me  koitetaan ottaa nämä retket rennommalla otteella ja samalla miettiä mihin sitten lähdetään telttailu puuhiin hieman hiki valuen rinkkojen kanssa 😉 Kesä alkaa olemaan parhaimmillaan ja loma lähenee! Sitten on aikaa poukkoilla ipana kanssa pidemmällä teltta retkillä, kuin rajoittettuina viikonloppuina.

Tämän tekstin kirjoittelua varjostaa nuoren läheisen yllättävä poismeno, joten nyt on ollut ajatukset muualla kuin retkien suunnittelussa ❤ Kova ikävä meillä ❤

Tämä tyhjä hajonnut linnunpesä tällä retkellä kuvastaa tämänhetkistä oloa. Mutta retki tunnelmiin palataan kyllä ❤

 

 

Ipanan yö sysimetsässä,tuulen tuiverruksessa teltan suojissa & miten pakkaaminen suoritettiin.

 

Tuuli vinkui ja vaahtopäät löivät ranta kallioon. Ilta alkoi hämärtyä ja takana oli hikinen taival, onneksi leiri oli saatu jo pystytettyä kovilla ponnisteluilla. Tai jotain sinnepäin,eli kelataas alkuun. Varoituksena pitkä teksti koska pakkaaminen sisältöineen käyty läpi. Ja varoitus eläinten kakka kuvista 😉

Rätvänä teki ipnaan jostain syystä suureta vaikutusta kävelymatkalla

Nyt on tehty tälle ipanan ”telttailukaudelle” parit koe yöt jälleen takapihalla ja muisteltu miltäs se teltassa nukkuminen tuntuikaan. Nyt täällä ei ainakaan pitäisi olla pakkas öitä, vaikkakin aamuyöstä monesti viileää onkin. Testien perusteella voidaan lähteä metsään yö retkelle.

Ensin ajatuksena oli että lähdettäisiin Pukalaan, mutta mieli muuttui viikon myöden ja oman pään toive ”ei muita ihmisiä” otti vallan. Tästä syystä päätettiin lähteä Teiskoon ja metsään jossa ei tulisi muita ihmisiä vastaan. Päätettiin ottaa reitti joka johtaisi Näsijärven rannalle ja matkalla olisi sopivasti metsää ilman polkuja ja hieman hiekkatietä. Alue on itselle tuttua ja maanomistaja myös. Maanomistajaan oltiin yhteydessä koska tarkoitus oli tehdä avotulet, tämä sopi hyvin kunhan on tarkkana. Eli muistakaamme jokamiehenoikeudet ja metsäpalovaroitukset!

 

 

Ajateltiin että jee, pari yötä teltassa on oikein hyvä! Sitten 31.5.2019 aloin pakkaamaan. Kun eräipana on kasvanut tuosta alle yksi veestä yli kaksi veeksi, niin kas myös tavara määrä on isompi. Eli pakkaamiseen saatiin uusia haasteita tällä porukalla. Mutta tiedostamalla mitä tarvitaan kun on teltta tukikohtana ja pari yötä, helpottaa paljon. Eri aisia jos tietäisi olevan useampi yö ja kiinteä tukikohta josta vaikkapa päivä patikoita.

Nyt pääsi testiin kiinan ihme NaturereHike merkin 70L rinkka, tämä yksilö tuli siis viimekesänä arviointiin meikäläisen hyppysiin ja juttu asiasta löytyy myös blogin syövereistä.

 

Eräipanan kamat meni lähestulkoon hänen lapsenkantorinkkaan (Osprey poco) Lista ei ole oikeastaan kovin iso kahdelle kesä päivälle: Kumpparit+ sadetakki & housut, tumput, pipo (ohut päivälle ja paksumpi yölle), 2x vaippaa (öiksi), vaihto pitkähihainen puuvilla paita, vaihto collarit, lämmin kerrasto varmuudeksi, tavalliset sukat, 2x boxerit. Rinkkaan mahtui myös rinkan sadesuoja ja sivustkuihin ipanan vesipullo, parit herkku patukat, muovipussi, äitin astmalääke ja nenäliinoja. Lapsenkantorinkkaan kiinnitettiin myös neljän hengen teltta joka painaa reippaat kolme kiloa ( husky bright 4). Eli kokonaispaino oli ipanoineen kaikkineen noin 18kg.

 

Naturehike rinkkaan sitten laitettiin ruuat (kuivamuonat äidille ja isille =3pss valmisruokia joista kummastakin riittä yhdestä pussista kahdelle), minigrippiin pikapuurohiutaleita, ipanalle 2prk valmisruokaa (koska helppo/nopea/takuu varma, ipana ei oikein ole pitänyt aikuisten valmis ruuista vielä), 1x itse kuivattua bataatti muusia ipanalle, pähkinöitä ja rusinoita, muumikeksejä, itse tehtyä puolukkamehua tiivisteenä 4dl, sinappi tuubi, paketti makkaraa, pikakahvia minigripissä,maitoa termariin ja sokeria, taisi olla siinä. Ruuanlaitto välineet; litran kattila (sen sisään mahtuu hyvin pikku kaasupullo) pieni kaasukeitin, pieni kahvipannu (joka ei olisi oikeastaan välttämätön), 2x kuksaa + muovinen muumimuki, 3x luhaa, 3x sisäkkäin menevää pikkuista muivista ruoka kippoa. EA laukku joka on pikku molle tasku (mittat n. 10cm x 15cm), tulenteko välineet minigrip joka molletaskussa (myrskytikut, tavalliset tikut, tuohta, pari sytykepalaa), ”hifistely” juttuihin erikseen taulaa + tulukset+ tuluskivet, tulimäntä ja magnesiumtikku sekä fat woodia 😀 Eli nekään ei välttämättömiä. Omat ja miehen yö vaatteet = merino kerrastot + villasukat +merinopipot, vaihtosukat, minun kuoritakki (ne kuivapussiin). Hygienia kamppeet eli dödö,hammasharjat+pikku tahna ja kosteuspyyhkeet omiin minigrippeihin ja pikku pussiin. Veden puhdistin (Care Plus Water Filter) joka ei juuri tilaa vie ja ei paina, ihan paras keksintö ikinä. Niin ja ipanalle pikku purkkiin rasvaa atooppiselle iholle. Omat lääkkeet mukaan myös. Siinä taisi olla kaikki. PAITSI…se pahin aluset ja pussit. kaksi ilmatäytteistä alustaa mahtui hyvin rinkan sisään ja ipanan oma makuupussi (Haglöfs Pavo) ja kompressio pussiin aikuisten MilTek fleece pussi (jota käytän näin viileinä öinä ipanan pussin päällä).  Loput sitten ulkopuolelle. Kaksi aikuisten makuupussia ja yksi ns.järeämpi alusta( Partioaitta) sekä 2x ohutta solumuovia ulkopuolelle kiinnitettyinä. Mukaan vielä sivutaskuun 1,5L vettä ja äiin sekä isin puukot (itselleni oma sissi puukoni on se mitä EN jätä 🙂 ) Niin ja kahdet otsalamput joiden paristot juuri vaihdettu. painoa tuli vain noin 15kg. Noin arviot koska puntarista loppui kivasti patterit, mutta kokemuksella rinkka ei tuntunut painavalta ja tärkeintä säätää rinkka kunnolla sopivaksi. Ainiin..oli meillä mato-onki ja muutama matokin roikkumassa siinä…

Sitten asiaan! Tuulista oli, niin että tukka lähtee! Ipanalle päälle boxerit, sukkikset, retkeily pöksyt, ohut puuvilla paita, lämmin neule + kuoritakki sekä retkeilyyn sopivat kengät joissa pohjissa syvät urat + ohut pipo.

Ipana oli totaalisen innoissaan kun sai vihdoin isinkin mukaan telttailemaan, äiti on kuulemma jo tylsä. Ipana sai ns. parkkipaikallamme päättää käveleekö itse vai kantaako isi rinkassa. päätös oli sekunissa selvä ja ipana viiletti karjuen metsään. Että se siitä luonnon rauhasta taasen… Omasta mielestä näillä retkillä tärkeitä on kiireettömyys, ellei ala tulemaan pimeys ja olet paletumassa eikä leiri kohdetta näy.

Mutta aikaa mukaan kun on ipana matkassa. PYSÄHDY ihmettelemään sitä pikku muurahaista maassa ja auta rakentamaan havunneulasista pesää sille (vaikka sinulla olisikin se rinkka selässä), kuuntele ja vastaa ”ääääiti voiko dinosaurus syödä mäylän kakkaa?”, viritä omia aisteja kokeilemalla pintoja, kuuntelemalla ja haistelemalla. Haasta aivoja ja muistele kasvien ja eläinten nimiä tai ääniä. Myös turvallisuuden tunne luo kiirettömyyttä (omasta mielestäni) joten valitkaa paikka jossa olo on turvallinen esimerkiksi valmiit reitit. Tärkeintä ei ole retostella kuka on kovin eräjorma vaan mikä kenellekin sopii ja hyvätä tuntuu. Myös ns. oikeaa tapaa ei ole retkeillä (paitsi laki ja säädökset tulee huomioida sekä kunnioitus luontoa kohtaan) tarkoitan että jos haluaa retkeillä siten että käyttää vaikkapa pelkkää solumuovia nukkuessaan niin fine, kunha se on itselleen sopivin.

Käveltiin hyvin hoidetussa metsässä jossa oli runsaasti tilaa aluskasvillisuudelle ja eri ikäisille puille. Näin myös mahdollisuus erilaisille eläimille on parempi elinympäristönä. Ipanakin huomasi että täällä viihtyy monet eläimet, oli mahtavaa nimittäin pomppia peuran kakka papanoihin.

Ipana jaksoi todella yllätävän hienosti kävellä metsässä jossa oli välillä ihan kunnon nousujakin! Matkaa suunniteltuun yöpymiskohteeseen oli vain nelisen kilometriä. Koska olimme metsässä ei tuuli siellä tuntunut. Päästyämme kohteeseen olikin melkoinen myteri Näsijärvellä! Vaahtopäät velloivat kauempana ja mietittiin siinä sitten että ”voi hiiskatti..ei tule tulen teosta mitään jo tuulen takia, se olisi myös melko riski maastopalolle. Mutta, teltan pystytykseen joka oneksi on tehty noin ziljoona kertaa. Omat kamppeet on hyvä tuntea kunnolla. Kova tuuli ja kupoliteltta..hmm onnistui yllättävän hyvin, varmasti osasyy oli ipana into auttaa ja pitää telttaa paikoillaan seisomalla sisäteltassa 😉 Näppärää työllistää ipana tähän tehtävään ja antaa ablodit onnistumisestaan.

Kamojen purku ja isommat absideihin, teltan eteisiin. Koska ipanallakin oli iso nälkä tehtiin ruuat ensin ennen tutkimus retkeä. Tuulen vuoksi oli pakko hyödyntää absidia ja pikku kaasukeitintä. Ipanan ruoka oli kattilassa minuutissa valmiina ja oikean lämpöisenä.

Sitten väli huhtelu kattilalle ja vedet maastoon imeyttämällä, ei järveen. Ruokien jälkeen oli kiva löytää suojaisa mato- onginta paikka ( ei tarvita kalastonhoitomaksua, se koskee viehekalastusta kts maksut: https://www.eraluvat.fi/kalastus/kalastonhoitomaksu.html ). Saatiin huimia särkiä ja pikku ahvenia 🙂 Loppu päivä meni kallioilla kiipeillen ja tutkien lähimaastoa.

Aika kului todella nopeasti ja ilta puurot keiteltiin samalla taktiikalla absidissa. Ipanasta toki tämä kokkailu ja maaston tutkinta hänen kiväärikeppien kanssa oli mitä hienointa. Nyt kun on dinosaurus ja karhu innostus päällä on vielä jännempää seikkailla maastossa. Jokapuolella kun on näitä kyseisiä elikoita, siinä saa kyllä isekkin pohtia välillä että miten vastaa ipanalle jottei saa aikaan vaikka painajais unia. Tavalliset iltarutiinit hampaiden pesuineen onnistuu hyvin tilavassa kupoliteltassa, kovan tuulen vain vinkuessa ulkona! Aika mahtava fiilis! No,ipana sammui pikku pussiinsa joka isomman pussin sisällä joka puolestaa ilmatäytteisen talvi alusen päällä jonka päällä vielä ohut solumuovi 😀 eipä ainakaan kylmä tule! pääälä vielä ohut yöpuku, villasukat ja merino pipo.

Alakuvassa ipana sovittaa ennen ilta juttuja äidin lippistä hyvin päähän 🙂 Pienestäkin voi syntyä isot ilot!

 

Sitten tyyntyi tuuli hetkeksi..äidin ja isin oma höpötys hetki ja ihmettely reippaasta eräipanasta. Keitettiin vaihtoehtoisesti makkarat (vesi järvestä, kiehautus, makkarat sekaan) oli muuten oikeastaan aika cool vaihtoehto 😀 sitten vielä take away kahvi ja kiipesin kalliolle. Vau mikä näköala suoraan Näsijärven selälle, aurinkolaskee ja tunnet merinopitkiksien läpi yhteyden havun neulasiin persiissäsi, villasukat ja fläbärit jalassa… siinä joutaa miettimään omaa pienuuttaan ja asioiden merkityksiä.

Nukkuminen oli vähän niin ja näin itsellä, ipana kun unissaan veti pipoa pois ja kädet pois pussista. Ei ollut niin lämmin että olisi ihan jees, pään kautta kun haihtuu suuri osa lämmöstä. Mutta ainakin ipana nukkui kuin tukki, kaikesta allergisesta nuhastaan huolimatta.

Aamulla ipana nousi jälleen tasan 06.00, kummallinen tuo sisäinen kello, se ei ole riippuvainen näköjään mistään paikasta tai onko illalla valvottu myöhempään. Siinä sitten aamutoimet: vaippa pois ja kosteuspyyhkeellä putsaus vaikka pissaa ei ollutkaan vaipassa. Aamu pissat puolestaan tehtiin todella näppärästi; kauhea tuuli ja melko kylmä sellainen joten pissa homma onnistui seisaaltaan teltan sisältä toiseen absidiin. Sitten vaatetta päälle ja maito lämpiämään kaasulle, sekin absidissa hoidettuna hyvällä tuuletuksella. Teltassa köllöttely on aika ihanaa ja ipanakin pötkötteli vielä hyvän tovin isin masun päällä höpötellen. Aikuisetkin söivät omat aamupuuronsa samalla kun ipanakin.

Pakkaamis operaatio sujui nyt hieman sutjakkaammin kuin kotoa lähtiessä, koska joka tavara tiesi paikkansa matkassa. Ipana pysyi hyvin onneksi näköetäisyydellä ja autteli pakkaamisessa. Tuuli oli edelleen navakkaa ja se hieman hankaloitti teltan purkua, tuntui että työskenteli purjeen kanssa. Kuvassa keskellä ovat kiinnitysköydet ovat mielestäni ulkoiseen kiinnitykseenkin todella näppärät!

Matka jatkui osittain metsässä ja osittain hiekkatiellä. Tarkoitushan oli olla kaksi yötä, mutta välillä tulee yllätyksiä matkaan ja paluu kotiin pitäisi olla tänään illasta. Olihan sentään koulujen loppu ja teini-ikäisillä saattaakin olla menot mielessä, parempi olla kotosalla. Mutta nyt ainakin tietää että kahden yön kamppeet saa pakattua näin 🙂 Päädyttiin mato-ongelle ja saatiin 7 kalaa, joista kyllä jokainen on niin pieni että vapaus niille koitti. Ipanasta kuitenkin onginta on parasta kesä puuhaa joten mikäs siinä!

Ohitettaessa peltoa nähtiin rusakoita,kaksi kuovia, yksi haukka ja kaksi kurkea, kalalokkeja liihotteli pellon yllä myös runsaasti, sekä naakkoja. On hienoa että yhdessä vilauksessa voi nähdä näin paljon eläimiä samaan aikaan! Siinä oli ipanalle pohdittavaa, etenki kurjet näin läheltä nähtynä olivat päivän paras kunnes….

Automatkalla kotiin nähtiin aivan tien vieressä komea hirvi sonni, kunnon lapiosarvi! Onneksi pysyi nätisti tien laidalla jolkottelemassa ja vauhti oli hidas, kuitenkin syytä vilkauttaa pitkiä valoja vastaantulijoille.

Todella kiva kesän aloitus retki kaiken kaikkiaan! Ipanalla oli ainakin kivaa ja kyseli jo että milloin telttaillaan taas. Toivottavasti pian, kunhan saa äiti muutamat projektit loppuun ja pysytään terveinä! Mutta joka päivä kuitenkin onneksi meillä on mahdollisuus metsiin ja luonnon ihmettelyyn 🙂