Isojärven hyttys myrsky

Voisin melkein sanoa että elämäni kamalin,ainakin vuonna 2018  ja toisaalta yksi parhain yhden yön retki. Isojärvellä olinkin viimeksi ollut ihan lapsena,tai ainakin tässä osaa Isojärveä missä nyt liikuttiin.Vaikka paikka onkin ihan nurkalla niin se on jotenkin päässyt valumaan ajatuksista. Voidaan siis todeta että tämä oli uusi paikka pitkästä aikaa täällä Keski-Suomen kulmilla.

Tällä kertaa ei tullut lapsi mukaan,päätin että parempi ottaa kartoitus reissu yhdellä yöllä ensi ilman ipanaa,helpottaa tulevaa. Välillä on hyvä katsoa ensi uusia paikkoja itse esim.maaston haastellisuutta ajatellen tai teltta paikkaa silmälläpitäen. Mukaan tuli nyt kaksi ”eräjormaa”,eli jokasään kestäviä naisia joiden kanssa on helppoa ja hauskaa retkeillä! Pikku metsien sankari ”eräipana” jäin matkan varrella mummolle yö kylään viettämään laatuaikaa ❤

Isojärven kansallispuisto sijaitsee siis Keski-Suomessa,tarkemmin Kuhmoisissa. kiinnostavan kohteen siitä tekee miljoonia vuosia vanhat rotkolaaksot ja lähi historian huminan näkee polkupyöräteissä. Sitä kyllä ihmetteli että on niillä jätkillä ollut kova kunto kun tuolla on polkenut,ilman yhtäkään vaihdetta! Myös se että Isojärvi on vedenjakajana Päijänne-Längelmävedelle kiinnosti koska se tarkoittaa mahdollisuutta melontaan. Itse Isojärvi on jopa 80m syvä! Kansallispuisto on myös tunnettu amerikan majavistaan ja niiden padot muistakin parhaiten lapsuuden visiitiltä.

 

Ja sitten kartoitus retkelle! Eli tarkoitus on olla yötä jossain,mikä kohta nyt sattuisi miellyttämään. Majoitteena toimisi riippumatto tällä kertaa ja se mahdollistaakin nukkumisen siellä missä puita onkin. Aikataulu on joustava koska oltiin nyt aikuisten kesken liikkeellä,saisi siis rauhassa keskittyä havainnointiin ja luontoon kaiken kaikkiaan. Pari alueen karttaa meillä oli kuitenkin mukana,tosin näillä nyt ei suunnisteta 🙂

Perille päästyämme näytti Heretyn parkkipaikka hiljaiselta vaikka oli viikonloppu.Aurinko paistoi ja linnut lauloi ja ja ja HYTTYSET inisi! Hyttysiä oli sanoinkuvaamattoman paljon! En ole varmaan ikinä nähnyt näin etelässä itikoita tällaista määrää! Näihin iniäisiin ei edes ötökkä karkoitteet tepsineet. Ihan tällaiseen ei osattu varautua,vaikka tiedettiin että tänä kesänä hyttysiä oli erityisen paljon. Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen ettei lapsi ollut mukana!

 

Kuljettiin noin kilometri ja bongattiin järvi,hyppy sinne oli varmasti paras ajatus ikinä! Oli lähinnä tunne että sieltä ei uskalla nousta pois hyttysten syötäväksi. Nyt niitä täydellisiä ”jee retkellä on kivaa” kuvia ei kyllä heru. Välillä kyllä miettii blogeja lukiessa ja kuvia katsellessa että missä ne ns.todelliset kuvat on? Ne missä on vedetty neljä päivää metsässä,rakot jaloissa,hiki haiskahtaa,ötökät syö,vettä sataa,teltta hajoaa,puut on märkiä,vesi loppuu,aurinko hiostaa,saat ripulin,eksyt… Mutta,päätimme uhmata hyttysiä ja keittää kaffet. Aika huitomiseksihan sekin meni,mutta kyllä se vähän mieltä virkisti! Silloin oli metsäpalovaroitus päällä joten keiteltiin kaasulla vedet kalliolla. Samalla ihailtiin kun eräs patikoitsija juoksi järveen vauhdilla hyttysiä karkuun.

Jatkettiin reissua ja ihailtiin siinä huitomisen ohessa Isojärven todella kiinnostavaa luontoa. Metsä on pääosin kangasmetsää ja tällä hetkellä kyllä kuivaa sekin. Puut olivat mahtavan korkeita ja kalliota riitti! Ei mikään helpoin reitti kulkea jos ajattelee rinkassa olevaa lasta. Siinä saa itsellä olla vakaa kulku ja peruskuto jo hyvä. Toki alueella kulkee runsaasti reittejä joista voi itse kehitellä sopivia ympyräreittejä,mutta pääsosin ne ovat vaihtelevia maaston korkeuksilta (Isojärven sivustoilla on hyvät selosteet myös). Yksi reitti on lastenvaunujen kanssa merkitty sopivaksi ja se kulkee Heretystä Kannuslahden tulentekopaikalle. Pari reittiä on joiltakin osin metsäautotietä joten kulku helpompaa. Kaivoja näyttäsi olevan ainoastaan heretyssä. Reitti merkinnät olivat kyllä hyvin selkeät,punaiset ja siniset.

Koitimme koluta koko Isojärven mahdollsimman hyvin jotta saataisiin käsitys mihin juurikin lapsen kanssa olisi mahdollista mennä ja mitä jännää täällä olisi. Reissusta tuli kyllä sinänsä jännä,että kierrettiin yksi ylimääräinen 5km lenkki koska Lortikan laavu alue oli veden vallassa. Kierrettiin siinä samalla luontopolku joka oli Lortikanvuorella (sinne saa myös tehtävä vihkon tulostettua netistä vaikka lapsille 🙂 ). Luontopolku on haastava koska on vuori kyseessä! Helle säässä sen kyllä tunsi nahoissan ja vesipulloille kiitos olemassa olostaan. Kyllä siinä muutamat ärräpäät lensi jossain kohtaa kun itikat koittivat saada sinut hengiltä ja kiipeät rinkan kanssa kuivaa kalliota ylös hikipinnassa!

 

Sitten selvittiin ns.oikealle reitille takaisin. Mutta ystävämme amerikan majava oli päättänyt tehdä suunnitelmaan muutoksia. Paikalle josta reitti kulkisi oli muodostunut kunnon vedet,majavat olivat hieman pystytelleet patoja. Uusi reitti oli hyvin merkitty alueen kunnossapitävän tahon kautta ja nähtiimpä siinä sitten hienoja puisia patoja. Harmittaa että kyseistä elukkaa ei kuitenkaan bongattu vaikka hipsittiin oikein hiljaa ja kyttäiltiin tovi alueella. Mutta jonakin päivänä sekin päätyy listalleni. Kello oli jo yhdeksän illalla kun päädyttiin Vahterjärvelle jossa olimme ajatelleet yöpyvämme. Mutta,kaunis kesä sää olikin vetänyt alueen todellakin täyteen ja mieleen tuli lähinnä leirintäalue,joten päätimme pitääkkin vain pikkiriikkisen evästauon.

Siittä sitten uusin voimin eteenpäin! Seuraavaan kohteeseen olisi vain 7km. Se seitsemän kilometriä toki olikin sitten yhtä ylämäkeä ja alamäkeä,isoa vuorta ja pienempää vuorta. Sää oli kuitenkin tasaista ja mitään pilvenhattaroita joista sadetta ripsisi ei näkynyt. Pilvien lukeminen onkin joskus ihan hyvä taito,siihen on itse harjaantunut lähinnä katsellen,mutta ilmatieteenlaitos tarjoaa ihan kuvallista materiaalia tästäkin asiasta, muiden ilmiöiden ohella. Päädyimme kohteeseen Kalalahti,jossa oli valmiita teltanpystytys paikkojakin telttailijoille,mutta maisema ei miellyttänyt täysin näitä riippumattoilijoita. Niimpä teimme U-käännöksen ja noin 300m päästä löytyi kiva kivikko rannasta ja sopivat puut riippumatoille. Pikkusen nälkä alkoi olla ja alettiin kokkailemaan,heti uinti reissun jälkeen. Toki ensin piti virittää katos riippumaton hyttys suojasta että ruokaa pystyi tekemään. Sitten kaasuhanat kaakkoon ja ruokaa! Oi että joskus valmis pasta ateria voi olla hyvää hapankorppujen kanssa!

 

Yö myöhiinhän siinä kaiken kaikkiaan sitten meni. Mutta maisemat olivat kerrassaan mahtavat! Riippumatotkin saatiin viriteltyä ja hyttys verkkoa päälle. Itsellä oli jokseenkin levoton olo ja siinä sitten möllötti pussissaan pikku tuulen vireessä,pällistellen järven selälle jossa oli rauhaisan tyyntä.

Aamulla oli melkoisen hyvä tsäkä,pieni tuulenvire oli ajanut hyttyset pois! Saatiin väsätä aamupala ilman hyttysverkko viritelmää,puuroa,pähkinöitä,kahvia,toimii! …niin ja pari palaa fazerin sinistä 🙂 Palttiin melkein samaa reittiä. Koska sää oli huikaisevan upean aurinkoinen otettiin vielä lisälenkkiä! käytiin kurkkaamassa Kuorejärven laavupaikka. Kyllä kannatti! Sieltä löytyi juuri sopiva paikka mitä voisi ajatella tuollaisen alle 2v:n kanssa retkeilyyn yöksikin. Hyvää teltan pystytys maastoa,laavu,nuotiopaikka ja kaunis järvi. Matka parkkipaikallekkin hillitty 2,5km,tämä paikka pääsee kohde listalle kun ehtii lomalle! Koska maisema oli huippu,pikku nälkäkin jo ja uimaan teki mieli niin jäätiin ottamaan aurinkoa toviksi. Vedet siis jälleen kaasuille ja vihdoin sitä retki elämää jota aina odottaa,lepoa ja maaston tuoksua auringossa.

Tämä kartoitus retki oli hyvä muistutus niistä ei niin mukavavista bling bling selfie fiiliksistä. Mutta,jokin tässä aina koukuttaa,vaikkei koukkua tälläkertaa poskessa ollutkaan. Kiitos näille kahdelle ystävälle joilla on rentoa asenne ja järkipäässä retkeillessä! Kotimatkalla napattiin itse ”eräipana” mummolta ja siellähän nekin oli olleet multaa tonkimassa oikein urakalla (*syvä huokaus*,myös kukkaruukuissa sisällä…) pikku miehellä oli ollut hauskaa ja saadaan olla kiitollisia että on maailman ihanin ja kultasydämisin mummo! Isi sai viettää muiden lasten kanssa aikaa (näin uusperheellisenä) tehden isojen juttuja sillävälin ja tämä toimi hienosti näin! Seuraavaa retkeä odotellessa ja toivottavasti vähempi ötökkäistä,niin että pikku miehen kanssakin on mukava lähteä telttailemaan pidemmälle!

Hiiohoi! Kesäinen päiväretki uhmaten lähenevää kahta veetä

Nyt kun on säitä pidellyt ja näitä helle ilmoja ollut enemmän kuin moneen kesään,on sitä mukava hyödyntää vesillä ollen myös ipanan kanssa. Viikonloppuna kun ei ehtinyt kuin päiväretkelle ajateltiin että suunnataankin soudellen johonkin. Koska meillä on Näsijärvi muutaman kilometrin päässä on siitä helppo hilppaista järvelle. Paattina ihan tuikitavallinen ja hyvin vanha soutuvene,eipä siinä ole edes merkkiä paikkauksien ja maalien seasta erotettavana 😀 Mutta pinnalla se pysyy hyvin  ja soutaakiin sillä pystyy,moottoria käytetään melko harvoin sen kanssa. Moottorina on lähiaikoina toiminut sähkömoottori,ihanan hiljainen kapistus!

Kalastus vehkeet pakattaiin myös mukaan,jos kävisi hyvä onni ja saisi jonkin pikku sintin edes.Talvella pojasta oli parasta kun pilkillä ollessa sai puristella kaloja ja ihmetellä niitä tönköillä tumpuillaan. Tosin meidän aikataulu ei ole ehkä se optimaalisin ajatellen kalastusta. Kuha on sellainen kaveri täällä päin ainakin että ilta kuuden maissa kannattaakin jo lähteä kala hommiin. Tai sitten aamulla aikaisin kuuden ja kympin välissä on ollut suotuisaa myös. Kalastus on hurjan mukavaa perhe puuhaa,muistan itsekkin kuinka lapsena intoili joka kalareissusta. Myöhemmin isä opetti paulottamaan verkkoja ja siihen hurahti kummasti. Myös perhoja tuli tehtyä jonkin verran kun oli aikaa. Aika jää nykyään hieman vähiin harrastusten kanssa ja pakko karsia jostain. Perhe-elämä viiden lapsen ja kahden koiran kanssa vaatiin jo kalenterointia kiitettävästi,kun työssäkin pitää käydä. Mutta toivon että kun tuo pikku ipana kasvaa,niin osaisin siirtää näitä oppeja hänelle myösjos vain suinkin enään itse hallitsee hommat hyvin silloin 🙂 Teininä puolestaan kun ”karkasi kotoa” niin karkumatka ulottui noin 15m päähän kotoa veneeseemme jossa oli hytti. Se saattoi olla vanhemmille ihan huoejntavaa että tiesivät mihin se Suvi 15v. lähti kiukuttelemaan.

Se retkelle lähtö. Koska oli viikonloppu niin otettiin hyvät aamupäikkärit ja lähdettiin latautuneina retkelle. Mukana virveli,mato-onki ja kalstuspakki,päiväreppu jossa pyyhe,muovipussi mahdollisella kalalle,retkikirves,kaasupullo+keitin,pikakahvia,vettä,voileivät,smoothieta ja pullaa,iso puukko,EA-pakkaus ja aurinkorasvaa. Kuumalla säällä on ipanankin ruokahalut päivällä kyllä ihan nollissa ja välillä menee taistelun puolelle että edes jotain smoothieta,hedelmiä tms kevyttä saa menemään alas.

 

Paatille saavuttua pelastusliivit kaikille päälle,aurinkolasit päähän,lippikset nuppiin ja menoksi. Hyvää hyötyliikuntaa kaiken kaikkiaan soutaminen. Paljon oli muitakin veneilijöitä liikkeellä,eikä kyllä ihme! Pojalla ohi hyvät oltavat isin sylissä veneen perässä ja siltä oli kiva hypistellä hamähäkkiä joka hengaili kanssamme. Veneessä kun näin pieni henkilö on,ei ole mahdollisuutta oikein uisteluun. Tämä poika kun ei pysyisi itsekseen turvallisesti istumassa,ei edes omissa unissaankaan varmasti. Veden läiskiminen on myös hurjan jännää tuon pienen vesipedon mielestä,aivan sama onko se koiran kuppi vaiko järvi.

Soudeltiin näsijärven rantoja myöden ja ihmeteltiin lintujen pesintä puuhia hyvän matkan päästä,naurulokin poikaset kuikuilivat pesistään pörheinä ja suloisina. Isoina ne sitten onkin muuta kuin suloisia. Se mikä harmittaa on roskan määrä vesissä,siellä kelluu iloisesti jos jonkilaiset mehupurkit ja karkkipaperit hampurilaisroskien seassa rantakaislikoissa.

päätettiin ottaa retkikohteeksi tällä kertaa yksi niemen kärki jossa oli hiekkarantaakin hieman. Kivan autio paikka ja saa olla iiihan rauhassa! Ei muuta kun vene helposti hiekkarantaan ja tutkimusmatkalle ipanan kanssa. Itselle tämä niemi on aikoja sitten tullut tutuksi ja siksi päädyimme sinne,uimaankin pääsisi loistavasti lapsen kanssa. Pieniä hyviä retki saaria tässä on lähistöllä todella mukavasti. Ipana nautti kun sai hiekassa rannalla kaivaa ja myllätä paljain varpain niin paljon kuin halusi. Tutkimusmatkalla sitten laitettiin kenkää jalkaan ja tömisteltiin mahdollisest käärmeet (eli taapero kielellä Tamperelaisittain määmit) karkuun. Luonnossa kaikessa rauhassa oli hienoa tutkia mäntyjen kaarnaista kuorta,värikkäitä perhosia joiden nimiä äiti sitten yönsä googlaili ja liiskata metsäkurjenpolvia isin polveen niin että jää hienovioletti läntti. Risujen  & käpyjen heittely on hyvin jännää,tosin nyt ei ole koiria mukana hakemassa niitä joten äiti ja isi sai toimittaa sitä virkaa 🙂

Istahdettiin suojaisaan kallion poukamaan ja laitettiin kahvivedet tulille. Edelleen koko maassa vallitsi metsäpalovaroitus ja siksi kaasu onkin oivallinen kapistus. Ilmeisimmin täällä oli ollut muitakin retkeilijöitä,tosin heiltä oli unohtunut rutkasti kaljatölkkejä,karkkipapereita ja parit kertakäyttögrillit paikalle. No,ne sitten lähti meidän mukaan. Ipana oli varsinainen hurrikaani ja jälleen sai olla silmät selässä,mitä lapsi keksii,tai oikeastaan tänään:mitä lapsi laittaa suuhunsa. Pikku miehellä tulee päiviä jolloin kaikkien asioiden syöminen kiinnostaa,kaikkea pitää pikkuisen maistaa. Onneksi käpyjen syöminen ei ole kovin vaarallista 😀 Tänään oli onneksi päivä jolloin ruokakin maistui ja smoothie upposi kuin naula otsaan! voileipä upposi ja erityisesti jälkiruoka pulla oli hitti,ipana kun on löytänyt maikeiden mössöjen hienouden. Vaikka itse leipookin pullansa niin kyllähän niissä sokeria on! Syömis hetki sentään sujui kivan seesteisesti. Ilmakin oli edelleen oikeastaan kuuma,mutta kevyt tuuli kompensoi hieman oloa. Silti hyvä pitää lippis päässä,ainakin ipanalla.

Syömis hommien jälkeen kalasteltiin rannalta,perinteinen mato-onki ja virveli vaihtoehdoilla. Ipanaa kiinnosti yllättäen madot,ne oli kaivettu kotipihan puskasta jo valmiiksi mukaan,pääsee vähän helpommalla. Purkissa multaa,ruohoa ja happiaukot kannessa. Pojan mielestä liukas luikero oli käärme,sana mato ei millään meinaa sopia suuhun. Tosin itse mato meinasi mennä suuhun. Itsekkin lapsena kun piti leikkiä leijona kuninkaan Bumbaa niin ruokalistaan kuului madot…mutta hengissä ollaan! tänään oli äärimmäsen nihkeä kala onni,ei niin sintin sinttiä. Kaislikossa tosin kellui kuollut lahna.

Ajateltiin lähteä hiljaksiin soutelemaan takaisin päin,mutta koska kohta lähestyvä kaksi vee haluaa osoittaa omaa tahtoa,piti päästä uimaan. No,sitten housut pois ja hiekkarantaan eteenpäin! Peppu hiekassa (ei siis oma) siinä tunattiin mutaa kaivellen. Ei se nyt ihan uimista ollut mutta napaan asti kekkulointia. Oltiin ehditty kalastelun ohessa väsäämään oikein muotovaljo kaarnalaivoja. Osa niistä pyörähti heti nurin ja pari sentään pysyi oikeinpäin. Kaarnat löytyi maasta,koska puut pidetään rauhassa. Kaisla paatit toimi hieman paremmin onneksi 🙂 Pitkä kestoisen luttaamisen jälkeen saatiin pienellä minä itte ja eiiii kiukulla jopa vaatteet päälle. Onneksi lapsi huomasi ettei kiva loppunutkaan vaan päästiin veneeseen takaisin,koska siellä on jännää! Veneessä oli nyt jopa toinenkin kaveri hämähäkki. Tämä toinen ”hämmäää” olikin varsin sukkela ja löytyi loppujen lopuksi repusta illalla.

Takaisin soudellessa sai vain nauttia koska mies pääsi airoihin. Näsijärvi on kyllä tällaisena aurinkoisena päivänä kaunista katsottavaa,kaikkine monine mökkeineen ja päälle kakkivine lokkeineen. Vaikka kuinka yrittää kiertää lokkien pesintä kohtia niin aina sieltä yksi pommi iskee,onneksi ei osunut.

Välillä miettii vesillä ollessa tai rannalla sitä pahinta kauhuskenaariota,jos joutuisi elvyttämään vedessä ollutta lasta,että miten se nyt menikään? 112!  Jos lapsi ei olisi ollut pitkään veden varassa ei ole oletettavasti hypotermia oireita,nopeasti kovalle alustalle,hengitystiet auki ja elvytys aloitetaan puhalluksin 5 kpl pienillä,alle murrosikäisillä käytettään yhden tai kahden kämmenen tyveä ja paikkana rintalastan alaosa. Alle 1v:n elvytyksessä kahta sormea painalluksissa ja vauvan elvytys aloitetaan aina normaalisti puhalluksin 5 kpl,tämän jälkeen 30 painallusta josta jatketaan rytmiin 2 puhallusta 30 painallusta. Vauvan ja lapsen elvytys aloitetaan toisinsanoen aina 5kpl puhallusksia,vaikka kyseessä ei olisi vedenvaraan joutuminen. Nopea toiminta on kaiken A ja O jotta sydämen pysähdys voidaan estää. Näitä on syytä välilä pohtia ja lueskella ohjeita ja jos mahdollista niin treenata ammattilaisten opastuksella! 🙂

Meillä retki meni onneksi hyvin,kaikki hengissä ja hyvällä tuulella! Ihania veneily retkiä lisää odotellessa! Ainiin! löytyihän vielä palatessa venepaikalta kuollut mateen poikanenkin!

Helvetistä itään,satoi tai paistoi

Nyt tässä lomaa ja pidempiä retkiä odotellessa voi muistella viime kesän reissuja kun ipana oli vielä alle 1v.

Eräänä hieman harmaana päivänä,viikonlopun kunniaksi ajateltiin suunnata päivä retkelle Helvetin järvelle. Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla ja tarkemmin Ruovedellä. Se on yksi Pirkanmaan varmasti suosituimpia kohteita,erityisesti komea kivisola vetää puoleensa. Helvetinjärvi on myös monipuolinen ja sieltä löytyy helposti pikku päiväretkiin sopivia reittejä. Maasto on hieman haasteellista joten vaunuille tai pyörätuolille ei sovellu kuin haukan hiedan alue. Myös melontaan kanoottien laskupaikka on järjestetty.  Komeita salometsiä löytyy ja monipuolista kasvustoa maastoon nähden. Haukkajärvellä on rajoitusosa joka on lintujen pesintärauhan vuoksi perustettu,sinne siis ei sovi mennä.

Vaikka keli oli hieman kolea ja harmaa,tuntui muitakin retkeilijöitä paikalla piisaavan. Erityiseti parkkipaikalla kuului Venäjän,Kiinan ja Saksan kieltä. Mutta eipä ihme,maisemat ovat karuudessaan erinomaiset! Aurinkokin ilmeisimmin taitaa saapua. Hurautimme tällä kertaa kankimäen osaan,itä puolelle Helvetinjärveä.  Sieltä lähtee näppärä luontopolku ”Helvetistä itään”. Siittä kulkisi 4km mittainen rengasreitti,mutta otimme hieman pidemmän 7,4km mittaisen reitin Luomajärvelle. Tarkoituksena syödä eväät Luomajärven maisemissa. Reitti oli meille entuudestaan tuttu,joten se helpotti toki omalta osaltaan kulkua ja sai keskittyä rauhassa lapseenkin.

Ennen reissuun lähtöä oltiin kotona syöty ruoka ja lapsi sai nukkua ajomatkan joka oli reilu 50km.

Koska sää oli koleahko piti miettiä itsekkin mitä päälleen laittaisi,lasta kantaessa lämpenee kuitenkin aina ja liukkaat pitkospuut tykkäävät kengistä joilla pysyy paremmin pystyssä. Oli myös povattu mahdollisia sadekuuroja,toisaalta aurinkoa. Onneksi lapsenkatorinkkaan mahtui myös tavaraa hyvin! Lapselle oli helpompi valita vaatetusta,lämmintä päälle koska aina voi riisua. Sukkahousua,pitkähihaistabodyä,paksut college housut ja paksu neule,villasukat,stonz tossut,tumput,pipo, ja vettä hylkivä ohut haalari. Sillä pärjää hyvin kun ei tuule tällä kertaa.

Ipana oli auto uniensa jälkeen varsinainen kärppä rinkassaan! Vaikka ikää ei ollut vuottakaan niin iloinen höpöttely kuului sieltä. Erityisesti linnut kiinnosti lasta,kaikki mikä taivaalla liiteli ansaitsi tumpulla osoittelua. On hienoa nähdä miten lapsi huomaa asioita jotka saattavat jäädä itseltä huomiotta. Ipana oli miehen selässä ja siinä oli hyvä itse tarkkailla hieman mitä se pikku tyyppi siellä oikeen havainnoi. Sitäkin kyllä ihmettelee että miten noin virkku lapsi ei menetä malttiaan retkillä. Toisaalta,siinä huomaa sen miten metsä ja luonto kaiken kaikkiaan tarjoaa virikettä,vaikka sitten istuisikin kantorinkassa.

 

Näissä vanhoissa metsissä on itsellä paljon opittavaa,eri kääpälajit esimerkiksi. Ei sitä ihan joka hetki arjessa ala miettimää että ”mikäs kääpä se tuolla puussa pönöttää”. Näin vapaapäivänä ilman kiirettä,sekin on mahdollsta ja antaa päälle muuta ajateltavaa. Meillä kävi myös todella hyvä munkki ja bongattiin suloisia pikkusieppoja jotka näissä metsissä viihtyvät. Pohajantikkojakin täällä kuulemma pesii,sekä liito-oravia.

Suruvaippa ottaa auringon säteistä kaiken irti

Päästiin kaiken waaau hämmästelyiden ja noin sadan viiden tuhannen ”hein,moin,hellou:n,ni hao:n,tere:n,ciao:n ja moro:n” jälkeen nuotiopaikalle. Matkalla etenkin ulkomaalaiset turistit ihmettelivät kantorinkkaa ja miten hienoa on että lapsia tuodaan seikkailemaan (erityisesti Kiinalaisille tämä oli suuri juttu ja onnekseni Kiinan kieli taipuu osittain itseltäni,loppu menee ”ralli kiina englannilla”)

Iloinen eräipana tyytyväisenä ihmettelee sosepurkkiaan saapuvaksi

Niin se nuotiopaikka. Jep. Täpö täynä,mutta toisaalta oli tuli valmiina ja lapselle löytyi jopa kaima seuraa. Retki kokemuksia on tällaisissa kohtaa kiva vaihtaa ja ihmis kammo muuttuu jälleen innostukseksi. Viikot kun veivaa ihmisten kanssa,niin melkein unohtuu että on olemassa myös samanhenkisiä ihmisiä.

Saatiin meidän pikku eväät onneksi sulassa sovussa ujutettua tulille lämpiämään. Äääiti ja isi veti kunnon makkarat hyvällä karsinogeenillä. Ipana puolestaan sai lämmintä maitoa joka lämmitettiin pakissa vesihauteessa ja mango sosetta päälle. Jos olisi ollut lapsen lounas aika niin mukana olisi ollut pikku kattila jossa vaikka valmisruuan voisi kiehauttaa nopeasti lämpöiseksi. Sää on toki hyvä huomioida,jos sataa ripsuttelee harvakseltaan,voi olla hyvä ottaa kaasukeitin mukaan. Sillä on helppo lämmittää ruoka nopsaan suojassa. Vesi on hyvä tietysti aina muistaa,sitä harvemmin on ainakaan liikaa matkassa mukana.

maistuis varmaan sullekkin 😉

Evästelyn jälkeen tehtiin vaipanvaihto operaatio kun ei edes vettä satanut niin onnistui näppärästi ihan vaan peppualusen päällä. Sitten kohti parkkipaikkaa samaa reittiä kävellen..ja moikkailu senkun jatkui! Kaiken kaikkiaan oli kiva noin 5h pikku retki,vaikka olo oli hieman ihmiskammoinen tänään.

Kuitenkin,metsässä sai oltua rauhassa ja on ehdottoman hyvä että ihmiset lähtevät liikkeelle! Oma ajatus kun on se että ihmisten tulisi päästä kokemaan luonnon kosketus. kiinnostavaa on miten esimerkisi pahasta ylivikkaudesta oireileva lapsi voi rauhottua luonnossa ihan itsestään,kun vain antaa lapselle tilaa siihen.

Myös erityis ryhmiä mitä on itse metsään vie retkille,on vaikutus huomattava! Näiden ihmisten kanssa erityisesti hetkeen pysähtyminen ja heille uuden huomaaminen tai oppiminen on mahtavaa. Jälkeenpäin on saattanut saada palautetta että ” oli muuten ihan järkyttävää kun nähtiin se vaskitsa/miten kahvi voikin maistua niin hyvältä ulkona/kävelin ekaa kertaa metsässä” Siksipä kiinnostus onkin kasvanut luontoa kohtaan valtavasti kun huomaa käytännössä sen vaikutukset,empä tässä muuten varmaan kirjoittelisikaan 🙂

Kukkuu!

Mutta nyt,erämessu päivän jälkeen nukkumatti kutsuu ja uudet ideat! Rauhaisaa viikonlopun jatkoa kaikille!