Mikä oli kesän 2021 paras kohde? Itä-Suomen erämaat!

Vaikka nyt on jo syksy alkanut, niin palataan vielä hetkeksi kesään. Ainakin tänne saa muutaman muiston jaettua ja ajatauksia Itä-Rajan maisemista, ne kun ovat hyvin rakkaat meille.

Koko kesä oli melko hellettä, paitsi se viikko kun olimme matkalla Itä-Suomeen, Lieksaan ja tarkemmin Kivivaaran suunnille, aivan rajan tuntumaan. Täällä ollaan oltu aijemminkin useasti. Syynä tuttavat ja alueen luonto on vaan puoleensa vetävä omatoimi retkeilijöille, jotka pitävät omasta rauhasta.

Miten sitten majoituttiin. Mukana oli toki teltta, mutta ns tukikohta on mökki. Mökissä ei ole juoksevaa vettä tai sähköjä, mutta kaivo ja järvi kyllä on ihan vieressä, sekä maailman paras sauna. Eli ihan meidän näköinen paikka rentoutumiseen. Sähköttömyys ei haittaa, koska se luo rauhaa menoon. Jos puhelinta haluaa ladata, onnistuu se autossa tai varavirralla. Tosin omassa puhelimessa akku kestää viikon hyvinkin helposti,13000mAh akku. Puhelin on mallitaan BlackView BV9100, kestää pakkasta,sukeltelua, iskuja ja pölyä,koira tutkan kanssa hyvä mutta koko on sitten toki luokkaa ”järkäle”.

Mukana oli myös retkille varattuna Husky Bright 4 teltta, joka on todettu meille oikein hyväksi ja kaksi suurta absidia ovat pelastus. Painoa teltalla on 3,9kg mutta siinähän kiikkuu hyvin matkassa mukana. Etenkin kun on kaksi aikuista, niin rinkkojen painon jako onnistuu hyvin. Jos olen kaksin liikkeellä Eräipanan kanssa, on mukana Trimm Spark kahden hengen tunneliteltta ja se painaa 2,6kg. Trimmin teltassa onkin mukava katto jossa on lisänä ohut verkko. Kun päällimäisen osan ottaa auki, voi verkon läpi ihaill amaisemia, verkossa on myös vetoketju.

Nyt meillä oli ajatuksena kiertää Mujejärvi, ihana erämaa lenkki joka kuuluu omiin suosikkeihini. Niin sanottuja omia retkiä omilla poluilla olen tehnyt tuolla alueella paristi. Mutta, valmiit reitit ovat kultaa, kun liikkuu vaikkapa lasten kanssa uudessa ympäristössä. Toki suosittelen aina ottamaan oikean paperikartan ja jonkin puhelin sovelluksen mukaan (huom.esiladattu kartta,jos ei kuuluvuukisa). Yleensä Itä-Suomen reissulla meillä on tavoite ottaa jokin virallinen reitti mukana, ei vain omia metsä reissuja kartan ja kompassin kanssa. Siten voisi jakaa tietoa kohteesta muillekkin 🙂

Loman tarkoitus on olla loma. Ilman stresissä tai suorituspaineita verenmaku suussa, vaan mennä fiiliksen mukaan ja nautitaan.

Loman neljä ensimmäistä päivää paistoi aurinko täydeltä taivaalta. Me napattiin mökillä oleva kanootti matkaan ja eikun melomaan! Kuluneena kesänä onkin melottu avokanootilla paljon, retkeily siten on ollut helppoa ja itse säästynyt rinkan raahaamiselta (ei siis kevytretkeily mielessä). Luonnonhiekkarannat ovat aivan uskomattomia! Muunmuassa Tiilikkajärvellä Venäjänhiekka on mahtava ja Tiilikkajärvi sopii mielestäni myös lasten kanssa hyväksi kohteeksi.Pikku saaria ja uusia rantoja, huomioiden linnut toki ja alueet joille rantautuminen on kiellettyä. Eräipana on jo sen verran maltillinen, että osaa olla (parin tiukan EI:n jälkeen hemppumatta kanootissa. Pielisellä ja Jongunjoella kulkee todella hyviä vesiretkeily reittejä. Reitteihin kannattaa tutustua etukäteen, jotta ei yllätyksenä tule vaikkapa itselle liian vaativia virtauksia tai koskia. Myös lukuisat erämaa järvet ovat todella kutsuvia. Kanootin vuokraaminen ja kuljetuspalvet toimivat hyvin Itä-Suomessa, mielestäni. Esimerkiksi Erästely Canoe & Outdoors (https://www.erastely.fi/ ) on ollut hyvä, jos omaa tai esim.mökkiin kuuluvaa kanoottia ei ole Myös https://jongunjoenmatkailu.com/ kannattaa tutustua tai https://koihu.com/ sekä https://wildtaiga.fi/ . Itä-Suomessa on hyvin paljon erilaisia luontomatkailu yrityksiä eri aktiviteetein, lista olisi pitkä 🙂 Itä-Suomessa lukuisat luonnonhiekkarannat ovat varmaan parasta mitä voi retkillä toivoa, ja samoin kalastaminen (huom. kalastusluvat, tässä pari tärkeää linkkiä: https://verkkokauppa.eraluvat.fi/fi/kalastusluvat/vapalupa/ita-suomi-vapalupa/ ja https://www.kalastusrajoitus.fi/#/kalastusrajoitus sekä https://www.eraluvat.fi/kalastus/kalastusmaksut-ja-luvat.html

Tiedätkö muuten mitä kolmannessa kuvassa on? Ulpukan siemenkota rantautuneena, näyttää kuulemma alienin kakalta 😀

Siinä kun pari päivää vesitse retkeiltiin, oli sitten tarkoitus lähteä maastoon. Ajateltiin että tehdään päiväretki karhunpolulla ja sitten seuraavana päivänä voitaisiin lähteä kohti Mujejärveä. Päiväretki karhunpolulla oli jälleen mahtava, aurinko paistoi juuri sopivasti, hyvä polku ja tulipaikka, jynkänlampi pienen lammen rannalla. Tänne pääsisi myös helposti pikkuisenkin kävelijän kanssa, koska osa polkua lähtee tien vierestä johon on helppo jättää auto. Illalla lämmitettiin sauna ja uitiin, ihailtiin hiljaista luontoa ja tuntui että meitä tarkkailtaisiin. Eikä varmaan ihan väärässä välttämättä olla, alueella on nyt ollut runsaasti karhuja. Karhut ovat sen verran fiksuja,että väistävät ihmistä viimeiseen asti…ellet huonolla onnella osu emon ja pentujen väliin. Muuten kierrettiin rajavyöhykkeen lähistöllä ja nautittiin erämaasta ❤

Kun illallla sitten katsottiin sääennustetta, olikin se heittänyt ihan päinvastaiseen suuntaan. Kohta alkaisi satamaan kaatamalla ja sadetta olisi koko loppu lomaa..jee. siinä sitten katseltiin kahta aikuisten täyttä rinkkaa ja yhtä Eräipanan omaa rinkkaa pakattuina. Eräipana oli odottanut Mujejärven kiertoa kuin kuuta nousevaa, koska olin jo mainostanut mitä reitillä olisi. Aamulla olisi ehkä pikku kiukku kohtaus edessä. Miksi ei lähdetä sateella retkelle, retkeilläänhän muutenkin meillä sateella. Mutta, onko kuinka loma fiilistä koota ja purkaa telttaa kaatosateessa ja mahdollisesti kuivatella vaatteita? Jep, kyllähän sen tekee, mutta jääkö lapselle loma fiilis siitä. Päätettiin keksiä muuta, ei se Mujejärvi mihinkään katoa!

Aamulla todellakin satoin niin rankasti, että hyvä kun eteensä näki. Keiteltiin rauhaksiin kaffet ja aamupalat poskeen. Eräipana huokaisi syvään ja tuumi ”ei nyt sitten kierretä lenkkiä, eikä taideta meloa…voidaanko lähteä ajelulle?”. No toki! Kohtuullisen lähellä (inasen vajaa 100km) on Kuhmo ja Kuhmossa Petola, Metsähallituksen luontokeskus. Ei muuta kuin auton keula kohti Kuhmoa. Autoiluun liittyen, viime kesän Itä-Suomen reissullahan meillä puhkesi rengas. Eli kannattaa tsekata vararengas ja että bensakanisteri olisi mukana myös bensoineen.

Matkalla kuunneltiin jälleen äänikirjoja, ne ovat parasta viihdykettä meidän automatkoilla, erityisesti Rölli, Peppi Pitkätossu ja Risto Räppääjä ovat ne pop! Ajellessa näkyi monia kiinnostavia kohteita, jotka muutoin olisi jäänyt varmaan huomaamatta kartoista. Huomattiin kohde tien varressa, johon oli iiihan pakko pysähtyä. Sota juttuja. Jyrkänkosken talvisodan muistomerkki & alue sotahistoriasta. Sade taukosi kaiken lisäksi juuri pysähdyksemme ajaksi. Paikalla oli monenlaista; oli panssarivaunua, juoksuhautaa, venäläistä kenttäkeittiötä, panssari esteitä ym. Pieni parakki kahvilakin oli, mutta se oli kiinni. Nyt olikin sitten haaste saada innokas Eräipana irti (kirjaimellisesti) panssarivaunusta, josta pidettiin kiinni kynsin-hampain!

Pääsimme kuitenkin Kuhmoon,tosin ilman panssarivaunua. Sade jatkui heti kun olimme lähteneet liikkeelle Jynkänkoskelta. Petolan pihassa ei montaa autoa ollut, ihmettelimme sitä hieman. Petolassa oli jälleen ipana irti! Hän kiisi heti ovesta päästyään, käsidesin kautta kohti rappusia ylös. Hienoja lasten taideteoksia oli myös portaissa ja ylhäällä kivat näköalat. Petolassa kävi niin hyvä onni, että oli tänään lasten oma, ohjattu ”ahman jäljillä” hetki. Siellä sitten oltiin ja Eräipana pääsi etsimään ahman piilottamia sarvipäitä hämärässä, kuuntelemaan tietoa ahman elintavoista ja askartelemaan oman ahman. Näyttely oli hyvä ja informatiivinen, tutustumisen arvoinen paikka. Myymälässä itselläni kävi onni, etsimäni kartta tietyltä alueelta löytyi! Extra yllätyksenä mies oli ostanut sieltä upean karhu korusetin, joka on Suomalaista käsityötä; Wood Jewel by Kauko Raatiniemi.Petola on hyvä osa viettää sadepäivää. Käytiin hakemassa matkaevästä Kuhmon marketista ja autoruokailun jälkeen suunnattiin jälleen kohti Lieksan nurkkia.

Sade jatkui ja nyt oli välillä hetkiä, jolloin aurinko pilkahteli. Käytiin uudella laavulla (kivikoronvirta) ja jonka edessä virtaa kaunis Mukajoki. ihana rauhallisuus ympärillä ja kiireetöntä kokkailua. kierrettiin joen vartta lenkkiä, miettien olisipa onki vehkeet mukana! aika kului siivillä, oikeastaan tekemättä yhtään mitään ja sehän kai olikin yksi loman tarkoitus,levähtää. pakattiin tavaroita ja suunnattiin autolle (jonka muuten saa todella lähellekkin, sulan maan aikaan pääsee vaikka vaunujen kanssa), juuri kun olimme auton luona, alkoikin jälleen kaatosade joka kesti koko loppu myöhäi illan ja yön. Rajavyöhykkeellä vaaditaan omat luvat, mutta sen läheisyydessä voi kulkea ilman lupaa. Rajavyöhykkeen erottaa maastossa selkeästi merkinnöistä. Suora lainaus / Raja.fi ”Rajavyöhykkeen takaraja on merkitty maastoon keltaisilla rajavyöhyketauluilla, puihin ja pylväisiin maalatuilla tai kiinnitetyillä keltaisilla renkailla, tai teille ja kulku-urille sijoitetuilla puomeilla. Vesistöissä merkkeinä käytetään keltaisia viittoja, poijuja ja linjataulupareja.”

Käytiin parina seuraavana päivänä lähi kohteissa pyörimässä ja tuttavien luona. Kohti kivivaaraa, joka on aivan rajalla, on Änäkäisen virkistysmetsä, jonka läpi Karhunpolkukin kulkee. Tästä olenkin muutamasti aijemmin kirjoitellut, huippupaikka lasten kanssa ja esteettömästi pääseen kodalle ja nuotio paikoille. Kivivaarantien varressa on myös kerrassaan hulppea ”kota”. Käyttö on salllittua kaikille ja käyttömaksu vain euron! (alimmainen kuvasarja) Tämäkin sopii siis sadepäivän istuskeluun ❤

Summa summarum. Kannatti olla jälleen Itä-Suomessa rauhoittumassaa. Siellä mieli lepää, keskellä ei mitään, vaiko sittenkin keskellä kaikkea? Some loma on ainakin paikallaan säännöllisesti. Kun liikkuu kiirettä ja ilman paineita erämaassa rakkaidensa kanssa, voin olla onnekas. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta. Erämaa täällä on erilaista kuin vaikkapa lapissa, joka on toinen suosikki. Kalastaminen, marjastaminen, sienestäminen ja metsästys on täällä lähellä ja esimerkiksi valtion metsästys alueet ovat loistavat. Paikalliset puolestaan ittavat innolla mukaan metsälle. Itä-Suomi, me palaamme jälleen ❤

Annukan kahvila on parasta!

Kuttuniskan lenkki Kurussa. 3km joenvartta koskia ihaillen, laavulla kokkaillen.

Huhtikuinen lauantai 10.4.2021 ja säätiedote luvannut niin sanotun perus suomalaista kevättä. Ei voinut olla varma, sataako, vaiko paistaako tai jos sataa niin mitä taivaalta tulee. Olimme kuitenkin päätetty lähteä retkelle paikkaan, jossa itse olen käynyt kävellen viime vuoden puolella. Joskus nuorempana melomassa täällä tuli käytyä ns.edellisessä elämässä.

Kuru, joka kuuluu Ylöjärveen on todella hyvää retkeily seutua. Tämän kertainen kohde olisi Kuttuniskan lenkki, jolla pituutta noin 3km. Sen jaksaisi Eräipanakin hyvin kävellä, lapsen tahdilla. Laavu olisi myös tämän ympyrä reitin varrella.

Pukeutuminen oli nyt sellaista, että napattiin vähän vaihto vaatetta mukaan, kuten kurahanskat ja kevyempi pipo sekä sukat. Housuiksi valikoitui ohuella vuorella varustetut housut jotka käsitelty vahalla. Alle tavalliset college housut. Yläosaan puuvilla T-paita, fleece takki ja päälle kalvotakki. Päähän ohuehko kaksi kerroksinen pipo koska ulkona tuuli kuitenkin. Tavalliset kevyemmät vuorelliset toppahanskat, jotka nekin vahattu. Pitkä varrelliset kengät joissa kumipäällinen, syvät urat pohjissa ja lämmin ohut vuori.

Autossa jälleen Eräipana kuunteli äänikirjoja ja äiti & isi osaavat sangen hyvin muutaman Miinan ja Manun ulkoa 😀 Autossa ajellessa pysähdyttiin nappaamaan eväs banaanit ja jätskit. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä, mutta välipala pitää mielen virkeänä.

Osoite millä parkkipaikalle löytää on Karjulantie 369, 34300 Ylöjärvi. Tampereelta tultaessa matkan varrelle osuu kivasti myös Muroleen kanava, jossa on mukava kesäkahvila, vene paikkoja ja tapahtumia (tosin nyt korona varmasti vaikuttaa asiaan). https://muroleenkesakahvila.fi/

Mutkikkaalla tiellä Eräipana huuteli iloisena että vauhtia alamäkiin, kutittaa vatsanpohjasta, kun taas isi oli yökätä. Tässä yksi syy miksi viihdyn ratin takana, itse voin mutkikkailla teillä pahoin helposti, ratissa en 🙂 Pelloilla vaani kauriita, peuroja, kurkia, joutsenia ja muutama hanhikin näytti olevan liikkeellä. Parkkipaikka on helposti havaittavissa ihan tien vieressä ja sillan kupeessa. Sinen P merkki on helppo huomata, vaikka ihasteli koskea patoineen.

Eräipanalle ulkovaatteet päälle peräkontissa, reput selkään ja ajotielle! Reitti lähtee kuohuvan padon vierestä ylöspäin, parkkipaikalta katsottuna ajotien toiselta puolelta. Kyltit opastavat hyvin reitille ja tämähän kuuluu myös Pirkan taipaleeseen.

Alussa toki oli pakko ihastella patoa ja jo se sai Eräipanan liekkeihin! Hieman jo tässä kuumotti lapsen kanssa ja sai olla kainalo-otteessa. Mutta, matka jatkui leppoisasti hyvin merkattua reittiä pitkin. Sini-punaisten viivojen bongaus puista kiinnosti, tällä uudella reitillä Eräipanaa paljon. Metsä oli täynnä miekkoja, tutkimusmatkailijan sauvoja, jääpuikkoja, maahisten jälkiä, joen pyörteitä, kiinnostavia kiviä, jänniä vanhoja puita… Eipä tarvinnut todellakaan antaa lapselle mitään virikkeitä, vaikka luuppikin oli taskussa.

Reitin ensimmäinen joen ylitys oli kieltämättä hieman vauhkolle äidille pelottavaa. Ei itseni, vaan villin Eräipana puolesta, joka oli jo toinen jalka lähtökuopassa menossa. Käytiin hyvin toimintaohjeet läpi ennen sillalle astumista. Tarkasti kerrottiin silmiin katsoen, rauhallisesti, että ”lankut ovat liukkaat varmasti, alla on joki jossa on kylmää vettä, joka kuljettaa mukanaan. Joki vie sille isolle padolle jota katseltiin ja missä on melojillekkin SEIS kyltti hyvissä ajoin. Nyt pitää antaa äidin ja isin pitää kiinni, ei riuhdota. Muuten joudutaan palaamaan tylsälle autolle ja herkut jää syömättä.” Taktiikka toimi hyvin joen ylityksessä ja huokaisin helpotuksesta. Hurjan kaunis pieni silta ja niin oli maisemakin.

Ensimmäinen silta,hieman jännitti

Ensimmäisen sillan jälkeen oli polulla vettä paljon! Lenkkareilla olisi saanut tehdä melko hyppyjä jos olisi halunnut jatkaa matkaa. Eräät vastaan tulijat olivatkin palanneet tästä syystä. Loikittiin eräipanaa nostaen vähä vesisimmistä kohdista. Pätkä oli noin 4m ja sitten polku oli jälleen helppoa kulkea. Vanha metsä kutsui pysähtymään ja ihmettelemään puissa olevaa kolojen määriä, virtaavaa jokea, eri kääpiä ja mikä parasta isoa kaatunutta mäntyä. Puun rungolla oli hauskaa kokeilla tasapainoilua ja tästä ei olisi Eräipana ihan helpolla lähtenyt.

Matka jatkui ja hieman piti kiertää metsäaukean puolelle koska polku oli joen vallassa. Mutta, tästä oli muutkin kulkeneet ja reitti oli hyvä. Polku kulkee koko matkan joen vartta, eli eksymistä ei kannata pelätä, seuraa jokea.

Pian esiin pilkisti auringossa laavu! wau mikä paikka, kosken äärellä ja hyvät puitteet. Kuraa toki on nyt joka puolella ja laavun edusta oli sulanut nuotion vuoksi kuraiseksi. Mutta kura kuuluu kevääseen, siinä missä telkkäkin kosken pyörteissä surffaamassa. Tosin itse en tiedä pystyisinkö nukkumaan tässä, ääni koskesta oli sen verran kova.

Siellä laavu jo siintääkin!

Laavulla oli hyvin puita puuliiterissä + sahat ja kirves. PuuCee löytyi myös. Alettiin heti ruuan valmistukseen, mutta rauhallisin mielin nauttien auringosta. Eräipana toimi klapi lähettiläänä. Isi pilkkoi puuvajalla hieman pienemmäksi klapeja ja Eräipana toi ne luokseni laavulle. Laavulla hän sai sitten itse veistellä kiehisiä puukollaan + väsätä vaahtokarkki tikkuja muille, kun äiti silppusi sytykettä. (Huom tarkka valvonta puukon kanssa!) Plasmasytyttimellä sitten Eräipana sai sytytellä omia pikku tikkujaan ja heitellä äidin tikkujen sekaan. (Ja myös tämän kanssa tarkkana! Ei ole mikään lasten lelu) Näin olikin kohta tuli valmiina. Ja yhtä oikeaa tapaahan ei ole sytyttää nuotiota. Pääasia että ilma kiertää ja on kuivaa sytykettä & erikokoista puuta millä tuli saadaan alkuun helpoiten. Itse pidän edelleen parhaana tuohta & kiehisiä, tuohirulla jonka sisässä on esim katajaniiniä on huippu. Pahin on sanomalehti, palaa nopeasti ja tuhkaa tulee, mutta joku tästäkin tykkää sytykkeenä.

Sijainti on kyllä melkoisen hieno!

Ruokana oli Eräipana herkku lemppari nuudelia..jep, halvat herkut hänellä. Äidille ja isille oli minigrip pussissa ollut ennalistumassa kuivattua toniokalaa ja herne,maissi,paparika sekoitusta. Ne olivatkin pehmenneet todellakin jo kokonaan. Kuivat aineet pussiin,kuumaa vettä, tiiviisti kiinni ja suu rullataan. Sitten toisen minigrip pussin sisään varmuudeksi. Eräipana sai nuudelinsa ja lisukkeena kurkkua sekä nakkeja. Nyt sopi laittaa hetkeksi silmät kiinni ja nauttia auringosta, Eräipanakin kiltisti paikoillaan. Samalla kiehui vesi jo kahviinkin. Jälkiruokana oli varmuuden vuoksi suklaata Eräipanalle. Äidin ”5 min digestivemutakakku” ei välttämättä uppoaisi. Olinkin oikeassa sen suhteen, näytti kuulemma liikaa kakalta. Äiti ja isi sanoi puolestaan että ihan ok.retkijälkkäri ja ruokatermarissa jos olisi vaikka jätskiä seuraksi..hmm

Vedet tulille

Ruokailujen jälkeen Eräipana halusi kieritellä viimeisistä lumista lumipalloja ja tutkia koskea. koski tutkimusta rajattiin tiukasti ja siitähän menee hernepussit nenään. Tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti kun jälleen huomautettiin virran voimakkuudesta, heitettiin rannalla ollut kepin pätkä virtaukseen mihin se pian katosi. Puolestaan telkän koski surffailua oli kiva katsella ja heitellä pikku lumipalloja pieneen kuuseen katsoen kuka osuu parhaiten latvaan.

Ja sitten matka jatkui hyvällä polulla. Nyt oli energiaa ja Eräipana olikin karhu joka jahtasi meitä. Mutta pysähdys tapahtui kun hän huomasi puusta pudonneen linnunpesän, sen katselemisessa oli paljon kiinnostavaa ja sai kertoa miten ja millä linnut pesiään rakentavat. Välillä taas juostiin puolestaan isi karhua karkuun, kas äiti karhuilla olikin super voimia joilla se sai etä lamaannutettua karhun. Tätä se olikin sitten seuraavalle sillalle asti, jossa jälleen käytiin ”silta säännöt” läpi. Sillan ylitys meni jälleen hyvin ja todettiin että voidaan toistenkin ylittää näin pieniä siltoja, läpyt sille!

Takaisin paluu oli myös joen vartta kulkien. Tällä puolella maasto oli kallioisempaa kulkea ja syväuraiset kengät olivat hyvä valinta. Lapsen energian määrä on melkoinen, välillä pysähdyttiin vesi tauolle ja matka jatkui, toisinaan hörpättiin myös mehua ja otettiin pähkinöitä. Eräipanan pissa tauot kuuluivat toki asiaan matkan varrella.

Huomattiin kohta että ollaan jo palaamassa tutulle reitille, ensimmäinen silta näkyi edessä. Huomattiinkin että joen varrella oli myös kulkenut majavia, syönti jälkeä löytyi ja mahtava hämähäkki (Tuohinopsakki) viimeisessä kuvassa sarjassa. Eli tähänkin jämähdettiin, mutta mikäs siinä kun ei ollut kiire ja välipalaakin oli repussa. Välipalapatukat on näppäriä ja niitäkin voi itse helposti valmistellä halutessaan.

Ja matka jatkuu!

Pian olikin saavutettu kyltti, joka varoitta tulevasta padosta ja käskee melojia rantautumaan. Vielä katseltiin hieman patoa ja sujahdettiin autolle, tien toiselle puolelle. Kurainen poika takakonttiin ja ulkovaatteet kestokassiin. Sitten pikainen ”oliko kivaa” kierros ja todettiin että oli! Juuri lähtiessä taivaalta alkoikin sataa valtavia räntä rättejä. Matka meni jällee kauriita varoen ja samalla kuunnelle sujuvasti..Miinaa ja Manua. Eräipana samalla pohti uimataito asiaa, koska satu kertoi uimakoulusta. Niin, tärkeää kun lähtee kesällä melomaankin retkille! 😉

Kevät tuo tullessaan uusia juttuja ja toivon mukaan iloa kaikille lähteä ulos! Ei tarvita hifistelyjä ja lähi ympäristöön kannattaa tutustua. Keväällä parasta on meillä lintujen bongailu, halpaa lystiä ja samalla hyvää oppia lajeista, sangen koukuttavaa 😉