Jouluinen pakkasretki höystettynä 2v uhmalla & ilolla!

 

Ei äiti ollutkaan ihan tuhma ❤

Mikä ihana ilma paeta kaikkea joulun hössötystä metsään ipanan kanssa! Aurinko paisteli vielä kahden aikaan päivällä niin hienosti ja pakkasta oli sellaiset -12c. Päätettiin lähteä kaksin ipanan kanssa kunnolla tankattuina välipalalle metsään. Ajattelin samalla kurkkia josko näkyisi lumessa uusia jälkiä ja perus pulkkakin olisi nyt oiva kapistus matkaan,uusi ahkio kun vielä odottaa kaupassa. Tämä onkin nyt pitkään aikaan ensimmäinen kerta ihan kaksin päiväretkellä,nyt nimittäin käsi on pois kipsistä ja peukalolla oma tuki. Toimii sentään neljä sormea vasemmassa kädessä. Mies sai kyllä pukea ipanan,siihen kun ei ihan kykene neljän sormen taktiikalla.

 

 

Ajattelin että otetaan helpoimman kautta ja teen eväät valmiiksi,ei siis tuli hommia. Puiden mahdollien kutistaminen ei ihan onnistu. Mukaan lämmintä kaakaota,voileipää ja jälkkäriksi pipareita,joulun aika kun on.

Koska pakkanen oli kohtuullinen piti topata ipanakin kunnolla ja varustaa pulkka lampaantaljalla X2 (hyvä tuuletus samalla niillekkin). Päälle laitettiin varmuudeksi vaippa,sukkahousut,puuvilla body,meriovilla haalari,villasukat,villatumput+kalvotumput,kauluri ja kunnollinen korvat ja leuan suojaava hattu,jalkaan perus kuomat. Niin ja päälle untuvahaalari joka on tarpeeksi tilava jotta ilma pääsee kiertämään hyvin. Ipanalla on mukana kertakäyttöiset pienet ”napsautettavat” käden ja jalan lämmittimet jotka mahtuu pieneen tumppuun/kenkään tarvittaessa ( xxl: Phoxx tälläkertaa). Välillä aina kokeillaan onko kylmä. Yleeensä talvella myös mukana savotan uudelleen lämmitettävät lämmittimet. Noista savotan lämmittimistä,miksi juuri ne? koska;uudelleen lämmitys mahdollisuus,testatusti toimivat JA niillä saa näin talvisin tarvittaessa kaasupatruunan esilämmityksen hoidettua = sopii useimpien mallien pohjaan 🙂

Samalla tutkittiin pikku nisäkkäiden lumijälkiä

Tuntui kaikinpuolin kivalta lähteä tutulle Kintulammen luonnonsuojelualueelle pikku retkelle,rauhoittumaan ja nauttimaan alkaneesta talvesta! Talvi on omaan makuuni ihanaa retkeily aikaa,luonto näyttää puolensa erilailla ja on rauhallisempaa. Myös yksin retkeillessä talvi antaa halutessa uusia haasteita. lapsen kanssa puolestaan voi nauttia myös mäenlaskusta ja vaikka pilkkimisestä.

Ajella huristeltiin Kortejärven parkkipaikalle (P1 opasteissa) ja tiekin oli hyvin aurattu,tosin Tampereen suunnasta Pulesjärven tieltä käännyttäessä vasemmalle Keltolahdentielle oli hyyyvin liukas. Onneksi tiesin varautua,olin nimittäin hetki sitten kyseisessä käännöksessä poikittain autolla vaikka vauhti oli ”etana”. Siinä Keltolahdentiellä poikittain piti tuumia tovi että eteen vai taakse päin että saa renkaat käännettyä. Ilmeisesti valinta oli oikea ja ei tarvinnut nostaa persusta autosta,mutta oli se pitkästä aikaa jännää tehdä pari pyörähdystä tiellä ja miettiä onko ojassa vai ei. Onnekseni on tullut asuttua ikänsä sysi maalla ja kaikenmaailman ojanpohjat koluttua autoilla,siinä on oppinut ihan kivasti.

Parkkipaikalla ei näkynyt ketään vaikka aurinko paistoi aivan ihanasti! Ipana oli lauleskellut paljon onneaa vaan ja höpötellyt joulupukin odottamisesta,karhuista ja onhan pulkka mukana varmasti. Ollakseen 2v ja 4kk on juttua hurjasti,liekö tuleva runeberg..tai joku satusetä 😀 Välillä kyllä miettii vähän kauhulla että mitäköhän on taas päiväkodissa jutellut tädeille,viimeksi oli tiedossa että tomaatteja heitellään kotona seinään. No,ipana itse toteutti kyseisen operaation ruokapöydässä eräs päivä ja uhoten että nappaa myös äidin tomaatit jos ei saa suklaata. Eli temperamenttiä on välillä kiitettävästi ja nopeutta myös,eikän ole perus 2v siis 😉

Parkkipaikalta 300m tällaista hyvää lumista polkua kirkkokiven tulipaikalle 🙂

Vapauduttuaan turvaistuimen syleilystä oli ipanana jo kärttämässä pulkkaan,no mikäs siinä kyytiin vaan ja äidille pikku reppu eväineen selkään. Toki mukana oli jälleen EA-pakkaus,lämpöhuopa ja puukkokin. Näin talvella ne on myös aina mukana,koskaan ei tiedä kuka saattaa tarvita jeesiä.

Mikäs siellä matkustaessa

Käveltiin hyvää polkua kohti Kirkkokiven tulipaikkaa,vaikkakin jossain sitä nimitetään laavuksi en itse sitä sillä nimellä kutsu. Paikassa on kaksi seinää ja katto sekä keskellä tulipaikka. Helppoon ruuanlaittoon paikka sopii hyvin ja taukoihin,paikalle pääsee myös vaunuilla ja rullatuolilla,siitä plussat. Kummallakin seinällä on myös istuin lankut ja puuliiteri & todella tilava WC löytyy. Kerran vitsinä kavereiden kanssa yö retkellä metsässä,tuumittiin huonon sään iskiessä että ”lähellähän olisi tuulensuojainen super tilava WC nukkumiseen kun muut laavut olivat varattuja”.

Jatkettiin kuitenkin tulipaikan ohi ja myös kyltin jossa oli opasteet lyhyempää reittiä Kaukaloistenkallion laavulle. Matkattiin tovi pidemmän reitin polkua ja siitä sitten pois poluilta mukavaan mäntykangas metsään. Tutkittiin olisiko eläinten ruokailu jälkiä,kakkaa tai muuta kiinnostavaa. Tässä kohtaa ipana halusi kyydistä pois ja tehdä omia tutkimuksia syöden lunta. Jännin löytö osottautui rusakon papanoiksi,vaikka itseä kiinnosti olisiko sorkkaeläimiä ollut liikkeellä tai metsäkanalintuja. Löytyi ainoastaan myyrän,oravan ja jänisten jälkiä ja yhdet kuluneet pikku pikku ehkä lumikot. Onneksi talvea on vielä jäljellä.

Koska alue on tuttua uskallettiin hieman oikaista kohti Kirkkokiven tulipaikkaa ja ipana sai hyvää lämpöisenä pysymis kävelyä/hyppimistä. Talvella leikitään nykyään jo piilosta tai kutitus takaa-ajoa lämmittely taka-ajatuksena. Välillä kyllä kun yksin hääräilee metsissä saattaa olla hukassa kun keskittyy johkin ihan muuhun kuin omaan sijaintiinsa,siksipä on hyvä jos puhelin on lämpöisessä povitaskussa tai lämpöpussissa.

Hyvin ipana kulkee omia polkujaan 😉

Tulipaikka oli missä pitikin ja sitten iski kriisi! Oltiin kuitenkin noin 40minuuttia liikuttu ja pysytty tarkistetusti lämpöisinä. Tästä tulipaikalta autolle on vain 300metriä joten jos palelisi niin siellä olisi todella nopeasti. MUTTA kriisi  oli se että ääääiti ei tehnyt nuotiota ja mukan EI ollut makkaraa! Nyt oli äiti sitten ”tuhma”.

kyllä siinä tovi selvitettiin kiukkua ja tyydyttiin sitten ”pahaan voileipään” herran itsensä valitsemalla juustolla. On muuten ollut hurjan näppärä näin talvella pieni lasten termospullo pillillä,säästyy kastumiselta 🙂

Piparit sai sitten jo leveän hymyn kasvoille ja sopu oli saavutettu. Hämärä alkoi hiljalleen saapua kun lähdettiin,vaippakin oli kuulemma vielä kuiva joka on hyvä näin talvi säällä. Pulkassa oli parkkipaikalle käveltäessä iloinen ipana joka kuulemma kuuli selvästi karhun äänen puiden takaa.

Leveällä haara-asennolla tuleviin retkiin siis!

Seuraavalla kerralla kun lähdetään retkelle johonkin niin äiti kyllä pakkaa ihan varmuudeksi makkarat ja tulivälineet mukaan!

Omalla takapihalla vielä sitten illalla viidytin lapsia kokeilemalla kuinka se ikean aterin kuivausteline toimii risukeittimenä,lisättynä vielä ulkotuliteline siihen. No toimihan se 😀 Näin joulunpyhinä on tehty jos jonkinmoista lähiretkeilyä termareiden kanssa ja väsätty majoja metsään. Ihana lumi,olethan hyvä ja pysyt sekä lisäännyt!

Vauhdikkain terkuin;minä itte eräipna

Itsenäisyyspäivän aurinkokylpy Vähä- Riutan laavulla

Itsenäisyyspäivä 2018 koitti onneksemme aurinkoisena ja ihmeellisen tyynenä. Itselläni on vielä käsi paketissa ja se edelleen rajoittaa toimimista paljon. Ajateltiin lähteä pikku retkelle päiväksi ja mies saisi toimia nyt kantojuhtana 😉 Aamulla otettiin kunnon päikkärit alle ettei uni tule silmään eräipanallakaan. Ipana tankkasi vielä enne lähtöä nakkikeittoa ja masu täynä puettiin lämpöisesti päälle. Ilma oli kerrassaan loistava! Pikku pakkanen joka sai kurankin pysymään jäässä ja aurinko puolestaan lämmitti jopa nenänpäätä. Laitettiin sukkahousut,collegepöksyt,pitkähinainen body,fleece,villasukat,villatumput+kalvotumput,kuomat ja untuvahaalari (hieman hössöttäjänä otin mukaan vielä merinovilla haalarinkin) päähän lämmin tuulta pitävä hattu joka suojaa korvat ja niskankin hyvin. Mukaan mahtui vaihtovaatteet mahdollisten kastumisien varalta. Autossa ipana totesi että ”ääiti unohti aulinko lasit” no niimpä kävi,niin harvinainen tuo aurinko ollut että ei voinut muistaa!

 

Ajeltiin tällä kertaa eri reittiä vinkin ansiosta ja toiselle parkkipaikalle Matinlahden perukoille joka ei ole kuin luvalla käytössä. Parkkipaikka on tarkoitettu taivaltajat ry:lle. Läheltä kulkee osa kaarinan/birgitan polkua ja sitä pitkin olisi helpohkoa kuulemma kävellä Vähä-Riutalle joka myös Taivalpirttinäkin usein mainitaan. Taivalpirtti on oikeastaan laavun lähellä oleva Tampereen taivaltajien käytössä oleva mökki. Talvisin myös loistavat hiihtoladut kulkevat ohitse ja kahvila toimintaa on silloin tarjolla. Myös Salmuksentien päästä pääsee Kaarinanpolulle josta polku johtaa Vähä-Riutalle.

Taivalpirtin mökin portit

Yleensä jätämme auton Savontien parkkipaikalle jonka osoite on Savontie 652 ja kävelemme siitä laavulle tai poluille jotka lähtevät siitä. Tie joka lähtee parkkipaikalta on suljettu puomilla.  Parkkipaikalta Savontie 652:selta pääsee vielä lastenvaunujen/pyörätuolin kanssa kulkemaan koska kyseessä on hiekkatie. Tosin saa olla kyllä hieman kuntoa,koska matkalla on ylämäkeä mennen tullen ja palatessa.

Matkaa on 1,2km tulipaikalle savontien parkkipaikalta. Nyt reittimme kulki toiselta puolelta saapuvasti,Tampereen Hervannan takaa ja oli pelkkää polkua. Monessa kohtaa tuli opasteita niin kaarinanpolulle kuin Birgitanpolulle,reittiopasteet ovat mielestäni hyvin selkeät latumerkinnät olivat myös hyvin sijoiteltu. Kuten edellä mainitsin Salmuksentien,on sekin hyvä vaihtoehto kulkea laavulle. Salmuksentie on puolestaan Kangasalan puolella. Polku on ainakin viimeksi ollut hyvässä kunnossa ja tuollainen 2v kulki hyvin sienestys puuhissa mukana 🙂 Tuutima on puolestaan vuokra korsu(myös tulipaikka löytyy),se kun noissa kylteissä vilahtelee. Itse en ole muutamaan vuoteen paikalla käynyt ja jokin vuosi taaespäin kyseinen korsu paloikin myös.

Alla kuvia merkinnöistä jotka toimivat kyllä näppärästi tuli sitten mistä suunnasta tahansa:

Kun jätämme auton Savontien parkkipaikalle kierrämme jonkin pikku lenkin lähistön metsissä ja poluilla ennen ruokailua tai yöpymistä laavulla (hyviä sieni ja marjastus paikkoja). Ipana ei ole vielä laavussa nukkunut,mutta telttailu tässä maastossa onnistuu myös hyvin. Varsinaista telttapaikkaa ei laavun lähellä ole mutta kyllä sieltä sopivaa maastoa on löytynyt. Tulevana kesänä toivon että ipana olisi jo valmis laavussa nukkumiseen kanssamme 🙂

Kävely itsenäisesti oli ipananalle tänään mieleen ja uusi polku olikin kiinnostava! paljon kivoja ”kallioita” eli kiviä joille kiivetä ja pari jännää ihmisten kyhäämää kivi kasaa sekä taivaalla lenteleviä lentokoneitakin,muutama orava ja satavarma karhu ipanan mielestä. olimme hieman yllättyneitä että liikkeellä oli niin vähän ihmisiä,liekö kaikki valmistelemassa linnanjuhlien katselu operaatiota? Meillä on tapana itsenäisyyspäivänä käydä jossakin luontokohteessa,se on itsenäisyyden muistamista parhaimmillan. Siinä on hyvä miettiä Talvisodan kulkua ja historiaa.

Ipana jaksoi kävellä yllättävän reippaasti matkaa joka tältä toiselta p-paikalta oli noin 2,5km. Kun hyytyminen tapahtui sai isi nyt yksin hoitaa nostelut ja muut laittelut,sekä solmia äidin kengän nauhat uudelleen.

Perille saavuttuamme ipana hihkui riemusta kun bongasi nuotion ”makkalaa,mehhuu,onko puvvaa ja kessiä?” Lapsi on päässyt näköjään herkkujen makuun… Tulet kehiin ja vesi lämpiämään kahveille,sekä ne makkarat. Siinä oli hyvää aikaa kierrellä rantaa ja kertoa että jäälle ei saa mennä. Muutamia kiviä lensi iloisesti jäälle,mutta ei sinne ole asiaa vielä. Onneksi pieni osittain jäätynyt lätäkkö toimi simulaattorina;mitä tapahtuu jää ei kestä? sieltä tulee kylmää vettä. onneksi kengät ei kastuneet ja leikkejä voitiin jatkaa. tosin tumpuilla on vaikea kasata lemppari käpylehmiä,mutta järviruokoja pystyi käyttämään onkina hyvin! Niistä saisi hyviä himmeleitä myös kasaattua,jos pystyisi näpertämään jotain. Mies ei ihan lämmennyt ajatukselle että hän tekisi parit himmelit,pipareiden ja muun ohessa 😀

Laavusta kuului ääniä ja ilmeisesti siellä oli isompikin porukka retkellä. Laavu on itsessään kiva ja tilava kaksiosainen versio jonka keskellä tulipaikka. Näin kauniilla ilmalla oli mukavempi olla ulkosalla lapsen kanssa ja touhuilla. Luonto tässä järven rannalla on mukavan monipuolista,vaikka onkin talousmetsää.Järvellä on tavattu mm. kaakkuriakin.

Vielä ei ollut ipanankaan kylmä ja vauhtia oli ehkä hieman liikaa,melkein onnistui tippumaan penkiltään kasvot edellä maahan kun tavoitteli hienoa risua. Onneksi on aina se EA-pakkauskin mukana. Aika kului hurjan hyvin makkaroiden ja keksien kanssa,lämmin kaakao ei jostain syystä yhtään kiinnostanut tällä kertaa vaan metsän kalliot veti puoleensa kovasti. Pari korppiakin tuli jutustelemaan lähi puihin.

Selkeästi hyvä onki

Paikalla on myös puucee ja puut valmiina. myös hyvin kiinnostava puiden pilkkomis väline oli tuonne rakenneltu. ei ehkä se näppärin versio,mutta hauska,eikä tuota vrmasti kukaan vie mukanaan. Itse ehkä kuitenkin pitäidin kirvestä näppärämpänä ja varmempana tapana saada mahdollisesti puut halki.

Lapsi perheelle näen tämän paikan näppäränä helpon kulkunsa vuoksi ja rannassa on kiva mato-onkeilla kesäisin. Avara tila mahdollistaa helpohkon silmälläpidon myös. Tosin järvenrannassa en päästäisi itse lasta hetkeksikään näkyvistä.

Vaippa oli onneksi vielä kuiva kun lähdettiin takaisin päin kävelemään,muuten olisi laavulla ollut vaipan vaihto pika operaatio edessä. Talvisin retket eivät yleensä kestä monia tunteja ja silloin on tarkempi mihin on matkalla,onko paikalla umpilaavua esimerkiksi. Kyllä muutenkin talvella on tarkempi reitti suunnittelujen kanssa ja miten päivän valoisa aika kulkee.

Energiaa riitti ipanalla ja joululauluja siinä sitten lauleltiin ja jostain tuo pieni oli keksinyt että Matti Nykänen on hänen kaveri,mistä lie tämän keksinyt ja tätä sai kyllä naureskella vedet silmissä. Liekö kuullut radiossa puhuttavan tästä? Lasten muisti on jännittävä,miten asiat rekisteröityy pieneen tarkkaan mieleen. Matkalla näkyi myös Eevertinkivi joka on iso siirtolohkare keskellä hakkuualuetta.

No,tämän ipana sai nukkumatin kylään sitten autossa ja ilmeiseti kunnon ulkoilu eväineen oli tehnyt tehtäväsä.  Loppuilta menikin lisää herkutellen ja katsellen niitä linnan juhlia 🙂

Seuraavaa kohdetta ajatellen ❤

Pirunkiven ympäri Pirkkalassa. Ipanan iloksi myös kuraa,huraa!

Olisiko menninkäisiä paikalla matkalla Pirunkivelle?

Mukavaa alkanutta joulukuuta sinulle! Tässä käsi paketissa kirjoittelen yhden käden taktiikalla ja muistelen pikku retkeä viereisen kunnan siirtolohkareelle viimekuussa.

Marraskuussa 2018 päätettiin ottaa jokin uusi kohde ipanalle tutkittavaksi. Synkeä ilmakin antoi periksi tälle päivälle sopivasti. Olin itse päässyt edeltävänä päivänä käymään Pirkkalassa tutustumassa lähiseutu retkeily mahdollisuuksiin erä ja-luonto-opas koulutuksen myötä. Innoissani nyt sitten halusin näyttää paikkaa ipanallekkin! Lastamme tuntien hän ilahtuisi iiiisosta kivestä!

Toivion koululta lähtiessä törmää opasteisiin

Pirkkalassa on erittäin elinvoimainen vihreän lipun omaava luontokoulu Toiviossa. Aivan sen takaa pääsee hyvin luontopolulle,joka ei kyllä ihan ainakaan rattaiden/ pyörätuolin kanssa toimi. Nousuja on paljon tällä alueella. Tätä luontopolkua pääsee Taaporinvuorelle joka kuuluun Suomen 100 luontohelmeä kohteisiin. Taaporinvuori onkin osa isompaa vuori kokonaisuutta ja alueella on myös suoaluetta sekä kosteikkoja. Alueen saavutettavuus on puolestaan helppoa jopa ilman omaa autoakin. Itse en tosin rehellisyyden nimissä tiedä miltä kulmalta pääsee siinä tapauksessa bussilla lähimmäs aluetta. Pehkusuo on puolestaan Pirkkalan suurin suo, ja Iso-Naistenjärven rannassa on melko uusi laavu,kaikki nämä sopivan päiväretkeilyn aikatauluun sopivaa materiaalia 🙂

Iso-Naistenjärvi

Kiinnostusta itsessä herätti tieto että kaakkuria on myös tavattu seudulla,osko hyvällä onnella tapaisimme (vaikka se isokoskelo on edelleen oma suosikki lintu) ❤

Pirunkivi on pirkkalan suurin siirtolohkare ja mahtavia kivi muodostelmia on muitakin. Kiveen liittyy varmasti uskomuksia muinaishistoriasta ja empä ihmettele! Pirunkivi on myös suojeltu luonnon muistomerkkinä. Muita kivi muodostelmia ovat esimerkiksi ”karhun pesä” ja ”kivi linna” jotka sijaitsevat Taaporinvuoren huipun tuntumassa,oikealla ja vasemmalla puolella(tekstin lopussa parit kuvat). Taaporinvuorella on myös tulipaikka (puita siellä ei ole valmiina).

Taaporinvuorelta

Eli matkaan! päätettiin navigoida auto parkkiin mahdollismman lähelle itse kiveä. Navigaattori löysikin ns osoitteen helposti kirjoittamalla Pirunkivi osoitteeksi. Tie jonka varteen auton sai on nimeltään Kaitalantie. Siinä on pieni ”parkkipaikka” josta lähtee polku suoraan pirunkivelle ja toinen kohti Iso-Naistenjärveä.

Parkissa. Nokan edestä lähtee polku kohti Iso-Naisten järveä.

Tämä kyltti auton vieressä ohjaamassa kohteeseen

Kuraa riitti kiitettävästi ja mukan oli myös koiramme Peto,eli yhdistelmä oli täydellinen! (tietää ainakin auton pesua sisältä ja ulkoa,olkootkin koira kurasuojan päällä takakontissa häkissä). Koska itse en pystynyt autoa ajamaan käsi leikkausta odottaen,niin tänään mummo sai olla kuskin roolissa,kiitos hänelle.

 

Keskisentie jolta siirryttiin Kaitalantielle oli myös hyvin liukas kurasta. Sai mummo kurvailla tarkkaan ettei auto lähdeviettämään ojaan. Mutta perille päästiin!

Kaksi vuotiaalle reippaalle kipittäjälle matka autolta Pirunkivelle oli juuri sopiva käveltäväksi. Siinä saa hienosti energiaa purettua ja hypittyä kurassa. Sää oli kivan aurinkoinen ja ei kaivattu edes runsasta pukeutumista kevyen toppahaalarin alle.Kurahousut olisi olleet kyllä paikallaan tälläkertaa! Mukana oli kuitenkin,niin kuin aina lisä vaatetta,mahdollisten pissa/ruokailu/sään muutos tilanteita silmälläpitäen.

Peto kiisi hihnassaan kuin tuulispää ja riemuitsi uusista hajuista sekä siitä että saa olla mukana toiminnassa. Peto on myös ipanan paras kaveri ja tämä suhde kyllä ilahduttaa! Välillä toki heilläkin tulee riitoja: ”äääitii,Peto kiusaa”,”Peto tönii”,”Peto on auton tiellä”,”Peto pussaa”. Mutta sitten taas kun tullaan päiväkodista,Peto on se jota on ollut ikävä ja kuka saa isoimmat pusut. Mörkö koiramme joka on jo vanhempi lady,ei ole niin sporttinen tai kiinnostava,rauhallisempi suhde siis ❤

Leveä rock henkkinen tyyli sopii joka paikkaan 😉

Luonnon tarkkalu tällä lyhyelläkin matkalla onnistuu kun ottaa silmän käteen ja tutkii asioita lapsen tasolta. Nyt nähtiin käpytikka naputtelemassa lahoavaa mäntyä ja koitettiin etsiä metsätontun jälkiä sammaleista 😀 Ihana välillä kuvitella itsensä satumaailmaan! Satujen ja tarinoiden keksiminen on hyvää aivoijumppaa itsellenikin ja metsissä mielikuvitus lähtee helposti omille poluilleen.

Käsissä oma pikku aare,mahtava risu jolla sai kaivettua lehtiä maasta,kunnes Peto ne nappasi

 

Pirunkivi saavutettiin ja ipana oli asiasta hyvin kiinnostunut,piti tutkia joka kolo ja tarkkaan! kiven etupuolella on vaarallisen oloisia kolosia ja kiven eteen on valunut runsaasti vettä,sinne ei ipanaa rohjennut päästää. Kiven edessä oli aivan täydellinen eväs paikka. Meillä olikin herkkuja matkassa mukana ipanan nimipäivän kunniaksi,laulettiimpa siinä sitten paljon onnea vaan! Äiti ja mummo saivat termarista kaffetta ja ipana sai oman pienen maitokahvin myös. Valmiit voileivät olivat helppo ja siisti välipala. Aina ei energia riitä kummempiin metsä kokkailuihin ja helpolla on kiva välillä itsensä päästää. Mehua ja vettä oli varattu mukaan ja niin,ne pikku kakut ❤ Istuin alunen oli onneksi rinkassa kiinni ja peput eivät hyytyneet sammaleisella kivellä evästellessä. Pedolle oli tietenkin omat koiran herkut mukana,kuivattua keuhkoa,nam!

Kivi kierrettiin hartaasti ympäri ja kyllä siinä on itselläkin ihmettelemistä kun ajattelee kuinka kivi on jäiden ansiosta paikalleen päätynyt. tällaiset paikat olivatkin muinaishistoriassa pyhiä paikkoja usein tai toimittiavt uhrauspaikkaa. Pirkkalan Pirunkiven historiallisia merkityksiä en valitettavsti löytänyt,historia kun itseä polttelee aina kovin. kiven päällä kasvoi muutamia puita ja mieli tekisi kiivetä korkeuksiin. Ilmeiseti en ole ainoa jota kutkuttaa kiipeily kiven järkäleen päälle koska takana oli köyden pätkä viritelmä havaittavissa.

Pienen lapsen kanssa paikka on omasta mielestäni kiintoisa ja tasapaino harjaantuu hyvin metsässä kävellessä. Eri aistit lähtevät kulkemaan pienessäkin ihmisessä virkeästi (toki nyt oli myös sokerilla osuutensa huikeaan energia piikkiin). Ipana totesikin kiven lähellä hajuista joita vesi oli saanut aikaan että ”paha haju vedessä”. Ipana on oppinut onneksi että kivet ja juuret voivat olla liukkaita ja pikkuhijaa ymmärtää varoa hieman askeliaan.

No mikäs herkku se tämä on!?

 

Käytiin Taaporin vuoren laella vielä kurkkimassa maisemia ja siihen tarvittiinkin jo lapsen kantorinkkaa. Kallio oli luonnollisesti liukasta ja sai hipsutella polkua varovaisesti.

Pian kuului tuhina rinkasta ja ipana olikin sammunut kesken retken. Lienee ollut rankka päiväkoti viikko takana! Mummosta tai Pedosta ei vielä energiat olleet kaikonneet ja oli ihanaa rauhassa katsella maisemia ja parantaa maailmaa siinä ohessa. Itseäni jännitti nimittäin tuleva iso leikkaus ja lähinnä miten alkaa kuntoutua operaation jälkeen,siitä on nyt elämässä moni asia paljon kiinni.

 

 

 

 

On se aika järkäle! Ja äitiä korvasta kiinni!

 

 

Iso-Naistenjärvellä ei sitten lähdetty käymään enään,sinne joku muu päivä ja samoin Pehkusuolle! Iso-Naistenjärven laavulle on helppo päästä samaiselta ”parkkipaikalta”. Jatkaa kävelyä kohti keskisentietä, Keskisen tiellä tulee pieni tie (riippuen kulkusuunnasta oikeall/vasemmalla) vastaan tie jossa kettinki edessä. Kettingin ylitse ja tietä eteenpäin. Tie kaartuu loivasti vasempaan ja polku järven rantaa alas tulee vastaan. Iso-Naisten järven ympäri kävelee melko nopeasti ja laavu on aivan järven rannassa.

Tie jota kulkien pääsee Iso-Naistenjärvelle Keskisen tieltä

Polku erkanee myös Pehkusuolle jota on siten helppo käydä vaikka vain vilkaisemassa. Laavulla ei ole puita valmiina yleensä,joten niitä pitää olla itsellä mukana varmuuden vuoksi.

 

Ipana,koira,mummo ja minä,melko kurainen porukka lopulta. Mutta kura on elämää ja elämältä se tuntukoon! Taisi olla NikWax pesut edessä 🙂

Tässä ”karhunpesä” ja ”kivilinna” Taaporinvuorella jossa myös laminoiduissa lapuissa infoa alueesta. pirunkivellä myös löytyi infoa samoin. Alla myös Iso-naisten järveä.

Haluankin nyt ipanan kanssa toivottaa rauhaisaa ja mukavaa viikon jatkoa kaikille! Ehkäpä pian pääsemme retkelle koko perheen voimin!