Loka-Marraskuu on aikaa jolloin monen tekee mieli linnottautua sisälle, vetää viltti korviin ja ryhtyä talviunille.
Täällä Eräipana on ollut kiireinen loka- marraskuussa ja kovin paljoa ei ole ehtinyt miettimään pimeyden tuomaa mahdollista väsymystä. Äitiä on puolestaan (onneksi) työllistänyt mukavat luontoretket ja luontojuhlat asiakkaiden kanssa (huomioiden kaikki koronaan liittyvä turvallinen toiminta!). Tarvitsee toivoa että ihmisten mielenkiinto retkeilyä,”eräilyä” kohtaan säilyy ja ajatus siitä miten kulkea luonnossa vastuullisesti. Eri kohde vinkkejä on kyselty paljon, huomaa että osa haluaa kulkea vähemmän tunnetuilla ja heille uusilla reiteillä. Myös niiden paikkojen etsiminen ja omien kontaktien käyttäminen eri kaupungeissa on antoisaa. Perinteiset erätaidot kiinnostavat myös enenevin määrin ja monet lasten huoltajat toivovat näiden opettamista lapsilleen. Myös tuote testaukset, suunnittelut, haastattelut ja vastaaminen eri kautta tuleviin kysymyksiin kuuluu arkeen meillä, oman aikansa se toki vie.
Eräipana on päiväkotipäivien jälkeen oman jaksamisen mukaan saanut määritellä paljon mitä tehdään. Välillä on ollut todella väsynyt Eräipana ja ollaan puuhailtu sisällä asioita ja tehty vain pieni lenkki lähimetsässä koirien kanssa. Tämä opettaa myös lapselle eläinten hoidosta ja vastuun ottamisesta. Sisällä ollaan opeteltu vaatteiden vahaamista (lasten haalarien ”strategiset paikat”, polvet /peppu on ollut hyvä vahata), tuliporan valmistamista, taulan tekoa, piikivien lohkomista, suunnistus kartan merkkejä, lumijälkien opettelua, katseltu luonto-ohjelmia herkkujen kera.. näitä ”eräily asioita”. Ampumarata on myös tuttu lähikohde silloin kun on vielä valoisaa. Kun Eräipana on mukana, on treeni aika hieman lyhyempi, jotta hän jaksaa olla kiinnostunut asiasta vaikka ei pääse vielä itse ampumaan.
Jos ja yleensä kun, Eräipanalla on virtaa niin lähdetään arkisinkin helpoille pikku retkille. Myös ns. mikroretkeily takapihalla on mukavaa, popcornit vaikka marinol keittimellä! Välillä on autossa valmiina retkivarusteet päiväkodilta haettaessa, etenkin jos ilma on mukavan selkeä. Sitten suunnataan ennalta ajateltuun paikkaan. Yleensä silloin on mukana lämpimän ruuan ainekset ja jälkiruoka. Autossa kuitenkin aina ns. hätävara ruokaa / välipalaa. Vaatteet on pakattuna mukana, jos on tarve vaihtaa vaikkapa eri kengät maastoa ajatellen tai paksummat tumput. Koska pimeä tulee aikaisin on se huomioitava siten että kaikille on omat toimivat otsalamput ja autossa yksi varalamppu aina (=turvallisuus). Lähiseutujen laavut ja tulipaikat ovat olleet meillä kovalla käytöllä arkisin. Siinä pysyy itsekkin hyvin kartalla kuinka paljon kohteissa ihmiset käy, puista sen huomaa melko helposti ja missä kunnossa paikat ovat. Välillä on tullut ikäviä yllätyksiä vastaan ja melkoisia roska kasoja on saanut kärrätä pois.
Eräipanalla on pari omaa suosikki kohdetta (Tampereen Kintulammi ja Kangasalan Personkolo) joissa pääsee sopivasti luttaamaan vedellä tai rakentamaan majaa hakkuu alueen risuista. Aina on oma plasmasytytin mukana ja sillä valvotusti saa käristellä tuohta ja sytyttää nuotioita. Oma pikku ensipuukko tuottaa paljon iloa myös ja sen käsittelyssä allaan edistytty hyvin. Eri ruoka kokeiluja on tehty, mikä uppoaa lapseen ja mikä ei. Mutta aina mukana jotain sellaista mikä varmasti menee mahaan asti, kiukkuinen Eräipana jos ruokarytmi ei ole tasainen. Lintujen pesälaatikoiden ja pönttöjen tarkistus reissut ovat olleet myös lapsen kannalta tärkeitä. Tässä Eräipana on saanut itse olla rakentamassa pönttöjä ja näkee kuinka niitä tulee huoltaa ja kuka niissä asuu. Kesällä pönttöjen kiikarointi on todella mukavaa yhteistä puuhaa! Kun ajatellaan riistanhoitoa, niin mineraalikivien huoltotyöt ovat tärkeitä kun mennään talvea kohden. Sorkkaeläimet saattavat muuten suunnata teille suolauksen vuoksi, muutenkin ruokinnalla pidetään huolta ravinnon saannista ja voidaan vaikuttaa toivonmukaan kulkureitteihin.
Kaatosateella retkeily on välillä kiinnostavaa ja sitä on myös hyvä harjoitella, koskaanhan ei voi olla varma myöskään mitä taivaalta yllättäen tulee. Pienemmällä sateella on puolestaan hyvä treenata tulentekoa kosteissa olosuhteissa. Vesisade retkeily ei kuullosta houkuttelevalta, mutta ilma on ainakin raikasta! Vaatetuksella on silloin toki suuri merkitys. Jos olet itse luttumärkä ja viluinen niin siitä on hohto kaukana. Jos puolestaan olet kuivana ja lämpöisenä laavulla kokkaamassa jotakin erityisen hyvää kaasukeittimellä, ei tilanne ole lainkaan niin ikävä!
Viikonloppuisin voidaankin sitten suunnata pidemmälle, mielellään paikkoihin jotka ovat itselle uusia tai missä tulee käytyä harvemmin. Niiden kanssa on tullut kiinnostavia seikkoja, esimerkiksi polku loppuu kesken tai alueella on kattavat metsähakkuut meneillään. Näissä tilanteissa ollaan sitten ”metsähaahuiltu” ja tehty kaasukeittimellä ruuat. Yleensä kun lähtee uuteen kohteeseen tietämättä siitä mitään muuta kuin mahdollisen sijainnin, on kaasukeitin mukana. Mukavaa voi olla vaikka asiat eivät menisi suunnitellusti 🙂 Tulenteosta valtionmailla vielä mainittakoon, liittyen risukeittimeen. Eli risukeittimen käyttö on sallittua siellä missä kulkeminenkin, kun EI ole päällä ruohikko- ja metsäpalovaroitusta. Tästä oli hyvin paljon keskustelua kesän mittaan, mutta tämä on varmistettua tietoa metsähallitukselta.
Eräipana haluaisi rohkaista kaikkia ulos, siellä piristyy yleensä vaikka ilma ei aina olisi se houkuttelevin. Happi ja kevytkin liikunta auttaa unenkin kanssa monesti ja lapsikin saattaa olla tyynempi sisätiloissa.
ERÄIPANA 