Mikä oli kesän 2021 paras kohde? Itä-Suomen erämaat!

Vaikka nyt on jo syksy alkanut, niin palataan vielä hetkeksi kesään. Ainakin tänne saa muutaman muiston jaettua ja ajatauksia Itä-Rajan maisemista, ne kun ovat hyvin rakkaat meille.

Koko kesä oli melko hellettä, paitsi se viikko kun olimme matkalla Itä-Suomeen, Lieksaan ja tarkemmin Kivivaaran suunnille, aivan rajan tuntumaan. Täällä ollaan oltu aijemminkin useasti. Syynä tuttavat ja alueen luonto on vaan puoleensa vetävä omatoimi retkeilijöille, jotka pitävät omasta rauhasta.

Miten sitten majoituttiin. Mukana oli toki teltta, mutta ns tukikohta on mökki. Mökissä ei ole juoksevaa vettä tai sähköjä, mutta kaivo ja järvi kyllä on ihan vieressä, sekä maailman paras sauna. Eli ihan meidän näköinen paikka rentoutumiseen. Sähköttömyys ei haittaa, koska se luo rauhaa menoon. Jos puhelinta haluaa ladata, onnistuu se autossa tai varavirralla. Tosin omassa puhelimessa akku kestää viikon hyvinkin helposti,13000mAh akku. Puhelin on mallitaan BlackView BV9100, kestää pakkasta,sukeltelua, iskuja ja pölyä,koira tutkan kanssa hyvä mutta koko on sitten toki luokkaa ”järkäle”.

Mukana oli myös retkille varattuna Husky Bright 4 teltta, joka on todettu meille oikein hyväksi ja kaksi suurta absidia ovat pelastus. Painoa teltalla on 3,9kg mutta siinähän kiikkuu hyvin matkassa mukana. Etenkin kun on kaksi aikuista, niin rinkkojen painon jako onnistuu hyvin. Jos olen kaksin liikkeellä Eräipanan kanssa, on mukana Trimm Spark kahden hengen tunneliteltta ja se painaa 2,6kg. Trimmin teltassa onkin mukava katto jossa on lisänä ohut verkko. Kun päällimäisen osan ottaa auki, voi verkon läpi ihaill amaisemia, verkossa on myös vetoketju.

Nyt meillä oli ajatuksena kiertää Mujejärvi, ihana erämaa lenkki joka kuuluu omiin suosikkeihini. Niin sanottuja omia retkiä omilla poluilla olen tehnyt tuolla alueella paristi. Mutta, valmiit reitit ovat kultaa, kun liikkuu vaikkapa lasten kanssa uudessa ympäristössä. Toki suosittelen aina ottamaan oikean paperikartan ja jonkin puhelin sovelluksen mukaan (huom.esiladattu kartta,jos ei kuuluvuukisa). Yleensä Itä-Suomen reissulla meillä on tavoite ottaa jokin virallinen reitti mukana, ei vain omia metsä reissuja kartan ja kompassin kanssa. Siten voisi jakaa tietoa kohteesta muillekkin 🙂

Loman tarkoitus on olla loma. Ilman stresissä tai suorituspaineita verenmaku suussa, vaan mennä fiiliksen mukaan ja nautitaan.

Loman neljä ensimmäistä päivää paistoi aurinko täydeltä taivaalta. Me napattiin mökillä oleva kanootti matkaan ja eikun melomaan! Kuluneena kesänä onkin melottu avokanootilla paljon, retkeily siten on ollut helppoa ja itse säästynyt rinkan raahaamiselta (ei siis kevytretkeily mielessä). Luonnonhiekkarannat ovat aivan uskomattomia! Muunmuassa Tiilikkajärvellä Venäjänhiekka on mahtava ja Tiilikkajärvi sopii mielestäni myös lasten kanssa hyväksi kohteeksi.Pikku saaria ja uusia rantoja, huomioiden linnut toki ja alueet joille rantautuminen on kiellettyä. Eräipana on jo sen verran maltillinen, että osaa olla (parin tiukan EI:n jälkeen hemppumatta kanootissa. Pielisellä ja Jongunjoella kulkee todella hyviä vesiretkeily reittejä. Reitteihin kannattaa tutustua etukäteen, jotta ei yllätyksenä tule vaikkapa itselle liian vaativia virtauksia tai koskia. Myös lukuisat erämaa järvet ovat todella kutsuvia. Kanootin vuokraaminen ja kuljetuspalvet toimivat hyvin Itä-Suomessa, mielestäni. Esimerkiksi Erästely Canoe & Outdoors (https://www.erastely.fi/ ) on ollut hyvä, jos omaa tai esim.mökkiin kuuluvaa kanoottia ei ole Myös https://jongunjoenmatkailu.com/ kannattaa tutustua tai https://koihu.com/ sekä https://wildtaiga.fi/ . Itä-Suomessa on hyvin paljon erilaisia luontomatkailu yrityksiä eri aktiviteetein, lista olisi pitkä 🙂 Itä-Suomessa lukuisat luonnonhiekkarannat ovat varmaan parasta mitä voi retkillä toivoa, ja samoin kalastaminen (huom. kalastusluvat, tässä pari tärkeää linkkiä: https://verkkokauppa.eraluvat.fi/fi/kalastusluvat/vapalupa/ita-suomi-vapalupa/ ja https://www.kalastusrajoitus.fi/#/kalastusrajoitus sekä https://www.eraluvat.fi/kalastus/kalastusmaksut-ja-luvat.html

Tiedätkö muuten mitä kolmannessa kuvassa on? Ulpukan siemenkota rantautuneena, näyttää kuulemma alienin kakalta 😀

Siinä kun pari päivää vesitse retkeiltiin, oli sitten tarkoitus lähteä maastoon. Ajateltiin että tehdään päiväretki karhunpolulla ja sitten seuraavana päivänä voitaisiin lähteä kohti Mujejärveä. Päiväretki karhunpolulla oli jälleen mahtava, aurinko paistoi juuri sopivasti, hyvä polku ja tulipaikka, jynkänlampi pienen lammen rannalla. Tänne pääsisi myös helposti pikkuisenkin kävelijän kanssa, koska osa polkua lähtee tien vierestä johon on helppo jättää auto. Illalla lämmitettiin sauna ja uitiin, ihailtiin hiljaista luontoa ja tuntui että meitä tarkkailtaisiin. Eikä varmaan ihan väärässä välttämättä olla, alueella on nyt ollut runsaasti karhuja. Karhut ovat sen verran fiksuja,että väistävät ihmistä viimeiseen asti…ellet huonolla onnella osu emon ja pentujen väliin. Muuten kierrettiin rajavyöhykkeen lähistöllä ja nautittiin erämaasta ❤

Kun illallla sitten katsottiin sääennustetta, olikin se heittänyt ihan päinvastaiseen suuntaan. Kohta alkaisi satamaan kaatamalla ja sadetta olisi koko loppu lomaa..jee. siinä sitten katseltiin kahta aikuisten täyttä rinkkaa ja yhtä Eräipanan omaa rinkkaa pakattuina. Eräipana oli odottanut Mujejärven kiertoa kuin kuuta nousevaa, koska olin jo mainostanut mitä reitillä olisi. Aamulla olisi ehkä pikku kiukku kohtaus edessä. Miksi ei lähdetä sateella retkelle, retkeilläänhän muutenkin meillä sateella. Mutta, onko kuinka loma fiilistä koota ja purkaa telttaa kaatosateessa ja mahdollisesti kuivatella vaatteita? Jep, kyllähän sen tekee, mutta jääkö lapselle loma fiilis siitä. Päätettiin keksiä muuta, ei se Mujejärvi mihinkään katoa!

Aamulla todellakin satoin niin rankasti, että hyvä kun eteensä näki. Keiteltiin rauhaksiin kaffet ja aamupalat poskeen. Eräipana huokaisi syvään ja tuumi ”ei nyt sitten kierretä lenkkiä, eikä taideta meloa…voidaanko lähteä ajelulle?”. No toki! Kohtuullisen lähellä (inasen vajaa 100km) on Kuhmo ja Kuhmossa Petola, Metsähallituksen luontokeskus. Ei muuta kuin auton keula kohti Kuhmoa. Autoiluun liittyen, viime kesän Itä-Suomen reissullahan meillä puhkesi rengas. Eli kannattaa tsekata vararengas ja että bensakanisteri olisi mukana myös bensoineen.

Matkalla kuunneltiin jälleen äänikirjoja, ne ovat parasta viihdykettä meidän automatkoilla, erityisesti Rölli, Peppi Pitkätossu ja Risto Räppääjä ovat ne pop! Ajellessa näkyi monia kiinnostavia kohteita, jotka muutoin olisi jäänyt varmaan huomaamatta kartoista. Huomattiin kohde tien varressa, johon oli iiihan pakko pysähtyä. Sota juttuja. Jyrkänkosken talvisodan muistomerkki & alue sotahistoriasta. Sade taukosi kaiken lisäksi juuri pysähdyksemme ajaksi. Paikalla oli monenlaista; oli panssarivaunua, juoksuhautaa, venäläistä kenttäkeittiötä, panssari esteitä ym. Pieni parakki kahvilakin oli, mutta se oli kiinni. Nyt olikin sitten haaste saada innokas Eräipana irti (kirjaimellisesti) panssarivaunusta, josta pidettiin kiinni kynsin-hampain!

Pääsimme kuitenkin Kuhmoon,tosin ilman panssarivaunua. Sade jatkui heti kun olimme lähteneet liikkeelle Jynkänkoskelta. Petolan pihassa ei montaa autoa ollut, ihmettelimme sitä hieman. Petolassa oli jälleen ipana irti! Hän kiisi heti ovesta päästyään, käsidesin kautta kohti rappusia ylös. Hienoja lasten taideteoksia oli myös portaissa ja ylhäällä kivat näköalat. Petolassa kävi niin hyvä onni, että oli tänään lasten oma, ohjattu ”ahman jäljillä” hetki. Siellä sitten oltiin ja Eräipana pääsi etsimään ahman piilottamia sarvipäitä hämärässä, kuuntelemaan tietoa ahman elintavoista ja askartelemaan oman ahman. Näyttely oli hyvä ja informatiivinen, tutustumisen arvoinen paikka. Myymälässä itselläni kävi onni, etsimäni kartta tietyltä alueelta löytyi! Extra yllätyksenä mies oli ostanut sieltä upean karhu korusetin, joka on Suomalaista käsityötä; Wood Jewel by Kauko Raatiniemi.Petola on hyvä osa viettää sadepäivää. Käytiin hakemassa matkaevästä Kuhmon marketista ja autoruokailun jälkeen suunnattiin jälleen kohti Lieksan nurkkia.

Sade jatkui ja nyt oli välillä hetkiä, jolloin aurinko pilkahteli. Käytiin uudella laavulla (kivikoronvirta) ja jonka edessä virtaa kaunis Mukajoki. ihana rauhallisuus ympärillä ja kiireetöntä kokkailua. kierrettiin joen vartta lenkkiä, miettien olisipa onki vehkeet mukana! aika kului siivillä, oikeastaan tekemättä yhtään mitään ja sehän kai olikin yksi loman tarkoitus,levähtää. pakattiin tavaroita ja suunnattiin autolle (jonka muuten saa todella lähellekkin, sulan maan aikaan pääsee vaikka vaunujen kanssa), juuri kun olimme auton luona, alkoikin jälleen kaatosade joka kesti koko loppu myöhäi illan ja yön. Rajavyöhykkeellä vaaditaan omat luvat, mutta sen läheisyydessä voi kulkea ilman lupaa. Rajavyöhykkeen erottaa maastossa selkeästi merkinnöistä. Suora lainaus / Raja.fi ”Rajavyöhykkeen takaraja on merkitty maastoon keltaisilla rajavyöhyketauluilla, puihin ja pylväisiin maalatuilla tai kiinnitetyillä keltaisilla renkailla, tai teille ja kulku-urille sijoitetuilla puomeilla. Vesistöissä merkkeinä käytetään keltaisia viittoja, poijuja ja linjataulupareja.”

Käytiin parina seuraavana päivänä lähi kohteissa pyörimässä ja tuttavien luona. Kohti kivivaaraa, joka on aivan rajalla, on Änäkäisen virkistysmetsä, jonka läpi Karhunpolkukin kulkee. Tästä olenkin muutamasti aijemmin kirjoitellut, huippupaikka lasten kanssa ja esteettömästi pääseen kodalle ja nuotio paikoille. Kivivaarantien varressa on myös kerrassaan hulppea ”kota”. Käyttö on salllittua kaikille ja käyttömaksu vain euron! (alimmainen kuvasarja) Tämäkin sopii siis sadepäivän istuskeluun ❤

Summa summarum. Kannatti olla jälleen Itä-Suomessa rauhoittumassaa. Siellä mieli lepää, keskellä ei mitään, vaiko sittenkin keskellä kaikkea? Some loma on ainakin paikallaan säännöllisesti. Kun liikkuu kiirettä ja ilman paineita erämaassa rakkaidensa kanssa, voin olla onnekas. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta. Erämaa täällä on erilaista kuin vaikkapa lapissa, joka on toinen suosikki. Kalastaminen, marjastaminen, sienestäminen ja metsästys on täällä lähellä ja esimerkiksi valtion metsästys alueet ovat loistavat. Paikalliset puolestaan ittavat innolla mukaan metsälle. Itä-Suomi, me palaamme jälleen ❤

Annukan kahvila on parasta!

Pielisen ulkoilmamuseo, historiaa Eräipanan askelissa

Huh. Tätä reissua kun muistelee niin kylmät väreet. Ensinnäkin siksi että silloin köröteltiin vararenkaalla pitkä matka Lieksaan peukut pystyssä että päästään perille,ylimääräistä vararengasta kun ei ollut. Toisekseen vauhti oli Eräipanalla hurja itse museossa.

Hyvää oli se että päästiin Lieksaan ja Pielis rengas Oy:lle joka on aivan Pielisen ulkoilmamuseon vieressä ja sää oli kerrassaan mahtava!

Mutta,miltä tuntui Suomen toiseksi suurin ulkoilmamuseo vauhdikkaan Eräipana kanssa. Samalla myös historiaa tiivistettynä!

Museo on todella laaja kesäisin,talvella on auki päärakennuksessa perusnäyttely sekä vaihtuva näyttely. Kesäaukioloajat (15.5. – 15.9.): avoinna ma – su klo 10-18. Pääsymaksut 7 / 5,50 / 1,50 €.  Myös maksullisia opastuksia on saatavilla. Hyvän opaste esitteen kanssa pääsee jyvälle kyllä näppärästi ja nyt on myös saatavilla Lieksa Myst mobiili peli alueelle,sitä pelataan museolta lainattavalla kännykällä. Kesä ulkoilmamuseo on todella näyttävä ja emme ihmetelleet kehuja siitä. Ulkoilmamuseossa on kolme erilaista pihapiiriä kolmelta eri vuosisadalta joten nähtävää riittää. koska meillä me vanhemmat olemme kiinnostuneita historiasta oli paikka oikea kultakaivos meille.

Asiaa toki hieman mutkistutti sisätiloissa ollessa Eräipana joka halusi juosta ja mennä jo ulos. Oli hieman haasteellista saada innostumaan asioista joihin ei saanut koskea. sisällä oli kuitenkin kiinnostavia asioita kuten sotilas varustus ja lelut joita oli samanlaisia kuin vaarin luonakin tai kotona koristeina. Suurimman osan ajasta olikin pakko pitää Eräipanaa sisällä kädestä kiinni, ettei hän päässyt testailemaan käden ulottuvilla olevia asioita. Sisätiloissa on myös paljon muinais historiallisia löydöksiä, keihäänkärjistä alkaen. Tämä jos jokin on kiehtovaa! Onneksi selvisimme kuitenkin kunnialla tästä ja itse Eräipanallekkin jäi hyvä maku suuhun. On mielestäni tärkeää koittaa opettaa lasta toimimaan eri ympäristöissä ja itselleni se on myös hyvää harjoitusta laskea kymmeneen. itse olen ollut kuulemani mukaan pienenä kiinnostunut museoissa olemisesta ja olisin mielelläni ottanut sieltä esineitä matkaan. Joten positiivinen uteliaisuus saattaa kantaa hedelmää kun vanhempana vain jaksaa olla maltillinen.

Kun päästiin ”vihdoin” ulos aurinko helotti kauniisti taivaalla, yli 70 rakennusta / rakennetta huusi puoleensa tutustumaan! Lämmin ja kirkas sää sai kaiken näyttämään entistäkin upeammalta! Itselläni tuli mieleen omat lapsuuden maisemat kylläkin. Kun on asunut maalla ja museo talossa ympäristöineen, on kiinnostavaa nähdä asioita myös näin ”auki kirjoitettuna”.

Kun lähtee kulkemaan kartan mukaan mennään lineaariseti ajassa eteenpäin. Oli mahtava kuinka näki miten Eräipana suhtautui asioihin ja ulkona oli tilaa juosta, mutta osasi olla kuten kuuluu. Tiettyihin asioihin ei koskettu. Eteenpäin sujahdellessa siinä sitten ihmeteltiin vanhaa koirankoppiakin ja savusaunaa. Eräipanalle moni asia oli entuudestaan tuttua, mutta uusi ympäristö sai ne näyttämäänn jännittävämmiltä. Rakennukset joihin päästiin sisään olivat jo tuoksultaan sellaisia että tiedettiin olevamme maalla ja tuntui kuin olisi matkannut oikeasti ajassa taaksepäin.

Lieksahan tunnetaan 1500- luvulta,Venäläisten verottamana Karjalaiskylänä ja alue jossa museo on, kuului aikoinaan ortodoksisen pappilan maille. Savolaisia kaskenpolttajia muutti puolestaan Pielisjärvelle 1600-luvulla. Sittemmin kreivi Pietari Brahe perusti Brahean kaupungin niin ikään 1600-luvun puolessavälissä. Brahea sijaitsi aivan museoaluetta vastapäätä olevaan saareen,Kirkkosaareen. Kun käytti mielikuvistustaan saattoi hyvin kuvitella itsensä 1800-luvulle karjatöihin tai keittiöön lapsilauman ympäröimäksi emännäksi. Arki..niin se on ollut hyvin raskasta ja silloin käsite ”oma aika” oli kyllä tuntematon. Arki oli pyykinpesua avannolla pyykkilaudalla,öisin leipomista, karjanhoitoa,synnyttämistä,peltotöitä. Mutta ei ollut muuta olemassakaan, tietoa mitä nykyaika on erilaisine paineineen. Itse arvostan nykyajan tuomia helpotuksia,elanto talveksi ei ole kiinni viljasadosta ja kasviksien kasvusta,miten saa saalista metsältä tai kalastaen. Minun ei tarvitse lähteä navettaan lämmittämään vettä pyykin pesua varten ja on sisälle juokseva vesi.

Kohde kohteelta siirryttiin hyvin epämääräiseen tahtiin eteenpäin. Välillä juostiin ja välillä jäätiin jumiin pidemmäksi aikaa. Ympäristönä pikkulapselle tuo on kiinnostava. Iso nurmikenttä antoi meille vanhemmille hyvän mahdollisuuden, Eräipana juoksi kenttää ympäri,teki kuperkeikkoja ja ties mitä millä sai energiaansa kulumaan. Siinä ei ainakaan rakenteet kärsineet ja me saimme samalla tutkia rakennuksia vuorotellen rauhassa.

Jakob stenius vanhempi ja nuorempi toimivat Pielisjärven kirkkoherroina tunnetaan sangen luonto aiheisilla liikanimillä; Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko. Kun tultiin 1800-luvulle tuli kirkonkylästä liikekeskus,tästä alkoi kehitys kohti Lieksan kaupunkia.

Paikalla olleet työntekijät olivat todella loistavia,heitä kulki vanhanaikaisissa asuissa pihalla ja kysymyksiin sai vastaukset helposti & ystävällisesti. Paljon kiinnosti myös nykyisen Lieksan synty,tuosta kirkonkylän liikekeskuksesta kaupungiksi. 1936 tuli kunnan keskustaan perustettiin kauppala ja 1973 Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät. Näin syntyi valloittava,värikkään historian omaavan Lieksan kaupunki!

Pihapiireissä huomattiin helposti säätyläisyys ja vanhat perinteet siitä miten rakennuksia oli sijoiteltu. Aikoinaan pihan muodostaminen neliön malliseksi oli osittain siitä syystä että petoeläimet pysyisivät helpommin poissa tai ne havaittiin helpommin. Historian maatalous kiertolais kouluineen, on sangen kiehtovaa ja herättää ajatuksia. Ei siitä loppujen lopuksi ole niin pitkää aikaa. Onko tällainen omavaraisuus monen mielessä? Olisi sangen kiintoisaa miten nykyajan ihmiset kokisivat, jos eläisivät vaikkapa vuoden 1800-luvuun omavaraisuudessa,lähtisikö romantisointi vai tuntuisiko hyvältä? Pihapiireissä oltiin jopa 1600-luvulla.

Ulkoilma kierroksen aikana saatiin tutustua laajasti Torpparin ja mäkitupalaisten asuntoihin pihapiireineen, Pielisjärveläiseen talonpoikaistaloon omine pihoineen, ortodoksisen karjalaisen asumukseen, myllytermään jonka myllyt olivat Eräipanasta menestys (etenkin veden ja tuulen käyttö kiinnosti ja sitä käytiin tarkkaan läpi miten ja miksi ja millaisin menetelmin saatiin jyvät myllystä jauhoiksi), savotarantaan erilaisine rakennelmineen (metsäsauna 1800-luvulta oli erittäin kiinnostava! Erilaiset metsätyö- ja uittovälineet kiinnostivat,miten tukeilla voidaan hyppiä!?), maatalousosasto oli toki kiinnostava Eräipanasta koska siellä oli jopa koneita ja lopuksi vielä palo-osasto palokalustoineen! Kattaus on niin laaja että tästä saisi vaikka kirjan helposti.

Kaiken kaikkiaan kun kiersimme aluetta oli meillä onnea sään suhteen. Ulkoilmamuseo on minun mielestä kuitenkin nopean lapsen kanssa helpompi kuin sisä museo, ulkona sai kuitenkin juosta. Eräipanalla onneksi kiinnostus riitti hyvin eri rakennuksiin kun selitti hyvin mikä niiden tarkoitus on. Lampaat olivat yksi pelastus, noin puolessa välissä kierrosta pidettiin huilaus tauko rauhassa siis lampaiden parissa. Aikaa olisi saanut menemään helposti koko päivän, jos olisi kiertänyt aivan rauhaksiin kaiken. Pielisen ulkoilmamuseolle Eräipana antoi kymmene pistettä ja samoin myös Pielis rengas Oy:lle jonka ansiosta matka jatkui jälleen ja jätskit & kahvit kaupanpäälle!

Nyt koitetaan saada aikaa teksteille jälleen 🙂 Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!