Laavu yön iloa Kintulammilla. Miten meillä extemboree yökyläillään 4-vuotiaan kanssa, keskellä viikkoa.

Kesäkuu oli saapunut ja lämmintä riitti! Eräipana oli jo muutamia öitä laavussa nukkunut kevään aikana ja telttailtu on omilla poluilla, ruuhkien välttämiseksi. Lähellä on onneksemme mukavia ja helposti saavutettavia laavuja, joille voi lähteä hieman extemboree yöksi kun pieni retki kutkuttele. Tässä yksi alkaneen kesän yökyläily 🙂

Kohteeksi otettiin Kintulammin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Tampereella ja on melko tunnettu kohde.Eräippana toivoi kovin tätä paikkaa, koska tänä keväänä ei olla siellä yövytty.Hieman mietitytti olisko muitakin yön viettäjiä paikalla, ja varmuuden vuoksi teltta oli auton peräkontissa. Keskellä viikkoa ei välttämättä vielä olisi ihmisiä yöpymässä, kesälomakausikin monella vielä odottaa.

Eräipana hihkui riemusta kun sanoin töiden jälkeen että, pakkaappa rinkkasi niin lähdetään Kintulammille laavulle yöksi.Hyppimis reaktio jee jee jee huudoilla kuului varmasti naapuriin asti. Oman rinkkansa pakkaamisessa ei Eräipanalla, 4v:n tarmolla kauaa kulunut. Rinkkana hänellä on Bergans Ruffen 18l. Tärkeimmät asiat oli hänellä pakattuina: pari ohutta Miina ja Manu kirjaa ja Villi luonto kirja, oma pikku nalle tyyny, puukko, vesipullo ja Papu niminen delfiini. Eli näillä pärjäisi kerrassan mainiostai yhden yön 😉

Äiti puolestaan pakkasi nopeasti mukaan oleellisia tarvikkeita myös. Meillä on valmiina omissa pusseissaan monet tarvikkeet, ne on sitten helppo nopeasti heittää rinkkaan ja tietää että niissä on kaikki tarvittava. Esimerkiksi tulenteko pussi, siellä on pitkät tulitikut, tuohta, pari sytyspalaa, myrskytikut minigroppussissa ja vähän ylimääräisenä kivana tulusraudat + taulaa sekä kätevä plasmasytytin, lunttua ja piitä. Itselläni rinkkana oli nyt Savotta Jääkäri XL joka on omaan selkään sopiva ja helppo säätää & todella tilava sekä kestävä. Ainoa miinus on itselle tuo tilan määrä, pakkohan ei ole pakata täyteen..mutta kun sitä tilaa, on niin äkkiä löytyy vähän kaikkea kivaa rinkasta 😀

Mukaan oli nyt helppo pakata vain oleellinen, sekä ylimitoitetusti ruokaa (oma heikko kohta). Mukaan tuli EA-pakkaus jossa kesä huomioitu,esimerkiksi punkkipihdit ja palovammageeli, ja lämpöpeitto on aina kesälläkin mukana. Eräipanalle ohut merino kerrasto ja ohut trikoo pipo yöksi myös. Vaihto kalsarit, sukat, kalvotakki, ohuet vaihto housut ja pitkähihainen vaihtopaita. välillä kun tuulee näitä ”OHO” ruuat kaatuu päälle tai ollaan suossa nenällään. Itselleni otin vain pitkähihaisen fleece takin, sukat ja sadeviitan. Itse pärjää hyvin vähällä ja etenkin jos pidemmiläkin reissuilla sietää hieman likaisuuden oloa.

Muuta mitä tuli mukaan oli J-P Peltosen sissipuukko,hammasharjat, hammaslanka, kampa, silmälasit ja piilolinssi vermeet, talouspaperia, käsidesiä, pieni pesusieni astioille. Kaasukeitin oli mukana myös. Kokkaus välineet 1x 1l kattila ja trangian pannu, pannu toimi kantena kun esim tehtiin poppareita ja yksi pieni sheikkeri. Iso lusikka-haarukka, kaksi pikkulusikkaa, yksi iso matala lautanen ja yksi syvä kuppi. Toki omat kuksat myös 😉

Nukkumiseen Eräipanalle oma rakas Deuter Little Star nalle korvainen makuupussi ja Xped ilmatäytteinen kesä makuualusta, siihen lisäksi ohut solumuovi. Lasten makuupusseissa on syytä huomioida, että niissä ei ole R-arvoja. Lasten pusseissa on hyvä huomioida, saako niitä jatkettua kun kasvun tahti on suuri. Pohjan eristävyys on A ja O yöpymisessä, koska pohjasta säteilee helpoiten kylmyys. Myös liika pukeutumine pussiin ei ole suositeltavaa, koska ilma ei muuten kierrä kerrosten välissä. Itselleni otin Ohto Kaira paksun solumuovin ja makuupussina Carinthian Tropen kesäpussi jossa on hyttys-suoja (oma suosikki pussi, koska hengittää todella hyvin ja on talvella hyvä lisäpussi). Mukana myös kevyt DD-hammock makuupussin sisäpussi, joka on silkki-viskoosia, lämmittää mukavasti ja pitää pussin siistinä. Nyt yöllä ei ollut käytössä, koska minä itse Eräipana halusi vain nalle pussinsa.

Sitten menoksi! Kintulammen suuntaan ja P2 pysäköinti alueelle. https://kintulammi.fi/reitit/ Nyt näytti yllättävän hiljaiselta, vain muutama auto. Jätettiin teltta autoon ja toivottiin että laavu olisi tyhjänä. Lähdettiin rauhaksiin kävelemään kohti Kintulammin laavua ja sä oli aivan mahtava edelleen!

Hyttysiä kylläkin riitti vaikka kuinka paljon, toviin en muista milloin täällä päin Suomea olisi näin runsaasti hyttysiä, tai sitten ne ovat alkaneet kiinnostumaan minusta. Päällä oli Eräipanlla pitkähinainen ohut puuvilla paita tästä syystä. Kaikkiin vaatteisiin oli laitettu hyttys ja itikka karkoitetta. Mukana oli myös Thermacell hyttyskarkoitin, joka meillä todettu erittäin toimivaksi. Itikan puremiiin ja kutinoihin Etono puikko on mukana myös. Eräipana saa isoja paiseta tavallisista hyttysistä ja niitä sitten pahimmassa tapauksessa raapii ja raapimis kohdat saattavat tulehtua. Myö atopia saattaa vaikutta herkkyytteen ihossa. Mutta, hyvin on pärjätty kun ennakoi tilannetta ja pyrkii välttämään pahimmat kuusikot.

Laavulle kävellessä ihmeteltiin miten lyhyessä ajassa pieni polku oli kasvanut jo mielestämme isoksi. Suosio on kaiken kaikkiaan lisääntynyt retkeilyssä ja sen homaa myös poluissa. Onneksi Kintulammi on pysynyt siistinä, vaikka esimerkiksi laittomia tulipaikkoja tulee välillä vastaan. Luonto on nyt todella vehreänä ja opeteltiin jälleen Eräipanan kanssa myrkkykasveja ja mitä sai syödä ja mitä ei. Lähtökohtaisesti pyydän aina Eräipanan näyttämään mitä suuhunsa laittaa. Mutta luottoa on tullut esimerkiski että erottaa sudenmarjan mustikasta. Myrkky kasveja koitettiin myös rannasta löytää, esimerkiksi myrkkykeiso tärkeää tunnistaa. Konnanmarja, kielonmarja, oravanmarja,näsiä siinä muutama mitkä on hyvä tunnistaa. Myös korpipaatsama ja lehtokuusama on luokiteltu myrkyllisiksi, mutta pieni määrä aiheuttaa harvoin oireita.

Suruvaippa ottaa auringon säteistä kaiken irti

Kävellessä bongailtiin perhosia, niistä Eräipana on tänä kesänä innostunut kunnolla! Nyt näkyi esimerkiksi runsaasti kauniin vihreän hohtavia kangasperhosia. Kuvan suruvaippa kuuluu täpläperhosiin ja alaheimona aitotäpläperhoset. Perhosia on alalajeineen todella paljon ja niiden opettelu vie kyllä aikaa. Myös perhosten talvehtinmien on kiinnostavaa! Nyt illalla pohditiin pitkään kiertosulkaista, joka tuli valon perässä paikalle.

• 

  Minä itse!

• 

  Nukkumis paikat valmiina

Laavulla oli tyhjää! Päästiin levittämän ensimmäisenä nukkumis kamppeet laavuun ja tässä nykyään ”minä itse” Eräipana oli hyvin rivakka tässäkin. Pian oli kaikki unilelusta satukirjoihin järjstettynä. Sitten aloitettiin iltapalan teko, vaikka olihan matkalla syöty kävellessä pähkinöitä ja juotu vettä. Matka parkkipaikalta on alle 2km ja osa kulkua on hiekkatietä. Loppu osa hyvää polkua hieman vaihtelevin maastoin, mutta ei esimerkiksi pitkiä nousuja. Iltapalaksi oli puuroa ja päälle Eräipanan super lempparia: valmis jauhe kiisseliä. Kiisseliin lisätään vain vettä ja ravistellaan, annetaan tekeytyä 3min ja ihana makea kiisseli puuron päälle on valmis. Kieltämättä hyvää.. Itse olin ottanut jääkaapista croissantti purkin joka olisi pakko käyttää ja parmesan juustoa joka on kuivatavaraa. Ei mitään kauniita croissantteja tällä kertaa tikun nokassa, mutta taikina & juusto addiktille herkkua! Puuron jälkeen tehtiin popcorneja, ne on helppoja hyvä suolainen naposteltava ja valmistus ääniä ja räjähtelyä on lapsista kiva seurata. Mielestäni kattilassa öljyssä räjäytetyt popcornit vie aina voiton ja suolaa päälle 😛 Kahvina oli pikakahvi-kaakao pussukka, todella speciaali hyvää välillä! Aamuksi toinen samanmoinen pussukka mukana. Vettä oli mukana 2x 1,5l pulloa, koska matka oli lyhyt kävellä, jaksoi kantaa.

• 

  Naposteltavaa näppärästi 🙂

• 

  Osa evästystä

• 

  Ja tölkki taikina herkkuja itselle

• 

  Vähän sheikattavaa kiisseliä:D

• 

  Ei kaunista, mutta hyvää!

Mutta vedenpuhdistin on aina kesällä mukana, eikä se paina juurikaan ja on usein tarpeen. Esimerkiksi Kolilla toissakesänä oli helle, ja taukopaikan kaivossa olikin kyltti että vettä ei kannata juoda ilman keittämistä (meillä käytössä Sawyer Care Plus ).Kattila pestiin puuron ja poppareiden välissä ja tässä hyvä muistuttaa, että pesu vesi ei ole hyvä järveen huuhdottavaksi. Vaan puucee mahdollisuuksien mukaan tai imeyttäminen kauemmaa rannasta. Biohajoava saippua on paras aina luonnossa, jos pelkkä vesi ei riitä.

Aika kuluu nopeasti ja ilta hämärtyy. Lammella uiskenteli pari telkkää ja pikku saaressa oli kalalokkeja, ilmeisesti pesintä hommissaan. Alueen korppi myös lenteli yli, kuka nyt oli paikalla.Itselläni on luvalla alueella muutama linnunpönttö, niiden huolto ja seuranta on todella kiinnostavaa. Toivoisinkin erityisesti tukkakoskeloiden löytävän laatikkonsa.

Ilta puuhina hampaiden pesu, sujahdus yö asusteeseen ja kömpiminen. Varmistettiin että kaikki tavarat ovat paikoillaan,eikä lojumassa miten sattuu. Katsottiin että lähellä on tarpeelliset kamppeet,kuten otsalamppu ja tossut. Ihmeteltiin pusseista maisemaa, joka oli todella kauniin seesteinen. Kintulammin kämpältä kuului ääniä, joku siellä saunoi ja ui lämpöisessä vedessä. Iltasatuna oli Miina ja Manu retkellä, aika osuva valinta. Eräipana simahti yllättävän nopeasti, ilmeiseti rankka päiväkoti viikko takana ja nyt puuhailut ilta myöhään. Itse vielä koitin etsiä lisää tietoa eri perhosista ja käydä läpi niiden tarkempia tietoja. Yököt, kiitäjät,kehrääjät ja moni muu isoperhosten alalajistosta koittaa painua mieleen 🙂 Opitun saattaa unohtaa nopeasti, ellei asioita kertaa säänölisesti, ja niitä tunnista luonnossa.

Yöllä meillä oli hyvin rauhallista, Eräipana heräsi vain kerran pissalle ja nukahti heti takasin, oma delfiini kainalossa.Hyttyset pysyivät loitolla kun makuupussit ja pipot oli myrkytetty ja Thermacell oli päällä. Allergikkoina meillä on koko kesän lääkitys päällä ja itselläni astman kanssa tehostetumpi lääkitys. Tässä yksi syy miksi olen talvi-ihmisiä.

Aamulla hieman ennen kuutta noustiin ja makuupussista oli taas kiva kurkkia järven näkymiä! Laitellessani aamupalaa, Eräipanalla oli oma pikku puukkonsa ja teki sillä paikalla olleista makkara/ vaahtokarkki/ Crossantti (mikäväin käristettävä) tikuista terävämpiä. Metsäpalovaroitus ei ollut vielä voimassa ja huolellinen tulen käyttö huomioituna, kokattiin tulella. Eräipana halusi voileipää, kiisseliä, mysliä ja jugurttia. Hmm tämäkin erikoisyhdistelmä onnistui helposti. Kuivattu Alpro soija jugurtti on kokemusteni perusteella helpoin ennallistettava. Kuivattua jugurtia minigripissä ja sinne hyvin vähän vettä kerrallaan ja puristellaan pussia. Jugurtit jäävät helposti karkeiksi ja jauhomaisen olosiksi. Kananmunaa ja kuivalihaa oli leivän päälle varattuna. Ritilällä paahdettu leipä on kyllä hyvää näiden lisukkeiden kanssa! Kesällä myös villivihannekset ovat kiva lisä. Kuivatun kananmunan käyttö on helppoa ja se saa ruuista monipuolisemman kivasti. Eli samoin kuin jugurtin kanssa ennallistaminen, eikä vaadi pitkää ennalistamis aikaa. Mutta, monesti olen laittanut edellisenä iltana aamupala kokkelin munat likoamaan ja näin rakenne on hieman tasaisempi. vaikkakin kokkelissa sillä ei itselleni ole niin merkitystä.

• 

  Aamupalt tulille

• 

  Tarkkaa puuhaa

• 

  Ja osa aamupalasta valmiina, rauhalliset maisemat kruunaa olon!

Aamupalan jälkeen katsottiin että nuotio on hyvin sammutettu ja tavaroiden pakkaaminen onnistunut, ilman että mitään jäisi. Tuntui kyllä kevyemmältä lasti nyt palatessa 🙂 Vielä pisut ja hammaspesut. Matkalla autolle tuli muutama aamuvirkku vastaan, on kyllä ihana lähteä aamusta liikkeelle, kun ei ole tukalan kuumakaan. Aamuisin luontokin on vielä jotenkin raukean oloinen ja kun osaa ottaa kiireettä, ilman paineita saa stressiä purettua. Jos suinkin, niin keskellä viikkoa on mahdollisuus lähteä yökylään, niin se kannattaa, ainakin meillä 🙂 Nyt pääsen itse aloittamaan työt kotona ajallaan ja Eräipanalla olikin sovittuna mummola päivä. Itseäni auttaa jaksamaan tällainen aamu paljon, työpäivä sujuu huomattavasti paremmin kun alun on voinut ottaa toiminnallisesti, mutta rauhassa, luonnon helmassa ❤

Tällainen reissu kuvaus tähän väliin. Seuraavaksi haluaisin napata uuden kohteen, joka ei olisi niin tunnettu. Monista paikosta löytyyy hyvin tietoa verkosta tai eri kartta sovelluksita, mutta osa on jäänyt huomiotta. Näitä koitan kartoittaa ja mitkä kohteet ovat kaikkien käyterttävissä, mitkä puolestaan yksityisen mailla ja ovessa lappu käytön rajaamisesta tai luvan kysynnästä. Lakipykälät ovat välillä kiemuraisia ja itse kysyn aina luvan jos menen yksityisen maille, jossa laavu tai muu rakenne. Esimerkiski hirviporukoilla tai partioiden lippukunnilla on omia laavuja sekä kotia, heiltä yleensä kysymällä on saanut luvan käyttää rakennetta. Lakipykälistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja mitä sisältyy tarkemmin asiaan kun tulkitaan vaikka jokamiehnoikeuksia. Mutta jätetään se nyt tässä kohtaa 😉

Nyt hyvää kesäkuun jatkoa ja mukavia ulkoilu hetkiä kaikille! Instagramin, facebookin tai sähköpostin kautta saa yhteyden, jos jokin retkeily asia mietityttää 🙂

Heippa jälleen Kintulammi! Nähdään pian!

Eräipanan syyskuulumisia metsoineen ja somen ihmeineen.

Syksy on lähtenyt käyntiin mukavasti ja Eräipanan äidillä on kalenteri punaisena sekä uusia tuulia viritteillä. Kaiken ohessa on ollut hyvin viikonloput tai illat aikaa puuhailla myös omiakin juttuja Eräipanan kanssa. On nautittu alkaneesta metsästyskaudesta, tosin melko heikoksi on jäänyt saaliit. Kyyhkysiä ei ole ruokinta pellolla ollut edellisten vuosien tapaan ja sorsat ovat jossain piilossa.

Nyt ei pakastin täyttyne näistä niin hyvin kuin aijemmin. Mutta toivotaan että alkanut metsäkanalintu kausi olisi sitten parempi!

Koska arkeen paluu on ollut hyvin hektinen, ovat illat tärkeitä. Silloin on kaivannut ulkoilua ja ajatusten rauhoittamista. Eräipanakin on ollut sangen riehakas ja energiaa riittänyt hillittömästi päiväkodinkin jälkeen. Onneksi lähistöllä on paljon metsää, pääsee vaikka sienestämään ja marjoja poimimaan. Puolukoita on riittänyt paljon, naapurille ja myyntiin asti. Yli 150L omassa pakastimessa taitaa riittää..

Lähilaavuja on ollut mukava hyödyntää arkisin, iltapala tulilla on mukavempi kuin kotona pöydän ääressä.Pimenevät illat tuovat kivasti laavuiluun tunnelmaa ja illan villeydet saa purettua kätevästi. Hyvin pienellä vaivannäöllä pääsee irrottautumaan eri tunnelmaan. Julkisista paikoista tosiaan lähi laavut ovat olleet helpon saavutettavuutensa vuoksi iltapala kohteina. Välillä ollut puuroa, välillä lämpimiä leipiä ja jos vielä oli päivällisaika kyseessä niin lämpöiset kasvisnyytit tai suolaiset letut ovat olleet loistavia! Käytännössähän kaiken voi valmistaa tulella tai kaasulla, arkisin nopeus on vain valttia ja ettei turhaan revi hermojaan.

• 

• 

• 

Telttailtu on arkisin ainoastaan takapihalla, nalle makuupussi kutsuu kummasti Eräipanaa unille. Päiväkotiin lähtöön ulkona nukkuminen ei vaikuta, Eräipana nousee aina hyvin aamulla ja suora tie onkin keittiöön pihalta. Vaatteet on aina katsottu valmiiksi edellisenä iltana ja kahvinkeitin ladattuna äidille & isille. Säiden viilentyessä takapihalla nukkumisen hyvä puoli Eräipanan kanssa on se, että huomaa milloin tarvitaan lisää lämmikettä. Eräipana osaa itse sanoa jos tuntuu viileältä tai jokin on huonosti. Välillä asioiden sanoittamisessa pitää auttaa. Viikonloput ovat olleet hieman vauhdikkaita monesta syystä nyt syksyllä, joten kauemmas laavuille ei olla päästy (vielä). Mutta koemme että syksy ja talvi ovat mahtavaa retkeily aikaa näin lasten kanssa! Turhaa painetta tai stressiä emme ole ottaneet aikataulujen tiukkuudesta (”pakko telttailla, pakko laavuilla, pakko eräillä”..ei,ei ei,muuten menee maku koko hommaan!”)

Syyskuun 2020 Meidän perhe – lehti oli mukava kokemus päästä kertomaan yhdestä suosikki kohteestaan!

Paikallislehdessä myös syyskuussa tuli puhuttua retkeilystä. Eli vipinää on ollut myös tällä saralla.

Syksyn kohteina päiväretkillä onkin ollut nyt todella tiiviisti omat lapsuuden maisemat ja paikat joissa ei ole muuta porukkaa. Julkisia paikkoja on vältelty myös metsästys syistä. On ollut hienoa ottaa Eräipana kainaloon ja kohti metsästys maita/ vesiä. Monestihan on niin ,että kun lapsen kanssa lähtee metsälle ei näy yhtäkään lintua. Osa syy meillä ainakin on Eräipanan malttamattomuus metsässä. Ääni ei meinaa pysyä pienenä ja mustikat tai keppimiekat kiinnostaa enemmän. Yhdellä kerralla meidät Eräipana kanssa yllätettiin hyvin. Juuri oli nyt alkanut metsäkanalintu aika,innolla lähdettiin tähyilemään tutuille paikoille missä monesti näkyy teeriä. Mutta tällä kertaa näkyi läjäpäin tuoretta hirven -ja peuran kakkaa, sai kyllä katsella mihin jalkansa laskee, tai reppunsa. Saatiin hyvin kartoitettua että hirvien ikivanha reitti on edelleen voimissaan. Riistanhoidolla koitamme pitää reittiä paikoillaan, koska julkinen vilkas tie kulkee lähistöllä, kolareita ei kaivata. Mutta, aikamme tähyiltyämme lintuja ja syötyämme mustikoita päätettiin lähteä autoa kohden. Hiekkatielle päästyämme kuului takaamme ääniä, rahinaa ja kahinaa. Peräämme hyppäsi metsiköstä kunnon metsouros! siinä se pörhisteli komeana tiellä. Tuijoteltiin siinä hetki että mitäs tässä. Koska tielle ei saa ampua jatkoimme matkaa ja komea lintu sai jäädä. Paitsi, että tämäpä lähti perään rauhallisesti eikä yhtään uhoillen. Siinä hän sitten käveli muina metsoina pitkän pätkän perässä! Kieltämättä huvittava tapaus ja hyvä mielihän tästä kohtaamisesta kuitenkin jäi 😀

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Valmiista kohteista päiväretkiin viikonloppuisin on mahtunut Pukala, Kintulammi, Birgitanpolun reitit ja Siikaneva lähiaikoina. Niissä on todettu suuria väki määriä ja se on puolestaan ihan positiivista,ellei etsi rauhaa. Toki rauhakin on käsitteenä henkilökohtainen kuten luontokokemuksetkin. Osa pitkoksista vielä hieman huonossa kunnossa Siikanevalla, mutta jos kengät kestä vettä niin hyvin mahtui väistämään suon puolelle. Karpalotkin sekä sienet siellä kukoistivat jo kauniiden värien ympäröimänä. Hyvää retki etikettiä on onneksi sattunut meidän kohdalle. Ihmiset ovat jutelleet retkeilystä ja vaihtaneet vinkkejä sekä autelleet tulenteossa toisiaan (+turvavälit pysyneet). Eräipanakin on monesti ollut todella innokas jutuissaan. Päiväkodissakin opettaja oli saanut palautetta, todetessaan metsässä että puussa kasvaa sieni. Eräipana oli sitten korjannut tilanteen ”se on kyllä kääpä”. Samana päivänä myös olivat keskustelleet veden puhdistimesta puhdistimella, keskustelun ollessa kuravedessä. Pieneen ihmiseen näköjään mahtuu tietoa hyvin ja tiedon jako onnistuu melko luontevasti, toki sen voisi ottaa joku näsäviisautena. Kuitenkin meillä nuo asiat ovat osa arkea ja sitä myöden tarttuu lapsen puheeseen hyvin herkästi.

Siikanevan tuoksun kun saisikin pullotettua!

• 

• 

Meille syksy on siis yleensä hyvin vauhdikasta aikaa ja Eräipanan äidin kalenterit täyttyy monien eri luonto ja eräily tahojen tapahtumista + talven valmistelusta. Myös omat metsästys reissut tulee saada kalenteriin ja marjastus/ sienestys. Meillä kun liputetaan itse hankitun ruuan puolesta, sekin lapsuudesta opittua.

Myös aika jolloin haluaa vain olla oman perheen kanssa on tärkeää. Siihen sopii hyvin juuri reissut joissa ei someteta ja kamerat jää kotiin. Sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt yhteydenottojen myötä ja sen hyväksyminen isoksi osaksi työtä on ollut itselleni haaste. Puhelimella tai tietokoneella oleminen ei ole itselleni luontaista, vaan ihmisten kanssa oleminen ”face to face”. Mutta tiedonjako on tärkeää ja asioista keskustelu asiallisesti on suotavaa. Loistavaa puolestaan on että kysymyksiä retkeilyyn ja ”eräilyyn” tulee paljon! Tuntuu että kynnys kysyä omasta mielestä tyhmää asiaa on madaltunut 🙂 Mutta somen ikävä puolikin on olemassa, ei ymmäretä että toisella puolella on ihan oikea elävä ihminen, helppo huudella mitä sattuu (voisiko sen sanoa kasvotusten?). Myös yleisesti lapsiin kohdistuneet hämmentävät kommentit ovat saaneet entistä varautunemmaksi. Kuka vain voi olla mitä vain verkossa! Pitää muistaa varovaisuus ja se että virkavallalta saa ja pitää kysyä apua jos herää epäilyksiä. Se olkoot näin loppuun hyvä muistutus ikävästä puolesta.

Ei nyt viitsi lopettaa noin inhorealistiseen ajatukseen. Vaan haluan kaiken positiivisen kiireen keskellä toivottaa mahtavaa syksyä kaikille! koitamme Eräipana kanssa kasata instagramiin eri kohteista kuvat yksiin kansioihin (hillitön homma kun kuvat ovat kadonneet bitti avaruuteen). Blogiin saadaan vielä kohde käyntejä syksyn mittaan ja tulevasta pohjoisen reissusta varmasti jotakin. Miksikö nyt kesäloma? Syksy…metsästäminen, ruska, lappi ❤ Paljon olisi eräilyyn liittyvää kirjoitetavaa ja koitetaan saada aikaa kirjoittamiseen, se on mukavaa puuhaa!

Syksyn yöt ulkosalla ja mitä huomioida pienten kanssa.

Mihinkäs se kesä meni? Nopsaan meni vaikka oltiinkin käsi paketissa ja parantelu toipilaana. Hieman muutti kesä suunnitelmiamme,mutta ei voi mitään. Onneksi nyt syksyksi käsi ehtii toipua ja metsästys kausi on päässyt jotenkin vauhtiin!

Mutta mites se telttailu ja laavuilu näin syksyn tullen? Sataa, on kosteutta, säät viilenee, yöt pimenee,arki on koittanut päiväkoteineen.

Meillä on onneksemme metsää lähettyvillä,se helpottaa välimatkoja ajatellen paljon. Omien lähimaastojen hyödyntäminen kannattaa ja takapihakin on loistava! Jokamiehenoikeuksilla saa hyvin vapaasti sen teltan pystyttää metsään, mikä nyt sitten mukavimmalta paikalta tuntuu. Kunhan nyt ei kenenkään pihaan parkkeeraa tavaroidensa kera ja jos aikoo olla pitkään niin asiasta tulee kysyä maanomistajalta. Myös luonnonsuojelualueet tulee huomioida. Kansallispuistoissa on merkattuja paikkoja helposti joita käyttää.

Mutta mitä päälle lapselle kun säät vaihtuu minuutin välein? Käytännössä homma ei ole rakettitiedettä, etenkin jos kyseessä on jo näin iso kuin 4v. Mutta hieman suunnittelua ja oman lapsen tuntemusta saa varata. Ihan pienen kanssa sitten enemmän matkaan mukaan lämpöä ja läheisyyttä sekä retkikohteen valintaa kannattaa miettiä. Tietysti jokaisen harrastuneisuus ja asennekkin ratkaisee miten lähteä vaikka harjoittelemaan ulkona yöpymisiä vielä vauva iässä olevan kanssa syksyllä. Meillä Eräipanan ensimmäiset syys yöt vielä vauva iässä alkoi takapihalta. Niinsanottu varustelu ja sään viileys piti huomioida kesää paremmin, miten vaipanvaihto, ruokailut ja pepun pyyhintä tehdään nopeasti maastossa, onko mikä paras alustana ja millaiset vaatteet saa pian päälle takaisin. Pärjäänkö yksin vai otetaanko toinen aikuinen tai nuori apukäsiksi matkaan mukaan?

Kosteus on aina toki haaste, koska se kylmentää aikuistakin hyvin. Lapsen makuupussin tai rataspussin tulisi olla hengittävä ja kosteutta sietävää jotta vesi ei kondensoidu, kerry pintaan ja humahda sisuksiin. Kerrospukeutuminen niin ihan pienelle kuin jo tällaiselle isollekkin on mielestäni toimivaa. Pienien kanssa se nopeus on vain valttia juurikin vaippa hommissa. Meillä oli aluksi vauva iässä haalari välikerrastona, mutta melko pian todettiin että se hidastaa ja siirryttiin kaksiosaiseen jolloin ei esim sukkahousuja tarvinnut kokonaan riisua. Myös miten Eräipana kulki matkassa vaikutti. Kun on tiiviisti kantorepussa ihan vanhemman iholla vaikutti sekin lapsen lämpöön ja myös omaan. Meillä Eräipana on kova kuumakalle ja hikoilija kuten äitinsäkin. Kun Eräipana oli Manducassa edessä kyydissä ja hänellä päällä haalari,niin aukaisin usein lapsen haalarin vetoketjua jotta kuumuus helpottaisi. Silloin myös oman takin vetoketju oli auki yleensä lapsen kohdalla. Kunnon kaulahuivi itsellä ja lapsella kypärämyssy & pipo niin yläosa pysyi lämpöisenä. Lapsen kantamiseen tarkoitettua takkia ei ollut koskaan käytössä. Lämmin kantorepun suoja oli olemassa mutta kuivilla pakkasilla käytössä. Sain onneksi silloin kosteille säille kyllä kosteutta pitävän tuulisuojan, silloin oli pakko puolestaan pienentää lapsen vaatekertaa.

Nyt Eräipanan ollessa 4v on homma helpompaa vaatetukselta, vaikka vauhtia ja itsenäisyyttä touhuissa on (joka luo vaatteen ominaisuuksille haastetta). Nyt on todettu että samaa materiaalia olevat retkeilyhousut kuin aikuisillakin toimii parhaiten. Kostealla säällä kuorihousut (sateessa kurahousut + pitkätkalsarit /ohuet colleget) ja kuivemmalla retkeilyhousut /takki. Myös vaatteiden oikea pesu j akäsittely esim. vedenhylkimistä edistävillä tuotteilla kannattaa tai vahaaminen. Kannattaa katsoa käytettyinä, uutena melko suolaisen hintaisia! Kunnon kerrospukeutuminen saapuu jälleen kohta kun syksy etenee. Meillä ohut merinovilla on toiminut parhaiten näin alkusyksystä. Myöhemmin talvella oletettavasti siirrytään paksumpaan versioon joka on haalarin alla vaikka pulkkamäessä hyvä.

Kun pystyttää telttaa näin sateiden aikana on tärkeää että muistaa pingottaa päälliosa kunnolla! Jos sen hoitaa huonosti tulee pian sateet sisään asumukseen. Tarppi teltan yläpuolelle on myös hyvä lisuke tai tilanantaja tarvittaessa. Seinien koskettelua kannattaa välttää jotta pintajännitys pysyy! Pohjan viileys alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan kun ollaan maan tasolla yötä.Siksi eristävyyden kanssa saa jo miettiä mitä makuupussin ja pohjan väliin laittaa. Meillä on käytössä ympärivuoden Eräipanalla ilmatäytteinen alunen ja sen lisänä paksu solumuovi. Telttapaikan valinnoissakin on syytä aina muistaa että kylmyys viihtyy kuopissa. Teltassa plussaa on toki ettei tuuli tule sisään helposti ja vaatteiden vaihto on mukavempaa, koska onhan teltassa lämpöisempää.

Laavuissa on nykyään meidän Eräipanan helpompi jo nukkua ja erityisen hienoa hänestä on kun sieltä näkee ympärilleen! Tuulen suojana tarvittaessa on tarppi ollut mukana. Laavussa vaatteiden vaihto käy onneksi melko rivakasti kun on kyseessä pieni ihminen ja Eräipana on oppinut myös pussissa riisumisen ja pukemisen (unille mentäessä vaatteet pois ja kerrasto päälle. Sukkien kanssa ei taistella enään, kun ei suostu niitä pitämään). Nyt oli myös jo toinen makuupussi oman pikku pussin päällä, sitä sai sitten kuitenkin aukaistua jos tulee kuuma. Pipoa saa jo salaa ujuttaa Eräipanan päähän kun hän on nukahtanut, ohut trikoopipo tai ohut merino pipo on jo hyvä yön viileydessä. Nyt meinaakin jo ”neuloosi” iskeä ja miettii millaisen pipon kutoisi. Mutta vielä ei ole makuupussiin laitettu uudelleen lämmitettäviä kädenlämmittimiä lisukkeeksi.

Kenkinä meillä on ollut nyt syksyllä sään mukaan joko kevyet kumpparit tai kalvolliset kengät. Enään ei viiletetä paljasjalkakengissä joihin ihastui. Tasainen pohja liukkaalla aiheutti kolhuja metsäsässä joten syvä uralliset kengät ovat olleet maastossa käytössä nyt. Jos matkat eivät ole kävellessä pitkiä on välillä jaksanut ottaa vaihtokengät mukaan, yleensä ne kevyet kumisaappaat. Hedelmäpusseja on aina mukana, kengät jos kastuvat jossain välissä. sitten vain kuivat sukat jalkaan,muovipussi päälle ja kengät takaisin.

Ruokaa kannattaa miettiä myös siten mikä on helppoa valmistaa jos sataa. Avotuli harvemmin silloin toimii, ellei ole sattumoisin katoksellinen paikka. Avotulihan on muuten ihana syksyllä kun pimenee ja tuli tuo lämpöä. Myös kosteiden vaatteiden kuivaaminen on siinä näppärää. lapsia usein tuli kiehtoo ja saa pysähtymään joskus hetkeksi. Meillä olen pienestä asti Eräipanaa opettanut tulen käsittelyyn ja kokkailun avuksi. Kaasu on toki näppärä siinä missä monipolttoainekkin. Niiden kanssa ei vain teltassa sovi kokkailla, kaasu onnettomuudet ovat kuitenkin mahdollisia. Teltan absidissa ollaan pakkotilanteissa laitettu ruokaa kaasulla,todella varoen ja hyvällä tuuletuksella (tätä en siis suosittele). Siksipä tarppi (kuten huonolaatuisessa alakuvassa) on ollut kätevä lisä retkillä, sen alla voi kokkailla huolettomammin. Tarpin saa pikku treenillä nopeasti kasattua katokseksi vaikkapa loue tyyliin tai ihan mielikuvitusta käyttäen. Laavussa puolestaan ruuan lämmitys kaasulla onnistuu helposti. Lämmin ruoka pitääkin vilua poissa hyvin ja esimerkiksi lämminkuppi välipalat ovat käteviä. Ruokatermos on myös yksi hyvä keino vaikka päiväretkillä tai ruuan tekeytymiseen. Meillä esimerkiksi nuudelit ovat ”se juttu” Eräipanalle ja monesti nuudelit saavatkin tekeytyä ruokatermoksessa kun aamulla lähdetään jatkamaan matkaa. Eli kuumennettu vesi (samalla kun vaikka aamukahvit keitetty) nuudelit kuumaan veteen termokseen). Silloin voi vain avata termoksen ja ruoka on valmiina. Pikkuisen kanssa maidon/ ruuan lämmitys onnistui nopeiten kaasulla. Itse en voinut imettää Eräipanaa, joten tästä syystä maitojen lämmittely retkillä tuli tutuksi ja maitojauheet.

• 

• 

• 

• 

Pimeys on myös syytä huomioida jo ihan turvallisuus syistäkin. Pimeässä kompurointi ei ole kovin mukavaa ja siinä satuttaa helposti maastossa itsensä tai sylissä kulkevan. Pimeässä asiat muuttavat muotoaan ja tuttukin metsä /polku voi näyttää oudolta. Lapsista monesti se oma tasku- tai otsalamppu on maailman hienointa! Kunhan ei soikaise muita. Lapsille onkin suunniteltu omia silmäystävällisempiä lamppuja. Näin syksylläkin kun päiväretkillä tulee pimeys iltaisin kuten alakuvassa ehkä näkyy 🙂

• 

• 

Mitähän vielä tulisi mieleen lapsen vaatetuksesta tai ulkona syys nukkumisesta? Jos teille tulee jotakin mieleen niin laittakaahan viestiä. yhteyden saa muutenkin joko tänne tai sähköpostiin eraipana@hotmail.com myös instagramissa voi laittaa viestiä sekä facebookissa 🙂

Änäkäinen,Saarijärvenkierto teltassa yöpyen.

Laitetaanpa itse Eräipana näppäimistön ääreen kertomaan miltä tuntui omin jaloin kulkea kierros karhunpolun maisemissa.

Äitin käsi oli nyt ihan rikki. Lääkäri sille sanoi eilen Lieksassa että nyt ei rouva sitten rasita sitä lainkaan,ei edes rinkkaa selkään. Vaarana oli tulehduksen pahentuminen metallilevyn ympärillä sisäisesti ja mahdolline vernmyrkytys. Näinkin kun äiti itkeä tihrusti salaa tukikohdan saunan lauteilla, kyllä se hakkasi päätä myös mäntyyn asiasta ja manaili keskenään jotain.Vanhemmat joutuvat laittamaan koko suunnitelmat nyt matkalta uusiksi koska tämä ikävä juttu tapahtu reissun toisena päivänä ja viikko oli tarkoitus Pohjois-Karjalassa samoilla.

Äiti ja isi keskustelivat kynttilän valossa yöllä ja joivat kahvia karttoja tutkien. Jotain helppoa ja sovellettavaa piti keksiä. Onneksi vanhemmilla on kokemusta retkien suunnittelusta ja muovaamisesta paljon. Eniten harmitti kun kahden yön retki Ystävyydenpuiston Elimyssaloon piti perua,se oli äidille erityisesti kova pala.

Seuraavana päivänä pakattiin tavarat ja äiti ja isi kertoi suunnitelmasta jolla pääsee todella helpolla!

• 

  Hyvät merkinnät ja helppokulkuiset

• 

  Järvinäköaloja

• 

  ja suota luvassa

Suunnitelmaan kuului Änäkäisen virkistysmetsä josta on vain muutama kilometri itärajalle ja Karhunpolku kulkee siitä näppärästi lävitse myös. Vanhat panssariesteet ja juoksuhaudat,korsut ja luolat ovat täällä myös. Niihin olemme tutustuneet jo aiemmin täällä liikkuessamme, joten alue on tuttua. Tuo Kivivaarantiehän on se niinsanottu Rukajärventie ja Salpalinjan kulku paikka. Maasto on juuri sopivan tasaista sekä helppokulkuista,ajatellen minua Eräipanaa ja äitiä jonka verenkierto ei saa nyt lähteä vilkastumaan runsaasti. Alueelle on helppo päästä autolla, on myös matkailuautoille/vaunuille omat paikat. Tulipaikoille pääsee esteettömästi ja kotakin olisi käytössä sekä mahdollisuus laavuun. Alueella on viisi tulipaikkaa joista pari hormillista (kodan luona), siitä pääsee myös helpoiten uimaan. Alueella saa myös kalastaa kun ostaa luvan ja veneen saa vuokrata Annukan kahvilan kautta. Alueen puuhuolto on hyvä ja kohde siisti kaiken kaikkiaan! Nyt taktiikka olisi seuraava helppoudessaan: veisimme autolla yöpymispaikalle valmiiksi tavarat,kokoaisimme sinne teltan valmiiksi odottamaan. Sitten ajaisimme järven toiseen päähän jossa parkkipaikka,auto sinne. Kävelisimme puolet reitistä joka olisi siis teltalle (Saarijärven laavun kohta). Siinä olisimme yön ja aamulla kävelisimme toisen puolikkaan reittiä autolle. Sitten hyppy autoon ja 5-10 minuutin ajolla noutamaan teltta ja tavarat. Eli nyt on simppeli suunnitelma jota näppärä käyttää tällaisessa tilanteessa!

Niin,autolla pääsee laavulle tuomaan tavarat helposti. Kauniilla paikalla järven rannalla koko kohde!

Äiti ja isi ottivat ison Jääkäri XL rinkan johon mahtui melkein kaikki tarvittava. Pienempään Haglöfs OxO 65l rinkkaan loput. Mukana oli: teltta,makuupussit,aluset,EA-pakkaus,ruokaa (jota oli taas liikaa),tulenteko välineet, ruuan valmistukseen vain tarpeelliset paistinpannu & kattila, yö vaatteet = merinokerrastot, villasukat varmuudeksi,puukko,silmälasit (jos puolisokean äitin piilarit vaikka tippuisi),kosteuspyyhkeitä,hyttysmyrkky,pikku paketti,3x lautasta,mukia,luhaa. Narua on aina ja varakiiloja telttaan pari. Nyt aika kevyt varustus koska retki on lyhyt,vain yksi yö ja maasto tuttu rakenteiltaan sekä reitiltään entuudestaan,mutta aina voi toki tulla ylläreitä. Niin ja kamera äidillä on mukana, täällä tallustelee runsaasti karhuja ja juuri täällä niitä & ahma oli tavattu äsken. Kalastuslupia saa tännä https://verkkokauppa.eraluvat.fi/fi/ ja annukan kahvilasta https://www.facebook.com/kahvilaannukka/ sekä sivulla tietoa https://way.fi/annukan_kahvila joka on lähellä, Annukan kahvilasta saa myös soutuveneen avaimen kun sellaisen haluaa vuokrata!

Mummo miettii aina että ”miten te siellä uskallatte kulkea kun on paljon Suomen kansalliseläin karhuja (Ursus arctos). Karhulla onkin loistava haju-ja kuuloaisti.Mutta normaali karhu kiertää ihmisen aina ja lähtee pois Mutta suurpeto kun on ja villieläin niin hyvä muistaa myös se, erityisesti pentujen kanssa. Kuten suurpeto sivustolla todetaankin ”vaaratonta karhua ei ole”. Jos sattuisi tulemaan kuonotusten karhun kanssa toimia tulisi seuraavasti: peräänny rauhallisesti tulo suuntaasi hiljaa puhuen, älä tuijota silmiin. Karhu on sinua nopeampi ja osaa uida sekä kiivetä puuhun. Jos karhu kuitenkin hyökkää,mene mahallesi maahan ja suojaa käsillä niskaa ja ole liikkumatta! Hyvää,asiallista tietoa suurpedoista ja muunmuassa tapaamisista ja käyttäytymisestä löytyy: http://www.suurpedot.fi/ Eräipana suosittelee.

• 

  Omia tutkimuksia

• 

  Suo tutkimuksiin oli myös laajasti tilaa

• 

  Ja metsää riittää juoksemiseen!

Eli sitten hurautettiin Änäkäiselle, Kivivaaran tielle! Tieltä 524 (Nurmijärventie) käännytään tielle 5241 (kivivaarantie) Siinä onkin opasteet. Tie on aluksi asfaltoitu mutt amuuttuu hiekkatieksi. Tien aivan alussa Kivivaarantien risteyksessä on opaste kyltti & tykki sekä uusi hieno laavu johon pääsee vaikka autolla viereen. Kivivaarantien varressa matkalla Änäkäiselle on myös kota oikealla puolella joka on vapaassa käytössä ja näkyy tielle sekä tähänkin pääsee siis autolla melkein sisälle 😉

Ajeltin Valamantietä pitkin ja tie kaartoi oikealle ylämäkeen. Pian huomattiin että tuttu laavu oli nenän edessä. Juoksin äkkiä autosta pois ja kirmasin rantaan! Nyt paikalla ei ollut yhtäkään ihmistä tauolla kalahommista, tässä kun on perkaupöydätkin. Äitiä ja isiä autoin kohta kasaamaan teltan ja purkamaan isoimmat kamat rinkoista sisään telttaan. Oltiin unohdettu päiväreppu kotiin joten nyt se Haglöfs toimitti repun virkaa. Tavarat saatiin nopeasti paikalleen ja ilma oli ihana! Ei liian kuuma ja pieni tuulenvire. Eli nyt vain autolla Saarijärven parkkipaikalle josta lähdetään kierrolle.

Saarijärven laavulla oli tilaa hyvin teltalle j0hon ei itikat iskisi kuten laavussa nukuttaessa!

Paikalla oli pari matkailuautoa ja yksi teltta. Pari kalastajaa oli juuri lopettamassa hommat ja olivat saalistakin saaneet, aikoivat paistella tässä kodan edustalla tulilla. Me jatkoimme nyt Saarijärven kierrolle joka kuljettiin myötäpäivään. Opasteet täällä ovat hyvin selvät ja minä bongailin merkkejä puista. Sitten meni sotajuttuihin! Isi kertoi minulle tarkkaan sodan vaiheista,hevosista,kiviesteistä,panssarivaunuista,aseista,polttopulloista,lotista… Ja äiti kipitti hieman edellä nenä maata viistäen milloin missäkin pusikossa. Mustikoita oli muuten todella runsaasti ja sen näki myös kasvoilta,komea sininen ilmestys!

• 

  Saarijärven kota jonka rannassa vuokrattavat veneet

• 

  Tulipaikka myös juuri ennen kotaa

• 

  Ekopiste on iso plussa!

• 

  Tietoa kohteesta

Polku on helppoa kuljettavaa,vain mielestäni loivaa nousua tällä puolella järveä (toinen puoli tasaista suo maastoa) tuumii Eräipana. Jaksoin juosta lähes koko matkan,en tiedä miksi mutta mieli teki juosta. Äiti ja isi välillä käskivät pysähtymään ja pidettiin rauhallisia mustikka ja vesi taukoja. Toki silloin kun juttelin isin kanssa sota juttuja niin tahti oli verkkaisempaa. Yleensä kuljen poluilla äidin ja isin välissä,koska kyy on sellainen mihin ei saisi astua,tai jos suurpeto tulisi vastaan. Eksyminen olisi oikeastaan vaikeaa,kun tietää että on kiertämässä järveä ympäri. Puhelimen kuuluvuudet eivät täällä oikein toimi aina, joten vanhemmilla karttaselaimen ( https://www.karttaselain.fi/ ) esiladatut kartat aina matkassa mukana ja akkua puhelimissa. Äidillä on myös Maastokartat,Omariista ja MapiGIS sovellukset karttoina. Toki tännekkin kun lähdettiin niin laitettiin mummolle viestiä että ollaan muuten kiertämässä Saarijärven kiertoa.

• 

  Matkaan polulle! Äiti joukon johtajana

• 

  Äiti on muuten tosi nopea maastossa

• 

  Mietittiin että mikähän taivutus liike tuossa on meneillään 🙂

• 

  Sää oli kaunis ja vesi kirkas!

• 

  Kelpaa kyllä näissä maisemissa!

• 

  Isi selittää sota juttuja havainnoiden

• 

  Juoksuhautoja tuli juostua myös!

• 

  Ja lisää maisemia sekä taydellistä hiljaisuutta

Matka taittui auringossa laavua kohti,komeita kelottuneita aihkimäntyjä oli paljon ja rinteen päällä kulkeva polku tarjosi upeita erämaa maisemia näin pienellekkin. Kohta polku kaartoi oikealle ja laavu häämötti rannassa. Piti päästä äkkiä PuuCeelle! Onneksi se oli todella siistissä kunnossa ja joku oli sinne jättänyt paketin vauvojen kosteuspyyhkeitäkin!

Isi alkoi sahaamaan rankoja puuliiteristä ja minä siinä auttelin näppäränä poikana. Pilkottiin puut paikalla olleella kirveellä ja isi vielä pienensi niitä puukolla. kiehisiä olen koittanut harjoitella tekemään ja melkien olen mestari siinä. Äiti laittoi tulet tuomiini puihin nuotiolla, nyt ei ollut onneksi metsäpalovaroitustakaan. Kohta meillä oli lounas tulossa ja kieltämättä lämmin ruoka olisi jo paikallaan! Vieläkään ei karhuja näkynyt, tosin minun komeat kutsuhuudot saattoivat karkoittaa ne. Äiti ja isi välillä kehoittivat että oleppas hiljempaa.. Välillä on kovin haasteellista pysyä paikoillaan sellaista nanosekuntia ja kiva kokeilla miten vanhemmat suhtautuvat jos teen jotain mistä on monta kertaa puhutte ettei niin toimita. Puhuvat jostain uhmaiästä. Se uhmaikä saattaa välillä kuulemma tehdä retkeilystäkin monimutkaisempaa, mutta kovasti he jaksavat kanssani retkeillä ja selittää maltilla asioita jotka jotenkin unohtuvat kaiken kiinnostava keskellä. Sitten aina he kehuvat kun osaan yhtäkkiä vaikka nimetä jonkin linnun,kasvin tai luonnon muodostelman, muistini on terävä!

• 

  Isi ja puu hommat

• 

• 

  Äiti testaili plasmasytytintä

• 

  Minun j aäidin nuudeleita,tosin äidillä on horsmaa ja pähkinöitä

• 

  Isillä oli puolestaan jemmassa sen lemppparia

Ruuan jälkeen tutkittiin lähi maastoa polkujen ulkopuolella. Siellä oli kaikkea kiinnostavaa lapsen näkökulmasta! Paljon kaatuneita puita missä kiivetä sekä kallioita, niin ja joku karhun kakkakin! Sitten kuljettiin Karhunpolkua hieman ja se päätyi hiekkatielle jossa oli mielestäni maailman upeimpia dinosauruksen hampaita! En olisi malttanut lähteä takaisin teltalle millään.

• 

  Metsää, metsää ja vain luonnon omat äänet. Ainakin korppi oli kaverina meillä

• 

  Oikein perheselfie! Tämä on meille ”se” paikka

Laavulla harjoiteltiin hieman puukon käyttöä ja kohta oli kuulemma jo iltapala lättyjen aika,äidillä oli valmiit jauhot mukana niin se oli nopeaa! Tosi vikkelästi aika kuluu täällä metsässä. Sain autella lättyjen paistossa ja se on mielestäni ihanaa. Olin vähän villillä tuulella ja äiti laittoi minut rakentamaan kaatuneen lahon puun osista tornia hirsimökki tavalla. Koitin keskittyä asiaan mutta järvi veti puoleensa myös. Isin kanssa sitten heiteltiin leipiä hetki kunnes päädyin lättyjen luokse taas tutkimaan tilannetta.

• 

  isin kanssa puukko juttuja!

• 

  Sitten tutkittiin vettä ja heitttiin hieman leipiä

• 

  Tämä laavu oli muuten erityisen siisti moneen muuhun verrattuna

• 

  Ja miten ihanaa oli saada lättyjä iltapalaksi! Äiti hehkuttaa aina tuota Adabau pannua että on paras ikinä!

Kummasti alkoi väsyttämään ja vanhemmat totesi että paras pestä hampaat ja hipsiä yöpuulle. Äiti ja isi olivat puhdistelleet veden puhdistimella vettä lisä ja minusta se maistui vähän suolta, mutta ei se haittaa! Astiatkin pestiin ja vanhemmat ovatkin kertoneet että miten imeytetään ns.tiskivedet maastoon, ei siis jätetä veteen ruuan tähteitä! Meillä ollut tiskiaineina PlanetPurea, Ole Hyvää ja Sonettia. Kompostoituvat PuuCeehen. Täällä muutenkin esim kalan perkeet on hyvä hävittää maastosta jottei ne houkuttele eläimiä.

Nyt kun hampaat kiilsi sai mennä telttaan,kengät absidiin ja vaatteet pois! Mukava ohut merinovilla kerrasto päälle vaikka protestoin hieman asiaa. Mielestäni liian kuuma, mutta äiti sanoi että illalla ja yöllä on viileää. Suostuin pitkin hampain kerrastoon, mutta makuupussi jätettin molemmilta sivuiltaan auki.Olinkin nyt ainoa jolla oli ilmatäytteinen patja käytössä, extra mukavuutta. Juttelin ja juttelin ja juttelin..ei sittenkään uni meinannut tulla, pissahätäkin tuli pariin kertaan. Viimein kuitenkin hiljaisuus ja vanhempien puhumattomuus sai minut nukahtamaan.

Myöhemmin sain kuulla että vanhemmat olivat istuneet laavulla vielä juttelemassa ja syömässä jotain herkkuja nuotion ääressä. Kaippa nekin haluavat sitä jotakin aikuisten aikaa ja siinähän minä olin teltassa ihan silmien alla kuitenkin.

Aamulla sitten syötiin tuhti aamupuuro ja isillä oli jokin valmis puuro missä oli hedelmiä. Minusta tavallinen puuro on parempaa,erityisesti tuoreilla mustikoilla! Teltta jätettiin pystyyn ja kaikki tavara sinne mitä ei tarvitsisi kävellessä reittiä loppuun kodalle, josta Saarijärvenkierto alkoi ja autokin siellä odotti. Matka olisi vajaa 2km ja lähinnä tasaista suo maastoa ja upeita pitkoksia! Mukaan otettiin EA-pakkaus,vettä,pähkinöitä & rusinoita ja isille kiikarit!

• 

  Siinä on kunnon pesimäkoloja!

• 

  Maasto on mukavan tasaista

• 

  Ja nyt alkaa pitkospuutkin hiljalleen…

Polku lähti kiertämään järveä ensin metsässä ja pian oltiin järven rantaa myöden kulkemassa. Joku oli tehnyt oman tulipaikan joka ei olisi virallinen,sitä ihmeteltiin. Samassa paikassa oli myös rangoista tehty laavun runko johon saisi vain pressun päälle heittämällä majapaikan. Tästä sitten matka jatkui kohti suo osuutta! Se olisi parasta! Lakkoja pullahteli ihan pitkoksienkin vieressä ja niitä poimittiin aikas paljon matkaan mukaan. Itse en vielä kovin niistä pidä mutta poimiminen on kivaa, samalla näkyi sisiliskoja,rupisammakon poikasia, sinisiipiä,hämähäkkejä,kihokkeja… Siten poikettiin tutkimassa pikku suo saarekkeet, niihin pääsyssä oli minusta paljon jännitystä ja pikkuisia ahvenia vilisi vedessä paljon,aivan jalkojen alla! Isolumpeen-Pohjanlumpeen kukkia kasvoi järvessä runsaasti ja huomattiin myös tutkimus purkki puussa. Yleensä niissä on paikan koordinaatit tiesi äiti kertoa.

• 

  Wau! Rupisammakon poikanen! Kiinnostavampi kuin nuo lakat ympärillä

• 

  Tuoksuu muuten aivan ihanalta täällä,puhtaalta suolta!

• 

  Jännitystä minulle! Saareke hyppelyä!

• 

  Nämä oli mielestäni aivan mahtavan kiinnostavat! En olisi halunnut poistua…

• 

  Äitiä kiinnosti lukuisat sinisiivet

• 

  Yhteis kuva,ehkä vähän,mutta vain vähän mustikkainen

• 

  Ja silta johti takaisin pitkokoksille suolle

• 

  Ne kihokit! Voi kun voisi saada näitä kotiin,oma lihansyöjäkasvi. Söisiköhän se meidän koiratkin?

Loppu etapilla jossa on pitkä pitkos osuus,halusin ottaa juoma tauon ja rusinoita & pähkinöitä. Istuttiin pitkoksilla ja katseltiin järvelle ja toiselle puolelle suota, tuntui että meitä tarkkailtaisi metsästä kauempaa. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta,pieni tuuli kävi ja suo tuoksui taivaalliselta! Äiti tarkisti metsäpalovaroitukset ja nyt ne olivat täälläkin voimassa, aamulla vielä ei ollut. Tauko teki hyvää ja nyt oli minussa taas hurja virta! Päästyämme kodalle oli siellä kalastajia jälleen lähdössä vesille. Parkkipaikalle oli tullut yksi matkailu autokin lisää, taitaa olla oma-aikaa ihmisillä. Ajellessa takaisin Kivivaaran tielle huomattiin myös muilla tulipaikoilla ihmisiä leiriytymässä ja samoin muilla parkkipaikoilla. Ajoimme Saarijärven laavulle jossa nyt äiti ja isi pakkasivat reippaasti tavarat minun ohjeistuksella. Huomaa että vanhemmat tuntevat varusteteet hyvin koska pakkaaminen oli nopeaa. Äiti sanookin aina että harjoitella kannattaa pakkaamista,jotta se sujuu helpommin kun retkeilee pienten kanssa..kumma lause 😉 Äiti ja isi yleensä myös laittavat minulle pikku apulais hommia pakatessa.

• 

  Aivan ihana! Ja äiti kertoi isolumpeenkukista satuja samalla

• 

  Tämä on erikoisen erityisen kiva suoalue!

• 

  Pitkoksien kävely on mielestäni kivaa!

• 

  Keisarinviitta,on siinäkin nimi komealla perhosella!

• 

  Elämän kiertokulkua mietittiin myös. Tarvitseehan muurahaisetkin ruokaa

• 

  Siellä lymyili jälleen yksi elävä rupikonnan poikanen

Pikkuinen retki oli mielestäni todella kiva! Tykkään nukkua teltassa, vaikka laavu on mukavampi. Nyt oli teltta vaihtoehtona itikoiden vuoksi, telttaan ne eivät tulisi heti pureksimaan. Tälläisen kolmevuotiaan kanssa Saarijärven kierto onnistuu myös tällä taktiikalla. Reitti on hyvä myös ihan päiväretkenä kun tauottaa matkan lapsen mukaan. Maaston muodot ovat mukavat,koska on kaunista harjannetta ja myös suota!

Tätä Änäkäisen aluetta Eräipana voi suositella kyllä ihan rehdisti koko sydämestään. Täällä on yleensä rauhallista, selkeät polut, hyvät puitteet retkeilyyn helposti (saavutettavuus esim.autolla tulipaikoille,esteettömyyttä) ja oma ekopistekkin!

Seuraavaksi äiti kirjoittelee muusta mitä täällä Pohjois-Karjalassa puuhattiin ja nähtiin. Sekä mitä vinkkejä voi antaa,kun lähtee omille poluille tutkimaan maastoa uudessa paikassa. Mukavaa ja rauhaisaa viikon jatkoa kaikille ❤

Eräipanan laavuyö Pukalan Valkeajärvellä. Miksi kiiltomato loistaa?

Pukala,tuo ”Etelä-Suomen Inari! Pirkanmaalla on polutonta metsää vaikka kuinka paljon,on mukava kulkea välillä reiteillä ja yöpyä laavuilla. Eräipana onkin mielellään laavussa yötä, sieltä voi tarkkailla vaikka tähtitaivasta!

Nyt Eräipana pääsisi laavulle yöksi, kaikella 3v energialla kävely Valkeanimen laavulle oletettavasti sujuisi. Valkeaniemi valikoitui joukosta vähän testi mielessä lapsen kävelyn jaksamisen suhteen. Kohde on meille vanhemmille tuttu entuudestaan ja se on plussaa. Maaston vaihtelevuus korkeuseroineen olisi lapselle haaste ehkä. Mutta matka,vajaa 3km ei olisi liian pitkä tarvittaessa kantaa (lapsenkatorinkkaa ei mukaan).

Koska laavuista ei voi ikinä tietää olisiko siellä iso porukka yöpymässä,napattiin Husky Bright 4 teltta mukaan. Eräipana oli ihan liekeissä,isikin pääsee mukaan lomapäivän puitteissa!

”isi, sää olisit sitten niinkun se triteratops,joten kuljeppa perässä!”

Pakattiin vain tarpeelliset:

Nukkumiseen: 2x ilmatäytteistä alustaa, yksi paksu Kaira solumuovi & 2x ohutta solumuovia. 2x aikuisten makuupussia (vilukissa miehelle talvipussi),1x juniori talvi pussi ja lasten Deuter little star. Mies oli jemmannut myös pikku nalle tyynyt rinkkaansa itselleen 😀

Rinkkoina Savotta Jääkäri XL ja Haglöfs oxo 65l, eräipanalla Haglöfs Corker xs

Ruokina: auto evääksi mennessä Eräipanalle banaani ja mehua (energiaa kävelyyn). Perunamuusi jauhe,voita rasiassa,suolaa. Makkaraa joka illaksi muusin kanssa,sinappi,ketsuppi,kurkkua. Herkkuina jälkiruoaksi keksejä ja suklaata. Pannukahvia ja maitojauhetta. Illaksi & aamuksi puuroa + speciaalisti lättyjä lisäksi aamulle (valmisjauhe johon vain vesi)+sokeria. Välipalana kuivattuja aprikooseja ja mustikka-vadelma kiisseliä (blå band). Lounaaksi Eräipanan ikuisuus ykkönen, nuudelit! Kuivattua kanaa & porkkanaa mukana joukossa. Päivällis aikaan oltaisiin varmaan jo kotona, mutta vara ruokana on kuitenkin pussi risottoa. Naposteluun koko pikku porukalle sopii paahdetut härkäpavut, rusinat ja cashewpähkinät.

Vaatetus: oli melko kevyt. Suojaavaa vaatetta itikoilta ja risuilta etenkin Eräipanalle joka kovin kutiaa hyttysistä ja mäkäristä. Eli kevyttä pitkähihaista T-paidan päälle. Iltaa ja aamua ajatellen lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta (säätiedoite lupaili tuulta ja ehkä mini sadekuuroja seuraavalle päivälle). Lippikset ja aurinkolasit sekä sormikkaat miehille. Yö asuina kaikilla oli merino kerrastot ja villasukat sekä ohuet pipot. Itselläni oli lämmin ohut huppari tarvittaessa takin alle ja miehellä ohut untuvatakki, Eräipanalle lämmin fleece ”taukotakkina” jos tarvisi. Tossuja ei otettu mukaan tälle matkalle taukokengiksi.

EA-laukku sai haavansulkuteippi täydennyksen tarkistuksessa. Säännöllinen tarkistus on hyvä tehdä! Myös tulenteko pussi tarkistettiin ja puhelimien akut. Myös tieto että ollaan matkalla Valkeajärven maisemiin ilmoitettiin mummolle varmuudeksi. Kartta ja kompassi myös matkassa. Oma pieni pään sisäinen turvallisuus suunnitelma on totuttu tapa ajan myöden.

Kartta ja kompassi kulkee yleensä mukana

Sitten MENOKSI! Mataka sujui aurinkoisesti ja poikettiin nappaamassa jäätelötkin vielä, ihan loma olo! Ajellessa Eräipana tarkkaili kurkia ja oli vakuuttunut että ne ovat sukua dinosauruksille, pterosaureille. Matka taittui hyvin ja tiet olivat hyvässä kunnossa näin tavalliselle famarimallin ”epänelivedolle”. Ajoimme reittiä Tampereen Teiskon kautta Siitinjärven parkkipaikalle. Terälahdesta eteenpäin ja suunta kohti Kaanaata, tielle Moottorikeskuksentie. Sitä ajetaan kunnes ohitetaan moottorikeskus ja lentokenttä. Heti tuleekin oikealle tie nimeltä Vehokyläntie. Vehokyläntie tulee risteykseen josta käännytään Ukaantielle vasemmalle. Tietä ajetaan kunnes se haarautuu loivasti oikealle ja nimeksi vaihtuu Enokunnantie, sen varresta löytyykin Pukalan opasteet jo ja jatketaan suoraan tietä Juurakko. Tie muuttuu Metsisianpoluksi jonka varrelta tie kääntyy oikealle melko jyrkkään alamäkeen ja Siitinjärven parkkipaikalle (vasemmalle jatkuisi tässä haaraumassa Valkealahdentie). Oriveden kautta on myös helppo reitti, mutta Teiskolaisena on kotoisaa kurvailla tätä reittiä 😉

Kahvi hetki, hyvä hetki

Olimme hämmästyneitä että Siitinjärven parkkipaikalla oli vain pari autoa, sää kun oli niin mahtava! Eräipanalla pärisi lujaa ja oli jo puskassa ennen kuin ehti sanoa että ”kengät jalkaan!”. No hänet saatiin kiinni ja kengät koipiin. Matkan teko lapsen tahtiin on hidasta..ja sitten vauhdikasta..ja taas hidasta.. Eli ainakin meillä varataan aina aikaa reippaasti kävelyyn, on aikaa ihmetellä. Ajan antaminen lapsen kiinnostuksille, vaikka sille käävän ihailulle on tärkeää, sillä saa hyvin positiivistä vivahdetta hommaan ja lapsi tulee kuulluksi.

• 

  Jaksaa jaksaa

• 

  Polkujen merkkaukset ovat hyvät

• 

  Ja vettä näkyvissä

• 

  Reipas askel

• 

  Tauon paikka

• 

  Ja sitten matka jatkui

• 

  Kuusikkoa jonka lomassa polku kulki siistinä

• 

  Arinakääpää tutkailtiin ohessa

Reissussa juteltiin myös siitä kuka oli Elvis ja millaista musiikkia Elvis teki. Eräipanalla on omia lemppari lasten lauluja, mutta hevi ja rock iskee tähän pieneen. Metsässä kulki hyvä polku ja se on selkeästi merkittynä maastoon. Pukalan reitistö on sinänsä kiva, että jos jostain syystä eksyisi, päätyy aina jollekkin rielle tai järven rannalle. Pukalan erityis piirre on myös se että siellä saa metsästää, Orivesi onkin hyvää linnustus maastoa ja Eräipanan äiti siellä myös metsästänyt. Tulevana syksynä pääsee Eräipana mukaan metsälle jälleen.

Polku kulki metsässä, pitkoksilla, kalliolla ja järven rannassa. Maastossa kalliota ja kevyttä nousua. Korkeimmalta kalliolta alas laskeuduttaessa kohti järven rantaa sai pitää villiä Eräipanaa kädestä kiinni. Eräipanan vauhti hiipui noin puolessa välissä ja silloin pidettiin taukoa ja näytettiin retkeily kartasta missä ollaan. Motivoitiin laavun saavuttamisella ja miten saa autella tulien teossa. Energiaa riitti tauon jälkeen siis hyvin!

• 

  Pöntön bongausta

• 

  Järven kimallusta havaittu!

• 

  Rantaa riittää onginnalle

• 

  Äitikin päätyi kuvaan

• 

  Kalliolla sao autella pientä iloista kulkijaa

Maisemat olivat aivan mahtavat! Järven ranta ja auriko oli täydellinen yhdistelmä hiljaisuudessa! Välillä tosin saattoi kuulua kun Eräipana karjui dinosauruksena. Silloin palautellaan meluamisesta ja kerrotaan ettei eläinten kodissa saa huutaa ja ihmiset tulevat tänne nauttimaan hiljaisuudesta, ettei karjuminen ole sopivaa. Dinosaurukset osaavat nimittäin myös hiipiä ja kuiskutella 😉

Laavulla kamppeet pois harteilta ja sahaamaan rankoja puuliiteriin ja kirvestä heiluttelemaan. Rankoja oli runsaasti ja puu työt teki hyvää yläkropalle! Valmiit halot olivat loppuneet. Miehen kanssa vuoroteltiin sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Eräipana auttoi sahatessa rangan kiinnipidossa ja välillä isiä, sai viedä halkoja laavulle. Näin homma sujui nopeasti ja tulet saatiin pian! Paikalla hieman kauempana oli yksi riippumatto retkeilijä, muistutettiin Eräipanaa että nyt pitää erityisesti antaa muille rauhaa ja osasi ollakkin nätisti sekä kysyä haluaako tulille.

• 

  Kodikas siisti laavu

• 

  Rankoja riitti!

• 

  Ja maisemat hivelee

• 

  Laavun rannat auringossa

Kohta oli ruoka valmiina ja huomasi että oli kyllä nälkä, sinne upposi lemppari makkara ja muusi voilla! Ruokailu sujui hyvin (aina ei; on kiukuttelua, en syö, pahaa, kuumaa, tyhmää, syötä, huidotaan…) Ise söi ja siististi kaiken lisäksi rauhallisesti maisemaa ihaillen. Edessä tyyni ja aurinkoinen järvi ❤ Jälkiruuan jälkeen laitettiin patjat ja pussit paikoilleen laavuun, Eräipana sai ihanan välipaikan.

• 

  Toiveena…

• 

  Ja meni kyllä!

• 

  Äidin ”lautanen” 😀

• 

  Sängyt valmiina

Sitten tutkittiin maastoa ja katsottiin missä kunnossa PuuCee on, hyvässä ja siistissä kunnossa! Tuli jotenkin omat lapsuuden retket mieleen, miten jännittävää oli aina uusi teltta tai laavu paikka! Ilta alkoi hiipiä ja Eräipanan uniaika oli venynyt pitkälle, retkillä saa ottaa löysästi. Tehtiin puuro Eräipanalle ja iltatoimet kuten hampaiden pesu & kerrastoon sujahdus. Sitten lapsi pussiin ja vanhemmat myös, näin meillä nukahdetaan parhaiten. Luettiin vielä Miina ja Manu kirja joka on pehmeä sulloa rinkkaan, monesti iso ilo tuokin. Pian Eräipana tuhisi hyvin pussissaan ja saatiin salaa pipo sujautettua päähän, se kun on inhokki! Talvisin se tuottaa ongelmaa kun ei meinaa pipo pysyä päässä, siksi aina hyvä kypärämyssy. Itse kyllä herään herkästi pienimpäänkin lapsen liikahdukseen, mutta Eräipana nukkuu ulkona levollisemmin kuin sisällä, onneksi.

• 

  Aurinko se vaan jatkoi paistamista

• 

  Kumpi sai kävyn pidemmälle?

• 

  Ja vauhtia riitti

• 

  Lätty taikinakin valmistui aamuksi ohessa

• 

  Kunnes aurinko alkaa laskemaan

• 

  Iloisena unille ❤

Nyt oli äidillä ja isillä ns. omaa aikaa, saatiin kerrastot päällä istua ja jutella kahvien sekä suklaan merkeissä! Tyylikästä parisuhde aikaa, mutta meidän näköistä, ompa meillä samanlaiset vaellukengätkin kruunaamassa kaiken. Näissä kohdissa on hyvä saada puhuttua arjesta, mitäs ensiviikolla syödään, mikä olisi kiinnostava taito oppia eräilyn suhteen, mihin kesälomalla uskaltaisi matkata (olisiko rakas Itä-suomi?), miksi hampaasta lähti nyt paikka, mitä voisi istuttaa ystävän haudalle. Asiat ovat moninaisia ja ulkona puhuminen on jotenkin helpompaa, etenkin kun maisema on omaan silmään täydellinen. Sitten unille Eräipanan viereen joka nukkui niin rennosti kuin lapsi voi nukkua.

• 

  Viimeset auringon säteet ja kesävarpaat 😉

• 

  Uniaikakin koitti aikuisille jossain yön jo saapuessa

Yöllä oli yllättävän hiljaista ja vain yksi pissahätä yllätti Eräipanan. Silloin hän mönkii ihan kasvoille ja kertoon hätänsä. Toistaiseksi ei ole tullut tilannetta että hän lähtisi yksin pissalle yöllä. Siitä on toki puhuttu että aina herätetään aikuinen! Takaisin nukahtaminen tutuksi käyneeseen nalle korvaiseen pussiin ei tuottanut ongelmaa. Välillä takaisin nukahtaminen voi ottaa aikaa jos alkaa höpöttely. Pyritäänkin olemaan aina hiljaa ja korkeintaan kuiskutellaan pari sanaa ja sanotaan kauniita unia ja pusut päälle.

Aamulla olikin koleaa ja harmaata, sumusade. Lämpimät vaatteet kerraston päälle kaikille, mukavempi aloittaa aamu lämpimästi. Eräipanan vaatteet olivat olleet lämpiämässä äidin kainalossa joten hänellä oli extra palvelu 🙂 Puuro heti kaasulla puuro nopeasti, se upposi hyvin kaikille pähkinöiden kera ja lämmitti. Laittelin samalla lättyjä muutamalla puulla nuotiolle, tihkukin oli laantunut hetkeksi. Lättyjä kun oli luvattu, oi että ne olivat hyviä! Jälleen pikku sumusade nousi, laavussa istuen ei voisi olla mukavampaa kuin nyt, lätyt ja lämmin olo ilman hoppua. kahvit siinä kiehuivat samalla nuotion loppu tulilla. Äidin ja isin hommiin kuului pakkaaminen, Eräipana sai sillä välin katsella kirjaansa laavussa ja nakertaa vielä pähkinöitä.

• 

  Huomenta! Mitäs näkyy?

• 

  Pientä sumusadetta leiojui ilmassa

• 

  Hyvä siellä on köllötellä ja puhua miesten juttuja 😉

• 

  Puuron jälkeen herkku lättyjä

• 

  Äiti silmät sikkuralla ja onnellisena hyvistä unista

• 

  Aamujen käynnistäjä!

Paikalle saapui muutamia retkeilijöitä kun alettioin olemaan valmiita. Eräipana halusikin loruilla heille: ”kalalokki kakki,se oli kuin nakki. Iskäkin kakki ja sillä on iso kalapakki!” Hurjan hieno riimi siis,melko kakki siis jälleen näköjään meno! Muut saivat helposti vielä sytytettyä tulen uudelleen.Nyt kävely huppu päässä pienessä pikku sumu sateessa ei kulkenut niin hyvin Eräipanalla. Matkaa olisi ympyräreittiä kolmisen kilometriä. Sade loppui mutta tuuli viileästi, piti motivoida pientä retkeilijää ja jutella hellän mukavia ja innostavia juttuja, veisi ajatuksen pois matkan pituudesta. Koska lapsi oli selvästi hyvien, pitkien unien jälkeen kuitenkin ”vedoton” niin napatiin lyhyempi reitti, hiekkatietä (Eli tie on Metsisianpolku vasemmalle, kun pöllähti merkatulta reitiltä, kun suunta kohti kohti lapinraunioita ja Vähä-Musturia. Silloin tämä on tie joka muutoin ylitetään). Matka kuluu helpommin kuin polulla ja matka lyhenee kilometrin verran (Valkeajärven laavulta Siitinjärven parkkipaikalle oli tietämyöden 2,02km). Lapin rauniot jäi nyt näkemättä Eräipanalta, mutta hiekkatiellä olikin kaikkea mahtavaa! Maassahan oli dinosauruksen hampaita! Eli valkoista kiveä, näin helpolla saadaan matka taittumaan hyvin ja ”äääiti en tahdo kävellä” unohtui. Myös kiiltomadon toukan bongaus oli ihan mahtavaa Eräipanasta, nyt sitten ihmetystä riittää miten eläin tuottaa itse valoa? Kumpikin sukupuoli voi tuottaa valoa, mutta naaras erityisesti houkuttelee sillä koiraita. Ilmiö perustuu bioluminesenssiin joka syntyy kemiallisessa entsyymi reaktiossa,lusiferaasientsyymi hapettaa lusiferiiniyhdisteen oksilusiferiiniksi. Kiiltomato muuten haisee yleisesti mädäntyneeltä. Kiiltomadon toukka on melkoinen peto,tappaa saaliinsa erittämällä myrkkyä ja lamaannuttaa siten saaliinsa. Sitten se pihtimäisillä puruelimillä haukkaa saaliistaan paloja. Kiiltomadon toukat ovat hyödyllisiä mm. tuhoamaan lehtokotiloita puutarhassa. Aikuiset kiiltomadot puolestaan eivät syö mitään.

• 

  Heipat laavulle! Loistava paikka unille ja lapselle uusi kohde, seikkailu!

• 

  Tarkkoja tutkimuksia ryhdittämässä kävelyä

• 

  Korvasieni keskustelut

• 

  Tärkeiden aarteiden antamista isin taskuun, omat kun olivat jo täynä

• 

  Kädestä kiinni,tuumittiin että yhdessä meillä on super voimia!

• 

  Ja se KIILTOMADON TOUKKA!

• 

  Heinäsorsia pesä puuhissaan

Parkkipaikan lähestyessä alkoi tien pientareella näkyä autoja jonoksi asti! Nyt näkyi paikan suosio sekä lomapäivä,Helatorstai. Ihmettelyn ohessa Eräipana pysähtyi syömään aprikooseja, autolla tehtiin kylmään veteen kiisselit, nyt kun lounas jäi syömättä reitin lyhenemisen myötä. Vaikka ei mennyt suunnitellusti niin retki oli todella kiva, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja nyt oli ainakin kaikilla hyvä mieli ja reippaastihan Eräipana käveli ja loppu matkalla jalat saikin juoksenteluun virtaa! Autossa pieni mies sitten jaksoi tovin hereillä ja parastahan oli valtava metsäkone joka antoi meille tietä ajaen metsään!

• 

  Vielä kääpä asioita, saisko tästä taulaa

• 

  Parkki paikka lähestyy ja tuttuja kylttejä kohteisiin

• 

  Oho! Näky olikin aika runsas autojen suhteen lähestyessä Siitenjärven parkkipaikkaa!

Lisää mukavia retkiä ja laavu öitä toivotaan tälle kesälle paljon! Nyt etenkin lähiseutu retkeily kunniaan 🙂 Pukalassa on myös hyvät mahdollisuudet melontaan, sienestykseen,marjastukseen,hiihtoon,kalastukseen,metsästykseen,pyöräilyyn ja uintiin. Huomioiden jokamiehen oikeudet ja metsästys/kalastonhoitomaksut. Myös erilaiset tehtävät lasten kanssa onnistuvat hyvin, leikittiin ”olen kuin leikkiä” Eräipana nappasi kieron kepin ja kertoi ”olen kuin tämä käärme keppi, nopea ja kiemurteleva!” (osui kyllä oikeaan).

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja nautitaan tästäkin vuodenajasta retkeillen vastuullisesti!

Otetaan rennosti ilolla!

Tässä on Eräipanan kesän rallatus jonka radiossa kuuli ja kiinnitti tuttuihin sanoihin heti huomion: kuksa, metsä, sauna, kesä, vene, onkiminen. Ei ollut tällä kertaa heviä tai toinen lemppari ”Ikuinen vappu” jossa matkataan pohjoiseen ❤ Kesään tämä kyllä sopii hyvinkin!

Eräipanan laavukauden avaus ja uusi makuupussi testissä. Missä meni kivi kenkään?

Eräipana täällä pitkästä aikaa! Äidillä on ollut kauhea kiire ja moni asia jäänyt kirjoittelematta, mutta nyt aletaan kirimään kiinni! Tänään kerron laavu kauden avauksesta joka oli 17-18.5.2020.

Aloitetaan vaikka siitä kuinka minä olen kasvanut! Ikää on nyt se 3v ja senttejä kuulemma noin 100. Painan hyvät 14kg suunnilleen ja alan olemaan aika painava kuulemma tuolla lapsenkanto rinkassakin.

Nyt olin sitten kasvanut niin paljon että äiti totesi uuden makuupussin oston olevan edessä. Vielä talvella mahduin nukkumaan teltassa tuossa Halglöfs Pavo pussissa. Äiti oli aikaisemmin kyllä jo selvitellyt mikä olisi hyvä pussi seuraavaksi. Jatkettavuutensa kannalta Deuter Little Star oli päätynyt ykköseksi.  Sellaisen äiti kävi nappaamasta Kangasalan Treeline:stä jossa on todella hyvät valikoimat kaikkeen ulkoiluun ja retkeilyyn (ps. siellä on ne ihanat lampaat ulkona ja kahvilakin normaalisti ellei olisi se korona). Deuter tuotteet ovat aijemmin olleet myös hyviä äidin mielestä mm.vetoketjujen toimivuus ja saumat. pienten lasten pusseissahan ei ole vuodenaika arvoja vaan kaikki menee kesäpusseiksi luokiteltuna. Tällaisen 100cm ihmisen pussin löytäminen ei ole helpointa. Verkkokaupoista joissa on tuntemattomampia merkkejä, äiti ei halunnut ostaa vaikka olisi ollut untuva täytettä, mutta ei välttämättä esimerkiksi jatko mahdollisuutta kasvettaessa (tai löytynyt arvosteluja / hinta todella kova). Toki jos haluaa voi vaikkapa tilaustyönä teettää makuupussin tällaiselle pienelle lapselle untuvasta.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ei tuota meinannut saada pussista pois ja yö meni siinä kotonakin. Jatko osan toimii todella kätevästi,plussaa. Kompressiopusissa ei kiristin remmejä sivuilla,ainoa miinus.

Vielä tuosta pusseilusta ulkosalla. Kun ilma on vielä öisin kylmää niin äiti ottaan aina varman päälle ettei tule vilu. Ensinnäkin lämmin iltapala ja pissalakäyminen on hyvä suorittaa ennen pussiin sujahdusta, pussiin mennessä ei saisi olla kylmä. Sama pätee toki myös noilla aikuisilla. Kaksi pussia päällekkäin on hyvä ratkaisu ja tätä mekin käytämme talvelle ja myöhään syksyllä/keväällä. Talvella äiti laittaa makuupusiin Savotan uudelleen käytettäviä lämmittimiä. Pussin koko tulee olla sopiva jotta ei lämpö karkaa tai liian ahtaassa pääse kiertämään.  Minulla, Eräipanalla on merino kerrasto, villasukat, tumput viileällä säällä ja talvella on kypärämyssy tarvittaessa. Kun pussista noustaan aamulla on minulla tapana pujahtaa  viileällä säällä  Ruskovillan paksuun merino haalariin heti, se puolestaan on lämmennyt yön äidin kainalossa 🙂 Jokin lämmin on mielestäni hyvä heittää heti päälle, niin kuin aikuisillakin.

Nyt oli kevään ensimmäisen laavu yön aika ja minua hieman jännitti, mutta olin todella tohkeissani uudesta pussista! Makuupussissa on korvatkin ja makuupussista käsin sain katsella piirrettyjäkin päivällä, ompahan tullut tutuksi pussi!

Äiti pakkaili mukaan ilmatäytteisen Thermarest Neoair alustan ja Kaira OHTO EV-30 4-season paksun solumuovin minua varten. Iltapala ainekset ja hieman herkkuja lähti mukaan myös sekä iltasatukirja. Äidillä oli jokin yllätyskin minulle mukana. Äiti oli ajatellut että saadaan retkestä positiivinen muisto jälleen näin kauden avajaisten kunniaksi. Toki äiti ilmoitti myöhemmin että joka kerta ei oile ylläri lahjuksia mukana.

Kaikki tavarat mahtuivat helposti  Savotan jääkäri XL rinkkaan, kaasuukeitinkin pakattiin varmuudeksi mukaan, se kun on niin hurjan nopea. EA-pakkaus ja vettä aina kunnolla tai se veden puhdistin Sawyer Care Plus .

Sanoin vähän alahuuli väpättäen isille ja koirille heipat päivällisen jälkeen ja nappasin oman pikku Haglöfs Corker reppuni olalle. Äiti ja isi vähän vilkuilivat hämillään kun näytin kuulemman niin surulliselta kun sanoin heippoja ja rutistin koiria.

Isi ja koira ikävä kuitenkin katosi tuolla 15min ajomatkalla laavulle, juteltiin mitä kaikkea voitaisiin tutkailla ja oliskohan laavulla muita.

Auto parkkiin, nokka lähtövalmiudessa tiellepäin. juoksin hurjaa vauhtia kohti laavua ja äidillä oli täysi työ pysyä perässä! Nykyään minulla on kumma tahto olla pysähtymättä kun pyydetään tai muutenkin tehdä juonia salaa. Sitten kun siitä puhutaan niin nolottaa todella paljon, pitää kuulemma harjoitella näitä taitoja.

Laavulla oli vain yksi ihminen joka oli juuri lähdössä, oli ollut kiertämässä Kaarinan polun lenkkiä ja pitänyt taukojumpaa tässä. Me aloimme äidin kanssa heti tuumasta toimeen ja laitettiin ilmatäytteiset makuualustat paikoilleen, haettiin puuliiteristä puita ja käytiin järven rantaa tutkimassa, kivaa soistuvaa mutaa sekä huutelevia laulujoutsenia. Äiti oli pakannut yllärin isoon rinkkaansa ja pääsin avaus puuhiin kun äiti pienensi puita puukolla. Ai että! Sieltä tuli oikea dinosaurus jolta valuu limaa nenästä kun puristaa päätä!

Tuli oli kohta nuotiossa ja iltapuuro porisi hyvin kattilassa ja äidin kahvi vesi siinä ohessa, sekä voileipä triplajuustolla. Hurjan mukavaa kun sai istuksella tulen ääressä, ihailla liekkejä ja uusi dinosauruskin pääsi nyt elämänsä ensimmäiselle retkelle. Äiti kertoili miten iltapalan jälkeen pestäisiin hampaat, käytäisiin PuuCeessä riisuttaisiin vaatteet, joiden alla oli merino kerrasto valmiina. Sitten saisin mönkiä omaan korvalliseen ihanaan pussiini! Äidillä on yleensä tapana aina kertoa mitä tapahtuu seuraavaksi tai miltä jokin asia ehkä tuntuu, tuoksuu tai maistuu. Nyt ainakin puuro maistui todella hyvältä…sekä pari miina & manu keksiä!

Ilma alkoi hieman viiletä ja yöllä olisi säätietojen mukaan +2c eli melko viileää. Pikkuisen kyllä alkoi jännittää kun menin pussiini ja huomasin että isi ja koirat ei ole paikalla. Soitettiin hyvän yön toivotukset ja äiti alkoi lukea kirjaa ja hyvä kirja olikin. Uni ei meinannut tulla silmään vaikka äiti oli ihan kainalossa ja piti kättä pussin ympärillä. Nyt teki mieli vielä soittaa isille ja sanoa että ”minä rakastan sinua”. Mutta,kun kuulin isin äänen niin kauhea ikävä iski ja alkoi itkettämään! Millään en olisi halunnut luopua puhelimesta ja isin kanssa puhumisesta, isi koitti toisessa päässä puhua rauhoittavasti mutta ei se auttanut. Minä halusin kotiin missä on isi ja koirat! Äiti kuitenkin kuuli mitä isi puhui ja otti puhelimen pois. Äiti piti kainalossa ja puhui rauhoittavsti kaikista kivoista asioista ja koitti kääntää huomion muualle kuin ikävän tunteeseeni. Äiti alkoi lukemaan uudestaan iltasatu kirjaa ja samalla silitteli päätä, kummasti nukahdin ihan vahingossa sitten siihen. Jos en olisi rauhoittunut niin olisimme oikeasti lähteneet kotiin, joka ei ole kovin kaukana.

 

Äiti jatkoi minun nukahdettua lukemista, kylläkin jotain kummaa maantieteen kirjaa ja joi kahvia. Yöllä nukuin kuin tuhiseva tukki, enkä edes kierinyt ja pyörinyt. Toisella puolellani oli seinä, toisella puolella äiti. Nukutiin siten että päät olivat laavun suuaukolle päin ja syvällä laavussa. Yöllä heräsin kerran pissa hätään ja äiti nosti minut pussista ja käytiin puun juurella nopsaan. Pisujen jälkeen nukuin aamuun asti todella hyvin! Äiti nyt on tuommoinen yli stressaaja kaikesta aina niin se oli kuulemma aina välillä katsonut miten minä nukun ja oliko inhoamani pipo päässä (kuka nyt tykkää nukkua pipon kanssa!?).

Aamulla oli maanantai ja äidin piti mennä töihin. Kuitenkin minä herään aina niin aikaisin että laavulta ehtii hyvin kotiin ennen äidin töiden alkua. Tehtiin aamukahvit ja minun lämmin aamumaitokin laavulla, nyt sillä nopealla pikku kaasukeittimellä. Äiti oli putsannut kattilan illalla johon sai kaataa maidon kiehumaan nopeasti. Ennakointi on kuulemma tärkeää ja tietää miten asiat pakkaa ja miten ne toimii.

Laavu jäi jäljiltämme siistimmäksi  mitä oli tullessa, napattiin muidenkin roskat matkaan. Kotona olin ihan innoissani kun sai kertoa koirille missä olin yön ja ainakin sata suukkoa isille. Isi sanoikin että seuraavalle laavuretkelle pääsee mukaan. Dinosaurus koki että retki oli ollut jännittävä ja matkalla autolle löydetyt pienet horsmat maistuivat todella hyvältä myöhemmin päivällä ruuassa.

Äidin loppu kaneetti kaikkeen on että hyvä kauden aloitus, vaikka tuli tämä vajaan tunnin kestänyt itku ikävä. Oman lapsen tunne reagointi ei ollut yllätys ja oma maltillisuus on tärkeää tällaisessa lapsen paniikin omaisessa tilanteessa. Aamulla kun puhuttiin Eräipanan kanssa keksien kera, mistä ikävä tuli oli asiaa helppo käsitellä ja kertoa ikävän tunteesta. Eräipana sanoi että retki oli kuitenkin todella kiva ja haluaa pian uudelleen laavuun nukkumaan. Pakottamalla ei asiat yleensä toimi, joten jälkipuinti oli tärkeää. Kotona isi kehui reippaaksi ja sanoi olleensa hieman kateellinen noin hienosta retkestä. Siinä Eräipana sai sitten kertoa mitä kaikkea näki (puussa hömötiaisia, valtavia taulakääpiä, muutaman joutsenen ja tietysti mitä dinosaurus teki). Suunniteltiinkin sitten samana päivänä jo retkeä seuraavalle viikolle laavu yölle joka puolestaan on hyvää yhdessä tuumailua kaiken perus arjen keskellä. Annettiin Eräipanalle mahdollisuus vaikuttaa seuraavan retken ruokiin ja hieman laavun sijaintiin 🙂