Ruoveden suuntaan osa yksi,Ryövärinkuoppaan mummo mukana!

ryövärinkuoppa1.JPG

Eräänä iltana äitini soitteli,no niin kuin joka päivä. hänelle oli tullut himo päästä pitkästä aikaa käymään ryövärinkuopalla ja Runebergin lähteellä Ruovedellä,sinnehän Tampereelta hurauttaa nopsaan. Ruovesi onkin tuttua seutua ja paljon aikaa lapsuudesta siellä on tullut vietettyä hyvine muistoineen. Eli mikäpä siinä,huomenna pikku reissuun!

Ajateltiin että olisi mukava syödä ulkona retkellä joten pakattiin hienostuneesti kaasupullo,kattila,kahvipannu ja ruokailu välineet päiväreppuun. Mukaan 35l reppuun mahtui kaikki tällaiseen mini matkaan. Mukana myös vähän vaihtovaatetta,foreca lupaili epävakaata säätä. Ruokapuoli hoituu ipanalle purkkiruuan lämmityksellä ja äidille & mummolle pekoni-pasta pussilla,jee. Pikakahvia,maitojauhetta ja keksejä jälkkäriksi,no ipanalle mehua vaikka kovin aina kahvia olisi juomassa 🙂 Vettä otettiin litra pulloon ja vedensuodatin mukaan,varmuuden vuoksi. Pieni EA-laukku onkin aina repussa ja autossa järeämpi versio.Autossa on myös aina 1,5l pullo vettä. Niin ja jos hyvä säkä olisi niin voisi löytää sieniä,eli pari pussia mukaan,muuten on aina roskispusseja repussa yksi matkassa.

 

Aamulla vetäistiin puurot masuun ja napattiin super pirteä mummo matkaan. Oli kivan lämmin päivä,mutta tuuli tosi kovaa. Lähdettiin matkaan Teiskon kautta Ruovedelle. Toinen vaihtoehto olisi ajaa Oriveden kautta,mutta omat lapsuus maisemat voitti. Ajoon meni sellainen tunti,piti pysähtyä ostamaan pillimehua. Ipana ottikin sopivasti pikku tirsat ajettaessa ja äitini sai pitää lapsuus luentoa minulle matkan ajan 😀

Mentiin ensin jouhevasti ryövärinkuopalle. Jäminkipohjasta käännyttiin T- risteyksestä oikealle suuntaan Orivesi tie 66. Opasteet tienvaressa oli hyvin selkeät ja parkkipaikka oli täysin tyhjä.

ryövärinkuoppa7

Ensin vaihdettiin vaippa auton peräkontissa viltin päällä ja sitten käveltiin ihailemaan opaste taulua. Otettiin varmuudeksi reppu mukaan,jos nälkä olisikin jo täällä 🙂

laskeuduttiin alas kuoppaan,sinne johti melko jyrkät puiset portaan ja vastaan tuli kirkas lähde. Voi kun lapsena kaikki näytti suuremmalta! Nyt oma lapsi sitten istui rinkassa ja ihmetteli samoja asioita kuin minä itse pienenä.

Kierrettiin tuo pieni puolen kilometrin kierros,välillä oli pitkospuuta ja välillä polkua lähinnä havumetsässä kuopan yläpuolella. Joen varressa oli toki kasvillisuus rehevämpää ja siinä sai taas hyvää lajitunnistus reeniä. Myös harvinaisempia kasvilajeja tällä luonnonsuojelu aluella kasvoi,kuten lehtopalsami keltaisine kannuksen omaavine kukkineen.

äiti4

Polku ei ole merkittynä maastoon millään värimerkeillä,mutta polku oli kyllä havaittavissa.Polku kulki tovin joen vartta ja nousi portaita ylös. Välillä törmäsi ihmisten kakkapapereihin (yök).

Majavaa ei vilaukseltakaan nähty vaikka pato oli paikalla. Täällä asustelee siis amerikanmajava tehden omia vesistön hoitojaan. Tuo lähteiden kirkkaus ja kylmyys on aina yhtä hämmentävän kaunista.

ryövärinkuoppa2

Lapsen oli helppo kipitellä myös omin jaloin tällä reitillä,välillä on vain intoa ja tahtoa enemmän kuin äidillä ja mummolla jalkoja/ käsiä. reitti oli helppokulkuinen,välillä oli vähän mutaisamapaa joten ihan siisteimmillä ballerina tossuilla en lähtisi. pientä juurakkoa oli myös,mutta muuten helppokulkuista. Pitkospuilla saattoi olla paikoittain myös niljakasta kosteutta joten sitä sai hieman varoa lapsi selässä. Ylös nousu kuopasta voi olla jalkavaivaiselle haasteellisempaa myös. Mutta,mukava pikku lenkki esimerkisi pidemmän ajomatkan jalotteluiksi.

ryövärinkuoppa6

 

Historia puoli kiinnosti jälleen itseni ja olikin kiintoisaa ajatella että tässä kuopassa maatie rosvot väijyivät ohikulkijoita! Myös Zacharias Topelius oli kyseisen kuopan ohi matkaajia ja saanut innoitusta myös täältä. Lähellä oli kallenaution kestikievari jossa kirjailija kävi myös tuolloin 1830-luvulla,eli ei niin kauan sitten loppujen lopuksi. Tässä suora lainaus Zacharias Topelius. Talvi-iltain tarinoita. Kulta-aave 1957 :

”Seutuatuntematon ajaa helposti ohi huomaamatta muuta kuin korkean ja tiheän havumetsän, jota kasvaa tien molemmilla puolin: mutta ken ottaa vaivakseen astua alas ajoneuvostaan, huomaa aivan tien vieressä ja puoliksi kuusien varjossa synkeän äkkisyvänteen niin tarkoin rotkon seinämien ja ylitse riippuvien oksien suojaamana, että sen pohjassa on aivan hämärää ja viileätä keskellä kuumaa, aurinkoista kesäpäivääkin.

Siinä, kertoo kansantaru, ovat rosvot ennenmuinoin majailleet väijyskellen matkustajia: monen markkinamiehen hyvinvarustettu kuorma ja monen pellavakauppiaan sattumalta täyteläinen rahakukkaro on siinä ryöstetty, ja kenties on joskus viaton veri tahrannut tienvieren ruskeaa kanervikkoa. Mutta rosvot ovat aina, takaa-ajolta turvassa, vetäytyneet takaisin syviin rotkoihin ja laaksoihin, joita lähtee ”ryövärin ruopista” etemmäski suureen metsään.”

DSC_0232.JPG

Parkkipaikalle tultuamme totesimme että jatkamme matkaa Runebergin lähteelle ja hoidetaan ruokailu siellä. Tällä pysäköintialueella oli yksi hirsinen ruokailuryhmä. Matka tästä Runebergin lähteelle kestäisi noin 15minuuttia…itseäni salaa hieman kyllä kuumotti kun vieressä olisi iki-ihana Siikanevan suo,mutta sinne toisella kertaa.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s