Yksin ja omien ajatusten kanssa.Yö ulkona haasteen suurin haaste ei ollut märkien puiden sytytys.

DSC_0329.JPG
Kaunis syksyinen auringonlasku ja omat ajatukset seurana

Tänäkin vuonna oli yö ulkona haaste jonka Suomen Latu järjesti koko kansalle 8.9.2018. Tapoja oli monia ottaa haaste vastaan,toiset nukkui parvekkeella ja toiset mettässä teltassa,jotkut yksin ja toiset koko perheen voimin. Meillä oli toki tarkoitus lähteä koko perheen kera teltan kanssa liikenteeseeen. Mutta,välillä tulee niitä ennalta arvaamattomia muutoksia suunnitelmiin ja aamulla ennen lähtöä ipana päätti sairastua. Vedettiin siinä sitten pitkäätikkua miehen kanssa kumpi jää kotiin,vai lähteekö kumpikaan. Tultiin tulokseen että äippä pakkaa nyt kamat vain itselleen ja koittaa levätä luonnossa tuon yhden yön yksin,potien ikävää pikkuisen kipeän lapsen vuoksi. Mutta tässä oli myös mahdollisuus testata asioita. Pakkasin mahdollsiman vähän tavaraa mukaan ja otin muutamia halkoja mukaan lisätäkseni hieman haastetta,märkien puiden sytytys. Kohteeksi otin pienen ihanan saaren jossa sain maanomistajan luvalla tehdä avotulen (Tämä jokamiehen oikeuksissa, Pelastuslaki 2 luku 6 §) http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450)

Lähdin päivällä liikenteeseen ja pakkasin tosiaan vain aivan välttämättömän ja mahdollisimmän kevyttä; tulitikut+sytkän,pikkulinkkarin,kesämakuupussi,kesäalunen,riippumatto,tarppi (sen mukaan ottoa kyllä harkitsin tovin),villasukat,pipon,pitkät kalsarit+paidan unia varten,kaasupullon jämän,retkikeittimen,pussin nuudelia+kuivattua tonnikalaa,pikakahvia,maitojauhetta,pähkinöitä,puuroa. EA-pakkaus,otsalamppu,kuksa&lusikka-haarukka,pelastusliivit ja virveli & pari jigiä tuli matkaan myös hyvässä kalaonnen toivossa. Niin ja niitä halkoja 🙂

DSC_0426.JPG

Hyppäsin perämoottorin kanssa autoon ja ei kun suunta reippaan tunnin päähän Tampereesta. Sää oli aika harmaa ja varauduin että voisi ripsutella vettä täälläpäin. Päälle kuorivaatetta ja kerrospukeutuminen suosioon. Päähän laitoin piilolinssit jotka sopii nukkumiseenkin,ilman mitään näkimiä olen ihan sokea 😦 Ajellessa kyllä sydäntä korvensi pikku ipanasta kipeänä ja mietin halusinko nyt oikeasti lähteä juuri tänään…

 

Vene odotteli paikallaan ja vanha bensamoottori pörähti melko kiltisti käyntiin. Aallokko hieman heitteli vettä ja tuuli veti lopunkin lyhyestä letistäni. Outoa oli olla yksin ja vastuussa VAIN itsestään! Hämmentävää,näin retkeily olisikin ihan erilaista mitä pitkään aikaan ei ole tehnyt,kovin huoletonta. Alun kevyt aurinko painui pilvien taakse ja omat ajatukset jumittivat elämän ihmeellisyydessä. Joskus kun on hiljaista ja istut luonnossa vaikkapa tulilla illalla kun lapsi nukkuu teltassa,miettii miten ne omat valinnat ovat vaikuttaneet elämään ja mikä täällä johdattaa.

DSC_0298.JPG

Mutta,saareen rantautumisen jälkeen bongailin sopivan leirikohdan,niissä riitti valinnanvaraa kun oli riippumatolla liikkeellä 😀 Iloisesti siinä sitten laitoin halot likoamaan veteen kivipainojen alle jotta harjoitus olisi realistinen ihan kunnolla…Kasaillen samalla itselleni pirteämpää mieltä.

 

Sitten ”leirin” pystyttelyyn! Tarpin kiinnittelyssä venähti tovi koska maa oli kivikkoista heti sammaleen alla. piti pikkaisen viritellä;kepin ympärille narun kieputus ja kivi kepin eteen/päälle,näin pysyy parhaiten paikoillaan. Mutta,kappas vain…kun aloin kiinnittämään riippumattoa niin huomasin narujen puuttuvan. Hetken tuijottelin riippumattoa,puita,tarppia suua auki ajattelin että menikö nyt sitten maassa nukkumis hommiksi. Onneksi aivoissa harmaa aivosolu sai idean! Aukaiseppa ranteessa oleva parakord ranneke!

Siitä sai loistavasti viritettyä tarpin narun kanssa kiinnityksen ja toiseen päähän riitti pelkkä tarpin naru. Tovin epäilin että kuinkakohan käy,tippuuko matami joko tarpin narun mahdollisesti pettäessä tai paracord-tarppinaru solmun pettäessä? Solmujen opiskelun koen itse hyvinkin hyödylliseksi,etenkin näissä tilanteissa kun pitää yhdistää eri naruja tai kiinnittää asia x asiaan y siten että se kestää,miten saada silmukoita? Esim. Silmukkaverisolmu ja kirurginsolmu ovat kaksi omaa suosikkiani.

Hikistä puuhaa ja silmissä roskia. Piti sitten hieman kalastella ja keittää kaasulla kahvit ennen seuraavaa operaatiota. Leiri oli nyt pystyssä,oletettavasti ja opinpa ehkä muistamaan että kannattaa katsoa mitä sinne tavaroihinsa pakkaa,onko kaikki mukana ehkäpä.

Sitten kärsin äidillistä ikävää ja hieman oli pakko itkeä sekä soittaa kotiin onko asiat miten? Vaikkakin ipana onkin ihan isin poika nykyään ja miehellä on kokemusta lapsista rutkasti enemmän kuin itselläni. Se onkin helpottanut omaa äitiyttä ja tuonut turvaa! Etenkin alun hetkillä kun olimme teholla pitkän tovin,väsymys ja pelko jatkuvasti läsnä. Paluu sairaalaankin oli vielä uudelleen hengitys ongelmien vuoksi ja pelot lapsen hoidosta olivat tämän jälkeen suuret. Vaikean alun jälkeen on osannut arvostaa joka hetkeä ja olla kiitollinen ❤

DSC_0317

kaiken tuon säätämisen ohessa mietin olisiko bivybag ehkä näppärä? Jää nähtäväksi ja kokeiltavaksi kaipaako meidän vaatehuone,alias retkikampe varasto lisää täytettä 🙂

DSC_0378 (2)

 

Ilta alkoi hiljaksiin hämärtymään ja oli aika kaivaa puut vedestä. Jes,suurin osa puista oli kastunut melkein umpi märiksi. Siitä sitten..mites se nyt menikään..ei ollut rakas sissipuukkokaan mukana. Hommiin siis,otetaan märkä puu ja aletaan pilkkomaan siitä mahdollisimman ohutta lastua,aivan mini pientä (tulitikkuakin ohuempaa silppua). Tätä saa olla paljon! Itse tein sitä pari kekoa. Sitten hieman suurempia tikkuja kasa,saa olla niitäkin ihan runsaasti. Ja seuraavaksi sellaista sormen paksua tikkua… vaihe vaiheelta näillä saa tulen ja muistaen että puun sisin osa on toki luontaisesti kuivinta joten siitä kannattaa jättä niitä isompia osia.Pienet hippuset kuivuvat melko nopeasti ja ne voi tunkea vaikka paidan sisään kuivumaan tarvittaessa siksi aikaa kun veistelee lisää.

Tulen sytytys onnistui melko hyvin,paikka oli kallion suojassa rannassa. Pikkulastut olivat sytytettäessä kuivuneet hyvin,kun on vain malttia tehdä todellakin pientä silppua ja paljon. Ei tarvitse sitten tuskailla hetken kuluttua hieman suurempien tikkujen kanssa. Kun tuli on saatu pieneksi pysyvästi palavaksi keoksi voi isompia puita laittaa heti ympärille kuivumaan. Tulen rakentelu kärsivällisesti ja vaiheittan on tärkeää jos haluaa tulen joka pysyy.

Sain onnekseni tulen pysymään yllä ja keittelin tulella herkullisen nuudeliaterian,oi kyllä nuudelikin nälässä on hyvää! En ollut edes huomannut tulta askarreltaessa että oli aurinko jo laskemassa. Tämä olikin varmaan tämän kesän yksi kauneimpia maisemia,voi kun olisi saanut olla koko perheen kanssa tätä ihailemassa<3 ja taas vähän itketti.

DSC_0335
Yksi kauneimpia auringonlaskuja ja haikeimpia

kuikka uiskenteli levollisesti hissukseen auringon sillassa ja kohta olikin jo pimeää. Tiesimpä ainakin missä sijaitsee länsi 🙂 Kaikki se luonnon kauneus varmaan oli vielä omiaan herkistämään haikeaa oloa. Muutenkin oman itsensä ja ajatustensa kanssa oleminen voi joskus nostaa tunteita pintaan,siihen on hyvä opetella. Omien tunteiden kohtaaminen ei tässä ihmis lämässä ole niitä helpoimpia ❤

DSC_0305.JPG
Ennen kun aurinko laski ui yksinäinen kuikka seuraksi ❤

Sammutin tulen hyvin ja hiippailin leiriini. Vaatteiden vaihto ja jännitys tiivistyy,olenko aamulla maassa vai puussa. Villasukat koipiin ja pipo päähän,otsalamppu käden ulottuville ja silmät kiinni. Varsinaisesti en ole mikään riippumatossa nukkuja koska siinä ei voi olla mahallaan,kyljellään onneksi voi olla. Yöllä hieman sataa ripsutteli,ja oli melko tuulista.

Aamulla,tzädäää! olin edelleen puussa! Solmut olivat kestäneet ja jopa tarpin toinen naru oli kestänyt painoni (70kg). Paracordin kestävyyttä en epäillyt,sillä on tullut ennenkin ripusteltua painavaa tavaraa roikkumaan. Muuten hieman selkä kankeana ylös viileään syys ilmaan ja vaatetta päälle! Joku tiltalttikin olikäynyt kakkimassa tarpille kunnon läjät. Aamupala lopuilla kaasun jämillä ja maiseman ihailu tuokio. Sitten soittoa kotiin että ”mitä ne mun mussukat siellä,äiti täällä on nokisena ja haisevana kohta lähdössä leiriään purkamaan.”

DSC_0353
Kalan osia kuitenkin saaresta löytyi 😉

Leirin purku onnistui viritelmistä huolimatta nopsaan. Ainoa ongelma oli että moottori veneessä ei meinannut startata millään ja vettä alkoi tihkuttamaan. Ilmaa virtaa,bensaa on pumppailtu,ryyppyä annettu,vaihde vapaalla…prrrr jea,lähti! vähän takkuillen alku kulki mutta eipä mennyt soutu hommiksi 🙂

Kaloja ei matkaan harmikseni tarttunut,mutta kaunis maisema jäi mieleen! Ja ajatukset mitä on olla erossa totutusta. Ennen perheellistymistä tuli yksin liikuttua tai miehen/ystävien. Kyllä se ipana on muuttanut kaiken,en voi sitä olla myöntämättä. Muuttanut myös todella paljon ihmisenä,en ole vain se Suvi,vaan myös maailman se toinen tärkein ihminen pienelle ihmiselle. Se ei ole niinkään sanana rajoite,vaan muutos sekä sopeutuminen,olet vastuussa paljosta. Joustavuutta sekä asioiden hyväksymistä sellaisenaan,asiat muuttuavat sekunissa ja taas uudelleen. Vanhemmuus,hmmm lapsi kasvattaa vanhempiaan,näin ajattelen ❤

IMG_20180909_114913

Kotona vastassa oli pieni kipeä mies ja iso onneksi terve mies,sekä ne kaksi kurttukuonoista karvakuonoa ❤ Kaikki hyvin ja haisuli äiti suihkuun 🙂 Toivompa todella että syksyllä saadaan vielä viettää ipanan kanssa öitä ulkona,ihaillen taivaan tähtiä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja raikasta syksyä!

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s