Pöntöllä on asiaa

 

me

Huhtikuu alkoi ja aurinko paistoi! Juuri hyvä aika lähteä tarkistamaan onko ”isojen lintujen” pöntöt ja laatikot paikoillaan. Varsinaisia puhdistuksia ei huhtikuussa kannata tehdä enään, vaan se on syytä tehdä kun pöntöissä ei varmuudella ole ketään.

6.4 Aurinko helotti iloiseti taivaalta ja mikäs se mukavampaa kuin lähteä ulkoilemaan! Itselläni on projekti käynnissä yhteistyössä Tampereella sijaitsevan Kintulammin luonnonsuojelualueen kanssa, liittyen myös opintoihini. Pöntöt valmistettiin apukäsin ja vietiin myös yhdessä. Iso kiitos osallistujille ❤

Valmistin osittain siis oman työni puitteissa ja osittain kotona tukkakoskeloille ja telkille pesäpöntöt ja laatikot. Näiden lintujen kohdalla kysessä on siis melko suuret kodit linnuille. Miksikö juuri telkät ja tukkakoskelot? No, oikeastaan syynä on näille linnuille melko vähäiset pesintämahdollisuudet ja oma rakkaus kyseisiin lintuihin, mielestäni ne ovat kiinnostavia sekä kauniita lintuja.

Pönttöjen rakentaminen ei ollut ihan simppelein juttu koska kyseessä on isot pöntöt ja laatikot joten lautojen sijoittelua piti miettiä ja rakenteiden piti olla tukevat sekä helposti huollettavat. Pesä laatikossa ei tosin ole pohjaa joten se oli hieman helpompi rakentaa. Pönttöjen mitat löytyi hyvin BirdLife:n sivuilta.

Telkän pöntössä tärkeää on muistaa etuseinämän karhennus sisäpuolelta, jotta poikaset pääsevät kipuamaan siitä kynsillään (jo vuorokauden iässä jopa) hypyllä alas. Telkän pönttöjen kiinnitys puuhun ei ollut ihan helpoin homma, ensinnäkin ison pöntön kiinnitys sopivalle korkeudelle +2 metriin vaatii hieman voimia. Pöntön tulee olla asetelttuna siten että siihen on suora lentoyhteys ja ettei pöntön alla ole kivikkoa tai terävää risukkoa poikasten vuoksi. Yhtenä riskinä ovat pikku pedot kuten näädät, jotka himoitsevat näppärinä kiipeilijöinä munia. Pesintä koloista on myös kova kilpailu ja ns.loispesintää voi myös olla (eli kaksi naarasta pesii samaan pönttöön). Vaikka telkkä on vesilintu ei pöntön tarvitse olla aivan veden edessä. Alla kuvassa voidaan nähdä,vaikkakin hämäräss kuinka suuri telkän pönttö on (henkilö kuvassa 178cm)

Tukkakoskelot aloittavat pesintä puuhat vesien sulaessa touko- kesäkuussa ja pesä on luonnolisesti lähellä vettä, kivikossa tai tiheässä aluskasvillisuudessa. Pesälaatikot ovatkin hyvä keino auttaa lajia selviytymään. Tukkakoskelon poikaset oppivat hyvin varhain itse saalistamaan ja siksipä nimitys pesäpakonen. Poikaset kuitenkin viihtyvät pesueena aina aikuisikään asti ja tukkakoskelo naaras saattaa ottaa huomiinsa myös muiden tukkakoskeloiden poikasia.

Tässä pitkähkö alustus 😀 Mutta sitten matkaan!

Kohti Kintulammea! Ipana oli lähtökuopissa ja tietoinen mitä ollaan menossa tekemään. Lintukasvatus ja ipanan osallistaminen pönttö projektiin on ollut hyvä. Ipana tutustui tarkasti pönttöjen sisältöön valmistus vaiheessa ja siinä voidaan hyvin havaita kuinka suuresta asumuksesta on kyse!

aarni pöntössä

Nyt ajateltiin että otetaan vain valmiit eväät eikä jäädä tekemään tulia, tai oteta kaasua mukaan. Pönttöjen katsantoon menee aikaa ihan kiitettävästi ja sijainnit ovat luonnollisesti poissa polkujen läheisyydestä. Koska pöntöt on sijoitettu luonnonsuojelualueelle on niihin pyydettävä erikseen luvat kaupungilta, alueesta vastaavalta taholta. Pönttöjen huoltoonon myös oltava valmis sitoutumaan ja pidettävä huoli että hommat hoituu asianmukaisesti. Telkät etenkin ovat pesäuskollisia joten nyt pidetään peukkuja senkin suhteen.

14

Mukaan pääsi tänään myös Peto koiramme, joka on ipanalle äärettömän tärkeä seuralainen. Perillä pysäköinti alueella päätti ipana että tahtoo kävellä eikä mennä rinkkaan. No mikäs siinä, kulku oli tosin vain hyvin hidasta osittain vaikean maastonsa takia.

 

 

20

Mutta parasta ikinä oli kauriin kakka. Sitä sitten ihmeteltiin oikein kunnolla! Kakkaläjiä oli hyvin runsaasti maastossa ja samoin myös sorkkien jälkiä. Osittain paikalla oli vielä lunta, mutta heinät olivat jo hyvin saatavilla. Peto oli äärimmäisen innoissan ja ipanan kanssa koittivat kumpikin saaada käsiinsä näitä ruskeita papanoita. Peto kyllä onnistuikin muutaman popsimaan…

Ipanaa kiukutti toisinaan kun ei se jalka meinaa nousta tai jos koitettiin rajoittaa menoa väärään suuntaan, etenkin kun on mahtava mahdollisuus kastella itsensä kokonaan vedessä. Vesi olikin noussut olettettua enemmän ja tukkakoskelon pesälaatikko oli vaarassa joutua veden valtaan täysin.

Onneksi oli hyvät maiharit jalassa jotka pitää vettä ja varsi on korkea. Siitä sitten pelastus puuhiin ja laatikko varmuudella kuiville kuusen suojaan. Telkän pönttö oli juuri niinkuin pitkin ja sitä ei tarvinnut käydä kiristelemässä talven jäljiltä. Tänne on hyvä tulla kohta kaukaa kiikareiden kera seuraamaan onko asukkeja saatu ❤

IMG_4836

Ipana oli innoissan kun näki että puussa oli pönttö, jonka ranketamisessa oli saanut olla osallisena! Nyt selitettiin tarkkaan kuka koitetaan saada asumaan sinne.15

 

Seuraavan kohteen luokse siirryttiin autolla, toinen parkkipaikka ja uusi reitti. Edelleen ipanassa riitti energiaa ja osa matkaa päästiin kulkemaan polkua pitkin hyvin! Matkalla oli ihania keppejä jotka toimivat milloin kivääreinä ja milloin trimmereinä. Tämä trimmeri asia on kyllä huvittava, ipanasta pensas trimmeri on maailman hohdokkain vehje ja keppihän selkeästi asiaa ajava trimmeri. Ongelmana saattaa toisinaan olla se, että Peto koittaa viedä hampaisiinsa tämän kepin oloisen trimmerin. Mutta kaikilla rakkailla on toisinaan kiistaa toistensa kanssa,eikö vain? Läheisimmille kun on turvallista näyttää koko tunteiden skaala! 

Tästä syystä välillä kuuluu ”ääätiii iiisiii Peto kiusaa! se pulee rimmeriääää!”. Kuria ja järjestystä Pedolle ja omat kepit. Matkalla tutkittiin herännyttä kekomuurahaispesää jossa oli kyllä melkoinen hulina! Ipana olisi halunnut jäädä tutkimaan asiaa ilmeisimmin koko päiväksi ja pikku kiukulla piti lähteä etenemään.

Päädyttiin ihanan aurinkoiselle kalliolle ja pidettiin evästauko jolloin törmättiin meille kevään ensimmäiseen seitsenpistepirkkoon eli tutusti leppäkerttuun. Tauolla otettiin vaan ihan rennosti ja nauttia hiljaisuudesta. Ipanaa kiinnosti kovin rantojen sulava vesi ja miten kiva oli tökkiä jäätä ja murskata kalliolle jään paloja. Kummasti taas maistui paremmin ruoka kun oltiin ulkona! Mukana oli välipalana leipää, päärynää ja muumikeksejä sekä mehua. Seuraavien laatikon ja pöntön sijainti olisi niin vaikea kulkuisen reitin kautta mentävä, että ipana sai jäädä isin ja Pedon kanssa tähän leikkimään. Kiikarit on myös hurjan kivat lintujen tiirailu  välineet, tai voi nilllä pusikoissa rymyävää äitäkin kiikaroida.

Ilokseni täällä toisessakin kohteessa oli asiat hyvin ja pesälaatikolla maassa ei ollut tulvaa uhkana. Itselle sai hyvää hikeä pintaan tässä maastossa 😀

Palattuani aurinkoiselle kalliolle yyber haisevana, teki itsekkin jo mieli vähän suklaata ja kahvia lisää termarista! Suklaahan on pakollinen eväs buustaamaan jo valmiiksi hyvää fiilistä 🙂

9

Hetki vielä haluttiin nauttia ja aikaa oli kulunut jo nelisen tuntia reissussa, ei ole aina nopeita nämä hommat. Paluu matkalla ipana pyysi jo rinkkaan kyytiin ja uskomattoman reippaasti oli kyllä kulkenut itse. Näin ilmojen lämmetessä onkin jälleen hyvä muistaa myös koirienkin vesivarustelut mukaan retkille! Autossa pikkuinen ”rimmeri” ipana aarteineen simahti heti, eipä ihme kun maailma on täynä ihmeteltävää!

Näin lapsimessujen jälkeen olikin mukava palata kirjoitus puuhiin ja suunnitella viikonlopulle kivaa retkikohdetta ❤ 

l

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s