Lits läts ipana Ammejärven räntäsateessa!

13

Räntää sataa ylhäältä,sivuilta ja varmaan alhaaltakin. Harmaa ilma ja koko Tampere tuntui olevan yhtä loskaista järveä. Koska oli viikonloppu mahdollistaisi se jonkun päiväretken kuitenkin. Eikä sitä nyt sisälläkään voi päivää kökkiä,satoi tai paistoi. Eli aivan sama mihin sitä lähtisi ulkoilemaan!

Ammejärven laavulla en ole käynyt pariin vuoteen ja se olisi sopivan lähellä Tamperetta. Lempäälän puolella,Sääksjärvellä ja osa Birgitanpolkua. Parkkiinkin pääsisi takuulla koska parkkipaikka on isomman tien vieressä ja ympärivuotisesti ihmisten käytössä. Matka parkkipaikalata laavulle ja nuotiopaikalle olisi vain 0,8km. Juuri passeli matka ipanalle kävellä osittain ja osan saisi kiikkua lapsenkantorinkassaan. Tälläkertaan napattiin mummo mukaan,pitänee jo alkaa nimittään erämummoksi 🙂

Koska ilma oli hyvin märkä oli syytä varautua reippaasti kurahousuihin ja kumisaappaisiin. Ohuet puuvilla vaatteet (+vaippa alle varmuudeksi jos huussi pissi ei onnistuisi) ,merino haalari,villasukat,villa tumput,merinokypärämyssy,siinä sopiva alustus haalarille jonka olin pyöräyttänyt kalvovaate pesussa.Kurahanskat olivat ehdoton valinta ipanaa tuntien. Rinkkaan pakkasin varmuudeksi vaipan ja vaihtohousut ja sukat. Jos saapas kastuisi saisi sinne kuivan sukan ja hmm koirankakka pussit sukkien päälle ja jalka saappaaseen. Näin on joskus käynyt että kenkä se hörppää vettä jostain. Näin lyhyellä reissulla ihan toimiva jos niikseen tulee.

11

Mummo hyppi jo riemusta kun hänet käytiin hakemassa. Olin pakannut mummolle meidän 35l päiväreppuun kevyttä kannettavaa ja omaan lapsenkatorinkkaan kaikki painavat asiat kuten veden ja ruuan. Mummolle jäi reppuun ipanan vaihto vaatetta,tulenteko välineet,kevyt pieni nokipannu,EA-laukku,talouspaperi ja käsien putsaus liinat,niin ja se vaippa!

Ipana odotti innolla kun sai kuulla että mennään ”makkala letkelle” ja mummo tulee mukaan. Toki ipanaa kiinnostaa lätäkköjen mystinen maailma ja metsän eläimet,aina kun pikkusen mielikuvista käyttää on puskissa ties mitä kiinnostavaa. Ja kummastippa tuo ipana on aidon kiinnostunut linnuista ja sammalista. Todella hyvää treeniä joka päivä kun ulkoillaan lähi metsissä viikolla,näin äidin opintojen kannalta.

Matka taittui hyvin ja scatmanin biisi herätti extra hilpeyttä koska scatmann kuullostaa kappaleessa batmanilta ja bidabbabidabbaa 😀

54255779_10156899601348267_3541087882854793216_n

Parkkipaikka oli aurattuna ja siihen oli helppo löytää. Ei muuta kun kurahousut jalkaan,kurahanskat käsiin ja puskaan! Polku lähtee parkkipaikalle ajettaessa T-risteyksestä oikeastaan suoraan eteenpäin (jolloin parkkipaikka olisi oikealla puolella).

Polun alussa on selkeät opasteet ja yksi kuluneempi kyltti metsäopetuspolusta. Opasteet reitillä ovat keltaiset ja ne hyvin merkittynä puihin teipein.  Kylttejä on myös matkalla laavulle.

Polku puolestaan on mutkittelevaa,melko helppokulkuista näin  liukkaallakin kun katsoo mihin astuu. Mitään hurjia nousuja tai laskuja ei matkalle mahtunut,yksi isompi mäki jonka jälkeen isompi alamäki.  Kävely kulki rauhaksiin ja kuunneltiin tarkkana lintujen jo alkanutta kevät lauleskelua. Ipana tunnisti ihmeekseni palokärjen tutun huutelun, kuten suorana lainauksenaa luontoportista äänen kuvauksena todetaan : Raikuva lentoääni ”kry kry kry kry…” ja venähtänyt ”kliiiji”. Tikat ovat omia suosikkejani ehdottomasti ❤

Matkalla on pitkälti havumetsää jossa polku kulkee Kortejärven yli ja kiertää pikkuisen Ammejärven laidasta. Paljon pienellekkin ihmiselle tutkittavaa matkalla riittää,myös muutamien suurien siirtolohkareiden mittakaavassa. Polulla on helppo pysyä ja pari opaste tauluakin on tosiaan matkan varrella,matka pituuksineen.

16

Perille päästyämme huomattiin että avotulipaikalla oli ihmisiä ja hipsimme hieman edemmäs kurkkaamaan oliko laavulla ketään,saisivat muuta rauhassa hääräillä. Laavu olikin vapaana joten tulet sinne!

17

Puuliitereitä on alueella parikin ja puu-cee löytyy myös. Roskis löytyi iloksemme puuliiterin vierestä. Tietysti jännä puiden pilkkomis terä ja suuri puinen leka!

18

Ipana oli riemusta villinä kun huomasi ison lätäkön laavun toisella seinämällä ja laavu joka on kaksiosaine oli mitä paras paikka ”jalkapallon” eli jää kökkäreen potkimiseen. Uusi paikka oli selvästi mielekäs ipanan aatoksissa. Pikkuiset istuin pöllit tekivät lapseen myös syvän vaikutuksen,tosin äidin vieressä ei tietenkään haluttu istua koska oli mahdollisuus mummoon.

19parempi

Laavu oli hyvin siistissä kunnossa ja puita oli paljon vielä saatavilla,myös puu-cee oli hyvin siisti. Ainoa asia mikä itseä harmittaa on tien ääni joka kantautuu mielestäni selvästi paikalle.

Siinä sitten syötiin ja kahviteltiin kaikessa rauhassa,muutama satunnainen reipas räntäsdetta uhmaava ihminen kulki ohi,hyvin rauhallista. Siinä jälleen sai itse miettiä mikä ajaa räntäsateessa ipanan kanssa tulille. Tekeminen ja kaikesta stressistä irrottautuminen,yhteinen kiireetön aika ja kokemukset. Kiinnostus luonnon tuomaan hyvinvointiin näin kolmen sukupolven yhteis retkillä on huomattavaa. Teorioita ja tutkimuksia luonnon hyvinvointi vaikutuksista on tullut luettua paljon ja tässä niiden peilaaminen käytännössä näkyy hyvin.

4

 

Tuntuu että ipanalle joka retki on elämys,oli sitten lättyjä,makkaraa tai muumikeksejä. Yhdessä tekeminen ja lätäkössä luttaaminen on jutun juoni. Samalla kun oppii salaa luonnon ihmeitä. Miten pieni jääpala laavussa voikin olla se paras jalkapallo ikinä!

20

 

Makkara ja jäkipala eväiden jälkeen oli vuorossa valmistautuminen lähtöön. Leikittiin vielä tovi siinä ihanassa lätäkössä ja käveltiin pienen mäen päälle huussiin. Ollaan koitettu opettaa puu-ceen käyttöä,etenkin nyt kun ollaan vaippa kuivia ja sää ei ole miinus kolmeakymmentä. Hyvin sujuu vaikka aluksi toki jännitti pientä ihmistä,mutta kun pitää hyvin kiinni ja puhuu rauhoittavasti niin jännitys unohtuu. Sitten vain kunnon kehut kun hädät on hoidettu!

 

 

Paluu matkalla ipana käveli melkein koko matkan takaisin autolle ja siinä toki kului aikaa enmmän,paljon enemmän… Mutta kun ei ole kiire mihinkään niin mukavaahan se on itsellekin kun vois keskittyä luonnon ihmettelyyn ja alkaneeseen kevääseen. Linnut lurittelevat iloisesti kaikkia varoitusäääniään ja kosiskelujaan metsässä. Sammaleet ja jäkälät paljastuvat lumien alta ja etenkin kiiltopajuihin on ilmaantunut jo paikoittaan pajunkissoja. Kiiltopaju on se mistä tulee ne ”parhaimmaita” pajunkissat 🙂

5

Loppumetreillä loivassa ylämäessä ipana pyysi rinkkaan kyytiin,todella hyvin jaksoi tarpoa matkan! Autolle päästyämme kuarahousut,saappaat ja haalari pois takakontin puolella.

Siitä sitten kuivana säilynyt pikku mies istuimeensa ja kotia kohti! Ihme ettei ipana simahtanut vaan kävi nyt keskustelua mummon kanssa kotona odottavista koiristamme ja miten ne syö susia ja karhuja. Hurja mielikuvitus välillä pojalla dinosauruksineen ja halinalleineen,milloin mistäkin ne tulevat ja ajavat vaikka roska-autolla keinutuolin alla kilpaa.

9

Seuraava retkikohde onkin vielä mysteeri,mutta ehkä ajatus kirkastuu jälleen viikon sisällä mihin viikonloppuna suunnataan!

Ja vinkkinä;kurkkaahan eraipana instagramiin,arvonnassa lapsimessu2019 lippuja kaksi kappaletta yhdelle onnekkaalle 😉 Arvonta suoritetaan 31.3,2019 klo:22.00

Hyvää viikon jatkoa kaikille,säässä kuin säässä ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s