Rakkaus Itä-Suomen korpiin syttyi. Mies,vauva,4 teiniä ja kaksi koiraa jäävät kotiin. ”paska mutsi fiiliksiä ja paljon oppia itsestäni”

(Kuvat tältä kyseiseltä 2017 vaellus reissulta)

19055219_10155336166658267_4864827045135208498_o

Kauan kauan sitten oli nuori nainen. Hän kulki ristiin rastiin siellä ja täällä,vaelteli ja koki hienoja asioita,huolehtien vain itsestään. Pohti välillä että:ompas nyt haasteellista pakata,miten sitä pärjää näillä vaatteilla,mitä sitä söisin,onkohan siellä sopivaa telttapaikkaa,riittääkö rahat uuteen makuupussiin ja mitenhän aikataulun. Mutta koitti päivä että tämä nainen kasvoi ja kasvoi ja kasvoi,kunnes perheeseen tuli vauva! Olihan siinä jo neljä lasta ollut muutaman vuoden kuvioissa mukana,mutta ne olivat jo isoja (viittaus miehen lapsiin ❤ ). Kas näin muuttui helppo ja huoleton retkeily.

19092718_10155336166068267_4403653132209182977_o

Olin siis tottunut vaeltelemaan yksikseni tai jonkun ystävän/miehen kanssa,niinkuin moni muukin nainen tässä maassa. Perhe oli kuitenkin se mitä halusi ja onnekseni sellaisen sain. Sitä ei ihan heti ollut tajunnut miten paljon pieni vauva ja perheellistyminen vaikuttaa totaalisesti kaikkeen. Nyt oli joku muu joka määrittää sinun aikataulut ja tekemiset. Se ei kuitenkaan harmittanut pennin vertaa,oma pieni lapsi oli unelmien täyttymys ja ne suurimmat pelotkin joutui kohtaamaan lasten teho-osastolla alkumetreillä,selviytyen kaikesta ja entistä kiitollisempana,nöyrempänä elämää kohtaan.

19095532_10155336164428267_6057570546133566501_o

Kävi kuitenkin niin että Sasta samaisena syksynä tarjosi mahdollisuuden lähteä viideksi päiväksi Itä-Suomeen,Lieksaan,aivan Suomen ja Venäjän rajan pintaan. Koskaan en ollut tuolla ilman suunnalla ollut vaeltamassa ja kiinnostus poltteli. Mutta kotona oli kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi,koirat,lapset ja mies. Mitehän soppa keittyisi jos äiti olisi muutaman päivän poissa? Miten sitä itse kestäisi olla erossa tuosta pienestä ihmeestä,josta myöhemmin kasvoi erä ipana.

19113968_10155336153463267_3594897493345210063_n

Miehen kanssa käytiin keskustelua pari päivää ja mietittiin miten homma onnistuisi ja kuka voisi olla apuna arjessa pikku refluksi vauvan kanssa (mummo ❤ ). Miehellä oli onnekseni vankkaakin vankempi kokemus vauvojen hoidosta,joten sen suhteen ei pelottanut. Mieheni kokemus toi suunnatonta helpotusta omaan äitiyteen oppimisessa ja jännittämisessä. 

19054988_10155336294203267_8359733800762040226_o

 

Mies sanoi melko suoraan että lähde hyvä nainen pikku vaellukselle,olet sen tarpeessa. loppujen lopuksi olin melko väsynyt mamma,vaikka oli tottunut valvomiseeen ja epäsäännölliseen elämän rytmiin kolmivuorotyön takia. Kroppa oli väsynyt ja mieli alun koettelemusten jälkeen. Päätös oli että lähden Sastan matkaan ja koitan rentoutua erämaassa.

Päivä jolloin oli lähtö on jäänyt ikuisesti mieleen,itku oli aika kauhea ja melkein koko ajomatka meni itkekellen,muutamn kerran meinasin kääntyä jo takaisin. Huono äiti fiilis oli iskenyt oikein kunnolla. Ensimmäisenä yönä Hyvärilän leirintäalueen saunassa avauduinkin asiasta toiselle,vanhemmalle naiselle ja se helpotti kun joku kuunteli kertoen omia kokemuksiaan. Rauhallisempana menin nukkumaan ja odottelin seuraavan aamun lähtöä,todeten että ompas Lieksassa kylmä näin kesäkuun alussa.

19059041_10155336152393267_1816588739410763350_n

Aamulla tutustuin kanssa kulkijoihin näennäisesti. Sai päättää lähteekö yksin suunnistamaan ja kulkemaan tuota muutaman päivän reittiä,yöt vietettäisiin aina yhdessä ja tapaaminen leiriytymis paikalla olisi aina iltapäivästä. Iltaisin olisi asiantuntija luentoja,telttasaunaa,evästelyä,harjoituksia etc. Päädyin ratkaisuun että ainakin osan ajasta kulkisin jonkun muun völjyssä ihan turvallisuuden nimissä,yksin erämaassa olisi hieman liian jännää pitkästä aikaa. Kartta ja kompassi kyllä jotenkin kyllä onnistuu käytössäni,mutta näissä erämaissa vosi kyllä mennä pupu pöksyyn.

19105954_10155336154113267_5704667668451738191_n

Päivä kului yllättävän hyvin,välillä kun oli vielä puhelimessa kenttiä laitoin viestiä kotiin miten menee. Bussi kuljetti meidät pois Hyvärilän leirintäalueen helppouksista ja pääsimme tutustumaan Itä-Suomen upeaan luontoon!  Matka alkoi Loso-Teerisuon alueelta joka on Kuhmon puolella ja siitä sitten hilppasteltaisiin reippaat 50km johonkin Nurmeksesta ylöspäin Mujejärven yläpuolelle (lososuo-teerisuon soiden suojelualueelta pääsisi myös hiidenportille  🙂 Mujejärven alueesta löyty myös hyviä vinkkejä esim luontoon.fi sivuilta ). Kotona kaikki on mennyt hyvin ja käskettiin lopettaa turha murehtiminen ja koittaa opetella uusia asioita metiköissä. Vaellus tapahtui kaikkien polkujen ulkopuolella,umpi mettsässä. Esimmäisen päivän yhteinen aloitus taukopaikka oli ainoa laavullinen. Siellä sovittiin kuka mitenkin kulkee;kenenkanssa,kenellä on toimivia gps laitteita,kuka lähtee yksin,kuka ”korpi Jaakon” tai muun asiantuntian matkaan. käytiin läpi miten toimitaan jos tapahtuu onnettumuus ja kuka etsisi eksyneet.

19221657_10155336157778267_3696415552324097398_o
Karhun jälkiä

Ensimmäisen päivän osuus oli melko paljon pelkkää nousua ja aika hiki siinä tuli! Onneksi oli vettä mukana ja pikku puroja virtasi metsissä. Tässä kohtaa mainittakoon että veden puhdistin olisi ollut kova juttu kyllä. Toinen asia minkä olisin itse voinut tehdä toisin olsi ollut korkeavartisest vaelluskengät jalkaan.

Illan saapuessa ja leiripaikalle päästyä oli kyllä aika naatti. ei muuta kun teltta kasaan ja väsäämään nuotiolle iltapalaa. Totaali simahdus tapahtui miettien sitä pientä kotona,”muutaman” kyyneleen kera. Puhelimesta oli jo kentät päivän aikana kadonneet erämaan syövereihin,varmaan sinne missä karhu oli penkonut muurahaiskekoa ja raapinut puuta. toinen löytyö oli hirven kallo ja eräs Hollantilainen oli löytänyt komeat hirven jättösarvet.

19143099_10155336168033267_6139472127417984915_o

Seuraava päivä oli erittäin soinen. Siinä suossa sitten hulahdin kunnolla napaan asti ja fiksuna naisena puhelin sitten oli ollut housun taskussa,vaan eipä ollut enään. Yhteydenpito väline jäi siis sinne minne ei todellakaan kuuluisi. Onneksi en ollut yksin,siittä suosta painava rinkka selässä ei olisi noustukkaan. siitä oppina myös se että rinkan yläosassa tms on hyvä roikkua valmentajan pilli täallaisilla hetkillä. housut onneksi kuivui puolessa tunnissa,mutta jalat saivat muovipussi hoidon sitten tälle päivälle+rakkoja. Ikävä oli taas kova ja etenkin kun ei ollut mahdollisuutta laittaa vaikka viestiä mahdollisuuden mukaan tuntui pahalta. Sain toki kuitenkin ilmoitettua että puhelin on nyt poissa pelistä ja kenelle voisi soittaa reissun aikana jos jotain sattuisi.

19059890_10155336158503267_5665283164805118514_n

Pari seuraavaa päivää olivat muuten kyllä mahtavia,ellei ikävän tunteita lasketa. ilma oli sopivan lämmin,joillakin osuuksilla jopa ehkä liian kuuma. Luennot iltaisin nuotion ympärillä samanhenkisten ihmisten kanssa olivat enemmän kuin hyviä! Itseäni kiiinnosti erityisesti kaikki talviretkeilyyn liittyvät asiat. Niisähän tuo ”korpi Jaakko” olikin mies paikallaan kertomaan.

Kaikkea villiyrteistä-varuste huoltoon käytiin iltojen ja päivien aikan kävellessä oli hyvä jututtaa konkareita. Siinä välillä ehti kalastamaan pikku suo lammissa ja muutama musta ahven sieltä saatiin. Telttasaunan lämmöissä oli viimeisenä iltana haika mukava saada kuonat pois ja pulahtaa kylmään järveen. Illalla istuin pitkään vielä ulkona miettimässä maailman menoa ja tyynen järven yli lenteli kauniisti muutama joutsen.

19059295_10155336164333267_6422363264608988164_n

19095719_10155336168658267_4192773837712807279_o.jpg

Aamulla ei ollut kuin kymmenisen kilometriä paikkaan josta bussi meidät nouti. Silloin sai jälleen ilmoitettua että bussissa ollaan matkalla kohti leirintäaluetta jossa auto odotti. Sitten vasta tajusin että kappas,mites sitä ajellaan Tampereelle kun navigaattori oli puhelimessä 😀 Onneksi oli autossa sentään Suomen kartta perinteisesti mukana. Myös illan freeseys oli kumma kyllä ehtinyt haihtumaan.

19059159_10155336168663267_3997552878701667149_n

Kotiin ajoin yhden pysähdyksen taktiikalla,hyvin sekaisin tuntein. Toisaalta olin järkyttävän iloinen että lähdin pikku vaellukselle paikkaan josta olin pitkään ollut kiinnostunut ja halusin oppia uusia erätaitoja,joita voisin jakaa muille eteenpäin. Toisaalta kärsin kuitenkin tunteesta että olin erossa niin pienestä lapsesta ja jätin miehen tuon lauman kanssa,itsekäs olo,minä edellä vaikka tunne oli muuta. 

Kotiin päästyäni purskahdin itkuun ja sain pikkuisen syliin taas. Oli siinä tovi että sai itsensä kasattua ❤ Näin vajaa pari vuotta tuosta kuluneena voin ajatella että oli hyvä että lähdin,koska opin itsestäni tuossa paljon. Myös rakkaus Itä-Suomeen oli syntynyt ja eräipana saa nyt osansa siitä 😉 

Huomenna alkaa uusi jännitys kun käsi leikataan isosti. Tietoa ei ole kuinka kauan joutuu olemaan paketissa ja miten kuntoutus aloitetaan,joten saattaa olla hetken hiljaisempaa retkeilyn ja kirjoittelun saralla. Ellei opettele yksikätisiä taktiikoita..tai laita miestä hommiin 😀 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja raikkaita ulkoilu ilmoja!

19030735_10155336153483267_7545340263396168809_n

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s