Norojärven päiväretki,ipana vihdoin paranemaan päin!

DSC_0278.JPG

Kolmatta viikkoa kun on sairasteltu ja tänään vihdoin päästiin kunnolla porukalla retkelle,oli vauhtia sitten kerrakseen! Riemu oli ipanalla enemmän kuin käsin kosketeltavissa (äidin korvat ja hiukset sai kyytiä ja tärykalvoissa soi edelleen). Jokaista puuta piti hipeltää,syödä käpyjä ja maata sammaleella kuin käärme. Antibiootit ja silmätipat menee edelleen,mutta kuumeesta on päästy eroon,räkää tosin virtaa enempi kuin vettä tammerkoskessa.

Päätettiin siis suunnata kohtuullisen lähelle ja helppoon paikkaan. Norojärven laavu on Tampereelta Jyväskylään päin noin 25km päässä (keskustasta jos lähtisi). Jyväskylän suuntaan siis 9 /E63 tietä. Tarkkana saa olla ettei käänny ennen Norontietä Norojärven tielle. Eli Norontie navigaattoriin 🙂

noro1

Tampereelta tultaessa tien viitta on vasemmalla puolella ja edessä on puomi. Auton voi jättää puomin sivuun jossa on tilaa parille autolle,siten ettei tuki tietä. Koskaan ei voi tietää jos vaikka ambulanssin tulisi siitä päästä. Toisella puolella moottoritietä on myös jokin metsä tie jonka varteen mahtuu auton kanssa.

noro2

Tästä sitten kun oltiin saatu auto parkkiin,sulavasti kuin sillit konsanaan,alkoi hiekkatie kohti laavua. Norojärven laavu on siis Kaarinanpolun varrella Kangasalan puolella. Toinen läheinen laavu on Personkolon laavu ja katajajärven laavu.

noro6

Hiekkatie on helppokulkuista ja maisemat lähinnä hakattua havupuu metsää kallioineen. Täällä on ennenkin bongailtu metsäkanalintuja ja nytkin oltiin tarkkana näkyisikö tipuja.

Tälläkertaa ei törmätty yhteenkään teereen tai pyyhyn,harmi. Mutta bongattiin peuran kakkaa ja ojan pientareilta keräpäävihvilää. Juuripa näin,moni kasvi johon törmää tuon tuosta jää ilman nimeä.noro5

Nyt kun opiskelee erä ja luonto-oppaaksi työn ohessa on kiinnitänyt normaalia enemmän huomiota asioiden nimeämiseen. Juurikin tämä kyseinen keräpäävihvilä (Juncus conglomeratus) tuotti pään vaivaa. Ensin ajatuksissa oli että hmmm sara,sara,sara,oliko tämä jokin sara kasvi. Sitten jostain muistin syövereistä tuli vihvilä mieleen,liittyneen viheliäisyyteen koska tällaisesta on saanut muutamia viiltohaavoja. Näitä vihvilä kasveja on Suomessa kahta sukua ja 30 eri lajia,huh! Mutta monivuotisia pitkiä heiniä näin helposti analysoituna 😉 Että siitä sitten erottelemaan muita vihvilöitä.

Matka jatkuu ja hakkuualueet syysväreissään ovat oikeastaan kauniita. Pian saavutettiin isot rätisevät sähkölinjat. Siinä on yksi hyvä tuntomerkki että tie päättyy kohta ja päästään polulle metsään. Tässä tiellä meillä oli ipana riekkumassa rinkassa,tien pääseen näin nopeammin ja kiinnostavaan metsään sukkelaan,

noro4

Ipana oli tohkeissaan kun olo oli parempi ja pääsi tuulettumaan kunnolla. Nyt sairastellessa on oltu vain koti puskissa ja sen huomaa lapsen käytöksestä. Kiukkua on tullut ja uhmaa,ulkoilu kun kuuluu meillä tehokkaaseen energian purkuun jota on helppo sisällä hyödyntää. Ipana jaksaa kuunnella satuja ja leikkiä legoilla ym rauhallisesti. Nyt ollaan sitten paiskottu leluja,hypitty pöydille,kaadeltu maitomukeja,rämpsitty valokatkaisijoita,kaadeltu kaapista sokereita lattialle,yritetty kiusata koiria ym pikku hurrikaani elkeitä. Toki 2v uhma varmasti liittyy asiaan osaltaan.

noroa25.JPG

Siinä kävellessä oli hauskaa jälleen kuunnella ipanan höpinöitä ja hämmästellä muistia. Eniten kyllä tänään hätkähdytti kun tuo huuteli rinkasta koko 2V:n ponnekkuudella; tulee pimeää,aurinko laskee länteen. Myös se että lapsi toteaa että jos metsässä tulee pipi niin ei haittaa,helikopteri tulee ja pelastaa! Näin simppeliä on taaperon ensiapu 😉

noroa24Kyllä,saavuimme tiemme päähän ja bye,bye tie. Käännös vasempaan mars! Suoraan kun suuntaa kuusikkoon jossa pieni haarauma oikealle,näkyy polku ja avarampi alue jossa häämöttää kyltti sekä siniset tutut merkinnät puissa Kaarinanpolusta. Sen kyllä erottaa 🙂

noroa23

Näin näkymä vasemmalla..

noroa26

Kas,siellä siintää polku ja kyltti. Ensimmäisen kerran aikoja sitten kun tänne etsi reittiä yksinään olin jossain ihan muualla missä piti. Silloin tosin löytyi oivallinen kangasrousku alue…

noro9

Kaarinanpolku on näin syksy aikaan hyvin suosittua lenkkeily maastoa ja täällä tömään yleensä aina muihin retkeilijöihin. Tänäänkin oli paljon liikkujia poluilla. Nyt kun alue on itselle tuttua voi hieman kiertää polun ulkopuolelta jos haluaa olla keskenään. Polku on hyvässä kunnossa,mutta liukkautta saa kivien,lehtien ja puunjuurien takia varoa.

noro10

Suuria nousuja ja laskuja ei siis tässä kohtaa ole. Ainoa nousu/lasku on kun saavutaan laavulle. Polku erkanee järven rantaan ja silloin on pieni lasku edessä.

 

 

 

Alueelle oli rakennettu hiljatatin uusi WC eli plussaa siitä!

 

Puuvajassa oli puita ja yksi lapsiperhe olikin jo myös paikalla,hieman vanhempia lapsia tosin. Ipana oli heti innoissaan kun näki tulet nuotiossa ja sen ympärillä penkit…tietää siis makkaraa. Tuo eräipana on sangen sosiaalinen tyyppi,heti juttelemassa muina miehinä retkeilijöille makkarasta,tulista,laavusta ja että lähtee nyt ongelle rantaan.

Niimpä sitten ”onki” maasta mukaan ja rantaan laskeutuminen. Kalaa ei tosin tänään kepillä saatu suopohjaisesta Norojärvestä.

noro14

Nähtiin kyllä oletusarvoisesti toisella puolella telkän tai koskelon pönttö. Ajateltiin kiertää jokin pikku lenkki eväiden jälkeen. noro

Iskä huuteli että makkarat olisi valmiita ja mikäs siinä,syöminen kelpaa aina! Laavu on yllättävän siistissä kunnossa siihen nähden kuinka suosittu ja helposti saavutettava paikka on. Loistavaa voidaan todeta! Ja kaiken kaikkiaan oli huippua nähdä paljon perheitä liikkeellä,ehkäpä paljon uutisoidut kamppanjat ovat ottaneet tuulta siipien alle.

Siinä toki keiteltiin samalla caffet ja jutusteltiin muiden kanssa,välillä on mukava höpötellä ihmisten kanssa ja vaihtaa kokemuksia hyvistä retkikohteista sekä käytännön vinkeistä. Ipana vetäisi makkaransa,totesi että jälkipalaa,kiitos ja iloisesti jutteli lettujen paistosta laavusta käsin.

noro19

Kakkahan siitä sitten tulee kun vetää kunnon ruuat ja liikkuu,mikäs siinä  sitten auta muu kuin nopea vaippa operaatio. Sitten siivoiltiin jäljet pois,kiiteltiin seurasta ja lähdettiin kävelemään polkua eteenpäin kohti järven toista puolta. Nyt oli siis pieni nousu takaisin polulle. Polulta oli syksyisen värikkäät maisemat tuolle pikku järvelle ja aurinko jatkoi pilvien takaa paistelua mukavasti.

noro22

Pääsee tuo mieskin pitkästä aikaa kameran eteen 😉 Polulla ipana intoutui ilmeisen ruoka vauhdeissa halailemaan puita ja ei ollut kyllä merkkiäkään kipeänä olemisesta! Otsa tosin sinertäää edelleen kun kappas,lattia tuli vastaan. Pukeutuminen on vielä tällä +10c säällä kohtuu helppoa kerros pukeutumista ja tukevaa kenkää! kuusen ja männyn neulaset olivat tänään kiinnostus listalla (ipanalla) ykkösiä ja lintujen sekä ihmisten karkoitus kauhealla älämöllöllä! Järven jos tosiaan kiertää kokonaan on se arviolta noin  4km. En ole sitä kiertänyt kuin yksin ja sen kummempia mittailematta. Nyt kello oli kuitenkin jo niin ilta aikaa että ei kierretty koko järveä. Jatkettiin vain polkua ja palattiin jossain kohtaa takaisin kun velvollisuudet kutsuivat (teinit kotona jotka eivät tällä kertaa halunneet metsä hommiin).

noro20

Eipä tässä voi muuta todeta kun olipa ihana päästä muutamaksi tunniksi jälleen asian pariin jota rakastaa,haluaa kehittää sekä jakaa! Erityisesti kun meille pitkän tauon jälkeen huomasi muutoksen lapsessa oli helpottunut olo. Ainakin tämä kaksi wee kaipaa seikkailuja luontoon. Vaikkakin luonto sekä seikkailu voi olla se takapiha tai leikkipuisto,pääasia että saa happea ja energiaa kulumaan. Hiekkalaatikollakin voi olla opettavaista syödä hiekkaa ja jutella päivän säästä sekä vuoden ajoista pienenkin kanssa. Tätä tulikin mieleen että uusi ovikranssi on vaahteranlentiä jotka tuo ipana keräsi,sitten yhdessä kuumaliimalla iskettiin ne styrox rinkulaan = pikku palovamma sormeen=vesihana ja palovamma geeliä. Mutta on kyllä hiano!

Jatketaan syys seikkailuja ja jos kaikki hyvin menee niin olisikohan suo seuraava etappi? 😉 Äiti tosin lähteen ehkä hieman metsästelemään jälleen lintuja muullakin kuin kiikareilla. Niistäkin asioista vosin joskus näin blogin merkeissä kertoa tai miten päädyin eräkummi asioihin mukaan ihan vain sattumalta.

DSC_0241

Iloista syksyä jokaiselle! Nautitaan upeasta luonnosta uusine väreineen,jokainen tavallaaan ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s