Metsäkanalintujen bongailua Kaarinan polulla,vai karhuko sieltä lähti lentoon?

DSC_0973.JPG

Ihanan rapsakka ja sateeton syyspäivä koitti,olisi oivallinen hetki lähteä katsomaan miltä riistalintujen osa näyttää lähi seudulla. Samalla saisi hyvin happea ja mahdollisesti sieniä jos löytyisi. Kotona syötiin kunnolla ja ajateltiin että tehtäisiin vain pieni muutaman tunnin reissu ja välipalat sitten keittimen kanssa laavulla.

Päätettiin yhteistuumin että ajellaan lähelle Kaarinanpolun varteen jossa on hyvät maastot juurikin metsäkanalinnuille. Itseäni kiinnostaa asia metsästyksen puitteissa,millaisia määriä on mahdollista nähdä tietyssä ajassa,uroksia,naaraita etc. Alueella en toki metsästä,mutta lintu tilastollisesti asia on tärkeää ja sen kautta voi saada pesinnän onnistuisesta vihiä. kaiken kaikkiaan on lintujen seuraaminen mielekästä puuhaa,ipanakin oppii samalla linnuista lisää 🙂

Kaarinapolulle pääsee näppärästi monestakin kohtaa,ajateltiin että käväistään samalla Norojärven laavulla. Siitä onkin tovi kun paikalla on oltu. No,inhimillinen erehdy sattui ja ajlin muina naisina väärään tien risteykseen. Norojärventie ja Norotie,niin siinä on se pieni ero. Ajettiin 9 (E63) tietä Jyväskyläänpäin Tampereen suunnasta ja kurvasin Norojärventielle jossa on puomi edessä. Auto jätettiin sivuun ja ajattelin että tästähän pääsee laavullekkin hyvin. Mutta eipä se niin ollutkaan,laavu olisi ollut Norotien suunnassa,eli vasta seuraava tienhaara 9 tieltä vasemmalle. Laavu jäi nyt melkoisen pöpelikön taakse ja ilman polkua. Tämän tajutessaan potki kiviä hieman ja koitti hengitellä hetken ärsytystään omasta huolimattomuudestaan.

noropuomi

norotie2
Väärä risteys

Mutta,virheitä sattuu ja tämä nyt oli pikku moka. Maasto oli kuitenkin sellaista mitä toivoi ja oli hyvää hiekkatietä sekä itse kaarinanpolulle pääsi helposti tästä,polun viitat ja merkinnät kulkivat tästä myös.

Aijemmin ei tässä kohtaa oltukkaan käyty joten ehkä tämä olikin ihan suotuisa harhaan ajo! Talsittiin hiekkatietä ja ipana sai kävellä vapaasti ja nauttia muutamasta hirvikärpäsestä.  Alue Norojärventien ympärillä on pääsääntöisesti kangasmaastoa ja hakkuita siellä on tehty. Pian kuului hyvä kahadus ja kaksi uros teertä lehahti lentoon tien viereltä. Komeita isoja lyyra pyrtöisiä lintuja! Ipana oli onneksi vielä skarppina ja näki myös nuo kauniit linnut. Siinä sitten oli tilaisuus kertoa mitä lintuja oli kyseessä ja että ne olivat syömässä marjoja oletettavasti. Kesällä teeret popsivat silmuja/versoja,eri siemeniä. Syksyllä viljat ja marjat uppoaa ja talvella koivun urvuy,männyn kävyt ja lepän norkot. teerellä on hyvä ominaisuus talvisin tehdä myös lumikieppi jossa olla suojassa. teeri naaras (koppelo)muistuttaa todella paljon metso naarasta ja hyviä erotus merkkejä on mm.koppelon leukaparta,vahvemmin ruosteen oranssi rinta-alue ja pidempi pyrstö. Lennossa erotus on helpompi koska teeri naaraalla on lovimainen pyrstö joka muuten ”supussa” ja koppelolla viuhkamainen pyrstö jossa myös mustat poikkiraidat. Teerellä,niin uroksella kuin naarallakin on valkoiset siipijuovat ja lennossa ne on erityisesti helppo havaita.

mihis sitten.JPG

Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin askel painaa pienellä ja laitettiin hänet rinkkaan matkustamaan. Siinä ei mennyt kauaakaan kun uni iski. Nukkuva lapsi rinkassa jatkettiin matkaa aivan Norojärven tien päähän . Tien päässä Alkoi Kaarinanpolku,käveltiin sitä eteenpäin ja mietittiin josko kierrettäisiin lenkki jokin päivä kunnolla ruuilla varustettuina ipanan kanssa,niin kaunis syksy nyt! Kaarinanpolulle olisi päässyt sujahtamaan jo aijemminkin kyseiseltä tieltä,mutta lintujen tarkkailuun tämä tie osuus oli parempi valinta maaston puolesta.

hakkuut.JPG

Pikkumies heräsi ja veti nyt hirvikärpäs suojana toimineen auriko suojan naamansa eteen ”vieläkin mettässä” 😀 No naureskellen sieltä sitten pois ja uteliaana tutkimaan että missäs sitä nyt ollaan?

oliko jotain asiaa.JPGPienen lapsen jatkuva uteliasuus;uhka vai mahdollisuus? Sekä-että. Vanhemmille jälleen haastetta selittää selkokielellä sammalista,miksi ne siinä kasvaa ja miksi ne on liukkaita. Ipana olisi kovasti halunnut tulen ”iso nuotio,isi tekee!” oli käsky. Mutta eipä oltu laavulla niin joutui nyt tyytymään kaasuun polun varrella. Onneksi tämä tyydytti pikku matkaajan. Lapselle oli otettu varmuudeksi makaronilaatikkoa mukaan,se kun on ruokien ykkönen hänestä,hörytetyn parsan ohella… Siinä se lämpesi nopeasti kattilassa pienessä rasva määrässä. Mukana oli kevyt päiväreppu ja solumuovi patja jolle mahtui koko pikku perheen pehvat. Kun ruoka oli mennyt ipanan masuun niin äiti ja isi ketti vielä kahvit. Välillä on mukava vain pysähtyä johonkin ilman sen kummempia suunnitelmia. Kohta kuului että ”kakka”. Siinä sitten vaihdettiin samalla vaippa alusella.

noro vaippa.JPG

Nyt saa ollakkin jo nopeampi tässä toimenpiteessä koska säät ovat jo koleammat,onneksi tähänkin oltiin varauduttu pakattaessa ja suunnitellessa mitä vaatetta ipanalle laitetaan. Syksyllä pukeminen meillä noudattaa viileän sään kaavaa,kerroksia,lämmintä ja mahdollisimman nopasti toimivaa (juurikin vaipan vaihtoa ajatellen) sade ja tuuli huomiodaan siten että on aina rinkassa sadesuoja mukana. Esimerkiksi kun lapsi nukkuu rinkassa on oltava lämmin koska tyyppi ei liiku,silloin pikku tumput ja paksummat tumput. Kun ipana herää voidaan ottaa paksut tumput pois ja hän pääsee hypistelemään asioita. Muuten on aina vaihto vaatetta mukana,ei voi olla varma vuotaako vaippa tai onko maito purkautettu testimielessä vaatteille.

 

noro2.JPG

Evästelyn jälkeen matka jatku jo takaisin päin hiekkatielle josta tultiin. Ipana sai taas kävellä ja nyt löytyikin mahtava valkoinen karvatoukka! Hieno löytö! Eikä aikaakaan kun puskasta lehahti lentoon teeri naaras. Tosin nyt ipananalla meni rusinat ja pullat sekaisin ja arvioi eläimen karhuksi 😀 Sieniä ei harmiksemme ollut,tai olihan niitä. Esimerkisi mustarouskuja ja kagasrouskua oli matkan varrella,mutta itse laiskana sienisalaattien tekijänä ei ne lähteneet mukaan. Tästä miinuspisteitä itselleni,pitäisi ottaa aktiivisemmin sienet käyttöön.

noroa1

Maasto oli mielestäni ihanaa tällaiselle kävely hetkelle,kangas metsät tuoksuvat pehmoisen syksyiselle ja tien äänet muutaman kilometrin päästä eivät kuuluneet lainkaan. Kohta saatiinkin jo sievä lintu bongaus. Puskassa kuului rapinaa. Todettiin että ”hyss nyt hiljaa” ja pysähdyttiin. Tien vieressä avonaisella alueella kipukasvuisien kuusien ja pajujen seasta esiin tepasteli kalliolle ujosti pyy naaras! Yksi omista suosikeista,pienin metsäkanalintumme Suomessa. Siinä on jotain kovin somaa,pieni pyöreä ja töyhtö päässä. Pyyn ääni on myös hauskan viheltävä ja useimiten pyyn kuuleekin ensin ennen kun sen näkee. Siinä tovi tuijoteltiin tätä ja ihmeteltiin että se ei ollut lähtenyt vieläkään pakoon. Vasta kun lähdimme kävelemään pyy havahtu ja lähti lentoon jolloin yksi hyvä tuntomerkki eli leveä musta kärkivyö. Pyy naaraalla on kaulan alue ruskean kirjava ja uroksella selvärajainen musta laikku.

sammaleet

Aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskeutumaan ja oltiin kohta jo takaisin lähtöpaikalla. Vaikka aluksi harmitti että ajoi väärään tienpätkään,niin nyt olikin jo ihan eri fiilis. Kaiken lisäksi se mitä halusikin toteutui,reippaassa kolmessa tunnissa kolme lintua. Toki muitakin lintuja tuli katseltua ja mietittyä että mikähän pikku tintti tuokin oli. Kaikki luonnossa oleminen tekee kuitenkin hyvää!

Loppuun vielä mahtava valkoinen peto:

toukka.JPG

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s