Eräpyhä;iloinen ipana, Nunnankirkko,liukkaat kalliot ja hei,mummo mukaan!

Tervehdys jälleen! Käväistiin Kurkkimassa Nunnankirkkoa ja tässä ”pieni”selonteko reissusta. Anteeksi jo etukäteen kökösti asetellut kuvat ajomatkalta 😉

me TÄÄ

Kuluvana syksynä on ollut jälleen mahtavaa huomata miten luonto alkaa ottamaan uutta muotoa. Etenkin lehtien kellastuminen on hieno ilmiö: puut imevät lehtivihreän lehdistä runkoonsa. Tuo lehtivihreä onkin puille yhteyttämisen vuoksi äärimmäisen tärkeää ja siksi sitä onkin hyvä varastoida runkoon kevättä sekä aurinkoa odottamaan. Jos lehdet puolestaan eivät tipahtaisi puista,ne haiduttaisivat liikaa vettä. Näin yksinkertaisesti selvitys biologian maailmasta alkuun:)

sientä

Itse nautin vielä tästä ajasta,on valoa kohtuullisesti ja luonnon antimet ovat hyvin saatavilla,marjat,sienet,riista ja kalat. Nyt on tullut sienestettyä paljon,mutta erityisesti kanttarellit ovat olleet huonossa sadossa meillä,niillä tutuillakin hyvillä paikoilla. Marjoja riittää taas tulevalle talvelle ja lintua sekä kalaa tullaan vielä hankkimaan itse.

mega hapero.JPG

Ajattelimme lähteä käymään viettämään syyspäivää orivedelle itselleni uuteen paikkaan,Eräpyhälle. Eräpyhä sijaitsee siis Orivedellä ja on jo nimensä perusteella mystisen kuuloinen,kiinnostusta näin historiaan hurahtaneena lisäsi Nunnankirkko. Ohjeet kohteesen internetistä katsottuna eivät oleet kaksiset. Onneksi on erilaisia kartta ohjelmia ja puhelimeen reitti ohjeita (tosin nekin on ohjanneet harhaan toisinaan). Osoitteeksi kannattaa laittaa vain Nunnankirkontie esim.google maps:iin.

Napattiin jälleen mummo matkaan joka hihkui puolestaan riemusta päästessään metsään retkelle! Toisesta aikuisesta on aina apua,jos vaikka sattuisi onnettomuus.

Startattiin aamupalan jälkeen ja otettiin suunta kohti Orivettä,Tampereelta 9 tie josta tielle 58 orivedelle. Orivedeltä oli tietojen mukaan 20km paikalle,kartasta olin katsonut varmuudeksi teiden nimiä ja miltä alue kartalla näyttää.Orivedellä oli juuri nyt tietyöt meneillään ja uusia liikenne ympyröitä rakenneltiin.

opasteita lisää

 

opasteita

Alakuvan pointti oli löytää Orivedentie josta käännyttiin Eräjärvelle

lisää opastetta

opasteita more

Orivedeltä tie 3260 on eräjärventie ja sitä lähdimme ajamaan. Tietä ajellaan suoraan ja hyvä tuntomerkki että on oikella suunnalla on mm.Rönnin tanssilava.

rönni.JPG

Tie jatkuu kunnes tulee viitta Eräpyhäntie joka kääntyy oikealle peltojen keskelle ja on hiekkatietä.

tietä2

Yllä olevan T- risteyksen kohdalla näytti oikealla tältä…ja sinne nokkatie1

Hiekkatietä ajeltiin läpi maatalojen pihapiirien ja sitten eteen tuli Nunnankirkontie oikealle päin tulosuunnastamme,siinä oli myös opasteviitta tähän luonto kohteeseen.

tie3

Nunnankirkontietä jatkettiin tappiin asti jolloin saavutaan parkkipaikalle.

e1.JPG

a1.JPG

Ajomatkalla pikku eräipana olikin nukahtanut joten päätettiin mummon kanssa ottaa termari kahvit ja leivät autossa. Ilma oli aikas harmaa ja tuulinen,perus syksy. Ipanan herättyä tehtiin vaipanvaihto auton takapenkillä ja pikku smoothie välipalaksi ennen ruokaa laavupaikalla.

Opasteiden mukaan laavulle ei olisi kovinkaan pitkää matkaa (n.3km) kun kiertää Nunnankirkon kautta ja sehän on nähtävä! Ipanalle kunnolla lämmintä päälle,kerrospukeutuminen tässäkin hyvä ja sopivaa pikkuevästä varmuudeksi käsille jos matkaan tulee mutkia. Kantorinkassa kulki näppärästi ipanan ”varusteet eli :parit vaipat,puhdistuspyyhkeet,vaihtoapaita ja neule sekä vaihto housut. Myös ipanan ruuat kulki tässä rinkassa. Sivutaskuihin nenäliinoja,ipanan vesipullo ja pari sienipussia kaiken varalle 🙂 Sade suoja rinkkaan on syytä olla myös matkassa.Painoa tälle tulee lapsen kanssa n.15kg. Mummon kantamuksiin laitettiin kaasukeitin,kattila,makkaraa&sinappia +pari ruisleipää ja vesipullo 1,5l sekä sissipuukko,EA-pakkaus ja tulenteko välineet.

e3.JPG

Lähdettiin kapuamaan polkua ylös ja nousuahan riitti! Kallio ja juurakko oli liukasta,sai kulkea todella rauhallisesti ja katsoa mihin askelmansa laittaa. Tästä syystä syväuraiset ja nilkaa tukevat vaelluskengät olivat nappi valinta!

 

Polun varrella oli hyviä pikku tietoiskuja alueesta ja oli aika hienoa tietää että kulki vanhan meren pohjassa! Tietoisku kyltit ovat mielestäni hyvä lisä polulle ja saavat pysähtymään hetkeksi kauniiden maisemien keskelle. Sitä havainnoi lukemansa jälkeen ympäristöä hieman eri silmällä 🙂 Ipanaa toki kiinnosti huudella karhuille ja bongailla sieniä rinkasta käsin. Mölinästä johtuen varmaan joka eläin juoksi tai lensi äkkiä karkuun..että se niistä valkoselkätikoista.

merenpinnasta

Matka kohti nunnankirkkoa oli kokonaisuudessaan nousua,välillä oli tasanne kohtia jossa Längelmäveden järvimaisema ihastutti! Korkeimmillaan oltiin 145m merenpinnasta. Tässäkohtaa voin todeta että reitti on vaikeakulkuinen ja vaatii mielestäni kohtuullista kuntoa jos on tällainen hytkyvä/pomppiva pikku rinkkalinen kyydissä. Verrattaen haasteellisempaa kuin saman painoinen rinkka joka hyvin selkään kiinnitetty. Vaikka matka on kokonaisuudessaan 3km,saattaa se nousujen ja jyrkkien laskujen vuoksi tuntua kymmeneltä kilometriltä. Alla olevassa kuvassa havainnollistuu hyvin nousut kun mummo painaa edellä 🙂

polkua4

Joten kiirettömyys on valttia täällä ainakin näin kuljettaessa. Huomattiin että matka Nunnankirkolle kestää vielä ja mummo sai antaa ipanalle nakerrettavaksi banaanaanin,säilytään tasaisissa verensokereissa 🙂 Näin ollen seura on tyytyväistä.

maisemaa l.vedelle

Pyllymäkeä sai laskea muutamaan otteeseen kun liukkaalla kalliolla piti kulkea polkua alaspäin,eikä voinut kiertää sivusta,mutta onnistui hyvin. Puissa oli hienoja koloja ja niitä ihailtiin ja kerrottiin ipanalle mistä niitä tulee mahdollisesti;tikat,toukat,puun sairaudet…

mitä siellä on

 

 

Nunnankirkko1Päästiin vihdoin Nunnankirkolle,jep kasa kiviä.

Aikoinaan tuo kivi kasa oli tutkijoiden mukaan toimittanut uhrauspaikkaa ja myöhemmin mahdollisesti kirkkoa.

Alkuperäinen muoto oli vielä 1800 -luvulla soikea huoneen muotoinen jonka keskellä oli suuri kivipaasi. Eräpyhän alue on muinaishistoriassa ollut levähdyspaikkana metsästäjille. Alempana maastossa on sanottu myös olevan hautakumpuja menneinä aikoina.

1860 -luvulla tuo kyseinen kivikasa avattiin aarteen toivossa,mutta aarretta ilman jäätiin. samaisella aikakaudella kivikasa korjattiin ennalleen tohtori Helmer Salmonin ohjeiden mukaan.

 

 

 

nunnankirkko3

Julius Krohnin ”Pakanuuden aikakausi” -kirjassa vuodelta 1877 kerrotaan Eräpyhästä näin:

Temppelirakennuksia ei millään suomensukuisella kansalla ollut. Pyhinä paikkoina olivat korkeat vuoret, kirkkaat lähteet, kovat kosket, lehdot eli metsiköt ja yksityiset puut. Monta on semmoista paikkaa Suomessa, joiden nimeen pantu Pyhä tai Ukon vielä muistuttaa muinaista pakanallista kunnioitusta. Lähteitä tiedetään useampia, mihin myöhempinäkin aikoina uhreja vietiin. Semmoinen on esimerkiksi Eräpyhä Orivedellä. Se löytyy kallioisella niemellä, jonka kukkulalla nähdään kivistä ladottu nelisoppi.

polkua5

Yläpuolen kuva polulta joka lähti Nunnankirkolta. Jatkettiin siis todella jyrkkää alamäkeä kohti laavua.Homma sujui jälleen käyttäen takapuolta maassa. Ipana tosin nauroi rinkasta että ”äiti kaatuu”.

 

Alamäen jälkeen polku siirtyi kulkemaan järvenviertä,vähän osittain tiheä maastoista kulkua ja tuuli oli todella navakka! Hautakumpuja koitimme tähystellä lähimaastossa mutta niitä ei havaittu,harmillista. Mutta palatakseni kivikasaan eli Nunnankirkkoon,kannattaa sitä tutkailla eri suunniilta ja koittaa mielessään ajatella siihen ”nelisoppi” ja iso kivipaasi. Tänne on kyllä helppoa kuvitella muinaisia kansoja uhrimenoinoineen tai vanhoja  esikristillisiä aikoja!

 

Mutta takaisin polulle! Onneksemme vettä ei satanut ja matka laavulle taittui nopeammin rannan polulla. Ipanalta tiedusteltiin säännöllisesti;onko kylmä tai jano tai nälkä tai… kaikki oli hyvin paitsi karkki kuulemma puuttui! sillä ipana tarkoittaa muumi hedelmä patukkaa,sellaisen kun lupasin retken aikana.

laavu näkyvissä

Laavulle päästyämme sai todeta että paikalla oli kokonaiset kolme halkoa,pari märkää lahoa tukkia,niistä sitten kikkailtaisiin avotakka tyyliseen tulipesään liekit. Makkara kun toimittaisi aikuisten ”pääruokaa” leipien ohessa ja ipanalle makkara oli jälkiruoka 😀

kaasulla

Ensin kuitenkin laitoin näppärän kaasun laavulle tuulelta suojaan  ja muutamassa sekunissa valmisruokapurkki oli poppaa. Mummo sai syöttää ipanan joka määräili samalla että ”haluaa ison tulen ja äiti hakkaa kirveellä puita!” Niin,äitillä oli retkikirves mukana,mutta näppärämäksi näiden kosteiden pikkuhalkojen kanssa osottauti sissipuukko ja kivi. Tuohta sattui olemaan laavussa kuivana ja niimpä saatiin epäilyttävän pieni nuotio aikaan,jääkö makkara kylmäksi?

Koitin pilkkoa lahoja puun rankoja mutta totesin että siitä ei paljoa hyötyä ole,muutaman lisä tulen ylläpitäjän siitä sai.

En siis tiedä hoitaako Oriveden kaupunki paikalle puita,vai tuleeko retkeilijän ne itse pakata mukaansa. Tätä en saanut vielä selville,pitänee soitella Oriveden alueelle asiasta 🙂

 

 

makkaratNo,karsinogeeni makkaraa saatiin pinnallisesti ja ipanalle kuorittiin vähän paremmat palat 😀 Onneksi oli pari valmista ruisleipää mukana ja aina pikku energia takkaus varmenteena pähkinöitä. Ipana sai vielä makkara jälkiruuan jälkeen sen muumi patukkansa ja lähti kiitämään lähimaastoon. Paikalla oli myös todella hieno asia,laituri! Eli täällä on vielä normaalia helpompi lähteä uimaan tai rantautua vaikka veneellä. Teltan pystytykseen tähän kohtaan maasto on aika haastellisen kivikkoinen.Riippumatto,tentsie tai vaikka bivybag toimii helpommin,jos laavu olisi täynä.

Pienen lapsen kanssa sai olla täälläkin tarkkana,vettä ja kiviä paljon sekä se laituri. onneksi oltiin kahden aikuisen voimin liikeellä niin ipanan oli turvallisempaa viipottaa energioitaan.

Nyt alkoi maasto olemaan sopivaa 2v:n kävelylle ja matka parkkipaikalle olisi jo lyhyempi. Osa matkaa on siis hyvää polkua/tietä. Siinä sitten rauhassa juostiin ipanan perässä ja saatiin katsella olisiko sieniä matkaan mukaan,eipä hurjemmin,ainakaan omia lemppareita 🙂 Ipana nautti suunnattomasti kipittämisen vapaudesta ja oi sentään kun löytyi ”minikäpyjä” (lepän kävyt) niitä sitten haalittiin kiitettävästi mukaan! Ipana tökki tuttuun tapaan joka sientä ja tumppu tanassa osoitteli lintuja asiantuntevasti.

käpyä

Omasta mielestäni tämä lyhyt polku/tie matka sopii tällaisen taapero ikäisen kävelymatkaksi. Jos tulee rattaiden kera niin jos uskaltaa,voi rattaat jättää tien varteen kun alkaa lyhyehkö osuus laavulle.

metsätiellä

Maasto on ns.yläkautta kierrettäessä Nunnankirkon kautta on kyllä vaikea kulkuinen. Alakautta suoraan parkkipaikkalta puolestaan helppo ja maisema myös nättiä. Ja mm. Sudenkuoppa sekä maasälpä kasa joista kerrotaan kyltein.

käsi kädessä

Meidän reissu onnistui hienosti ja ipanakin simahti autossa jälleen. Tänne voisi huristella vaikkapa talvellakin ja ottaa pulkka välineistöön! Hyvää ja pöpötöntä syksyn aikaa kaikille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s