Ipana lähtee Pohjois-Karjalaan osa 4. juokse juokse,ne saa meidät kiinni!

Itä-Suomen reissu teki loppuaan ja päätettiin vielä helteessä nauttia lisää Änäkäisen pienemmistä lenkeistä joita ei kierretty. Kiinnostamaan jäi luolakierros ja louhoskierros  sekä hieman etulinjakierroskin 🙂 Kaikki reitit lähtivätkin tutulta Saarijärven pysäköinti alueelta. Tänä aamuna oli erityisen kuuma,mutta pulahdus mökin vieressä olevaan Nurmijärveen sai unohtamaan toviksi asian. Kuitenkin,pitkät housut oli hyvä laittaa koska edessä oli metsä. Eväitä ei otettu kuin Ipanalle mukaan (muumipatukkaa,smoothie ja mehua+vettä),koska tarkoitus oli olla vain pari tuntia näillä selkeillä poluilla ja ihmetellä talvi ja- jatkosodan historiaa.

DSC_0342

Ajella hurautettiin parkkipaikalle,hyttyset ja mäkäräiset sekä paarmat olivat tänään jotenkin ahnaalla tuulella,lisää hyttys sprayta,ipanalle pitkähihainen ja itikka suoja lapsenkatorinkkaan.

Suunnaksi otettiin ensin luolakierros. No,sehän oli se joka on turvallisuus syistä suljettu,sortuma vaara uhkaa. Toivotaan että luola ja ympäristö saadaan kunnostettua,tämä kun on osa meidän omaa historiaamme. Käytiin luolan ”ovella” kurkkkimassa ja ihana perunakellarimainen haju tunki sieraimiin. Portaat pimeyteen näyttivät kovin houkuttelevilta! Mutta ehkä jonain päivänä sitten sinne! Ajatus oli hurja,että muutamia vuosikymmeniä taaemmas tuolla on valmistauduttu pahimpaan. Ipana rinkassaan kurotteli ihmeissään ja osoitteli hanakasti luolaan sormella. Vaikka lapsi vaatikin ”tahtoo tahtoo,iso maja” ja pomppi rinkassa,niin tahto ei tällä kertaa mennyt läpi. Kiukun ohessa puntti lähti sukasta ja koko kenkä pöpelikössä. Siksi on kiva että toinen on mukana,pomimassa vaikka näitä kenkiä.

DSC_0627.JPG

Matka jatkui varo alueen puitteissa alaspäin jolloin päädyimme etulinjakierrokselle sopivasti.

DSC_0630

DSC_0632.JPG

Kierroksella näkyi panssariesteitä,eli niitä suuuria kiviä riveissä. Kauhealla kiireellä ne aikanaan louhittiin sekä kuljetettiin lähistötä siihen. Nämäkin työt siis siviilien tekemää. varusmiehet rakensivat yhteys sekä taisteluhautoja ja tulipesäkkeitä etc. taisteluun liittyvää. Ihme kyllä ipana rinkassa jaksoi katsella kivipaaseja ja muuta ympäristöä äskeisen kiukku kohtauksen jälkeen rauhallisena. Nyt tosin tuntui että itikat joka muodossaan olivat suunnitelleet omaa sotaansa meitä kohtaan. Pistettiin hieman vauhtia tossuihin. Omina tossuina oli pidempi vartiset vaelluskengät. Nämä sopivat maastoon hyvin koska oli paljon kalliolouhosta,kiipeämistä,tiheää aluskasvillisuutta ja nilkkojen yliliikkuvuus. Itselläni on koko kehon synnynnäinen vika että nivelet niin ranteissa,polvissa,niskassa,selässä,lonkissa,nilkoissa ja niin edelleen liikkuvat pois paikoiltaan. Tästä syystä saa olla tarkkana varsinkin nilkkojen ja polvien kanssa,lihakset on syytä pitää kunnossa nivelien ympärillä.

DSC_0634
Nopeasti paikalle tuotuja panssariesteitä

Kiihdyttelimme tahtia,ei niin hyväkuntoiselle louhoskierrokselle. Välillä oli vaikea löytää reitti merkintää ja puska oli melkoista kuusta sekä pajua kasvoille. Onneksi ipana oli suojassa rinkassa hyvin ja veteli mehua muina miehinä kun äiti tällä kertaa kiukkusi lepikkoa. Osa omaan hermoiluun johtuikin siitä että nyt oli itkoita ainakin miljoona kimpussa joka puolelta! En ole nähnyt tällaista mustaa kaiken kattavaa itikkaparvea toviin ja nämä pirulaiset kun puree ja pistää teholla! Viimeksi oli kamalaa isojärvellä kartoitus reissulla. Nyt lisänä oli olematon polku ja lapsi mukana.

Mies huitoi lepän oksalla ötököitä ja koitettiin bongailla seuraavaa palleroa,jota ei näkynyt kuin hetken pyörimisen jälkeen kaatuneessa puussa. Voin siis todeta että tämä reitistön osa oli jäänyt heikommalle hoidolle. Kulku oli lähes juoksemista ja yhdessä kohtaa puron ylittävä lankku katkesi alta,sai mukavasti märät sukat koska meni vesi yli nilkkojen. Mutta kartalla oltiin jatkuvasti kuitenkin. Tieto oli omassa päässä missä menee rukajärventie,reitti kulkee melko lähellä tietä,siksi eksymisen suhteen ei ollut paniikkia. Myös tällä kohtaa puhelimen maastokartta toimisi.

DSC_0636

Lähinnä ketutus siitä että ipana joutuu ihmettelemään omasta rinkastaan että mitä kummaa nuo taas koheltaa. Välillä huusin miehelleni ”juokse juokse ne saa meidät kiinni,nyt ei saa pysähtyä!” ja onneksi oli vain se +30c lämmintä. Tässä mentiin ja rankasti ulos mukavuus alueelta. Kivilouhos kuitenkin saavutettiin,otettiin yksi surkea kuva puhelimella ja juoksu jatkui siintävälle Rukajärventielle. Oi sitä helpotusta kun pääsi hiekkatielle aurinkoon! Tuntui että osa tiheän metsikön itikoista olisi piruuttaan vielä seurannut tielle 😛 kuumalla tiellä olisi voinut kuvitella olevan käärmeitä,mutta yhtäkään ei näkynyt. Ehkä oma hien haju karkoitti kaiken ympäriltä.

DSC_0829
Siinä ne kivilouhokset olivat. Sekuntti paikallaan ja juosten ohi!

Tämän jälkeen oli syytä vetää parkkipaikalla happea ja juoda vettä,metsässä kun ei pystynyt pysähtymään ja lapsenkantorinkassa ei ole juomarakko mahdollisuutta. Tarvii itse varmaan koittaa viritellä sellainen systeemi rinkkaan.

Palattuamme mökille mentiin uimaan ensimmäisenä ja sitten sauna lämpiämään. Viikko ilman sähköä ja juoksevaa vettä tekee toisinaan hyvää,kumman rentouttavaa. Itse siihen on tottunut,joten sen kanssa toimiminen ei ole sinänsä kesä aikaan ongelma. Kaasu oli kuitenkin mökillä ja sehän on luksusta.

DSC_0073

Kauniit hiljaiset maisemat ja keskittyminen läheisiin on ratkaisevaa. Säät meitä suosi,ei ollut vesisateita joka olisi rajoittanut omalla tavallaan toimintaa. Toisaalta tämä +30c helle on myös nyt todetusti rajaava tekijä retkeilyn suhteen,etenkin kun on lapsi mukana.

DSC_0079

Kaiken kaikkiaan viikko Pohjois-Karjalassa,rajan pinnassa oli ollut ihana! Tänne on aina kaipuu ja uskon että ipana on samaa mieltä. Ipana sai uusia ystäviäkin kun käytiin kylässä ystäväni vanhemmilla ja tavattiin ipanan kummejakin lapsineen ja koirineen ❤ Näitä kulmia itse suosittelisin lapsiperheille yhtenä sadoista Suomen upeista luonto kohteista!

 

Mennään luontoon kaikki,omalla tavallan ja vastuuta kantaen ympäristöstä ❤ Oli se sitten lähi leikkikentän puisto tai karu erämaa niin nautitaan tästä ja annetaan lapsienkin hämmästellä maailman tätä puolta.

Lieksa 2018
Omatoimi otsalamppuilija lähtee aamu tähystykselle. Läheisen puun pajulintu pöntössä kiinnostaa 🙂

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s