Ipana lähtee Pohjois-Karjalaan osa 2. Telttaan mars Änäkäisellä!

DSC_0599

Koska helle oli melko huikea +27c lomalla itä-Suomessa päätimme ottaa tasaisemman maaston telttailu kohteeksi kuin suunnitellun Kolin. Kolmen hengen varusteet ovat kuitenkin yhteen rinkkaan melko massiivisen painoiset. Vaikkakin lapsen kantorinkkaan mahtuu jotakin tavaraa niin tuossa helteessä tavaran raahaamisesta ei nauttisi kyllä niin äiti kuin isäkään. Tarkoitus olisi kuitenkin NAUTTIA luonnosta,ei SUORITTAA jotakin survivor tyylin ”pakko jaksaa vaikka väkisin” leiriä verenmaku suussa ja mäkäräiset päänahassa. Kolin jylhät kalliot saivat odottaa päiväretken muodossa,näin pääteettiin.

DSC_0467

 

Änäkäinen,tuo historiallisen Rukajärventien varressa oleva alue,aivan mahtava (etenkin jos pitää lähi historiasta). Mökiltämme joka toimi tukikohtana ei ollut kovinkaan pitkää matkaa tuolle historialta tuoksuvalle alueelle. Nurmeksesta Änäkäiselle on matkaa noin 57km. Alueelle pääsee myös talvisin,ihmisiä kun asuu Rukajärventien(eli Kivivaarantie) varrella ja Änäkäisen Saarijärven alue pidetään myös auki talvisin.

 

 

 

Otimme parkkipaikakasi autolle Kivivaaran opastuspisteen pysäköinti alueen,josta voisi jatkaa vielä autolla tovin eteenpäin Syväärven pysäköinti alueelle,missä mahdollisuus karavaani majoitukselle. Yöpymis kamat jäivät autoon vielä ja 35l päiväreppuja lapsenkantorinkka lähtivät matkaan.

DSC_0343

Änäkäisellä kulki muutamia talvisotaan perustuvia reittejä;lyhyitä alle 1km reittejä ja jatko mahdollisuuksia vaikka karhun polulle. Tällä hetkellä harmi oli että kiinnostava luolakierros oli turvallisuus syistä suljettu. Luoliin ei päässyt sisään romahtamis vaaran vuoksi ja kieltämättä se harmitti. Siitä myöhemmin sitten 🙂 Toivotaan että muutenkin alueen kunnossapito saa rahoitusta!

Änäkäisen parkkipaikalla Kivivaaran opastuspisteellä oli hyvin selvät opaste taulut joista selvisi alueen tiedot ja esim.kalastusluvat ja telttailu/matkailuauto/vaunu mahdollisuudet. Alueelle tultaessa oli nähtävillä jo mahtavia irtokivi lohkareita jotka olivat toimittaneet passarivaujen ajo esteiden virkaa. Tauluista ja opasteista näkyi selvästi minkä värisillä ympyröillä mikäkin reitti oli merkattu.

Alueen historiaan liittyen oli paikalla myös hyvät tiedoitteet mitä täällä Änäkäisellä ja Rukajärventiellä oli tapahtunut,viivytysasemana kun toimi talvisodassa. Monille Rukajärventie onkin elokuvista varmaan tuttu. Voinen omasta puolestani sanoa että iho veti kananlihalle kun tuolla kulki,melkein pystyi kuvittelemaan miehet juoksuhautoihin ja panssarien ääniä ympärilleen!

Päätimme kiertää siinä +27 asteen helteessä kepeän 3,2km mutta siten että otimme ensin lisäksi korsukierroksen,tutkimme juoksuhaudat ja käveltiin karhunpolkua itse Saarijärven kierroksen aloitus pisteelle. Voidaan todeta että ainakin hyvät kengät olivat jälleen ehkä ykkös juttu. Maasto oli vaihtelevaa aluksi,kevyttä ylämäkeä,mutta helppoa polkua,keltaisin täplin merkittynä. Suo osuudella osa pitkoksista oli hieman upoksissa joten saattoivat olla liukkaat.

Hidas tahti ja juominen oli kyllä tällä säällä erityisen varteenotettavaa,myös lapsen suojaaminen auringolta oli huomiotava(aurinkorasva ja kantorinkan aurinkosuoja). Onneksi tällä hetkellä ei ollut itikoita ilmassa,liekö hyvä onni vai kevyt tuuli joka ilmassa väreili. Luonto oli aivan täydellisen hiljainen ihmisisten aiheuttamista äänistä ja Syväjärvellä järvellä uiskenteli yksinäinen isokoskelo. Tälläkin retkellä ipana veti mustikoita koko rinkassa olon aijan, ”tahtoo kaakkii” kuului tasaisin väliajoin (halvat on herkut 🙂 ). Kaiken kaikkiaan lapsi oli hyvän tuulinen ja katseli tarkkana ympäristöä. Uskon että osa lapsen iloisuudesta johtui siitä että sai olla lomalla ja vanhempiensa sekä kummitädinkin kanssa ❤

Pidettiin yksi jaloittelu tauko pojalle ja täytettiin vesipullot Saarijärvestä sekä ipanalle välipalaa banaanin ja mehun muodossa. Tässä kiitteli kyllä tuon vedenpuhdistimen olemassa oloa! Tällä helteellä vesimäärien mukana kuljetus veisi kyllä mehut ja tilat repuista. Tiedossa kun oli että alueella tosiaan on järvi. Ennakkoon oli siis hyvä tutustua paikkaan ja kysyttin ipanan kummitädiltä vinkit,hän kun on näiltä kulmilta kotoisin. Jaloittelu tapahtui siis Saarijärven pohjois päässä jossa oli laavukin sekä kuivakäymälä ja yksi kalastaja paikalla.

Vasen kuva Saarijärven jaloittelu paikalta ja oikean puoleinen etelä puolelta Saarijärveä.

Siitä sitten jatkettiin kävelyä helpossa maastossa ja tulimme Saarijärven eteläiseen osaan jossa oli jopa kota,kuivakäymälä,myös keittokatos ja jätteiden lajittelu piste löytyi. Toinen pysäköinti paikka ja matkailuvaunu/auto paikka sijaitsi ihan vieressä (välikankaan pysäköintialue).

 

Päätimme pystyttää teltan paikkaan jossa olisi tulenteko mahdollisuus (vielä ei ollut metsäpalovaroitus voimassa tällä alueella) ja mistä saisi helposti vettä+ei ketään muita paikalla. Toki nyt yöpymis tarvikkeet piti noutaa autolta. Teltta paikka löytyi simppelisti Änäkäisen järven eteläpuolelta josta oli helppo hakea autosta tavarat. Isi jäi ipanan kanssa virittelemään tulia ja kävelemään järven rantaan käpyjä heittelemään kun mamma kipitteli autolle törmäämättä edes oravaan. EA-pakkaus jäi onneksi tällä retkellä käyttämättä,tosin tuskin karhun puremaa sillä edes paikattaisi. Hydrokortisoni oli kyllä miehellä kovassa käytössä koko matkan ajan,reppana.

Siinä saikin alkaa jo iltapalaa tekemään kun saatiin teltta kasattua ja patjat kohdilleen 😉 Tulella paistettiin kuninkaallisesti makkarat ja itse ipana sai vielä puuroakin joka kulkee mukana minigripissä näin matkoilla. Tehtiin vielä iltapuhelu mummolle,eli tälläkertaa kentät oli vielä saatavilla. Venäjän rajalle oli noin 10km tästä. Hammas pesut ja pisut,sitten sai pikkumies lähteä nukkumatin mukaan. Koska poika on tottunut nukkumaan teltassa niin unen tulo on kohtuu helppoa (ellei ilta hepulleita ja möyrimisiä lasketa 😛 ). Ipana nauttii telttailun jännityksestä ja omasta pikku pussistaan (Haglöfs Pavo 110cm ja poika nyt reippaat 86cm,alla Thermarest neoair Xtherm alusta jonka päällä solumuovi..eli makuupussi oli kyllä auki tällä säällä!),pupu kainalossa uni tulikin nopeasti ja äiti & isi sai ihailla hämärtyvää luontoa kahvia juoden.

Nämä on niitä hetkiä jotka vetää hiljaiseksi: kesäinen yö,hiljaisuus (korkeintaan karhu tai susi jossain puskassa..) puitteet joissa tätä maata on puollustettu ja pikku perhe kasassa. Tästä syystä minä tätä teen ❤

DSC_0494

Aamulla ennen kukonlaulua nousu,niinkuin aina. Ipanalla on aina aamuvirkkuisuus,meni sitten mihinaikaan hyvänsä nukkumaan. Siinä sitten aamupuurot tehtiin kaasulla,samoin myös kahvit heti ensimmäisenä. Pojalle menee näin retkillä maitojauhe hyvin ”ykkös” aamupalana ennen puuroa. Sekin helppo laittaa vain minigrippiin reppuun mukaan. Puuroon saatiin kivasti höysteet mustikoista ja parista mäkäräisestä 😀

DSC_0365.JPG

Telltta kasaan,roskat mukaan ja paikat siihen kuntoon kuin kukaan siellä ei olisi ollutkaan. Koska vire oli hyvä niin teimme vielä pikku kierroksen maastossa tavaroiden viennin jälkeen. Aivan mahtava paikka ja minun mielestä sopii näin alle 2v:n kanssa helpoksi retkikohteeksi. Auton saa todella lähelle myös tarvittaessa teltta paikasta riippuen,aivan huippua vielä kota mahdollsuus (ei ole siis lukittuna). Tänne tehtiin vielä toisille poluille päiväretki,joten siitä voi vielä riipaista jotakin myös.

Seuraavaksi jotain muuta itä-Suomesta 😉

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s