Ipana suunnistus reeneissä

Niin,miltä tuntuu istua rinkassa kun mamma tahtoo suunnistaa paremmin? kyllähän sitä miettii että mikä mahtaa olla lapsen näkökulma kun isketään rinkkaan ja TAAS metsään. Välillä on suota,umpi metsää,niittyä,kalliota,rantaa,kantaja haisee hieltä,tähyilee ympärileen ja hihkaiseen ”ou jee tuolla se on!” tai pyörii ympyrää jalkaa polkien.

Tässä alkukesästä päätin että on pakko oppia suunnistamaan paremmin. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen eksynyt retkillä metsään. Syynä on voinut olla puhelimen akun loppuminen,kentän katoaminen tai kompassilla ja kartalla muuten vaan hahmotushäiriö. Toki nyt vaikuttaa myös se että pääsin luonto-ja eräopas kouluun. Nykyisessä työssäni sosionomina olen kiikuttanut marginaaliryhmiä metsiin,mutta suunnistus ei ole kuulunut niihin kuvioihin. Myö se että retkillä on mukana pieni lapsi,niin ei kuullosta houkuttelevalta olla eksyksissä. Lapsen kanssa olenkin ottanut turvallisia reittejä.

36723611_10156338193288267_4367758049545289728_n
Jee! yksi putkilo löydetty!

Suunnistus ei loppujen lopuksi ole kauhean vaikeaa,mutta se miten hahmotat itsesi kartalle ja vertaat sitä ympäröivään maastoon on haasteellisempaa. Se että miten luet karttaa,maaston muotoja,karttamerkkien tulkintaa,välimatka eroja on tärkeää. Itseäni ei niinkään (ainakaan vielä) kiinnosta nopeus kilpailu mielessä,vaan että löydän turvallisesti kohteeseen ja osaan valita sopivia reittejä.

36850299_10156342738143267_2579644812101681152_n
Ja eikun menoksi metsään! Kyllä sen oppii kun haluaa ja harjoittelee 😀

Nyt on ollut hyvin mahdollisuuksia viikonloppuisin napata kiintorasti kartta käsiin ja lähteä metsään! Iltarasteille olen päässyt mukaan harjoittelemaan nopeaa suunnistusta lajin harrastajien mukaan ja iso kiitos heille! Kiintorasteille onkin sitten ipana päässyt mukaan. Onneksemme kiintorasti kohde sijaitsee melko lähellä Tampereen kaupissa ja rasti kartan sai liikuntatoimesta 6e hintaan. eli melko matalalla kynnyksellä liikkeelle pääsee. Olen pyytänyt mukaan aina toisen ihmisen,hyvä säkä että ipanan yksi kummi sattuu olemaan pro suunnistaja ja päässyt mukaan. Miehen työaikojen puitteissa ja mummon menojen mukaan on sitten ipana mukana.

Maasto on hyvin vaihtelevaa tällä alueella ja siksi kartan luku on tärkeää. Pieni lapsi rinkassa ja kartassa kauhea jyrkänne edessä tai todella tiheä kuusimetsä,voiko ne kiertää ja misää sitten ollaan kartalla?

DSC_0164
Tauon paikka ja käpyjen tutkimukset käynnistyy

Lapsen varustan aina hyvin näille suunnistus reissuille,parempi varautua hieman paremmin ”littet bätre” jääkiekko valmentaja Currea lainaten. Säästä riippuen lämmintä päälle,mutta aina muuten pitkähihaiset vaatteet,jo ihan punkki ja oksa syistä,sekä hattu päähän. Sade säällä ei lähdetä lapsen kanssa,ei olisi varmasti mukavaa istua rinkassa ja vaarallisuus lisääntyisi liukkauden vuoksi.

Kiireellä ei näillä suunnistus reissuilla mennä vaan tähdätään tarkkuuteen. Aikaa saattaa mennä vaikka koko päivä. Varautuminen syömiseen on siis oltava. Välillä kun on tiennyt että aikaa menee ja lounas tarvii nauttia matkalla,niin olen ottanut autoon valmispurkin/itsetehdyn ruuan ja kaasukeittimen,näin saa lämmitettyä näppärästi ruuan ipanallekkin. Jaloittelu taukoja pidetään myös jos on päivän mittainen reenaus meneillään,sen saakin mukavasti hoidettua välipala tauoilla jollain kauniilla paikalla ja tekee itsellekin hyvää ottaa lunginmmin. Jos sitä painaisi pinnakireällä ja kiireellä niin ei siitä tulisi kuin paha mieli kaikille! Vaipan vaihto onnistuu tässä iässä 1v10kk hyvin seisaallaan jo,mutta kuitenkin mukana on alunen jonka päälle voi kellahtaa myös 🙂

36737342_10156341346058267_1049282230062415872_n

 

Poika on ilmeiseti tottunut elämänsä aikana tuohon metsässä oleiluun eikä rinkan näkeminen aiheuta kitinää vaan monesti ipana itse pyytää ”rinkka,rinkka,aa tahtoo rinkka”. Oletan siis että siellä on hyvä istua ja näkymät on hyvät. Samalla kun tuolla metsässä kiertää rasteilla höpötellään ipanalle kokoajan ja kerrotaan ympäristöstä. Siinä saa itsellekkin hyvää aivojumppaa kun miettii että mikä rehu tai tuo tintti se olikaan nimeltään 😀

Se miten suunnistus reenailu eroaa muusta retkeilystä lapsen kanssa on lähinnä siinä että että,kuljetaan muualla kuin valmiilla poluilla ja pitää itse ”käyttää päätä” kokoajan sekä huomioda selässä oleva ihminen samaan aikaan. Esimerkiksi onko lapsen asento varmasti hyvä,valuuko räkää,vesihrppyä,onko hattu edelleen päässä tai kengät jalassa,ehkä hyttysiä? Hyttysiin onneksi on löydetty hyvä hajuton hyttys spray ja tavittaessa hyttysverkko. Omat kengät on kyllä se ihan ykkös juttu varusteita ajatellen,pakko olla kunnolliset urat pohjissa ja hyvä tuki nilkalle. Mutta lapsi edellä tässäkin suunnistelu asiassa,jos poika alkaisi kitisemään niin kyllä sitä kotiin otettaisi suunta. Haluan että lapselle jää aina positiivinen ja kiinnostunut mieli retkeillessä/metsässä ollessa.

36756912_10156342736703267_8035721168994435072_n
Nämä on osottautuneet omiin jalkoihin parhaiksi vaelluskenkien lisäksi.

Se että on toinen ihminen mukana on ollut todella hyvä,ei vain siksi että pitää huolta samalla myös ipanasta ja kurkkii helposti lapsen fiiliksiä rinkkaan. Mahtavaa on ollut saada todellakin kädestäpitäen neuvoa mieten pääsee kohteeseen järkevästi! Tätä sitten jatketaan ja jos sitä uskaltaisi kohta napata yksiskseen jonkin metsän jossa ei olisi kyseessä rastit 😉

DSC_0223.JPG

Leppoisaa kesän jatkoa kaikille ja me lähdetään lomalle kohti Lieksaa ja Kolia ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s