Isojärven hyttys myrsky

DSC_0033.JPG

Voisin melkein sanoa että elämäni kamalin,ainakin vuonna 2018  ja toisaalta yksi parhain yhden yön retki. Isojärvellä olinkin viimeksi ollut ihan lapsena,tai ainakin tässä osaa Isojärveä missä nyt liikuttiin.Vaikka paikka onkin ihan nurkalla niin se on jotenkin päässyt valumaan ajatuksista. Voidaan siis todeta että tämä oli uusi paikka pitkästä aikaa täällä Keski-Suomen kulmilla.

33776652_10156248546303267_5061250982717947904_n

Tällä kertaa ei tullut lapsi mukaan,päätin että parempi ottaa kartoitus reissu yhdellä yöllä ensi ilman ipanaa,helpottaa tulevaa. Välillä on hyvä katsoa ensi uusia paikkoja itse esim.maaston haastellisuutta ajatellen tai teltta paikkaa silmälläpitäen. Mukaan tuli nyt kaksi ”eräjormaa”,eli jokasään kestäviä naisia joiden kanssa on helppoa ja hauskaa retkeillä! Pikku metsien sankari ”eräipana” jäin matkan varrella mummolle yö kylään viettämään laatuaikaa ❤

Isojärven kansallispuisto sijaitsee siis Keski-Suomessa,tarkemmin Kuhmoisissa. kiinnostavan kohteen siitä tekee miljoonia vuosia vanhat rotkolaaksot ja lähi historian huminan näkee polkupyöräteissä. Sitä kyllä ihmetteli että on niillä jätkillä ollut kova kunto kun tuolla on polkenut,ilman yhtäkään vaihdetta! Myös se että Isojärvi on vedenjakajana Päijänne-Längelmävedelle kiinnosti koska se tarkoittaa mahdollisuutta melontaan. Itse Isojärvi on jopa 80m syvä! Kansallispuisto on myös tunnettu amerikan majavistaan ja niiden padot muistakin parhaiten lapsuuden visiitiltä.

 

Ja sitten kartoitus retkelle! Eli tarkoitus on olla yötä jossain,mikä kohta nyt sattuisi miellyttämään. Majoitteena toimisi riippumatto tällä kertaa ja se mahdollistaakin nukkumisen siellä missä puita onkin. Aikataulu on joustava koska oltiin nyt aikuisten kesken liikkeellä,saisi siis rauhassa keskittyä havainnointiin ja luontoon kaiken kaikkiaan. Pari alueen karttaa meillä oli kuitenkin mukana,tosin näillä nyt ei suunnisteta 🙂

33221528_10156237460483267_5673596294153633792_n

Perille päästyämme näytti Heretyn parkkipaikka hiljaiselta vaikka oli viikonloppu.Aurinko paistoi ja linnut lauloi ja ja ja HYTTYSET inisi! Hyttysiä oli sanoinkuvaamattoman paljon! En ole varmaan ikinä nähnyt näin etelässä itikoita tällaista määrää! Näihin iniäisiin ei edes ötökkä karkoitteet tepsineet. Ihan tällaiseen ei osattu varautua,vaikka tiedettiin että tänä kesänä hyttysiä oli erityisen paljon. Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen ettei lapsi ollut mukana!

 

Kuljettiin noin kilometri ja bongattiin järvi,hyppy sinne oli varmasti paras ajatus ikinä! Oli lähinnä tunne että sieltä ei uskalla nousta pois hyttysten syötäväksi. Nyt niitä täydellisiä ”jee retkellä on kivaa” kuvia ei kyllä heru. Välillä kyllä miettii blogeja lukiessa ja kuvia katsellessa että missä ne ns.todelliset kuvat on? Ne missä on vedetty neljä päivää metsässä,rakot jaloissa,hiki haiskahtaa,ötökät syö,vettä sataa,teltta hajoaa,puut on märkiä,vesi loppuu,aurinko hiostaa,saat ripulin,eksyt… Mutta,päätimme uhmata hyttysiä ja keittää kaffet. Aika huitomiseksihan sekin meni,mutta kyllä se vähän mieltä virkisti! Silloin oli metsäpalovaroitus päällä joten keiteltiin kaasulla vedet kalliolla. Samalla ihailtiin kun eräs patikoitsija juoksi järveen vauhdilla hyttysiä karkuun.

Jatkettiin reissua ja ihailtiin siinä huitomisen ohessa Isojärven todella kiinnostavaa luontoa. Metsä on pääosin kangasmetsää ja tällä hetkellä kyllä kuivaa sekin. Puut olivat mahtavan korkeita ja kalliota riitti! Ei mikään helpoin reitti kulkea jos ajattelee rinkassa olevaa lasta. Siinä saa itsellä olla vakaa kulku ja peruskuto jo hyvä. Toki alueella kulkee runsaasti reittejä joista voi itse kehitellä sopivia ympyräreittejä,mutta pääsosin ne ovat vaihtelevia maaston korkeuksilta (Isojärven sivustoilla on hyvät selosteet myös). Yksi reitti on lastenvaunujen kanssa merkitty sopivaksi ja se kulkee Heretystä Kannuslahden tulentekopaikalle. Pari reittiä on joiltakin osin metsäautotietä joten kulku helpompaa. Kaivoja näyttäsi olevan ainoastaan heretyssä. Reitti merkinnät olivat kyllä hyvin selkeät,punaiset ja siniset.

Koitimme koluta koko Isojärven mahdollsimman hyvin jotta saataisiin käsitys mihin juurikin lapsen kanssa olisi mahdollista mennä ja mitä jännää täällä olisi. Reissusta tuli kyllä sinänsä jännä,että kierrettiin yksi ylimääräinen 5km lenkki koska Lortikan laavu alue oli veden vallassa. Kierrettiin siinä samalla luontopolku joka oli Lortikanvuorella (sinne saa myös tehtävä vihkon tulostettua netistä vaikka lapsille 🙂 ). Luontopolku on haastava koska on vuori kyseessä! Helle säässä sen kyllä tunsi nahoissan ja vesipulloille kiitos olemassa olostaan. Kyllä siinä muutamat ärräpäät lensi jossain kohtaa kun itikat koittivat saada sinut hengiltä ja kiipeät rinkan kanssa kuivaa kalliota ylös hikipinnassa!

DSC_0811

 

Sitten selvittiin ns.oikealle reitille takaisin. Mutta ystävämme amerikan majava oli päättänyt tehdä suunnitelmaan muutoksia. Paikalle josta reitti kulkisi oli muodostunut kunnon vedet,majavat olivat hieman pystytelleet patoja. Uusi reitti oli hyvin merkitty alueen kunnossapitävän tahon kautta ja nähtiimpä siinä sitten hienoja puisia patoja. Harmittaa että kyseistä elukkaa ei kuitenkaan bongattu vaikka hipsittiin oikein hiljaa ja kyttäiltiin tovi alueella. Mutta jonakin päivänä sekin päätyy listalleni. Kello oli jo yhdeksän illalla kun päädyttiin Vahterjärvelle jossa olimme ajatelleet yöpyvämme. Mutta,kaunis kesä sää olikin vetänyt alueen todellakin täyteen ja mieleen tuli lähinnä leirintäalue,joten päätimme pitääkkin vain pikkiriikkisen evästauon.

Siittä sitten uusin voimin eteenpäin! Seuraavaan kohteeseen olisi vain 7km. Se seitsemän kilometriä toki olikin sitten yhtä ylämäkeä ja alamäkeä,isoa vuorta ja pienempää vuorta. Sää oli kuitenkin tasaista ja mitään pilvenhattaroita joista sadetta ripsisi ei näkynyt. Pilvien lukeminen onkin joskus ihan hyvä taito,siihen on itse harjaantunut lähinnä katsellen,mutta ilmatieteenlaitos tarjoaa ihan kuvallista materiaalia tästäkin asiasta, muiden ilmiöiden ohella. Päädyimme kohteeseen Kalalahti,jossa oli valmiita teltanpystytys paikkojakin telttailijoille,mutta maisema ei miellyttänyt täysin näitä riippumattoilijoita. Niimpä teimme U-käännöksen ja noin 300m päästä löytyi kiva kivikko rannasta ja sopivat puut riippumatoille. Pikkusen nälkä alkoi olla ja alettiin kokkailemaan,heti uinti reissun jälkeen. Toki ensin piti virittää katos riippumaton hyttys suojasta että ruokaa pystyi tekemään. Sitten kaasuhanat kaakkoon ja ruokaa! Oi että joskus valmis pasta ateria voi olla hyvää hapankorppujen kanssa!

 

Yö myöhiinhän siinä kaiken kaikkiaan sitten meni. Mutta maisemat olivat kerrassaan mahtavat! Riippumatotkin saatiin viriteltyä ja hyttys verkkoa päälle. Itsellä oli jokseenkin levoton olo ja siinä sitten möllötti pussissaan pikku tuulen vireessä,pällistellen järven selälle jossa oli rauhaisan tyyntä.

Aamulla oli melkoisen hyvä tsäkä,pieni tuulenvire oli ajanut hyttyset pois! Saatiin väsätä aamupala ilman hyttysverkko viritelmää,puuroa,pähkinöitä,kahvia,toimii! …niin ja pari palaa fazerin sinistä 🙂 Palttiin melkein samaa reittiä. Koska sää oli huikaisevan upean aurinkoinen otettiin vielä lisälenkkiä! käytiin kurkkaamassa Kuorejärven laavupaikka. Kyllä kannatti! Sieltä löytyi juuri sopiva paikka mitä voisi ajatella tuollaisen alle 2v:n kanssa retkeilyyn yöksikin. Hyvää teltan pystytys maastoa,laavu,nuotiopaikka ja kaunis järvi. Matka parkkipaikallekkin hillitty 2,5km,tämä paikka pääsee kohde listalle kun ehtii lomalle! Koska maisema oli huippu,pikku nälkäkin jo ja uimaan teki mieli niin jäätiin ottamaan aurinkoa toviksi. Vedet siis jälleen kaasuille ja vihdoin sitä retki elämää jota aina odottaa,lepoa ja maaston tuoksua auringossa.

DSC_0029

Tämä kartoitus retki oli hyvä muistutus niistä ei niin mukavavista bling bling selfie fiiliksistä. Mutta,jokin tässä aina koukuttaa,vaikkei koukkua tälläkertaa poskessa ollutkaan. Kiitos näille kahdelle ystävälle joilla on rentoa asenne ja järkipäässä retkeillessä! Kotimatkalla napattiin itse ”eräipana” mummolta ja siellähän nekin oli olleet multaa tonkimassa oikein urakalla (*syvä huokaus*,myös kukkaruukuissa sisällä…) pikku miehellä oli ollut hauskaa ja saadaan olla kiitollisia että on maailman ihanin ja kultasydämisin mummo! Isi sai viettää muiden lasten kanssa aikaa (näin uusperheellisenä) tehden isojen juttuja sillävälin ja tämä toimi hienosti näin! Seuraavaa retkeä odotellessa ja toivottavasti vähempi ötökkäistä,niin että pikku miehen kanssakin on mukava lähteä telttailemaan pidemmälle!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s