Paleleeko beba?

20180529_222603
Mamma lähti liikkeelle! Luonto kutsuu!

Juuri nyt ei todellakaan,sen verran hienosti onnistui palamaan. josta mieleen tuli kuluvan vuoden pääsiäinen.Nyt helle kelillä on hyvä hieman muistella asiaa ja yötä pukalan laavussa,super kuuta ihastellen!

 

2018 oli huippu ilmat pääsiäisen aikoihin! aurinko paisteli ja pakkasta riitti jopa täällä Tampereella lähempänä -25 joka päivälle. Pienen lapsen kanssa se toki tarkoitti ei niin pitkiä retkiä ja hyvää valmistautumista sekä maalaisjärkeä ulkoillessa.

 

Mutta ,kun tekee mieli ulos vähän pidemmälle nukkumaan kuin oma takapiha talvella niin mukava on ottaa pari kaveria matkaan mukaan. Miehelleni onneksi sopi että mamma lähtee ulkoruokintaan viikonlopuksi. Ilmeisesti kyllä tottunutkin  jo siihen että saatan olla talvipakkasella keskellä takapihaa pussissa yötä möllöttämässä 😀 Itse valmistauduin ikävän tunteeseen joka tulee poikkeuksetta kun on erossa etenkin pikkumiehestä joka ei ihan ymmärrä että äiti tulee kyllä takasin.

29572583_10156118355433267_784477852166040917_n
niin kaunis on hiljaisuus ja luonnon rauha liikunta mahdollisuuksineen

Ulkona laavussa nukkuminen talvella patikkareitin varrella on hyvällä säällä aivan ihanaa! Toki talvella retkeily ja ulkona nukkuminen vaatii hieman varustelua ja suunnittelua. Tosin joskus ne hyvätkin suunnitelmat pissii. Esimerkiksi jos aikoisi käyttää kaasua ruuan valmistuksessa. Kaasu kun ei pakkasessa toimi kunnolla, edes esilämmitettynä omalla kokemuksella. Se miksi kaasu ei toimi on silkkaa fysiikkaa butaanista ja propaanista. Jotkin kaasupatruunat toimivat hieman paremmin pakkasella kuten: Coleman Xtreme Gas -27c ja primus winter gas (jälkimmäistä en ole itse kokeillut). Bensa keitin olisi luotettavampi vaihtoehto. Mutta meillä oli tiedossa että Pukalassa olisi puita paikalla missä suunniteltiin yöpyvämme ja puuthan on se ihanin talvella,saa lämpöä samalla kivasti.

20180529_222632.png

Pukalaan on kesällä todella helppoa tulla laavulle lasten kanssa, parkkipaikkaa (Roninmaa) löytyy ihan läheltä, mutta maisema on siltin kaunis ja autoista meluton. Maasto on myös helppoa kulkea lapsen kanssa ja reittejä kulkee moneen makuun! Pukala sijaitsee Orivedellä ja Tampereelta sinne hurauttaa noin 40min,pikkuteitä saa parkkipaikalle sitten ajellakkin pidemmän matkaa,mutta maisemat ovat ihanan maalaismaiset! Pukalaa tituleerataankin pirkanmaan lapiksi J

Auton talvella sai jättää pidemmälle tien varteen ja metsässä kulkevaan polkua tuli kävelty noin kilometri. Talvessa on se hyvä puoli että pääsee oikaisemaan jäitä pitkin ,toki varovaisuutta noudattaen. Itse en mene jäälle josta en tiedä millaisia virtauksia siellä kulkee.  Pukalassa kuitenkin meni jäällä polku ja siellä näkyi auringosta nauttivia hiihtäjiäkin. Mukana kuitenkin naskalit kaulassa ja valmentajan pilli. Olen paristi jäihin mulahtanut ja voin sanoa että sieltä ylös nouseminen ei ole ihan pieni kakun pala! Ensinnäkin paniikki ja sitten se kylmyys plus painavat vaatteet. Tästä syystä olen melko ”hysteerinen” jäiden suhteen. Itse jäälle mennessä painavan rinkan kanssa avaan vyötärö ja rinta remmit, ajatuksena että jos kuitenkin  mene jään läpi niin ei olisi rinkkaa selässä tuomassa lisä paniikkia! toki saatan liioitella asiaa omassa päässä tämän suhteen. Mutta varovaisuutta ja tutustumista jää tilanteeseen suosittelen aina. Myös se että onko yksin liikkeellä vaiko muiden seurassa on hyvä huomioida.

26815563_10155924441188267_3667812399912391931_n
Merinovilla pitää yöllä kivasti kasvot lämpöisenä + pipo 🙂 Mutta en tohdi pankkiin näin 😀

 

Jäätä pääsi kuitenkin oikaisemaan niin hyvin että päädyin polulle. Aurinko paistoi kuitenkin niin lämpöisesti että lumi oli todella sohjoa joissain kohdin ja hidasti menoa. Päätin siirtyä maalle takaisin ja kulkea ranta kallioita pitkin laavulle jonka sijainti oli tiedossa. Laavu kun on aivan rannassa,niin näin kulkien päätyisin sinne. Alueen kartta oli itsellä tulostettuna mukana, tosin tällä kartalla ei voi suunnistaa ,mutta hahmotta kuitenkin oleellisimmat maaston tiedot ja tulipaikkojen sijainnit.

Perillä tapasin ystäväni ja nautittiin siinä kallioilla aurinkoa tovi ja hieman kierreltiin maastossa. Ystävät olivat paikalla jo aijemmin koska olivat käyneet reippaina muijina hiihtämässä .

20180529_222716
Kohde savutettu ja vallattu! 😀

Laavupaikalla oli ollut muita ihmisiä ja tuli oli pikku hiilloksena valmiina. Siitä oli näppärä saada isompi tuli… kunhan lähti pilkkomaan puita. Vajassa oli puita (tai enneminkin sen ulkopuolella räystäiden liepeiden alla pinossa), mutta enimmäkseen suuria sekä kosteita/jäisiä. Hyvää jumppaa pilkkoa jäisiä puita. Paikalla oli iso pitkällä neliskanttisella varrella varustettu kirves, ei siis paras käteen ehkä. Sillä sai isot pöllit halki ja itsellä oli pieni retkikirves jolla saatiin ns.sopivat puut alkuun. Saha löytyi myös rankojen katkaisuun. Tehtiin vielä valoisan aikaan iso kasa puita ja osa laitettiin nuotion läheisyyteen kuivumaan. Paikalle tuli hämärän melkein jo laskeutuessa pariskunta joista mies halusi myös osallistua puutalkoisiin, sopi meille 😀  Lämpö ja mahdollisuus tuleen on näin talvisin melko oleellista. Pukalan  laavulla tuli on kuitenkin itse laavusta sen verran etäällä ettei se paljoa lämmitä laavussa ollessa, mutta vaatteita se kuivattaa kivasti kun osa oli kastunut hieman.

 

thumbnail_20180331_194502
Päivällä tuossa oli kiitettävästi sohjoa,siitä syystä oli aiheellista kulkea metsän ja rannan puolella

Nälkähän tulee ulkoillessa, eikö? Meillä oli mukana vähän perus makkaraa joka on tällaisille pikku retkille ihan vakio varuste 😉 Sitten pussi ruokaa joka keitellään vedessä, simppeli italian pata ja pastaa carbonara. Puuroa + pähkinöitä aamuksi ja illaksi. Niin ja tietysti Fazerin sinistä sekä kahvia. kahvina toimi minigrippiin sullottu pikakahvi. Minigrip onkin yksi omista lemppari välineistä retkeilyssä! Sinne saa niin varavirtalähteet kuin tulitikutkin. Talvessa on myös se hienous ettei vettä tarvitse raahata litra tolkulla, puhdasta lunta ja ei kun tulille.

29595057_10156121224328267_3674480134496427408_n
Tulen rätinää yössä ja hyviä juttuja,sekä toki loistavat ruuat!

Siinä sitten höpöteltiin iltaa ja aika kului kuin siivillä, hyvässä porukassa ja tällä kokoonpanolla ollaankin retkeilty hyvä tovi. Paikalle tullut pariskunta olivat teltan kanssa liikkeellä, ihan hyvä niin koska laavuun olisi tullut melko ahdasta. tosin itselläni oli myös teltta varmuudeksi mukana. Illalla pimeässä käytiin vielä kiertelemässä rantoja ja meillä oli niin hyvä onni että tänä yönä oli ”super kuu”, näky oli hämmentävä!

29598361_10156121195933267_9059888749559468677_n
Keskellä yötä. Täydellinen hiljaisuus..paitsi,jäiden pauke!

Sitten unille! Mitä talvi yössä on hyvä olla laavussa? No ainakin tällaisella -20c pakkasella hyvä alunen ja pussi. Itsellä oli solupatja alimmaisena, sitten ilmatäytteinen talvialunen (Thermarest NeoAir) ja siihen Haglöfs Tarius -18 kuitupussi. Pussin sisään vielä silkki-viskoosi sisäpussi ja kommandopipo + merinovilla pipo. Näillä pärjää todella hyvin. Itse olin kokeillut muutamia pusseja enne tätä Tariusta ,kuitupussi oli hieman edukkaampi kuin untuva mutta ominaisuudet eivät kyllä minun mielestä juuri untuvasta eroa. Painossa ehkä on se suurin ero. Itse uutta pussia etsiessäni tiesin että lähiaikoina en tule tekemään pitkiä talvi vaelluksia,joten n.300g painoa eroa ei nyt haittaa. Alunen on se joka blokkaa maasta tulevan kylmyyden ja on ehdottomasti ratkaisevimpia tekijöitä siksi kylmyyden eristämisessä. Olen takapihalla testaillut eri versioita tavaroideni kanssa, milloin tulee vilu ja mikä on hyvän tuntuista. Yhden yön kokeilin olla lumihangen päällä talvipussi+silkki-viskoosipussi+solumuovi patja yhdistelmällä ja siinä huomasi patjan tärkeyden. Oma yläpuoli oli lämmin mutta persausta alkoi palelemaan yöllä = sisälle! Muuten sama setti mutta ilmatäytteinen alunen ja ei palellut. Testailtu on talvella myös kesä kamoja ja niiden yhdistelmiä,ihan vain huvin vuoksi 😀

thumbnail_20180331_202238
Sieltä se nousee saaren takaa. Sääli että ei saa kunnolla vaikutelmaa miten suurelta kuu todellisuudessa näytti jo noustessaan. Nikonin järjestelmäkameraa ei jaksanut raahata mukaan,mutta puhelimellakin saa yllättävän hyviä kuvia!

Yöksi heitettiin nuotioon vielä kunnon pöllit,ne kyllä paloikin monta tuntia ja räiskyivät iloisestikipinöiden tähtiä ja super kuuta kohden. Pimeä metsä ympärillä oli ihanan rauhoittava.

Mutta,ennen pussiin mönkimistä vähän X hyppyjä että sai hyvän verenkierron ja lämpöä (ei liikaa,ei hikoilua). Pussissa jalassa villasukat ja tavallinen urheilu kerrasto. Lähellä käden ulottuvilla otsalamppu. Ilman otsalamppua olisi melko säheltämistä pimeässä toimiminen iltaisinkin, vaikka olikin super kuun.  Puhelimenkin sai lataukseen varavirtaan ja sen makuupussin sisään. Tässä on ihmisen hyvä olla!

Eipä tullut yöllä kylmä vaikka mittarit olikin olleet yöllä -26c ! Aamulla heräsi aurinkoon ja pussista ulos poistuminen ei ihan heti inspiroinut, sieltä oli kiva katsella maisemia ja fiilistellä hiljaisuutta.

Aamulla tulienteko oli helpompaa kun oli puut valmiina ja osa kuivempia kuin eilen. Aamupala puurot tulille ja kahvia kehiin! Pakkaaminen on aina vähän ärsyttävää pakkasessa,koska itsellä sormet hyytyy melko nopeasti ja esim. patjaani en saa pussiin sormikkaat sormissa. Tästä tulikin mieleen että mukana on talvella aina napsautettavat lämmittimet tumppuihin/sukkiin tarvittaessa. Niitä käytän talvella tuolle pienelle lapselle, kunhan eivät ole suoraan iholla ettei tule palovammoja! Myös avaruuslakana on mukana aina.

thumbnail_20180401_082553
Aamun näkymät pussista,lämpöisestä pussista. Upeat puitteet herätä!

Talviretkeilyyn jää hieman koukkuun,jotain jännää siinä on. Ainakin silloin on hiljaisempaa laavuilla kuin kesällä J

Tuon pienen lapsen kanssa ei ihan vielä talvella ulkona yövytä, mutta päiväretket onnistuu hyvin,maalaisjärkeä niissäkin käyttäen. Yhdestä tapaturmaisesta talvi retkestä tänne kirjoitinkin. EA-taidot ja mahdollinen ennaltaehkäisy onkin yksi omista intohimon kohteista retkeilyyn liittyen. Uskon että kun itse reenailee talvi retkeilyä niin osaa katsoa asiaa myös pienen lapsen näkökulmasta helpommin ja varustautua tulevaisuudessa hyvin. Mieheni ei ole ”ulkona talviyöpyjä tyyppiä”,mutta meillä tämä toimii näin hyvin että äippä lähtee välillä talvellakin johkin metsään yöksi 😀 Oma henkisesti raskas työ vaatii totaali nollausta välillä.

thumbnail_20180530_080200
Ja kotiin päin mars! Näitä retkiä on hyvä sitten vanhana kiikkustuolissa pohtia ❤ Kiitollinen olen kyllä ystävistä sekä perheestä joiden kanssa saa tätä harrastella!

Suosittelen kokeilemaan tulevana talvena ulkona nukkumista, vaikka takapihalla 😉 Varusteita ei kannata kaikkea ostaa itselle välttämättä,vaan monet lainaavat kyllä mielellään tai käytettyinä saa kelpo tavaraa myös. Itse olen hissukseen panostanut varusteiden hankintaan ja ainakin talvi tuotteiden kohdalla se kannatti.

Sitten pohtimaan mihin suunnata pikku eräipanan kanssa tulevana viikonloppuna yöksi telttailemaan,ilman että miljoonat hyttyset raatelisivat! Ehkäpä kiintorasteille? Ensimmäiset pikku eräipanan rastit,hyvä aloittaa nuorena!

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s