Kuka sitten on eräipanan äippä?

Millainen henkilö mahtaa olla tämän puskailun takana.

minä2

Pieni esittely itsestään ja taustoistaan voinee olla paikallaan tähän kohtaan. Onhan se mukava tietää jotakin tyypistä joka täällä kirjoittelee puskajuttuja.

minä

Olen kotoisin Tampereelta ja ihan metsästä,Teiskosta. Sanonta kuuluukin ”ulkomaille teiskoon”,sen verran syrjässä se on ja maatilaelämää osittain Suvikorvessa:) Luonto on siis ollut hyvin lähellä ihan lapsesta asti,tässä kun pohdin lapsuus muistoja jotka liittyvät eräilyyn ja metsäjuttuihin niin niitähän piisaa!

lapsuus4

 

Esimerkiksi pilkki ja kala reissut,perunan istustus,teerien soitimen katselu,susien ulvonta ja niiden jäljet piha rapun edustalla,telttailu retket perheen kanssa,monet kansallispuistot,veneily,partio ja 4h toiminta,peltotyöt,isän metsästysaseiden puhdistaminen… Nämä lienevät osasyitä miksi nyt istun tässä kirjotteelmassa luonnossa liikkumisesta lapseni kanssa ja toki myös ilman lastakin.

 

550112_10151325410858267_2002447152_n

Ammatiltani olen sosionomi ja siihen on saanut hienosti yhdistellä retkiä erilaisten ihmisryhmien kanssa! Syy miksi ei ole kouluttautunut esim.eräoppaaksi on pelko että harrastuksesta lähtee maku. Valitettavan usein kun työhönsa saattaa leipiintyä. Onnekseni nyt teen työtä joka on hyvinkin elävää ja liikkuvaa.

Eräilyn sarallaNs.hiljaista tietoa on karttunut elämän aikana luonnosta ja käytäntö on opettanut paljon!

lapsuus3

 

 

Luonnon havainnonti on jäänyt varmaan lapsuudesta päälle. Lintujen muutot ja pesintä ajat,milloin alkaa hirvestys kausi ja milloin puolukat ja sienet ovat kypsymässä. Kalojen kutuajat ja kuorreiden nouseminen on jäänyt tiukasti takaraivoon.

 

lapsuus6

 

 

 

Kiinnostus luontoon on säilynyt koko aikuiseksi kasvun ajan,myös ulkoimailla. Kävin opiskelemassa Kiinassa Shanghaissa ja siellä pääsi näppärästi tutustumaan Kiinan luontoon. Siellä oppi arvostamaan Suomen puhtautta ja vesistöjen määrää! Toinen herättävä reissu oli Intiaan,autiomaat ja vuoristot toki ovat mahtavia,kuin Kiinan tropiikki. Euroopassa on tullut palloiltua laajamittaisesti,Venäjällä sekä lähi-idässä ja Persianlahdella. Joka paikassa sitä koitti imeä itseensä eri maisemia ja tutkittua mitä ötököitä missäkin liikkui. Isot suurkaupungit kuten Delhi saattoi kätkeä myös omanlaisia luontoelämyksiä,kuten possu hostelli huoneessa… Tarkoitus nyt ei ole mikään matkustus listailu varsinaisesti,vaan se kuinka on oppinut näkemään asioita toisin kotiin palatessaan 🙂

jjhh

 

Aina palatessaan on rakastunut uudelleen Suomen luontoon!

perhonen

Nyt kun on perheellistynyt,ihan suurperheelliseksi niin ulkomaan matkailukin on vähentynyt ohessa paljon. Kotimaan retkeily ja vaeltelu sekä muu luonnossa liikkuminen on toiminut hyvin ja on erittäin luontevaa.

10513366_10152337878223267_2931388112087079147_n
Teiskon maisemat lumoavat monin muodoin

 

Miehelläni oli edellisestä liitostaan neljä ihanaa lasta jotka ovat tottuneet liikkumaan luonnossa. Eli meillä on aika iso sakki nyt kun on tämä yhteinen ”eräipana” 1v8kk.

syksy
Mies saattanee vilhdella kuvissa 😀

Meillä on myös kaksi koiraa,ranskanbulldogeja eli ei ihan perus metsästyskoiria 😀 Toinen koiristamme ”Peto” tosin omaa todella tehokkaan riistavieti,neiti lähtee jokaisen ruskan perään  mitä vain näkee,tai oravan,tai hiiren tai.. Mörkö on sitten oikein laiskamato jota kiinnostaa lähinnä hengailla,mielellään hyvän ruuan kanssa.

Muuten itse harrastelen miehen kanssa melontaa,lähinnä nyt tässä Tampereen vesistöissä. Itse rakastan myös piirtämistä ja kaikkea pikku näpertelyä,lukeminen on hienoa jos siihen liikenisi aikaa. Aijemmin harrastelin ammuntaa radalla aktiivisesti myös erilaisilla aseilla.

Mutta,kun pikkuinen mies syntyi maailmaan,meni 9kk kun koin ensimmäisen eräilyn tuskan. Tutui että oli pakko päästä tuulettumaan ja niin tein. Meillä synnytyksen jälkeinen aika oli hyvin raskas koska lapsi oli teholla tovin. Ratkaisu lähteä korpeen tuntui todella kipeältä ja ikävä oli sanoinkuvaamaton! Vaikka tiesin että lapsin on universumin parhaissa käsissä isänsä kanssa. Mutta,selvisin ja voin sanoa omalla kohdalani sen tehneen hyvää. Vietin 5pv  Itä-Suomessa,todella korvessa Venäjän rajan tuntumassa. Siitä voin kirjoittaa ihan oman stoorinsa 🙂

sudenkorento

Mutta tätä omaa pikku vaellusta ennen olimme treenailleet pikkuisen kanssa takapiha telttailua ja päiväretkiä. Nyt kuitenkin oman puskailuni jälkeen kyselin vinkkejä muilta ”eräileviltä” pikkuisten vanhemmilta ja oikeastaan melko vähän löysin kontakteja. Varusteita pikkuiselle oli myös itse alettava soveltamaan. Päätin että pikkuisesta tulee vielä hyvä reissu mies ja tässä sitä nyt ollaan. Jonkinverran retkillä on saanut negatiivista palautetta ”mitä nyt pikkuista raahata metsään”,”erikoisuuden tavoittelua” tapaan. Mutta lähinnä ihmiset ovat olleet iloisia että lapsia viedään luontoon pienennäkin. Olihan se ns.ennenvanhaan ihan normaalia,lapset pellolle ja navettaan 🙂

Ison kiitoksen haluan antaa myös Rinkkaputki sivustolle jonne sain kirjoittaa pari tekstiä. Halusin kokeilla miltä kirjoittaminen itselle rakkaasta aiheesta tuntuu. Myös ystäväni joka ylläpitää Onnellisuudenvuosi blogia auttoi teknisissä asioissa.  On ollut ihana löytää ja tulla löydetyksi muiden samanhenkisten ihmisten parissa! Oma tavoite on rohkaista perheitä ja ihmisiä matalalla kynnyksellä meidän ihmeelliseen sekä monimuotoiseen luontoon. Juuri nyt tässä kirjoittelee sellainen tuikitavallinen ”äiti on vähän väsynyt” tyyppi 😉

kahvi

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s