11.5.2018 Helleretki korkealle!

Kääk! Oli aamun ensimmäinen ajatus aamulla kun herättiin tuttuun tapaan 06.30. Mitä upein ilma oli saavuttanut Tampereen! Tiedossa olisi illalla miehen lasten saapuminen meille ja nyt olisi hyvä hetki lähteä vielä ”pikku perheen”kokoonpanolla lähi maastoon päiväretkelle.

aurinkokoirat.JPG

Koirat saivat jäädä kotiin koska helle olisi hieman liikaa meidän koirille,vaikka vettä olisikin saatavilla kokoajan. Päätettiin että otetaan pikku päikkärit,syödään ja sitten adios takapihan laitto hommille!

Vatsat täynä makaronilaatikkoa pakattiin mukaan helpoimman kaavan mukaan,tarkoitus kun oli tehdä vain ”pieni päiväretki” läheiselle Halimasjärven luonnonsuojelu alueelle. Otettiin roheesti valmiit kahvit mukaan termariin,ipanallekkin sopivia kaurakeksejä,smoothieta,kermaa ja paljon vettä! Tuo vesi,se on kyllä kaiken A ja O. Sen on oppinut itse kantapään kautta. Viimeksi tuli ns.ryssittyä kun olin vaeltamassa Itä-Suomessa neljä päivää,ilman veden suodatinta ja valmiita reittejä joilla olisi kaivot. Onneksi siellä oli paljon virtaavia puhtaita puroja ja ilmeisimmin pöpöiltä säästyttiin 😉 Siitä reissusta myöhemmin!  Virheistä oppii. Nyt on kyllä iskostunut takaraivoon että vesi on aina mukana. Hankinta listalla tälle kesälle on uusi vedensuodatin,mysteeri vielä että mikä malli tarttuu mukaan.

DSC_0629.JPG

 

Tällainen pikkuinen retki sujuu hyvin lapsenkantorinkalla (Osprey poco plus) ja Haglöfsin Corkkerin medium koolla. Mukana aina EA-pakkaus kuten jaksaa joka kerta mainita,sekä puukko. Lapselle syytä laittaa pitkähihainen paita ja housut kevyesti ja lenkkarit jalkaan. Lippis toki tällaisella helteellä ja hieman oudokseltaan lapsen päässä. Ensimmäinen kesä pojalla kun osaa kävellä ja on iso 1v8kk. Tähän ikään mennessä on lapsella kuitenkin jo useita erilaisia retkiä takana.

Poika nauttii aina kun napataan rinkka esiin ja on itse jo kiipeämässä kyytiin. Sieltä on hyvä katsastella maailman ihmeitä! Tänään nähtiin vain yksi puskassa jäpittävä rusakko ja pikkulintuja kyllä sitäkin enemmän. Kuljettiin tutun puun ohi jossa vuosittain pesii palokärki,sitä on hienoa seurata miten se lentelee pesään poikasia ruokkimaan ja kurkkii sieltä aktiivisesti.

DSC_0642.JPG

Halimasjärvi on Tampereella Atalan kaupungin osassa ja pinta-alaltaan vajaa 35 hehtaaria. Alueella on rauhoitusmääräykset,mutta ne eivät rajoita jokamiehen oikeuksia. Syytä muistaa kuitenkin ettei esimerkiksi avotulta saa tehdä alueella. Järvellä on oma pieni uimarantakin johon on kesällä ihana pulahtaa,vaikka vesi on hyvin tummaa ja itselle tulee muutamat kauhuleffat mieleen tästä 🙂

DSC_0660

Päätettiin että kierretään pitkospuita ja polkuja pitkin noin puoleenväliin järveä ja noustaan siitä korkealle kalliolle. Matkalla koitettiin bongailla alueella viihtyvien liito-oavien papanoita ja pesiä,mutta eipä niitä näkynyt. Poika kyllä huitoi hyvinkin aktiivisesti rinkastaan joka suuntaan ja kailotti ”toi toi on?”.  Siinä saa välillä kantajakin hipsuttelua niskaansa. Tässä onkin hyvä kohta antaa lapselle luontovalistusta ja kertoa eri puulajeista ja sammal tyypeistä.

DSC_0649.JPG

Ehkä sinne pikkuiseen kikkaratukkaiseen päähän jää muisijälki näistäkin keskusteluista. Upeinta on huomata että lapsi ihmettelee kaikkea ja on täysillä mukana hommassa! Lapsen innostus on hyvin tarttuvaa,vetää ajatukset täysin muualle arjen paineista ja hyvä mieli valtaa olon. Metsässä olikin tyystin hiljaista ellei lintuja ja muurahaisten ääniä lasketa. Yllättävää sinänsä,koska alue on hyvien kulku yhteyksien varrella ja ilma oli niin kaunis.

DSC_0644.JPG

 

 

Kalliolle kiipeäminen lapsi selässä on oma taiteenlajinsa ja siksi kunnolliset kengät on uskolliseti jalassa. The North Facen kevyet kesä vaelluskengät ovat olleet käytössä jo muutaman vuoden ja kestäneet oikealla huollolla todella hyvin.

Ylös päästyämme parkkeerattiin sopivan kauas pudotuksesta alas. Pikku jätkä kun vaikuttaa rasvatulta oravalta salaman selässä! Pienelle oli hauskaa näyttää miten tehdään käpylehmiä (tosin pojalle ne oli traktoreita) ja miten heinän korresta lähtee kiva kimeä ääni. Maisemat järvelle on kauniit ja varjossa sai kaitsella auringon kuumotusta hyvän tuoksuiseen metsään. Siinä sitten istuskeltiin ilman mitää kiirettä välipalalla. Näin korkealla on kyllä syytä olla extra silmät ja kädet kun on taaperoikäinen mukana! Luonnon tutkiminen turvallisesti on hyvästä. Niimpä poika saa kävellä hyvin valvottuna ja jopa hän ihmetteli maisemaa ”vettä,ito vettä” osoitellen järveä.

DSC_0655.JPG

Tällaiset hetket ovat kultaakin kalliimpia itsellekkin,kiireettömyys,metsä rauha ja hiljaisuus. Välipala tauon jälkeen lähdettiin sekametsää alaspäin ja tultiin pikkuiseen polkujen risteykseen. Päätettiinkin kokeilla vähän toista reittiä jonka pitäisi tulla läheiselle Kumpulan asuin alueelle.

Päädyimmekin sinne minne piti mutta lenkki venyi kiitettävästi ja osa matkaa piti kävellä ihan jalkakäytävällä koska pöllähdimme puskasta läheiselle tielle. Onneksi päästiin kuitenkin takaisin puolestaan Kaupin urheilupuiston alueelle josta ”oikaistiin”lenkkipolkuja pitkin kotiin. Välillä piti pysähtyä juomaan,tajusi jälleen että jotain on tosiaan oppinut.Vettä mukana! Samalla lapsikin otettiin jaloittelemaan ja nopeana poikana olikin tutkimassa jo sammakonkutua ojassa.

DSC_0633.JPG

Meni meillä muutama tunti,mutta onneksi ei ollut kiirettä ja evästä oli vielä mukana enemmänkin. Parempi pikkuisen liikaa kuin liian vähän 😉 Tultiinpa kotiin illalla samaan aikaan kuin muut lapsista ja eikun jätskille! 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s